Tässä on saarnani, jonka pidin Mikaelin kirkossa

Saarnatekstinä on Joh. 7:40-52

Rakkaat veljet ja siskot. ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä.” Jeesuksella on oikeus tulla kuulluksi. Hän puhui niin vaikuttuvasti, hänen sanansa olivat niin todet, että jopa vartijat, jotka oli lähetetty pidättämään hänet, totesivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Jeesuksen kuuleminen onkin vaarallista. Jos haluat turvata elämäsi, pysy kaukana Jeesuksesta, hänen sanoistaan ja totuudesta. Kun Kristus puhuu, kuulijakunnalle ei jää puolueetonta tilaa. Kaikki kuulijat ovat valinnan paikalla: elämä vai kuolema? Usko vai epäusko? Sydämen avaaminen vai paaduttaminen? Jeesuksen sanoissa me kohtaamme Jumalan totuuden ja armon. Kirkkoisä Tertullianus sanoi näin: ”Kristus sanoi olevansa totuus eikä muodissa.” Christ is the Truth, not in fashion. Joku on sanonut, että ”Jumala antaa jokaisen ihmisen valita joko totuuden tai helpon elämän. Molempia ei voi saada.”

Evankelista Markus kertoo ihmisten reaktioista kun Jeesus opetti: ”Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.” ”Kaikki joutuivat ymmälle ja kyselivät toisiltaan: ’Mitä tämä on? Tällä miehellä on valta opettaa uudella tavalla! Saastaiset hengetkin tottelevat, kun hän käskee.’” Mark. 1:22, 27. ”Sano vain sana niin palvelijani paranee.” ”Jeesus käski myrskyä ja tuli tyven.” Jumala sanoi Sanan ja koko maailma luotiin. Jeesus sanoi, ”mene rauhassa, sinun syntisi ovat anteeksiannetut.” Illan evankeliumissa näemme, että Jeesuksen sanat saivat ihmiset ajattelemaan, uskomaan, rakastamaan itsenäisesti. Jeesuksen sanat saivat jotkut raivostumaan, ja jotkut laskemaan aseensa. Jeesuksen sanat veivät Nikodemokselta maailman rauhan.

Voin kuvitella, kuinka tuo mies, fariseus ja neuvoston jäsen, koki Jeesuksen sanojen ja tekojen edessä ahdistusta. Hän tunsi totuuden, hän tunsi persoonan, Kristuksen Jeesuksen. Hän oli arkana miehenä aikaisemmin mennyt keskellä yötä salaa keskustelemaan Jeesuksen kanssa. Nikodemos oli asemansa ja virkansa puolesta mies, jonka olisi pitänyt vastustaa Jeesusta. Eihän ”kukaan hallitusmies tai fariseus uskonut” Jeesukseen, mutta tämä hallitusmies ja fariseus Nikodemos uskoi - vain salaa. Tällainen samanlainen ryhmäpaine on vallalla tänäänkin: ”Onko kukaan itsenäisesti ajatteleva, viisas, realistinen ja jalat maan päällä kulkeva ihminen uskonut häneen?”

Meitä Nikodemoksen sielunkumppaneita on monia. Mutta meille pitää jatkuvasti sanoa, että pelkkä yksityinen suhde Jeesukseen ei riitä. Pelkkä salasuhde, näkymätön sielusympatia Jeesukseen ei riitä. Kristus on hyvä paimen, joka kokosi lauman, hän on Messias, joka rakensi uuden temppelin, kirkkonsa. Hän on Herra, joka kokoaa uuden liiton kansan. Jeesus, niin kuin Johanneksen evankeliumissa sanotaan, ”oli kuoleva kansan puolesta, eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.” Joh. 11:51–52 Jeesus ei ollut individualisti. Koko hänen missionsa tähtäsi siihen, että hän kokoaa yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Hän kokoaa kansaa, joka rukoilee hänen kanssaan, Pyhässä Hengessä taivaan Isää. He ovat Jumalan lapsia. Se nykyään niin muodikas ajatus, että ”kyllä Jeesukselle” mutta ”ei kirkolle” on täysin ristiriidassa Kristuksen tahdon kanssa.

Vaikka Kristus niin selvästi osoittaa meille Johanneksen evankeliumissa, että hän kokoaa uutta kansaa, kirkko on rakenteilla, niin silti Johannes painottaa, että Jeesus kutsui juuri yksilöjä, ihmisiä, jokaista henkilökohtaisesti. Meille kerrotaan Nikodemoksen ja Jeesuksen suhteen lisäksi myös siitä, kuinka Jeesuksella oli hyvin läheinen suhde samarialaiseen naiseen kaivolla, Lasarukseen, jonka hän herätti kuolleista, syntiseen naiseen, jota hän ei tuominnut, Pietariin, siihen rakkaimpaan opetuslapseen, Johannes Kastajaan, Maria Magdaleenaan ja omaan äitiinsä, Neitsyt Mariaan, samoin kuin moniin muihin. Jokainen näistä ihmisistä joutui käymään omaan sisäistä kamppailuaan Jeesuksen kanssa, Jeesuksen sanojen ja tekojen edessä. Jeesus teki jokaiseen heistä niin suuren lähtemättömän vaikutuksen, että heidän oli jokaisen kuultava Jeesusta, niin kuin se Maria Herran jalkojen juuressa.

Saul Tarsoalaisesta, myöhemmin Paavalista, sanotaan, että hän ”uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan.” Kuinka mieli, joka uhkuu vihaa ja murhanhimoa voi olla avoin Jeesuksen sanoille? Kuinka sotilaat, joille fariseukset ja hallitusmiehet antoivat lujan käskyn pidättää Jeesusta, voisivat yhtäkkiä kuulla Jeesusta enemmän kuin noita suuria ja arvostettuja johtajiaan? Kuinka Jeesuksen sanat voivat tunkeutua tämän ajan ihmisen mieleen, joka on täynnä arjen huolia ja murheita, ja joka on neuroottisen kiinnostunut fb-statuksista – siitä, mitä kaverit tekevät, siitä, mistä kaverit tykkää? Nykyään ihminen on varmasti varatumpi kuin koskaan. Meillä on aina olevinaan niin valtava kiire, ja silti emme oikein saa mitään aikaiseksi, emme uskalla oikein tehdä mitään, emme oikein uskalla uskoa. Tietotulva, suurempana kuin koskaan aiemmin, tunkeutuu ihmisen mieleen, kuin musiikki, joka saa meidät valtaamme. Onko ihminen vapaa? Luulen, että tänään todella moni ihmismieli on lujassa orjuudessa, jossa vapautta ei tunneta ollenkaan.

Se on Jumalan ihme, että tänäänkin Jeesuksen sana voi tunkeutua ihmisen mieleen, joka on kaikkea muuta kuin Tabula Rasa, tyhjä taulu, mieleen, joka on ääriään myöten täynnä. Jeesuksen Sana tunkeutuu sinne kuin pienin siemen, mutta lopulta se kasvaa suurimmaksi puuksi ja saa aikaan levon ja ilon. Se on aluksi pieni kuin hapate, mutta kohta se hapattaa meidän koko taikinan, niin että mielemme on kuin pyhä taikina, kuten Paavali kirjoittaa: ”Jos ensimmäinen leipä pyhitetään, on koko leipomus pyhä.” Room. 11:16. Jeesus ei puhu meille historian menneisyydessä, vaan hän puhuu tänään. Todellinen, oikea Jeesus Kristus, joka ei ole haamu eikä satuolento, hän puhuu ja hänen omansa kuulevat hänen äänensä. Niin kuin ylösnousseen Jeesuksen sanat tunkeutuvat Saulin vihaa ja murhanhimoa uhkuvan mielen läpi, niin Jeesuksen ääni pistää tänäänkin meitä sydämeen saakka. Tapahtuu ihme, voimme kuulla.

Sanoin alussa, että Jeesuksen sanoilla on suuri valta, demonit, luonnonvoimat, sairaudet, ihmiset ja enkelit tottelevat hänen sanojaan. Jeesuksen sanoilla on vielä tätäkin suurempi merkitys. Jeesuksen sanoissa itse Jumala on läsnä. Jeesus sanoo, ”Jos joku rakastaa minua, hän pitää minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” Joh. 14:23. Jos me teemme niin kuin Nikodemos ja suostumme kuulemaan Jeesusta, jos teemme niin kuin Neitsyt Maria, joka ”kätki kaikki nämä asiat sydämeensä ja tutkiskeli niitä”, Luuk. 2:19, 51, niin silloin itse Isä ja Poika tulevat asumaan meidän luoksemme, meihin sisään, meidän sydämeen. Siinä tilanteessa on aivan turha pohtia, mitä muut ajattelevat sinusta, joka nyt uskot Jeesukseen ja pidät hänen sanansa. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka Jeesuksen tähden jäisitkin ulkopuoliseksi joistain piireistä, sillä Kristus kokoaa lopulta kirkkoonsa ihmisiä kaikista mahdollisista piireistä. Ja silloin, kun sinä kuulet ja pidät Jeesuksen sanat sydämessäsi ja kielelläsi, silloin kaikkein suurin ja pyhin piiri tulee sinun luoksesi asumaan, nimittäin Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Lopuksi, 1100-luvulla yksi tärkeimmistä hengellisistä opettajista, ranskalainen munkki Bernhard Clairvauxlainen pohti adventtisaarnassaan, mistä sellainen ihminen, joka pitää Jeesuksen sanoja sydämellään, voi löytää Jumalan. Ei sinun pidä etsiä Jumalaa kaukaa, ei korkealta taivaalta, ei vuorten eikä merien takaa. Edessäsi oleva tie ei ole pitkä. Mene itseesi, niin kuin tuhlaajapoika. Mene itseesi, katso sydämeesi, ja siellä sinun luonasi ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki. Niin kuin Paavalikin todistaa, ”Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.” Room. 10:8. Täällä, kirkon jumalanpalveluksessa pidetään kiinni Kristuksen sanoista, täällä pohditaan niitä, täällä otetaan vastaan Kristuksen ruumis ja veri ehtoollisella. Täällä ei ole puolueetonta paikkaa.

Nouskaamme siis tunnustamaan yhteinen kristillinen uskomme