Homofobia vai joku muu pelon ilmapiiri?

On ollut kivan rattoisa päivä: pikkuisen hienoja hommia, joten olen voinut ottaa rennosti ja ladata akkuja. Kympin jumiksessa oli hienoa. Liturgin johdantosanat käsittelivät psalmia 40 puhuttelevalla tavalla: ’Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui puoleeni ja kuuli huutoni. Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle. Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalan ylistykseksi.. Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta puhuvat. Herra Jumala kukaan ei ole sinun vertaisesi.’

Olen ajatellut näitä jakeita viime aikoina. Ne tuovat mieleeni paratiisin syntiinlankeemukseen, ja myös Raamatun kaksi niin erilaista kuningasta, Saulin ja Daavidin. Tuo psalmi puhuttelee minua todella paljon. Kehen tai mihin sinä turvaat? Keneltä odotat hädässä apua? Mistä haet elämäntarkoituksen? Keneltä saat ’ylitsevuotavan maljan’? Keneltä saat sydämeesi uuden virren? Eeva ja Adam saivat paratiisissa kaiken Luojaltaan, kuitenkin he erehtyivät ja lankesivat luottamaan käärmeen valheeseen: hän voi tarjota jotain todella hyvää tuolta hmm.. pöydän alta.. Maistetaan äkkiä ja salaa, niin kaikkivaltias ei edes tajua. Miksi pitäisi kieltäytyä jostain hyvästä? Miksi se ei ole ok, jos se on periaatteessa ihan hyvä asia?

Iso pointti on siinä, että ihmisen tulee odottaa kaikkea hyvää vain Luojaltaan. ’Minä olen Herra sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia.’ Tämän vuoksi Daavidin psalmissa (40:1, 5) lauletaan ’hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta.’ Apu on hyvä asia ja sitä on syytä etsiä, mutta sitä ei saa hakea ’pahan voimilta’. Jos vertaat Daavidia ja Saulia niin huomaat, että heidän eronsa liittyy tähän piirteeseen. Daavid oli uskollinen Jumalalle silloinkin kun se tuntui idioottimaiselta, ja myös silloin kun hän ei tajunnut Herran suunnitelmia. Saul taas oli käytännöllinen tolkun mies, joka käytti tietyssä mielessä tervettä järkeä enemmän kuin Daavid – ainakin minun mielestäni. Vaikka kaiken hyvän lähde, Herra tuntuu kaukaiselta, vaikka hänelle pitää huutaa: Herää!!, niin hän on kuitenkin se, jonka puoleen tulee kääntyä. ’Mutta Herra havahtui, niin kuin NUKKUJA HAVAHTUU, niin kuin SOTURI HERÄÄ VIININ HUURUISTA, Ps. 78. Ajatella, mitä kuvakieltä Herrasta:) Mieleen tulee Jeesus, joka nukkui veneen ruumassa myrskyn keskellä. Herra herää!!

Tällä viikolla on lehdistössä rummutettu homoista oikein kunnolla. Eduskunnassa on pidetty kohuttu hauvelipuhe, on kerrottu homojen vainoista, ja siitä kuinka homouden suosiminen on viesti siitä, että yhteiskunta muuttuu liberaalimmaksi ja humaanimmaksi. Kuopion piispa Wille Riekkinen on pestattu ’homofobian vastaisen työn hyvän tahdon lähettilääksi’ ja tätä rataa. Itse olen seuraillut tätä kaikkea huolestuneena. En oikein vieläkään tiedä, mitä tarkoittaa homofobia. Siitä puhutaan ihan kuin se olisi jokin sairaus, joka riivaa tomppeleita ja juntteja.

Tiedän, että kirkossa on paljon pappeja, jotka eivät tule suostumaan homojen vihkimiseen sanoivatpa piispat tai poliitikot mitä tahansa. Mediassa heidät on jo puettu junttiänkyröiden manttelilla. Tämä on vakava asia. Onko vallalla olevalle yhteiskunnan käsitykselle mitään vaihtoehtoa? Kukapa sitä haluaisi leimautua epäkorrektiksi juntiksi? Ei pidä olla kummoisempi rohveetta nähdäkseen, että tällaisessa tilanteessa montaa pappia houkuttaa Jeesuksen haukkumien kiitoksenkipeiden fariseusten tie: ’kaiken he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin (lue: tunnustettaisiin hyviksi ja hyväksytyiksi tyypeiksi), Matt. 23.

Ei tällainen pelon ilmapiiri ole ainakaan reilua tai sivistynyttä. En tiedä mitä homofobia tarkoittaa. En tunnusta potevani sitä, vaikka pappina en tulekaan vihkimään homoja. Se olisi ristiriidassa vakaumukseni kanssa. Moni pappi pelkää, että niin kuin nyt naispappeuden vastustajia hiillostetaan pois viroista, niin kohta näin tehdään niille, jotka eivät esim. vihi homoja. Tässä tapauksessa kyse ei ole homofobiasta, vaan siitä saako pappi olla tässä vaikeassa asiassa vapaasti jotain mieltä, vai seuraako ’väärästä näkemyksestä’ juntin maine tai jopa potkut.
Homofobiasta en tiedä, mutta sen tiedän, että pelko hallitsee paljon tämän päivän mielipide- ja arvokeskustelua. Pelossa ei ole totuutta.