KK - kuolemankauppias

Olen viime aikoina lueskellut ihan tarkoituksella kaikenlaisia nuorten kirjoja. Sain juuri luettua Riku Rinteen KK:n, joka kertoo Kari Korhosen, entisen pahan linjan nistin, kovan tarinan ojan pohjalta evankelistaksi. KK oli siis omien sanojensa mukaan nisti. Tällaisia kirjoja luettaessa tulee mieleeni usein, se tosiasia, että en ole kokenut itse oikein mitään karmaisevaa. Toimin kuitenkin nuorisotyössä. Voiko minulla olla mitään katu-uskottavuutta kovisten keskellä? Kyllä. Mun mieletä elämän tuhoaminen, ja vuosien haaskaaminen huume-höyryissä ei ole mikään kovan miehen meriitti, päinvastoin.

En ole koskaan ollut narkkari, en ole koskaan vetänyt huumeita. En ole tappanut ketään, en ole pahemmin varastellut mitään. Kaiken kaikkiaan olen elänyt, ja elän parasta aikaa, aika kesyä nuoruutta.

Jeesuksen nuoruusvuosista ei evankeliumeissa kerrota, mutta on hyvin todennäköistä, ettei hänellä ollut mitään holtittoman nuorisorikollisen/nistin taustaa. Tuhlaajapoika-kertomus ei ole mitenkään Jeesuksen suhteen omaelämänkerrallinen:) Jeesus ei nuoruudessaan hortoillut jossain ’laveilla synnin teillä’, vaan todennäköisesti hän valmistui tehtäväänsä eläen ihan normaalia ja kunnollista elämää, johon kuului varmasti paljon pyhien kirjoitusten tutkimista ja rukousta - Jeesuksen (evankeliumien pohjalta) tuntien.

Tosiasia on, että vaikka nuorilla onkin ongelmia, niin suurin osa nuorista elää ihan kunnollista elämää, johon eivät kuulu huumeet, alkoholi, vapaa seksi tai aseet. Hyvä niin. Tähän enemmistöön kannattaa panostaa. Heitä pitää rohkaista, niin että heistä saadaan elämänkauppiaita, eikä kuolemankauppiaita, tai -asiakkaita.

KK on hyvä kirja. Mielestäni ei ole mitään syytä romantisoida ’katu-uskottavien kovisten’ elämää. Mitä hienoa siinä on, että joku tuhoaa omaa, lähimmäistensä ja muiden ihmisten elämää huumeilla ja väkivallalla? Minusta tällaiset kaverit ovat tekopyhiä – sanan varsinaisessa merkityksessä – kun he haluavat antaa itsestään eläväisen ja vauhdikkaan kuvan. Kuoleman kauppias sopii oikein hyvin kirjan nimeksi. KK on puhutteleva tarina tämän päivän nuorelle. Ei ole hienoa olla nisti. Se tulee varmasti kirjan myötä selväksi.

Oikeastaan kirjassa kerrotaan totuus siitä, mitä tuollainen holtiton elämä on. Kaikkia masennuksia ja huonoja tuulia hallittiin pillereillä. KK tunnustaa juuri ennen ”vapautumistaan”, että kymmenen vuotta on kulunut aivan turhaan, ja että missään ei ole ollut mitään järkeä. Näiden epätoivoisten totuuden hetkien keskellä KK kohtaa Jeesuksen, joka pelastaa hänet kuoleman tieltä.
ps. Kiitosta Rinteen Rikulle hyvästä ja puhuttelevasta kirjasta!
Ei haaskata tätä elämää - sijoitetaan se elämän palvelukseen jo tänään.