Pari ajatusta paavin erosta ja hänen vaikutuksestaan

Benediktus XVI:n paavius on ollut minun mielestäni todella onnistunut. En tunne historian paaveja kovin hyvin, mutta Benediktukseen olen tutustunut joidenkin kirjojen kautta: trilogia Jeesus Nasaretilainen ja muitakin kirjoja. Monille protestanteille Benediktus on ollut toisaalta sankari ja toisaalta vähän kiusallisen ongelmallinen. Luterilaiset ovat nimittäin tottuneet ajattelemaan, että paavin suusta pitäisi tulla vain paavillista hapatusta. Benediktus on onnistunut kyseenalaistamaan monia anti-katolisia ennakkoluuloja. Monet protestantit, kuten vaikka Perussanoman toimitusjohtaja Timo Junkkaala, ovat todenneet, että Benediktuksen Jeesus-kirjat ovat todella hyviä – niin hyviä, että meidän luterilaiset piispat jäävät kakkosiksi. Tämän vuoksi Perussanomat julkaisee paavin toisen Jeesus-kirjan suomeksi nyt tulevan pääsiäisen alla.

Kysymys kuuluu, edustavatko tämän monien luterilaisten arvostaman paavin näkemykset katolisia näkemyksiä laajemmalti. Näin voidaan sanoa. Paavina hän edustaa katolista kirkkoa. Hän on kirkon johtaja, ylin auktoriteetti. Ennen kuin Ratzinger valittiin paaviksi vuonna 2005, hän toimi Vatikaanissa uskonopin kongregaation johtajana. Tuossa virassa kardinaali Ratzinger oli tavallaan katolisen kirkon ”opinvartija” ja hän toimi erittäin läheisissä väleissä paavi Johannes Paavali II:n kanssa, joka oli nimittänyt Ratzingerin tuohon korkeaan virkaan. Ratzinger kävi viikoittain keskusteluja Johannes Paavali II:n kanssa. Ratzinger ei siis ole mikään opposition teologi, vaan yksi katolisen kirkon tärkeimmistä ja johtavista teologeista. 

Katolinen kirkko julkaisi 1992 uuden katekismuksen, joka esittää varsin kattavasti katolisen kirkon uskonopin ja moraaliopin. Johannes Paavali II asetti vuonna 1986 kardinaali Ratzingerin sen toimikunnan puheenjohtajaksi, jonka tehtävänä oli laatia luonnos tulevasta katekismuksesta. Näin ollen katekismus, joka todellakin edustaa suurella auktoriteetilla katolisen kirkon uskonoppia ja moraalioppia, on varmasti linjassaan Ratzingerin näkemysten kanssa. Tietysti katekismus kirjoittamisessa otettiin hyvin laajasti huomioon kaikkien katolisten piispojen kommentit ja parannusehdotukset. Katekismus siis edustaa katolista uskoa koko maailmassa. Suomalaiset herätyskristityt ovat kehuneet katolisen katekismuksen moraalioppia – esim. Kansanlähetyksen Leif Nummela on katekismuksen seksuaalimoraaliin hyvin tyytyväinen. Katekismuksessa on selkärankaa ja silti se ei ole minkään pienen piirin katekismus. Yhtäkaikki, Ratzingerin teologinen vaikutus on todella suuri, ja juuri tämän vuoksi onkin mielenkiintoista, että monet konservatiiviset luterilaiset arvostavat häntä niin paljon. Kun ennakkoluuloista päästään yli, nähdään, että meillä on todella paljon yhteistä. 

Kummat painavat enemmän, yhdistävät tekijät, vai erottavat tekijät? Mitä tulee Benediktuksen jälkeen? Joku niistä kardinaaleista, jotka Johannes Paavali II ja Benediktus XVI ovat nimittäneet, nousee paaviksi. Teologisesti katolinen kirkko ei siis tule todennäköisesti paljoa muuttumaan. Sitä paitsi paavi ei voi tehdä mielensä mukaisia päätöksiä. Häntä sitovat Raamattu ja kirkon traditio ja muun muassa tuo vuoden 1992 katekismus. Tältä näkökulmalta, ajatus, jonka mukaan seuraava paavi olisi hirviömäinen antikristus (niin kuin tietyissä ääripiireissä uskotaan), joka muuttaa keskeiset asiat, on oikeastaan mahdottomuus. Kannattaa aina muistaa, että katolisten uskon kohde on Kristus, ei paavi.

Mutta mikä on tämän vuoden 1992 katekismuksen ydin? Se ei ole mikään oppi tai asia, vaan persoona: Niin kuin kohdat § 426 ja 427 asian ilmaisevat:

”Katekeesin ytimenä on todella persoona, Jeesus Nasaretilainen, Isän ainoa Poika… Hän on kärsinyt ja kuollut meidän puolestamme ja elää nyt ylösnousseena ikuisesti meidän kanssamme… Katekeesissa on siis osoitettava Jumalan ikuinen suunnitelma Kristuksen persoonassa. Katekeesi on pyrkimystä ymmärtää se, että ihminen pääsee Jeesuksen Kristuksen yhteyteen, todellisen elämänykseyteen hänen kanssaan. Vain hän voi johdattaa meidät Isän rakkauteen Pyhässä Hengessä ja antaa meille osallisuuden kaikkein pyhimmän Kolminaisuuden elämästä.” 

”Katekeesi opettaa vain Kristusta, ihmiseksi tullutta Sanaa ja Jumalan Poikaa, ja kaikkea muuta vain suhteessa häneen. Yksin Kristus on opettaja. Kaikki muut ovat opettajia vain siinä määrin kuin he julistavat Kristuksen sanaa ja antavat Kristukselle mahdollisuuden opettaa heidän suullaan. Jokaisen uskoa opettavan täytyisi voida soveltaa itseensä nämä Jeesuksen salaperäiset sanat: ’Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt’ (Joh. 7:16).”

§ 480: ”Jeesus Kristus on jumalallisen persoonansa ykseydessä tosi Jumala ja tosi ihminen: siksi hän on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä.”

Luulen, että suurimmat ekumeeniset haasteet eivät enää sinänsä liity vanhurskauttamisoppiin tai ehtoollisoppiin vaan virkakysymyksiin (suksessio, paavi, naispappeus) ja moraalioppiin (seksuaalimoraali, avioliitto). Näissä kysymyksissä katolinen kirkko on selvästi eri linjoilla kuin moderni luterilainen kirkko ja anglikaaninen kirkko. Ruotsin kirkko ottaa pitkiä harppauksia pois ekumeniasta kun se hyväksyy esim. samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen. Surullista.