Tänään on kirkkovuodessa tuomiopäivä. Olin kirkossa ja mietin tuomiopäivää. Mietin, mitä minä teen hänelle, joka sanoo, 'minä olin (olen) koditon, minä olin sairas, minä olin vankilassa..' Matt. 25:31 - 46. Maailmassa on YK:n tekemän arvion mukaan vuonna 2030 2miljardia slummiaskusta, jotka elävät sellaisessa ympäristössä, että me rikkaat länsimaalaiset emme sallisi edes kissamme majailla siellä. Jakeiden Matt 25:31 - 46 pohjalta voidaan ajatella, että tuolta slummeista Jeesus sanoo, 'minä olin (siellä)'. Kiinnostaisiko se minua?
Moni pitää kyseisiä jakeita vaikeina, koska niissä Jeesus näyttää kannattavan käsitystä, jonka mukaan ihminen pelastuu tekojensa mukaan. Tämä ei kuitenkaan ole ihan näin mustavalkoista. Paavali esim. sanoo suoraan, että 'Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan. Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän.' Room. 2:6 - 7. Paavali menee ihan yhtä pitkälle kuin Jeesus, kun hän kehottaa kristittyjä siunaamaan vihollisiaan: Room. 12:14. Kristittyjen rakkaus heikkoja kohtaan pitäisi olla yhtä kuin Jumalan rakkaus heitä kohtaan. Siis pitäisi.. Jokainen kristitty on liitetty Kristukseen: Gal. 3:28. Olipa hän alaston, köyhä, sivistymätön, tyhmä, koditon, vainottu tai vankilassa, niin hän kuuluu Kristukselle, joka elää hänessä. Tämä maailma muuttuisi hetkessä jos kristityt tulisivat siksi, miksi heidät on luotu ja suunniteltu.
Ennen tuota julistustaan, Matt. 25:31 - 46, Jeesus solmii uuden liiton, joka toteutui hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Silloin toteutuivat ennustukset: uskoville annettiin uusi sydän kivisydämen sijasta, heille annettiin uuteen sydämeen Pyhä Henki.
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
lauantai 22. marraskuuta 2008
Nuoret miehet
Tässä on ajatuksia herättävä teksti Leif Nummelalta. Kyse on isosta asiasta. Nuorisotyössä näen jatkuvasti, että nuorilla miehillä, miehenaluilla, ei mene hyvin. Toisaalta huomaan myös, että ns. piirien ulkopuolella olevat pojat ja nuoret miehet ovat potentiaalinen porukka. Heissä on mahdollisuuksia. Heihin uppoaa suora puhe, selkeät sävelet. Ei mikään askartelukerho.
torstai 20. marraskuuta 2008
Minun julistusta Mikaelin iltamessussa
Tässä on eilisen iltamessun saarna, jonka pointti on tosi ajankohtainen. Puhuin jakeiden Matt. 25:31 - 46 pohjalta.
Pastori David Wilkerson oli kova rukoilemaan. Kerran rukoillessaan hän sai puhelun USA:n presidentiltä. Hänen vaimonsa vastasi puhelimeen ja pyysi presidenttiä soittamaan myöhemmin. Presidentti sai odottaa, koska pastorilla oli juuri tapaaminen kuninkaan kanssa. Me kristityt roikumme kaikenlaisissa paikoissa ja tehdään usein kaikenlaisia turhuuksia. Me istumme kokouksissa, kerhoissa, johtokunnissa, komiteoissa, neuvostoissa, puhumme puhelimessa pitkiä puheluita. Olemme oravanpyörässä. Pyörimme netissä, facebookissa, galleriassa, tiedämme satoja ihmisiä, mutta emme tunne ehkä edes itseämme. Samaan aikaan Jeesus sanoo: minä olin alasti, minä olin koditon, minä olin nälissäni, minä olin yksin vankilassa. Jeesus kysyy, tunnetko minut? Tunnenko minä sinut?
Kuka tai mikä voi olla niin tärkeä asia, että meillä ei ole aikaa Jeesukselle, joka sanoo, ’minä olen’? Kaikki muu voi odottaa, jos Jeesus sanoo ’minä seison ovella ja kolkutan.’
Me elämme odotuksen aikaa. Odotamme Kristuksen paluuta. Odotamme sitä päivää, kun hän tulee kirkkaudessa kaikkien enkeliensä kanssa, ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Silloin hän kokoaa eteensä kaikki kansat ja silloin hän jakaa kaikki ihmiset kahteen joukkoon. Hän erottaa heidät toisistaan niin kuin lampaat vuohista. Ne lampaan kaltaiset ihmiset, ne Jeesuksen Isän siunaamat, he saavat nyt periä Jumalan valtakunnan, joka on ollut valmiina heitä varten maailman luomisesta asti. Nämä ihmiset kohtaavat Jeesuksen, he saavat Jeesukselta iloisen onnen täyttymyksen vastauksen. He saavat tulla Jeesuksen luo, hänen luo, jonka luona he ovat eläneet koko elämänsä. He eivät ole olleet Jeesuksesta erossa, ja nyt toiveen täydellisessä täyttymyksessä, he saavat jälleen olla hänen kanssaan, he saavat Jeesukselle kuuluvan, Jumalan lapsille kuuluvan perinnön.
Ne ihmiset, jotka eivät ole olleet Jeesuksen kanssa tämän maailman keskellä, he tulevat olemaan ilman häntä myös ikuisuudessa. Jeesus sanoo, että he ovat kirouksen alla. He joutuvat saatanan kanssa tuomittavaksi ikuiseen tuleen, kadotukseen.
Jeesuksen lopunajan puheet ovat järkyttäviä. Jeesus kysyi: löytääkö Ihmisen Poika uskoa, kun hän tulee kuin varas yöllä. Onko monien rakkaus kylmennyt? Ovatko väärät profeetat ja väärät messiaat ’johtaneet valittujakin harhaan’? Ahdingon aikana ihmiset ovat taipuvaisia etsimään heiltä toivoa ja apua, ennemmin kuin meidän Herralta Jeesukselta, joka kulkee glamourin täyttämän menestyksen tien ulkopuolella, varjoisilla kujilla, Herran käden varjossa, ristien tiellä.
Lopunaikana Jeesus ei ole kaukana. Hän ei ole jättänyt meitä yksin ahdingon keskelle. Jeesus opetti, että lopunaikana ’ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan.’ Tuon ahdingon aikana ei pidä tuijottaa kalenteria, vaan Kristusta. Jeesus sanoo, että ’valittujen tähden tuota (ahdistuksen) aikaa lyhennetään.’ Valittuja varten, taivaallisen perinnön saajia varten taivaan valtakunta on luotu, ja heitä varten, heitä varjellakseen, Jumala rajoittaa ahdistuksen aikaa. Jeesus kutsuu valittuja Isän siunaamiksi. Kristus siunaa meitä koko ajan.
Ajattele, sitä enemmän sinä annat, sitä enemmän sinä saat. Ne kodittoman, hyljätyn lapsen kädet siunaavat sinua, joka autat tuota avutonta lasta. Vangit rakastavat sinua, niin paljon kuin voi. Kodittomat kiittäisivät sinua, jos voisivat, mutta ei heillä ole millä kiittää sinua, paitsi siunaus. Sinä saat salaisen kiitoksen. Eikä kyse ole loppujen lopuksi vangeista, köyhistä, alastomista ja nälkäänäkevistä ihmisistä, vaan kyse on Jeesuksesta, joka sanoo, kaiken sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Minun oli jano, minun oli nälkä, minä olin yksin, minä olin koditon. Jeesus samaistuu jokaiseen vähäiseen veljeensä, jokaiseen vähäiseen siskoonsa niin läheisesti, ettei heitä voi erottaa. Me kristityt voidaan sanoa: en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.
Kyse ei ole siitä, kuka minä olen, vaan kyse on siitä, kuka on Jeesus, Jeesuksen minä, joka asuu minun sydämessäni. Näin me olemme yksi. Kristinusko on käytännössä sitä, että uskovainen elää jumalallisessa rakkauden hurmoksessa. Silloin minä ja Kristus menee sekaisin. Kristus haluaa olla veljiensä kanssa, hän haluaa olla siskojensa kanssa. Kristus, meidän ylkämme, meidän sulhasemme haluaa olla rakkaan morsiamensa kanssa. Hän haluaa, että yhä useampi ihminen löytää Jeesuksessa syvimmän rakkautensa, oikeimman vastauksen, totuuden ja elämän. Jeesus sanoo, ’minä olen ovella ja kolkutan.’ Jeesus sanoi, ’hei, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.’ Halleluja.
Pastori David Wilkerson oli kova rukoilemaan. Kerran rukoillessaan hän sai puhelun USA:n presidentiltä. Hänen vaimonsa vastasi puhelimeen ja pyysi presidenttiä soittamaan myöhemmin. Presidentti sai odottaa, koska pastorilla oli juuri tapaaminen kuninkaan kanssa. Me kristityt roikumme kaikenlaisissa paikoissa ja tehdään usein kaikenlaisia turhuuksia. Me istumme kokouksissa, kerhoissa, johtokunnissa, komiteoissa, neuvostoissa, puhumme puhelimessa pitkiä puheluita. Olemme oravanpyörässä. Pyörimme netissä, facebookissa, galleriassa, tiedämme satoja ihmisiä, mutta emme tunne ehkä edes itseämme. Samaan aikaan Jeesus sanoo: minä olin alasti, minä olin koditon, minä olin nälissäni, minä olin yksin vankilassa. Jeesus kysyy, tunnetko minut? Tunnenko minä sinut?
Kuka tai mikä voi olla niin tärkeä asia, että meillä ei ole aikaa Jeesukselle, joka sanoo, ’minä olen’? Kaikki muu voi odottaa, jos Jeesus sanoo ’minä seison ovella ja kolkutan.’
Me elämme odotuksen aikaa. Odotamme Kristuksen paluuta. Odotamme sitä päivää, kun hän tulee kirkkaudessa kaikkien enkeliensä kanssa, ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Silloin hän kokoaa eteensä kaikki kansat ja silloin hän jakaa kaikki ihmiset kahteen joukkoon. Hän erottaa heidät toisistaan niin kuin lampaat vuohista. Ne lampaan kaltaiset ihmiset, ne Jeesuksen Isän siunaamat, he saavat nyt periä Jumalan valtakunnan, joka on ollut valmiina heitä varten maailman luomisesta asti. Nämä ihmiset kohtaavat Jeesuksen, he saavat Jeesukselta iloisen onnen täyttymyksen vastauksen. He saavat tulla Jeesuksen luo, hänen luo, jonka luona he ovat eläneet koko elämänsä. He eivät ole olleet Jeesuksesta erossa, ja nyt toiveen täydellisessä täyttymyksessä, he saavat jälleen olla hänen kanssaan, he saavat Jeesukselle kuuluvan, Jumalan lapsille kuuluvan perinnön.
Ne ihmiset, jotka eivät ole olleet Jeesuksen kanssa tämän maailman keskellä, he tulevat olemaan ilman häntä myös ikuisuudessa. Jeesus sanoo, että he ovat kirouksen alla. He joutuvat saatanan kanssa tuomittavaksi ikuiseen tuleen, kadotukseen.
Jeesuksen lopunajan puheet ovat järkyttäviä. Jeesus kysyi: löytääkö Ihmisen Poika uskoa, kun hän tulee kuin varas yöllä. Onko monien rakkaus kylmennyt? Ovatko väärät profeetat ja väärät messiaat ’johtaneet valittujakin harhaan’? Ahdingon aikana ihmiset ovat taipuvaisia etsimään heiltä toivoa ja apua, ennemmin kuin meidän Herralta Jeesukselta, joka kulkee glamourin täyttämän menestyksen tien ulkopuolella, varjoisilla kujilla, Herran käden varjossa, ristien tiellä.
Lopunaikana Jeesus ei ole kaukana. Hän ei ole jättänyt meitä yksin ahdingon keskelle. Jeesus opetti, että lopunaikana ’ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan.’ Tuon ahdingon aikana ei pidä tuijottaa kalenteria, vaan Kristusta. Jeesus sanoo, että ’valittujen tähden tuota (ahdistuksen) aikaa lyhennetään.’ Valittuja varten, taivaallisen perinnön saajia varten taivaan valtakunta on luotu, ja heitä varten, heitä varjellakseen, Jumala rajoittaa ahdistuksen aikaa. Jeesus kutsuu valittuja Isän siunaamiksi. Kristus siunaa meitä koko ajan.
Ajattele, sitä enemmän sinä annat, sitä enemmän sinä saat. Ne kodittoman, hyljätyn lapsen kädet siunaavat sinua, joka autat tuota avutonta lasta. Vangit rakastavat sinua, niin paljon kuin voi. Kodittomat kiittäisivät sinua, jos voisivat, mutta ei heillä ole millä kiittää sinua, paitsi siunaus. Sinä saat salaisen kiitoksen. Eikä kyse ole loppujen lopuksi vangeista, köyhistä, alastomista ja nälkäänäkevistä ihmisistä, vaan kyse on Jeesuksesta, joka sanoo, kaiken sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Minun oli jano, minun oli nälkä, minä olin yksin, minä olin koditon. Jeesus samaistuu jokaiseen vähäiseen veljeensä, jokaiseen vähäiseen siskoonsa niin läheisesti, ettei heitä voi erottaa. Me kristityt voidaan sanoa: en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa.
Kyse ei ole siitä, kuka minä olen, vaan kyse on siitä, kuka on Jeesus, Jeesuksen minä, joka asuu minun sydämessäni. Näin me olemme yksi. Kristinusko on käytännössä sitä, että uskovainen elää jumalallisessa rakkauden hurmoksessa. Silloin minä ja Kristus menee sekaisin. Kristus haluaa olla veljiensä kanssa, hän haluaa olla siskojensa kanssa. Kristus, meidän ylkämme, meidän sulhasemme haluaa olla rakkaan morsiamensa kanssa. Hän haluaa, että yhä useampi ihminen löytää Jeesuksessa syvimmän rakkautensa, oikeimman vastauksen, totuuden ja elämän. Jeesus sanoo, ’minä olen ovella ja kolkutan.’ Jeesus sanoi, ’hei, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.’ Halleluja.
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Aamunavaus vangitusta hauesta
Terve! Kerran eräät kaverit tekivät julman mutta opettavaisen eläinkokeen. He laittoivat hauen akvaarioon herkullisten pikkukalojen keskelle. Heti kun hauen tuli nälkä, hän meni ja söi pikkukaloja. Näin se eli tyytyväisenä ja kylläisenä, kunnes kaverit menivät tutkimuksensa toiseen vaiheeseen. Hauen nukkuessa he laittoivat akvaarioon läpinäkyvän lasiseinän, joka jakoi akvaarion kahteen osaan. Osa pikkukaloista jäi hauen puolelle, osa lasiseinän toiselle puolelle.
Viimein kun hauki heräsi unesta, se meni taas vanhasta tottumuksesta ja nappasi pari pikkukalaa suihinsa. Ajan myötä se söi omalta puoleltaan kaikki pikkukalat, joita uiskenteli sen ympärillä.
Tästä eteenpäin, aina kun se yritti syödä pikkukalan, niin sen pää kopsahti johonkin näkymättömään esteeseen. Se ei tajunnut mistä tämä johtui. Se yritti ja yritti napata pikkukaloja suihinsa, mutta epäonnistui aina. Lopulta sen pää jomotti kivusta ja vatsa huusi nälästä. Sen hermot olivat riekaleina ja se puski päin lasia, kunnes luovutti turhautuneena ja surullisena. Se makasi apaattisena akvaarion pohjalla. Sitten ne kaverit tulivat ja poistivat hauen huomaamatta lasiseinän akvaariosta. Nyt pikkukaloja alkoi uida väsyneen hauen ympärillä, mutta hauki ei nostanut evääkään. Se oli luovuttanut toivosta liian monen epäonnistumisen vuoksi. Lopulta hauki kuoli nälkään akvaariossa ruokien keskelle.
Moni meistä on joutunut omassa elämässään vähän samanlaisen huijauksen kohteeksi kuin tuo hauki. Tänään suomalaisten suurin ongelma ei ole ruoan puute tai köyhyys. Paljon suurempi ongelma on se, että moni nuori ei usko, että hänen elämällä on joku merkitys. Puhutaan siitä, että meidän aikamme ihmisillä on yhä useammin sisällään jonkinlainen tyhjiö. Elämästä puuttuu todellinen sisältö. Ei uskota, että millään on mitään merkitystä. Ei uskota, ei toivota, ei rakasteta. Sitten tuota sydämessä olevaa tyhjiötä yritetään täyttää kaikella mahdollisella rihkamalla.
Elämä on monelle ihmiselle vähän niin kuin hammaslääkärillä käynti, vähän niin kuin sen jännittävän porauksen odotus. Sitä odottaa koko ajan, että kohta se tapahtuu, ja sitten se onkin jo ohi. Elämä meni ohi. Oho.
Jeesus sanoi, että sinun elämällä on äärimmäisen suuri merkitys. Jokainen hiuksesi on laskettu. Jumala on kirjoittanut sinun nimesi omiin käsiinsä. Hän tuntee sinun ajatuksesi, sinun tarpeesi, ennen kuin edes kerrot niistä äidillesi tai parhaalle ystävällesi. Sinä olet uniikki ihme, Jumalan lapseksi kutsuttu. Aikoinaan sellainen raamatun profeetta kuin Jesaja kirjoitti: ’Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastuvat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.’
Älä siis luovuta, vaan etsi ja kolkuta: ’kolkuttavalle avataan’ ja ’etsivä löytää’. Älä lukitse itseäsi ennakkoluulojen vankilaan niin kuin se hölmö hauki, vaan usko ja toivo, ja nouse siivillesi kuin kotka. Ehkä elämän avain, toivon lähde onkin tässä, sinulle tarjottuna, ikivanha avain autuuteen, ristin muotoinen, Jeesus. Ei kannata missata mahdollisuutta, niin kuin se onneton hauki.
Viimein kun hauki heräsi unesta, se meni taas vanhasta tottumuksesta ja nappasi pari pikkukalaa suihinsa. Ajan myötä se söi omalta puoleltaan kaikki pikkukalat, joita uiskenteli sen ympärillä.
Tästä eteenpäin, aina kun se yritti syödä pikkukalan, niin sen pää kopsahti johonkin näkymättömään esteeseen. Se ei tajunnut mistä tämä johtui. Se yritti ja yritti napata pikkukaloja suihinsa, mutta epäonnistui aina. Lopulta sen pää jomotti kivusta ja vatsa huusi nälästä. Sen hermot olivat riekaleina ja se puski päin lasia, kunnes luovutti turhautuneena ja surullisena. Se makasi apaattisena akvaarion pohjalla. Sitten ne kaverit tulivat ja poistivat hauen huomaamatta lasiseinän akvaariosta. Nyt pikkukaloja alkoi uida väsyneen hauen ympärillä, mutta hauki ei nostanut evääkään. Se oli luovuttanut toivosta liian monen epäonnistumisen vuoksi. Lopulta hauki kuoli nälkään akvaariossa ruokien keskelle.
Moni meistä on joutunut omassa elämässään vähän samanlaisen huijauksen kohteeksi kuin tuo hauki. Tänään suomalaisten suurin ongelma ei ole ruoan puute tai köyhyys. Paljon suurempi ongelma on se, että moni nuori ei usko, että hänen elämällä on joku merkitys. Puhutaan siitä, että meidän aikamme ihmisillä on yhä useammin sisällään jonkinlainen tyhjiö. Elämästä puuttuu todellinen sisältö. Ei uskota, että millään on mitään merkitystä. Ei uskota, ei toivota, ei rakasteta. Sitten tuota sydämessä olevaa tyhjiötä yritetään täyttää kaikella mahdollisella rihkamalla.
Elämä on monelle ihmiselle vähän niin kuin hammaslääkärillä käynti, vähän niin kuin sen jännittävän porauksen odotus. Sitä odottaa koko ajan, että kohta se tapahtuu, ja sitten se onkin jo ohi. Elämä meni ohi. Oho.
Jeesus sanoi, että sinun elämällä on äärimmäisen suuri merkitys. Jokainen hiuksesi on laskettu. Jumala on kirjoittanut sinun nimesi omiin käsiinsä. Hän tuntee sinun ajatuksesi, sinun tarpeesi, ennen kuin edes kerrot niistä äidillesi tai parhaalle ystävällesi. Sinä olet uniikki ihme, Jumalan lapseksi kutsuttu. Aikoinaan sellainen raamatun profeetta kuin Jesaja kirjoitti: ’Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastuvat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.’
Älä siis luovuta, vaan etsi ja kolkuta: ’kolkuttavalle avataan’ ja ’etsivä löytää’. Älä lukitse itseäsi ennakkoluulojen vankilaan niin kuin se hölmö hauki, vaan usko ja toivo, ja nouse siivillesi kuin kotka. Ehkä elämän avain, toivon lähde onkin tässä, sinulle tarjottuna, ikivanha avain autuuteen, ristin muotoinen, Jeesus. Ei kannata missata mahdollisuutta, niin kuin se onneton hauki.
maanantai 17. marraskuuta 2008
Seurakunnan tulevaisuus
MN-festarit päättyivät eilen. Olin mukana osan ajasta. Sami Aspin ja Mikko Nikulan kitaraduetto, Tärinää hittiputkessa-konsertti oli tosi hyvä. Samoin monet puheet jäivät mieleen. Tilaisuuden järjestäjien lupaus, että MN-festareilta voi löytää jotain tärkeätä, tuli lunastetuksi. Mikaelin nuoria oli paljon talkootyöläisinä soppaa jakamassa. Heille superiso kiitos.
Viikko sitten postiluukustani tipahti Kirkon tiedotuskeskuksen kirja Monikasvoinen Kirkko. Tuossa kirjassa arvioidaan kirkon tilaa vuosina 2004 - 2007. Kirjan pohjalta on arvioitu kirkon tulevaisuutta monessa blogissa. Tässä yksi. Luen itsekin tuon opuksen kunhan ehdin, ja postaan siitä jotain. Arto Antturi, Helsingin Tuomiokirkon pastori, sanoi ikävän osuvasti SANA-lehdessä jokin aika sitten jotenkin niin, että luterilaisuudella tarkoitetaan kansan keskuudessa sitä, että ei käy kirkossa ja suhtautuu kriittisesti Raamattuun. Rosoisen Raamatun ei anneta enää puhua itselleen, sitä ei tunneta, ja ennakkoluuloisesti sitä pidetään 'taantumuksen tavaramerkkinä.'
Viikko sitten postiluukustani tipahti Kirkon tiedotuskeskuksen kirja Monikasvoinen Kirkko. Tuossa kirjassa arvioidaan kirkon tilaa vuosina 2004 - 2007. Kirjan pohjalta on arvioitu kirkon tulevaisuutta monessa blogissa. Tässä yksi. Luen itsekin tuon opuksen kunhan ehdin, ja postaan siitä jotain. Arto Antturi, Helsingin Tuomiokirkon pastori, sanoi ikävän osuvasti SANA-lehdessä jokin aika sitten jotenkin niin, että luterilaisuudella tarkoitetaan kansan keskuudessa sitä, että ei käy kirkossa ja suhtautuu kriittisesti Raamattuun. Rosoisen Raamatun ei anneta enää puhua itselleen, sitä ei tunneta, ja ennakkoluuloisesti sitä pidetään 'taantumuksen tavaramerkkinä.'
tiistai 11. marraskuuta 2008
Meidän jengi - puhe KRS:n nuorten Turskassa
Tässä on puheeni, jonka pidin Kansan raamattuseuran nuortenillassa. Aiheeksi oli annettu meidän jengi. Päätin vertailla Qumrania ja Jeesus-porukkaa.. Qumranista olen aijemmin kirjoittanut jotain, joka löytyy tästä. Ajattelin vetää tällaisen tavanomaisesta poikkevan puheen, kun olin osittain vieraassa paikassa. Vähemmän tuttuja ihmisiä kun voi käyttää koekaniineina tällaisissa asioissa.. Joka tapauksessa tässä se on. Tulen varmaan pitämään tämän jossain muodossa myös Mikaelin seurakunnan jutuissa..
Meidän Jengi
Tässä puheessa yritän esittää kaksi jengiä, jotka molemmat kuuluvat varmaan historian villeimpien hihhuleiden raskaimpaan sarjaan. Kyse on Qumranin yhteisöstä ja Jeesuksen ensimmäisistä, ja nykyisistä, seuraajista. Haluan vertailla näitä kahta jengiä, näyttääkseni, miten ne olivat tosi erilaisia, vaikka niissä oli tosi paljon samaoja asioita. Vertailemalla niitä, voimme paremmin ymmärtää, mikä on se radikaali, vallankumouksellinen ja Raamatun lupauksien pohjalle syntynyt jengi, jonka Jeesus perusti.
Jokainen kuuluu johonkin jengiin. Me synnytään tähän maailmaan kahden ihmisen suhteesta, ja synnymme suoraan suhteeseen. Elämä on täynnä suhteita kehdosta hautaan: perhesuhteita, leikkikaverisuhteita, ystävyyssuhteita, seurustelusuhteita, työsuhteita, aviosuhde... Yhdessä oleminen on luonnollista.
Tietyissä rikosjengeissä on tosi kovat pääsyvaatimukset. Joihinkin jengeihin ei pääse sisään, jos taustalla ei ole henkirikosta, murhaa tai tappoa (NBK). Yksinäiset ihmiset ovat valmiita tekemään aivan uskomattomia tekoja, maksamaan todella kovan hinnan päästäkseen johonkin tiettyyn porukkaan sisälle.
Raamatun mukaan kristitty kuuluu tiettyyn suhteeseen. Hän on pyhä ja valittu, Ef. 1:4. Hänet on siunattu aivan erityisesti, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa, Ef. 1:3. Hänet on ennalta määrätty Jumalan yhteyteen, Ef. 1:5. Hänen elämässään kaiken on tarkoitus tapahtua Jumalan tahdon ja päätöksen mukaisesta, Ef. 1:11. Joskus tätä on helpompi uskoa, joskus vaikeampi, mutta totta se on ilossa ja itkussa.
Qumranin valon lapset vastaan Belialin pimeyden lapset
Jeesuksen aikana oli sellainen superhurskas jengi joita kutsuttiin ’valon lapsiksi’ ja essealaisiksi. Heidän tukikohtansa oli Kuolleen meren rannalla. He pukeutuivat valkoisiin viittoihin. Tuota paikkaa kutsutaan Qumraniksi. Näitä kavereita oli Jeesuksen aikana Israelissa noin 4000. Tuohon piiriin otettiin jäseneksi vain sellaisia henkilöitä, joiden mielenlujuus ja usko voitiin todistaa pitkien ja tiukkojen kuulusteluiden, kuoleman uhalla lausuttujen valojen ja kolme vuotta kestävän koeajan myötä, 1QS6:14 - 23. Vuonna 1948 Qumranin löytyi 11Qumranin luolaa ja näistä luolista löytyi 800kirjakääröä, jotka oli kätketty saviruukkuihin. Tuo löytö on viime vuosisadan merkittävin arkeologinen löyty, ja tietyn mutkan kautta se liittyy olennaisesti myös Jeesus-tutkimukseen, vaikka Jeesus ei kuulunnut kyseiseen lahkoon, ja vaikka Jeesusta ei kyseisissä kirjakääröissä mainitakkaan. Tässä on yksi sivusto tuosta jengistä, Qumranin kiehtovasta lahkosta.
Tämän yhteisön jäsenet uskoivat edustavansa uutta Israelia, joka oli erottautunut Belialin eli perkeleen lapsista. Nämä kaverit uskoivat olevansa uuden liiton kansalaisia, ja he ajattelivat muodostavansa pyhän jäännöksen, jonka olemassaolo kuuluisi Jumalan ihmeellisiin suunnitelmiin. Heidän mielestään kaikki yhteisön ulkopuolella olevat olivat perkeleen lapsia, joille kuului ikuinen kirous ja Jumalan viha, 1QS2:5 - 10. Qumranin yhteisön jäsenien eli valon lapsien piti vihata pimeyden lapsia, 1QS1:9 – 10. Yhteisön jäsenten välinen uskollisuus, rakkaus ja hyvyys toisiaan kohtaan oli aivan uskomatonta, 1QS1:10: ’heidän tulee rakastaa kaikkia valon lapsia.’ Yhteisön jäsenien piti ’erottautua kaikista eksytyksen miehistä, jotka vaeltavat vääryyden tiellä’, 1QS5:11.
Nämä ns. valon lapset, uuden liiton kansalaiset uskoivat olevansa perustettu totuuteen, se oli ’pyhä istutus’, ’Israelin pyhä huone’. He uskoivat olevansa ’Jumalan tahdosta valittuja, jotta he toisivat maalle sovituksen ja maksaisivat syyllisille heidän rangaistuksensa.’ Tämä yhteisö ja sen pyhin neuvosto ajatteli olevansa ’koeteltu muuri, kallis kulmakivi’, ’se on pyhistä pyhin asumus.’ 1QS8:5 – 10. Jännää on se, että alkukristityt olivat tosi erilaisia kuin nämä Qumranin jäsenet, mutta kuitenkin alkuseurakunnalla ja Qumranin yhteisöllä on tosi paljon yhteisiä asioita. Molemmat ajattelivat esim. edustavansa Jumalan, Pyhän Hengen temppeliä maan päällä.
Me kristityt uskomme, että meidät on perustettu rakentajien hylkäämälle kivelle, josta tulikin pelastuksen kulmakivi. Me uskomme olevamme ’kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi’, ’pyhäksi papistoksi, pyhäksi heimoksi ja valituksi suvuksi..’ Ef. 2:19 – 21; 1. Piet. 2:4 - 10. Seurakunta on kaikkea tätä. Paikallisseurakunta on maailman toivo. Tätä se on, jos uskoo, mitä siitä Raamatussa sanotaan. Sen kautta Jumala pääasiassa toimii ja puhuu maan päällä.
Tämä on siis se jengi johon kristitty kuuluu. Nyt meidän pitää miettiä, miten me tähän suhtaudutaan. Me voidaan ottaa sellainen kanta, että me ei uskota siihen. Me voidaan myös ottaa se tosissaan ja uskoa siihen. Jos me otetaan se tosissaan, mikä on äärimmäisen mielenkiintoinen ratkaisu, niin pitää miettiä, mitä se tarkoittaa, että Jumala liittää meidät elävinä kivinä yhteen kaikkien pyhien kanssa, niin että meistä tulee Herran pyhä temppeli.
Ei pakenemista omiin ghettoihin: portsari vai sisäänheittäjä?
Tarkoittaako se sitä, että meidän pitää erottautua kaikista syntisistä, kaikista ulkopuolisista ja keskittyä vain oman pyhän piirin puhtauteen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä oli Qumranin jäsenien ratkaisu. He perustivat luostarinomaisen yhteisön, vähän niin kuin jonkinlaisen superpyhien minimaailman. Tuota pyhien ghettoa vartioitiin todella kovalla portsarimentaliteetilla, sitä varjeltiin maailman pahuudelta. Ongelmana on se, että Jeesus ei oikein sovi tuhon muottiin, hän ei sovi portsarin virkaan. Jeesus hyökkäsi portsarimentaliteetilla varustettuja fariseuksia vastaan sanomalla, että ’te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.’ Matt. 23:13.
Jeesuksen missiona oli avata taivasten valtakunnan ovet juuri kaikille. Hän esitti kutsun kaikille. Hän tuli etsimään kadonneita lampaita, narkkareita, salasyntisiä, julkisyntisiä, publikaaneja jne. Hän haastoi kaikkia ihmisiä uskomaan evankeliumiin ja tekemään elämässään, ajattelumaailmassaan u-käännöksen eli parannuksen.
Sitä paitsi Jeesus ei uskonut mihinkään kolmen vuoden sisäänajo-ohjelmiin, vaan hän sanoi: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin! Ja tehkää se heti, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Jeesus ei vaatinut vaikeita valoja. Hän kielsi omiltaan vannomisen kokonaan. Hän yksinkertaisesti sanoi: seuraa minua. Älä katso taakse, vaan seuraa minua.
Usko ja tule. Se, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole valmis. Jos et voi tänään päättää, et voi päättää. Miettimisaikaa ei anneta tällaisissa tarjouksissa. Jätä isän hautaaminen muille, seuraa sinä minua. Kuolleet hautaavat kuolleensa. Näin radikaali puhe on vertaansa vailla, mutta se kuului Jeesukselle. Hänellä oli varaa kutsua ketä vain, koska vain, miten vain. Kyllä-vastaus oli ja on ainut oikea vastaus.
Qumranin kaverit julistivat muulle maalle ja maailmalle, joka oli yhteisön ulkopuolella: ’kirottu ole sinä kaikkien väärien ja syyllisten tekojesi tähden. Antakoon Jumala sinun kokea kauhua kaikkien kostajien käsissä.. Kirottu olet sinä ikuisen tulen pimeyteen.’ 1QS2:5 – 10. Jeesus kutsui ulkopuolella olevia sisäpuolelle. Hän uskoi, että Jumalan avulla jopa kivistä voi tulla Aabrahamin lapsia, ja kivistä voi tulla ylistyskuoro. Jeesus uskoi, ettei kukaan ihminen ole Jumalan käsissä toivoton tapaus. Tämän takia meidän kristittyjen tehtävä ei ole tänään muurautua jengiemme sisäpiireihin, joiden keskeltä huudamme maailmalle tuomioita, vaan meidän tehtävä on mennä kaikkien kansojen, kaikkien ihmisryhmien, kaikkien ikä- ja sosiaaliluokkien luo ja julistettava heille kaikin tavoin, Kristuksen antamalla kaikella valtuutuksella ja Pyhän Hengen kaikella voimalla kaikki, mitä evankeliumiin kuuluu. Meidän tehtävänä on julistaa maailmalle sovintoa, 2. Kor. 5:20 - 21. Kuka muu voi sitä tarjota kuin me? Ei kukaan muu.
Jotenkin se menee niin, että Jumalan todellisuus tulee todeksi meidän elämässä kun me uskomme. Jumala tulee lihaksi meissä. Jumala inkarnoituu tänäänkin vähimpien palvelijoittensa kautta tähän maailmaan. Kristus astuu meidän kauttamme tämän maailman pelikentälle, ja jos hän tulee tänne, niin tuskin hän hakee paikkaansa katsomosta. Jos taivaan Isä on sellainen, jollaiseksi hänet Raamatussa kuvataan, niin ei hän voi katsoa vierestä kun nuoret masentuvat, menettävät toivonsa, kun joka kolmas nuori aikuinen sairastuu johonkin mielenterveyshäiriöön. Ei hän halua eristäytyä jonnekin ghettoon, vaan hän haluaa toimia siellä missä tämän maailman kovimmat kivut ovat, siellä missä ovat ne sokeat ja kuurot, verenvuototautia sairastavat naiset, spitaaliset ja hiv-potilaat, yksinäiset ja työnarkomaanit, työttömät ja perheväkivallan uhrit. Jumala ei tänäänkään suostu siihen, että hänet eristetään taivaaseen, niin että maan pelikenttä, tai ennemminkin sotatanner, jää pelkästään ihmisten haltuun. Jumala toimii tässä maailmassa seurakunnan kautta. Jos sinä kuulut tähän jengiin, niin kuulut Paavalin mukaan Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät, Ef. 2:19.
Inspiraation hurauttama jengi
Seurakunta on hänen jenginsä, jonka kautta ja jota varten koko maailmankaikkeus on luotu. Kuka tietää mitä tarkoittaa inspiraatio? Se muodostuu kahdesta latinalaisesta sanasta: in = sisällä, spirit = henki. Paavali sanoo: ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5. Jumalan on antanut meidän sydämiimme Hengen. Kristittyinä me voidaan sanoa, että me ollaan Jumalan inspiroimia. Tämän takia meidän ei pidä huolehtia siitä, että emme keksi oikeita sanoja kiperissä tilanteissa. Voimme luottaa inspiraatioon, kuten Jeesus vakuutti, Matt. 10:20; ’Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.’ Kuka tietää, mitä tarkoittaa englantilainen sana enthusiasm? Se tarkoittaa innokkuutta, intohimoisuutta jne. Se muodostuu kahdesta kreikan kielen sanasta: en = sisällä, th(e)ou = Jumala. Kristillinen seurakunta on Jumalan hengen vallassa, Jumalan valtaama talo, temppeli.
Tällaista jengiä ei voi pysäyttää mikään, koska kukaan ei voi pysäyttää Jumalaa.
Lopuksi pari sanaa siitä, miltä Jumalan voittokulku voi näyttää Turussa, Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa. Aikoinaan 3000 vuotta sitten eli sellainen kaveri kuin Daavid. Hän oli se nuorukainen, joka voitti valiosotureiden aatelin Goljatin pikkukivellä. Tämän seurauksena hänestä tuli hetkessä nuori kansallissankari, jonka perässä juoksi cheerleadertyttöporukka. Tytöt hurrasivat ja ihailivat häntä koko ajan, 1. Sam. 18:6 - 7. Daavid sai muutakin kuin ihailua. Israelin kuningas Saul oli Daavidille vihreä kateudesta. Tämän takia Saul kokosi 3000 Israelin parasta valiosotilasta, ja antoi heille tehtävän pidättää ja tappaa Daavid, 1. Sam. 24:3.
Mitä Daavid nyt teki kun hänet oli ajettu nurkkaan? Hän ’tekeytyi mielipuoliseksi, riehui heidän edessään, piirteli portin oviin ja kuolasi parralleen.’
Joku voi nähdä tuossa Daavidissa ja tämän päivän nuoressa jotain samaa. Tämän tempun myötä Daavid sai usutettua ongelmia ja kateutta kylvävän cheerleaderporukan ympäriltään. Samalla Daavidin viholliset luulivat, että Daavidin menestys oli vain hullun tuuria, koska hän käyttäytyi kuin hullu. Hullun papereilla, hullun kulisseissa Daavid sai hetken huilahtaa.
Kristuksen jengi toimii vähän samalla tavalla tänään täällä maan päällä. Me ei ehkä olla mitään maailman valiojoukkoa, eliittiä, kuten se Goljat tai ne 3000 Saulin supersotilasta. Meille ei kovin usein levitellä punaisia mattoja, eivätkä cheerleadertytöt aina juokse onnesta kirkuen ja viuhkojaan heilutellen perässämme. Tämän sijasta meille usein huudetaan BUUUUUU!! Mutta aika usein meitä pidetään vähän hulluina, ja joillain meistä on ihan aidotkin hullun paperit. Niin, ettei tarvitse edes teeskennellä.
Kulisseissa kulkeva jengi
Se lavea ja sileä tie, mikä vie kadotukseen, sisältää paljon enemmän glamouria kun kaita ja kuoppainen ristin tie, joka vie Jumalan valtakuntaan. Ristin tiellä on kuitenkin paljon hauskempaa, sillä kulkee jumalallisesti inspiroitu kansa. Daavidista kerrotaan, että hänen, 1. Sam. 22:2, ’luo kokoontui myös joukoittain pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä, ja hänestä tuli heidän johtajansa.’ Jeesuksen jengi koostuu vähän samanhenkisestä porukasta. Mutta heikkous ei ole koko totuus, se on usein vain silmälumetta. Aika usein Jumalan suunnitelma toteutuu tavalla, jota kukaan ei olisi voinut arvata. Se, mikä näyttää hullulta ja mielipuoliselta, saattaa kätkeä sisäänsä Jumalan nerokkaan suunnitelman. Herramme on heikoissa väkevä.
Meidän Jengi
Tässä puheessa yritän esittää kaksi jengiä, jotka molemmat kuuluvat varmaan historian villeimpien hihhuleiden raskaimpaan sarjaan. Kyse on Qumranin yhteisöstä ja Jeesuksen ensimmäisistä, ja nykyisistä, seuraajista. Haluan vertailla näitä kahta jengiä, näyttääkseni, miten ne olivat tosi erilaisia, vaikka niissä oli tosi paljon samaoja asioita. Vertailemalla niitä, voimme paremmin ymmärtää, mikä on se radikaali, vallankumouksellinen ja Raamatun lupauksien pohjalle syntynyt jengi, jonka Jeesus perusti.
Jokainen kuuluu johonkin jengiin. Me synnytään tähän maailmaan kahden ihmisen suhteesta, ja synnymme suoraan suhteeseen. Elämä on täynnä suhteita kehdosta hautaan: perhesuhteita, leikkikaverisuhteita, ystävyyssuhteita, seurustelusuhteita, työsuhteita, aviosuhde... Yhdessä oleminen on luonnollista.
Tietyissä rikosjengeissä on tosi kovat pääsyvaatimukset. Joihinkin jengeihin ei pääse sisään, jos taustalla ei ole henkirikosta, murhaa tai tappoa (NBK). Yksinäiset ihmiset ovat valmiita tekemään aivan uskomattomia tekoja, maksamaan todella kovan hinnan päästäkseen johonkin tiettyyn porukkaan sisälle.
Raamatun mukaan kristitty kuuluu tiettyyn suhteeseen. Hän on pyhä ja valittu, Ef. 1:4. Hänet on siunattu aivan erityisesti, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa, Ef. 1:3. Hänet on ennalta määrätty Jumalan yhteyteen, Ef. 1:5. Hänen elämässään kaiken on tarkoitus tapahtua Jumalan tahdon ja päätöksen mukaisesta, Ef. 1:11. Joskus tätä on helpompi uskoa, joskus vaikeampi, mutta totta se on ilossa ja itkussa.
Qumranin valon lapset vastaan Belialin pimeyden lapset
Jeesuksen aikana oli sellainen superhurskas jengi joita kutsuttiin ’valon lapsiksi’ ja essealaisiksi. Heidän tukikohtansa oli Kuolleen meren rannalla. He pukeutuivat valkoisiin viittoihin. Tuota paikkaa kutsutaan Qumraniksi. Näitä kavereita oli Jeesuksen aikana Israelissa noin 4000. Tuohon piiriin otettiin jäseneksi vain sellaisia henkilöitä, joiden mielenlujuus ja usko voitiin todistaa pitkien ja tiukkojen kuulusteluiden, kuoleman uhalla lausuttujen valojen ja kolme vuotta kestävän koeajan myötä, 1QS6:14 - 23. Vuonna 1948 Qumranin löytyi 11Qumranin luolaa ja näistä luolista löytyi 800kirjakääröä, jotka oli kätketty saviruukkuihin. Tuo löytö on viime vuosisadan merkittävin arkeologinen löyty, ja tietyn mutkan kautta se liittyy olennaisesti myös Jeesus-tutkimukseen, vaikka Jeesus ei kuulunnut kyseiseen lahkoon, ja vaikka Jeesusta ei kyseisissä kirjakääröissä mainitakkaan. Tässä on yksi sivusto tuosta jengistä, Qumranin kiehtovasta lahkosta.
Tämän yhteisön jäsenet uskoivat edustavansa uutta Israelia, joka oli erottautunut Belialin eli perkeleen lapsista. Nämä kaverit uskoivat olevansa uuden liiton kansalaisia, ja he ajattelivat muodostavansa pyhän jäännöksen, jonka olemassaolo kuuluisi Jumalan ihmeellisiin suunnitelmiin. Heidän mielestään kaikki yhteisön ulkopuolella olevat olivat perkeleen lapsia, joille kuului ikuinen kirous ja Jumalan viha, 1QS2:5 - 10. Qumranin yhteisön jäsenien eli valon lapsien piti vihata pimeyden lapsia, 1QS1:9 – 10. Yhteisön jäsenten välinen uskollisuus, rakkaus ja hyvyys toisiaan kohtaan oli aivan uskomatonta, 1QS1:10: ’heidän tulee rakastaa kaikkia valon lapsia.’ Yhteisön jäsenien piti ’erottautua kaikista eksytyksen miehistä, jotka vaeltavat vääryyden tiellä’, 1QS5:11.
Nämä ns. valon lapset, uuden liiton kansalaiset uskoivat olevansa perustettu totuuteen, se oli ’pyhä istutus’, ’Israelin pyhä huone’. He uskoivat olevansa ’Jumalan tahdosta valittuja, jotta he toisivat maalle sovituksen ja maksaisivat syyllisille heidän rangaistuksensa.’ Tämä yhteisö ja sen pyhin neuvosto ajatteli olevansa ’koeteltu muuri, kallis kulmakivi’, ’se on pyhistä pyhin asumus.’ 1QS8:5 – 10. Jännää on se, että alkukristityt olivat tosi erilaisia kuin nämä Qumranin jäsenet, mutta kuitenkin alkuseurakunnalla ja Qumranin yhteisöllä on tosi paljon yhteisiä asioita. Molemmat ajattelivat esim. edustavansa Jumalan, Pyhän Hengen temppeliä maan päällä.
Me kristityt uskomme, että meidät on perustettu rakentajien hylkäämälle kivelle, josta tulikin pelastuksen kulmakivi. Me uskomme olevamme ’kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi’, ’pyhäksi papistoksi, pyhäksi heimoksi ja valituksi suvuksi..’ Ef. 2:19 – 21; 1. Piet. 2:4 - 10. Seurakunta on kaikkea tätä. Paikallisseurakunta on maailman toivo. Tätä se on, jos uskoo, mitä siitä Raamatussa sanotaan. Sen kautta Jumala pääasiassa toimii ja puhuu maan päällä.
Tämä on siis se jengi johon kristitty kuuluu. Nyt meidän pitää miettiä, miten me tähän suhtaudutaan. Me voidaan ottaa sellainen kanta, että me ei uskota siihen. Me voidaan myös ottaa se tosissaan ja uskoa siihen. Jos me otetaan se tosissaan, mikä on äärimmäisen mielenkiintoinen ratkaisu, niin pitää miettiä, mitä se tarkoittaa, että Jumala liittää meidät elävinä kivinä yhteen kaikkien pyhien kanssa, niin että meistä tulee Herran pyhä temppeli.
Ei pakenemista omiin ghettoihin: portsari vai sisäänheittäjä?
Tarkoittaako se sitä, että meidän pitää erottautua kaikista syntisistä, kaikista ulkopuolisista ja keskittyä vain oman pyhän piirin puhtauteen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä oli Qumranin jäsenien ratkaisu. He perustivat luostarinomaisen yhteisön, vähän niin kuin jonkinlaisen superpyhien minimaailman. Tuota pyhien ghettoa vartioitiin todella kovalla portsarimentaliteetilla, sitä varjeltiin maailman pahuudelta. Ongelmana on se, että Jeesus ei oikein sovi tuhon muottiin, hän ei sovi portsarin virkaan. Jeesus hyökkäsi portsarimentaliteetilla varustettuja fariseuksia vastaan sanomalla, että ’te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.’ Matt. 23:13.
Jeesuksen missiona oli avata taivasten valtakunnan ovet juuri kaikille. Hän esitti kutsun kaikille. Hän tuli etsimään kadonneita lampaita, narkkareita, salasyntisiä, julkisyntisiä, publikaaneja jne. Hän haastoi kaikkia ihmisiä uskomaan evankeliumiin ja tekemään elämässään, ajattelumaailmassaan u-käännöksen eli parannuksen.
Sitä paitsi Jeesus ei uskonut mihinkään kolmen vuoden sisäänajo-ohjelmiin, vaan hän sanoi: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin! Ja tehkää se heti, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Jeesus ei vaatinut vaikeita valoja. Hän kielsi omiltaan vannomisen kokonaan. Hän yksinkertaisesti sanoi: seuraa minua. Älä katso taakse, vaan seuraa minua.
Usko ja tule. Se, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole valmis. Jos et voi tänään päättää, et voi päättää. Miettimisaikaa ei anneta tällaisissa tarjouksissa. Jätä isän hautaaminen muille, seuraa sinä minua. Kuolleet hautaavat kuolleensa. Näin radikaali puhe on vertaansa vailla, mutta se kuului Jeesukselle. Hänellä oli varaa kutsua ketä vain, koska vain, miten vain. Kyllä-vastaus oli ja on ainut oikea vastaus.
Qumranin kaverit julistivat muulle maalle ja maailmalle, joka oli yhteisön ulkopuolella: ’kirottu ole sinä kaikkien väärien ja syyllisten tekojesi tähden. Antakoon Jumala sinun kokea kauhua kaikkien kostajien käsissä.. Kirottu olet sinä ikuisen tulen pimeyteen.’ 1QS2:5 – 10. Jeesus kutsui ulkopuolella olevia sisäpuolelle. Hän uskoi, että Jumalan avulla jopa kivistä voi tulla Aabrahamin lapsia, ja kivistä voi tulla ylistyskuoro. Jeesus uskoi, ettei kukaan ihminen ole Jumalan käsissä toivoton tapaus. Tämän takia meidän kristittyjen tehtävä ei ole tänään muurautua jengiemme sisäpiireihin, joiden keskeltä huudamme maailmalle tuomioita, vaan meidän tehtävä on mennä kaikkien kansojen, kaikkien ihmisryhmien, kaikkien ikä- ja sosiaaliluokkien luo ja julistettava heille kaikin tavoin, Kristuksen antamalla kaikella valtuutuksella ja Pyhän Hengen kaikella voimalla kaikki, mitä evankeliumiin kuuluu. Meidän tehtävänä on julistaa maailmalle sovintoa, 2. Kor. 5:20 - 21. Kuka muu voi sitä tarjota kuin me? Ei kukaan muu.
Jotenkin se menee niin, että Jumalan todellisuus tulee todeksi meidän elämässä kun me uskomme. Jumala tulee lihaksi meissä. Jumala inkarnoituu tänäänkin vähimpien palvelijoittensa kautta tähän maailmaan. Kristus astuu meidän kauttamme tämän maailman pelikentälle, ja jos hän tulee tänne, niin tuskin hän hakee paikkaansa katsomosta. Jos taivaan Isä on sellainen, jollaiseksi hänet Raamatussa kuvataan, niin ei hän voi katsoa vierestä kun nuoret masentuvat, menettävät toivonsa, kun joka kolmas nuori aikuinen sairastuu johonkin mielenterveyshäiriöön. Ei hän halua eristäytyä jonnekin ghettoon, vaan hän haluaa toimia siellä missä tämän maailman kovimmat kivut ovat, siellä missä ovat ne sokeat ja kuurot, verenvuototautia sairastavat naiset, spitaaliset ja hiv-potilaat, yksinäiset ja työnarkomaanit, työttömät ja perheväkivallan uhrit. Jumala ei tänäänkään suostu siihen, että hänet eristetään taivaaseen, niin että maan pelikenttä, tai ennemminkin sotatanner, jää pelkästään ihmisten haltuun. Jumala toimii tässä maailmassa seurakunnan kautta. Jos sinä kuulut tähän jengiin, niin kuulut Paavalin mukaan Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät, Ef. 2:19.
Inspiraation hurauttama jengi
Seurakunta on hänen jenginsä, jonka kautta ja jota varten koko maailmankaikkeus on luotu. Kuka tietää mitä tarkoittaa inspiraatio? Se muodostuu kahdesta latinalaisesta sanasta: in = sisällä, spirit = henki. Paavali sanoo: ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5. Jumalan on antanut meidän sydämiimme Hengen. Kristittyinä me voidaan sanoa, että me ollaan Jumalan inspiroimia. Tämän takia meidän ei pidä huolehtia siitä, että emme keksi oikeita sanoja kiperissä tilanteissa. Voimme luottaa inspiraatioon, kuten Jeesus vakuutti, Matt. 10:20; ’Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.’ Kuka tietää, mitä tarkoittaa englantilainen sana enthusiasm? Se tarkoittaa innokkuutta, intohimoisuutta jne. Se muodostuu kahdesta kreikan kielen sanasta: en = sisällä, th(e)ou = Jumala. Kristillinen seurakunta on Jumalan hengen vallassa, Jumalan valtaama talo, temppeli.
Tällaista jengiä ei voi pysäyttää mikään, koska kukaan ei voi pysäyttää Jumalaa.
Lopuksi pari sanaa siitä, miltä Jumalan voittokulku voi näyttää Turussa, Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa. Aikoinaan 3000 vuotta sitten eli sellainen kaveri kuin Daavid. Hän oli se nuorukainen, joka voitti valiosotureiden aatelin Goljatin pikkukivellä. Tämän seurauksena hänestä tuli hetkessä nuori kansallissankari, jonka perässä juoksi cheerleadertyttöporukka. Tytöt hurrasivat ja ihailivat häntä koko ajan, 1. Sam. 18:6 - 7. Daavid sai muutakin kuin ihailua. Israelin kuningas Saul oli Daavidille vihreä kateudesta. Tämän takia Saul kokosi 3000 Israelin parasta valiosotilasta, ja antoi heille tehtävän pidättää ja tappaa Daavid, 1. Sam. 24:3.
Mitä Daavid nyt teki kun hänet oli ajettu nurkkaan? Hän ’tekeytyi mielipuoliseksi, riehui heidän edessään, piirteli portin oviin ja kuolasi parralleen.’
Joku voi nähdä tuossa Daavidissa ja tämän päivän nuoressa jotain samaa. Tämän tempun myötä Daavid sai usutettua ongelmia ja kateutta kylvävän cheerleaderporukan ympäriltään. Samalla Daavidin viholliset luulivat, että Daavidin menestys oli vain hullun tuuria, koska hän käyttäytyi kuin hullu. Hullun papereilla, hullun kulisseissa Daavid sai hetken huilahtaa.
Kristuksen jengi toimii vähän samalla tavalla tänään täällä maan päällä. Me ei ehkä olla mitään maailman valiojoukkoa, eliittiä, kuten se Goljat tai ne 3000 Saulin supersotilasta. Meille ei kovin usein levitellä punaisia mattoja, eivätkä cheerleadertytöt aina juokse onnesta kirkuen ja viuhkojaan heilutellen perässämme. Tämän sijasta meille usein huudetaan BUUUUUU!! Mutta aika usein meitä pidetään vähän hulluina, ja joillain meistä on ihan aidotkin hullun paperit. Niin, ettei tarvitse edes teeskennellä.
Kulisseissa kulkeva jengi
Se lavea ja sileä tie, mikä vie kadotukseen, sisältää paljon enemmän glamouria kun kaita ja kuoppainen ristin tie, joka vie Jumalan valtakuntaan. Ristin tiellä on kuitenkin paljon hauskempaa, sillä kulkee jumalallisesti inspiroitu kansa. Daavidista kerrotaan, että hänen, 1. Sam. 22:2, ’luo kokoontui myös joukoittain pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä, ja hänestä tuli heidän johtajansa.’ Jeesuksen jengi koostuu vähän samanhenkisestä porukasta. Mutta heikkous ei ole koko totuus, se on usein vain silmälumetta. Aika usein Jumalan suunnitelma toteutuu tavalla, jota kukaan ei olisi voinut arvata. Se, mikä näyttää hullulta ja mielipuoliselta, saattaa kätkeä sisäänsä Jumalan nerokkaan suunnitelman. Herramme on heikoissa väkevä.
Elämän arvo ja abortti
Kannattaa katsoa tämä video. Tuo nainen on rautaa ja kultaa. Jeesus ei sanonut, 'autuaita olette te, kun teistä minun tähteni pidetään, arvostetaan ja rakastetaan', vaan hän sanoi 'autaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.'
Eräs vanhan ajan rabbi toteaa Mishnassa, että 'Se, joka suhtautuu Jumalan sanaa niin kuin se olisi ei mitään, lopulta ihmiset päätyvät suhtautumaan häneen, niin kuin hän olisi ei mitään.' Ihmisen arvon vahvin pohja löytyy Raamatusta. Riipumatta siitä, mikä on sosiaalinen statuksesi, taloudellinen tilanteesi, ihonvärisi, ikäsi, sukupuolesi, ammattisi tai sukutaustasi, niin olet Jumalan rakastama. Maailmankaikkeuden Luoja on maksanut sinusta täysin saman hinnan kuin kenestä tahansa muusta. Meidät on kaikki luotu samasta tomusta, lunastettu samalla hinnalla, Kristuksen verellä, sinetöity samalla Hengellä.
'Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja'; sanoi Jeesus. Matt. 18:10.
Suomessa tehdään vuosittain muistaakseni noin 10 000 aborttia. Ruotsissa luku on rutkasti suurempi. Samaan aikaan Raamattua pidetään taantumuksen tavaramerkkinä ja pieniä puolustuskyvyttömiä ihmisiä riesana. Ajattelenpahan vain.
Eräs vanhan ajan rabbi toteaa Mishnassa, että 'Se, joka suhtautuu Jumalan sanaa niin kuin se olisi ei mitään, lopulta ihmiset päätyvät suhtautumaan häneen, niin kuin hän olisi ei mitään.' Ihmisen arvon vahvin pohja löytyy Raamatusta. Riipumatta siitä, mikä on sosiaalinen statuksesi, taloudellinen tilanteesi, ihonvärisi, ikäsi, sukupuolesi, ammattisi tai sukutaustasi, niin olet Jumalan rakastama. Maailmankaikkeuden Luoja on maksanut sinusta täysin saman hinnan kuin kenestä tahansa muusta. Meidät on kaikki luotu samasta tomusta, lunastettu samalla hinnalla, Kristuksen verellä, sinetöity samalla Hengellä.
'Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja'; sanoi Jeesus. Matt. 18:10.
Suomessa tehdään vuosittain muistaakseni noin 10 000 aborttia. Ruotsissa luku on rutkasti suurempi. Samaan aikaan Raamattua pidetään taantumuksen tavaramerkkinä ja pieniä puolustuskyvyttömiä ihmisiä riesana. Ajattelenpahan vain.
torstai 6. marraskuuta 2008
Puheen rippeitä
Pidin aamulla päivänavauksen Klassikon koulussa. Laitan tähän puheeni pääpointit. Alkuun soitin Dylanin biisin Ring Them Bells, jonka tubi-versio on tässä.
Heipähei. Kuten varmaan tiedät pastorit ja seurakunnan työntekijät tekevät m. m. sielunhoitotyötä. Se tarkoittaa sitä, että me jutellaan ihmisten kanssa, joilla on elämässä vaikeata. Haluaisin jakaa sinun kansasi erään ahdistuneen ihmisen mietteitä.
Hän sanoi jotenkin näin:
’Mä oon ihan maassa, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan mä kuljen surusta synnkänä. Mun lanteet ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa. Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta. Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu. Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla. Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Minä en enää tajua mistään mitään, en voi sanoa sanaakaan vastaan.’
Tietyissä tilanteissa on normaalia käyttäytyä epänormaalisti. Joidenkin tosi vaikeiden ongelmien edessä normaalin ihmisen reaktio on epänormaali, hallitsematon ja odottamaton. Joku on sanonut osuvasti, että ihminen, joka ei tietyissä epänormaaleissa tilanteissa menetä malttiaan, ei omaa malttia, jota menettää.
Tuo lukemani ahdistuneen ihmisen vuodatus on peräisin, pienin muunteluin suoraan Psalmista 38. Veikkaisin, että tuo vuodatus kuvaa jotenkin myös meidän tämän päivän ihmisten salaisia ajatuksia, jotka kertovat siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Avautuminen on joskus tosi terveellistä. Jossain tilanteissa se on terveen ihmisen merkki, että reagoi rajusti, odottamattomalla tavalla odottamattomiin ja rajuihin tapahtumiin. Minusta se on tosi vapauttavaa, että Raamatun henkilöt itkevät, valittavat, kadottavat elämänhallintansa, nolostuvat, raivostuvat, menettävät malttinsa, rakastuvat jne.
Vapaasti suomennettuna ja vähän tulkiten tuossa Dylanin kappaleessa lauletaan: soittakaa kelloja uneliaalle morsiamelle, soittakaa kelloja, niin että kansa kuulee ja tuntee, että Jumala on. Soittakaa kelloja, kun paimen on unessa, ja vuoret ovat täynnä eksyneitä lampaita, itkevien tuulien keskellä. Soittakaa kelloja sokeille ja kuuroille, jälkeen jäänneille, niille harvoille valituille, jotka tulevat hallitsemaan enemmistöä kun peli päättyy. Soittakaa kelloja itkevälle lapselle, syyttömänä tuomitulle.
Psalmeissa näkyy se, että ihminen on aika heikko ja elämä on vaikeata. Kuitenkin tuo kirja päättyy suoranaiseen ylistyksen tykitykseen. Itse pidän näistä jakeista, Ps. 118: ’He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni. Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut. Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Minä en kuole vaan elän. Avatkaa minulle vanhurskauden portit.’
ps. oon innostunut siitä, miten osuvia Psalmit ovat. Tämän päivän nuori/vanha voi varmasti löytää niistä ihan omia tuntemuksiaan vaikka kuinka paljon.
Heipähei. Kuten varmaan tiedät pastorit ja seurakunnan työntekijät tekevät m. m. sielunhoitotyötä. Se tarkoittaa sitä, että me jutellaan ihmisten kanssa, joilla on elämässä vaikeata. Haluaisin jakaa sinun kansasi erään ahdistuneen ihmisen mietteitä.
Hän sanoi jotenkin näin:
’Mä oon ihan maassa, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan mä kuljen surusta synnkänä. Mun lanteet ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa. Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta. Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu. Ystäväni ja naapurini karttavat minua onnettomuuteni tähden, omaiseni pysyvät loitolla. Minun henkeäni uhataan ja minulle viritetään ansoja. Minä en enää tajua mistään mitään, en voi sanoa sanaakaan vastaan.’
Tietyissä tilanteissa on normaalia käyttäytyä epänormaalisti. Joidenkin tosi vaikeiden ongelmien edessä normaalin ihmisen reaktio on epänormaali, hallitsematon ja odottamaton. Joku on sanonut osuvasti, että ihminen, joka ei tietyissä epänormaaleissa tilanteissa menetä malttiaan, ei omaa malttia, jota menettää.
Tuo lukemani ahdistuneen ihmisen vuodatus on peräisin, pienin muunteluin suoraan Psalmista 38. Veikkaisin, että tuo vuodatus kuvaa jotenkin myös meidän tämän päivän ihmisten salaisia ajatuksia, jotka kertovat siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Avautuminen on joskus tosi terveellistä. Jossain tilanteissa se on terveen ihmisen merkki, että reagoi rajusti, odottamattomalla tavalla odottamattomiin ja rajuihin tapahtumiin. Minusta se on tosi vapauttavaa, että Raamatun henkilöt itkevät, valittavat, kadottavat elämänhallintansa, nolostuvat, raivostuvat, menettävät malttinsa, rakastuvat jne.
Vapaasti suomennettuna ja vähän tulkiten tuossa Dylanin kappaleessa lauletaan: soittakaa kelloja uneliaalle morsiamelle, soittakaa kelloja, niin että kansa kuulee ja tuntee, että Jumala on. Soittakaa kelloja, kun paimen on unessa, ja vuoret ovat täynnä eksyneitä lampaita, itkevien tuulien keskellä. Soittakaa kelloja sokeille ja kuuroille, jälkeen jäänneille, niille harvoille valituille, jotka tulevat hallitsemaan enemmistöä kun peli päättyy. Soittakaa kelloja itkevälle lapselle, syyttömänä tuomitulle.
Psalmeissa näkyy se, että ihminen on aika heikko ja elämä on vaikeata. Kuitenkin tuo kirja päättyy suoranaiseen ylistyksen tykitykseen. Itse pidän näistä jakeista, Ps. 118: ’He syöksivät minut lähes tuhoon, mutta Herra tuli avukseni. Herra on minun väkeni ja voimani. Hän pelasti minut. Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Minä en kuole vaan elän. Avatkaa minulle vanhurskauden portit.’
ps. oon innostunut siitä, miten osuvia Psalmit ovat. Tämän päivän nuori/vanha voi varmasti löytää niistä ihan omia tuntemuksiaan vaikka kuinka paljon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)