Kun äidin kunniaan kajoaa, pojan uskottavuus kärsii.

Harva tietää, että luterilaiset tunnustavat (ainakin virallisesti) kaksi ensimmäistä Maria-dogmia: Mariaa pidetään siis ikuisena neitsyenä ja pyhänä Jumalan äitinä. Lutherilla ei ollut mitään intoa vastustaa näitä vanhoja ja vakiintuneita kristillisiä näkemyksiä. Käytännössä tänä päivänä luterilaiset papit kuitenkin suhtautuvat näihin kahteen dogmaan hyvin kriittisesti.

Mariologia näyttää alussa kehittyneen kaikessa hiljaisuudessa. Vain evankelistat Luukas ja Matteus puhuvat Marian neitsyydestä. Yksikään UT:n teksti ei kuitenkaan kiellä tätä näkemystä. Luukkaalla on jo erittäin kunnioittava asenne Herran äitiä kohtaan. Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 1–2) Mariaa kutsutaan ”naisista siunatuimmaksi”, ”Herran äidiksi”, jonka vierailu on suuri kunnia. Häntä kutsutaan armoitetuksi, jonka kanssa on Herra. Maria itse ylistää Jumalaansa ja kiittää, että nyt ”kaikki sukupolvet julistavat häntä autuaaksi”. 

Piispa Ignatius kirjoittaa 110-luvulla hyvin kauniisti Mariasta – hänelle Jeesuksen syntyminen neitsyt Mariasta on erittäin tärkeä uskonkohta, josta hän pitää kiivaasti kiinni. Se on Jumalan hiljaisuudessa tapahtunut pelastushistoriallinen ihme. Näin tuo marttyyrina kuollut piispa kirjoittaa Efesoksen seurakunnalle:

”Tämän maailman hallitsijalta jäi huomaamatta Marian neitseys ja hänen synnyttämisensä, samoin myös Herran kuolema. Nämä kolme ääneen huutavaa salaisuutta toteutuivat Jumalan äänettömyydessä. Mitenkä ne sitten tulivat maailmojen tietoon? Tähti syttyi loistamaan taivaalla kaikkia muita tähtiä kirkkaampana; sen loisto oli sanomaton, sen uutuus oudoksutti. Kaikki muut tähdet, aurinko ja kuu yhdessä niiden kanssa, liittyivät piiriksi tämän tähden ympärille, mutta se itse ylitti kaikki muut loistossa. Oltiin ymmällä, mistä moinen uusi ilmiö, niin erilainen kuin muut. Mutta tämän seurauksena herposi kaikki velhous.” (Ign. Ef. 19:1–3.)

Hyvä on huomata, että 150-luvulla vaikuttanut Justinus Marttyyri (alkukirkon tärkein apologeetta) puhuu jo hyvin sujuvasti siitä, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Tämä näyttää olleen 150-luvulla jo ihan vakiosanomaa kristittyjen keskuudessa. 150-luvulta alkaen näemme, että kirkon suuret opettajat kuten Justinus Marttyyri (150-luku), piispa Irenaeus (180-luku) ja Tertullianus (155–230) alkoivat verrata toisiinsa neitsyt Mariaa ja Eevaa. Ajateltiin, että kun Paavali puhui Kristuksesta uutena Aatamina (Room. 5; 1. Kor. 15), niin analogisesti on syytä puhua myös uudesta ja vanhasta Eevasta. Eihän Aadamin ole hyvä olla yksin? Uudelle Aadamille tarvitaan uusi Eeva – näin kirkkoisät päättelivät Raamatun pohjalta.

Aadam ja Eeva, nuo alkuihmiset, olivat tietysti alussa ilman perisyntiä. Eevan syntiinlankeemus tartutti sittemmin kaikki hänen jälkeläisensä kuolemansairauteen – perisyntiin. Aadam ”antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti” (1. Moos. 3:20). Hepreankielinen nimi Eeva (Hawwa) tarkoittaa sananmukaisesti ”kaikkien elävien äitiä”. Syntiinlankeemuksen myötä tästä ”kaikkien elävien äidistä” tulikin kuoleman äiti – hän synnytti lapsia kuolemaan. Eevassa ja Mariassa on paljon yhteisiä piirteitä. Eeva lankesi Käärmeen, tuon Saatanan petokseen, ja niin hän lankesi vastustamaan Jumalan käskyä (1. Moos. 3). Maria taas pysyi uskollisena. Hän vastasi ”kyllä” Jumalan tahdolle. Eevan kautta tuli synti ja kuolema, Marian kautta tuli pelastaja ja ikuinen elämä. 

Justinus Marttyyri kirjoittaa Eevan ja Marian suhteesta näin:

”Eeva oli turmeltumaton neitsyt, joka tuli raskaaksi käärmeen sanasta ja synnytti tottelemattomuuden ja kuoleman. Neitsyt Maria sitä vastoin sai uskon ja ilon, kun enkeli Gabriel ilmoitti hänelle ilouutisen, että Herran Henki oli tuleva hänen ylleen ja korkeimman voima oli varjostava hänet. Siksi se mikä hänestä syntyisi, olisi pyhä, Jumalan Poika. Tähän Maria vastasi (Luuk. 1:38): ’Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.’ Neitsyt Marian kautta on syntynyt hän, josta olemme osoittaneet niin monien kirjoitusten puhuvan. Hänen kauttaan Jumala tuhoaa käärmeen sekä sen kaltaisiksi tulleet enkelit ja ihmiset, mutta vapauttaa kuolemasta ne, jotka katuvat syntejään ja uskovat häneen.” (Justinos Mart. Dialogi Tryfonin kanssa, 100:4–6.)

Kirkkoisä Irenaeus kehitteli 180-luvulla tätä ajatusta ja kirjoitti, että Eevan sitoi tottelemattomuudellaan ihmiskunnan synnin valtaan mutta uusi Eeva, neitsyt Maria purki kuuliaisuudellaan tuon solmun. ”Eevan tottelemattomuuden solmun aukaisi Marian tottelevaisuus: Minkä neitsyt Eeva epäuskossaan sitoi, sen Neitsyt Maria uskossaan aukaisi.” Marian kautta ikuinen elämä, Jeesus Kristus, Jumalan Poika tulee maailmaan.

Näin kirkon piirissä näkemykset Mariasta hiljalleen syvenivät ja kehittyivät. Ensimmäinen historian tuntema Maria-rukous on 200-luvulta. Se menee näin :

”Sinun turviisi pakenemme Pyhä Jumalansynnyttäjä. Älä hylkää rukouksiamme hädässämme vaan varjele meidät aina kaikista vaaroista kunnioitettu ja siunattu Neitsyt.” (Elina, Vuola: Jumalainen nainen. Neitsyt Mariaa etsimässä, s. 30–31.)

Ps. Ruotsin arkkipiispaksi valittiin Antje Jackelén. Hän on ilmeisesti kieltänyt uskomasta siihen uskonkohtaan, että Jeesus syntyi neitsyt Mariasta. Onko sillä merkitystä? Onko tuo lause vain sivuseikka meidän uskontunnustuksessa? Ei ole. Aina kun Mariaan kajotaan, niin hänen poikansa uskottavuus kärsii. Tai, miten se nyt menikään.. Periaatteessa se, mitä kirkko sanoo Mariasta perustuu siihen, mitä se uskoo Kristuksesta. Tämän vuoksi Maria ei ole mikään mitätön tapaus, vaan hän on armoitettu, naisista siunatuin, autuas, ihana, uusi Eeva, kaunis, kaikkien sukupolvien autuaaksi ylistämä, elämän todellinen äiti, korkea arvoinen, pyhä Jumalan äiti, ikuinen neitsyt ja mitä vielä…