Jobin paha tapa väitellä

Luin eilen Jobin kirjan päätökseen. Olen aikoinaan kirjoittanut kyseisestä kirjasta aika paljon (ks. tästä), mutta aina se vain herättää uusia ajatuksia. Tässä viimeisimpiä: Jobin kirjaa lukiessa tulee vähän vaivaantunut olo. Tuntuu kuin olisi joutunut keskelle kovaa väittelyä, vähän niin kuin keskelle kovaa riitaa, johon hänellä ei suoraan ole osaa eikä arpaa. Kuka on oikeassa? Job? ’Sielunhoitajat’? Jumala? Kaksi ensimmäistä pitävät kovaa meteliä, mutta Herra itse vaikenee, kunnes lopulta puhuu ja laittaa Jobin asiat kuntoon, 38-41. Tavallaan lukija viedään Jobin reviirille. Job esittää avoimesti elämänsä karut faktat: lapset kuolivat kaikki yllättäen, terveys ja maine hurskaana miehenä valui viemäristä alas. Tällaisen kohtalon käänteen puserruksissa Job on kironnut lähes kaiken syntymäänsä myöten. Hän ei näe elämässään mitään hienoa. Jumalaa hän ei kuitenkaan suostu kiroamaan. Hän vaatii Jumalalta selitystä, miksi hänen pitää kärsiä niin paljon. Miksi hänen, hurskaan miehen, pitää kokea jumalattoman ja syntisen kohtalo?! Onko Herran toiminnassa mitään tolkkua, eikö hän kuule murheellisten itkua? Eikö hän juuri asu niiden luona, joilla on särkynyt sydän ja murtunut mieli? ’Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.’ 9:21-22.

Terveen ihmisen mopo keulii välillä

Job kaipaa Jumalan vastausta yli kaiken. Job ei milloinkaan ajattele, että hän on kohtalon tai olosuhteiden sattumanvaraisen pelin pelinappula, vaan hän pitää kiinni uskostaan välittävään, oikeudenmukaiseen ja toimivaan Jumalaan. Tämän vuoksi hän perää Herralta oikeuttaan tulla kuulluksi, 13:18-22. ’Minä vien asiani oikeuden eteen, minä teidän, että olen syytön. Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.’ Suuri osa ihmisistä kieltää uskonsa Jumalaan juuri kokemiensa kärsimyksien tähden. Toiset taas uskovat nimenomaan kärsimyksien keskellä. Job puhuu kärsivien uskovaisten puolesta: hän kysyy, missä on päämäärä ja toivo, jonka kanssa kestää kaikki vastoinkäymiset? 6:11. Jobilla on ’elämänsä repussa’ tuskaa kuin hiekkaa meren pohjassa. Ei sitä jaksa kantaa, 6:2-10. ’Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin! Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?’ Kirjailija Lessing on sanonut, että ’ihminen joka ei menetä malttiaan tietyissä tilanteissa, ei omista malttia jota menettää.’ On siis tavallaan normaalia, että normaali ihminen reagoi epänormaaleihin asioihin epänormaalisti. On aivan luonnollista, että Jobin mopo keulii, mutta kuitenkin hänen ystävänsä tivaavat häneltä: ’mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?’ 15:12.

Epätasa-arvoinen suhde

Jobin suurin toive on päästä selvittämään elämäänsä Jumalan kanssa. Ihmisen ja Jumalan suhde on kuitenkin aivan epätasa-arvoinen: ihminen on luotu savesta, Jumala on Luoja. Ihminen on heikko ja rajallinen kuin tuulenhenkäys, Jumala on Herra Sebaot, joka hallitsee koko maailmankaikkeutta sanallaan. Raamatussa ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta kuvataan paljon vertauskuvien kautta. Kaikissa niissä Jumala on kuitenkin ja tietenkin se vahvempi osapuoli: lammas – paimen, saviruukku – savenvalaja, isä – poika, kuningas – palvelija, isäntä - palvelija, tilan omistaja – vuokralainen, sulhanen – morsian, äiti - lapsi jne.

Onko hurskaalla menneisyyttä/tulevaisuutta?

Raamatun mukaan syntisillä ei ole eilistä eikä huomista. Heidän työnsä valuu hukkaan. Se menettää merkityksensä. Heillä ei myöskään ole tulevaisuutta. Yksi Jobin kovimpia kysymyksiä on, onko hänellä tulevaisuutta? Hän on menettänyt lapsensa, terveytensä ja ilmeisesti ammattinsa. Onko hänellä menneisyyttä, vai valuuko se kaikki hukkaan merkityksettömänä? Onko hänen työllään, kärsimyksellään ja elämällään mitään merkitystä? Hän toivoo: ’kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan, uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen.’ Tämän jälkeen hän jatkaa: ’Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan.’ 19:23-26.

On tärkeä huomata, että Jobille ei riitä ”taivaspaikka” eli kuoleman jälkeinen elämä, vaan hän haluaa, että hänestä jää maan päälle muisto, opetus ja merkitys elämään hänen kuoltuaankin. Tämä sama ajatus löytyy Paavalilta. Hän kertoo yksityiskohtaisesti uskovien tulevasta ylösnousemuksesta ja ylösnousemusruumiista ja siitä, kuinka he saavat nähdä Jumalan, 1. Kor. 15:1-57. Kuitenkin tämä selonteon päätteeksi hän kertoo uskoville tämän elämän merkityksestä: ’tehkää innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.’ 1. Kor. 15:58. Sillä, mitä teet täällä maan päällä on merkitystä, jos teet sen Herralle.
Jumalattoman elämä ja sen merkitys katoaa kuitenkin kuin uni aamulla, 20:4-10. Vaikka he olisivat saavuttaneet mitä tahansa, se kaikki menettää merkityksensä. Toisaalta hurskaiden pikkuteoillakin on merkitys myös ikuisuudessa, jopa pienen vesilasin tarjoamisella, on merkitys, kuten Jeesus opetti. Se ei unohdu. Se teko tallentuu ikuisuuteen eikä sitä voi millään poistaa sieltä. Tämän vuoksi jokainen toteutettu Herran tarjoama mahdollisuus jää ikuisiksi ajoiksi ihmisen omaisuudeksi. Se jää osaksi rikasta menneisyyttä ja sillä on merkitys tulevaisuudessakin.

’Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, jota runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa’, Jeesus. Matt. 13:52.

Vanha ei menetä merkitystään, vaan se saa merkityksensä kun ihminen tulee Herran palvelijaksi.

Lopuksi Jobin toive täyttyy. Jumala vastaa hänelle, 38-41, kysymällä; 'Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan? Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta ja sinä vastaat.' 38:2. Job oppii nyt ymmärtämään, että kaiken takana oli ja on Jumalan tarkoitus. Jumala on antanut saatanan koetella Jobia, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Loppujen lopuksi Jobin elämä on Herran käsissä. Nyt kun Jobin kirja löytyy Raamatusta, ja sitä on luettu tuhansien vuosien ajan, niin voidaan sanoa, että Jobin kärsimyksillä on ollut suuri merkitys. Niiden kokemusten kautta on syntynyt mahtava teos, joka kertoo ihmisen ja Jumalan suhteesta niin huonoina kuin hyvinä päivinä.