Usein ajatellaan, että ihminen on kuin vilja-aitta, joka on elämän alussa tyhjä, mutta lopussa, toivottavasti täynnä. Jos niin on, niin ihminen kuolee kuin Aabraham, josta sanottiin: ’hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen koreassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin isiensä luo.’ 1. Moos. 25:8. Tällaisesta onnellisesta elämän päätöksestä puhutaan myös Jobin kirjassa: ’Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato.. Ja kun olet elämästäsi kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.’ Job. 5:25-26.
Tämä homma vaikuttaa selvältä: hanki kokemuksia, tartu mahdollisuuksiin, kokoa ’vilja-aittaasi’ rikkautta. Kuitenkin Job toteaa, että alastomina me tänne synnytään, ja alastomina me täältä lähdetään.
Mitä siis voit ottaa mukaan? Mitä voit kerätä, niin että se kestää ikuisesti? Jeesus kertoi vertauksenkin (Luuk. 12:16-21) jossa hän puhui rikkaasta miehestä, joka rakensi ison varaston, johon hän tunki kaiken satonsa ja omaisuutensa. Mies sanoi: ’kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo ja nauti elämästä!’ Samana yönä Jumala otti tuon kaverin tilille tekosistaan: kaikki tämän maailman aarteet jäivät tänne. Ne ruostuvat käsissä, niitä varastellaan, koi syö ne.
Jeesus sanoo vuorisaarnassa: ’älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle.’ Täällä ne ovat koin, ruosteen ja varkaiden tuhottavissa. Matt. 6:19. Taivasten valtakuntaan taas pitää koota aarteita. Jos sinne saa koottua aarteita, ne eivät tuhoudu tai häviä koskaan. Jumalan valtakunnassa ei ole ruostetta, rosvoja eikä mitään muutakaan tuhoavaa. 6:20. Siellä missä on aarteesi, on myös sydämesi, sanoi Jeesus.
Jeesus opetti meitä tuntemaan taivaan Isän, joka huolehtii meidän ruoasta, juomasta ja vaatteista. Meidän fokus voi olla, tai sen pitää olla vain Jumalan valtakunnassa. Silloin meille annetaan kaikki tuo muukin, kuin oheistuotteena, jota me tarvitaan pysyäksemme hengissä. Matt. 6:25-34.
Ja lopulta ne aitat ja varastot: voidaanko meistä todeta kuolinvuoteella, että hän sai elämästään kyllänsä? Jeesus lupasi uskollisille seuraajilleen huippusatoja, ihmeellisiä satoja. Jos kuulet hänen sanansa, jos ymmärrät ne, niin tuotat satoa: ’kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää.’ Matt. 13:23.
Tämä innostaa minua tarttumaan jokaiseen taivaan Isän tarjoamaan mahdollisuuteen, ajatellen, että se, joka on uskollinen pienessä, on uskollinen myös suureessa. Ei kannata kerätä itselleen maan päälle aarteita, vaan ikuisia aarteita taivaaseen. Jokainen sana, jokainen teko, jokainen tarjottu vesilasikin, kaikki isot ja pienet asiat, jotka on tehty Jeesuksen nimessä, kaikki ne kestävät ikuisesti. Ne kerääntyvät aina rikkaudeksi varastoon, mistä kukaan ei voi niitä varastaa tai tuhota. Haluan tulla tosi rikkaaksi.
tiistai 31. maaliskuuta 2009
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Temppeli
Sain äskettäin tämän pianoismallin valmiiksi. Se on Herodes Suuren uudelleen rakentama Jerusalemin temppelin tai siis sen pienoismalli. Tästä on hyötyä esim. riparityössä. Temppeli oli Jumalan kohtaamisen ja anteeksiantamuksen paikka. Paikka, jossa maa ja taivas kohtasivat. Jeesus korvasi tuon paikan ja ennusti aikoinaan tuon temppelin tuhon. Roomalaiset tuhosivat sen vuonna 70jKr.
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Okkultismista ja magiasta
Keskiviikkona on Vimmassa tilaisuus, joka on kivasti herätellyt huomiota. Toivottavasti saadaan paljon porukkaa ja ennen kaikkea hyvä tilaisuus. Kyse on siis nuorisoevankelista Päivi Niemen tilaisuudesta Vimmassa 25.3 klo 19. Aiheena on ’Mä annoin pikkusormen, se vei koko käden’ – puhetta okkultismista ja magiasta. Tule kuuntelemaan Päivin tarina.
Päivillä on satanistin tausta. Hän tuli uskoon ja pääsi noista piireistä lopulta pois.
Magia, okkultismi, pimeät henkivallat jne. ovat herättäneet paljon kysymyksiä. Nuorten piireissä niistä puhutaan aika paljon. Eräskin tyttö kertoi kokeilleensa spiritismiä huvikseen. Siinä piirissä hän oli sitten kysellyt omaa tulevaa kuolinhetkeään. Siihen oli löytynyt joku vastaus, jonka myötä hän oli tietysti ahdistunut aikalailla. Nykyään varsinkin kauhuleffat kertovat jopa kiehtovalla tavalla pahasta henkisestä maailmasta. Ehkä uteliaisuudesta tai jostain muusta syystä jotkut nuoret haluavat kokeilla onko siellä pimeydessä mitään todellista. Ja sitten kun antaa pikku sormen, niin se voi viedä.. Joka tapauksessa Jeesus antaa rauhan sydämeen, ei ahdistusta.
Jostain luin seuraavan sanonnan: ’demonit tulevat koteihimme koputtamatta, lupaa kysymättä. Jeesus tulee aina herrasmiesmäisesti koputtaen.’ Ehkä taustalla on Jeesuksen puhe kodittomista demoneista, jotka etsivät vapaata huonetta. Matt. 12:43-45. Jeesus tunnetusti koputtaa, kuten jakeessa Ilm. 3:20 kerrotaan. Hän ei tunge väkisin kenenkään elämään.
Jutun opetus on siis, että ei kannata pitää sydämensä huonetta tyhjillään. Sinne tulevat nuo hiilihankoveijarit ryminällä lupia kyselemättä. Jos Jeesus asuu sydämessä, niin ihminen on turvassa kuin Herran kukkarossa. Demoneilla tai pimeillä henkivalloilla ei ole häneen mitään valtaa.
Jobin paha tapa väitellä
Luin eilen Jobin kirjan päätökseen. Olen aikoinaan kirjoittanut kyseisestä kirjasta aika paljon (ks. tästä), mutta aina se vain herättää uusia ajatuksia. Tässä viimeisimpiä: Jobin kirjaa lukiessa tulee vähän vaivaantunut olo. Tuntuu kuin olisi joutunut keskelle kovaa väittelyä, vähän niin kuin keskelle kovaa riitaa, johon hänellä ei suoraan ole osaa eikä arpaa. Kuka on oikeassa? Job? ’Sielunhoitajat’? Jumala? Kaksi ensimmäistä pitävät kovaa meteliä, mutta Herra itse vaikenee, kunnes lopulta puhuu ja laittaa Jobin asiat kuntoon, 38-41. Tavallaan lukija viedään Jobin reviirille. Job esittää avoimesti elämänsä karut faktat: lapset kuolivat kaikki yllättäen, terveys ja maine hurskaana miehenä valui viemäristä alas. Tällaisen kohtalon käänteen puserruksissa Job on kironnut lähes kaiken syntymäänsä myöten. Hän ei näe elämässään mitään hienoa. Jumalaa hän ei kuitenkaan suostu kiroamaan. Hän vaatii Jumalalta selitystä, miksi hänen pitää kärsiä niin paljon. Miksi hänen, hurskaan miehen, pitää kokea jumalattoman ja syntisen kohtalo?! Onko Herran toiminnassa mitään tolkkua, eikö hän kuule murheellisten itkua? Eikö hän juuri asu niiden luona, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli? ’Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.’ 9:21-22.
Terveen ihmisen mopo keulii välillä
Job kaipaa Jumalan vastausta yli kaiken. Job ei milloinkaan ajattele, että hän on kohtalon tai olosuhteiden sattumanvaraisen pelin pelinappula, vaan hän pitää kiinni uskostaan välittävään, oikeudenmukaiseen ja toimivaan Jumalaan. Tämän vuoksi hän perää Herralta oikeuttaan tulla kuulluksi, 13:18-22. ’Minä vien asiani oikeuden eteen, minä teidän, että olen syytön. Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.’ Suuri osa ihmisistä kieltää uskonsa Jumalaan juuri kokemiensa kärsimyksien tähden. Toiset taas uskovat nimenomaan kärsimyksien keskellä. Job puhuu kärsivien uskovaisten puolesta: hän kysyy, missä on päämäärä ja toivo, jonka kanssa kestää kaikki vastoinkäymiset? 6:11. Jobilla on ’elämänsä repussa’ tuskaa kuin hiekkaa meren pohjassa. Ei sitä jaksa kantaa, 6:2-10. ’Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin! Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?’ Kirjailija Lessing on sanonut, että ’ihminen joka ei menetä malttiaan tietyissä tilanteissa, ei omista malttia jota menettää.’ On siis tavallaan normaalia, että normaali ihminen reagoi epänormaaleihin asioihin epänormaalisti. On aivan luonnollista, että Jobin mopo keulii, mutta kuitenkin hänen ystävänsä tivaavat häneltä: ’mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?’ 15:12.
Epätasa-arvoinen suhde
Jobin suurin toive on päästä selvittämään elämäänsä Jumalan kanssa. Ihmisen ja Jumalan suhde on kuitenkin aivan epätasa-arvoinen: ihminen on luotu savesta, Jumala on Luoja. Ihminen on heikko ja rajallinen kuin tuulenhenkäys, Jumala on Herra Sebaot, joka hallitsee koko maailmankaikkeutta sanallaan. Raamatussa ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta kuvataan paljon vertauskuvien kautta. Kaikissa niissä Jumala on kuitenkin ja tietenkin se vahvempi osapuoli: lammas – paimen, saviruukku – savenvalaja, isä – poika, kuningas – palvelija, isäntä - palvelija, tilan omistaja – vuokralainen, sulhanen – morsian, äiti - lapsi jne.
Onko hurskaalla menneisyyttä/tulevaisuutta?
Raamatun mukaan syntisillä ei ole eilistä eikä huomista. Heidän työnsä valuu hukkaan. Se menettää merkityksensä. Heillä ei myöskään ole tulevaisuutta. Yksi Jobin kovimpia kysymyksiä on, onko hänellä tulevaisuutta? Hän on menettänyt lapsensa, terveytensä ja ilmeisesti ammattinsa. Onko hänellä menneisyyttä, vai valuuko se kaikki hukkaan merkityksettömänä? Onko hänen työllään, kärsimyksellään ja elämällään mitään merkitystä? Hän toivoo: ’kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen.’ Tämän jälkeen hän jatkaa: ’Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan.’ 19:23-26.
On tärkeä huomata, että Jobille ei riitä ”taivaspaikka” eli kuoleman jälkeinen elämä, vaan hän haluaa, että hänestä jää maan päälle muisto, opetus ja merkitys elämään hänen kuoltuaankin. Tämä sama ajatus löytyy Paavalilta. Hän kertoo yksityiskohtaisesti uskovien tulevasta ylösnousemuksesta ja ylösnousemusruumiista ja siitä, kuinka he saavat nähdä Jumalan, 1. Kor. 15:1-57. Kuitenkin tämä selonteon päätteeksi hän kertoo uskoville tämän elämän merkityksestä: ’tehkää innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.’ 1. Kor. 15:58. Sillä, mitä teet täällä maan päällä on merkitystä, jos teet sen Herralle.
Jumalattoman elämä ja sen merkitys katoaa kuitenkin kuin uni aamulla, 20:4-10. Vaikka he olisivat saavuttaneet mitä tahansa, se kaikki menettää merkityksensä. Toisaalta hurskaiden pikkuteoillakin on merkitys myös ikuisuudessa, jopa pienen vesilasin tarjoamisella, on merkitys, kuten Jeesus opetti. Se ei unohdu. Se teko tallentuu ikuisuuteen eikä sitä voi millään poistaa sieltä. Tämän vuoksi jokainen toteutettu Herran tarjoama mahdollisuus jää ikuisiksi ajoiksi ihmisen omaisuudeksi. Se jää osaksi rikasta menneisyyttä ja sillä on merkitys tulevaisuudessakin.
’Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, jota runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa’, Jeesus. Matt. 13:52.
Vanha ei menetä merkitystään, vaan se saa merkityksensä kun ihminen tulee Herran palvelijaksi.
Lopuksi Jobin toive täyttyy. Jumala vastaa hänelle, 38-41, kysymällä; 'Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta ja sinä vastaat.' 38:2. Job oppii nyt ymmärtämään, että kaiken takana oli ja on Jumalan tarkoitus. Jumala on antanut saatanan koetella Jobia, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Loppujen lopuksi Jobin elämä on Herran käsissä. Nyt kun Jobin kirja löytyy Raamatusta, ja sitä on luettu tuhansien vuosien ajan, niin voidaan sanoa, että Jobin kärsimyksillä on ollut suuri merkitys. Niiden kokemusten kautta on syntynyt mahtava teos, joka kertoo ihmisen ja Jumalan suhteesta niin huonoina kuin hyvinä päivinä.
Terveen ihmisen mopo keulii välillä
Job kaipaa Jumalan vastausta yli kaiken. Job ei milloinkaan ajattele, että hän on kohtalon tai olosuhteiden sattumanvaraisen pelin pelinappula, vaan hän pitää kiinni uskostaan välittävään, oikeudenmukaiseen ja toimivaan Jumalaan. Tämän vuoksi hän perää Herralta oikeuttaan tulla kuulluksi, 13:18-22. ’Minä vien asiani oikeuden eteen, minä teidän, että olen syytön. Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.’ Suuri osa ihmisistä kieltää uskonsa Jumalaan juuri kokemiensa kärsimyksien tähden. Toiset taas uskovat nimenomaan kärsimyksien keskellä. Job puhuu kärsivien uskovaisten puolesta: hän kysyy, missä on päämäärä ja toivo, jonka kanssa kestää kaikki vastoinkäymiset? 6:11. Jobilla on ’elämänsä repussa’ tuskaa kuin hiekkaa meren pohjassa. Ei sitä jaksa kantaa, 6:2-10. ’Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin! Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?’ Kirjailija Lessing on sanonut, että ’ihminen joka ei menetä malttiaan tietyissä tilanteissa, ei omista malttia jota menettää.’ On siis tavallaan normaalia, että normaali ihminen reagoi epänormaaleihin asioihin epänormaalisti. On aivan luonnollista, että Jobin mopo keulii, mutta kuitenkin hänen ystävänsä tivaavat häneltä: ’mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?’ 15:12.
Epätasa-arvoinen suhde
Jobin suurin toive on päästä selvittämään elämäänsä Jumalan kanssa. Ihmisen ja Jumalan suhde on kuitenkin aivan epätasa-arvoinen: ihminen on luotu savesta, Jumala on Luoja. Ihminen on heikko ja rajallinen kuin tuulenhenkäys, Jumala on Herra Sebaot, joka hallitsee koko maailmankaikkeutta sanallaan. Raamatussa ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta kuvataan paljon vertauskuvien kautta. Kaikissa niissä Jumala on kuitenkin ja tietenkin se vahvempi osapuoli: lammas – paimen, saviruukku – savenvalaja, isä – poika, kuningas – palvelija, isäntä - palvelija, tilan omistaja – vuokralainen, sulhanen – morsian, äiti - lapsi jne.
Onko hurskaalla menneisyyttä/tulevaisuutta?
Raamatun mukaan syntisillä ei ole eilistä eikä huomista. Heidän työnsä valuu hukkaan. Se menettää merkityksensä. Heillä ei myöskään ole tulevaisuutta. Yksi Jobin kovimpia kysymyksiä on, onko hänellä tulevaisuutta? Hän on menettänyt lapsensa, terveytensä ja ilmeisesti ammattinsa. Onko hänellä menneisyyttä, vai valuuko se kaikki hukkaan merkityksettömänä? Onko hänen työllään, kärsimyksellään ja elämällään mitään merkitystä? Hän toivoo: ’kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen.’ Tämän jälkeen hän jatkaa: ’Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan.’ 19:23-26.
On tärkeä huomata, että Jobille ei riitä ”taivaspaikka” eli kuoleman jälkeinen elämä, vaan hän haluaa, että hänestä jää maan päälle muisto, opetus ja merkitys elämään hänen kuoltuaankin. Tämä sama ajatus löytyy Paavalilta. Hän kertoo yksityiskohtaisesti uskovien tulevasta ylösnousemuksesta ja ylösnousemusruumiista ja siitä, kuinka he saavat nähdä Jumalan, 1. Kor. 15:1-57. Kuitenkin tämä selonteon päätteeksi hän kertoo uskoville tämän elämän merkityksestä: ’tehkää innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.’ 1. Kor. 15:58. Sillä, mitä teet täällä maan päällä on merkitystä, jos teet sen Herralle.
Jumalattoman elämä ja sen merkitys katoaa kuitenkin kuin uni aamulla, 20:4-10. Vaikka he olisivat saavuttaneet mitä tahansa, se kaikki menettää merkityksensä. Toisaalta hurskaiden pikkuteoillakin on merkitys myös ikuisuudessa, jopa pienen vesilasin tarjoamisella, on merkitys, kuten Jeesus opetti. Se ei unohdu. Se teko tallentuu ikuisuuteen eikä sitä voi millään poistaa sieltä. Tämän vuoksi jokainen toteutettu Herran tarjoama mahdollisuus jää ikuisiksi ajoiksi ihmisen omaisuudeksi. Se jää osaksi rikasta menneisyyttä ja sillä on merkitys tulevaisuudessakin.
’Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, jota runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa’, Jeesus. Matt. 13:52.
Vanha ei menetä merkitystään, vaan se saa merkityksensä kun ihminen tulee Herran palvelijaksi.
Lopuksi Jobin toive täyttyy. Jumala vastaa hänelle, 38-41, kysymällä; 'Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta ja sinä vastaat.' 38:2. Job oppii nyt ymmärtämään, että kaiken takana oli ja on Jumalan tarkoitus. Jumala on antanut saatanan koetella Jobia, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Loppujen lopuksi Jobin elämä on Herran käsissä. Nyt kun Jobin kirja löytyy Raamatusta, ja sitä on luettu tuhansien vuosien ajan, niin voidaan sanoa, että Jobin kärsimyksillä on ollut suuri merkitys. Niiden kokemusten kautta on syntynyt mahtava teos, joka kertoo ihmisen ja Jumalan suhteesta niin huonoina kuin hyvinä päivinä.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Mikä on ihminen?
Tänään tuli kierrettyä kolmessa koulussa: Juhana Herttuan yhteiskoulussa, Klassikossa ja Teräsrautelassa. Kahdessa jälkimmäisessä olin muusikko Jukka Leppilammen kanssa. Hän veti hienot keikat. Nuoret tykkäsivät ja sanoma upposi. Jukalla on reipas, raikas, rohkea, vapaa, taiteellinen ja evankeliumia häpeilemätön tyyli.
Jukka puhui ja lauloi kauniisti yhteisöllisyydestä, identiteetistä ja persoonan arvosta. 'Avaa sisko silmäs, vedä veli henkeä ja kiidä maailman ääriin, mielesi raketilla.' Jukan laulujen ja välispiikkien keskellä unohdin itseni, kuuntelin vain ja mietin syntyjä syviä.
Ihmisellä on silmät, joilla on luonnollista katsoa maailmaa, muita ihmisiä. Silmillä voi katsoa vaikka mitä, paitsi itseään, ellei käytä peiliä. Me elämme yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa painotetaan itseensä katsomista ja itseensä keskittymistä. Tämähän on aika luonnotonta, jos mietimme, miten silmät toimivat. Niillä voi katsoa muita, mutta ei itseään. Ihminen on luotu elämään suhteessa toisiin ihmisiin, suuntaamaan katseensa lähimmäiseen. Suhteessa heihin me näemme itsemme. Sananlaskussa sanotaan, että ’vedenkalvossa ihminen näkee kasvonsa, veljessään sydämensä.’ Meidän identiteetti ja persoona tulee esille vain silloin kun me annamme itsemme muiden avuksi, tai silloin kun me vaan eletään suhteessa toisiin ihmisiin esim riitelemällä, työskentelemällä, hengaillen tai vaikka unelmoiden heidän kanssaan. Miehestä tulee mies suhteessa naiseen, suhteessa veljeensä, suhteessa vanhempiinsa ja suhteessa muihin ihmisiin. Sama koskee naisia, lapsia, vanhuksia ja kaikkia ihmisiä.
Meistä tulee Jumalan kuvia vain kun me elämme suhteessa Jumalaan. Me olemme hänen peilinsä, joille Hän kirkastaa kasvonsa. Vain silloin, kun meillä on suhde Häneen, vain silloin me voimme peilata hänen kirkkauttaan maailmaan. Ihminen siis elää kutsumuksensa ja sisimmän identiteettinsä mahdollisuudet todeksi silloin kun hän elää suhteessa lähimmäiseensä ja Jumalaan. Hän menettää kaiken silloin kun hän keskittyy yksilökeskeisesti vain itseensä.
Puhun aika usein Herran siunauksesta. Tuo siunus on vanhin meille säilynyt Raamatun teksti. Vuonna 1986 löydettiin Jerusalemista muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi amulettia. Molempiin amuletteihin oli kaiverrettu sama teksti, Herran siunaus, 4. Moos. 6. Arkeologit ajoittivat amuletit 600-700luvuille eKr. Tänäänkin, ja jo yli 3000vuoden ajan, uskovaiset ovat siunanneet itsensä eli seurakunnan tuolla siunauksella. Herran siunaus ei siis ole mikään ohimenevä muotijuttu, vaan siinä on jotain ikuista. Siinä on jotain, mikä on ihmiselle äärimmäisen tärkeätä. Ehkä pointti on se, että siinä on avain ihmisen identiteetille Jumalan kuvana: Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa, Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Aamen.
Jukka puhui ja lauloi kauniisti yhteisöllisyydestä, identiteetistä ja persoonan arvosta. 'Avaa sisko silmäs, vedä veli henkeä ja kiidä maailman ääriin, mielesi raketilla.' Jukan laulujen ja välispiikkien keskellä unohdin itseni, kuuntelin vain ja mietin syntyjä syviä.
Ihmisellä on silmät, joilla on luonnollista katsoa maailmaa, muita ihmisiä. Silmillä voi katsoa vaikka mitä, paitsi itseään, ellei käytä peiliä. Me elämme yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa painotetaan itseensä katsomista ja itseensä keskittymistä. Tämähän on aika luonnotonta, jos mietimme, miten silmät toimivat. Niillä voi katsoa muita, mutta ei itseään. Ihminen on luotu elämään suhteessa toisiin ihmisiin, suuntaamaan katseensa lähimmäiseen. Suhteessa heihin me näemme itsemme. Sananlaskussa sanotaan, että ’vedenkalvossa ihminen näkee kasvonsa, veljessään sydämensä.’ Meidän identiteetti ja persoona tulee esille vain silloin kun me annamme itsemme muiden avuksi, tai silloin kun me vaan eletään suhteessa toisiin ihmisiin esim riitelemällä, työskentelemällä, hengaillen tai vaikka unelmoiden heidän kanssaan. Miehestä tulee mies suhteessa naiseen, suhteessa veljeensä, suhteessa vanhempiinsa ja suhteessa muihin ihmisiin. Sama koskee naisia, lapsia, vanhuksia ja kaikkia ihmisiä.
Meistä tulee Jumalan kuvia vain kun me elämme suhteessa Jumalaan. Me olemme hänen peilinsä, joille Hän kirkastaa kasvonsa. Vain silloin, kun meillä on suhde Häneen, vain silloin me voimme peilata hänen kirkkauttaan maailmaan. Ihminen siis elää kutsumuksensa ja sisimmän identiteettinsä mahdollisuudet todeksi silloin kun hän elää suhteessa lähimmäiseensä ja Jumalaan. Hän menettää kaiken silloin kun hän keskittyy yksilökeskeisesti vain itseensä.
Puhun aika usein Herran siunauksesta. Tuo siunus on vanhin meille säilynyt Raamatun teksti. Vuonna 1986 löydettiin Jerusalemista muinaisesta Hinnonin laakson hautaluolasta kaksi amulettia. Molempiin amuletteihin oli kaiverrettu sama teksti, Herran siunaus, 4. Moos. 6. Arkeologit ajoittivat amuletit 600-700luvuille eKr. Tänäänkin, ja jo yli 3000vuoden ajan, uskovaiset ovat siunanneet itsensä eli seurakunnan tuolla siunauksella. Herran siunaus ei siis ole mikään ohimenevä muotijuttu, vaan siinä on jotain ikuista. Siinä on jotain, mikä on ihmiselle äärimmäisen tärkeätä. Ehkä pointti on se, että siinä on avain ihmisen identiteetille Jumalan kuvana: Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa, Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Aamen.
tiistai 17. maaliskuuta 2009
Tekopyhä homoturismi
Hesarissa on tänään iso juttu Helsingin homoturismista. Kaupunki haluaa muokata imagoaan homomyönteiseksi. Mutta, miksi, kysyy ennakkoluuloton lukija. Haluaako kaupunki olla vilpittömän avoin ja suvaitsevainen juuri homoille? Miksi Helsinki ei haluaisi olla vaikka kuuluisan perheystävällinen matkailukohde?
Hesarin mukaan EGLTA eli Euroopan homo- ja lesbomatkailun liitto arvioi, että jopa 15-20 % Euroopan matkailumarkkinoista koostuu queer-matkailijoiden rahoista. Queer-matkailijat koostuvat homoista, lesboista, bi-seksuaaleista ja transvestiiteista. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan queer-matkailijat käyttävät matkakohteessa keskimäärin jopa 70% enemmän rahaa kuin valtaväestön matkailijat, näin uutisoi siis Hesari Homoystävällisen imagon luomisen vetävänä voimana on siis iso raha, pinkki raha. Homoturistit vinguttavat ahkerasti luottokorttia, heillä on paksut lompsat ja löysät nyörit niissä.
On ilmiselvää, että seksi myy. Vapaan seksin ja pornografian suurimmat puolestapuhujat ovat usein taustalla olevat kauppiaat, jotka saavat siitä taloudellista voittoa. Miksi ihmeessä nuorison, joka on suuri markkinointikohde, pitäisi ottaa vapaan seksin liputtajat tosissaan, kun näiden liputtajien omat intressit ovat aika selvät - raha. Meidän aikamme ihmiset eivät pidä tekopyhyydestä. Minkä vuoksi me hyväksytään tekopyhyys edellä mainituissa asioissa?
Hesarin mukaan EGLTA eli Euroopan homo- ja lesbomatkailun liitto arvioi, että jopa 15-20 % Euroopan matkailumarkkinoista koostuu queer-matkailijoiden rahoista. Queer-matkailijat koostuvat homoista, lesboista, bi-seksuaaleista ja transvestiiteista. Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan queer-matkailijat käyttävät matkakohteessa keskimäärin jopa 70% enemmän rahaa kuin valtaväestön matkailijat, näin uutisoi siis Hesari Homoystävällisen imagon luomisen vetävänä voimana on siis iso raha, pinkki raha. Homoturistit vinguttavat ahkerasti luottokorttia, heillä on paksut lompsat ja löysät nyörit niissä.
On ilmiselvää, että seksi myy. Vapaan seksin ja pornografian suurimmat puolestapuhujat ovat usein taustalla olevat kauppiaat, jotka saavat siitä taloudellista voittoa. Miksi ihmeessä nuorison, joka on suuri markkinointikohde, pitäisi ottaa vapaan seksin liputtajat tosissaan, kun näiden liputtajien omat intressit ovat aika selvät - raha. Meidän aikamme ihmiset eivät pidä tekopyhyydestä. Minkä vuoksi me hyväksytään tekopyhyys edellä mainituissa asioissa?
perjantai 13. maaliskuuta 2009
Abortit ja ajan henki
Kävin eilen katsomassa Benjam Button –elokuvan. Se kertoo miehestä, jolla menee biologinen ikäkehitys väärinpäin. Hän syntyy vanhuksena ja vuosien karttuessa eli hänen ”vanhetessaan” hän nuortuu, kunnes kuolee vanhana miehenä pikkuvauvana. Kyse on hyvästä leffasta, jonka teemana on tavallaan ihmisarvo, ikääntyminen ja mahdollisuuksien hyödyntäminen. Benjamin syntyy ’rumana ankanpoikana’. Hänet hyljätään saman tien, mutta eräs kristitty musta nainen ottaa hänet kasvatikseen, omaksi pojakseen. Hän näkee tuossa äijänkäppyräisessä vauvassa Jumalan lapsen, ihmeen - mahdollisuuden. Benjaminista paljastuu Brad Pitin näköinen heppu, joka pärjää elämässä ihan hyvin, vaikka alku näytti niin toivottomalta.
Tämä leffa toi minun mieleeni abortit. Veikkaan, että abortit vaikuttavat syvällisesti koko kulttuuriimme. Niiden 10 000 vuosittain Suomessa tehdyn abortin myötä kerrotaan epäsuorasti, että rumiin ankanpoikiin ei uskota. Elämme sellaisen kulttuurin keskellä, jossa uutisoidaan koko ajan ihmisen pahoista teoista, nuorison huonoudesta jne. Tämä johtaa siihen, että me alamme aliarvioida ihmisiä, emmekä enää näe ihmisissä, lapsissa mahdollisuutta, vaan potentiaalisia ongelmia. Raamatussa ihmisessä olevat mahdollisuudet nostetaan esille. Ihminen on Jumalan kuva.
Abortit ja eutanasia kertoo siitä, miten me oikeasti suhtaudumme erilaisuuteen. Voimmeko hyväksyä heikkoutta ja huonoja olosuhteita? Olemmeko kaikenlaisten vastoinkäymisten edessä aivan avuttomia? Kysyin kerran joukolta nuoria eräällä helsinkiläisellä nuortenleirillä, että miten he jatkaisivat elämää, jos he menettäisivät jossain onnettomuudessa esim. näkökykynsä. Erään nuoren, kokoajan jotain hääräävän pojan vastaus on jäänyt mieleeni: vetäisin itseni jojoon. Elämme yhteiskunnassa, jossa lähes kaikki meidän fyysiset ja psykologisetkin tarpeemme tulevat täytetyiksi ainakin enemmistön kohdalla. Tästä huolimatta koulusurmia tapahtui viime vuona pari kappaletta. Miksi me ollaan näin ”hyvinä” aikoina niin heikkoja?
Joka tapauksessa kyse elämästä ja kuolemasta on vaikea, ja Raamatussa suurimmat pyhimykset joutuvat tilanteisiin,joissa he miettivät olisiko ollut parempi, jos olisi jäänyt syntymättä. Näin teki esim. Jeremia, jonka Jumala valitsi jo hänen ollessa äitinsä kohdussa, Jer. 1:4-10. Tästä huolimatta Jeremia kiroaa syntymänsä, Jer. 20:14.
Jobin kirjasta löytyy sanat: Job. 3:11-16
11 Miksi en syntynyt kuolleena,
miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
12 Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan,
miksi rinnat antoivat ravinnon?
13 Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa,
nukkuisin, minulla olisi rauha.
14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten
seurassa,
noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä
muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,
noiden, joilla oli kultaa,
jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,
maahan kaivettu ja olematon,
niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
17 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa
ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
18 siellä pääsevät vangit vaivastaan,
piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.
Tänään on siis syytä kysyä, miksi en syntynyt kuolleena? Miksi Herra antoi minulle elämän? Sillä on pakko olla jokin syy. Uskon, että elämälläni on merkitys. Jos ihminen löytää tuohon kysymykseen vastauksen, niin hän jaksaa elää kaikissa olosuhteissa ja kaikissa tilanteissa.
Tämä leffa toi minun mieleeni abortit. Veikkaan, että abortit vaikuttavat syvällisesti koko kulttuuriimme. Niiden 10 000 vuosittain Suomessa tehdyn abortin myötä kerrotaan epäsuorasti, että rumiin ankanpoikiin ei uskota. Elämme sellaisen kulttuurin keskellä, jossa uutisoidaan koko ajan ihmisen pahoista teoista, nuorison huonoudesta jne. Tämä johtaa siihen, että me alamme aliarvioida ihmisiä, emmekä enää näe ihmisissä, lapsissa mahdollisuutta, vaan potentiaalisia ongelmia. Raamatussa ihmisessä olevat mahdollisuudet nostetaan esille. Ihminen on Jumalan kuva.
Abortit ja eutanasia kertoo siitä, miten me oikeasti suhtaudumme erilaisuuteen. Voimmeko hyväksyä heikkoutta ja huonoja olosuhteita? Olemmeko kaikenlaisten vastoinkäymisten edessä aivan avuttomia? Kysyin kerran joukolta nuoria eräällä helsinkiläisellä nuortenleirillä, että miten he jatkaisivat elämää, jos he menettäisivät jossain onnettomuudessa esim. näkökykynsä. Erään nuoren, kokoajan jotain hääräävän pojan vastaus on jäänyt mieleeni: vetäisin itseni jojoon. Elämme yhteiskunnassa, jossa lähes kaikki meidän fyysiset ja psykologisetkin tarpeemme tulevat täytetyiksi ainakin enemmistön kohdalla. Tästä huolimatta koulusurmia tapahtui viime vuona pari kappaletta. Miksi me ollaan näin ”hyvinä” aikoina niin heikkoja?
Joka tapauksessa kyse elämästä ja kuolemasta on vaikea, ja Raamatussa suurimmat pyhimykset joutuvat tilanteisiin,joissa he miettivät olisiko ollut parempi, jos olisi jäänyt syntymättä. Näin teki esim. Jeremia, jonka Jumala valitsi jo hänen ollessa äitinsä kohdussa, Jer. 1:4-10. Tästä huolimatta Jeremia kiroaa syntymänsä, Jer. 20:14.
Jobin kirjasta löytyy sanat: Job. 3:11-16
11 Miksi en syntynyt kuolleena,
miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
12 Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan,
miksi rinnat antoivat ravinnon?
13 Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa,
nukkuisin, minulla olisi rauha.
14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten
seurassa,
noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä
muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa,
noiden, joilla oli kultaa,
jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa,
maahan kaivettu ja olematon,
niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
17 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa
ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
18 siellä pääsevät vangit vaivastaan,
piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.
Tänään on siis syytä kysyä, miksi en syntynyt kuolleena? Miksi Herra antoi minulle elämän? Sillä on pakko olla jokin syy. Uskon, että elämälläni on merkitys. Jos ihminen löytää tuohon kysymykseen vastauksen, niin hän jaksaa elää kaikissa olosuhteissa ja kaikissa tilanteissa.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Turvapaikkani Abi-messussa
Abimessu oli eilen. Siellä annettiin siunas varsinkin niille, jotka näinä aikoina painivat yo-kirjoitusten kanssa. Siinä on jotain koskettavaa kun nuoria opiskelijoita tulee kirkkoon rauhoittumaan hetkeksi juuri ennen lukion finaalia. Sitä on se käytännön kristillisyys. Toivottavasti abimessusta tulee perinne. Tässä on messussa pitämäni puhe, joka nojautui teksteihin Joh. 14:26-27 ja Ps. 91:1-9:
Tuo kuulemamme evankeliumin teksti (Joh. 14:26-27) sopii aika hauskalla tavalla tähän abi-kirkkoon. Edessä on kokeet ja nyt oppilaat joutuvat pärjäämään niissä omillaan, ilman opettajan muistutuksia. Tässä vähän samankaltaisessa tilanteessa Jeesus puhuu Hengestä, näkymättömästä auttajasta, joka muistuttaa huonomuistisia oppilaita kaikesta siitä, mitä minä olen teille opettanut.
Velipoikani kirjoitti kaksi vuotta sitten ylioppilaaksi. Tämän jälkeen hän kulki sen aika tyypillisen tarinan mukaan parin mutkan kautta yliopistoon. Noina aikoina, kun hän luki yo-kirjoituksiin ja hermoili pääsykokeiden kanssa, hän mainosti minulle kirjaa, jossa opetettiin, kuinka voit harjoittaa muistiasi. Kirjan takakannessa kerrottiin, että sen oppien avulla keskiverto-oppilaan koulumenestys lähtisi varmaan nousuun. Näiden oppien avulla Magnan oppilaasta tulisi Eximian tai Laudaturin oppilas. Kyllä minäkin kouluaikoina mietin, miten voisin onnistua kokeissa paremmin, miten voisin muistaa tärkeimmät asiat, yksityiskohdat ja isot kokonaisuudet.
Kokeessa opettaja ei enää ole auttamassa, vaan pitää pärjätä omillaan. Jeesus tiesi, että hänen opetuslapsensa eivät olleet mitään ruudin keksijöitä, kirjanoppineita, vaan ihan tavallista kansaa. Ehkä juuri tämän vuoksi hänen piti luvata heille Pyhä Henki, joka muistuttaisi heitä kaikesta siitä, mitä hän oli heille opettanut (Joh. 14:26).
Jeesus lupasi näille kavereille sellaisen salaisen, näkymättömän, henkilökohtaisen koti-opettajan, joka jaksaa kulkea toivottomimmankin oppilaan rinnalla kovimmissakin testeissä, vaativimmissakin pääsykokeissa. Tuo Henki kertoi oikeat vastaukset ja muistutti Vapahtajasta. Tuon opettajan yksi tärkeimmistä opeista, mitä hän useimmiten kuiskasi oppilaiden korviin, oli, että: ’älä pelkää, sinun elämälläsi on merkitys, taivaan Isä rakastaa sinua, sinut on ennalta valittu ja kutsuttu.’ Tuo opettaja sai pinteessä olevan, muistokatkoksista kärsivän oppilaan kasvoille levollisen hymyn. Kyllä se tästä jotenkin onnistuu.
Tuo Henki kertoo siitä samasta asiasta, mistä Jeesus puhui: Taivaan Isän antamasta rauhasta, joka on erilainen kuin tämän maailman rauha. Miten ne ovat niin erilaisia? Taivaan Isän rauha ei perustu siihen, että meillä on ovissa tarpeeksi luotettavat lukot, tai siihen, että meillä on vahvat muurit rajoillamme. Maailmalla on sotilaita, joita kutsutaan rauhanturvaajiksi. Taivaan Isän rauha ei perustu siihen, että me olemme niin viisaita ja onnistuneita, että meidän ei pidä jännittää. Taivaan Isän antama rauha ei perustu koulumenestykseen. Se rauha, jonka Jeesus meille lupaa, on aivan erilainen. Hän lupaa meille turvapaikan, hän ikään kuin levittää siipensä sinun yllesi ja ’sinä olet turvassa niiden alla’. Ps. 91. Hän ei rakenna raudasta muuria, tai piikkilangoista suojaesteitä sinun ympärillesi, vaan hänen uskollisuutensa on muurina sinun ympärilläsi. Ps. 91. Hän on näkymätön suoja sinun ympärilläsi. Hän on tulimuurina sinun ympärilläsi. Hän lupaa, että se, joka sinuun koskee, koskee Jumalan silmäterään. Sak. 2:9, 12.
Jumalan antama rauha ja turva perustuu siihen, että hän rakastaa sinua. Siihen ei voi muuta kuin uskossa luottaa. Monet psykologit tietävät, että rakkaus on ihmiselle tosi tärkeätä. Se vapauttaa meidät olemaan enemmän sellaisia kuin pohjimmiltaan olemme. Rakkaus aktivoi aivoja luovuuteen, mielikuvitukseen. Se vapauttaa meitä pelosta, joka kahlitsee.
Hän, joka asuu ja elää Korkeimman suojassa, uskaltaa kohdata usein turvattomalta näyttävän tuntemattoman elämän tien, joka on meidän edessä. Hän, jolla on elämässään taivaan rauha, uskaltaa elää vaarallisessa maailmassa. Hän, jolla ei ole taivaan rauhaa, rakentaa itselleen suojamuurin raudasta ja omasta menestyksestä. Kohta hän huomaa, että hän on vankilassa oman suojamuurinsa keskellä. Hän on omalla voimallaan hankkinut itselleen elämänhallinnan, mutta tuon hallinnan keskellä hän on vankina. Herramme antaa meille toisenlaisen rauhan, toisenlaisen turvapaikan. Se johtaa meidät Jeesuksen ristin ja kuoleman kautta ylösnousemukseen, elämään ja vapauteen.
Muistuttakoon meidän taivaallisen Isämme Henki meitä aina näistä opettajamme opetuksista.
Tuo kuulemamme evankeliumin teksti (Joh. 14:26-27) sopii aika hauskalla tavalla tähän abi-kirkkoon. Edessä on kokeet ja nyt oppilaat joutuvat pärjäämään niissä omillaan, ilman opettajan muistutuksia. Tässä vähän samankaltaisessa tilanteessa Jeesus puhuu Hengestä, näkymättömästä auttajasta, joka muistuttaa huonomuistisia oppilaita kaikesta siitä, mitä minä olen teille opettanut.
Velipoikani kirjoitti kaksi vuotta sitten ylioppilaaksi. Tämän jälkeen hän kulki sen aika tyypillisen tarinan mukaan parin mutkan kautta yliopistoon. Noina aikoina, kun hän luki yo-kirjoituksiin ja hermoili pääsykokeiden kanssa, hän mainosti minulle kirjaa, jossa opetettiin, kuinka voit harjoittaa muistiasi. Kirjan takakannessa kerrottiin, että sen oppien avulla keskiverto-oppilaan koulumenestys lähtisi varmaan nousuun. Näiden oppien avulla Magnan oppilaasta tulisi Eximian tai Laudaturin oppilas. Kyllä minäkin kouluaikoina mietin, miten voisin onnistua kokeissa paremmin, miten voisin muistaa tärkeimmät asiat, yksityiskohdat ja isot kokonaisuudet.
Kokeessa opettaja ei enää ole auttamassa, vaan pitää pärjätä omillaan. Jeesus tiesi, että hänen opetuslapsensa eivät olleet mitään ruudin keksijöitä, kirjanoppineita, vaan ihan tavallista kansaa. Ehkä juuri tämän vuoksi hänen piti luvata heille Pyhä Henki, joka muistuttaisi heitä kaikesta siitä, mitä hän oli heille opettanut (Joh. 14:26).
Jeesus lupasi näille kavereille sellaisen salaisen, näkymättömän, henkilökohtaisen koti-opettajan, joka jaksaa kulkea toivottomimmankin oppilaan rinnalla kovimmissakin testeissä, vaativimmissakin pääsykokeissa. Tuo Henki kertoi oikeat vastaukset ja muistutti Vapahtajasta. Tuon opettajan yksi tärkeimmistä opeista, mitä hän useimmiten kuiskasi oppilaiden korviin, oli, että: ’älä pelkää, sinun elämälläsi on merkitys, taivaan Isä rakastaa sinua, sinut on ennalta valittu ja kutsuttu.’ Tuo opettaja sai pinteessä olevan, muistokatkoksista kärsivän oppilaan kasvoille levollisen hymyn. Kyllä se tästä jotenkin onnistuu.
Tuo Henki kertoo siitä samasta asiasta, mistä Jeesus puhui: Taivaan Isän antamasta rauhasta, joka on erilainen kuin tämän maailman rauha. Miten ne ovat niin erilaisia? Taivaan Isän rauha ei perustu siihen, että meillä on ovissa tarpeeksi luotettavat lukot, tai siihen, että meillä on vahvat muurit rajoillamme. Maailmalla on sotilaita, joita kutsutaan rauhanturvaajiksi. Taivaan Isän rauha ei perustu siihen, että me olemme niin viisaita ja onnistuneita, että meidän ei pidä jännittää. Taivaan Isän antama rauha ei perustu koulumenestykseen. Se rauha, jonka Jeesus meille lupaa, on aivan erilainen. Hän lupaa meille turvapaikan, hän ikään kuin levittää siipensä sinun yllesi ja ’sinä olet turvassa niiden alla’. Ps. 91. Hän ei rakenna raudasta muuria, tai piikkilangoista suojaesteitä sinun ympärillesi, vaan hänen uskollisuutensa on muurina sinun ympärilläsi. Ps. 91. Hän on näkymätön suoja sinun ympärilläsi. Hän on tulimuurina sinun ympärilläsi. Hän lupaa, että se, joka sinuun koskee, koskee Jumalan silmäterään. Sak. 2:9, 12.
Jumalan antama rauha ja turva perustuu siihen, että hän rakastaa sinua. Siihen ei voi muuta kuin uskossa luottaa. Monet psykologit tietävät, että rakkaus on ihmiselle tosi tärkeätä. Se vapauttaa meidät olemaan enemmän sellaisia kuin pohjimmiltaan olemme. Rakkaus aktivoi aivoja luovuuteen, mielikuvitukseen. Se vapauttaa meitä pelosta, joka kahlitsee.
Hän, joka asuu ja elää Korkeimman suojassa, uskaltaa kohdata usein turvattomalta näyttävän tuntemattoman elämän tien, joka on meidän edessä. Hän, jolla on elämässään taivaan rauha, uskaltaa elää vaarallisessa maailmassa. Hän, jolla ei ole taivaan rauhaa, rakentaa itselleen suojamuurin raudasta ja omasta menestyksestä. Kohta hän huomaa, että hän on vankilassa oman suojamuurinsa keskellä. Hän on omalla voimallaan hankkinut itselleen elämänhallinnan, mutta tuon hallinnan keskellä hän on vankina. Herramme antaa meille toisenlaisen rauhan, toisenlaisen turvapaikan. Se johtaa meidät Jeesuksen ristin ja kuoleman kautta ylösnousemukseen, elämään ja vapauteen.
Muistuttakoon meidän taivaallisen Isämme Henki meitä aina näistä opettajamme opetuksista.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Julkisia kuulumisia
Jipii! Turun sanomissa on tänään juttu tämän iltaisesta Abi-messusta ja muutenkin Mikaelin nuorisotyöstä! Juttu löytyy tästä. Minua ja Pauliinaa on siis haastateltu. Omasta mielestäni tuo on tosi hyvä artikkeli. Hienoa, että TS:ää kiinnostaa tällaiset jutut. Nyt pitää kirjoittaa illan puheita.. Mulla on KP:ssa eli Kohtaamispaikassa puhe, jonka aiheena on 'Menkää kaikkeen maailmaan - lähetyskäsky ja nykykristitty.' KP on siis srk-talolla klo 17, ja sitten kiiruhdan kirkkoon, jossa on klo 19 Abi-messu. HUOM! Abi-messu on tarkoitettu myös kaikenikäisille koululaisille, eikä vain nykyisille abeille.
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Tässä Lily Allenin biisi, joka on ollut Englannin listaykkösenä 5viikkoa putkeen. Se tiivistää aika hyvin tämän ajan henkeä. Ikävä kyllä. Toivo on, että tuollaisten aatosten keskellä kuulija heräisi: ei kaikki voi olla tässä?!
I wanna be rich and I want lots of money
I don’t care about clever, I don’t care about funny
I want loads of clothes and I want loads of diamonds
I heard people die while they are trying to find them
And I’ll take my clothes off and it will be shameless
'Cos everyone knows that’s how you get famous
I’ll look at the sun and I’ll look in the mirror
I’m on the right track, yeah I’m on to a winner
I don’t know what’s right and what’s real anymore
I don’t know how I’m meant to feel anymore
When do you think it will all become clear?
'Cos I’m being taken over by the fear
Life’s about film stars and less about mothers
It’s all about fast cars and cussing each other
But it doesn’t matter cause I’m packing plastic
And that’s what makes my life so ------- fantastic
And I am a weapon of massive consumption
And it's not my fault, it’s how I’m programmed to function
I’ll look at the sun and I’ll look in the mirror
I’m on the right track, yeah we're on to a winner
Forget about guns and forget ammunition
Cause I’m killing them all on my own little mission
Now I’m not a saint, but I’m not a sinner
Now everything's cool as long as I’m getting thinner
I don’t know what’s right and what’s real anymore
I don’t know how I’m meant to feel anymore
When do you think it will all become clear?
'Cos I’m being taken over by the fear.
tiistai 3. maaliskuuta 2009
Tähdet, tähdet..
Usein stressin ja paineen alla lähden kävelylle ja jos vain mahdollista tiirailen tähtiä taivaalta. Se jotenkin helpottaa. Olen viime aikoina pitänyt riparilaisille oppitunteja luomakunnasta, eli olen lähinnä kertonut heille avaruuden ihmeellisyyksistä.
Omat huolet ja murheet löytävät mittasuhteensa kun katsoo lähes ääretöntä avaruutta. Tähtitaivaalta voi havaita paljaalla silmällä 4000 tähteä. Tähtiä on kuitenkin esim. NASA:n näkemyksen mukaan 10 potenssiin 21! eli 10 000000000000000000000 tähteä. Joidenkin tähtitieteilijöiden mukaan luku on paljon suurempi. Meidän aurinkokunnassamme on 8 (tai 9 planeetta). Meidän aurinkokuntamme on vain yksi niistä 100 000 000 000 aurinkokunnasta, jotka ovat meidän galaksissamme Linnun radalla. Meidän maapallon kokoa galaksissamme voisi varmaan verrata mikroskooppisen pienen ötökän kokoon tämän tellus-planeettamme pinnalla. ’Mikä on ihminen?’, kysytään psalmissa 8, kaiken tämän keskellä.
Ps. 8.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
-- mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa:
lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat.
Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!’
Juutalaiskristillisessä perinteessä uskotaan, että Jumala on luonut koko tämän maailmankaikkeuden ihmisen vuoksi. Kun ymmärtää jotain luonnon suuruudesta, niin ihmisen arvo ja vastuu nousee todella suureksi. Me uskomme olevamme yhteydessä häneen, josta on kirjoitettu seuraavaa, Kol. 1: ’Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaassa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.. hän pitää kaiken koossa.. Hän on alku..’ Raamattu alkaa sanoilla, ’alussa Jumala loi taivaan ja maan.’ Alku oli esikoinen – Kristus. Sanl. 8:27-30.
Katso maailmaa: millaisia salaisuuksia on pienissä soluissa, geeneissä, vesitipassa? Millaisia salaisuuksia on avaruudessa? Tämän kaiken pienen, välttämättömän ja suuren takana on Luoja, josta Paavali sanoo: ’..niin koko Jumalan täyteys valtaa teidät.’ Ef. 3:19. Revi siitä!
ps. Pasi on kirjoittanut tosi hyvän postauksen, joka löytyy tästä.
Omat huolet ja murheet löytävät mittasuhteensa kun katsoo lähes ääretöntä avaruutta. Tähtitaivaalta voi havaita paljaalla silmällä 4000 tähteä. Tähtiä on kuitenkin esim. NASA:n näkemyksen mukaan 10 potenssiin 21! eli 10 000000000000000000000 tähteä. Joidenkin tähtitieteilijöiden mukaan luku on paljon suurempi. Meidän aurinkokunnassamme on 8 (tai 9 planeetta). Meidän aurinkokuntamme on vain yksi niistä 100 000 000 000 aurinkokunnasta, jotka ovat meidän galaksissamme Linnun radalla. Meidän maapallon kokoa galaksissamme voisi varmaan verrata mikroskooppisen pienen ötökän kokoon tämän tellus-planeettamme pinnalla. ’Mikä on ihminen?’, kysytään psalmissa 8, kaiken tämän keskellä.
Ps. 8.
Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä,
kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen
-- mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi!
Kuitenkin pidät hänestä huolen.
Sinä teit hänestä lähes kaltaisesi olennon,
seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella.
Sinä panit hänet hallitsemaan luotujasi,
asetit kaiken hänen valtaansa:
lampaat ja härät, kaiken karjan,
metsän villit eläimet,
taivaan linnut ja meren kalat, kaikki vesissä liikkuvat.
Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!’
Juutalaiskristillisessä perinteessä uskotaan, että Jumala on luonut koko tämän maailmankaikkeuden ihmisen vuoksi. Kun ymmärtää jotain luonnon suuruudesta, niin ihmisen arvo ja vastuu nousee todella suureksi. Me uskomme olevamme yhteydessä häneen, josta on kirjoitettu seuraavaa, Kol. 1: ’Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaassa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön, valtaistuimet, herruudet, kaikki vallat ja voimat. Kaikki on luotu hänen kauttaan ja häntä varten.. hän pitää kaiken koossa.. Hän on alku..’ Raamattu alkaa sanoilla, ’alussa Jumala loi taivaan ja maan.’ Alku oli esikoinen – Kristus. Sanl. 8:27-30.
Katso maailmaa: millaisia salaisuuksia on pienissä soluissa, geeneissä, vesitipassa? Millaisia salaisuuksia on avaruudessa? Tämän kaiken pienen, välttämättömän ja suuren takana on Luoja, josta Paavali sanoo: ’..niin koko Jumalan täyteys valtaa teidät.’ Ef. 3:19. Revi siitä!
ps. Pasi on kirjoittanut tosi hyvän postauksen, joka löytyy tästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)