Provosoiva ajankuva ja väkivalta

Ikävä kyllä Dylanin uusin levy sen synkkyydessä tuntuu nostavan esiin kipeitä kysymyksiä tästä ajasta. Onko kaikki ok, kun ihmiset ovat niin rikkinäisiä: avioeroja, kipuja itsetunnon kanssa, kouluammuskeluja, käsittämätöntä väkivaltaa.. Onko kaikki hyvin?

Dylanin uusi albumi Together Through Life alkaa biisillä Beyond Here Lies Nothing, ja levy päättyy biisiin It’s All Good. Ensimmäinen biisi kertoo ihmisestä, jolle ‘tämä maailma on kaikki’ ja sen ulkopuolella ei ole mitään, mitä voisimme kutsua omaksemme. Biisin miehen ainut rakkaus on nainen, josta hän pitää tarvittaessa kiinni kynsin ja hampain. Niin kauan kuin nainen on hänen kanssaan, hän tuntee olevansa kuninkaana maailman valtaistuimella. Jos rakkauden kohde, ainut rakkaus, uhkaa poistua, mies putoaa tyhjän päälle. Tämän vuoksi häntä riivaa omistuksenhaluinen rakkaus.

Tästä biisistä on tehty erittäin provosoiva video, jonka esittämistä tällä blogilla olen harkinnut tarkkaan, mutta nostetaan nyt vaikea asia pöydälle. Perheväkivalta.



Videossa mies lukitsee ”rakkautensa” neljän seinän sisään. Hän laittaa ovet takalukkoon, niin ettei hänen kultansa karkaa. Mies pitää naista omaisuutenaan, jota hän hallitsee voimallaan, pelolla ja uhkailuilla. Mainittakoon, että perheväkivalta on aina väärin. Mies on raukkamainen jos hän lyö vaimoaan, naisystäväänsä tai lapsiaan.

Jeesus kehotti meitä hankkimaan aarteita taivaan valtakuntaan, eikä maallisia aarteita, koska täällä on rosvot ja ruosteet. Tämän maailman aarteisiin turvautuminen johtaa epätoivoon. Ihmiselle on äärimmäisen tärkeää, että hän voi luottaa siihen, että 'horisontin tuolla puolen' on Jumala, joka rakastaa häntä. Silloin hänen ei pidä kynsin ja hampain pitää kiinni tämän maailman aarteista ja kullista. Raamatun mukaan Kristus rukoilee jatkuvasti meidän puolestamme. Hän tarjoaa meille kestävää rakkauttaan koko ajan. Hän on todellinen ja hän elää.

Luin lukioaikoina Nobel-kirjailija Kurt Vonnegutin mahtavan romaanin Äiti Yö. Sekin kertoo kahden ihmisen välisestä rakkaudesta. Kummallinen rakkausromaani sijoittuu toisen maailmansodan ajoille surullisen sodan keskelle. Heillä ei ole mitään muuta kuin oma ’kahden valtakunta’. He eivät enää usko mihinkään, he eivät enää toivo mitään. Heillä on vain toisensa. Tarinalla on surullinen loppu. Ihminen tarvitsee jotain muutakin. Toinen ihminen ei ole Jumala. Horisontin takana on toinen maailma. Psalmissa sanotaan, että ’maailma ilman Jumalaa’ on paikka, jossa ’kaikki ovat luopuneet hänestä’ ja siellä ’ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään’, Ps. 14. Kaikki yrittävät turvata oman onnensa (esim. rakkautensa tai rikkautensa) taistelemalla hinnalla millä hyvänsä sen puolesta. Moraalista ei välitetä. Heikkoja sorretaan, leskistä ja orvoista ei välitetä.
Levyn viimeisessä biisissä on rajut sanat.

Brick by brick, they tear you down..
People in the country, People on the land.
Some of them so sick they can hardly stand.
Everybody would move away if they could
Its hard to believe but its all good.

Well widows cry; the orphans plea.
Everywhere you look there's more misery.
Come along with me babe, I wish you would.
You know what I'm sayin', it's all good.

Cold blooded killer stomp into town
Cop car's blinkin', something bad goin' down.
Buildings are crumblin, in the neighborhood.
But there's nothing to worry about, cause it's all good.
It's all good.
I say it's all good.

Minkä ihmeen takia me toistellaan jonkun kumman mantran lailla, että kaikki on kunnossa, kun kaikki menee päin mettää.

Uusi tapa olla ihminen

Sain juuri luettua Tom Wrightin kirjan Helt Enkelt Kristen (alkup. Simply Christian). Wright on yksi aikamme vaikutusvaltaisimpia Jeesus-tutkijoita ja piispoja. Hänen juttujaan kuullaan tarkasti varsinkin evankelisten puolella. Suosittelen kirjaa todella paljon. Se on erittäin hyvä. En kirjoita tähän mitään referaattia, vaan nostan vain muutamia jänniä pointteja pinnalle.

Wright vertaa meidän aikaamme Jeesuksen aikaan, juutalaiseen maailmaan, ja antiikin Roomalaiseen maailmaan. Wright kertoo, että tänään suuri osa länsimaalaisista käsittää jumalan puhtaasti panteistisesti tai deistisesti. Jumalan ajatellaan olevan joko kaikessa eli pikkulinnuista muurahaisiin ihmisiin ja planeettoihin (panteismi), tai sitten ei juuri missään muualla kuin taivaassa, joka on jossain todella kaukana (deismi). Kumpikaan näistä käsityksistä ei vastaa Raamatun käsitystä luojasta, meidän Herrastamme. Wright myös kirjoittaa, että tällaiset jumalakäsitykset eivät ole mitään uusia sivistyneen ihmisen käsityksiä, vaan ne olivat vallitsevia käsityksiä antiikin roomalaisessa maailmassa. Panteismin ongelma on se, että sen myötä jumalasta tulee kaikki ja ei mitään. Jumalasta tulee tavallaan mitätön ja mitäänsanomaton. Deistien ongelma on se, että heidän mukaan jumala on eristänyt itsensä jonnekin todella kauas taivaaseen. Sieltä hän korkeintaan käy ”pikavisiitillä” maan päällä kääntymässä todettuaan, että huonosti menee ja, että taivaassa on kivempaa. Tämän ajatuksen mukaan hän jätti meille tietyt ohjeet, joita pitäisi noudattaa, jos haluaa pois täältä pahasta maailmasta sinne jumalan luo taivaaseen. Muuten hän kiduttaa meitä kerran helvetissä.

Vanhan testamentin kiivas Herra Sebaot, Jahve, luoja ja lunasta, joka on ilmestynyt Jeesuksessa Kristuksessa ja astunut meidän keskellemme, on aivan erilainen, kuin edellä mainitut panteistiset ja deistiset näkemykset jumalasta. Wright listaa viisi ”asiaa”, joiden kautta Jeesuksen aikaiset juutalaiset uskoivat Jumalan toimivan heidän keskellään tässä maailmassa. Nämä jumalalliset asiat ovat: Jumalan Läsnäolo (Shekhinah on läsnäolo hepreaksi), Toora (laki, 1 – 5. Moos., opetus..), Sana, Viisaus ja Henki. Näiden ’jumalallisten asioiden’ kautta juutalaiset ajattelivat, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, Jeesuksen taivaan Isä, Abba, toimii maailmassa. Nämä asiat olivat taivaan ja maan leikkauspisteitä.

Genesiksessä, Raamatun ensimmäisessä kirjassa, on kohta, jossa kerrotaan, kuinka taivaasta laskeutui tikkaat nukkuvan Jaakobin viereen. Enkelit tulivat ”taivaasta” maan päälle ihailemaan miestä, jonka suvun, siemenen kautta Jumala oli päättänyt laittaa maailman asiat lopullisesti kuntoon eräänä päivänä. Noilla viidellä asialla oli tavallaan, niin kuin kristityt sanoisivat, sakramentaalinen rooli. Niiden kautta juutalaiset uskoivat, että Jumala on sitoutunut toimimaan maan päällä. Evankeliumien ja muun UT:n mukaan juuri Jeesuksessa olivat nuo asiat: sana, toora, viisaus, Henki ja Jumalan läsnäolo. Juuri Jeesuksen kautta me nähdään, mitä hänen seuraajilleen on annettu, ja millaiseen elämään meidät on kutsuttu.

Meillä kristityillä on syytä ajatella, että pyhän Hengen temppeleinä meissä lepää Jumalan läsnäolo (Sekhina), meissä asuu Henki. Meille on annettu Jumalan Sana ja Laki, jonka Herra on ’painanut meidän sisimpäämme, ja jonka hän kirjoittanut meidän sydämiimme’, jaetta Jer. 31:33 mukaillen. Meille on annettu Kristuksen viisaus. Paavali sanoikin kristityille, että ’niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät’, Ef. 3:19. Kristityn elämä on yhtä inkarnaatiota. Herra toimii palvelijoidensa, lastensa ja ystäviensä kautta koko ajan. He ovat taivaan ja maan leikkauspisteitä.

Alkuseurakunta ei ollut mikään ongelmaton ”unelmaseurakunta”, niin kuin usein ajatellaan, vaan siellä oli isoja ongelmia, aivan niin kuin meillä nykyseurakunnassa. Korintin seurakunnassa eräs seurakuntalainen ”seurusteli” siinä mielessä äitipuolensa kanssa. Toiset käräjöivät keskenään, koska heillä oli niin isoja riitoja. Jotkut sekoilivat henkilahjojen kanssa, niin että niiden hyvä tarkoitus unohtui täysin. Armolahjoista tuli ylpeyden aiheita. Jotkut olivat ehtoollisella kännissä kun toiset eivät saaneet juuri mitään. Paavali mainitsee tällaisia ongelmia 1. Kor. kirjeessään. Tuossa samassa kirjeessä hän pitää kiinni siitä, että kristityt ovat kaikesta huolimatta Pyhän Hengen temppeli, eli taivaan ja maan kohtauspaikka, paikka jossa Jumala itse on Henkensä kautta läsnä, 1. Kor. 3:16. Juuri Hengen läsnäoloon vedoten hän varottaa kristittyjä tekemästä syntiä, 1. Kor. 6:19. Kun kristityn ruumis on Pyhän Hengen temppeli, ei sitä saa saastuttaa synnissä: esim. irtosuhteissa. Se on pyhä – tietyllä tavalla sakramentaalinen - eikä mikään lelu.

Kirjan lopussa Wright käy läpi kristillistä moraalia. Hän sanoo, että Raamatun käskyt kuten ’älä käräjöi toisen uskovan kanssa’, ’ole hyvä’, ’rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’, ’käännä toinen poski’, ’kulje toinen virsta’, ’älä puhu veljestäsi pahaa’ jne.., haastavat meitä elämään Jumalan tulevaisuudessa, tulevassa todellisuudessa jo nyt. Oman hengellisen ja jumalallisen identiteettinsä pohjalta seurakunta on haastettu laulamaan huomisen lauluja jo tänään. Vanha elämäntyyli, synnit ja ’vanha ihminen’ tulee jättää joka päivä Jeesuksen haudalle.

Kristityt kulkevat jo tänään ylösnousseen voimassa, Ef. 1, uutena ihmisenä kohti Jumalan tulevaa uutta luomakuntaa. Vuorisaarnan käskyt on siis tarkoitettu noudatettaviksi, mutta kukaan ei voi noudattaa niitä, ellei hän ole astunut Kristuksen kuoleman, Golgatan ristin ja tyhjän haudan kautta uuteen liittoon, uuden maailman todellisuuteen. Tämä kaikki annettaan, kun ihminen uskoo Kristukseen. Tästä identiteetistä käsin meitä innostetaan elämään kuin Jeesus – seuraa minua.

Lopuksi: kukaan ei siis pelastu sillä, että noudattaa Jeesuksen lakia (vuorisaarnaa & muita käskyjä). Ihminen pelastuu vain kun hän uskoo ja elää Jeesuksen yhteydessä. Juuri syntisiä, lapsenkaltaisia, sairaita, työn ja kuormien uuvuttamia ihmisiä Jeesus vetää puoleensa ja heitä hän kutsuu luokseen. Hän antaa heille synnit anteeksi, ja liittää heidät itseensä. Heitä haastetaan elämään Jeesuksen radikaali sanoma todeksi, astumaan profetaaliselle tielle: eläkää jo tänään Jumalan tulevaisuutta todeksi.

Lukekaa ihmeessä Wrightin kirja. Kristityn elämä on tarkoitettu olemaan käsittämättömän siistiä.

Together through Life - Modern Times

Dylan on taas julkaissut uuden levyn: Together through Life. Levy kohosi Englannissa listaykköseksi. Lähes ikäloppu rokkari sen kun porskuttaa. Itse en oikein vielä tiedä, mikä on tuomioni tuosta levystä. Siinä soitetaan harmonikkaa ja se kuulostaa kivalta. Sanotukset ovat hyviä. Levyllä on sellainen katuorkesterin meininki, jossa loistaa viisaan miehen elämänkokemus. Levy on jotenkin vähän pessimistisempi kuin Dylanin edellinen levy Modern Times, josta olen oppinut pitämään. Alakuloisuus tulee biiseistä kuten ’beyond here lies nothing’ ja ’life is hard’. Dylan on aina tehnyt aika surullisia biisejä, mutta toivo elää.

Am I too blind to see
Is my heart playing tricks on me
I'm lost in the crowd, all my tears are gone
All I have and all I know
Is this dream of you which keeps me living on

Everything I touch seems to disappear
Everywhere I turn, you are always here
I'll run this race until my earthly death
I'll defend this place with my dying breath

Modern Times sisältää hyvin paljon viittauksia Raamattuun. Ainakin biisit kuten Spirit on the Water ja Ain’t Talkin’. Eihän tämä Dylanin uusi 2000-luvun tuotanto ole mitään gospelia, jos vertaamme sitä hänen levyihinsä 80-luvun alussa. Raamatulliset teemat kuitenkin kummittelevat vähän siellä sun täällä. Se on niin, että kun tekee biisejä oikeasta elämästä, niin rosoinen Raamattu on hyvin käyttökelpoinen kirja.

Gonna get up in the morning walk the hard road down
Some sweet day I'll stand beside my king
I wouldn't betray your love or any other thing

Gonna raise me an army, some tough sons of bitches
I'll recruit my army from the orphanages
I been to St. Herman's church and I've said my religious vows
I've sucked the milk out of a thousand cows

Homofobia vai joku muu pelon ilmapiiri?

On ollut kivan rattoisa päivä: pikkuisen hienoja hommia, joten olen voinut ottaa rennosti ja ladata akkuja. Kympin jumiksessa oli hienoa. Liturgin johdantosanat käsittelivät psalmia 40 puhuttelevalla tavalla: ’Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalan ylistykseksi.. Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta puhuvat. Herra Jumala kukaan ei ole sinun vertaisesi.’

Olen ajatellut näitä jakeita viime aikoina. Ne tuovat mieleeni paratiisin syntiinlankeemukseen, ja myös Raamatun kaksi niin erilaista kuningasta, Saulin ja Daavidin. Tuo psalmi puhuttelee minua todella paljon. Kehen tai mihin sinä turvaat? Keneltä odotat hädässä apua? Mistä haet elämäntarkoituksen? Keneltä saat ’ylitsevuotavan maljan’? Keneltä saat sydämeesi uuden virren? Eeva ja Adam saivat paratiisissa kaiken Luojaltaan, kuitenkin he erehtyivät ja lankesivat luottamaan käärmeen valheeseen: hän voi tarjota jotain todella hyvää tuolta hmm.. pöydän alta.. Maistetaan äkkiä ja salaa, niin kaikkivaltias ei edes tajua. Miksi pitäisi kieltäytyä jostain hyvästä? Miksi se ei ole ok, jos se on periaatteessa ihan hyvä asia?

Iso pointti on siinä, että ihmisen tulee odottaa kaikkea hyvää vain Luojaltaan. ’Minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia.’ Tämän vuoksi Daavidin psalmissa (40:1, 5) lauletaan ’hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta.’ Apu on hyvä asia ja sitä on syytä etsiä, mutta sitä ei saa hakea ’pahan voimilta’. Jos vertaat Daavidia ja Saulia niin huomaat, että heidän eronsa liittyy tähän piirteeseen. Daavid oli uskollinen Jumalalle silloinkin kun se tuntui idioottimaiselta, ja myös silloin kun hän ei tajunnut Herran suunnitelmia. Saul taas oli käytännöllinen tolkun mies, joka käytti tietyssä mielessä tervettä järkeä enemmän kuin Daavid – ainakin minun mielestäni. Vaikka kaiken hyvän lähde, Herra tuntuu kaukaiselta, vaikka hänelle pitää huutaa: Herää!!, niin hän on kuitenkin se, jonka puoleen tulee kääntyä. ’Mutta Herra havahtui, niin kuin NUKKUJA HAVAHTUU, niin kuin SOTURI HERÄÄ VIININ HUURUISTA, Ps. 78. Ajatella, mitä kuvakieltä Herrasta:) Mieleen tulee Jeesus, joka nukkui veneen ruumassa myrskyn keskellä. Herra herää!!

Tällä viikolla on lehdistössä rummutettu homoista oikein kunnolla. Eduskunnassa on pidetty kohuttu hauvelipuhe, on kerrottu homojen vainoista, ja siitä kuinka homouden suosiminen on viesti siitä, että yhteiskunta muuttuu liberaalimmaksi ja humaanimmaksi. Kuopion piispa Wille Riekkinen on pestattu ’homofobian vastaisen työn hyvän tahdon lähettilääksi’ ja tätä rataa. Itse olen seuraillut tätä kaikkea huolestuneena. En oikein vieläkään tiedä, mitä tarkoittaa homofobia. Siitä puhutaan ihan kuin se olisi jokin sairaus, joka riivaa tomppeleita ja juntteja.

Tiedän, että kirkossa on paljon pappeja, jotka eivät tule suostumaan homojen vihkimiseen sanoivatpa piispat tai poliitikot mitä tahansa. Mediassa heidät on jo puettu junttiänkyröiden manttelilla. Tämä on vakava asia. Onko vallalla olevalle yhteiskunnan käsitykselle mitään vaihtoehtoa? Kukapa sitä haluaisi leimautua epäkorrektiksi juntiksi? Ei pidä olla kummoisempi rohveetta nähdäkseen, että tällaisessa tilanteessa montaa pappia houkuttaa Jeesuksen haukkumien kiitoksenkipeiden fariseusten tie: ’kaiken he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin (lue: tunnustettaisiin hyviksi ja hyväksytyiksi tyypeiksi), Matt. 23.

Ei tällainen pelon ilmapiiri ole ainakaan reilua tai sivistynyttä. En tiedä mitä homofobia tarkoittaa. En tunnusta potevani sitä, vaikka pappina en tulekaan vihkimään homoja. Se olisi ristiriidassa vakaumukseni kanssa. Moni pappi pelkää, että niin kuin nyt naispappeuden vastustajia hiillostetaan pois viroista, niin kohta näin tehdään niille, jotka eivät esim. vihi homoja. Tässä tapauksessa kyse ei ole homofobiasta, vaan siitä saako pappi olla tässä vaikeassa asiassa vapaasti jotain mieltä, vai seuraako ’väärästä näkemyksestä’ juntin maine tai jopa potkut.
Homofobiasta en tiedä, mutta sen tiedän, että pelko hallitsee paljon tämän päivän mielipide- ja arvokeskustelua. Pelossa ei ole totuutta.

Aamunavaus Topeliuksessa

Nuoruus on ihanaa aikaa. Moni sanoo, että se on myös tylsää aikaa – ihan oikeasti. Tavallaan pidetään lapsenoikeuksista kiinni, ja toisaalta haluttaisiin, tai sitten ei haluta, astua vastuullisen miehen tai naisen saappaisiin. Jeesus sanoi, että kukaan ei pääse taivasten valtakuntaan ellei hän tule lapsenkaltaiseksi. Kuitenkin Jeesus ja Raamattu haastaa, lähestulkoon painostaa ihmistä astumaan oman elämänsä sivustakatsojasta pelimieheksi tai naiseksi. Pelimies on erimies.

Me kaikki nähdään toinen toisemme vähän erilaisina. Silmät ovat sellaiset elimet, että niillä voi katsoa lähestulkoon kaikkea muuta paitsi itseään, ellei käytä peiliä. On siis luonnotonta tuijottaa ja keskittyä itseensä – unohda itsesi, huomaa siskosi, veljesi, äitisi ja isäsi – siis lähimmäisesi. Itsesi voi nähdä vain heijastuksen kautta. Sananlaskuissa sanotaan, että ’vedenkalvossa näet kasvosi, lähimmäisessäsi sydämesi.’ Ole kiltti kaverille, älä jätä muukalaista syrjään, älä kiusaa toisia – näin sielusi on kauniimpi. Jos näkisin Jeesuksen, olisi kasvoillani aina autuas hymy. Tuo hymy kertoo jotain Herrastani.

Monen nuorukaisen profiili muistuttaa seuraavaa kuvausta: ’hän oli vielä parraton nuorukainen, kirkassilmäinen ja miellyttävän näköinen.’ Ehkä joku on turhautunut. Ehkä joku ei ole osannut tarttua tilaisuuteen, ehkä joku on kuin ruusu nupullaan, tai perhonen kotelossaan – pitäisi päästä ulos, mutta se tuntuu niin vaikealta. Nuoruus on täynnä muutoksen ja kasvun kipuja. Ehkä joku on turhautuneena kätkeytynyt jonkun kovis-maskin taakse niin, että hän muistuttaa seuraavaa kuvausta: ’hän tekeytyi mielipuoliseksi, riehui heidän edessään, piirteli portin oviin ja kuolasi parralleen.’

Ihminen näiden kuvausten takana on yksi ja sama mies. Hän oli se miellyttävän näköinen nuorukainen, jonka muodon hahmotteli 1500-luvulla hienolla tavalla Michelangelo. Hän on se mies, jota vihattiin ja rakastettiin. Hän oli Raamatun Daavid, jonka elämää ympäröivät messiaaniset lupaukset.

Sanotaan, että nuorissa on tulevaisuus. Raamatussa arvostetaan vanhuksia. Siellä sanotaan: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Kuitenkin siellä myös kerrotaan, että suurissa muutoksen aikoina Herra valitsi nuorukaisia palvelijoikseen. Yksi ehdottomasti suurimmista profeetoista, nuori ehkä 12vuotias Jeremia sanoo Herralle: ’Voi Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori.’ Silloin Herra sanoi: ’älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän.’ Älä pelkää ketään, älä pelkää ketään sinä pienin, nuorin, tai heikoin ja vanhin. Älä pelkää ketään, sillä minä olen sinun kanssasi. Aamen.

Yksi asia on varma - kokoukset eivät lopu

Olen viime aikoina ollut todella kiireinen. Eilen luin psalmista sanat, jotka jollain lailla pysäyttivät. ’Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde.’ 36:8. Sekavien paperipinojen, soivien puhelimien ja sähköpostivuorien edessä on hyvä pitää tauko, ja hakeutua tuon lähteen luo. Haluan asua tuossa talossa, syödä siellä ateriaa, jonka Herra kattaa omilleen jopa heidän ’vihollistensa silmien eteen’, kuten psalmissa sanotaan, Ps 23. Haluan juoda siitä ihmeellisestä ‘ilon virrasta’ – mitä sillä sitten tarkoitetaankin – kivalta se kuulostaa.

’Jeesus meni vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa.’ Luuk. 6. Jos Herran piti latautua, miksi ei meidän pitäisi. Ilmestyskirjan luvuissa 4 ja 5 esitetään näky taivaasta. Tuo näky alkaa sanoilla: ’taivaan ovi oli auki’. Sieltä oven raosta Johannes kurkisti jumalalliseen ”kokoukseen”, tai taivaalliseen neuvonpitoon ja Jumalan palvelukseen. Raamattu raottaa joissain kohdin ovea tuohon salaperäiseen kokoukseen, jossa sen mukaan tehdään kaikki ratkaisevat päätökset (koskien juurikin kaikkea): Dan. 4:14; 1. Kun. 22:19-22; Job. 1 – 2; Ps. 82; Jer. 23:18.

Jeremian kirjassa sanotaan tärkeileville tekoprofeetoille: ’Jos he olisivat olleet läsnä ja kuulleet, mitä minä päätin tehdä, he julistaisivat kansalleni minun päätökseni ja saisivat sen kääntymään pahoilta teiltään..’
Kuninkaan hovissa täysin oppositioon joutunut profeetta Miika kertoo muille kuninkaan hovin luotto- ja lempiprofeetoille näystään: ’Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen ympärillään..’ Ks. 1. Kun. 22:19-24. Kerrottuaan järkyttävästä näystään Miika saa profeetta Sidkialta nyrkistä naamaan: ’olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?’

Joka tapauksessa kristittyinä meille luvataan, että meillä on äänioikeus tuossa kokouksessa, tuossa taivaallisessa neuvonpidossa. Tuon kokouksen tahto, visiot ja unelmat realisoidaan maailmassa, jossa me elämme. Meidän jokainen rukous kuullaan taivaassa, ja kaikki otetaan huomioon, Ilm. 8:3-4; 5:8; Luuk. 1:10. Varsinkin pienillä lapsilla ja ’näillä vähäisimmillä veljillä’, kuten Jeesus asian ilmaisee, on merkittävät edustajat taivaan Isän edessä. Tämän vuoksi heitä ei kannata sortaa – heitä puolustaa korkein, Matt. 18:10.

Tuolla taivaallisessa kokoustilassa on myös elämän kirja, jossa lukee jokaisen pelastetun nimi, kuten Jeesus kertoi, Luuk. 10:20; Ilm. 3:5; Fil. 4:3 ja Dan. 12:1. Aina välillä minäkin luulen kurkkivani tuosta ovesta.