Jatkan
kirkon perustusten selvityshommia. Luterilaiset, samoin kuin ortodoksit ja
roomalaiskatoliset, sitoutuvat ns. apostoliseen uskontunnustukseen, jossa
tunnustetaan Kristuksen kirkon olevan yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Jos
me luterilaiset olisimme todella loogisia, niin sunnuntain messuissa
lausuttaisiin, että ”uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhden katolisen kirkon, pyhäin
yhteyden…” Kuitenkin luterilaiset ovat vapaasti suomentaneet tuon vanhan tunnustuksen
sanoihin, että ”uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin
yhteyden…” Tarkoittaako katolinen siis samaa kuin yhteinen ja yleinen? Osittain. Se on
tuon sanan yksi merkitys, mutta se ei kyllä vastaa sen koko sisältöä.
Jotkut
opillisesti valveutuneet luterilaiset teologit ja papit ovat toivoneet, että sana
yhteinen korvattaisiin alkuperäisellä sanalla katolinen. Tuota sanaa ei
kuitenkaan haluta ottaa käyttöön koska se herättäisi liikaa hämmennystä
kirkkokansan keskuudessa. Kuka onkaan katolinen? Suurin osa luterilaisista ei
tiedä, mitä tuo sana tarkoittaa. He tuntevat siitä ainoastaan sen mustamaalatun
merkityksen, jotka liittyvät ristiretkiin, anekauppoihin, inkvisitioihin jne. Virallisesti
luterilainen kirkko kuitenkin pitää itseään osana katolista kirkkoa – tästä ei
kuitenkaan pidetä suuresti meteliä. Kuka nyt haluaisi kuulua siihen, jota on
viimeiset 500 vuotta enemmän tai vähemmän mustamaalattu ja mollattu? Luterilainen
kirkko ei kuitenkaan voi luopua katolisesta itseymmärryksestään, koska silloin
se yksinkertaisesti tekisi hengellisen itsemurhan. Kyseessä on siis tärkeä sana,
joka kertoo jotain luovuttamattoman tärkeää siitä, mitä Kristuksen kirkko on.
Mitä katolinen tarkoittaa?
Sana
katolinen on kreikkaa (=alkukristillisyyden lingua franca) ja se muodostuu kahdesta sanasta: kata ja holos. Sana
kata kertoo, että tämä on jonkun mukaan. Holos on tyypillinen kreikkalainen
sana, joka tarkoittaa kokonainen, yleinen, kaikki, täysinäinen…
Kaikkialla
ja kokonaan = Katolinen
Kirkkoisät
opettavat, että katolisuudella tarkoitetaan yleensä kahta asiaa. 1) Kirkko on levinnyt
koko maailmaan, kaikkiin kulttuureihin ja elämän osa-alueisiin (Ilm. 7:9). 2)
Kirkko opettaa koko evankeliumia, kaikkia sen dogmeja, koko Jumalan sanaa, totuutta
ja armoa. Kirkko on siis tarkasti sanottuna katolinen sekä määrällisessä että
laadullisessa mielessä. Se on levinnyt kaikkialle, ja se sisältää koko
totuuden.
300-luvulla
elänyt kirkkoisä Kyrillos Jerusalemilainen selittää kirkon katolilaisuutta
juuri tällä tavalla:
”Kirkkoa nimitetään katoliseksi, koska se on koko maailmassa (oikoumene), sen äärestä ääreen, koska se opettaa täysin (katolisesti) ja täydellisesti kaikkia dogmeja, jotka koskevat näkyviä ja näkymättömiä asioita taivaassa ja maan päällä ja jotka ihmisten on tunnettava, koska se alistaa koko ihmissuvun Jumalan pelkoon, hallitsijat ja hallitut, oppineet ja oppimattomat, ja koska se täydellisesti (katolisesti) lääkitsee ja parantaa kaikki sielun ja ruumiin syntien ilmentymät ja koska se itsessään omistaa kaiken mitä nimitetään hyveeksi teoissa, sanoissa ja kaikenlaisissa armolahjoissa.” (ks. S. A. Teinonen, Ajasta Ylösnousemukseen, 122–123.)
UT
ja katolinen kirkko
UT:ssa
ei kertaakaan mainita sanaa katolinen. Huomaamme kuitenkin, että edellä esitellyn
määritelmän mukaan UT kuva kirkosta on alusta asti katolinen. Se on kaikille kansoille
ja se sisältää koko pelastuksen. UT:ssa kirkko levittäytyy koko maailmaan, kaikki
kansat pitää tehdä Kristuksen opetuslapsiksi. Jeesus lupasi, että hän lähettää
omilleen Puolustajan, Totuuden Hengen, joka johdattaa heidät ”tuntemaan koko
totuuden.” Joh. 15:26; 16:13–16. Paavalin Efesolaiskirje antaa Kristuksen seurakunnasta
varsin katolisen kuvan sekä määrällisesti että laadullisesti. Hän kirjoittaa,
että Kristuksen ruumis eli Kristuksen seurakunta on ylittänyt ”vihollisuuden
muurin”, kaikki kansalliset ja kansojenväliset viha-aidat. Näin Kristuksen
maailmanlaaja seurakunta kokoaa ihmisiä kaikista kansoista ja kulttuureista
Jumalan perheväkeen, Ef. 2:11–22/Ap. t. 2:39. Samassa Efesolaiskirjeessä
Paavali kirjoittaa, että ”seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä,
hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” Ef. 1:23.
Nimi yleistyy ja vakiintuu 100–200-luvuilla
Milloin
termi katolinen on liitetty ensimmäisen kerran kirkkoon tai johonkin
seurakuntaan? Tarkkaa vastausta emme tiedä, mutta sen tiedämme, että jo
100–110-lukujen hujakoilla marttyyri ja Antiokian piispa Ignatios kirjoitti
Smyrnan seurakunnalle, että ”katolinen kirkko on siellä, missä Jeesus Kristus
on.” Ignatios ei selitä tätä termiä tämän enempää. Hän viittaa siihen ikään
kuin olettaen tuon termin olevan kristityille tuttu nimike kirkosta. On
luonnollista ajatella, että katolinen oli yleinen nimike, jolla Kristuksen
kirkkoa kutsuttiin. Juuri tämän vuoksi piispa voi viitata siihen näin
ohimennen. Piispa Ignatioksen lyhyt maininta kuitenkin paljastaa kaksi kaikkein
olennaista asiaa kirkon katolisuudesta. 1) Katolinen kirkko on missä vain, se
on kaikille kansoille, ja toisaalta, 2) se on Kristuksen oma.
Ignatioksen
jälkeen sana katolinen yleistyy nopeasti kirkkoisien ja historiankirjoittajien
teksteissä. Piispa Polykarpoksen marttyyriossa, jonka ajatellaan kirjoitetun
joskus 150–160-luvulla, mainitaan katolisuus muutaman kerran, taaskin ilman sen
kummempia selittelyjä. Tämä roviolla kuolemansa kohdannut piispa Polykarpos oli
Ignatioksen hyvä ystävä. Polykarpoksen marttyyriossa lukee mm. näin:
”Smyrnassa muukalaisena asuva Jumalan seurakunta tervehtii Filomelionissa muukalaisena asuvaa Jumalan seurakuntaa, samoin pyhän ja katolisen kirkon kaikkia paikallisseurakuntia kaikkialla. Isältä Jumalalta ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta tuleva laupeus, rauha ja rakkaus lisääntyköön teille.” Pol. Martt. Prologia.
Ennen
kuin Polykarpos pidätettiin ja vietiin teloituspaikalle, kerrotaan, että hän
muisti rukouksissaan ”koko katolista kirkkoa kaikkialla maailmassa.” Pol.
Martt. 8:1. Ks. myös Pol. Martt. 16:2;
19:2; 22:2 & epilogi.
Lopuksi
Katolinen
on nimi, joka on ymmärretty usein pahasti väärin. Suomessa monet tuntevat tämän
sanan mustamaalaukset, mutta harvempi tuntee sen todellisen huippuhienon
sisällön. Meidän kristittyjen itseymmärrys on pahasti hakoteillä, jos emme
tiedä ja tunne näitä kirkon ikivanhoja nimiä, jotka kertovat siitä, mitä kirkko
on. Usko ”yhteiseen seurakuntaan” ei kyllä täysin vastaa sitä, mistä alusta
asti on ollut kyse. Matteuksen evankeliumi päättyy Jeesuksen kaste- ja
lähetyskäskyn myötä varsin katoliseen tyyliin. Siinä toistuu neljä kertaa sana
kaikki. Näihin Jeesuksen sanoihin tiivistyy katolisuuden kaksi puolta, sen
määrällinen että laadullinen merkitys. ”Minulle on annettu Kaikki valta
taivaassa ja maan päällä. Menkää ja tehkää Kaikki kansat minun
opetuslapsikseni… Opettakaa heitä noudattamaan Kaikkea, mitä minä olen käskenyt
teidän noudattaa. Ja katso, minä (Herra) olen teidän kanssanne Kaikki päivät
maailman loppuun asti.” Voidaan sanoa, että Katolinen kirkko on levinnyt koko
maailmaan, se noudattaa kaikkia Kristuksen antamia käskyjä, ja sen keskellä
Kristus on läsnä kaikkina päivinä. Tämä Kristus on hän, jolla on kaikki valta
taivaassa ja maan päällä.