Mollausnäytelmä

Tällä viikolla on paljon kouluhommia: maanantaista keskiviikkoon aamupäivät menevät pääsiäisnäytelmää esittäessä peruskoululaisille, esikoululaisille ja tarhalaisille. Se on tosi mukavaa työtä. Saa näytellä pääsiäisen tapahtumia Filippuksen roolissa.

Joka tapauksessa tässä puhe, jonka pidän tällä viikolla. Puhe liittyy aiheeseen, Jeesus tutkittavana. Taustalla on seuraavia tektejä: Ps. 69:2-5, 7-10; Jes. 52:13-15; Matt. 26:57-27:10.

Psalmissa 69 hätääntynyt mies toteaa: ’Häpeä on murtanut sydämeni.’ Ps. 69:21. Monet viisaat puhuvat siitä, että me elämme häpeäkulttuurissa. Tänä aikana sitä pidetään viihteenä kun meille esitetään, kuinka jokin henkilö nolataan. Diilissä moni joutui kohtaamaan tappion heikoimpana lenkkinä, tai Big Brotherista ulos äänestettynä. Joku sanoi BB:stä, että talossa pysyvät porukan reiluimmat kaverit. Ehkä kyse onkin siitä, kuka osaa aidoimmin esittää olevansa reilu ja hyvä tyyppi, hän saa jäädä. Pääsiäisviikolla, hiljaisella viikolla meidät johdatetaan katsomaan historian suurinta häpäisy- ja mollauskohtausta, Jeesuksen oikeudenkäyntiä, tuomiota ja teloitusta. Tämän päivän kirkollinen aihe on Jeesus tutkittavana.

Kun Jeesus oli tutkittavana ylipappi Kaifaksen ja suuren neuvoston edessä, häntä ei pidetty reiluna kaverina, eikä hyvänä tyyppinä. Jos Jeesus eläisi tänään, jos hänen kohtalostaan äänestettäisiin, saisiko hän jatkaa? Jeesus kutsui kansan johtajia, ja aikansa arvostetuimpia korkean moraalin esikuvia ’kyykäärmeen sikiöiksi’ ja tekopyhiksi, kalkilla valkaistuiksi haudoiksi, Matt. 23. Saisiko Jeesus jatkaa? Jeesus romutti ihmisen luottamuksen kaikkeen, paitsi häneen itseensä. Jeesus sanoo meille: jos te haluatte Jumalan valtakuntaan, niin teidän vanhurskautenne on oltava paljon suurempaa kuin lainopettajien ja fariseusten, Matt. 5:20.

Kukaan ei voi, edes meistä parhain ei voi luottaa omaan hyvyyteensä Jumalan edessä. Jeesus kaataa meidän luottamuksemme meihin itseemme, meidän hyvyyteemme. Omissa silmissä reilut kaverit ja hyvät tyypit joutuvat nöyrtymään – fariseukset laitetaan syntisen paikalle. Eräs pastori sanoi, että ’suhteelliset käskyt tekevät meistä fariseuksia.’ Jos me mittaamme ja punnitsemme itsemme Jumalan mittapuulla, niin meistä tulee syntisiä armon kerjäläisiä niin kuin siitä eräästä publikaanista. Jos suhteutamme itsemme muihin ihmisiin, niin meistä tulee äkkiä fariseuksia, jotka Jumalan edessä kehuvat itseään suhteessa muihin ihmisiin.

Jeesus kertoi kahdesta miehestä, jotka tulivat temppeliin, Luuk. 18:9-14. Toinen oli publikaani ja julkisyntinen, toinen oli arvostettu ja kansan rakastama fariseus. Toinen ei uskaltanut päätään nostaa, vaan sanoi ainoastaan, ’Jumala ole minulle syntiselle armollinen.’ Toinen taas keskittyi itseensä Jumalan huoneessa. Hän kehui vain itseään: ’minä paastoan kahdesti viikossa, - maksan kymmenykset kaikesta..’ Hän kiitti Jumalaa vain siitä, että ei ole syntinen niin kuin vieressä kärvistelevä publikaani. Tuo fariseus joutui pettymään. Jos hän näkisi Jumalan, hän tajuaisi, että hänen pitäisi toimia kuin tuo publikaani, joka näki Jumalan ja nöyrtyi.

Ehkä ratkaisevimpana viimeisenä tekonaan, Jeesus kaatoi temppelin rahanvaihtajien pöydät, tuolit ja ajoi kyyhkysen myyjät ja ostajat ulos temppelistä, ulos Jumalan huoneesta. Tuon riehumisen myötä, noiden pöytien kaatamisen myötä Jeesus tuli kaataneeksi myös sen tukipilarin, joka yhdisti koko juutalaista kansaa. Jeesuksen raju teko tulkittiin siten, että hän ennusti temppelin tuhon. Tämän tekosen jälkeen enää ainoastaan pikkulapset toistelivat niitä vaikenevia kaikuja: Hoosianna Daavidin Poika! Muut vakavoituivat ja vaikenivat. Pietari ajautui siihen tilanteeseen, että hän kielsi Jeesuksen kolmesti. Juudas kavalsi Herransa 30 hopearahalla. Reiluja kavereita oli aika vähän. Jeesus jäi yksin.

Myöhemmin kun Jeesus vietiin ylipappi Kaifaksen eteen tutkittavaksi ja tuomittavaksi. ’Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi.’ Matt. 26:59. Eräät väärät todistajat keksivät ratkaisevan syytteen. He väittivät Jeesuksen sanoneen: ’Minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen uudelleen kolmessa päivässä.’
Jeesus asetti itsensä kaikkien aikansa tärkeimpien asioiden yläpuolelle. Hän on sapatin Herra, Hän on suurempi kuin temppeli, hän antaa käskyjä, jotka ovat Mooseksen lakia tärkeämpiä. Jeesus asettaa itsensä perheen yhtenäisyyden yläpuolelle. Evankeliumeissa Jeesus todella laittaa itsensä sellaiselle paikalle, mille vain Jumala voi astua. ’Anna kuolleiden haudata kuolleensa, seuraa sinä minua.’ Vain Jumala voi antaa tällaisen käskyn, joka on ristiriidassa kymmenen käskyn neljännen käskyn kanssa: kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Kun me katsomme ja kuulemme Jeesusta, ikään kuin hän olisi meidän tutkittavana, kuten hän oli aikoinaan Kaiffaksen tutkittavana, niin me näemme miehen, joka murtaa meidän luottamuksemme kaikkeen, paitsi itseensä. Et voi luottaa omaisuuteesi, et voi luottaa omaan vanhurskauteesi, et sukutaustaasi, et kansallisuuteesi, et voi luottaa temppeliin, et voi luottaa mihinkään, paitsi häneen, joka sanoo: seuraa minua.

Psalmissa 69 rukoilija toivoo, ettei hänen takiaan joutuisi kukaan häpeään. ’Älköön minun takiani joutuko häväistäväksi kukaan, joka etsii sinua.’ Ps. 69:7-8. Tästä huolimatta tuo Psalmin rukoilija kantaa itse raskasta häpeää. Jumalan vuoksi hän on joutunut häväistyksi ja häpeän puna peittää hänen kasvonsa. Hänen sydämensä on murtunut häpeästä, Ps. 69:8, 21. Tuo murheellinen ja kiivas rukoilija on keskellä pohjatonta liejua, hän on keskellä tulvaa, joka nousee hänen kaulaansa saakka. Hän on veden varassa, tulva on tullut ja hän on menettänyt kosketuksensa pohjaan. Hän pelkää, että pyörre vie hänet mukanaan. Ps. 69:2-3.

Astuessaan hiljaisella viikolla ristin tielle Jeesus vajoaa tuohon pohjattomaan liejuun, hän menettää kosketuksensa pohjaan. Hän heittäytyy kuolemaan ja häpeä laskeutuu raskaana hänen päälleen. Tämän viikon keskellä, tuomiolla Jeesus hylätään, mutta tuon häpeän keskellä Jumala tekee salaista työtään. Jeesus sanoo vertauksessaan viinitarhasta, että ’kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.’ Hyljätystä Jeesuksesta tulee Jumalan valtakunnan kulmakivi, hänestä tulee se perustus, jonka varaan ihminen voi elämänsä turvallisesti laittaa. Hän on se perustus, josta oli ennustettu: ’Katso: minä lasken Siioniin kulmakiven.. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään.’ 1. Piet. 2:6.

Jeesus joutuu itse raskaimpaan häpeään. Hänet julistetaan heikoimmaksi lenkiksi, hänet äänestetään ulos elävien kirjoista. Kuitenkin hänen rukoukseensa vastataan. Yksikään, joka häneen uskoo, ei lopulta joudu häpeään. Häneen voit laittaa kaiken turvasi. Se kestää.