Tässä on taas tälläinen juttu, jonka kirjoitan muutamassa osassa. Juttu koskee sitä kuka Jeesus oli/on kun kysymystä tarkastellaan hänen sanojensa ja tekojensa pohjata, ja lähinnä Matteuksen evankeliumin valossa.
Olin eilen väitöstilaisuudessa, jossa Vesa Ollilaisen väitteli itsensä tohtoriksi. Tutkimuksen nimi on Jesus and the Parable of the Prodigal son. Tutkimus käsittelee siis Jeesuksen tuhlaajapoika-vertausta. Tietoa Ollilaisen työstä löytyy tästä. Vastaväittelijänä oli yksi johtavimmista Jeesus-tutkijoista, Tuckett Oxfordista. Ollilainen sai hyvät arviot väitöskirjastaan. Onnea hänelle! Hyviä Jeesus-tutkijoita tarvitaan aina.
Olen viime aikoina lueskellut vähän tarkemmin Matteuksen evankeliumia, ja luin jopa erään kommentaarin johdannon tähän evankeliumiin. Tuon kommentaarin (Davies) johdanto-selvityksen myötä innostuin tästä evankeliumista vielä enemmin. Tähän evankeliumiin on todella ahdattu äärimmäisen jännittävä sanoma, joka ei voi olla haastamatta kuulijaansa. Tämä evankeliumi voidaan jakaa kolmeen osaan: Matt. 1 – 10 (Jeesuksen esittämä tarjous kansalle), Matt. 11:1 – 19 (kansa ratkaisun paikalla) ja Matt. 11 – 27 (kansan antama väärä eli kieltävä vastaus).
Ekassa osassa eli luvuissa 1 – 10 esitellään Jeesus ja hänen sanomansa ja tekonsa. Jeesuksen keskeinen opetus etiikasta on koottu vuorisaarnaan, joka löytyy luvuista Matt. 5 - 7. Jeesuksen tekoja on koottu 10kappaletta lukuihin 8 – 9. Jeesuksen sanoissa ja teoissa on niitä yhdistävä pointti, jota ei voi ohittaa mitenkään kevyesti. Tämä pointti liittyy siihen, kuka Jeesus sanoo epäsuorasti olevansa, ja minkä roolin Jeesus ottaa itselleen sanoin ja teoin. Kenen saappaisiin hän astuu? Minkä takia hän herättää hämmästystä, vihaa, iloa ja rakkautta? Jeesuksen opetuksessa (5 – 7) ja teoissa (8 – 9) annetaan vastaus.
Jeesuksen opetus (5 – 7): Jeesuksella ei ole mitään kummempaa kirjanoppineen koulutusta. Hän on arvovaltaisten vastustajiensa mukaan ”rahvas” Joh. 7:49, ja ’oppimaton mies, Joh. 7:15. Mitä ilmeisimmin hän ponnisti maailman maineeseen puusepän hommien parista, Mark. 6:2. Vaatimattomasta muodollisesta pätevyydestään huolimatta Jeesus sanoo, että hän on itse asiassa suurempi opettaja kuin muinainen kuningas Salomo, Matt. 12:42, jota pidetään Raamatun historian suurimpana viisauden esikuvana. Jeesus ’opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat’, Matt. 7:29. Lainopettajat opettivat viittaamalla ja tukeutumalla eri arvovaltaisiin oppi-isiin ja heidän näkemyksiinsä. Jeesus ei viitannut kehenkään. Hän sanoi: ’teille on opetettu.., mutta MINÄ sanon teille..’ Matt. 5:27 – 28; 31 – 32, 33 – 44. Jeesus puhuu kovemmalla auktoriteetilla kuin Mooses. Hänen sanansa ovat kuin Jumalan sanat. Vaikuttavan puheensa siis vuorisaarnan lopussa Jeesus täräyttää, että ihmisen pelastus riippuu siitä, miten hän suhtautuu hänen sanoihinsa, Matt. 7:24 – 27.
Summa summarus: Jeesus oli aivan verrattoman radikaali omissa puheissaan. Kukaan muu ei varmasti ole asettanut omille sanoilleen niin paljon arvoa, kuin mitä Jeesus asetti omille sanoilleen. Hänen lähellään ei ole puolueetonta maata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.