MOT, Kristus ja pirunkarkotusbunkkeri

MOT sai aikaan valtavan kohun demoneista ja riivatuista. Päätin kirjoittaa perkeleistä ja demoneista parin postauksen verran. Tässä tulee osa 1, jossa käsittelen Jeesusta Saatanan voittajana ja UT:n todistusta paholaisesta. Osa 2, jonka kirjoitan, kunhan ehdin, tulee käsittelemään seurakunnan ja Paholaisen suhdetta.

Mielestäni nämä pimeyden henkivallat pitää ottaa tosissaan. Kristityt uskovat personalliseen Jumalaan, mutta myös Saatanaan ja demoneihin. Saatanaa, personalista pahaa, ei kuitenkaan voi verrata Jumalaan, Kristukseen, sillä Saatana on vain luotu henkiolento, ”kaiken valheen isä”. Saatanalla ei ole Jumalaan nähden mitään omaa valtaa. Jumalalla on kaikki valta, mutta jostain mystisestä syystä – jota tuskin voimme täysin ymmärtää – Herra on antanut Saatanalle vapaata köyttä tiettyyn rajaan asti. Näemme tämän selvästi Jobin kirjassa. Herra antaa Saatanalle luvan koetella Jobia tiettyyn rajaan asti: hänen lapsensa, terveytensä, hurskas maineensa ja omaisuutensa häviävät. Job. 1:12; 2:6:

Herra sanoi Saatanalle: ”Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea.”

Herra sanoi Saatanalle: ”Hyvä on! Tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä!”

Kaiken kärsimyksen keskellä Job ei syytä Saatanaa, vaan hän vaatii päästä Herran puheille – hän haluaa tulla korkeimman kuulemaksi. Hän haluaa vastauksia, pelastuksen. Myös evankeliumeissa näemme, että Saatana saa Herralta luvan toimia tiettyyn rajaan asti. Jeesus sanoo Pietarille dramaattiset sanat (Luuk. 22:31–32): ”Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi.”

Myös Jeesus, itsensä Pyhän Hengen johdatuksesta, viedään Saatanan kiusattavaksi 40 päiväksi autiomaahan. Pyhä ”Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi”, Matt. 4:1; Luuk. 4:1. Näin Jumala tahtoi, että Jeesus joutui kohtaamaan ihmisen pahimman ja perimmäisen Kiusaajan, Jobin ja Pietarin, Adamin ja Eevan, Israelin kiusaajan eli Saatanan. Toisin kuin vanha Adam, tämä uusi Adam selvisi kiusauksesta. Hän oli kaikin tavoin kiusattu, mutta hän vain ei langennut syntiin vaan pysyi uskollisena Isänsä tahdolle kuolemaansa asti. Autiomaakiusauksissa näemme, että Saatana – tuo erilleen heittäjä – ei saa rikki Isän, Pojan ja Pyhän Hengen saumatonta rakkauden ykseyttä: Poika kulkee Hengen johdatuksessa eikä millään tavalla kapinoi Isäänsä vastaan. Vain Hän pystyy kukistamaan Paholaisen ja pelastamaan ihmiset hänen vallastaan.

Jeesus ja Saatana

Julkisen toimintansa alussa Jordanin joella 30-vuotias Jeesus, Poika saa Isänsä tunnustuksen ja Pyhän Hengen voitelun. Hän pystyy seisomaan Paholaisen edessä lankeamatta. Markuksen evankeliumissa (Mark. 1:39) tiivistetään Jeesuksen missio sanoihin ”hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.” Apostoli Johannes kirjoittaa, että Jumalan Poika tuli ”tekemään tyhjäksi Paholaisen teot” (1. Joh. 3:8). Markuksen evankeliumista 1/3 käsittelee Jeesuksen tekemiä ihmeitä: sokeat saavat näkönsä, kuurot kuulevat, rammat kävelevät, kuolleita herää, Jeesus kävelee veden päällä, tyynnyttää myrskyn, tekee ruokkimisihmeen… Näistä valtavan monista ihmeistä, kaikkein yleisin yksittäinen ihme, jonka Jeesus tekee, on kuitenkin eksorkismi – pahojen henkien pois ajaminen.

Messiaana Jeesuksen perimmäinen missio liittyi pahuuden tuhoamiseen. Tuo pahuuden lähde ei hänen mukaansa ollut Rooman valtakunta, eivät fariseukset ja heidän perimätietonsa, eivät publikaanit ja syntiset, vaan pahuuden todellinen lähde paljastuu syntiinlankeemuskertomuksessa. Pahuuden lähde on Saatanassa, joka johti ihmisen syntiin. Tällainen päättelyyn olisivat monet Jeesuksen aikalaiset juutalaiset yhtyneet. Esimerkiksi Qumranin essealaiset puhuivat paljon Belialista (=Paholainen) ja hänen pimeyden joukoistaan. Noin 30-luvulla kirjoitettu Mooseksen testamentti, joka on jonkun uskonnollisen juutalaisryhmän visionäärinen kuvaus lopunajasta, yhdistää toisiinsa Jumalan valtakunnan tulon ja Saatanan tuhon (T. Mos. 10:1): ”Ja sitten Hänen (Jumalan) Valtakuntansa ilmestyy koko luomakunnassa. Silloin Saatana tuhoutuu ja kaikki murhe lakkaa.” Oikeastaan evankeliumeissa Jeesuksella on samanlainen näky: Jumalan valtakunnan saapuminen tarkoittaa eittämättä Saatanan tuhoa. Tämä näkyy seuraavissa kohdissa, Luuk. 10:18; 11:20–22; 13:16:

Jeesus sanoi heille: "Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama.”

”Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. "Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin.”

”Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?”

Jeesuksen edessä Saatana siis syöstään alas taivaasta, hänet kimppuunsa hyökätään, hänen omaisuutensa ryöstetään ja hänet voitetaan. Hänen vankinsa vapautetaan (Mark. 3:23–27). Tämän kaiken Jeesus tekee vain ”Jumalan sormella”, vain yhdellä sanalla. Jeesuksen edessä voimakkaat Pimeyden voimat huutavat: ”Mitä sinä minusta tahdot, Jeesus, Korkeimman Jumalan Poika? Jumalan tähden, älä kiduta minua!” Mark. 5. Nykyaikaiselle ihmisen voi olla vaikea ymmärtää evankeliumien Jeesusta juuri siksi, että Jeesus hyökkäsi niin voimakkaasti Saatanan kimppuun. Jos MOT:n tuottajat voisivat tehdä aikamatkan Jeesuksen ajalle, he olisivat kauhuissaan hänen sanoistaan ja toimistaan. Historiallisen Jeesuksen tutkijat ovat aika yksimielisiä siitä, että eksorkismit kuuluivat olennaisesti Jeesuksen missioon, jossa Jumalan valtakunta oli murtautumassa tähän maailmaan.

Moni epäilee Saatanan olemassaoloa eikä usko, että hänellä on osaa tai arpaa meidän elämään ja maailman tapahtumiin. Jos Jeesus tuhosi Saatanan jo evankeliumeissa, niin miksi Saatanalla on vielä temmellystilaa Apostolien teoissa, Pietarin ja Paavalin kirjeissä? Miksi kristityt uskovat, että Paholainen tekee edelleen työtään maan päällä? Näihin kysymyksiin minulla ei ole mitään suoria vastauksia. Ilmestyskirjassa kuitenkin puhutaan Saatanan ja hänen enkeliensä lopullisesta tuhosta helvetissä. Saatanan tuho on tavallaan kaksiosainen. Jeesus kukisti Saatanan, mutta hän vaikuttaa vielä, joskin hänen lopullinen tuomionhetkensä lähestyy koko ajan – se koittaa viimeisellä tuomiolla.

Saatana ja Kristuksen ruumis

Kuitenkin Jumalan valtakunta ja Kristuksen persoona ovat täydellisesti vapaita Saatanan vallasta. Jumalan valtakunnan tulo tarkoittaa Saatanan vallan tuhoa. Katolinen kirkko opettaa varsin ytimekkäästi, että Kristuksen kirkko on taivasten valtakunnan itu ja alku tässä maailmassa (KKK § 541). Ajatus on varsin viisas ja yhdyn siihen: Kristus halusi koota kaikki luokseen – sairaat, lapset, työtä tekevät ja raskautetut, syntiset ja publikaanit, monet tulevat ”idästä ja lännestä aterialle Jumalan valtakuntaan”. Jeesus kuoli ”kootakseen yhteen kaikki hajalleen joutuneet Jumalan lapset” (Joh. 11). Kaikkia kootaan tähän Kristuksen yhteyteen, kirkkoon, joka on hänen ruumiinsa. Näin ollen turva Saatanalta löytyy Kristuksen persoonasta, pyhästä ruumiista, johon kaikkia kootaan, Kristuksen kirkosta, johon meitä kutsutaan, ja jota ”eivät tuonelan vallan portit voita” (Matt. 16:18).

Suurin ase pirua vastaan on siis juurtuminen Kristukseen. Kristuksen kirkkoa ja Kristusta ei kuitenkaan voi erottaa toisistaan. Mikä koskee Jeesusta Kristusta, koskee tavallaan hänen seurakunta-ruumistaan, jonka pää Hän on. Tuonelan vallat eivät voi mitenkään voittaa Kristusta tai hänen kirkkoaan. Se on mahdotonta. On hyvin mielenkiintoista, että meidän tunteamamme historian ensimmäinen maininta katolisesta kirkosta on sidottu erottamattomasti yhteen Kristuksen kanssa. 110-luvulla marttyyrina leijonien raatelemana kuollut piispa Ignatius kirjoittaa Smyrnan seurakunnalle näin: ”Katolinen kirkko on siellä, missä Jeesus Kristus on.” (Smyr. 8:2). Todellista kirkkoa ja Kristusta ei siis voi erottaa toisistaan.

Usein on sanottu, että evankeliumien Jeesuksesta on pitkä matka seurakunnan ja kirkon todellisuuteen. Tämän ajattelun pohjalta minun esittämäni ”kirkollinen tulkinta” Jeesuksesta on väärä. Mielestäni kirkollinen tulkinta on juuri oikea. Ilman kirkollista tulkintaa Jeesus jää meille aivan käsittämättömäksi muukalaiseksi, jolla ei ole todellista yhteyttä meihin. Kirkollinen tulkinta näkee evankeliumien Jeesuksen ja kirkon välillä jatkuvuuden. Juuri alkukristityt näyttävät kannattaneen tällaista tulkintaa. Seurakunnalla on siis voitto Perkeleestä ja tämä voitto perustuu siihen, että Jeesus voitti ja voittaa Paholaisen, ja siihen, että "kirkko on siellä, missä Jeesus Kristus on." Jo aiemmin lainaamamme Ignatius kirjoittaa meille alkuseurakunnan voitosta (Ign. Ef. 13:1): 

”Pyrkikää mahdollisimman usein kokoontumaan viettääksenne Jumalan eukaristiaa ja ylistääksenne häntä. Kun näet usein tulette koolle, kukistuvat Saatanan vallat ja hänen taholtaan uhkaava turmio raukeaa teidän uskonne yksimielisyyden vaikutuksesta.”

Kaste, ehtoollinen, Sana, usko, rukous – Kristuksessa pitäytyminen, eläviksi jäseniksi hänen pyhään ruumiiseensa juurtuminen – ovat tärkeimpiä asioita, joilla pysymme turvassa Saatanalta. 

Seuraava osio, niin kuin alussa sanoin, tulee käsittelemään tämän seurakuntaruumiin suhdetta Paholaiseen.