lauantai 30. toukokuuta 2009

Uusi tapa olla ihminen

Sain juuri luettua Tom Wrightin kirjan Helt Enkelt Kristen (alkup. Simply Christian). Wright on yksi aikamme vaikutusvaltaisimpia Jeesus-tutkijoita ja piispoja. Hänen juttujaan kuullaan tarkasti varsinkin evankelisten puolella. Suosittelen kirjaa todella paljon. Se on erittäin hyvä. En kirjoita tähän mitään referaattia, vaan nostan vain muutamia jänniä pointteja pinnalle.

Wright vertaa meidän aikaamme Jeesuksen aikaan, juutalaiseen maailmaan, ja antiikin Roomalaiseen maailmaan. Wright kertoo, että tänään suuri osa länsimaalaisista käsittää jumalan puhtaasti panteistisesti tai deistisesti. Jumalan ajatellaan olevan joko kaikessa eli pikkulinnuista muurahaisiin ihmisiin ja planeettoihin (panteismi), tai sitten ei juuri missään muualla kuin taivaassa, joka on jossain todella kaukana (deismi). Kumpikaan näistä käsityksistä ei vastaa Raamatun käsitystä luojasta, meidän Herrastamme. Wright myös kirjoittaa, että tällaiset jumalakäsitykset eivät ole mitään uusia sivistyneen ihmisen käsityksiä, vaan ne olivat vallitsevia käsityksiä antiikin roomalaisessa maailmassa. Panteismin ongelma on se, että sen myötä jumalasta tulee kaikki ja ei mitään. Jumalasta tulee tavallaan mitätön ja mitäänsanomaton. Deistien ongelma on se, että heidän mukaan jumala on eristänyt itsensä jonnekin todella kauas taivaaseen. Sieltä hän korkeintaan käy ”pikavisiitillä” maan päällä kääntymässä todettuaan, että huonosti menee ja, että taivaassa on kivempaa. Tämän ajatuksen mukaan hän jätti meille tietyt ohjeet, joita pitäisi noudattaa, jos haluaa pois täältä pahasta maailmasta sinne jumalan luo taivaaseen. Muuten hän kiduttaa meitä kerran helvetissä.

Vanhan testamentin kiivas Herra Sebaot, Jahve, luoja ja lunasta, joka on ilmestynyt Jeesuksessa Kristuksessa ja astunut meidän keskellemme, on aivan erilainen, kuin edellä mainitut panteistiset ja deistiset näkemykset jumalasta. Wright listaa viisi ”asiaa”, joiden kautta Jeesuksen aikaiset juutalaiset uskoivat Jumalan toimivan heidän keskellään tässä maailmassa. Nämä jumalalliset asiat ovat: Jumalan Läsnäolo (Shekhinah on läsnäolo hepreaksi), Toora (laki, 1 – 5. Moos., opetus..), Sana, Viisaus ja Henki. Näiden ’jumalallisten asioiden’ kautta juutalaiset ajattelivat, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, Jeesuksen taivaan Isä, Abba, toimii maailmassa. Nämä asiat olivat taivaan ja maan leikkauspisteitä.

Genesiksessä, Raamatun ensimmäisessä kirjassa, on kohta, jossa kerrotaan, kuinka taivaasta laskeutui tikkaat nukkuvan Jaakobin viereen. Enkelit tulivat ”taivaasta” maan päälle ihailemaan miestä, jonka suvun, siemenen kautta Jumala oli päättänyt laittaa maailman asiat lopullisesti kuntoon eräänä päivänä. Noilla viidellä asialla oli tavallaan, niin kuin kristityt sanoisivat, sakramentaalinen rooli. Niiden kautta juutalaiset uskoivat, että Jumala on sitoutunut toimimaan maan päällä. Evankeliumien ja muun UT:n mukaan juuri Jeesuksessa olivat nuo asiat: sana, toora, viisaus, Henki ja Jumalan läsnäolo. Juuri Jeesuksen kautta me nähdään, mitä hänen seuraajilleen on annettu, ja millaiseen elämään meidät on kutsuttu.

Meillä kristityillä on syytä ajatella, että pyhän Hengen temppeleinä meissä lepää Jumalan läsnäolo (Sekhina), meissä asuu Henki. Meille on annettu Jumalan Sana ja Laki, jonka Herra on ’painanut meidän sisimpäämme, ja jonka hän kirjoittanut meidän sydämiimme’, jaetta Jer. 31:33 mukaillen. Meille on annettu Kristuksen viisaus. Paavali sanoikin kristityille, että ’niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät’, Ef. 3:19. Kristityn elämä on yhtä inkarnaatiota. Herra toimii palvelijoidensa, lastensa ja ystäviensä kautta koko ajan. He ovat taivaan ja maan leikkauspisteitä.

Alkuseurakunta ei ollut mikään ongelmaton ”unelmaseurakunta”, niin kuin usein ajatellaan, vaan siellä oli isoja ongelmia, aivan niin kuin meillä nykyseurakunnassa. Korintin seurakunnassa eräs seurakuntalainen ”seurusteli” siinä mielessä äitipuolensa kanssa. Toiset käräjöivät keskenään, koska heillä oli niin isoja riitoja. Jotkut sekoilivat henkilahjojen kanssa, niin että niiden hyvä tarkoitus unohtui täysin. Armolahjoista tuli ylpeyden aiheita. Jotkut olivat ehtoollisella kännissä kun toiset eivät saaneet juuri mitään. Paavali mainitsee tällaisia ongelmia 1. Kor. kirjeessään. Tuossa samassa kirjeessä hän pitää kiinni siitä, että kristityt ovat kaikesta huolimatta Pyhän Hengen temppeli, eli taivaan ja maan kohtauspaikka, paikka jossa Jumala itse on Henkensä kautta läsnä, 1. Kor. 3:16. Juuri Hengen läsnäoloon vedoten hän varottaa kristittyjä tekemästä syntiä, 1. Kor. 6:19. Kun kristityn ruumis on Pyhän Hengen temppeli, ei sitä saa saastuttaa synnissä: esim. irtosuhteissa. Se on pyhä – tietyllä tavalla sakramentaalinen - eikä mikään lelu.

Kirjan lopussa Wright käy läpi kristillistä moraalia. Hän sanoo, että Raamatun käskyt kuten ’älä käräjöi toisen uskovan kanssa’, ’ole hyvä’, ’rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’, ’käännä toinen poski’, ’kulje toinen virsta’, ’älä puhu veljestäsi pahaa’ jne.., haastavat meitä elämään Jumalan tulevaisuudessa, tulevassa todellisuudessa jo nyt. Oman hengellisen ja jumalallisen identiteettinsä pohjalta seurakunta on haastettu laulamaan huomisen lauluja jo tänään. Vanha elämäntyyli, synnit ja ’vanha ihminen’ tulee jättää joka päivä Jeesuksen haudalle.

Kristityt kulkevat jo tänään ylösnousseen voimassa, Ef. 1, uutena ihmisenä kohti Jumalan tulevaa uutta luomakuntaa. Vuorisaarnan käskyt on siis tarkoitettu noudatettaviksi, mutta kukaan ei voi noudattaa niitä, ellei hän ole astunut Kristuksen kuoleman, Golgatan ristin ja tyhjän haudan kautta uuteen liittoon, uuden maailman todellisuuteen. Tämä kaikki annettaan, kun ihminen uskoo Kristukseen. Tästä identiteetistä käsin meitä innostetaan elämään kuin Jeesus – seuraa minua.

Lopuksi: kukaan ei siis pelastu sillä, että noudattaa Jeesuksen lakia (vuorisaarnaa & muita käskyjä). Ihminen pelastuu vain kun hän uskoo ja elää Jeesuksen yhteydessä. Juuri syntisiä, lapsenkaltaisia, sairaita, työn ja kuormien uuvuttamia ihmisiä Jeesus vetää puoleensa ja heitä hän kutsuu luokseen. Hän antaa heille synnit anteeksi, ja liittää heidät itseensä. Heitä haastetaan elämään Jeesuksen radikaali sanoma todeksi, astumaan profetaaliselle tielle: eläkää jo tänään Jumalan tulevaisuutta todeksi.

Lukekaa ihmeessä Wrightin kirja. Kristityn elämä on tarkoitettu olemaan käsittämättömän siistiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos välittömästä palautteesta.