Viikonloppuna
(23.–25.5) Mikaelin seurakunnalla on Karmelin järjestämä Israel-kongressi Virtaa Siionista! Mukana
on erittäin mielenkiintoinen ja tasokas puhujakaarti. Pääpuhujana on Israelista
eversti evp. Orly Gal, joka kertoo johtamansa järjestön työstä terrorismin
uhrien parissa. Åbo Akademin opettajia on hyvin paikalla.
Itse
pidän lauantaina opetuskanavan huijareista ja sankareista Kuninkaiden
historiassa. Tervetuloa mukaan! Pienenä maistiaisena katsotaan, oliko kuningas Jerobeamissa sankari- vai huijariainesta (1. Kun. 12-13). Kun legendaarinen kultakuningas Salomo kuoli, valtaistuimelle
istuutui hänen poikansa Rehabeam. Tuolloin Israelin kansa saapui
Jerobeam-nimisen oppositiojohtajan kanssa uuden kuninkaan, Rehabeamin, luo
vaatimaan verotuksen ja pakkotyön vähentämistä. Nuori Rehabeam pohti hetken ja
lupasi heille raipan sijaan piikkiruoskaa! Machotyyli ei kuitenkaan toiminut.
Israelin 10 heimon mitta tuli täyteen (1. Kun. 12:15–16):
”Kun israelilaiset näkivät, että kuningas ei välittänyt heidän pyynnöstään, he sanoivat hänelle näin: ’mitä meillä on tekemistä Daavidin kanssa? Vieras on meille Iisain poika. Palatkaa majoillenne, Israelin miehet! Pidä itse huoli asioistasi, Daavidin suku!’”
Israelin
kuninkaaksi nousi protestijohtaja Jerobeam. Uusi Israel oli inhimillisesti
katsottuna paljon voimakkaampi kuin Juuda – Daavidin dynastia. Israel 10
heimonsa kanssa oli paljon väkirikkaampi kuin Juudan kuningaskunta, johon
kuului vain kaksi heimoa. Israelissa oli suurkaupungit Megiddo, Hasor, Dan,
suuret ja hedelmälliset laaksot, hyvät kulkuyhteydet, Galilean järvi ja
pitkälti Välimeren rantaviivaa eli meriliikennekin oli hallussa. Kyllähän
Israel ilman Daavidia pärjäisi?
Ongelmia oli edessä. Israel oli aina levottomampi
kuin Juuda. Israel, kaikesta sen inhimillisestä rikkaudestaan huolimatta, kesti
historian näyttämöllä vain 200 vuotta (920–720), kun taas Juuda sinnitteli yli
400 vuotta (1000–580). Juudan salaisuus löytyi sen hengellisistä juurista. Se
oli aina konservatiivisempi ja hitaampi muutoksille kuin Israel. Juudassa oli
400 vuoden aikana vain yksi dynastia, Daavidin dynastia. Israelissa oli sen
200-vuotisen historian aikana 10 dynastiaa, joista pisin kesti 100 vuotta!
Israelissa oli historiansa aikana neljä eri pääkaupunkia: Sikem, Penuel, Tirsa ja Samaria. Juudassa vain yksi,
Jerusalem. Jälkipolvien lopunajan toiveet eivät kohdistu yhteenkään Israelin
kuninkaaseen tai dynastiaan. Yhteenkään Israelin pääkaupunkiin ei ole liitetty
suuria lopunajan toiveita. Sen sijaan Juudassa ollut Daavidin dynastia ja
Jerusalem ovat aina kuuluneet lopunajan profetioihin.
Historia osoittaa, että Jerobeamin irtiotto,
skisma, Daavidin pojan ja Jerusalemin kanssa, ei ehkä kuitenkaan ollut fiksu
valinta. Niin kuin vanhassa viisaudessa sanotaan: on helppo rikkoa, vaikea rakentaa.
On helppo protestoida.
Israelin
uus-vanhat uhripaikat ja uskontunnustus
Kun
Jerobeam nousi kuninkaaksi, hän pelkäsi, että israelilaiset palaisivat takaisin
Juudan helmaan, jos he ”kirkkovuoden” mukaisien pyhiinvaellusjuhlien aikoina
(pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajajuhlina) tekisivät pyhiinvaelluksia
Jerusalemin temppeliin. Niinpä (1. Kun. 12:28-29):
”Kuningas mietti tätä ja teetti sitten kaksi kultaista sonninpatsasta. Hän sanoi kansalleen: 'Turha teidän on käydä Jerusalemissa saakka. Tässä, Israel, on Jumalasi, joka toi sinut Egyptin maasta!' Hän sijoitti toisen sonnin Beteliin ja toisen Daniin.”
Tarkkaavainen
raamatuntuntija huomaa huijauksen. Tämä Jerobeamin uskontunnustus kuuluu vastakaikuna Israelin pyhästä historiasta. Muinoin
Mooseksen viipyessä teillä tuntemattomilla Herran vuoren pimeyden keskellä (2.
Moos. 24:12–18; 32:1), kansa oli vaatinut ylipappi Aaronilta hengellistä
ohjausta. Niinpä arvovaltainen Aaron, joka on Israelin kaikkien pappien
kantaisä, keräsi kansalta kultaa ja valoi siitä sonnipatsaan (2. Moos. 32:4–6).
Eikä tässä vielä kaikki. Tuon kultaisen sonnipatsaan nähdessään kansa tunnusti
uskonsa (2. Moos. 32:4): ”Israel, tämä on sinun jumalasi, joka toi sinut pois
Egyptistä!” Tämä kansantunnustus on ihan sama kuin nyt Jerobeamin tunnustus. Ehkä
Jerobeam halusi kierolla tavalla johdattaa Israelin sille alkuperäiselle ja
aidolle uskolle.., joka ei ollut sidottu Daavidiin ja Jerusalemiin? Hän haki (omaehtoisesti) tukea Israelin pyhästä historiasta, jopa oikein ylipappien kantaisältä, Aaronilta, ja kansan varhaisista uskomuksista. Olennaista
on myös, että Jerobeam – neuvokkaana miehenä – keksi sijoittaa nuo kaksi
kultaista sonniaan Beteliin ja Daniin. Nämä paikat muistettiin niiden ”raamatullisesta”
historiastaan. Betel oli paikka, jossa Jaakob (Israelin kantaisä) oli kohdannut
Jumalan, jossa enkelit olivat kulkeneet tikapuita pitkin. Dan oli vanha
pappiskaupunki.
Näillä kieroilla
ratkaisuillaan Jerobeam pelasti itsensä ja saavutti poliittista menestystä. Hän
hallitsi Israelia pitkään, yli 20 vuotta. Hän pelasti itsensä mutta hän
johdatti koko kansan luopumuksen tielle. Oliko hän huijari vai sankari? Se
riippuu siitä, miltä katsontakannalta asiaa tarkastellaan. Tietysti Raamatun
valossa hän oli huijari par excellence.