Miksi uskontunnustus kutsuu kirkkoa Katoliseksi?

Jatkan kirkon perustusten selvityshommia. Luterilaiset, samoin kuin ortodoksit ja roomalaiskatoliset, sitoutuvat ns. apostoliseen uskontunnustukseen, jossa tunnustetaan Kristuksen kirkon olevan yksi, pyhä, apostolinen ja katolinen. Jos me luterilaiset olisimme todella loogisia, niin sunnuntain messuissa lausuttaisiin, että ”uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhden katolisen kirkon, pyhäin yhteyden…” Kuitenkin luterilaiset ovat vapaasti suomentaneet tuon vanhan tunnustuksen sanoihin, että ”uskon Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden…” Tarkoittaako katolinen siis samaa kuin yhteinen ja yleinen? Osittain. Se on tuon sanan yksi merkitys, mutta se ei kyllä vastaa sen koko sisältöä.

Jotkut opillisesti valveutuneet luterilaiset teologit ja papit ovat toivoneet, että sana yhteinen korvattaisiin alkuperäisellä sanalla katolinen. Tuota sanaa ei kuitenkaan haluta ottaa käyttöön koska se herättäisi liikaa hämmennystä kirkkokansan keskuudessa. Kuka onkaan katolinen? Suurin osa luterilaisista ei tiedä, mitä tuo sana tarkoittaa. He tuntevat siitä ainoastaan sen mustamaalatun merkityksen, jotka liittyvät ristiretkiin, anekauppoihin, inkvisitioihin jne. Virallisesti luterilainen kirkko kuitenkin pitää itseään osana katolista kirkkoa – tästä ei kuitenkaan pidetä suuresti meteliä. Kuka nyt haluaisi kuulua siihen, jota on viimeiset 500 vuotta enemmän tai vähemmän mustamaalattu ja mollattu? Luterilainen kirkko ei kuitenkaan voi luopua katolisesta itseymmärryksestään, koska silloin se yksinkertaisesti tekisi hengellisen itsemurhan. Kyseessä on siis tärkeä sana, joka kertoo jotain luovuttamattoman tärkeää siitä, mitä Kristuksen kirkko on.

Mitä katolinen tarkoittaa?

Sana katolinen on kreikkaa (=alkukristillisyyden lingua franca) ja se muodostuu kahdesta sanasta: kata ja holos. Sana kata kertoo, että tämä on jonkun mukaan. Holos on tyypillinen kreikkalainen sana, joka tarkoittaa kokonainen, yleinen, kaikki, täysinäinen… 

Kaikkialla ja kokonaan = Katolinen

Kirkkoisät opettavat, että katolisuudella tarkoitetaan yleensä kahta asiaa. 1) Kirkko on levinnyt koko maailmaan, kaikkiin kulttuureihin ja elämän osa-alueisiin (Ilm. 7:9). 2) Kirkko opettaa koko evankeliumia, kaikkia sen dogmeja, koko Jumalan sanaa, totuutta ja armoa. Kirkko on siis tarkasti sanottuna katolinen sekä määrällisessä että laadullisessa mielessä. Se on levinnyt kaikkialle, ja se sisältää koko totuuden.

300-luvulla elänyt kirkkoisä Kyrillos Jerusalemilainen selittää kirkon katolilaisuutta juuri tällä tavalla: 

”Kirkkoa nimitetään katoliseksi, koska se on koko maailmassa (oikoumene), sen äärestä ääreen, koska se opettaa täysin (katolisesti) ja täydellisesti kaikkia dogmeja, jotka koskevat näkyviä ja näkymättömiä asioita taivaassa ja maan päällä ja jotka ihmisten on tunnettava, koska se alistaa koko ihmissuvun Jumalan pelkoon, hallitsijat ja hallitut, oppineet ja oppimattomat, ja koska se täydellisesti (katolisesti) lääkitsee ja parantaa kaikki sielun ja ruumiin syntien ilmentymät ja koska se itsessään omistaa kaiken mitä nimitetään hyveeksi teoissa, sanoissa ja kaikenlaisissa armolahjoissa.” (ks. S. A. Teinonen, Ajasta Ylösnousemukseen, 122–123.)

UT ja katolinen kirkko

UT:ssa ei kertaakaan mainita sanaa katolinen. Huomaamme kuitenkin, että edellä esitellyn määritelmän mukaan UT kuva kirkosta on alusta asti katolinen. Se on kaikille kansoille ja se sisältää koko pelastuksen. UT:ssa kirkko levittäytyy koko maailmaan, kaikki kansat pitää tehdä Kristuksen opetuslapsiksi. Jeesus lupasi, että hän lähettää omilleen Puolustajan, Totuuden Hengen, joka johdattaa heidät ”tuntemaan koko totuuden.” Joh. 15:26; 16:13–16. Paavalin Efesolaiskirje antaa Kristuksen seurakunnasta varsin katolisen kuvan sekä määrällisesti että laadullisesti. Hän kirjoittaa, että Kristuksen ruumis eli Kristuksen seurakunta on ylittänyt ”vihollisuuden muurin”, kaikki kansalliset ja kansojenväliset viha-aidat. Näin Kristuksen maailmanlaaja seurakunta kokoaa ihmisiä kaikista kansoista ja kulttuureista Jumalan perheväkeen, Ef. 2:11–22/Ap. t. 2:39. Samassa Efesolaiskirjeessä Paavali kirjoittaa, että ”seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.” Ef. 1:23.

Nimi yleistyy ja vakiintuu 100–200-luvuilla

Milloin termi katolinen on liitetty ensimmäisen kerran kirkkoon tai johonkin seurakuntaan? Tarkkaa vastausta emme tiedä, mutta sen tiedämme, että jo 100–110-lukujen hujakoilla marttyyri ja Antiokian piispa Ignatios kirjoitti Smyrnan seurakunnalle, että ”katolinen kirkko on siellä, missä Jeesus Kristus on.” Ignatios ei selitä tätä termiä tämän enempää. Hän viittaa siihen ikään kuin olettaen tuon termin olevan kristityille tuttu nimike kirkosta. On luonnollista ajatella, että katolinen oli yleinen nimike, jolla Kristuksen kirkkoa kutsuttiin. Juuri tämän vuoksi piispa voi viitata siihen näin ohimennen. Piispa Ignatioksen lyhyt maininta kuitenkin paljastaa kaksi kaikkein olennaista asiaa kirkon katolisuudesta. 1) Katolinen kirkko on missä vain, se on kaikille kansoille, ja toisaalta, 2) se on Kristuksen oma.

Ignatioksen jälkeen sana katolinen yleistyy nopeasti kirkkoisien ja historiankirjoittajien teksteissä. Piispa Polykarpoksen marttyyriossa, jonka ajatellaan kirjoitetun joskus 150–160-luvulla, mainitaan katolisuus muutaman kerran, taaskin ilman sen kummempia selittelyjä. Tämä roviolla kuolemansa kohdannut piispa Polykarpos oli Ignatioksen hyvä ystävä. Polykarpoksen marttyyriossa lukee mm. näin: 

”Smyrnassa muukalaisena asuva Jumalan seurakunta tervehtii Filomelionissa muukalaisena asuvaa Jumalan seurakuntaa, samoin pyhän ja katolisen kirkon kaikkia paikallisseurakuntia kaikkialla. Isältä Jumalalta ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta tuleva laupeus, rauha ja rakkaus lisääntyköön teille.” Pol. Martt. Prologia. 

Ennen kuin Polykarpos pidätettiin ja vietiin teloituspaikalle, kerrotaan, että hän muisti rukouksissaan ”koko katolista kirkkoa kaikkialla maailmassa.” Pol. Martt. 8:1. Ks. myös Pol. Martt. 16:2; 19:2; 22:2 & epilogi.

Lopuksi

Katolinen on nimi, joka on ymmärretty usein pahasti väärin. Suomessa monet tuntevat tämän sanan mustamaalaukset, mutta harvempi tuntee sen todellisen huippuhienon sisällön. Meidän kristittyjen itseymmärrys on pahasti hakoteillä, jos emme tiedä ja tunne näitä kirkon ikivanhoja nimiä, jotka kertovat siitä, mitä kirkko on. Usko ”yhteiseen seurakuntaan” ei kyllä täysin vastaa sitä, mistä alusta asti on ollut kyse. Matteuksen evankeliumi päättyy Jeesuksen kaste- ja lähetyskäskyn myötä varsin katoliseen tyyliin. Siinä toistuu neljä kertaa sana kaikki. Näihin Jeesuksen sanoihin tiivistyy katolisuuden kaksi puolta, sen määrällinen että laadullinen merkitys. ”Minulle on annettu Kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää ja tehkää Kaikki kansat minun opetuslapsikseni… Opettakaa heitä noudattamaan Kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä (Herra) olen teidän kanssanne Kaikki päivät maailman loppuun asti.” Voidaan sanoa, että Katolinen kirkko on levinnyt koko maailmaan, se noudattaa kaikkia Kristuksen antamia käskyjä, ja sen keskellä Kristus on läsnä kaikkina päivinä. Tämä Kristus on hän, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.