Kristityn identiteetti
Pietarille on tosi tärkeää kertoa, millä pohjalla kristitty seisoo. Mikä on hänen identiteetin pohja? Kuka kristitty on? Vain tältä identiteetin pohjalta voidaan ymmärtää sitä vaativalta tuntuvaa eettistä ohjeistusta, joka löytyy UT:sta. Vihan lapsen ei voi odottaa ’kääntävän toista poskea’ ja ’rakastavan, niitä, jotka häntä vainoavat.’ Ei susi voi käyttäytyä kuin lammas. Nämä eettiset velvoitteet alkavat Pietarin kirjassa aina sanoilla ’tämän takia..’ 1. Piet. 1:13 ja 2:1. ’Vyöttäytykää siis.. ja jättäkää siis.’ Pietari antaa kristityille kutsun pyhyyteen. Tämä kutsu tulee kahdessa osassa: 1:13 – 25 ja 2:1 – 10. Jakeissa 1:13 – 25 meitä kehotetaan elämään taivaan Isän pyhyyden yhteydessä, jakeissa 2:1 – 10, taas Kristuksen yhteydessä. Tämän yhteyden pitäisi vaikuttaa meidän käytännön tekoihin.
Pietari liittää seurakuntaan erilaisia yhteisöllisiä nimikkeitä, joilla VT:ssä kutsutaan Israelia. Seuraunta on temppeli-yhteisö, 1. Piet. 2, samoin kuin jakeen 2. Moos. 19:6 mukaisesti seurakunta on Jumalan pappisvaltakunta. Pietarin aikana Israelissa asui noin miljoona juutalaista, ja diasporassa noin 2 – 4 miljoonaa juutalaista, Ant. 12:149. Pietarin ja monien muiden UT:n kirjoittajien mukaan kristityt olivat ’muukalaisia maan päällä’: 1. Piet. 2:11, Hepr. 11:13, Ef. 2:19, Fil. 3:20. Heidän kääntyminen oli ja on ennustettu: Room. 8:29 – 30 ja Ef. 1:11.
Me saamme perinnön, joka on valmis, ja joka odottaa meitä taivaissa, 1:3 - 12. Perintö ja toivo paljastuvat ihan kohta. Odotamme sen ilmestymistä täällä monien surujen keskellä, muukalaisina, mutta sanomattoman ilon ja riemun vallassa uskossa. Tästä meille koittavasta armosta ja pelastuksesta ovat profeetat ennustaneet, 1. Piet. 1:10. Enkelitkin haluavat edes vilkaista tätä meille koittanutta evankeliumia, 1. Piet. 1:12. Tämä lisäksi ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä’, Room. 8:18 – 19.
Meidät on lunastettu kalliisti Kristuksen, Jumalan karitsan verellä tämän pahan maailman vallasta, 1. Piet. 1:19. Pietari viittaa ensimmäisen pääsiäisen tapahtumiin, jolloin karitsan veri suojeli heprealaisia. Nyt Kristuksen veri suojelee Jeesuksen omia, 1. Piet. 2:22 – 24, Jes. 53 ja 1. Kor. 10:1 – 5. Muun muassa tällä tavalla Jeesuksen kuolemaa tulkitsi Paavali, 1. Kor. 5:7.
Pietari puhuu siitä, että meidät on lunastettu 'turhanpäiväisetä elämästä’, 1:18, rikkaaseen elämään. Tällainen jyrkkä retoriikkaa vaikuttaa varmasti aika kovalta nykylukijan mielessä. Apostolit eivät arvostaneet pakanallista elämää. Heidän mielestään se oli täyttä turhuutta, se kulkee pitkin ’riettauden virtaa’, 1. Piet. 4:4; 1. Kor. 3:20, Ef. 4:17 - 19, Room. 1:21, 3. Moos. 17:7. Opetuksessaan Jeesus käytti pakanoita usein huonoina esimerkkeinä, joita ei pidä seurata. Rukoillessaan ’he hokevat tyhjää’, Matt. 6:7. He tervehtivät vain ystäviään, Matt. 5:47. He tavoittelevat kovasti maallisia asioita kuten vaatteita, ruokaa ja juomaa, eivätkä Jumalan valtakuntaa, Matt. 6:31 – 32, Luuk. 12:30. Opetuslasten ei tule johtaa pakanoiden esimerkin mukaisesti, vaan Jeesusta, Ihmisen Poikaa, seuraten – eli palvellen: Mark. 10:42, Luuk. 22:25 – 26. Samalla tavalla Jeesus käytti huonoina esimerkkeinä myös lainopettajia ja fariseuksia, joita hän syytti tekopyhyydestä, Matt. 6:16; 23:3 – 9.
Pietari antaa ymmärtää, että me ollaan matkalla, muukalaisina maan päällä, 1:18 – 19, vihamielisen maailman keskellä, joka ei ymmärrä meitä. Pelastus on siis vielä edessä, ja se koittaa täydellisesti silloin kun Kristus ilmestyy: 1:5, 2:2. Meidän pitää olla aina valmiita vastaamaan ’sävyisästi ja kunnioittavasti’, mihin meidän toivomme perustuu. 1. Piet. 3:16, vrt. m. Abot 2:14. Näitä kyselijöitä ei pidä pelätä, koska he eivät voi romuttaa meidän toivoamme.
ps. Olen lukenut tämän kevään aikana kolme Amos Ozin kirjaa. Oz on tämän hetken luetuimpia israelilaisia kirjailijoita. Varsinkin ihastuin Ozin vuonna 2002 julkaistuun romaaniin, jonka nimi on Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Ozin romaaneissa puhutaan aika paljon nyky-israelilaisten fiiliksistä. Mieheni Mikael -romaanissa eräs kirjan henkilöistä selittää, että juutalaiset eivät oikein sopeudu muiden kansojen malliin, eli heidän slangillaan ilmaistuna he eivät sopeudu elämään kuin susi susien joukossa, eli kuin kansakunta kansakuntien joukossa:) Toisaalta ongelmana on se, että he eivät enää uskalla, tai heillä ei ole varaa elää niin kuin 'lammas susien keskellä'. Tuo lampaan elämäntyyli on sellaista, että käännetään aina vain toinen poski ja rakastetaan vihollisia jne. Maanpakolaisuuden kivuliaat vainon vuodet eivät houkuta, mutta toisaalta, mikä on se hinta, jonka voi joutua maksamaan olemassaolonsa oikeudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.