Luin aikoinani aika monta Henning Mankelin romaania Kurt Wallanderista. Henning on käsittääkseni pohjoismaiden luetuin dekkarikirjailija, joka pitää kovaa meteliä siitä, että ennen niin lämmin ja välittävä Ruotsin kansankoti on ajettu alas. Mankelin kuvaukset osuvat aikalailla oikeaan suuntaan kun lukee uutisia Malmön lähiöiden tilanteesta.
Hesari otsikoi tänään: Nuorison riehunnasta on tullut pysyvä ongelma Malmössä. Rosengårdin ja Herrengårdenin lähiöt ovat aivan levottomia paikkoja. Samanlaisia, joskin pienempiä lähiöitä löytyy myös Tukholmasta. Viime maanantain vastaisena yönä Herrengårdenissa sytytettiin palamaan viisi autoa. Nuorisojoukot sytyttävät roskiksia, autoja, autonrenkaita.. Koulukin on yritetty polttaa. Palokuntaa heitellään kivillä. Hesarin mukaan lähes 70 % näiden ongelmalähiöiden asukkaista on ulkomailla syntyneitä, 15 % asukkaista on työttömiä.
Itse olen ollut tekemisissä pakolaisten kanssa. Käsittääkseni Suomeen tulevista pakolaisista suurin osa on kristittyjä. Heillä on tietenkin paljon ongelmia kielen, uuden kulttuurin ja elämäntilanteen omaksumisessa, mutta se, että he ovat kristittyjä, se helpottaa hyvin paljon heidän sopeutumista suomalaiseen kulttuuriin. Tämän vuoksi seurakuntien pitäisi ottaa esim. Sudanista tulevat, pääosin helluntailaiset ja katolilaiset pakolaiset mukaan seurakunnan toimintaan. He ovat meidän siskoja ja veljiä. Eivät he ole niitä roskiksen ja autojen polttajia. Veikkaan, että he ovat pääosin paljon hurskaampia ja lainkuuliaisempia kristittyjä kuin me suomalaiset.
Olin eilen mukana Turun kauppatorilla kun siellä jaettiin 1000 pussillista ruokaa vähäosaisille. Paikalle oli tosiaan kerääntynyt todella paljon väkeä. Tämä kertoo siitä, että ei täällä Suomessakaan mene kovin vahvasti. Moni jää väliinputoajaksi. Työttömyys ruokkii merkityksettömyyttä ja turhautumista, joka purkautuu tihutöinä, kapinoina jne.. Malmö toimikoon huonona esimerkkinä.
Ruotsin ghetoissa radikaali ja väkivaltainen islman saa kannattajia. Siitä ehkä saadaan sisältö muuten tyhjältä ja näköalattomalta tuntuvaan elämään. Toinen, paljon suositumpi tapa lievittää omaa turhautumisen ja merkityksettömyyden, sisäisen 'eksistentiaalisen tyhjyyden' tunnetta, kuten psykologit sanovat, on ryyppäminen. Suomessa kuollaan tänään kolme kertaa useammin viinaan kuin 1970-luvulla!! Suomessa, Britanniassa ja Tanska viina virtaa.. Nuorisotyössä tapaan nuoria, jotka puhuvat niin sympaattisesti pullostaan, että tuntuu, että se on heidän ainut lohtu ja turva pahan maailman keskellä. Se on surullista
Tänään on huutava pula kenttätyötä tekevistä nuorisotyöntekijöistä, jotka eivät huku paperihinsa vaan astuvat nuorten keskelle ja kertovat sanoin ja teoin siitä, mihin kestävä ja todellinen 'tulevaisuus ja toivo' perustuvat.. Aikamme nicky cruzit ja david wilkensonit astukaa(mme) esiin!
Toi on helpommin sanottu kun tehty. Mutta aina voi yrittää.
VastaaPoista