Provosoiva ajankuva ja väkivalta

Ikävä kyllä Dylanin uusin levy sen synkkyydessä tuntuu nostavan esiin kipeitä kysymyksiä tästä ajasta. Onko kaikki ok, kun ihmiset ovat niin rikkinäisiä: avioeroja, kipuja itsetunnon kanssa, kouluammuskeluja, käsittämätöntä väkivaltaa.. Onko kaikki hyvin?

Dylanin uusi albumi Together Through Life alkaa biisillä Beyond Here Lies Nothing, ja levy päättyy biisiin It’s All Good. Ensimmäinen biisi kertoo ihmisestä, jolle ‘tämä maailma on kaikki’ ja sen ulkopuolella ei ole mitään, mitä voisimme kutsua omaksemme. Biisin miehen ainut rakkaus on nainen, josta hän pitää tarvittaessa kiinni kynsin ja hampain. Niin kauan kuin nainen on hänen kanssaan, hän tuntee olevansa kuninkaana maailman valtaistuimella. Jos rakkauden kohde, ainut rakkaus, uhkaa poistua, mies putoaa tyhjän päälle. Tämän vuoksi häntä riivaa omistuksenhaluinen rakkaus.

Tästä biisistä on tehty erittäin provosoiva video, jonka esittämistä tällä blogilla olen harkinnut tarkkaan, mutta nostetaan nyt vaikea asia pöydälle. Perheväkivalta.



Videossa mies lukitsee ”rakkautensa” neljän seinän sisään. Hän laittaa ovet takalukkoon, niin ettei hänen kultansa karkaa. Mies pitää naista omaisuutenaan, jota hän hallitsee voimallaan, pelolla ja uhkailuilla. Mainittakoon, että perheväkivalta on aina väärin. Mies on raukkamainen jos hän lyö vaimoaan, naisystäväänsä tai lapsiaan.

Jeesus kehotti meitä hankkimaan aarteita taivaan valtakuntaan, eikä maallisia aarteita, koska täällä on rosvot ja ruosteet. Tämän maailman aarteisiin turvautuminen johtaa epätoivoon. Ihmiselle on äärimmäisen tärkeää, että hän voi luottaa siihen, että 'horisontin tuolla puolen' on Jumala, joka rakastaa häntä. Silloin hänen ei pidä kynsin ja hampain pitää kiinni tämän maailman aarteista ja kullista. Raamatun mukaan Kristus rukoilee jatkuvasti meidän puolestamme. Hän tarjoaa meille kestävää rakkauttaan koko ajan. Hän on todellinen ja hän elää.

Luin lukioaikoina Nobel-kirjailija Kurt Vonnegutin mahtavan romaanin Äiti Yö. Sekin kertoo kahden ihmisen välisestä rakkaudesta. Kummallinen rakkausromaani sijoittuu toisen maailmansodan ajoille surullisen sodan keskelle. Heillä ei ole mitään muuta kuin oma ’kahden valtakunta’. He eivät enää usko mihinkään, he eivät enää toivo mitään. Heillä on vain toisensa. Tarinalla on surullinen loppu. Ihminen tarvitsee jotain muutakin. Toinen ihminen ei ole Jumala. Horisontin takana on toinen maailma. Psalmissa sanotaan, että ’maailma ilman Jumalaa’ on paikka, jossa ’kaikki ovat luopuneet hänestä’ ja siellä ’ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään’, Ps. 14. Kaikki yrittävät turvata oman onnensa (esim. rakkautensa tai rikkautensa) taistelemalla hinnalla millä hyvänsä sen puolesta. Moraalista ei välitetä. Heikkoja sorretaan, leskistä ja orvoista ei välitetä.
Levyn viimeisessä biisissä on rajut sanat.

Brick by brick, they tear you down..
People in the country, People on the land.
Some of them so sick they can hardly stand.
Everybody would move away if they could
Its hard to believe but its all good.

Well widows cry; the orphans plea.
Everywhere you look there's more misery.
Come along with me babe, I wish you would.
You know what I'm sayin', it's all good.

Cold blooded killer stomp into town
Cop car's blinkin', something bad goin' down.
Buildings are crumblin, in the neighborhood.
But there's nothing to worry about, cause it's all good.
It's all good.
I say it's all good.

Minkä ihmeen takia me toistellaan jonkun kumman mantran lailla, että kaikki on kunnossa, kun kaikki menee päin mettää.