Kapinallinen Jeesus poltti sillat mennessään?

Luen parhaillaan Charles R. Page II:n kirjaa Jesus & the Land. Page kertoo jänniä juttuja mm. nasaretilaisista. Nasaret oli ensimmäisellä vuosisadalla ehkä noin 150hengen pikkuinen kylä, jossa kaikki olivat jonkin mutkan kautta sukua toisilleen. Nasaret oli ultrakonservatiivinen ja erittäin sisäänpäin lämpiävä pieni kyläyhteisö, joka uskoi, että sen joukosta nousisi koko Israelille ja maailmalle lunastus! Nasaretilaiset kuuluivat ilmeisesti Daavidin sukuun.

Markuksen evankeliumin huomautus kuvaa hyvin tuota todellisuutta: ’Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme." Näin he torjuivat hänet. Jeesus sanoi heille: "Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, SUKULAISTENSA parissa ja omassa kodissaan." Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa; vain muutamia sairaita hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen. Ihmisten epäusko hämmästytti häntä.'' Mark. 6:3 – 6.

Nimi Nasaret tulee ilmeisesti heprean sanasta nzr, joka tarkoittaa versoa. Nasaretilaiset ilmeisesti uskoivat olevansa profeetta Jesajan ennustama Iisain kannosta nouseva verso, vesa, joka puhkeaa sen juuresta.. Jes. 11:1 – 2. Tuon vesan, nzr, päälle laskeutuisi Herran Henki. Hän toisi maailmaan rauhan paratiisin, Jes. 11:6 – 10.

On hyvä huomata, että juuri tuossa pikkuisessa Nasaretin kylän synagogassa Jeesus luki Jesajan ennustuksen, joka liittyi vesoihin ja versoihin, Jes. 61:1 – 3:
’Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
parantamaan ne, joiden mieli on murtunut,
julistamaan vangituille vapautusta
ja kahlituille kahleitten kirpoamista,
julistamaan Herran riemuvuotta,
päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
Hän on lähettänyt minut
lohduttamaan kaikkia murheellisia,
antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa.’

Kansa oli innoissaan nuoren vesansa, kylän oman pojan sanoista: ’kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.’ Luuk. 4:22. Pagen mukaan Jeesus jätti tässä vaiheessa kipeät jäähyväiset Nasaretin kylälle. Tämä oli kylälle shokki. Vuosisatoja odotettu vanhurskas vesa jätti tarhansa, pakkasi tavaransa ja muutti Kapernaumin kaupunkiin. Neitsyt Maria yritti monta kertaa kysellä poikansa perään, mutta poika oli lähtenyt maailmaan, hänellä oli nyt uusi, oma perhe. Hän poltti sillat mennessään.

Markuksen evankeliumissa, Mark. 3:31 – 35, kuvataan Jeesuksen irtiottoa ja päättäväisyyttä tosi selkeästi: ’Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle (Kapernaumin kaupunkiin – Jeesuksen uuteen kotikaupunkiin). He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä. Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua." Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

Myöhemmin Jeesus löylytti myös Kapernaumin kaupunkia, Matt. 11:23 – 24: "Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä."

Jeesus ei ollut hyvä diplomaatti. Hän oli ja on itsepäinen kuin mikä – hänellä on oma tiensä, jota hän kulkee. Hän sanoo, seuraa minua. Älä katso taaksesi, vaan seuraa minua. Juuri tämä on Jeesuksessa vaikeinta ja hienointa. Juuri tämän takia hän on skandaali monelle. Hän pakottaa meitä katsomaan elämän kurssiamme ja toivomme perusteita koko ajan.

Nasaretin tunteminen auttaa meitä ymmärtämään Jeesusta. Nasaret oli se kylä, jossa Herramme vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Siellä hän asui, kävi paikallista koulua, sen ilmapiirin ja perinteet hän tunsi. Tuosta kylästä Jeesus myös myöhemmin otti etäisyyttä kun hän aloitti messiaanisen uransa - itsenäistyi ja teki kovia ratkaisuja.

Jeesuksen rohkea esimerkki haastaa myös meitä ottamaan vastuuta, tekemään ratkaisuja elämässämme, seisomaan suorina niiden asioiden takana, joihin uskomme. Curling-kasvatuksen lapset johdatetaan sen sileän tien vastuuttomuuteen. Tie Jumalan valtakuntaan ei ole sileä, vaan se kulkee halki erämaan kapean ja kivisen tien, monen kivun kautta. Kuitenkin Jeesus kulkee jokaisen veljensä ja siskonsa kanssa kaikissa hänen vaiheissaan. Kun Jeesus on meidän veli, niin Jumala on meidän Isämme. Me rukoilemme Jeesuksen kanssa Isä meidän.