Missäköhän on tänään miehen paikka. Ei ilmeisesti kirkossa, sillä siellä heitä ei kovin paljoa ole, ei sitten maalikoissa kuin papeissakaan - ei ainakaan tulevaisuudessa, jos tämä trendi jatkuu. Tällä hetkellä noin 70%:ia Helsingin teologisessa opintojaan aloittavista on naisia.
Nuoret miehet eivät oikein innostu uskon asioista. Miksi eivät? Syitä on varmasti monia. Sain tänään luetteua Samuelin kirjat läpi (1. - 2. Sam. ). Ne kertovat lähinnä Daavidista, joka nousee lammaspaimenen työn parista sissipääliköksi, kansalliseksi sankariksi, ihailluksi ja kadehdittavaksi sotilaaksi, valtion perustajaksi, runoilijaksi, muusikoksi.. Daavid on siis aika monipuolinen mies. Hän ei oikein mahdu mihinkään muottiin. Hän on suuri ja ihailtu sankari, mutta harva tiettää, että Raamatussa hän ei suinkaan paistattele jatkuvasti parrasvaloissa. Päinvastoin Daavid on suuren osan ajastaan takaa-ajettu, lainsuojaton, kuningas Saulin vainoama sissipäällikkö.
Hänen elämänsä taustalla on mahtavat messiaaniset lupaukset Israelin kuninkuudesta, 2. Sam. 7. Toisaalta hänen mainettaan mustamaalataan kaikin keinoin. Eräässä vaiheessa elämäänsä hän tekeytyy mielipuoleksi säästääkseen henkensä. Hänellä on luottoystävänä Saulin poika Joonatan, joka luonnollisesti perisi isänäsä Saulin kuninkuuden tämän kuoltua. Daavid johtaa 'joukoittain pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä', 1. Sam. 22:2. Hän laulaa ja tanssii lähes alastomana liitonarkin edessä kuin mikäkin hihhuli, välittämättä vähäänkään siitä, mitä hänestä ajatellaan. 2. Sam. 6:14 - 16, 20 - 22. Ja sitten Hän tapattaa yhden parhaimman sotilaansa saadakseen tämän vaimon, Batseban, itselleen, 2. Sam. 11. Hänellä on uskomattoman lojaaleja kannattajia ja yhtä vakaumuksellsia vihollisia. Hänen oma poikansa Absalom aloittaa vallankumouksen systäkseen hänet pois vallasta ja elävien kirjoista.
Taas kerran Daavid, petetty taistelija kulkee paljain jaloin ja itkien Öljymäen rinteillä kohti tuntematonta tulevaisuutta. Tuttu tilanne, taas häntä ajetaan takaa, 2. Sam. 15:30.. Daavid joutui varmasti todella miettimään, että miten hänen elämässään voi olla niin paljon ääripäitä. Usein koko kansa halusi hylätä hänet, koska näytti niin ilmeiseltä, ettei hän olisi kuitenkaan se paras, Jumalan siunaama hallitsija. Ehkä Daavidilla oli aika vaikea astua niihin messiaanisten odotusten saappaisiin, joita hänelle tarjottiin taivaasta ja kansa parista koko ajan. On jotenkin lohdullista ajatella, että Raamatun suurimmat sankarit, kuten vaikka Daavid, sai kokea niin kovia vastoin käymisiä, ja silti Jumala oli juuri hänen kanssaan.
Mitä tästä opimme: esim. sen, että joskus näennäiset raskaat tappiot eivät välttämättä todista sitä, että olisimme 'väärä valinta' johonkin hommaan. On vain uskottava, ja toimittava sen mukaan.
ps. Pojat/miehet pitävät sankarikertomuksista. Tarzan, Robin Hood, Ihmemies, Antero Rokka, Indiana Jones, jne.. Raamatusta löytyy tuon osaston tarinointia aika paljon.. Itse ainakin pidän niistä kertomuksista. Kirkossa, nimenomaan miestyötä ajatellen, pitäisi palata pyhien kirjoitusten ääreen, ja jättää vähemmälle kaikenlainen showmainen kikkailu.
juuri niin, kikkailu pois ja sanan äärelle! sen vain harva tuntuu muistavan!
VastaaPoistaJuhannus Kostaja