Yksinäiset ja seuris

Olen kuullut liian monta kertomusta siitä, kuinka ihmiset pettyvät seurakuntaan sen vuoksi, että he jäävät siellä ulkopuolisiksi ja yksinäisiksi. Eräs ystäväni kävi noin vuoden ajan viikoittain erään seurakunnan tilaisuuksissa. Opetus oli hyvää, oikeaoppista ja armollista, mutta ihmiset olivat ryhmittyneet omiin pieniin ja pyhiin kuppikuntiin, joihin oli tosi vaikea päästä sisälle. Vuoden aikana ainut ihminen, joka tuli juttelemaan tuon henkilön kanssa, oli seurakunnan pastori. Tämäkin keskustelu käytiin aivan liian myöhään. Miksi ihmeessä asioista pitää tehdä niin vaikeita? Miksei kukaan vaan vetänyt häntä mukaan piireihin, käynyt juttelemassa, vaihtanut puhelinnumeroita, viennyt leffaan tai kahville? Urpot!! No tottakai tiedän, että pilkka osuu tässä jo vähän omaan nilkaan.

Seurakunnan pitäisi olla kuin toinen koti, mutta käytännössä tuosta tavoitteesta jäädään useimmiten aika kauas. Isä meidän on isä minun ja sinun syntisi ovat sinun syntejäsi – vastaat niistä ihan itse. Eivät ne ole meidän. Hanki oma leipäsi, tämä leipä ei ole meidän, vaan minun. Tämä on ikävää todellisuutta, jonka keskellä kirkkokansa rukoilee oikeaoppisesti ’Isä meidän’.

Kuulin äskettäin, että missään muualla maailmassa lapset ja vanhukset eivät ole niin yksinäisiä kuin Suomessa. Ihmiset kaipaavat seuraa ja ystäviä. Jos seurakunta ei osaa vastata tähän tarpeeseen, niin sitä yhteisöllisyyttä haetaan vaikka baarista, ja ikävä kyllä, sieltä sitä usein saa jopa helpommin kuin seurikselta. Toimituskeskusteluissa tuttu juttu on kuulla kuinka omaiset kertovat kokevansa, että he ovat liian 'huonoja seurakuntaan'.

Mikaelin seurakunnan strategiassa lukee, että meidän tavoitteena on olla nimenomaan yhteisö, ’meidän seurakunta’. Tarkoitus on kohdata ihmisiä ja olla heidän tukenaan elämässä ja uskossa. Tämä on erittäin tärkeä tavoite ja yritämme toteuttaa sitä parhaamme mukaan. Tämä tavoite pitäisi vaan tiedostaa entistä paremmin ja siitä pitäisi toitottaa seurakuntalaisille sanoin, teoin, tempauksin.. Ei se paljoa auta, jos vain työntekijät tietävät tavoitteet. Tavoitteet koskevat kaikkia seurakuntalaisia, koska 'me' kaikki seurakunnan jäsenet muodostetaan seurakunta. Nuorisotyössä 'me-hengen' luominen on tosi tärkeetä. Sitotutumiskammoiset ihmiset tarvitsevat tänään ystäviä ja porukkaa, johon he kuuluvat. Se lievittäisi yksinäisyyttä.