Hesekiel - the Prophet

Tässä on aikoinaan keväällä Helsingin Raamattukoululla pitämäni luennon työstetyt muistiinpanot. Hesekiel oli... kova mies. Jos kiinnostaa niin lue koko juttu.

Hesekiel kuuluu Raamatun kolmen suuren profeetan joukkoon, Jesajan ja Jeremian rinnalle. Hesekiel, pappi Buzin poika (1:2 – 3), toimi ja julisti Babyloniassa, nykyisen Irakin alueella. Pappina Hesekiel on kiinnostunut temppelistä ja Jumalan kirkkaudesta. On ihan mahdollista, että hän myös kävi välillä julistamassa Juudeassa. Kirjassa mainitaan 13 kertaa tarkka päivämäärä, jolloin Hesekiel saa Herran sanan. Hän aloitti julistuksensa vuonna 593 eli Juudean kuningas Jehojakin viidentenä vuotena (1:2 - 3). Kommentaarit ajoittavat hänen julistustoimintansa usein vuosiin 593 – 571 (1:2 – 3; 29:17). Hän oli maanpakolaisuuden aikainen profeetta: 1:1 – 3; 3:11, 15; 11:24. Nimen merkitys: 1) Jumala on vahva, 3:14; 2) Jumala vahvistaa, 30:25; 34:16; 3) Jumala lujittaa profeetasta kovapäisen, 3:8. Juutalainen traditio kertoo, että hänen israelilaiset kuulijansa teloittivat hänet hänen sanomansa vuoksi. Profeettoja vainottiin ahkerasti: Neh. 9:26; 1. Kun. 18:4, 13; 19:10, 14; 2. Aik. 36:14 – 16; Jer. 2:30.

Persona:

Joidenkin tutkijoiden mukaan Hesekiel kuului Elian ja Elisan opetuslapsi-koulun kasvatteihin. Tämä sen takia, että hän puhui paljon jumalallisista ”vaunuista”, ja Eliahan otettiin ’tulisissa vaunuissa tuulen pyörteessä’ taivaisiin, 2. Kun. 2:11. Toinen syy on se, että väitetään, että Hesekiel olisi viettänyt aikaansa nimenomaan niillä kulmilla, joilla Elia ja Elisa ja heidän oppilaansa olivat majailleet, eli Jordanin joen rannoilla, Gilgalin luona. Kolmas syy on se, että Hesekielillä oli itsellään vähän samanlaisia kokemuksia ’Herran käden alla’ olemisesta ja ”taivasmatkoista” kuin Elialla ja Elisalla kerrotaan olleen. Hesekiel esim. sanoo, 3:14: ’Ja henki nosti minut maasta ja tempasi mukaansa. Minä kuljin huumaantuneena, mitään käsittämättä, mutta Herra piti ylläni väkevää kättään.’ Katso myös: Hes. 8:3; 11:1, 24; 37:1 (vrt. 1. Kun. 18:12, 46; 2. Kun. 3:15; Jes. 8:11; Jer. 15:17; 1. Sam. 10:6).

Talmudissa (Baba Batra 14b) Hesekielin sanoma tiivistetään näin: ’Koska Kuninkaiden kirjat päättyvät tuomioon, ja Jeremian kirja on kokonaan tuomiota, ja Hesekielin kirja alkaa tuomiolla, mutta päättyy lohdutukseen, kun taas Jesaja on kokonaan lohdutusta, sinä näet, että me asetamme tuomion tuomiota vasten, ja lohdutuksen lohdutusta vasten.’ Rabbit kielsivät Hesekielin kirjan lukemisen alta 30vuotiailta, koska sen alku ja loppuluvut sisältävät hyvin vaikeasti ymmärrettävää tekstiä. Hesekielin alkuluvut 1 – 3 ovat olleet erittäin tärkeitä juutalaiselle merkava-mystiikalle (1:4 – 5, 26 - 28). Tällainen mystiikkaa nojaa myös siihen, että Elia otettiin tuulenpyörteessä tulisilla vaunuilla taivaaseen, 2. Kun. 2:11.

Kirjan osat ja teemat:

Kirja voidaan jakaa kahteen osaan: tuomio (1 – 24) ja pelastus (25 - 48). Luvuissa 25 – 32 julistetaan tuomiota kansoja vastaan. Luvuissa 15 – 19 Hesekiel puhuu monin vertauksin. Israelia ja Juudeaa verrataan viiniköynnökseen ja aviovaimoon. Pelastuksen julistus voidaan jakaa Israelin uudelleen rakennuksen ja Daavidin kuninkuuden ennustuksiin, 33 – 39, ja exoduksen jälkeiseen uuden temppelin toiminnan kuvaukseen, 40 – 48. Hesekiel on ’Jumalan kommentaari’ Jerusalemin tapahtumille (4 – 24). Teki outoja juttuja saadakseen sanomansa läpi: mykkäkoulua, söi lantaa, sci-fi-näkyjä, makaa kyljellään, käyttäytyy kuin olisi ilman mitään tunteita (ei itke vaimonsa kuolemaa) jne.. Myös Jesaja ja Hoosea saivat sanomansa läpi tuollaisilla radikaaleilla teoilla: Jesaja kulki Jerusalemissa kolme vuotta alastomana (Jes. 20:1 – 3), Hoosea meni naimisiin prostituoidun kanssa (Hoos. 1:2).

Kirjan molempiin osaan kuuluu ajatus Jumalan kirkkaudesta. Tuomio-osassa kerrotaan, että Hesekiel sai itse näyssä todistaa, kuinka Jumalan kirkkaus poistuu temppelistä (8 – 11). Tämän näyn jälkeen hän on vakuuttunut, että temppeli ja Jerusalem tulevat tuhoutumaan. Pelastus-osassa ennustetaan, kuinka Jumalan kirkkaus eräänä päivänä taas palaa uuteen siunattuun temppeliin, jolloin alkaa uusi messiaaninen aikakausi: luvut 40 – 48. Hesekielin kirjassa esiintyy yli 60kertaa toteamus: ’jotta te tietäisitte, että minä olen Herra.’ Kaikki ne tuhon ja pelastuksen tapahtumat, jotka kohtaavat Israelia, kaikkien niiden tulisi avata meidän silmämme ymmärtämään, että Herra on olemassa, ja hän hallitsee historiaa ja kansansa kohtaloa.

Tuomio: Luvut 4 – 24 ennustavat ja kertovat Juudean ja Jerusalemin tuomiosta. Hesekielin piti julistaa tuomio ’syntiselle kansalle’ (20:4; 22:2; 23:36). Tuomion julistus on lähes täysin kirjoitettu vuosien 593 ja 588 välillä, eli ennen temppelin tuhoa vuonna 587/586. Hesekiel ei kuitenkaan muuttunut yhdessä yössä tuomion julistajasta pelastuksen julistajaksi, vaan sekä tuomion julistajana hänellä oli jotain positiivista sanottavaa pelastuksesta, kuten myös toisinpäin eli pelastuksen julistajana hän muistutti myös, että tuho on edelleen mahdollinen. Pelastuksen sanoma (25 – 48) sijoittuu temppelin tuhon jälkeiselle ajalle (587 – 571). Tuomion kirjakäärö (luvut 4 – 24) on kirjoitettu ’molemmin puolin: valituksia ja huokauksia, huutoa ja tuskaa.’ 2:10. Tuomion julistusta kehystää ajatus siitä, että Hesekiel on kansan vartija (3:16 - 21; ((11:3; 13:10 – 12)) 33:7 – 12). Hesekielin on varoitettava kanssa sen synneistä, ja niistä seuraavista tuomioista. Vartijan tehtävä on olla valveilla. Hän vastaa koko kaupungin hengestä. Jos hän nukahtaa, niin koko kaupunki joutuu vaaraan. Jeesus sanoi meille: ’olkaa valveilla’. Siunaus tarkoittaa Vt:ssa usein sitä, että kansa saa asua turvallisesti luvatussa maassaan, kirous ja rangaistus tarkoittavat rankimmillaan sitä, että kansa ajetaan pois luvatusta maastaan, niin että se joutuu harhailemaan maan päällä muukalaisten, eikä siis Jumalana, armoilla. Jakeissa Hes. 33:25 – 29 tulee ilmi, että Juudean tuomio johtui juuri siitä, että lakia ei ollut noudatettu. Tämän takia maa menetettiin.

Väärät profeetat ja valheellinen rauhan sanoma: Paniikinomaisen onnettomuuden keskellä papit, profeetat ja vanhimmat ovat neuvottomia (7:26 – 27). Jumala ei kuule heitä, vaikka kuinka huutaisivat, 8:18; 7:15 – 25. Väärät profeetat hokevat valesanomaa rauhasta: Hes. 13 (13:16). Kansa kuitenkin pilkkaa ja nauraa Hesekielille ja hänen ennustuksilleen. Eivät ne toteudu pitkään aikaan, 12:27. Hesekiel pitää tulisen puheen vääriä profeettoja vastaan (luku 13; vrt. Jer. 14;23). Hesekiel vaatii, että valeprofeetat pitää erottaa kansasta (13:9 – 12, 22:28).

Tuomion julistus Jerusalemille: 7:15 – 23. Lopulta Juudean johtomiehet ja kansa ajautuu epätoivon partaalle, ja he sanovat, ’ei Herra meistä välitä’, (8:12; 9:9). Samanlaisessa epätoivossa tuo maan mato Jaakob, josta Jesaja kirjoittaa, ryömii kun Herra puhuu sille: ’älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato’ (Jes. 41:10 - 14).

Tuonela ja hautuumaa: Hesekiel vertaa Israelin tilaa ja kohtaloa hautausmaahan, Hes. 37:1 - 3. Jeesus ja Jeremia käyttivät samanlaista kielikuvaa kuvatessaan Israelin kuollutta tilaa: Jer. 19:6, 13; Matt. 23:27. ’Valkaistu seinä’ viittasi Jeesuksen aikana farsiealaseen tekopyhyyteen: Ap. t. 23:3 - 4; Hes. 13:10; Matt. 23:27; CD-A 8:12; 1QH12:9. Saastunut seinä valkaistiin niin, että se erottuisi, jotta sitä voitaisiin varoa.

Tuonela: siellä ovat pakanat, jumalattomat, ja kaikki, jotka levittivät kauhua maan päällä eli Assyria, Egypti, Tyros (luku 32, vrt. 37:1 – 3). Tuolla tuonelassa, 32, mainitaan olleen lähinnä sotilaita ja kuninkaita.

Tuomionjulistuksen tarkoitus on, että Israel kääntyisi Jumalan puoleen (33:10 – 12). ’Miksi te kuolisitte israelilaiset’. On ehkä olennaista, että tämä kysymys kysytään heti sen jälkeen kun on kuvailtu, miten ei-juutalaiset jumalattomat ovat päätyneet pakanoiden joukkoon tuonelaan, 32. Jumalan tahto ei ole, että Israelin kohtalo olisi tuonelassa muiden tyrannien keskellä. Luvussa 37 Jumala lupaa nostaa omansa kuolleista. Ennustuksia kuolleiden ylösnousemuksesta löytyy esim. jakeista Dan. 12:2 ja Jes. 26:19.

Pelastus: Jumala pelastaa kansansa oman pyhän nimensä tähden, ei Israelin hyvien tekojen tähden, 36:22 – 30. Pelastukseen kuuluu ennen kaikkea exodus (36:24 - 31). Tuona aikana Jumala antaa kansalleen, omilleen uuden sydämen, 11:17 – 20; 18:31, ja uuden hengen. Silloin solmitaan uusi liitto ja rauha vahvistetaan (37:26). Silloin Jumala puhdistaa kansansa kaikesta saastaisuudesta. Tämä sopii hyvin yhteen Jeremian profetian kanssa uudesta liitosta, Jer. 31:31 – 34. Exodus ja temppelin uudelleen rakennus: 20:40 – 42; 37:26 - 28. Herra on Israelin paimen – homma uskotaan myös Daavidille. 34; 37:24 – 28, uusi liitto, paimen, Daavid, pyhäkkö ikuisesti heidän keskellään. 34:23 – 31. Heti tämän jälkeen kerrotaan luvussa 35 Edomia kohtaavasta tuomiosta (Seirin vuoret). 35. Israelin viholliset kokevat tuhonsa ja Israel siunataan, 36:8 – 15. Tuona uuden exoduksen aikoina katsotaan menneitä kärsimyksen aikoja ja sanotaa, ’Ei enää’ – 34:10; 36:12, 14, 15; 39:29. Israelin autioituneesta maasta tulee kuin Eedenin puutarha, 36:34 -36. Ennustus uudesta exoduksesta ei koske ainoastaan Juudean eli eteläisen valtakunnan kahta heimoa (Juudea ja Benjamin), vaan myös niitä kymmentä kadonnutta heimoa, jotka Assyria ajoi maanpakolaisuuteen vuonna 722 (Hes. 37:11, 15 - 16). Pelastuksen aikana nousee kuningas Daavid, joka johdattaa Israelin kulta-aikaan. Tämän uuden Daavidin messiaanisen hallinnon aikana on vallassa myös uusi leeviläinen papisto, jonka tomista uudessa temppelissä kerrotaan luvuissa 40 – 48. Myös Jeremian kirjan pelastus-ennustuksissa kerrotaan leeviläisen papiston uudelleen nousemisesta: Jer. 33:14 – 26.

Näky uudesta temppelistä: 40 – 48. Hesekiel uutena Mooseksena.

Kaksi vuotta ennen Hesekielin viimeisintä kirjattua näkyä, hän näki vision uudesta temppelistä ja uudesta maasta (40 – 48). Tämän näyn hän sai siis vuonna 573. Hesekielin ei kerrota saaneen yhtään näkyä vuosien 586 – 573 välillä. Ehkä hän tuona aikana toimi opettajana Egyptin juutalaisten keskellä, ja selventeli ajatuksiaan tulevasta Israelin uudelleen rakentamisesta.

Hesekielin visio maan, temppelin ja jumalanpalveluksen uudelleen järjestelystä noudattaa aika hyvin Mooseksen kirjoista löytyviä ohjeita. Temppelin uudelleen rakentaminen (40 – 43; 46:19 – 47:12) on verrattavissa Mooseksen visioon liittoarkusta Siinain vuorella (Ex. 25:8 - 18). Hesekielin ohjeet temppelipalveluksesta uudessa temppelissä (43:18 – 46:15) muistuttavat Mooseksen ohjeita, jotka hän antoi noustuaan Abarimin vuorelle (Num. 27:12 – 29:40). Maan jakoa (47:13 – 48:35) voidaan verrata Mooseksen antamiin ohjeisiin (Num. 34 - 36), jotka Joosua laittoi myöhemmin käytäntöön (Joos. 13 - 23). Hesekielin hahmottamat tulevan maan rajat (47) muistuttavat rajoja, joista Mooses puhui jakeissa Num. 34:1 – 12.

Luvussa 43 kerrotaan kuinka Herran Kirkkaus (Kabod) saapuu uuteen temppeliin Jerusalemiin, josta se oli aikaisemmin, ennen temppelin tuhoa poistunut (luvut 8 - 11). Hesekielin kirja päättyy ihmeelliseen ennustukseen siitä, että uudistetusta Jerusalemin temppelistä pulppuaa lähde, joka virtaa Kuolleeseen mereen ja muuttaa sen makeaksi, niin että siinä tulee elämään kaikenlaisia kaloja kuten Välimeressä! Hes. 47:1 – 12. 'Tästä lähtien' Jerusalemin nimi on oleva 'Herra on täällä' (45:6; 48:35).

Hes. 37. Luku 37 on erittäin keskeinen sekä juutalaisille että kristityille. Siinä puhutaan kuolleiden ylösnousemuksesta ja tätä ihmettä verrataan uuteen, Israelin kahdentoista heimon eksodukseen - kotiin paluuseen, joka inhimillisesti näyttää mahdottomalta toiveelta. ’Herra sinä sen tiedät.’ ’Nämä luut ovat Israelin kansa.’ Kaksiosainen herääminen: 1) ruumis syntyy 4 – 8 (..elämää niissä ei ollut.), 2) Henki tulee kuolleisiin, ja tekee heidät eläviksi, 9 – 11. Jännä tulkinta: Ensin toteutuu kansallinen exodus, 12 - 13, ja tämän jälkeen kotiin palannut kansa kokee hengellisen heräämisen – Henki, 37:14.

Luvun 37 hautausmaa saattaa viitata Zedekian armeijan tappioon Jordanin joen, Gilgalin alueella vuonna 587, 2. Kun 25:3 – 21; Hes. 12:10 – 20. Jakeen Hes. 37:1 (3:22; Dtn. 34:3) saattaa viitata Gilgalin laaksoon. Gilgal oli paikka, jonka kautta israelilaiset tulivat Joosuan johdolla luvattuun maahan, Joos. 5. Siellä Elia ja Elisa myös pitivät profeetta-kouluaan, 2. Kun. 2:1, 5; 4:38. Se oli tuttua aluetta ’profeetanoppilaille.’

Gogin sota: 38. Gog hyökkää kotiin palanneen Israelin kimppuun. Tässä sodassa Jumala osoittaa voimansa ja auttaa suvereenisti kansaansa, jolloin Jumalan valta vahvistuu koko maailmassa.

Vertaukset ja vertaukselliset teot: Hesekiel oli kuuluisa vertauksistaan, 15 - 19. Hän kertoi Israelin historiasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta eri tarinoiden kautta. Häntä nimiteltiin ”lemmenlaulajaksi”, jota kuunneltiin mielellään, mutta jota ei oikeasti uskottu (33:32). Vertaukset: puu, 15, uskoton vaimo, 16 (kertomus Israelin tarinasta, Israel käytti kaikkia Herran antamia lahjoja väärin). Monet profeetat vertasivat Israelia porttoon: Jer. 3, Hoos. 2:4 - 15, Hes. 16. Vertaus kotkasta, setristä ja viiniköynnöksestä, 17. Hesekiel laulaa laulun Israelin ruhtinaista, 19:2 – 9. He olivat kuin leijona, joka kulki Egyptistä Israelin kautta Babyloniaan. Israelin tarina: ’Sinun äitisi oli kuin viiniköynnös.’ 19:10 – 14. Sisarukset Ohola ja Oholiba, 23:2 – 49.

Oudot teot herättivät ihmiset kysymään, ’Miksi teet noin? Onko se jokin merkki meille?’ Tekoja: kiireinen muutto, 12:2 – 11. Hesekiel laittaa padan tulelle: 24:2 – 15. Hänen vaimonsa kuolee, mutta hän ei saa surra häntä. 24:16 – 27. Hän leikkaa itselleen oudon kampauksen, jonka jälkeen hän polttaa osan leikatuista hiuksista, osan hän leikkaa miekalla ja osan hän heittää tuulen vietäväksi (5:1 - 4). Hän asettuu kyljelleen Jerusalemin kaupungin pienoismallin ympärille moneksi kuukaudeksi, joiden aikana hän juo vain vähän vettä päivittäin ja ruoakseen hän syö paistettua lehmän lantaa (4:1 - 17). Profeetta on esikuvana sille, mitä Juudea ja Jerusalem joutuvat kohta kokemaan kun sekin piiritetään ja tuhotaan. Tällaisilla oudoilla teoilla kerrotaan, mikä on Jerusalemin ja Juudean raskas tuomio: se piiritetään, se joutuu kuin pataan kitumaan, sen kansa hävitetään taivaan tuulin, osa kuolee miekkaan ja osa palaa poroiksi. Vastaavanlaisia tekoja ovat myös ne, että Hesekiel syö toimintansa alussa kirjakäärön, 3:1 – 3, ja hän tulee aina ajoittain mykäksi (3:15, 26 - 27).

Hesekiel valittaa, että epätoivoon pikkuhiljaa ajautuva kansa on tympääntynyt ’hänen arvoituksiinsa’, 21:5. Häntä pidetään osuvana mutta turhana ’lemmenlaulujen laulajana’, 33:32. Jakeessa Val. 2:13 kysytään: ’mitä minä sanoisin sinulle, tytär Jerusalem, mihin vertaisin sinua? Kenen kohtaloa muistuttaa sinun kohtaloasi, Siion, mistä löydän lohdutuksen sanat? Suuri kuin meri on sinun vammasi, kuka voi parantaa sinut?’ Hesekielin vertaukset Siionin kohtalosta olivat usein kaikkea muuta kuin kansallis-romanttisen kauniita. Nämä vertaukset olivat shokeeraavan rajuja: Ohola ja Oholiba (23).

Israelin tila: Kansa luotti väärällä tavalla temppeliin (24:21, 25; Jer. 7:4, 9 - 11) ja isien valintaan (33:12 – 20; 33:24). Israelilaisilla oli väärä luottamus. He ajattelivat, että koska yksi ihminen eli Aabraham sai aikoinaan luvatun maan, niin kai he nyt sen myös pitäisivät, kun heitä oli paljon enemmän, 33:24. Samoin he luottivat ehkä liikaa esi-isiensä hyvään vaellukseen (patriarkat), ajatelleen, ettei heidän pahoista teoista seuraisi rangaistusta (33:12 – 20). Hesekiel julisti, että jokainen tuomitaan hänen omien tekojensa mukaan. Israelilaiset sanoivat tähän, 33:20: ’Herra ei tee oikein.’ Ei auta vaikka Nooa, Daniel tai Job (14:14) seisoi Jumalan edessä kansansa puolesta.

Israel kansojen keskellä: ’Me haluamme olla kuin kansakunta kansakuntien joukossa, niin kuin muutkin.’ Israelin piti olla kaikkien kansojen keskellä tuomassa Jumalaltaan saamaansa opetusta kansoille, mutta Israel on itse kaikkein epäuskoisin, 5:5 – 9, vrt. Jes. 43. Israel on huonompi kuuntelemaan Jumalan puhetta kuin pakanat (3:5 – 7). Juudean johtajat elivät niin kuin naapurikansat, he eivät noudattaneet Herran tahtoa (11:12). He haluavat olla niin kuin pakanat, ja palvoa kiviä ja puita. 20:32 – 34. Hesekielin mukaan Juudea on Sodomaa pahempi, 16:48 – 57 (vrt. Matt. 11:23 – 24).

Ekskursio: Vieraat kansat:

Kansojen kohtaloita ja tuomioita käsitellään luvuissa 25 – 32. Tutkijat usein huomauttavat, että näissä luvuissa esitetyt kansoja koskevat kohtalot sopivat kohtalaisen hyvin yhteen Raamatun ulkopuolisten historian kertomusten kanssa. Tärkeimmät oheislähteet ovat Babylonian aikakirjat. Hesekiel ei juuri kerro kansojen pelastumisesta kuten Jesaja, joka kertoo, että lopulta ’tulee vielä aika’, jolloin kaikki kansat vaeltavat Siionin vuorelle, jossa aseet taotaan auran teriksi ja vesureiksi, Jes. 2:1, 4. Aamoksella, Jeremialla ja Jesajalla on pitkiä profetioita kansojen kohtaloista: Aam. 1 – 2; Jes. 13 – 23; Jer. 46 - 51. Hesekiel on kuitenkin kansainvälinen profeetta, joka ei huudellut sanomaansa turvallisen etäisyyden päästä, vaan hän vetosi kansan johtajiin, jos mahdollista, niin henkilökohtaisesti: 28:2, 12; 29:2; 31:2; 17:11 – 21. Tulevaisuudessa pelastuksen aikana Israelin juutalaisilla ja ei-juutalaisilla olisi samat kansalaisoikeudet, ja kaikenlainen rasistinen syrjintä loppuisi ja kiellettäisiin: 47:21 – 23. Hesekiel syytti aikalaisiaan, israelilaisia m. m. muukalaisten sortamisesta, 22:7.

Israel kansojen hampaissa, ja kansat Jumalalle vastuussa: kirous ja siunaus

Hesekielin kirjassa kerrotaan seuraavien kansojen kohtaloista: Ammon, Moab, Edom, Filistea, Tyros, Egypti ja Sidon. Näiden kansojen tuomion syynä oli usein antisemitismi, johon he olivat kaikki syyllistyneet, 28:26. Lopulta he saavat juoda omaa myrkkyään, joka on kehittynyt kateudesta ja vihasta (35:6, 11). Ammon ilkkui, kun Jerusalemin temppeli tuhottiin, 25:3. Moab naureskelee, että Juudalle on käynyt niin kuin kaikille muille kansoille, 25:8. Edom on julmasti kostanut Juudan kansalle, 25:12. Filistealaiset ovat ’ikimuistoisen vihansa ajamina ja kaunaa ja inhoa täynnä’ levittäneet tuhoa Juudeaan, 25:15. Tyyros on iloinnut kun Juudea, ’kansojen portti’ on tuhoutunut. Se näki Juudean tuhossa vain oman mahdollisuutensa rikastua, 26:2.

Israelin pelastus-ennustuksissa painotetaan, että lopulta viholliset eivät enää piiritä Israelia, vaan se saa lopulta elää rauhassa, 28:26; 34:28. ’Enää he eivät joudu toisten kansojen armoille eivätkä petojen hampaisiin, vaan he elävät rauhassa eikä kukaan ahdista heitä.’ 36:30. Herra pelastaa heidät, niin, ’että ette enää joudu kärsimään toisten kansojen pilkkaa nälänhädän vuoksi.’ Silloin pelastuksen aikana Israel palaa nöyränä, uudistettuna ja kiitollisena kotiinsa luvattuun maahansa, ja tuo autioitunut maa muuttuu niin, että siitä tulee ’kuin Eedenin puutarha’, 36:35. Silloin, uuden exoduksen jälkeen, katsotaan julmaa menneisyyttä ja sanotaan: ’Ei enää’ – 36:12, 14, 15; 39:29.

Eri kansojen kohtaloita:

Babylon: Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Babylonia ei mainita tuomittujen kansojen luettelossa siitä huolimatta, että Babylonia tuhosi Jerusalemin, temppelin ja ajoi Juudean kansan maanpakolaisuuteen. Eikö Hesekiel uskaltanut profetoida Babyloniaa vastaan, kun hän itse asui siellä? Tämä tuskin on oikea vastaus, koska Hesekieliä ei voi kutsua miksikään pelkuriksi. Syy tähän asiaan on varmasti se, että Babylonin kuvataan toteuttaneen Herran sille antama tehtävä. Tuhotessaan Juudean se toimi Herran palvelijana (29:18 – 21; 30:25; 29:17 – 20; 30:10 – 13). Samalla Babylonia tekee Herran työtä tuhotessaan Tyroksen ja Egyptin. 30:24 – 25. Toisin kuin Hesekiel, Jeremia (50 - 51) ja Jesaja (13 - 14; 47; 48:12 - 16) julistivat Babylonialle tuomion.

Egypti (29 - 32) ja Tyros (26 - 28) saavat kovimmat tuomiot. Molemman kerrotaan olleen Eedenin puutarhassa, ja nousseen siellä verrattomaan kunniaan (Tyros, 28:12 – 17; Egypti, 31:8 – 11). Jesaja kuvaa myös Babylonian tällaista Eedenin paratiisin unelmia vasten: Jes. 14. Tuolta täydellisestä puutarhasta se syöstään matojen keskelle tuonelaan, 14:10 – 15, kuten myös Tyros ja Egypti.

Tyros: Tuomio – alimpaan tuonelaan: 32:17 – 32; 26:20. Syynä tuomioon on Tyroksen ylpeys: 28:2, 6, 9. Se sanoi; ’minä olen jumala, minä istun jumalten istuimella keskellä merta.’

Eeden ja luominen:

Vt:n mukaan Eedenin paratiisi sijaitsi Babyloniassa, Eufrat-joen varrella. Ehkä tämä innosti profeettaa puhumaan Eedenistä ja luomisesta. Jesaja ja Hesekiel kuvaavat heikompiaan tyrannisoivia maailmanvaltiaita paratiisin kaunokeiksi, jotka loistavat viisaudellaan, mutta joiden syntinä on ylpeys. He ovat alistaneet muita kansoja, ja tämän takia ne suistetaan tuonelaan. Lopun ajan Israel nähdään puhkeavan kukkaan ja kukoistukseen, niin että siitä tulee kuin Eedenin paratiisi: Hes. 36:33 – 35; 34:25 - 30; Jes. 11:1 – 10; 65:25. ’Tulevaisuus on menneisyydessä!’ Val. 5:21. Eedenin paratiisi on menneisyyttä, mutta se on myös tulevaisuutta, koska olemme matkalla paratiisiin.

UT:ssa uusi luominen esiintyy eri kohdissa. Paavali sanoo, että ’jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus’. (2. Kor. 5:17; Gal. 6:15; vrt. Jes. 43:19). Jeesus puhui, että ’uuden maailman syntyessä’, Matt. 19:28, hänen 12opetuslastaan saavat johtaa Israelin 12:sta heimoa. Paavali hehkuttaa, että ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä.., ja sitä, että se pääsisi kerran pois katoavaisuuden orjuudesta.’ Room. 8:19 – 21, 23.