Miksi uskontunnustus kutsuu kirkkoa Katoliseksi?

Jatkan kirkon perustusten selvityshommia. Luterilaiset, samoin kuin ortodoksit ja roomalaiskatoliset, sitoutuvat ns. apostoliseen uskontunnustukseen, jossa tunnustetaan Kristuksen kirkon olevan yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Jos me luterilaiset olisimme todella loogisia, niin sunnuntain messuissa lausuttaisiin, että ”uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhden katolisen kirkon, pyhäin yhteyden…” Kuitenkin luterilaiset ovat vapaasti suomentaneet tuon vanhan tunnustuksen sanoihin, että ”uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden…” Tarkoittaako katolinen siis samaa kuin yhteinen ja yleinen? Osittain. Se on tuon sanan yksi merkitys, mutta se ei kyllä vastaa sen koko sisältöä.

Jotkut opillisesti valveutuneet luterilaiset teologit ja papit ovat toivoneet, että sana yhteinen korvattaisiin alkuperäisellä sanalla katolinen. Tuota sanaa ei kuitenkaan haluta ottaa käyttöön koska se herättäisi liikaa hämmennystä kirkkokansan keskuudessa. Kuka onkaan katolinen? Suurin osa luterilaisista ei tiedä, mitä tuo sana tarkoittaa. He tuntevat siitä ainoastaan sen mustamaalatun merkityksen, jotka liittyvät ristiretkiin, anekauppoihin, inkvisitioihin jne. Virallisesti luterilainen kirkko kuitenkin pitää itseään osana katolista kirkkoa – tästä ei kuitenkaan pidetä suuresti meteliä. Kuka nyt haluaisi kuulua siihen, jota on viimeiset 500 vuotta enemmän tai vähemmän mustamaalattu ja mollattu? Luterilainen kirkko ei kuitenkaan voi luopua katolisesta itseymmärryksestään, koska silloin se yksinkertaisesti tekisi hengellisen itsemurhan. Kyseessä on siis tärkeä sana, joka kertoo jotain luovuttamattoman tärkeää siitä, mitä Kristuksen kirkko on.

Mitä katolinen tarkoittaa?

Sana katolinen on kreikkaa (=alkukristillisyyden lingua franca) ja se muodostuu kahdesta sanasta: kata ja holos. Sana kata kertoo, että tämä on jonkun mukaan. Holos on tyypillinen kreikkalainen sana, joka tarkoittaa kokonainen, yleinen, kaikki, täysinäinen… 

Kaikkialla ja kokonaan = Katolinen

Kirkkoisät opettavat, että katolisuudella tarkoitetaan yleensä kahta asiaa. 1) Kirkko on levinnyt koko maailmaan, kaikkiin kulttuureihin ja elämän osa-alueisiin (Ilm. 7:9). 2) Kirkko opettaa koko evankeliumia, kaikkia sen dogmeja, koko Jumalan sanaa, totuutta ja armoa. Kirkko on siis tarkasti sanottuna katolinen sekä määrällisessä että laadullisessa mielessä. Se on levinnyt kaikkialle, ja se sisältää koko totuuden.

300-luvulla elänyt kirkkoisä Kyrillos Jerusalemilainen selittää kirkon katolilaisuutta juuri tällä tavalla: 

”Kirkkoa nimitetään katoliseksi, koska se on koko maailmassa (oikoumene), sen äärestä ääreen, koska se opettaa täysin (katolisesti) ja täydellisesti kaikkia dogmeja, jotka koskevat näkyviä ja näkymättömiä asioita taivaassa ja maan päällä ja jotka ihmisten on tunnettava, koska se alistaa koko ihmissuvun Jumalan pelkoon, hallitsijat ja hallitut, oppineet ja oppimattomat, ja koska se täydellisesti (katolisesti) lääkitsee ja parantaa kaikki sielun ja ruumiin syntien ilmentymät ja koska se itsessään omistaa kaiken mitä nimitetään hyveeksi teoissa, sanoissa ja kaikenlaisissa armolahjoissa.” (ks. S. A. Teinonen, Ajasta Ylösnousemukseen, 122–123.)

UT ja katolinen kirkko

UT:ssa ei kertaakaan mainita sanaa katolinen. Huomaamme kuitenkin, että edellä esitellyn määritelmän mukaan UT kuva kirkosta on alusta asti katolinen. Se on kaikille kansoille ja se sisältää koko pelastuksen. UT:ssa kirkko levittäytyy koko maailmaan, kaikki kansat pitää tehdä Kristuksen opetuslapsiksi. Jeesus lupasi, että hän lähettää omilleen Puolustajan, Totuuden Hengen, joka johdattaa heidät ”tuntemaan koko totuuden.” Joh. 15:26; 16:13–16. Paavalin Efesolaiskirje antaa Kristuksen seurakunnasta varsin katolisen kuvan sekä määrällisesti että laadullisesti. Hän kirjoittaa, että Kristuksen ruumis eli Kristuksen seurakunta on ylittänyt ”vihollisuuden muurin”, kaikki kansalliset ja kansojenväliset viha-aidat. Näin Kristuksen maailmanlaaja seurakunta kokoaa ihmisiä kaikista kansoista ja kulttuureista Jumalan perheväkeen, Ef. 2:11–22/Ap. t. 2:39. Samassa Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa, että ”seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” Ef. 1:23.

Nimi yleistyy ja vakiintuu 100–200-luvuilla

Milloin termi katolinen on liitetty ensimmäisen kerran kirkkoon tai johonkin seurakuntaan? Tarkkaa vastausta emme tiedä, mutta sen tiedämme, että jo 100–110-lukujen hujakoilla marttyyri ja Antiokian piispa Ignatios kirjoitti Smyrnan seurakunnalle, että ”katolinen kirkko on siellä, missä Jeesus Kristus on.” Ignatios ei selitä tätä termiä tämän enempää. Hän viittaa siihen ikään kuin olettaen tuon termin olevan kristityille tuttu nimike kirkosta. On luonnollista ajatella, että katolinen oli yleinen nimike, jolla Kristuksen kirkkoa kutsuttiin. Juuri tämän vuoksi piispa voi viitata siihen näin ohimennen. Piispa Ignatioksen lyhyt maininta kuitenkin paljastaa kaksi kaikkein olennaista asiaa kirkon katolisuudesta. 1) Katolinen kirkko on missä vain, se on kaikille kansoille, ja toisaalta, 2) se on Kristuksen oma.

Ignatioksen jälkeen sana katolinen yleistyy nopeasti kirkkoisien ja historiankirjoittajien teksteissä. Piispa Polykarpoksen marttyyriossa, jonka ajatellaan kirjoitetun joskus 150–160-luvulla, mainitaan katolisuus muutaman kerran, taaskin ilman sen kummempia selittelyjä. Tämä roviolla kuolemansa kohdannut piispa Polykarpos oli Ignatioksen hyvä ystävä. Polykarpoksen marttyyriossa lukee mm. näin: 

”Smyrnassa muukalaisena asuva Jumalan seurakunta tervehtii Filomelionissa muukalaisena asuvaa Jumalan seurakuntaa, samoin pyhän ja katolisen kirkon kaikkia paikallisseurakuntia kaikkialla. Isältä Jumalalta ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta tuleva laupeus, rauha ja rakkaus lisääntyköön teille.” Pol. Martt. Prologia. 

Ennen kuin Polykarpos pidätettiin ja vietiin teloituspaikalle, kerrotaan, että hän muisti rukouksissaan ”koko katolista kirkkoa kaikkialla maailmassa.” Pol. Martt. 8:1. Ks. myös Pol. Martt. 16:2; 19:2; 22:2 & epilogi.

Lopuksi

Katolinen on nimi, joka on ymmärretty usein pahasti väärin. Suomessa monet tuntevat tämän sanan mustamaalaukset, mutta harvempi tuntee sen todellisen huippuhienon sisällön. Meidän kristittyjen itseymmärrys on pahasti hakoteillä, jos emme tiedä ja tunne näitä kirkon ikivanhoja nimiä, jotka kertovat siitä, mitä kirkko on. Usko ”yhteiseen seurakuntaan” ei kyllä täysin vastaa sitä, mistä alusta asti on ollut kyse. Matteuksen evankeliumi päättyy Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyn myötä varsin katoliseen tyyliin. Siinä toistuu neljä kertaa sana kaikki. Näihin Jeesuksen sanoihin tiivistyy katolisuuden kaksi puolta, sen määrällinen että laadullinen merkitys. ”Minulle on annettu Kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää ja tehkää Kaikki kansat minun opetuslapsikseni… Opettakaa heitä noudattamaan Kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä (Herra) olen teidän kanssanne Kaikki päivät maailman loppuun asti.” Voidaan sanoa, että Katolinen kirkko on levinnyt koko maailmaan, se noudattaa kaikkia Kristuksen antamia käskyjä, ja sen keskellä Kristus on läsnä kaikkina päivinä. Tämä Kristus on hän, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

"Jeesuksen veli" -ossuaari, onko se aito?

Noin 10 vuoden ajan tutkijat ovat käyneet kovaa taistelua ns. Jaakobin ossuaarin eli hautalaatikon aitoudesta. Ossuaarin on väitetty olevan peräisin 2000 vuoden takaisesta Jerusalemista. Sen kyljessä lukee vanhalla aramealla ”Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli.” Nämä nimet nostavat kaikkien mielenkiinnon, nimittäin tuo nimiyhdistelmä sopisi tietysti siihen Jaakobiin, joka oli Jeesus Nasaretilaisen veli. Tuo kyseinen Jaakob toimi Pietarin seuraajana Jerusalemin seurakunnan johtajana. Totta, Jerusalemissa saattoi olla pari muutakin henkilöä, joihin tuo nimiyhdistelmä sopii. Kysymys oikeusprosesseissa ei ollut siitä, kuuluiko tuo ossuaari Jeesus Nasaretilaisen sukulaispojalle, vaan siitä, onko tuo ossuaari ja siinä oleva kirjoitus aito 2000 vuoden takainen luuboksi vai onko se moderni väärennös.

Tässä on Jaakob-ossuaari. Sinne laitettiin Jaakobin luut.

Viimeisten vuosien aikana Jaakobin ossuaari on ollut valtavan huomion keskipisteenä. Sen omistaja Obed Golan ja monet muut ovat pitäneet sitä täysin autenttisena ja aitona juutalaisena ossuaarina, jossa on aivan ainutlaatuinen kirjoitus. Toisaalta osa tutkijoista on epäillyt ossuaarin aitoutta ja sen kirjoitusta on väitetty väärennökseksi. Mielenkiintoisesti IAA eli Israel Antiquities Authority on ollut tämän kannan takana. IAA, joka vastaa Israelin arkeologisista löydöistä, väitti, että Jaakob-ossuaari on moderni väärennös, jonka takana on mahdollisesti sen omistaja Obed Golan – Tel Avivissa asuva antiikin keräilijä. Tästä syntyi ”vuosisadan väärennösoikeudenkäynti” joka päättyi tältä erää maaliskuussa 2012. 

Tämä kuva on Jaakob-ossuaarin kyljestä. Siinä lukee vasemmalta oikealle: Yakob bar Yosef achui Yeshua.

Oikeus vapautti Golanin kaikista syytteistä. Ei pystytty todistamaan, että Jaakob-ossuaari on väärennös. Ei löytynyt mitään näyttöä sille, että Obed Golan tai kukaan muukaan olisi väärentänyt kyseisen ossuaarin tai siinä olevan kirjoituksen. Toisaalta oikeudessa todettiin, että ei ole myöskään täysiä todisteita siitä, että Jaakob-ossuaari on aito.

Raamatullisen arkeologiaan keskittyvä lehti BAR (Biblical Archaeology Review) on jatkuvasti pitänyt tätä ossuaari-tapausta tapetilla. Edellisessä numerossa on 9 sivun artikkeli, jossa esitellään kyseistä ossuaaria ja siihen liittävää polemiikkia ja oikeudenkäyntiä. (Tämä oma kirjoitukseni perustuu lähinnä BAR:n artikkeliin.) Pitää muistaa, että BAR ei ole mitenkään tämän Jaakob-ossuaarin suhteen puolueeton. BAR on selvästi ossuaarin aitouden kannalla, lisäksi BAR:n päätoimittaja Shanks on julkaissut ossuaarista kirjan. Pelissä on mukana myös valtavasti dollareita, jotka vielä entisestään sokaisevat asianomaisten silmiä. Lisäksi BAR sattuu olemaan maailman myydyin ja luetuin arkeologia-lehti, joten BAR:n väellä on tässä tapauksessa "media-monopoli". Oma kirjoitukseni, kuten jo sanoin, on lähes täysin BAR:n tietojen varassa - tämä on tietysti vähän huono homma. Mutta en tee tässä mitään huippututkimusta, vaan kirjoitan blogia:) Esitän tässä nyt siis lähinnä BAR:n kannan, Shanksin kannan. Sitä voi ja on syytä kritisoida - tulevaisuus toivottavasti kertoo meille lopullisen totuuden.

Ossuaarin aitoutta ja epäaitoutta on arvioitu seuraavien pointtien valossa.

1)      Kaksi johtavaa paleografia, André Lemaire Sorbonnen yliopistosta ja Ada Yardeni Jerusalemin Heprealaisesta yliopistosta, ovat vakuuttuneita siitä, että kirjoitus on aito. Paleografia on tieteenala joka arvioi vanhojen piirtokirjoitusten aitoutta ja ikää. BAR:n jutun kirjoittaja Hershel Shanks epäilee löytyykö yhtään mainittavaa paleografia, joka kiistäisi kirjoituksen aitouden. 

2)      Kovan luokan tutkija ja aitouden epäilijöiden johtohahmo Eric Meyers (Duken yliopiston professori) epäilee ossuaaria, mutta hän ei mainitse mitään tieteellisiä perusteita epäilyksilleen. Hän kritisoi sitä, että tällainen sensaatiomainen ossuaari tuli tiedemaailman ja suuren yleisön tietoon jotenkin epäilyttävällä tavalla. Se pyöri erään keräilijän nurkissa. Kyseinen keräilijä ei arvannut sen merkitystä ja siksi hän ei tehnyt siitä suurta numeroa. Kuitenkin BAR:n päätoimittaja Shanks kuuli tästä ossuaarista professori Lemairelta. Shanks kiinnostui siitä ja konsultoi mm. isä Joseph Fitzmyeria, aramean kielen huippututkijaa ja katolista pappia, joka antoi lausuntonsa ossuaarin aramean virheettömyydestä. Tästä rohkaistuneena Shanks, joka on varsinainen konkari nostamaan arkeologia aarteita pyhän maan pölyistä suuren maailman tietoon, pyysi prof. Lemairea kirjoittamaan aiheesta artikkelin. Samana vuonna, 2002, Shanks järjesti tiedotustilaisuuden, jossa julkaistiin tämä sensaatiomainen löytö. Heti tämän julkitulon seurauksena ossuaari nousi jokaisen lehden etusivun uutiseksi – mm. New York Times, The Washington Post. Lehtien toimituksista soitettiin tietysti heti IAA:n asiantuntijoille, mutta he olivat nolossa tilanteessa. Nämä viralliset sisäpiiriläiset eivät nimittäin tienneet ossuaarista mitään. 

3)      Torontossa oli vuonna 2002 suuri tieteellinen konferenssi, jonne saapui tuhansia Raamatun tutkijoita ympäri maailmaa. Lahjakkaana pelimiehenä Shanks järjesti näyttelyn, jossa Jaakob-ossuaari oli ensimmäistä kertaa esillä sekä tutkijoille että kaikille muille kiinnostuneille. Kiinnostus oli valtava. Tutkijoiden lisäksi noin 100 000 ihmistä odotti näkevänsä ossuaarin. Nyt, ymmärtäessään ossuaarin merkityksen, IAA hermostui - näin Shanks ainakin asian esittää. IAA kielsi näyttelyn jatkamisen ja niin ossuaari lennätettiin takaisin Israeliin jatkotutkimuksia varten. Meyers, epäilijöiden johtohahmo, esittää, että tämä sensaatiomainen hulabaloo-tyyli, jolla ossuaari tuotiin julkisuuteen, on se todellinen syy, minkä vuoksi sen aitoutta epäillään. Kyseessä oli tämän tulkinnan mukaan nolo juttu IAA:lle. Se olisi halunnut, että se olisi saanut itse tutkia Jaakob-ossuaarin ja tuoda sen rauhallisesti tutkijoiden tietoon. Hulabaloo ei ehkä ole ihan asiallista, mutta se on vain tyyliseikka. Esiintymistyyli ei todista mitään ossuaarin aitoudesta.

4)      IAA nosti kanteen ossuaarin omistajaa Obed Golania vastaan. He syyttivät, että Golan ja nykyään Egyptissä asuva antiikkikauppias Marco väärensivät ossuaariin Jeesus-nimen. IAA ei saanut Marcoa todistamaan Jerusalemissa käytyyn oikeudenkäyntiin. Shanks, Israelin poliisi ja lehdistö kävivät kuitenkin haastattelemassa Marcoa, joka kiisti kaikki syytteet väärennöksestä. Shanks kirjoittaa, että on naurettavaa väittää, että nämä herrat – egyptiläinen antiikkikauppias Marco ja Obed Golan – onnistuisivat väärennöksellään huijaamaan sellaisia huippupaleografeja kuin Lemairea ja Yardenia. IAA:n väki kuitenkin ajattelee, että se olisi voittanut jutun, jos vain Marco olisi saatu todistajaksi – näyttää siltä, että Marcon todistus olisi vain horjuttanut entisestään heidän väitteitään. Ehkä.

5)      IAA pyysi Tel Avivin professori Yuval Gorenia arvioimaan ossuaarin aitouden. Goren tutki kirjoitusta mikroskoopin takaa ja väitti, että kirjoitukseen on lisätty epäaitoa patinaa, jotta se näyttäisi vanhemmalta. Goren väitti, että epäaidon patinan vuoksi kirjoitus on väärennös. Kuitenkin Gorenin kollega, IAA:n tiimin tutkija Orna Cohen, löysi kirjoituksesta aitoa ja vanhaa patinaa juuri nimestä ”Jeesus”. Tämän lisäksi Goren itsekin myönsi, että hänen oma näkemyksensä epäaidosta patinasta ei ole mitenkään täysin varma. Itse asiassa, oikeudenkäynnissä ja siihen liittyvien tutkimusten myötä, Goren itse myönsi, että sanassa ”Jeesus” on alkuperäistä ja aitoa patinaa ja näin tuo olennainen sana on vähintäänkin vuosisatojen takaa – eikä mikään moderni väärennös. Näin siis Shanks asian esittää.

6)      Shanksin mukaan kaikkein hulluin syyte tuli tragikoomisesti. IAA:n entinen tutkija Joe Zias kertoi vuonna 2003 yksityisesti useille tutkijoille kuten Eric Meyersille, BAR:n päätoimittaja Hershel Shanksille ja ilmeisesti IAA:n väelle, että hän oli nähnyt 1990-luvun puolivälissä tuon Jaakob-ossuaarin jerusalemilaisessa antiikkikaupassa, mutta tuolloin siitä puuttuivat sensaatiomaiset sanat ”Jeesuksen veli.” Näin ollen Zias epäili, että Obed Golan oli lisännyt nuo sanat ossuaariin. Näin kyseessä olisi moderni väärennös – törkeä sellainen.  IAA omaksui tämän näkemyksen, eli sen mukaan ossuaari on autenttinen, samoin siinä olevan kirjoituksen alkuosa on aito ja noin 2000 vuoden takaa, mutta kriittiset sanat ”Jeesuksen veli” ovat modernia väärennöstä. Syytteessä siis väitettiin, että Obed Golan oli ostanut autenttisen ossuaarin, johon oli kaiverrettu arameaksi ”Jaakob, Joosefin poika”, mutta sitten Obed Golan väärensi näiden sanojen jatkoksi sanat ”Jeesuksen veli.” Entisenä juristina Shanks kuitenkin jäljitti tuon jerusalemilaisen antiikkikauppiaan, Mahmoud Abushakaran, joka nykyään asuu Saksassa. Mahmoud kuitenkin väitti, ettei hän ollut ikinä omistanut tuollaista ossuaaria – sellaista ei edes mainittu hänen inventaariolistassaan. Mahmoud otaksui, että Zias oli sekoittanut tuon ossuaarin johonkin toiseen, samantyyppiseen ossuaariin, joka hänellä oli ollut kaupassaan. Loppujen lopuksi selvisi, että Zias yksinkertaisesti valehteli - näin taas Shanks asian esittää. Ensinnäkään, Shanks kirjoittaa BAR:ssa, että Zias ei osaa lukea antiikin arameaa eli vaikka hän olisi nähnyt kyseisen ossuaarin, hän ei olisi osannut lukea sen kirjoitusta. Myöhemmin Zias yritti vetäytyä tästä ongelmien vyyhdistä toteamalla, että hän oli vain vitsaillut kun oli kertonut nähneensä tuon ossuaarin. Hanks, Meyers ja IAA ottivat vitsin todesta.

Lopuksi: Tältä erää näyttää siltä, että Jaakob-ossuaari ja siinä oleva arameankielinen kirjoitus, ”Jaakob, Joosefin poika, Jeesuksen veli”, eivät ole väärennöksiä vaan aitoja. Asia ei kuitenkaan ole vielä loppuun käsitelty. Toisaalta, jos ossuaari ja siinä oleva sensaatiomainen kirjoitus ovat aitoja, niin silloin eteemme nousee kysymys, viitataanko ossuaarissa siihen Jaakobiin, joka oli Jeesus Nasaretilaisen veli (tai serkku). Palaan ehkä jossain vaiheessa tämän kysymyksen selvittämiseen. Tämä oikeusproseduuri on kuitenkin aiheuttanut paljon vahinkoa IAA:lle ja varmasti myös BAR:lle, samoin kuin Obed Golanille ja muille asianosaisille. Israelin arkeologia ja sen tulosten luotettavuus on saanut ikävän särön. Pyhän historian, isojen rahojen ja julkisen mielenkiinnon yhdistelmä takaa aika varmasti isoja ongelmia, ja niin tässäkin tapauksessa.

Egyptin historia ja Raamatun historia

Kesäloma senkun jatkuu. Viimisen viikon aikana olin Lahden Elohjuhlilla - Helsingin Raamattukoulun järjestämä juhla - ja Karmelijärjestön ja KRS:n Israel-päivillä Parikkalassa. Tapasin hauskoja ja mielenkiintoisia ihmisiä. Tuli pidettyä pitkiä raamattutunteja Jeesuksen vuorisaarnasta, apostoli Pietarista, aikojen täyttymisestä ja uskon ja tiedon suhteesta. Hyvä kun tuli huhkittua.

Edellisessä BAR-lehdessä (Biblica Archaeology Review, July/August, 2012) on pitkä ja hyvä juttu Egyptin faarao Sisakin hyökkäyksestä Jerusalemiin vuonn 925 eKr. Raamattu sisältää pari lyhyttä mainintaa tästä Sisaki hyökkäyksestä. ”Kuningas Rehabeamin viidentenä hallistuvuotena Egyptin kuningas Sisak hyökkäsi Jerusalemiin. Hän ryösti aarteet sekä Herran temppelistä että kuninkaan palatsista. Hän vei kaiken, myös kaikki kultaiset kilvet, jotka Salomo oli teettänyt.” 1. Kun. 14:25-26. Sisak tai tarkemmin Sheshonk kuitenkin rakennutti Egyptiin Karnakin kaupunkiin Amun-jumalalle omistetun temppelin, jonka suuressa seinärelifissä hän kertoo hyökkäyksestään. Tuossa Karnakin temppelissä on suuri kuva itse faarao Sisakista ja jumala Amunista. Näiden hahmojen taustalla on n. 160 muinaista paikannimeä. Nämä paikannimet ovat kyliä ja kaupunkeja, jotka Sisakin kerrotaan voittaneen ja valloittaneen.

Tämä lista 160 kylästä ja kaupungista on valtavan mielenkiintoinen, koska sen mukaan Sisakin hyökkäys oli todella laaja. Tutkijat osoittavat, että nämä 160 paikannimeä on jaettu kahteen osaan, ja niin Sisakin hyökkäys on jakautunut kahteen haaraan: Negeviin ja Israeliin. Näiden 160 nimen joukossa on tärkeitä kaupunkeja Gaza, Gezer, Megiddo, Beerseba ja Arad. Sisakin oman kerronnan valossa Raamatun maininnat tästä hyökkäyksestä ovat todella niukkoja. Kuitenkin jakeissa 2. Aik. 12:1-9 kerrotaan vähän enemmän kuin Kuninkaiden kirjat paljastavat: eli Sisakin hyökkäys ei kohdistunut vain Jerusalemiin vaan Sisak ”valloitti Juudan linnoitetut kaupungit”, 2. Aik. 12:4.

Karnakin temppelin paikannimien joukossa ei mainita Jerusalemia. Miksi ei? Ensinnäkin, tuo Karnakin seinä on todella huonossa kunnossa. Siitä on pudonnut monia palasia vuosituhansien saatossa ja niin monet sen paikannimistä ovat hävinneet. Ehkä maininta Jerusalemista on vain hävinnyt aikojen saatossa. On myös mahdollista, että Jerusalamia ei mainita siksi, että Sisak ei valloittanut sitä. Itse asiassa sekä Kuninkaiden että Aikakirjojen maininta Sisakin hyökkäyksestä, painottaa, että Sisak hyökkäsi Jerusalemiin mutta hän ei valloittanut sitä. 160 paikannimen listaa katsoessa, huomaamme, että niiden mukaan hyökkäys on kohdistunut Negeviin ja Israeliin, Välimeren rannikolle – ei Juudaan.

BAR:n artikkelissa mainitaan, että yhdestä koko Israelin tärkeimmästä linnoituskaupungista, Megiddosta, löytyi jokin aika sitten Egyptiläisten asettama voittopaalu, jossa kerrotaan, että Sisakin joukot ovat vallanneet kaupungin. Tämä arkeologinen helmi tuo paljon valoa tähän ikivanhaan historiaan. Karnakin seinässä lukee, että Sisak valloitti mm. Megiddon (yhden koko Israelin tärkeimmistä strategisista kaupungeista), ja juuri tuosta kaupungista on löytynyt arkeologisia todisteita Sisakin joukkojen vierailusta (heidän voittopaalunsa).

Sisakin hyökkäys on ollut valtavan nolo juttu Juudalle ja Israelille, ja juuri siksi siitä ei ole kirjoitettu Raamattuun kovin pitkiä selostuksia. Sisak, jolle tämä on ollut suuri valloitusretki, on taas retostellut siitä vähän liiankin ylimielisesti. Sisakin valloitus vuonna 925 on kuitenkin huomioitu sekä Raamatussa, sen ulkopuolella olevassa Karnakin temppelikirjoituksessa että arkeologisissa löydöissä. Tämä on valtavan tärkeä löytö sillä nyt meillä on selkeä kiintopiste, joka auttaa meitä ajoittamaan Kuninkaiden historiaa, ymmärtämään Daavidin, Salomon ja Rehabeamin kuningaskausia, ja sitä, kuinka ja milloin Israel ja Juuda erkanivat toisistaan (1. Kun. 12-13). Näyttää siltä, että yhtenäinen Israel, Salomon kultakausi, päättyi vuonna 930 eKr. Sen jälkeen valtakunta hajosi kahtia, haavottui ja heikkeni. Karnakin seinää katsoessamme, ymmärrämme, että romahdus Salomon kultakaudesta hajotettuun valtakuntaan on ollut rajumpi ja raskaampi kuin olemme aiemmin olettaneet.

Kyllä BAR on hyvä lehti! Jos ei ole varaa lähteä Egyptiin, niin Karnakin temppeliin voi nyt tehdä myös virtuaalikierroksen, kun vain klikkaa tästä.