Amos Ozin tarina rakkaudesta ja pimeydestä

Sain juuri äskettäin luettua Amos Ozin kirjan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Teos ilmestyi Israelissa vuonna 2002 ja siitä tuli heti maan luetuin romaani. Kirja on vaikuttava, tosi monipuolinen ja hauskan synkkä. Suosittelen.

Teos on oikeastaan suku-, historia-, rakkausromaani. Jännää siinä oli ainakin se, että siinä kuvataan monia tunnettuja israelilaisia vaikuttajia viime vuosisadalta. Oikeisto ja vasemmisto käy ideologista kilpailua. Ben Gurion vastaan Menahem Begin; maanpakolaisuuden ajan Jaakob, tuo matonen, vastaan Juudean ylpeä leijona; diasporan nöyrät surkimukset ja karitsat vastaan ylväät ja rohkeat sionistit, nuoret idealistit ja taistelijat; mennyt sukupolvi vastaan uusi sukupolvi.

Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö kääntää nöyristellen toinen poski ja kiroilla mielessään, vai lyödä samalla mitalla takaisin? Näiden kysymysten kanssa kamppaili keskitysleirien tuhkien keskeltä poistunut kansa, kun se aloitti uuden elämänsä Israelissa. Näitä ihmisiä oli juuri äskettäin murhattu Euroopan tappo- ja keskitysleireillä 6miljoonaa henkeä. Eli tämän taustan kun pitää mielessä niin tuohon kysymykseen, posken kääntämisestä, on aika vaikea vastata.

Romaanissa puhutaan myös paljon muusta. Sitä esimekiksi varjostaa se, että Amoksen äiti päätyi itsemurhaan pojan ollessa 12vuotias. Tämä muutti Amoksen koko elämän. Ekaksi hän vihasi äitiään, joka 'hylkäsi hänet' ja sitten hän vihasi itseään, koska 'hänet hylättiin', jostain syystä. Amos vaihtoi kuuluisaa sukunimeä, puoluetta ja elämäntapaa ja muutti kibbutsiin.

Kirjassa puhutaan Jeesuksesta aika jännällä tavalla. Amoksen setä oli se maailmankuuluisa Jeesus-tutkija Joseph Klausner. Jeesusta käsittelevällä kirjallaan hän raivostutti aikoinaan juutalaiset ja kristityt. Hänen mukaansa Jeesus ansaitsee paikkansa juutalaisten suurmiesten keskellä, siinnä missä esim Spinozakin. Tästä juutalaiset suuttuivat. Vähän toisellaisen kuvan romaani antaa kahden SUOMALAISEN LÄHETYSAARNAAJAN kautta! Hyvä! Nämä kaksi naista auttoivat ja lohduttivat Jerusalemilaisia ja kun heiltä kysyttiin Jeesuksesta, niin he kertoi, että 'ei hän vain ollut, vaan hän on..' He kertoivat Jeesuksen rakkaudesta juutalaisia kohtaan ja siitä, että Jeesus rakastaa erityisesti niitä, jotka vihasivat ja tuomitsivat hänet. Aika hienoa, että Amos Oz on halunnut tallentaa tällaiset kaksi näkemystä Jeesuksesta kirjaansa. Toinen näkökulma on juutalaiselta kirjallisuuden tutkijalta ja toinen on Jerusalemin sairaalan suomalaiselta vapaaehtoistyöntekijältä ja lähetystyöntekijältä.

Kirjassa on tosi jänniä ajatuksia rakkaudesta, miehen ja naisen suhteesta, heidän eroistaan jne. 'Opetus' tulee itse maestrolta, eli Amoksen isoisältä, joka oli kuulemma voittamaton naistenmies, jonka miehisen charmin salaisuus oli aika yksinkertainen, mutta harvinainen. Amoksen mukaan hänen salaisuutensa oli se, että hän osaisi kuunnella naisia, heidän huoliaan ja murheitaan ja ilojaan. Mielenkiintoista. Kyseinen isoisä laukoo vielä, että 'monet miehet rakastavat seksiä mutta vihaavat naisia.' Hän itse, näin Amos arvelee, rakasti sekä seksiä, että naisia. Kyseessä on oikeastaan aika syvällinen kysymys, joka liittyy sukupuolisuuteen, sukupolirooleihin ja sen semmoisiin. Onko nainen rakastettava naisena? Minun mielestäni on.

Kaiken kaikkiaan erinomainen romaani, enkä yhtään ihmettele, että Amokselle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto.

Missä on kristinuskon keskus? EU:ssa, USA:ssa, Afrikassa tai/ja Aasiassa, tai jalkojesi alla?

Risto A. Ahonen, missiologian dosentti ja Lähetysseuran teologinen sihteeri, kirjoitti toissa päivänä hesarin vieraskynäpalstalle ajatuksiaan, joiden mukaan kristinuskon suunnannäyttäjät eivät enää löydy USA:sta tai EU:sta vaan etelästä ja idästä. Afrikassa ja Aaiassa asuu tällä hetkellä enemmän kristittyjä kuin vanhoissa kristillisissä maanosissa eli EU:ssa ja USA:ssa yhteensä. Jotkut puhuvat jälki-kristillisestä EU:sta, joka on käynnyt läpi rankan valistuksen ajan. Idässä ja etelässä oleva kristillisyys on tutkijoiden mukaan (Jenkins) dynaamista, konservatiivista, ja siinä painotetaan mystiikkaa ja karismaattisia kokemuksia.

Keskustelin tästä aiheesta äskettäin parturini kanssa, joka sanoi, että tosiaan kristillinen sanoma ei oikein meinaa mennä eteenpäin nuorelle sukupolvelle. Syy tähän oli hänen mukaansa se, että vanhemmat eivät vain opeta lapsiaan, koska uskon asioista on niin vaikea puhua. Ahosen mukaan maailmassa on 2.3 miljardia kristittyä, ja heistä Euroopassa on noin 530 miljoonaa. Tekstissään Ahonen kuitenkin vakuuttaa, ettei EU:ta pidä nähdä kristinuskon hautausmaana, vaan laboratoriona, joka etsii vastauksia ajan vaikeuksiin. Se on kyllä ihan totta, että me etsitään tällä hetkellä lääkettä tähän isoon EU:n ja USA:n yhteiseen ongelmaan.. porukka vieraantuu Jumalasta. Onko kaikki valistuksen syytä, niin kuin idän ja etelän kirkot tuntuvat väittävän. Missä on vika? Kaikesta huolimatta olen optimisti Euroopan ja USA:n suhteen. Tosin olen sellainen optimisti, joka on hyvin huolissaan - 'optimist who worries alot.' But.. You've seen nothing yet!

I'm not there - elokuva Dylanista

Kävin katsomassa Bob Dylanista kertovan elokuan I'm not there. Pitää sanoa, että olen aika pitkän linjan Dylan-fani. Tämä muusikko on nyt jo yli 60vuotias, mutta silti hän heittää ehkä noin 100 keikkaa vuodessa. Mies on vähän kuin evankelista Kalevi Lehtinen, joka ei vain osaa poistua skeneltä. Song and dance man :) Dylan on uransa aika tehnyt monia täyskäännöksiä, vähän niinkuin vaikka Madonna, joka vaihtaa tyyliä kuin sukkia. Kuitenkin Dylan on aina joka 'roolissaan' tosi aidon tuntuinen, niin että kukaan ei oikein enää tiedä, kuka hän oikeasti on. Tämä onkin leffan yksi perusideoista. Siinä nimittäin 6 tai 7 näyttelijää esittää Dylanin eri elämänvaiheita, mutta missään näissä hahmoissa ei kuitenkaa ole se todellinen, tai sitten on jossain tai kaikissa, ehkä vähän.. Tähän leffan nimikin viittaa.

Tämä monipuolisuus onkin juuri niin kiehtovaa. Ehkä Dylanissa tulee selvästi esille se, että ihmisillä, kaikilla meistä, on monia puolia, ja mikään näistä yksittäisistä personalisuuden puolista ei tyhjentävästi kuvaa sitä, kuka ihminen oikeasti on. Jokaisessa pyhimyksessä on myös pimeitä puolia ja jokaisessa pahiksessa on myös jossain jotain hyviä puolia.

Raamatun hepreassa kasvot ilmaistaan sanalla panim, joka on aina monikossa, koska siinä on päätteenä -im. Suomen kielessä kasvot ovat samoin monikossa. Kaikki tietävät, että minulla on hurmaavat kasvot, ei hurmaava kasvo. Englannissa kasvot ovat usein yksikössä: face. Ehkä tämäkin kertoo siitä, että ihmisen personalisuus ja identiteetti on erittäin monipuolinen. Esimerkiksi ihminen, joka tekee murhan, ei ole pelkkä murhaaja, vaan hän on myös paljon muuta, kuten vaikka jonkun lapsi, mies, isä, jonkun ammatin harjoittaja, jonkun kansan jäsen jne. Tämän lisäksi hänellä voi olla joku hengellinen status, jonka ehkä vain Jumala tuntee. Ehkä hän on Jumalan lapsi, Kristuksen lunastama, hänen opetuslapsensa. Yleensä kristittyjä kutsutaan yksipuolisiksi ja kapeakatseisiksi ihmisiksi. Raamattu ei kuitenkaan kuvaa pyhiä ja autuaita ihmisiä tuon tyhmän stereotypian mukaisesti.

Jokaisella kristityllä on ainkin kaksi identeettiä: syntinen (itsessään) ja synnitön (Kristuksessa). Näiden kahden puolen kanssa, ja myös monien muiden puolien kanssa, me elämme joka päivä. Edelliseen blogiin viitaten voidaan myös sanoa, että jokaisen kristityn kasvoista voi myös nähdä Kristuksen, Jumalan, kasvot. 'Jokainen joka kuulee teitä, kuulee minua' ja 'minkä te olette tehneet yhdestä näistä vähäisistä, sen te olette tehneet minulle'; Jeesus. Hän on omissaan. Kristus loistaa tässä maailmassa aika yllättävien kasvojen kautta.

On tosi hienoa, että ihmisten ajatuksia on niin vaikea lukea. Lopetetaan tämä blogi Dylanin biisin sanoihin: Who knows those most secret things of me that are hidden from the world. You know we are strangers in a land we're passing through.

Hyvää joulua!

Tämä blogi siirtyy joulutauolle. Kiitos kaikille lukijoille! Siunattua ja rauhallista joulua.
Jes. 9:1, 3
1 Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,loistaa kirkkaus. Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,valjaat, jotka painavat olkapäitä,ja heidän käskijänsä sauvansinä murskaat.. Sillä lapsi on syntynyt meille,poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan,hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Kunnia Jumalalle korkeuksissa, rauha ihmisillä maan päällä!

Joulu on taas

Kävin hesassa pyörähtämässä, kävin katsomassa Dylanista kertovan elokuvan I'm not There, näin kavereita ja lainasin heiltä pinon kirjoja, joita ahmin maaniessa tahdissa näinä joulun aikoina. Siinä sivussa julistan seurakuntalaisille Jumalan sanaa. Erityisesti odotan pubikeikkaa jouluaattoyönä.

Aloin juuri lukemaan legendaarisen Richard Wurmbrandin kirjaa Voittoisa Usko ja se on tosi hyvä. Niin innostava! Joka tapauksessa pari juttua sen pohjalta. Richard kirjoittaa, että Jumalan luo tuleminen on myös todellisen itsensä luo tulemista. Tuhlaajapoika eli 'itselleen vieraana' vieraassa maassa kaukaa kotoa. Hän tuhlasi elämänsä porttojen parissa viettäen turhanpäiväistä elämää. Eli niin kuin muutkin. Sitten hän kuitenkin 'meni itseensä'.. Hän löysi itsensä, kyseli, oliko hän todella elämässä omaa elämäänsä, tai oliko hän vain mukana jossain oudossa pelissä? Itseensä meneminen johti Jumalan, Isän, luo palaamiseen.
Joku psykologi sanoi, että ihmisen pitää tulla siksi, mikä hän voi olla. Eli voidaan sanoa, että ihmisen todellinen minä on se, mitä hän haluaisi olla, jos se olisi mahdollista. Wurmbrand painottaa paljon huomiota siihen, että Kristus on seurakunnassa ja siis kristityissä. Hän ei ole kaukana vaan ihan lähellä, niin lähellä, että minää ja sinua ei enää voi oikein, eikä ole syytäkään, erottaa. Kristusta ei voi erottaa kristitystä. Tämän takia esimerkiksi ylösnoussut Kristus kysyy Saulus Tarsoalaiselta Emmauksen tiellä: 'miksi vainoat MINUA?' Tosiasiassahan Saulus vainosi kristittyjä, ei Kristusta. Mutta Kristus samaistuu seurakuntaansa niin voimakkaasti, hän rakastaa omiaan niin paljon, että seurakunta on sama asia kuin Kristus. Ne ovat 'yksi liha' - minä. Luther, näin Wurmbrand kirjoittaa, sanoi aikoinaan, että 'kristitty on Kristus.' Vau.

Halusin olla samanlainen kuin Jeesus - Jeesuksen pienoiskuva. Haluaisin, että 'enään en elä minä, vaan hän minussa.' Minua ja häntä on loppujen lopuksi aika vaikea erottaa - se on tavoite. Haluan kasvaa Kristuksen 'täyteen mittaan'. Hänet on minulle annettu, minä olen syönnyt ja juonnut hänet. Hän on ottanut minun syntini, minä otin hänen vanhurskautensa. Hän on minun kilpeni, jos lyöt minua, tai hänen omiaan, lyöt häntä. Toivottavasti opin tuntemaan hänet paremmin hänen siskoissaan ja veljissään, niin että avaan hänelle oman 'majataloni' oven, kun hän kolkuttaa ovella, niin kuin silloin 2000vuotta sitten Betlehemissä. Jouluna on syytä muistaa, että Jumala antoi Poikansa meille.

Kaikenlaisia kysymyksiä ja vastauksia

Luin eilen Johanneksen evankeliumin. Yksi asia, jota en ollut ennen huomannut, ponnahti mieleeni, nimittäin kysymykset, joita tässä tekstissä esitetään. Johanneksen evankeliumissa kysytään monia kysymyksiä, ja moneen kysymykseen ei anneta suoria, vaan epäsuoria vastauksia. Esimerkiksi Jeesuksen jäähyväispuhe on aika jännä. Siinä epäilevä Tuomas kysyy Jeesukselta, 14:5: 'Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?' Jeesus antaa vastauksen: minä olen tie, totuus ja elämä. Tämän jälkeen Filippus haluaa tarkentaa asioita ja hän kysyy Jeesukselta, että saisi nähdä Isän. Jeesus vastaa parilla tiukalla kysymyksellä, 14:9: 'etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka...? Kuinka voit sanoa: Anna meidän nähdä Isä?' 'Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Filippus ei vastaa näihin kysymyksiin mitään, tai ainkaan hänen vastauksia ei ole talletettu meille.. Eli meille ei kerrota, tunsiko Filippus Jeesuksen (hyvän Paimenen äänen, joka on niin tärkeää, Joh 10:14), eikä meille kerrota, uskoiko Filippus, että Isä on Jeesuksessa ja Jeesus Isässä. Lukija jätetään dramaattiseen jännitykseen..

Myöhemmin meille kai sanotaan epäsuorasti Filippuksen vastaukset, 16:32: '..te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin.' Kaikki hylkäsivät hänet, kenestäkään ei ollut pitämään kiinni niistä oikeista vastauksista, ei edes Pietari, jolle totuus Jeesuksesta oli taivaasta ilmoitettu, Matt 16:16 - 17, ollut tarpeeksi luja. Kaikki kielsivät hänet, Pietarikin pinenen tytön edessä kolme kertaa. Huomasin, että tämä kaikki käy yhteen sen kanssa, mitä saarnasin viime sunnuntaina 'tästä sukupolvesta'. Nimittäin taustalla voi nähdä tosi syvällisen ja hallitsemattoman ison pahan voiman (maailman, synnin ja perkeleen), joka vie ihmisiä tiettyyn suuntaan, joka määritellään esim jakeissa 1. Moos. 6:5 - 6, 11 - 12, ja selvästi jakeessa kuten vaikka Room. 5:21; 'synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan..'

Tämän kaiken taustatiedon takia Jeesus oli ainut, josta voitiin sanoa, Joh. 1:5, että 'pimeys ei ole saanut sitä (häntä, siis valoa) valtaansa.' Pilatukselle Jeesus sanoo, Joh 18:37: 'sitä varten olen tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.' 'Mikä on totuus?' Kysyi Pilatus. Kukaan ei arvostanut loppupelissä totuutta, vaikka moni varmasti sydämessään tiesi, mikä olisi ollut totuus. Kaikki vaan huusiviat: ristiinnaulitse!

Pilatus sanoo Jeesukselle, Joh 19:10: 'etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?' Jeesus sanoi; 'ei sinulla olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut.' Jossain sanotaan ristiinnaulitsemisen yhteydessä, että 'nyt on pimeydellä valta.' Kaikesta tästä heikkoudestaan huolimatta Jeesus antaa opetuslapsilleen selvän ja uskomattoman suuren tehtävän rakastaa toisiaan ja Jumalaa yli kaiken, loistaa Jumalan kirkkautta, kulkea 'niin kuin' Jeesus, todistaa hänestä, noudattaa hänen käskyjään, uskoa ja luottaa häneen.. Ja Jeesus lupaa olla omiensa kanssa Puolustajan, Pyhän Hengen välityksellä.
Luulen, että Filippuksella meni aika kovaa ja korkealta Jeesuksen sanoma ohi näiltä osin, kun hänelle nuo keskeisimmät peruskysymyksetkin osoittautuivat tosi epäselviksi!

Opimme tästä moninen asioiden lisäksi esimerksiksi sen, että maalikkojen ei pidä olla aivan ihmeissään, jos he eivät aina ymmärrä pappien tai muiden opettajien tai julistajien opetuksia.. Opetuslasten vakiovastaus Jeesuksen juttuihin ja kysymyksiin oli aika usein: emmä tajuu.. mut seuraan silti. Sanon tämän pappien epäselvien puheiden puolustukseksi:) Yrittäkää ymmärtää.

Papit baanalla

Oltiin tänään Hansa-keskuksessa tarjoamassa ihmisille joulukahvit ja -tortut joulun kunniaksi. Taustalla kanttori lauloi, ja viulusti ja kitaristi soittelivat kauniisti hienoa joulmusiikkia. Tällainen työ tuo hyvää vaihtelua papin perustyölle, joka käsittää paljolti puheiden pitämistä ja niiden valmistelua, toimituksia ja nuorten iltoja. Tällaisen työn kautta kuulee mitä 'tavalliset seurakuntalaiset', jotka eivät usein käy kirkossa, ajattelevat seurakunnan toiminnasta. Suurin osa näistä lyhyistä keskusteluista on kohteliasta small-talkia, mutta välillä kuulee myös ihan punnittua ja painavaa tekstiä, jota halutaan sanoa seurakunnan edustajille. Paras kommentti oli tänään kyllä se, kun juttelin kahden naisen kanssa, ja toinen sanoi yllättäen, että 'hei, sähän oot pappi! En mä tullut ajatelleeksikaan!' Toinen keskustelukumppaneista sanoi siihen, että: 'voivat ne papitkin olla komeita.' Että, sellaista punnittua puhetta:)

Mihin tätä sukupolvea voisi verrata..

Tässä on saarnani, jonka pidin juuri äskettäin Mikaelin kirkossa.
Matt 11:11 – 19
Jeesus puhuu aika paljon omasta sukupolvestaan. Hän tavallaan on arvioi aikansa henkeä ja ajan tuulia aika syvällisesti. Suomen historiassa puhutaan usein itsenäisyysajan sukupolvesta, talvisodan sukupolvesta, jälleenrakentamisen sukupolvesta, 60-luvun radikaalista sukupolvesta, ja nykyään on varttumassa ja estradille tai kehään astumassa uusi sukupolvi, joka vielä vähän etsii itseään.
Psalmeissa sanotaan aika monta kertaa, 33:3; 40:4; 96:1; 98:1; Jes 42:10: virittäkää Herralle uusi laulu! Kristinusko uhkaa jäädä historiaksi, jos uusi laulu ei aina vähintään sukupolvien väliajoin kajahda, ja aina tuo laulu kuulostaa vähän erilaiselta, vaikka sisältö onkin sama.
Jeesus mietti: mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Jokainen voi tykönänsä miettiä, mihin itse vertaisi tätä meidän sukupolveamme? Jeesuksen suussa sanat ’tämä sukupolvi’ tarkoitti myös jotain aivan erityistä. Se oli nimittäin käsite, joka on peräisin jo Vt:sta. Vt:ssa ’tämä sukupolvi’ viittaa useimmiten siihen sukupolveen, jonka Jumala johdatti Mooseksen johdolla pois Egyptin orjuudesta. Tuo sukupolvi kulki autiomaassa 40vuotta, ja tuona aikana he valittivat milloin mistäkin, kerran he halusivat jopa kivittää Mooseksen ja hylätä Herransa. He kapinoivat joka mutkassa, mutta tästä huolimatta Jumala piti heistä huolen ja siunasi heitä. Kuitenkaan tuo Egyptistä vapautettu sukupolvi ei päässyt perille luvattuun maahan, ei edes Mooses.
Tuosta vapautetusta, erämaavaelluksen sukupolvesta ei sanota Mooseksen kirjoissa paljoa hyvää. Tuota sukupolvea kuvataan esimerkiksi näin, Dtn 32:5: ’kelvottomasti rikkoi häntä vastaan tämä kiero ja katala sukupolvi, ne, jotka eivät enää ole hänen lapsiaan vaan kansansa häpeätahra.’ Dtn 32:20: ’He ovat kapinoiva sukupolvi, lapsia joihin ei voi luottaa.’ On aika jännää, että erityisesti tuota sukupolvea, jonka Jumala kutsui vapauteen, kutsutaan erityisen syntiseksi, pahaksi ja uppiniskaiseksi – mahdottoman vaikeiksi ihmisiksi.
Jeesuksen aikana luettiin Raamatusta myös, että Nooan aikana oli elänyt erityisen paha sukupolvi. Tuon sukupolven aikana, Gen 6:11 – 12, ’turmelus levisi maassa ja väkivalta täytti maan, ja ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.’ Ja tuon sukupolven aikana Jumala lähetti tulvan, ja tulva tuli yllättäen ja odottamatta. Ainoastaan Nooa oli kumppaneineen valmistautunut siihen, tuon pahan sukupolven keskellä.
Nyt kun Johannes Kastaja ja Jeesus nähdään tätä taustaa vasten, niin me saatetaan ymmärtää Jeesuksen merkityksestä jotain tosi suurta ja tärkeää. Nimittäin kun katsotaan, mitä Jeesus sanoi tuosta hänen aikaisesta sukupolvestaan, niin kuva käy aika hurjaksi. Hän sanoi, Mark 8:38: ’joka tämän uskottoman ja syntisen sukupolven keskellä häpeää minua ja minun sanojani, sitä on Ihmisen Poika häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa.’ Kun häneltä kysyttiin jotain merkkiä, jolla hän osoittaisi olevansa se oikea ja todellinen Messias, niin hän sanoi, Matt 16:4: ’tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.’ Jeesus sanoi, että menneistä päivistä aina tähän päivään asti hänen kansalaisensa olivat vainonneet ja tappaneet heille lähetettyjä profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Tästä hän sanoi, että, Matt 23:36: ’totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta.’ Lopulta Jeesus turhautuu ja sanoo, Mark 9:19: ’voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä?’
Tämä Jeesuksen sukupolvi ei siis itkenyt eikä tanssinut, vaikka heitä kutsuttiin millä lailla tahansa. Ei. Jeesus hyljättiin. Hänestä sanottiin, että hän on ’syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä’. Johannes Kastajasta sanottiin, että ’hänessä on paha henki.’ Totta on tietty se, että Johannes Kastaja ja Jeesus saivat paljon kannattajia, ja senhän takia heitä pelättiinkin. Aika suuri osa kansasta, varsinkin ne kansan syrjityt ryhmät eli julkisyntiset ja uskonnollisessa mielessä alisuoriutuvat ihmiset eli publikaanit ja muut sellaiset, seurasivat näitä miehiä. Mutta silti: Johannes Kastajan kaula katkaistiin, ja kohta sen jälkeen Jeesus ristiinnaulittiin. Tuo syntinen sukupolvi hylkäsi Johannes Kastajan, joka profeetoista suurin, ja Jeesuksen, joka on Messias, Herra.
Onko maailma muuttunut? Miten on tämän meidän sukupolven laita? Olemmeko me sellaisia torilla leikkiviä lapsia, jotka tanssivat, kun muut lapset soittavat meille huilua, ja sellaisia, jotka itkevät, kun muut ovat surullisia? Tai sanommeko mekin: Ei, emme me halua leikkiä teidän kanssanne. Onko meillä korvat, joilla kuulla? Olemmeko me jotain erityisiä poikkeuksia tämän sukupolven keskellä? Viritämmekö me sen uuden laulun Herralle, joka soi niin kauniisti?
Olemmeko me niin kuin ne harvat uskolliset Mooseksen sukupolven aikana, tai niin kuin Nooa silloisen pahan ja väkivaltaisen sukupolven keskellä? Paavali sanoo ihan selvästi, Gal 1:4, että Kristus ’uhrasi itsensä meidän syntiemme tähden pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmasta, niin kuin oli Jumalan, meidän Isämme, tahto.’ Tässä ja monissa muissa kohdissa käy ilmi, että tämä nykyinen maailma, tämä sukupolvi on paha siinnä missä aiemmatkin sukupolvet. Samalla tässä sanotaan, että oli Isän Jumalan tahto, että meidät on pelastettu Jeesuksen täydellisellä uhrilla tästä nykyisestä pahasta maailmasta.
Leikkivien ja itsepäisten lasten lisäksi Jeesus vertasi omaa sukupolveaan myös Nooan sukupolveen. Tuo vertaus on tosi kova, koska monet juutalaiset lainoppineet Jeesuksen aikana ajattelivat, että nimenomaan Nooan sukupolven aikana (Gen 7:1) oli elänyt se pahin ja väkivaltaisin sukupolvi kautta historian. Juutalaiset myös ajattelivat, että juuri ennen pelastuksen aikojen täyttymistä, pahuus lisääntyisi tosi kovaksi, ahdistus täyttäisi koko maailman, ja sitten tulisi pelastus. Varmasti Jeesus ajatteli vähän samalla tavalla, kun hän puhui lopun ajan koettelemuksista, jotka päättyisivät aivan yllättäen, silloin kuin toivoa ei enää oikein olisi, kun Ihmisen Poika ilmestyisi ja pelastaisi omansa.
Nyt joulun ovella olen miettinyt sitä, että Jeesus jäi majatalon oven taakse. Hänet laskettiin seimeen ja sitten jossain vaiheessa paimenet tulivat häntä katsomaan. Paimenet tulivat paikalle sen takia, koska enkeli ilmestyi heille ja ilmoitti suoraan taivaasta, että teille on syntynyt Vapahtaja, Herra, Kristus. Tämän pahan maailman keskellä ei yksikään ihminen löydä Jumalaa omassa viisaudessaan tai hyvyydessään. Yksikään sukupolvi tai sen jäsen ei laula Herralle uutta laulua, jos Jumala ei kutsu häntä omakseen, avaa hänen korviaan ja silmiään näkemään ja kuulemaan, ja ellei Jumala itse herätä uskoa hänessä. Jeesus sanoo, Joh 6:44, 65: ’ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo.’ Paavali sanoo, Ef 2:3, että mekin ennen ’olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin.’ Mutta, Ef 2:8, ’armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.’ Samoin Paavali kirjoittaa, Gal 1:16, että Jumala ’näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle.’ Jeesus sanoi, että Isä, taivaan ja maan Herra, on ’salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille, ‘ ja, että Isää, Jumalaa ’ei tunne kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.’
Tälle maailmalle Jeesus Kristus on tänäänkin hullu juttu. Tämän takia meillä on syytä vain kiittää taivaallista Isäämme siitä, että hän on avannut meidän korvamme kuulemaan hyvän paimenen äänen. Aivan niin kuin silloin aikoinaan kun tuo ’syömäri ja juomari, syntisten ystävä’ aterioi syntisten kanssa, aiheuttaen hämmentävää iloa, samalla lailla meillä on syytä tuntea hämmentynyttä iloa, siitä, että meille on tämä ihme suotu, että saamme olla Jeesuksen ystäviä, veljiä ja sisaria. Hänen rakkautensa on niin suuri, ettei sitä voi käsittää. Vaikka elämäni perusajatus tiivistyy usein sanaan anteeksi, niin kuitenkin kovimmin kajahtaa kiitos. Olen niin kiitollinen Jumalalle, Isälleni, joka näki hyväksi avata minun kuurot korvani evankeliumille. Olen niin kiitollinen Jeesukselle, Jumalan Pojalle, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Olen joka suhteessa kiitollisuuden velassa.
Syntisten ystävä etsi 2000vuotta sitten kadonneita lampaita, syntisiä hän kutsui yhteyteensä. Hän kutsui luokseen ihmisiä tuosta pahasta sukupolvesta, jotka olivat kuin lapsia, jotka eivät halunneet leikkiä hänen kanssaan. Tänäänkin Jeesus kutsuu meitä: tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuorimien uuvuttamat, katsokaa minua, minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Löytyyko Roomalaiskirjeestä poliittisia salasanomia?

Super-raskaan sarjan Raamatun tutkijat Tom Wright ja John Barcley ovat otelleet enismmäisen erän väittelyssään koskin sitä kysymystä, mikäli Roomalaiskirjeessä on enemmän tai vähemmän salaisia viittauksia ajan politiikkaan ja lähinnä siis Rooman valtakuntaan ja sen keisariin. Wright väittää (mikäli olen oikein ymmärtänyt), että Paavalin kirjeissä Kristus, Jumalan Poika ja hänen valtakuntansa asetetaan vastakkain keisarin, jumalan pojan ja hänen valtakuntansa kanssa.. Lisää kyseisestä matsista löytyy tästä.

Tämä on tosi mielenkiintoista, koska kyse on tosi isosta asiasta, joka on näin joulun alla ajankohtainen sikäli, että Wright väittää myös, että jouluevankeliumissa on selvästi tällaista poliittista piikittelyä.. Luukkaan kohdalla olen ainakin (tässä vaiheessa toistaiseksi) hänen kanssaan samaa mieltä tässä asiassa.
Ehkä Luukas haluaa laittaa Kristuksen ja Keisarin vastakkain tässä kohdassa. Sanottakoon, että tietyt sanat kuten euangelion, soter, kyrios, parousia ja ereine olivat Rooman valtakunnassa poliittisia, ja monet niistä liittyivät keisari-kulttiin. Näistä sanoista ainakin soter, kyrios, eirene ja euangelion esiintyvät Luukkaan jouluevankeliumissa, missä mainitaan myös evankelistoita ainoan kerran yhdenkään keisarin eli Augustuksen, nimi. Lisäksi Apostolien teoissa kerrotaan, että Paavalia ja hänen kumppaineitaan syytettiin siitä, että he, Ap. t. 17:7 'kaikki rikkovat keisarin säädöksiä (dogmaton) ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.' Aika jännää, että sana käsky ilmaistaan tässä kohdassa kreikkalaisella sanalla dogma. Sama sana esiintyy myös jouluevankeliumissa, jolloin keisari Augustus antoi käskyn (dogman), Luuk. 2:1, siitä, että 'koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.'
Aiemmassa blogissani käsittelin jo vähän tuota jouluevankeliumia ja sen suhdetta juutalaisiin pelastus-toiveisiin 'odotetusta Jerusalemin lunastuksesta' ja 'Israelin lohdutuksesta'. Ja näissä piireissä ei ainakaan olettaisi, että pakanallisen keisarin 'dogmia' veron keruusta kunnioitettaisiin kovin paljon. Sitten myös se, että fariseus Gamaliel vertaa alkuseurakuntaa piiskuisiin 'wanna-be-messiaanisiin' liikkeisiin ensimmäiseltä vuosisadalta.. Ap. t. 5:36 - 37. Mene ja tiedä..

Itsenäistymiskamppailuja

250vuotiaallaa Reimalla on kuulemma toivottavasti viimeinkin kovin uhma- ja buberteetti-ikä takanaan! Huokaiskoon Äiti helpotuksesta! Kato vaikka tästä, ja erityisesti kato Reiman stoori, palsta 2!

Jouluevankeliumin taustatietoja

Tällä viikolla alkaa joulupuheiden aika:) Tämän vuoksi ajattelin julkaista vähän tausta-ajatuksia, jotka liittyvät jouluevankeliumiin.

Luukkaalla Jeesuksen syntymäkertomus sisältää tosi paljon kansallisia toiveita. Jeesusta ’kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua’, Luuk 1:32 – 33. Jeesus on profeettojen ennustama ’väkevä pelastaja’ joka nousee Daavidin suvusta, 1:69. Profeetat Simeon ja Hanna olivat innoissaan Jeesuksesta, koska he ’odottivat Israelille luvattua lohdutusta’, 2:25, ja ’Jerusalemin lunastusta’, 2:38. Näitä asioita moni muukin tuntui kipeästi odottavan tuolloin Jerusalemissa ja Israelissa.
Näiden unelmien keskellä kuvataan tosi jännästi kuinka Rooman keisari Augustus antaa koko maanpiiriä koskevan käskyn verolle panosta. Historian kirjat kertovat, että 6jKr Quirinius toteutti verolle panon, joka aiheutti paljon levottomuuksia juutalaisten keskuudessa. Silloin lainopettaja Juudas Galilealainen yllytti ihmisiä maanmiehiään ja haukkui veron-keruu käskyä noudattavia juutalaisia siitä, että ’alistuivat maksamaan veroa roomalaisille ja kunnioittivat Jumalan ohella kuolevaisia valtiaita.’ Juutalaissota, Josefus, 2:118; 7:253, Josefus, Juutalaisten historia, 18:23. Apostolien teoissa, eli Luukkaan jatkokertomuksessa, kerrotaan lainopettajan, fariseuksen ja neuvoston jäsenen Gamalielin ohimennen maininneen tästä Juudas Galilealaisen kapinasta jakeessa Ap. t. 5:37. Kyseisessä jakeessa alkuseurakuntaa verrataan juutalaisiin kapinaliikkeisiin.
Kuvio Luukkaan evankeliumin Jeesuksen syntymäkertomuksessa on tosi jännä:
1) selvä kansallinen tausta unelmineen ja toiveineen profetioiden täyttymisestä, jonka seurauksena vapaus koittaisi ja juutalaiset saisivat todellisen kuninkaan, joka hallitsisi heitä. Luuk 1:31 – 33 jne..
2) tästä huolimatta.. Maria ja Joosef matkaavat Betlehemiin veron maksua varten.
3) Veron maksu roomalaisille koettiin vaikeaksi asiaksi, ja Juudas Galilealainen ja monet muut kansalliset vapaustaistelijat vastustivat tuota veroa (Juut. sota 2:118). On aika selvää, että näissä piireissä ’Jerusalemin lunastuksen’ ja ’Israelille luvatun lohdutuksen’ odotukset olivat varmasti suosittuja.
4) Kuitenkin Maria ja Joosef maksoivat veronsa eivätkä liittyneet Juudas Galilealaisen yllyttämään kapinaan roomalaisia vastaan.
5) Vaikuttaa siltä, että Luukas on käyttänyt tarkoituksella ja taidokkaasti tyyliä, jolla hän on voinut erottaa Jeesuksen ns. ’neljännen filosofian’ piiristä, jonka Josefuksen mukaan perusti Juudas Galilealainen (Josefus, Juutalaisten historia 18:23). Kuitenkin Jeesus esitetään kansallisten toiveiden täyttäjänä ja kansan todellisena pelastajana.., joka, ironisesti kyllä, päätyy profeettojen ennusten mukaiseen Betlehemin kylään syntymään (Miika 5:1 – 4), sen takia, että Rooman keisari antoi käskyn, jonka mukaan juutalaisia piti masentaa ja alistaa rasittavalla verolla.. aika jännää.
Luukas haluaa sanoa voimakkaasti ja tyylikkäästi, että Jeesus on todellinen Herra, joka syntyy vaatimattomiin oloihin, ja näennäisesti monien sattumien summana, vaikka kaiken takana onkin tarkka suunnitelma.

Kristitty

Tapahtui niinä päivinä - Jeesuksen syntymä

Pähkäiltiin eräässä ryhmässä aika perinpohjaisesti Jeesuksen syntymä-kertomuksia. Tässä muutamia ajatuksia sen pohjalta..

1) Matteus tarkkailee tapahtumia selvästi Joosefin, eikä Marian näkökumlasta, toisin kuin Luukas. Matteus ottaa esille 'lakia kunnioittavan miehen' eli Joosefin huolen, siitä että Maria oli raskaana ennen avioliiton solmimista (Matt 1:18 - 20, 25). Joosef osoittautuu kunnon mieheksi, joka tottelee unen välitykselle saamiaan neuvoja Jumalalta (Matt 1:20, 2:13). Hän tekee näin vaikka varmasti tuntee paljon häpeää, koska kaikki ei mene ihan niinkuin voisi olettaa. Tutkijat huomauttavat usein, että jae Mark 6:3, jossa aikuisen Jeesuksen vastustajat, ja itse asiassa hänen omat naapurinsa hänen kotikylästään Nasaretista kutsuvat häntä halveksuvasti 'Marian pojaksi', tarkoittaa sitä, että Jeesuksen syntymään liittyi joku vaikea asia.. Yleinsä poikaan viitattiin nimittäin isän mukaan, mutta Jeesuksen tapauksessa näytti olevan, aika monien kohdalla, epäselvää, kuka oli hänen isänsä.

2) Luukkaan kertomuksessa ei oteta esille tätä vaikeaa laillista ongelmaa, mikä liittyi siihen, että Jeesus syntyi avion ulkopuolella. Luukkaan evankeliumissa asioita tarkkaillaan Marian, nuoren 12 - 15vuotiaan tytön näkökulmasta.

Jumala toimii usein tällä tavalla. Kun ihmiselle annetaan joku suuri ja hieno ja kunniakas tehtävä, niin samalla annetaan jokin vaikea asia eli risti kannettavaksi. Maria sai iloita siitä, että 'Herra katsoi vähäiseen palvelijaansa' kaikkien ylhäisten sijasta, ja, että 'Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja', ja hän sai laulaa, että 'tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi'. Luuk. 1:46 - 56, Marian kiitosvirsi. Tästä huolimatta Jeesus toi Marian elämään paljon ahdistusta (Luuk. 2:48), ja jopa 'miekka oli käyvä hänen sydämensä läpi', Luuk. 2:35. Mielenkiintoinene asia on se, että Maria vaikeinee tästä uutisestaan aika täydellisesti. Hän ehkä nielee vanhempiensa, sukulaistensa ja naapureiden moitteet siitä, että tyttö on raskaana avion ulkopuolella.. tästä epäoikeudenmukaisesti kokemastaan halveluksunnasta huolmitta hän ei puolusteli itseään sanomalla, että hän on raskaana Pyhän Hengen vaikutuksesta! Maria vaikenee ilmeisesti aika pitkäksi aikaa.. Vaikuttaa siltä, että Maria avaa suunsa vasta vanhoina päivinään.. ehkä vasta silloin kun evankelista Luukas mahdollisesti tuli haastattelmaan häntä Jeesuksen syntymään liittyvistä asioista (Luuk 1:2 - 3). Emme voi tietää, mitä tuo Maria on 'kätkenyt sydämeensä' ja missä vaiheessa, ja mitä siitä, hän on tuonnut julki (Luuk. 2:19, 51).

Mielestäni voidaan ajatella, että raskaaksi tuleminen tuona aika ja tuolla tavalla aiheutti Mariassa shokin. Hallitsematon ja kaikkivaltias Jumala oli konkreettisesti koskenut häntä ja tullut hänen pieneen elämäänsä. Hän varmasti pelkäsi, mutta samalla hän oli varmasti äärimmäisen iloinen - hämmentynyt. Hän ehkä ajatteli, ettei kukaan ottaisi häntä todesta, jos hän sanoisi synnyttävänsä kohta Israelin kuninkaan ja pelastajan, Messiaan. Ja jos hän olisi pitänyt siitä isoa numeroa, niin hänet olisi varmaan tapettu.. Herodes Suurihan halusi teloittaa kaikki Betlehemin pikkupojat, koska hän halusi pysäyttää Messiaan jo kehtoonsa.

Ehkä Maria piti enkelin sanoman salaisuutena, ja 'kätki sen sydämeensä', kuten jakeissa Luuk 2:19 ja 51 sanotaan. Ehkä hän uskaltaisi kertoa sen vasta sitten, kun näkisi, millainen poika hänelle syntyisi, ja sitten kun ennustus (Luuk 1:31 - 33) toteutuisi. Ennen sitä hän vain uskoi, Luuk 1:45, ja toivoi näkevänsä Jeesuksessa jotain ihmeellistä - 'valon, joka loistaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille (Luuk .2:30 - 32), 'Korkeimman Pojan, joka hallitsee Daavidin valtaistuimella Jaakobin sukua ikuisesti', Luuk 1:32 - 33.

Noina kymmenien vuosien odotusten aikana hän sai kestää naapureiden pilkkaavan puheen 'Marian pojasta', Mark 6:3. Välillä Marian usko oli ilmeiseti tosi kovilla. Jeesus ei ollut, eikä ole mikään helppo tapaus. Evankeliumit kertovat pariin otteeseen, siitä, että Jeesuksen äiti ja Jeesuksen veljet, olisivat haluneet tulla Jeesuksen luo, mutta Jeesus ei vain, ehkä tungoksesta johtuen, järjestänyt tapaamista.. (Mark 3:32 - 33). Jakeessa Mark 3:21 Maria, muiden poikiensa kanssa, haluaa ottaa Jeesuksen huostaansa, koska 'he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan'. Englantilaisen käänööksen (NRS1989) mukaan jakeessaan sanotaan: "He has gone out of his mind." Näin siis Jeesuksen äiti, Maria. Heti seuraavassa jakeessa Jeesuksen vastustajat menevät jo tosi pitkälle väittäessään, että Jeesuksessa on Belsebul, ja että 'itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.'

Eli ei ollut Jeesuksen tie helppo, eikä myöskään hänen äitinsä. Jotkut pitivät Jeesusta 'vahinko raskaudesta' syntyneenä lapsena, jotkut hänen kotikylästään kutsuivat häntä välillä pilkallisesti 'Marian pojaksi'. Hänen oma äitinsä luuli yhdessä vaiheessa häntä hulluksi, hänen vastustajansa eli arvostetut Jerusalemin lainopettajat sanoivat, että hänessä on Belsebul. Jumalan suunnitelmat ovat ihmeellisiä.

Every grain of sand

Tämän Dylanin biisin sanat ovat aivan mahtavia ja ajattomia. Samoja polkuja on tallailtu aina Kainin ajoista asti. Hänen ihmeellinen ja usein salainen huolenpito on tämän maailman vaikeuksia voimakkaampaa.

In the time of my confession, in the hour of my deepest need. When the pool of tears beneath my feet flood every newborn seed. There's a dyin' voice within me reaching out somewhere, Toiling in the danger and in the morals of despair.

Don't have the inclination to look back on any mistake,Like Cain, I now behold this chain of events that I must break.In the fury of the moment I can see the Master's hand. In every leaf that trembles, in every grain of sand.

I gaze into the doorway of temptation's angry flame. And every time I pass that way I always hear my name.Then onward in my journey I come to understand That every hair is numbered like every grain of sand.

I have gone from rags to riches in the sorrow of the nightIn the violence of a summer's dream, in the chill of a wintry light,In the bitter dance of loneliness fading into space,In the broken mirror of innocence on each forgotten face.I hear the ancient footsteps like the motion of the sea. Sometimes I turn, there's someone there, other times it's only me.I am hanging in the balance of the reality of man. Like every sparrow falling, like every grain of sand.

Focus your energy - seurakunnan tehtävänkuva

Olen kirjoitellut vähän aikaisemmin Jeesuksen ja vähän Paavalinkin tehtävänkuvasta. Otsikkona on ollut Focus your energy - Jeesuksen tehtävänkuva. Jeesuksen ja Paavalin tehtävänkuvan lisäksi on tosi olennaista kysyä itseltään: mikä on minun tehtävänkuva, visio ja tarkoitus? En aio vastata tähän nyt omalta osaltani seikkaperäisesti, vaan vastaan yleisemmin siihen kysymykseen, mikä on seurakunnan tehtävänkuva maailmassa. Tähän voisi kuluttua vaikka kuinka paljon tekstiä, mutta haen tällä kertaa vastausta vain (ja lähes ainoastaan) Efesolaiskirjeestä..

'Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää elätkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki.' Ef. 5:15 - 16. Ekaksi lienee tarpeellista todistaa, että Paavali tosiaan haluaa, että pyhä ihminen elää juuri jollain tietyllä tavalla - pyhällä tavalla. Meidät on valittu olemaan 'pyhiä ja nuhteettomia', ja elämään 'Jumalan kirkkauden ylistykseski', 1:4, 12. Meidät on luotu ja otettu Kristuksen yhteyteen tekemään niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut, 2:10. Me olemme osana Kristuksen ruumista, olemme kiviä rakennuksessa, joka rakentuu 'Herran pyhäksi temppeliksi', 2:20 -21.

Paavali kertoo, että Kristus on antanut seurakunnalle tiettyjä palvelijoita kuten profeettoja, apostoleja, opettajia.. 'varustaakseen KAIKKI seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen', 4:11 - 12. Tarkoitus on, että koko ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa, kun KAIKKI SEN JÄSENET toimivat omien tehtäviensä mukaan, 4:16. Tästä seuraa se, että seurakunnassa ei pitäisi olla vapaamatkustajia eli toimeettomia ihmisiä, jotka eivät jollain lailla palvele seurakuntaa. Seurakunta on parhaillaan jonkinlainen rikastuttava yhteisö, jonka jäsenenä yksilö voi elää todeksi parhaalla mahdollisella tavalla oman erityiskutsumuksensa. Filosofisesti sanottuna tässä Jumalan rikastuttavassa ja luovassa yhteisössä jokainen (ruumiin) jäsen pääsee oikeutuksiinsa koko ruumiin parhaaksi. Saat elää todeksi oman partikularisuutesi yhteisön, ruumiin, hyväksi;)

Paavali puhuu siitä, että pyhien tulee hylätä vanha elämäntapansa ja vanha minänsä ja uudistua mieleltään ja hengeltään 'ja pukea ylle uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo', 4:22 - 24. Tätä uuden ihmisen elämää leimaa oikeudenmukaisuus ja totuus. Ja sitten Paavali antaa pitkän listan käytännön ohjeita, 4:25 - 32: älä varasta, älä valehtele, sovi riidat, hylkää katkeruus, jne. Esikuvaksi asetetaan uudelle ihmiselle sopiva esikuva eli Jumala! 5:1. Uusi ihminen on siis kutsuttu todelliseksi Jumalan kuvaksi. Hän käyttäytyy kuin Jumala, hän antaa anteeksi kuin Jumala, koska Jumala on antanut hänelle anteeksi 4:32, hän loistaa Herran valoa, 5:8. Jatkuvasti hän 'pyrkii saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista', 5:10. Hän 'antaa Pyhän Hengen täyttä' itsensä ja hän veisaa yhdessä seurakunnan kanssa psalmeja ja muita lauluja, kiittäen Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimessä, 5:18 - 20.

Hän vahvistuu Herrassa ja ottaa voimakseen hänen väkevyytensä, 6:10. Hän pukeutuu Jumalan taisteluvarustukseen, 6:11.

Hmm.. kiinnostaisiko sinua tuonkailtainen tehtävänkuva ja visio? Siinä ei ole kyse sooloilusta, vaan siitä, että ihminen toimii osana seurakuntaa, jonka kautta Jumala toimii tässä maailmassa. Tämä on seurakunnan tehtävänkuva, johon myös minä ja toivottavasti sinäkin kuulut.

Toivon, että seurakunta voisi olla ihmisten yhteisö, jossa ihmiset ihailevat Jumalaa Kristuksessa. Ihminen muuttuu sen näköiseksi, mitä hän palvoo ja ihailee. Toivon, että näissä ihmisissä näkyisi entistä enemmän Jumalan piirteitä. Jumalan kasvojen heijastusta, niin kuin Jumalan kuvassa. Toivon, että he pukeutuisivat ja käyttäytyisivät kuin esikuvansa - maailman vuoksi. Ef. 5:1, 6:11.

Apokryfikirjat osaksi Raamattua?

Kirkolliskokous on hyväksynyt apokryfikirjojen uuden käännöksen, ja ehdottanut, että ne voitaisiin liittää liitteiksi tuleviin raamattu-painoksiin. Leif Nummela on esittänyt tärkeitä argumentteja, minkä takia apokryfikrjoja ei pitäisi liittää osaksi Raamattua - ei edes liitteiksi. Olen Nummelan kanssa samaa mieltä tässä asiassa.

Jokelan koulusurmat

Tämä surullinen murhenäytelmä varjostaa mieltä ja kaikkea aika lailla. Moni on kirjoittanut aiheesta blogeja ja niitä olen vähän lukenutkin. En ole kuitenkaan seurannut aiheen käsittelyä kovin paljoa mediassa. Kyseisen nuoren miehen traaginen teko tulee kuitenkin monien asioiden kautta lähelle. Kyse on erittäin älykkäästä, mutta vihaisesta nuoresta miehestä, joka opiskeli tavallisessa lukiossa, rauhaisassa kunnassa. Itse olin lukioaikana myös vihainen nuori mies, joka viihtyi kirjojen keskellä, jotka käsittelivät filosofiaa, psykologiaa ja historiaa. Halusin löytää totuuden, jolle elää. Tietyllä tasolla voin kai ymmärtää tappajan tuntoja ja ajatuksia, mutten hyväksyä, saatikka hänen puheitaan tai tekojaan. Lukiossa mietin Nietzchen ja Jeesuksen oppien eroja. Jeesusta vastaan kapinoin, mutta kuitenkin rakastuin häneen, ja sillä rakkaudella oli ja on kova hinta.
Joissain blogeissa on rohkeasti ja tarpeellisesti otettu esille tärkeä, mutta herkkä ja arka kysymys tappajan maailmankuvan ja musiikin vaikutuksesta hänen traagiseen tekoonsa. Kyseinen tappaja on hyvin perillä maailmankatsomuksellisista kysymyksistä.
Filosofi Martin Buber on kirjoittanut jotenkin siihen tapaan, että ‘kaikki ihmisen identieteetti-ongelmat johtuvat siitä, että hänen ajatuksensa, sanansa ja tekonsa eivät ole samassa kurssissa.’ Se on totta. Kamppailen oman identiteettini kanssa juuri tällaisten kysymysten pohjalta: puhunko sitä, mitä oikeasti ajattelen, ja teenkö sitä mitä ajattelen ja puhun? Ovatko puheeni ja tekoni ristiriidassa? Mulla on usein identiteetti-kriisi.
Tämän ajattelun mukaan on erittäin olennaista, mitä ihminen ajattelee, mihin hän uskoo, minkälainen on hänen maailmankatsomuksensa. Sitä, mitä kylvetään, sitä niitetään kohta. Jos ajatukset ovat myrkyllisiä, niin, niin ovat kohta sanat ja teotkin. Jeesus kiinnitti (käsittääkseni) suurinta huomiota juuri ihmisen sydämeen, josta pahuus lähtee, Mark. 7:21 - 22. Jeesus jopa antoi ymmärtää, että ajatuksissa tehty synti on itse teon veroinen, Matt. 5:21 - 22. ‘Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.’ Sanoja on aivan mahdotonta erottaa ajatuksista, ja ne molemmat liittyvät myös tekoihin. On syytä kuunnella tarkaan, mitä nuoret ajattelevat ja puhuvat. Kristillisen uskon mukaan jokaisessa sydämessä on pahuuden siemen. Luulen, että ihmisen pahuudesta olisi syytä puhua. Kuinka sitä voi hallita? Kuinka sen voi kitkeä? Avutonta ihmistä auttaa usko hyvään, suojelevaan ja pyhään Jumalaan.
Olen erittäin pahoillani tästä tapahtumasta uhrien, heidän omaisten, heidän ystäviensä ja koululaisten puolesta.

taiteilijan arvokkuus

Ohessa on pari kuvaa 1600 merkittävimmältä taiteiijalta Rembrandtilta. Eräs hauska maalari, joka aikoinaan hoiti kaikki maalarinhommat lapsuuden kodissani, on lempinimeltään Remppu. Nimi siis viittaa tuhon toiseen mestariin. Kaikilla meidän remontti-miehillä oli muuten hauskat nimet. Mulla ei ole esim. harmainta aavistusta, mitkä ovat Pätkän ja Hugelin oikeat nimet. Joka tapauksessa tein aikoinaan lukiossa jonkun esitelmän Rembrandtista ja innostuin hänestä tosi paljon. Taiteilija oli uransa alussa suuri menestys, mutta sitten työt eivät enää menneet kaupaksi. Rembrandt nappasi tosi paljon aiheita Raamatusta, vähän niin kuin Marc Chagall 1900-luvulla. Joka tapauksessa Rembrandt kuoli rutiköyhänä vanhuksena. Kuitenkin nuo hänen myöhäisemmät teoksensa ovat aika jänniä, nimittäin niissä esiintyy (muistaakseni) vain arvokkaita ihmisiä. Eli rutiköyhä ja hyljätty taiteilija halusi kuvata vain murtamatonta arvokkuutta ja rikkautta, jota ei voi varastaa. Ei liene suuri yllätys, että juuri noissa teoksissa kuvataan usein raamatullisia teemoja. Minkä takia tämä taiteilija ei kuvaa elämän ahdistusta, köhyyttä, yksinäisyyttä tai jotain vastaavia ikäviä asioita, joita niin usein kuvataan? Minkä takia hän ei murru? Miten Jeesus ja muut Raamatun hahmot liittyvät tähän mysteeriin? Näitä kysymyksiä on moni Rembrandtin kriitikko / ihailija pohtinut.
Tämä Rembrandtin teos kuvaa tuhlaajapojan rellestystä.
Viime GG-illassa oli aiheena ihmisen kaikenlaiset suhteet, joita on vauvasta vaariin ja mummoon. Eräs poika-porukka teki hyvin personallisen kuvakollaasin tuhlaajapojan tarinasta (Luuk. 15). Jokainen meistä syntyy tähän maailmaan kahden ihmisen suhteesta ja jokainen meistä syntyy suoraan suhteeseen, vähintäänkin äiti-lapsi suhteeseen, jos ei nyt oteta täydellisiä orpoja huomioon. Kukaan ihminen ei elä yksin, vaan me ollaan lauma-rotu, niinpä me kaipaamme, rakkauden ajamina, toistemme seuraan. Haluamme kuulua johonkin ja meillä on monia suhteita: perhe-, kaveri-, työ-, seurustelu-, ja vähän vanhempana avioliittosuhde. Kaikki meistä kaipaavat näitä suhteita. Tämän takia esim. orvot ja hyljätyt lapset ja nuoret muodostavat jengejä kaupunkeihin. Tämä on lämmin osoitus siitä yhteyden (ja rakkauden) kaipuusta, joka on meissä.
Ilosanomassa on kyse juuri tästä suhteiden eheytymisestä. Suhteen itseensä, veljeensä ja sisareensa ja jopa Jumalaan voi saada kuntoon ristin kautta. Tässä kuvassa poika palaa kotiin ja yllättäen isä riemastuu hänen paluustaan.
Ps. sivun oikealle ylä-nurkkaan on saatu koottua kaikki käyttämäni tagit/merkinnät. Ne helpottavat sivuilla suunnistamista. Kiitos siitä Mikolle!

Tie täydellisyyteen

Jeesuksen antamat eettiset ohjeet ja vaatimukset olivat kaikkea muuta kuin helppoja. Jeesus toivoi yksinkertaisesti täydellisyyttä. ‘Olkaa siis täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.’ Matt. 5:28. Tämän ajatuksen tai vaatimuksen mukaan ihmisen kuuluu imitoida eli matkia taivaallista Isäänsä. Mooseksen laissa, jota Jeesus luki ja noudatti ainakin pääpiirteissään, (olen kyllä sitä mieltä, että Jeesus noudatti sitä täydellisesti) esiintyy useasti toistuva käsky: 3. Moos. 19:2 ’Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.’ ’Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä, ja siksi teidän tulee pitää itsenne puhtaina ja pyhinä.’ 3. Moos. 11:44. Muita tällaisia kohtia löytyy jakeista 3. Moos. 20:7 ja Uudesta testamentista jakeista Jaak. 1:4 ja 1. Piet. 1:16. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo vielä eräälle rikkaalle nuorukaiselle, Matt. 19:21: ‘jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.’ Mooseksen lain pyhyys-vaatimus on kai aika lähellä Jeesuksen täydellisyys-vaatimusta. ‘Olkaa täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne.’ Eli olkaa, niin kuin taivaallinen Isänne. Olkaa yhtä armollisia, yhtä oikeudenmukaisia, yhtä viisaita, yhtä pyhiä, yhtä loistavia.. Imitatio Dei - Imitatio Kristi - Jumalan kuva. Loistakaamme taivaallisen Isämme valoa tähän maailmaan.
Jakeiden Matt. 25:34 - 38 mainitsemat ‘Isäni siunaamat’ ovat juuri tuollaisia ihimisiä tai ‘lampaita’, jotka tekevät itse asiassa taivaallisen Isänsä tekoja maan päällä. He kulkevat Psalmin 146 viitoittamalla tiellä tehden Jumalan tekoja: hankkivat oikeutta sorretuille, antavat leipää nälkäisille, vapauttavat kahlitut, antavat sokeille näön, antaa onnettomille toivon, suojelee muukalaisia, tukee leskiä ja orpoja.. He toisin sanoen seuraavat Jeesusta.
Mutta mitäs me? Entä jos, niin kuin minä, tuntee olevansa aika huono ihminen? Paavali oli aikamoinen pyhimys, mutta hänkin kirjoitta: ‘en tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut TÄYDELLISEKSI.’ ‘Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.’ Fil. 3:12. Heprealaiskirjeen jakeet kuten, Hepr. 7:19, 28 ja 10:14, ovat alkaneet avata minulle tätä vaikeaa kysymystä täydellisyydestä. Jakeessa Hepr. 7:19 sanotaan, että ‘eihän laki tehnyt mitään TÄYDELLISEKSI. Sen tilalle me olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa.’ Vähän tämän jälkeen sanotaan, että, 7:28, ‘lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen TÄYDELLISYYDEN.’ Jännällä tavalla Jeesus on (Hepr. 5:9) ’saavuttanut täydellisyyden’ ja näin hänestä on tullut ‘iankaikkisen pelastuksen tuoja’. Ja Jeesus, meidän täydellinen ylipappimme, Hepr. 10:14, ‘on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi TÄYDELLISIKSI ne, jotka pyhitetään.’
Eli meidät on jo tehty täydelliseksi, Jeesuksen tähden. Annetaan tämän täydellisyyden ottaa meidät valtaansa, eletään se todeksi, mitä me ollaan Jeesuksen, täydellisen ylipappimme, ja täydelliseksi tekijämme tähden. Kyse on siis taas identiteetistä. ‘Tule siksi, joka jo olet.’ Elä täydellisyytesi mukaan, elä uuden luontosi mukaan Kristuksessa. Johanneksen kirjeessä tämä kaikki on jollain lailla ilmaistu kauniisti, 1. Joh. 4:17: ‘Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellaisen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.’
Paavalin lailla mekin voimme jollain ihmeen voimalla (Fil. 1:6) ‘luottaa siihen, että Jumala, joka on teissä (meissä) aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.’ Kts. myös:1. Kor. 1:8, Kol. 1:22. Paavali tosiaan näki kääntyneissä ja Kristuksen Herruuteen alistuvissa ihmisissä jotain aivan ihmeellisiä Jumalan mahdollisuuksi. Herra avakoon meidänkin silmämme näkemään nämä mahdollisuudet.

Saarna isosleirillä - minä rakastan sua niin, että sattuu!

Joh 4:46 – 53 / Room. 1:16 – 17Tuossa The Rainin laulussa on sanat: ’sun syvimmissä haaveissa, joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu’ ja kertosäkeessä hoilataan ‘minä rakastan sua niin, että sattuu’. Pitää tietysti kysyä, että ketä sattuu? Yleensä kannetaan banderolleja ja pinssejä, joissa lukee ’make love, not war’. Kaikki tietää, että sota sattuu ainakin häviäjiä. Mutta sattuuko rakkaus, vai onko se vain niin ihanaa ja kivutonta? Sadut loppuvat usein lauseeseen: ja niin he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti. Rakastivatko he, siis se prinsessa ja prinssi, toisiaan, niin, että sydämeen sattuu?
Raamatussa meille kerrotaan Jaakobista, joka rakastui Raakeliin. Heidän ensitapaaminen oli aika outo. Siitä kerrotaan yksinkertaisesti seuraavasti: Jaakob suuteli Raakelia (siis ei mitään johdattelevia löpinöitä, vaan suoraan ja mutkattomasti meille kerrotaan heidän ensitapaamisesta juuri näin). ‘Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi itkuun.’ 1. Moos. 29:11. Ehkä tuota ensisuudelmaa seurannut itkuun purskahtaminen oli aavistus siitä kivusta, jota suhde toisi tullessaan. Raamattu kertoo, että Jaakob joutui palvelemaan Raakelin isää Laabania yhteensä neljätoista vuotta orjana, saadakseen rakastamansa naisen vaimokseen ja omakseen. Tällä tavalla rakkaus sattui, siihen kuului monia suudelmia, mutta myös monia itkuja ja paljon töitä appiukon orjana. Mutta oliko Raakel kivun ja työn arvoinen? Oli, nimittäin Jaakob oli sitä mieltä, että nuo ‘vuodat tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.’ 1. Moos. 29:20.
’Minä rakastan sua niin, että sattuu.’ Raamatussa on ihanat sanat: ’Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa.’ Psalmeissa sanotaan, että Herra on minun kilpeni! Eli toisin sanoen Herra rakastaa minua niin paljon, että hän toimii minun kilpenäni eli hän ottaa minuun suunnatut nuolet, pilkat ja iskut vastaan – minun puolestani. Jumala rakastaa minua, niin että (häntä) sattuu. Kristus Jumalan Poika naulittiin ristille, sen takia, että hän rakasti sinua niin paljon, että halusi vapaaehtoisesti ottaa sinun puolestasi iskut vastaan, sen takia, että hän halusi kärsiä sinulle kuuluvan tuomion sinun puolestasi. Rakkaus sinuun ja minuun sattui Jeesusta.
Tuossa Paavalin tekstissä, Room. 1:16 - 17, joka äsken luettiin, käytetään kreikkalaista sanaa dynamis, joka tarkoittaa voimaa, ja josta on johdettu sana dynamiitti. Paavali sanoo innoissaan ja vakavissaan, että evankeliumi on Jumalan voima! Evankeliumi on Jumalan kovinta dynamiittia. Jotkut ajattelevat, että meidän uskomme on jotain tylsää toimettomille nuorille tarkoitettua sohvaperunauskontoa ja vanhuksille tarkoitettua nojatuoliuskontoa. Mutta jos katsotaan vaihteeksi Raamattuun, niin huomataan, että vaikka opetuslapset eivät olleetkaan mitään ruudin keksijöitä, niin heissä vaikutti jokin aivan ihmeellinen voima. Tuo voima on evankeliumi ja se on Jumalan kovin dynamiitti. Hyvät kristityt tuo Jumalan voima vaikuttaa myös tänään meissä kristityissä. Paavali sanoo, että (Kol. 2:9) ’hänessä (Kristuksessa) on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.’ Toisessa kohdassa Paavali sanoo, Ef. 1:18 – 20: ’minä rukoilen että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, … valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään…, miten mittaamaton on hänen dynamiittinsa (voimansa), joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä dynamiitti (voima), jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa..’ Eli hyvät kristityt, jos sinä uskot evankeliumiin, uskot Jeesukseen ja sinut on kastettu, niin sinä olet osallinen tästä voimasta, tästä armosta, tästä anteeksiantamuksesta, uudesta liitosta, sinut on liitetty uuteen Adamiin, uuteen ihmisyyteen, sinä kuulut Kristukselle, sinä olet uskon kautta Jumalan lapsi ja silmäterä. Jumala rakasti ja rakastaa sua niin, että sattuu, ja jos et oikein jaksa uskoa sitä, niin katso Jeesuksen lävistettyjä käsiä – kyllä se sattui. Totta, me olemme pieniä, heikkoja, heikkouskoisia, syntisiä, mutta samassa Jumala tekee meissä jatkuvasti työtä. Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä ja sen takia onkin syytä sanoa uskonpuhdistaja Martti Lutherin sanoja mukaillen: Kristus ei anna voimaansa kelleen muille kuin heikoille ja voimattomille, hän ei anna viisauttaan muille kuin hulluille, hän parantaa ainoastaan sairaat, hän antaa synnit anteeksi ainoastaan syntisille, hän antaa elämän ainoastaan kuolleille. Turvaudutaan tänäänkin evankeliumiin, Jumalan voimaan ja käydään yhdessä ehtoolliselle. Otetaan vastaan kaikki se rikkaus, joka meille annetaan, ja jaetaan sitä eteenpäin toisillemme. Eletään tämä elämämme Hänelle, Hänen voimassaan!

Miksi muslimi kääntyy kristityksi?

Christianity Today -lehdessä on hyvä juttu siitä, minkä takia muslimi todennäköisimmin kääntyy kristityksi. Syitä ovat muun muassa: 1) kristittyjen elämän todistus, jota leimaa alttius palvella ja rakkaus ja sydämen yksinkertaisuus (lifestyle), 2) yliluonnollinen Jumala, joka tekee ihmeitä, parantaa, antaa rukousvastauksia, eheyttää jne.., 3 - 6) sharia-lain kyvyttömyys muuttaa ihmistä, evankeliumin sanoma, pelastusvarmuus, Jumalan rakkaus syntistä kohtaan.. Vesan blogissa on hyvä tiivistelmä tuosta pitkästä artikkelista. Tämä on tärkeää tietoa varsinkin niille, jotka tekevät lähetystyötä muslimien parissa. Tuon lehti-jutun mukaan monet muslimit kääntyvät, mutta hinta on kova: vainoa, hyljeksintää, vihaa, mustamaalaamista, väkivaltaa jne. Vainot ovat aina kaunistaneet, jollain ihmeellisellä tavalla, kristittyjä.

Focus your energy - Jeesuksen tehtävänkuva

Valossa on voimaa! Kun keskittää tarpeeksi valonsäteitä niin syntyy laser, joka leikkaa läpi teräksen, ja jonka avulla voidaan tehdä tarkkoja laserleikkauksia vaikka ihmisen silmäterässä tai sydämessä. Joka tapauksessa asiaan.. Jeesus fokusoi intonsa tiettyihin asioihin. Hän ei vain tehnyt ja puhunut asioita sattumanvaraisesti, vaan hänellä oli suunnitelma.
Hän ei halunnut poiketa tältä suunnitelmalta ja hän uskoi varmasti, että ‘jo ennen syntymääni Herra kutsui minut’, Jes 49:1 - 3. Varmasti hän uskoi, että ’häntä kunnioitetaan polvesta polveen, niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu’ Ps. 72:5. Varmasi hän rukouillessaan, kysellessään kutsumustaan, oppi luottamaan, että messiaaninen ja kansallinen ennustus koski häntä: ’sinussa minä osoitan kirkkauteni’ Jes 49:3. ‘Minä teen sinusta valon valon kaikille kansoille..’ Jes 49:6. Kuinka hän toteuttaisi tuon monimutkaisen, hullun suuren ja vaarallisen kutsumuksensa? Kuinka valo voisi olla selvä ja kirkas?
Yksi aikamme arvostetuimmista Jeesus-tutkijoista E. P. Sanders kirjoittaa, että hänen mukaansa Jeesus toimi selvän suunnitelman mukaisesti - Jeesus-tutkimuksessa tämä on paljon sanottu, mutta on ilahduttavaa, että se on nykyään myös aika monen muunkin tutkijan näkemys (Wright, Ben F. Meyer)! Evankeliumin pohjalta tällaiseen näkemykseen on hyvä yhtyä. Jeesuksella oli oikeasti strategia ja tavoite, josta hän ei poikennut ollenkaan. Psalmin mukaan, Ps. 119:12 - 13; ‘olet taivuttanut mieleni täyttämään käskysi, aina ja tinkimättä. Mieltään muuttelevia minä vihaan, mutta sinun lakiasi rakastan.’ Herran kärsivää palvelijaa koskee sana, Jes 50:5 - 7: ‘Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistynyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi.. olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.’
Jeesus ei siis ollut mikään tuuliviiri kutsumuksensa suhteen. Hänen taakseen jäi tämän takia monia loukkaantuvia, hämmentyneitä, vihaisia, ja pettyneitä ihmisiä, joiden toiveita Jeesus ei suostunut täyttämään. Kansanjoukot halusivat tehdä Jeesuksesta väkisin mieleisensä kuninkaan, mutta Jeesus vain vetäytyi pois heidän luotaan, Joh 6.15. Hän ei ollut tittelin- ja arvostuksen kipeä. Häntä kiinnosti Jumalan tahto, ei ihmisten tahto, joka olisi johtanut harhaan. Kanaanilainen nainen sai todella nöyryyttää itsensä ja siltikään Jeesus ei olisi millään halunnut auttaa hänen riivattua tytärtään, Matt 15.21 - 28. Jeesus sanoi: ’ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.’ Sitten hän sanoi naiselle: ‘ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.’ Sanottakoon, että lopulta Jeesus taipui tuon kanaanilaisen anoavan naisen edessä ja tytär sai avun. Jumalan pelastusjärjestys sai siis taipua kärsivän ihmisen rukouksen edessä.. se on kova juttu! Sitten vielä, kun Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, Jumalan Pojaksi, niin Jeesus kertoi omilleen, mikä olisi hänen messiaaninen tiensä. Hän siis ennusti kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Pietari nuhteli Jeesusta, jolloin Jeesus sanoo Pietarille, Mark 8:33: ‘väisty tieltäni, saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisistä!’
Ehkä meidänkin pitäisi kristittyinä, maailman valona, miettiä tarkkaan, miten elämme tämän elämän. Mitä Jeesuksen sanat tarkoittavat, Joh 20:21: ‘niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät!’ Kaikkeen ei pidä suostua, kaikkeen ei pidä lähteä mukaan. Pienikin valo on äärettömän tehokas, jos sen fokusoi fiksusti.
ps. Jumala antoi esim Paavalille ja muille apostoleille selvät ja aika erilaiset kutsumukset. ‘Sillä hän, joka on antanut Pietarille voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen keskuudessa.’ Gal 2:8.

Jeesuksen tehtävänkuva ja risti

Kirjoitin pari päivää sitten Jeesuksen tehtävänkuvasta, ja siitä, miten Jeesus saattoi tiivistää oman missionsa. Tuossa tehtävänkuvauksessa, jonka lainasin lähinnä Meyersin arttikkelista, ei esiintynyt ajatusta siitä, että Jeesuksen keskeisenä missiona olisi kuolla ja nousta kuolleista. Kuitenkin Ihmisen Pojan kuolema ja ylösnousemus oli erittäin keskeistä Jeesuksen kutsumuksen kannalta - se oli jotain, minkä oli pakko tapahtua, Jeesuksen oli pakko käydä se läpi, jotta Isän tahto toteutuisi, ja jotta kirjoitukset kävisivät toteen.
Tästä oudosta missiostaan hän puhui vain lähimmille opetuslapsilleen ja hän otti sen esille evankelistojen mukaan kolmesti. Tämän takia puhutaan kolmesta passio-ennustuksesta: Mark. 8:31 - 33; 9:31 - 32; 10:32 - 34. Näissä kohdissa Jeesus puhuu tehtävästään vähän kummallisesti kolmannessa persoonassa: Ihmisen Poika tapetaan, hän nousee kuolleista.. Jeesus kuitenkin tarkoitti itseään.
Opetuslapset eivät ymmärtäneet mistä oli kysymys, Mark. 10:32. Ja alussa kun Pietari ymmärsi jotenkin, niin hän vastusti Jeesusta, koska hän ei halunnut Jeesuksen kulkevan tuota tietä. Jeesus osoitti, että ei ollut vaihtoehtoa ja, että kyse oli Jumalan tahdosta. Jeesus sanoi Pietarille: väisty tieltäni saatana! Mark 8:33.
Yksi hyvin vaikea kysymys onkin: miten yhdistetään Jeesuksen tehtävänkuva hyvänä paimenena, kadonneiden lampaiden etsijänä, sairauksien parantajana, ihmeiden tekijänä, syntisten ystävänä ja suurena opettajana, siihen kutsumukseen, joka vei hänet ristille, hautaan, ja häpeän kautta kirkkauteen. Yksi tapa tiivistää Jeesuksen kutsumus on todeta kuten jakeessa Mark. 10:45. Ihmisen poika tuli ‘palvelemaan’ (vrt. Room 15:8), ja ‘antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta.’ Vrt. Jes. 53:10 - 12.
Varmasti kaikkia näitä tehtävänkuvia tarvitaan ja kaikki tiivistelmät Jeesuksen missiosta ovat erittäin tärkeitä (esim Matt 11:5 - 6) ja kaikki ne ovat kuuluvat yhteen ja toteutuvat yhdessä hahmossa, personassa nimeltään Jeesus.

Selkeä työnkuva tuo tuloksia ja tentouttaa

Viime aikoina on ollut jokseenkin kiireitä, mutta kiire on huono tekosyy olla hoitamatta blogia:) Viimeksi kirjoitin siitä, että Markuksen evankeliumissa on vauhti päällä. Jeesus ei sinänsä ollut kuitenkaan kiireinen - ainakin luulen, että hän teki siirtojaan tavallaan rauhallisesti mutta varmasti ja erittäin rohkeasti. Jeesus varmasti osasi keskittyä ainoastaan olennaisiin asioihin. Jeesus rajasi työnsä ja missionsa tosi tarkasti. Hänen tehtävänkuvansa ulkopuolisiin hommiin hän ei juurikaan puuttunut - ehkä pari kertaa pitkin hampain, kovan taivuttelun jälkeen.. Matt 15:24, 26, 28.
Miten siis Jeesus rajasi tehtävänsä? Tai miten hän tiivisti oman työnkuvansa? Nykyään konsultit ajattelevat, että ihmisen on hyvä osata tiivistetysti kertoa, mikä on hänen visionsa, työnäkynsä, missionsa ja työnkuvansa. Sitä yksinkertaisemmaksi sen osaa määritellä, sitä parempi. Toisaalta näiden ‘missionstatement’ttien’ tulee olla sen verran konkreettisia ja realistisia, että niihin voidaan tarmolla tarttua.
Jeesus tiivisti missionsa esim seuraavasti:
1) Hän tuli kokoamaan (kutsumaan koolle) Israelin kadonneet lampaat, Matt 15:24; 10:6; Luuk 19:9; 13:6.
2) Hän tuli toteuttamaan lain, tai viemään sen täyttymykseen, Matt 5:17,
3) Hän tuli etsimään ‘kadonneet lampaat’ Luuk 19:10; 15:2 - 7; Matt. 18:10 - 14.
4) Hän tuli keräämään ’syntiset’ juhla-aterialle,
5) hän tuli parantamaan sairaat Mark 2:17,
6) hän tuli tuomaan elämän kuolleille, Matt 11:5, täyttämällä kirjoitukset, tekemällä ihmeitä, parantamalla sairaita, ajamalla riivattuja pois..
ps. tuo tiivistelmä Jeesuksen tehtävän kuvasta perustuu Ben F. Meyerin näkemykseen, jonka hän esittää eräässä artikkelikokoelmassa, joka julkaistiin vuonna 1994. Artikkelin nimi on Jesus’ ministry and self-understanding.

Hetki lyö

Laskin juuri, että Markuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa käytetään 11 kertaa sanaa ’eutus’ eli ’nyt heti, välittömästi’. Jeesuksen eka lause kyseisessä evankeliumissa kuuluu seuraavasti, 1:15: aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! Enää ei pidä valmistella mitään, enää ei pidä toivoa. Nyt pitää vain kääntyä ja uskoa evankeliumi, välittömästi, sillä valtakunta on tullut lähelle. Jeesus näki Pietarin ja Sebedeuksen pojat Johanneksen ja Jaakobin, ja heti Jeesus kutsui heitä: tule! Seuraa minua. Ja välittömästi miehet jättivät verkkonsa ja ystävänsä, vanhan elämänsä, sukunsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta ties minne. Opetuksensa ja ihmeittensä vuoksi Jeesus sai välittömästi suuren maineen. Hänestä levisi huhu, että hän opettaa niin kuin se, jolla on valta, ei niin kuin lainopettajat, ja lisäksi hän komentelee pahoja henkiä ja ne tottelevat häntä. Jeesus ei kuitenkaan jäänyt miellyttämään seuraajiaan, vaan hän pakkasi aamulla aikaisin tavaransa, rukoili ja jatkoi matkaansa, 1:38. ’Me lähdemme nyt täältä.. minun on julistettava sielläkin..’ Hetki tuli, hetki meni. Jumalan valtakunnalla on kiire, sen hetki on nyt.’ ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Luuk. 13:32 - 33. Jerusalem, Jerusalem! Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kananemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Luuk. 19:42. ’Kunpa sinä tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.’ Evankeliumissa asiat tapahtuvat tosi nopeasti. Jeesus tuomitaan ja tapetaan kovalla kiireellä, kun siihen tarjoutuu yhtenä hetkenä mahdollisuus. Jeesus haudataan kovassa kiireessä ennen sapatin alkua ja kolmantena päivänä tapahtui maailmanhistorian merkittävin ihme. Jeesus nousi kuolleista. Kyseessä oli Jumalan kommando-isku ihmiskunnan pelastamiseksi, salamannopeaa ja tehokasta toimintaa. Missio onnistui. Jumalan valtakunnalla on kuitenkin edelleenkin kiire – sanomaa pitää levittää, Jumalan valtakunnan todellisuus tulkoon tänne maan päälle, ’niin kuin taivaassa’. Tänään on minun ja sinun hetki. Oletko valmis? Olenko minä valmis?

Joosef ja nuoret tänään

Ohessa on juttu, jonka kirjoitin ehkä puoli vuotta sitten. Se julkaistiin Ulvilan paikallissanomissa (Ulvilan Seutu). Olin vielä tuolloin pappina Ulvilan srk:ssa. Kirjoitus sopii hyvin tähän nuoriso-teemaan. Tekstiä on vähän toimitettu..

Ef. 3:17 ‘Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.’
Minun mielestäni Joosefin elämäntarina (1. Moos. 37, 39 - 50) on uskomattoman kiehtova. Se on klassinen tarina toivosta ja varmasti myös uskosta ja rakkaudesta. Joosefin tarina on täynnä ääripäitä. Ensiksi hän unelmoi mahdottomia (Raamatussa se on ihan normaalia), sitten hän ajautuu kaivon pohjalle ja hänen vihaiset ja kateelliset veljensä myyvät hänet orjaksi Egyptiin. Egyptissä hän joutuu vielä syyttömänä vankilaan. Kaiken tämän keskellä Joosef kestää ja lopulta hän päätyy Egyptin hoviin kansan johtajaksi ja pelastajaksi. Miten ihmeessä Joosef säilytti toivonsa kaiken tuon häntä kohdanneen vääryyden keskellä?
Milestäni tuhon kysymykseen on kolme syytä tai vastausta: 1) unelmat, 2) vanhempien rakkaus ja tuki, 3) ja tärkeimpänä ja ratkaisevana asiana Jumalan huolenpito.
Ehkä nuo ihanat nuoruuden unelmat (1) (1. Moos. 37) kaikuivat jotenkin Joosefin mielessä kaikissa hänen elämänsä vaikeuksien keskellä. Joosefin tarinan kertoja on nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa Joosefin elämäntarinan alkuun, ikään kuin johdannoksi, lyhyen maininnan hänen suhteestaan isäänsä Jaakobiin (2). Jakeessa 1. Moos. 37:3 sanotaan: ’’Israel (eli Jaakob) rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan..’’ Jostain syystä tämä lämmin todistus isän rakkaudesta oli kertojan mielestä olennaisen tärkeä asia mainita heti Joosefin dramaattisen elämäntarinan alussa. Ehkä tuo rakkauden ja merkityksen kokemus oli äärimmäisen tärkeä Joosefille.
Jokainen ihminen elää varmasti jollain tavalla ja jossain roolissa todeksi Joosefin tarinaa. Jokainen meistä on varmasti joskus kadehtivien veljesten roolissa, jokainen on joskus Joosefin roolissa ja joku on nuorisoa eteenpäin kannustavan ja rakastavan isän roolissa. Elämän vaiheissa tilanteet muuttuvat. Joku on nuori ja ehdoton Joosef unelmineen, joku on vihattu Joosef kaivon pohjalla, joku on vankilassa elämäänsä ihmettelevä kaikin tavoin loukattu ja yksinäinen Joosef, muukalaisena kaukana kotoa. Joku on päämäärätietoinen Joosef, joka tekee töitä unelmiensa toteutumiseksi, auttaakseen muita. Joku on aikuistunut ja viisastunut Joosef, joka on oppinut antamaan anteeksi pahantekijöilleen.
Paavali kirjoittaa, että rakkaus on kristityn ihmisen elämän perustus ja kasvupohja. Rakastettuna on turvallista kasvaa ja elää omaa kutsumustaan todeksi. Rakkaudessa ei ole pelkoa. Meidän kristittyjen elämäntarinan alussa on ratkaiseva huomautus, joka näkyy kaikissa elämän ihmeellisissä tai vähemmän ihmeellisissä vaiheissa. Tämä ratkaiseva huomaus, joka leimaa Jumalan lasten ja kaikkien pyhien elämää kaikuu kaikkialta Raamatusta. Sen voi ilmaista vaikka seuraavilla sanoilla, Gal. 2:20: ’’elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.’’
Ps. Uskon, ett noiden 45 000 syrjäytyneen nuoren elämään voidaan vaikuttaa hyvällä tavalla nimen omaan evankeliumin ydinasioilla. Eli annetaan nuorille (1) unelmia, vahvistetaan kutsumus, 1. Piet. 1:10, 2, (2) krsistitty saa uskoa olevansa Jumalan silmäterä, yksi niisät ‘vähäisimmistä’, joiden puolesta Kristus on kuollut, korvaamaton Jumalan silmissä luotuna ja lunastettuna, ja (3) Herra on omiensa kanssa aina, Matt. 28:20, Ef. 3:17. Joosefin lailla me vaellemma täällä maailmassa, joka on täynnä pahuutta, mutta ‘vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani..’ Ps. 23.

45 000 nuorta syrjäytynyttä

Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella lähes 100 000 nuorta vuonna 2005 - kertoo polarisaatiomuistio, josta on lainaus ohessa.
Tämä muistio kertoo, että koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oli Suomessa vuonna 2004 lähes 100 000 nuorta. Suurin osa ulkopuolista nuorista tulevat toisen asteen ammatillisen koulutuksen keskeyttäneistä nuorista. Muistio osoittaa, että koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääminen tapahtuu viiveellä. Tämän takia näitä nuoria ei ole aiemmin nostettu esille.Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista nuorista noin yli 50 000 olivat vuonna 2004 työttömiä nuoria. Lähes 45 000 nuorta olivat kuitenkin kokonaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että eivät olleet työttöminä työhakijoina, koulutuksessa, työelämässä, armeijassa, ulkomailla tai kotona hoitamassa lastaan/lapsiaan. Nämä nuoret olivat palvelujärjestelmän ulkopuolella.Muistiossa todetaan myös että alueelliset erot koulutuksen ja työelämän ulkopuolisuudessa ovat suuret.Muistio toteaa, että Suomella ei ole varaa tämäntyyppiseen polarisaatioon. Tulos on myös jyrkässä ristiriidassa maamme koulutuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Voidaan jopa puhu koulutuspoliittisesta heitteillejätöstä. Ongelma on suuri ja vaatii niin koulutuspoliittisia, sosiaalipoliittisia kuin työvoimapoliittisia toimenpiteitä.Muistion yhtenä viestinä on myös, että oppilashuoltoon sekä ohjaukseen ja neuvontaan panostamalla voitaisiin saada paljon myönteistä aikaiseksi.Muistion tärkein esitys on, että Suomessa kuten muissakin pohjoismaissa tulee luoda peruskoulunuorten seurantajärjestelmää. Muistio peräänkuuluttaa myös joustavuutta opetusjärjestelmään sekä erilaisten oppijoiden parempaa huomioimista.Muistio vahvistaa käsityksen että nuorten taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on muuta väestöä heikompaa.Erik Häggman, sivistystoimentarkastaja
ps. kauhistuttava tilanne.

Lastenkaltaisten tsemppi- ja valistusmusaa

Välillä pitää vaihtaa tyyliä. Jostain syystä tämän NAS:n aina niin mahtavan hittibiisin kaltaisia biisejä on aika paljon nuorison musamarkkinoilla. Heti tulee mieleen P.O.D:n The Youth of the nation ja Matisyahun Youth. Ja tietenkin Dylanin klassikko Forever Young. Kertovatko nämä biisit jotain lapsenkaltaisuudesta, joka siis on vieläkin viikon teema tällä blogillani.
Ehkä näissä biiseissä kaikuu se vahvasti nuoruuteen kuuluva ääni, joka liittyy toivoon elämän merkityksestä. Mutta tie on liukas.. niin kuin NAS:n biisissä tulee hyvin esille sen traagisissa kertomuksissa. Ja Jeesus sanoi 1) Matt. 18:3: ellette te käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Ja heti perään, 2) Matt. 18:7: ‘… jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä…, hänelle olisi parempi, että .. upotettaisiin meren syvyyteen.’ ja ’voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! ‘..Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä.’ Nuorten elämänjanoa ei saa tyydyttää tappavilla ja tuhoavilla myrkyillä!
NAS “I Can” [Kids]I know I can (I know I can)Be what I wanna be (be what I wanna be)If I work hard at it (If I work hard at it)I’ll be where I wanna be (I’ll be where I wanna be)[Nas]Be, B-Boys and girls, listen upYou can be anything in the world, in God we trustAn architect, doctor, maybe an actressBut nothing comes easy it takes much practiceLike, I met a woman who’s becoming a starShe was very beautiful, leaving people in aweSinging songs, Lina Horn, but the younger versionHung with the wrong person.Got her strung on thatHeroin, cocaine, sniffin up drugs all in her nose…Coulda died, so young, now looks ugly and oldNo fun cause now when she reaches for hugs people hold they breathCause she smells of corrosion and deathWatch the company you keep and the crowd you bringCause they came to do drugs and you came to singSo if you gonna be the best, I’ma tell you how,Put your hands in the air, and take a vow
ps. Arto Antturilla on taas blogissaan ihan hyviä, syvällisiä ja pirteitä näkemyksiä kirkon tilasta.

Lapsenmieliset ja vanhustenmieliset Jumalan valtakunnan portilla

Luin äsken evankeliumin Luukkaan mukaan ja ajattelin kirjoittaa jotain lyhyesti ja kompaktisti ja nopeasti siitä, mitä eilisen saarnan tematiikasta ymmärsin. Koen, että tämä on tärkeetä ymmärtää. Jeesus sanoi, Matt. 18:3: ‘Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kalataisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.’ Jeesus on totisesti ehdoton.
Hyvänä eksegeettinä tiedän, että on katsottava miten tämä väite sopii Jeesuksen henkilön kokonaiskuvaan. On katsottava, minkälaisia ihmisiä Jeesus toivotti tervetulleiksi yhteyteensä ja on kysyttävä, olivatko nämä valitut jotenkin lapsenmielisiä. Olivatko he kääntyneet ja nöyrtyneet lapsenkaltaisiksi?
Saarnassa viittasin siihen, että neitsyt tytär Siion oli kuuliainen ‘nuoruudessaan’, jolloin Herra suostutteli hänet ja, jolloin ‘ensirakkaus’ syttyi, Hes. 16 ja Hoos. 2. Tulevana pelastuksen aikana Israel, tytär Siion kääntyisi taas niin kuin ‘nuoruutensa päivinä’. Jeesus sanoi, että jos ihminen ei nöyrry tuolle lapsenmielisen tasolle, niin taivaan portit pysyvät kiinni.
Jeesus sanoi vertauksessaan suurista pidoista, että varsinaiset ja ensijaisesti ‘kutsutut’ eivät halua tulla pitoihin, Luuk. 14:17 - 20. Myös rikkaiden on yhtä vaikea tulla sinne, taivasten valtakuntaan, kuin kamelin mennä sisään neulansilmästä, Luuk. 18:24 - 25! Kaikki on tietysti Herralle mahdollista. Mutta Jeesus totiseti turhautui aikalaistensa keskellä ja kysyi, Luuk. 9:41: ‘Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä?’
Publikaanien esimies Sakkeus oli hyvin rikas mies. Hän kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Jeesus kutsui häntä ja toivotti itsensä tervetulleeksi aterialle hänen luokseen, Luuk. 19:1 - 10. Oliko Sakkeus siis lapsenmielinen? Kyllä varmasti. Ainakin hän oli iloinen j. 6, utelias ja rohkea j. 4, ja antelias j. 8, hän osasi järjestää hyvät juhlat j. 6 - 7 ja sitä paitsi hän kiipeili puissa kuin pikkupoika j. 4! Jos hän olisi ollut tosi ‘tosikko’ henkisesti, niin hänen olisi pitänyt pelätä ja vihata ja pilkata Jeesusta, joka johti hänet tietyllä tavalla tilanteeseen, jossa hän luopui paljosta omaisuudestaan. Sakkeus ei ollut kyyninen, ei liian laskelmoiva - hän oli Jeesuksen kaveri! Hän oli ‘Aabrahamin poika’ ja sellainen ‘mikä oli kadonnut’. Sakkeus sai astua liiton ja pelastuksen sisäpiiriin, niin kuin niinä kansansa muinaisina ‘nuoruutensa päivinä’, Hoos. 2, Hes. 16:8. Jeesuksen silmissä Sakkeus oli entinen syntinen, mutta nykyinen anteeksi saanut ja harhateiltään kotiin löydetty Aabrahamin poika.

Lapsienkaltaisten johdolla Jumalan valtakuntaan

Ohessa on tulosaarnani, jonka pidin tänään Mikaelin srk:ssa. Saarna oli oikeasti lyhennelmä tästä tekstistä.
Pidin saarnan jakeista Matt. 18:1 - 10.
Kuka on meistä suurin? Kuka on siunatuin? Hmm. Pikkupoikana ei kyselty vaan julistettiin varmana, että ’meidän isä on paras, parempi kuin teidän isä.’ Jotkut kristityt nuoret jatkavat vähän pidemmälle tätä kaunista uhoa kantaen julistavia paitoja, joissa lukee esim. ’min pappa har skapat din pappa.’ Eli minun isäni on luonnut sinun isäsi! Minusta on tosi hienoa katsella ja kuunnella pikkulasten juttuja ja heidän leikkejä. Ihan oikeasti monta kertaa toivoisin itse olevani paljon lapsenmielisempi, paljon aidompi. Päivän evankeliumista kuulimme, että tämä on myös Jeesuksen toivo meidän suhteemme. Nöyrtykää ja alentukaa lasten kaltaisiksi! Sellaiset ihmiset, jotka kantavat kaikenlaisia tunnustuksia, mitaleita, titteleitä ja arvoja, eivät välttämättä ole suurimpia taivasten valtakunnassa. Vaan todellinen suuruus Jumalan silmissä tulee alentumisen kautta. Meidän kiitoksenkipeiden ihmisten on vaikea ymmärtää tätä, mutta niin se vain on.
Mutta katsotaan tuota lasta, jonka Jeesus asettaa meidän keskellemme meille esikuvaksi. Lapset ovat tietysti kovia itkemään, he valvottavat vanhempiaan, he ovat leikkisiä, he ovat joskus tuhmia, he luottavat täysin vanhempiinsa, he ovat helppouskoisia, he ovat erittäin alttiita kaikelle opetukselle ja johdatukselle, he ovat erittäin kehittyvässä vaiheessa. Lapset ovat ehdottomia. He ovat joko jonkun asian puolella tai sitä vastaan. Heihin on helppo vaikuttaa joko hyvässä tai pahassa.
Lapsuus ja nuoruus on jonkinlainen Raamatullinen teemasana sellaiselle ajalle, jolloin ihminen on erittäin herkkä Jumalan kutsulle. Lyhykäisyydessään monet profeetat, erityisesti Hesekiel ja Hoosea, kehittivät Israelin historiasta jonkinlaisen kronikan, joka kulkee ihmisen eri ikä-vaiheiden mukaisesti. Israel sai runollisia lempinimiä kuten vaikka neitsyt tytär Siion. Tämä on vähän samanlaista kielenkäyttöä kun se, kun Suomea kutsutaan Suomi Neidoksi. Joka tapauksessa profeettojen ajatuksena oli, että nuoruudessaan, Israelin eli tytär Siionin ollessa vielä aivan avuton pienokainen, Jumala kutsui, valitsi ja vapautti sen Egyptin orjuudesta, Hes. 16:4 - 8. Tällainen runollinen kieli on kaunista ja rikasta.
Otan esimerkin. Neitsyt tytär Siion on pikkuvauva, väheksytty ja kiusattu, muiden hylkäämä, kun Herra näkee sen Egyptissä ja vapauttaa sen. Profeetta Hesekielin luvun 16 mukaan Israel syntyi koviin olosuhteisiin: ’kun synnyit, ei napanuoraasi katkaistu, ei vedellä sinua pesty, suolalla ei sinua hierottu eikä sinua laitettu kapaloihin. Mitään näistä ei sinulle tehty, sen vertaa ei kukaan sinua säälinyt.. Sinut vietiin ulos ja jätettiin heitteille, niin vähäarvoisena henkeäsi pidettiin, kun synnyit. Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin sinut – tuossa hädässäsi—minä sanoin sinulle: jää eloon ja kasva suureksi!’ Eli tämän jännän kuvauksen mukaisesti Jumala valitsi ja pelasti tuon hylätyn vauvan, ja antoi hänelle kasvukodin ja ajan myötä tuosta lapsesta kehittyi nuori ja erittäin viehättävä neitonen. Hesekiel jatkaa kertomustaan Jumalan ja hänen kansansa suhteesta, 16:8: ’ja minä näin, että oli tullut aikasi, rakkauden aika.. Minä vannoin sinulle valan ja solmin kanssasi liiton, ja sinä tulit minun omakseni, näin sanoo Herra Jumala.’ Tuona aikana, nuoruudessaan kansa vastasi Jumalan kutsuun, silloin se solmi liiton, silloin oli rakkauden aika. Mutta matkalla, iän myötä tuosta nuoresta neitosesta tulee kapinallinen, joka kaipaa takaisin Egyptiin, valittaa monesta asiasta ja uhkaa kivittää Mooseksen ja haluaa vaihtaa Jumalansa epäjumaliin. Loppujen lopuksi kukaan tuosta muinaisesta sukupolvesta, yhtä henkilöä lukuun ottamatta, ei päässyt luvattuun maahan, vaan kaikki väsyvät autiomaamatkalle. Vasta heidän lapsensa, uusi sukupolvi valloittaa luvatun maan, ja tämän uuden sukupolven johdolla astutaan luvattuun maahan.
Tällä tavalla profeetat ovat usein kuvanneet Israelin historiaa vertaamalla sitä ihmis-elämään, jonka elämään kuuluu toiveita, iloja, pelkoja, unelmia, intohimoja, hyveitä ja syntejä. Dramatiikkaa – kaikkea mitä elämään kuuluu. Lopulta tuo nuoruusaika saa paljon huomiota, koska silloin oli kaikki uutta ja viatonta, silloin oli rakkauden aika, silloin Israel suostui kutsuun ja lähti liikkeelle kohti luvattua maata. Silloin kansa oli vielä nuori, innokas, avuton, viaton ja niin innostunut Jumalastaan ja kutsumuksestaan. Profeetta Hoosea profetoi kansalleen tulevasta uudesta pelastuksen ajasta, silloin käy taas kutsu ja silloin Israel vastaa siihen, niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin vastarakastunut neitonen, niin kuin silloin ennen, Hoos. 2:16 - 17: ’Katso, minä suostuttelen hänet mukaani, vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin kun hän lähti Egyptistä.’
Nyt Jeesuksen kautta tuo profetia oli toteutumassa. Jeesus oli Johannes Kastajan kanssa aloittanut toimintansa Juudean autiomaassa, Jordanin joen raja-alueilta. Näillä main Jeesus ”suostutteli” kansaansa kääntymään, nöyrtymään Jumalan puoleen – vastaamaan Herransa kutsuun, niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin lapsen lailla. Jeesus julisti evankeliumia Jumalan valtakunnan tulosta ja hän sanoi, ettei sinne pääse kukaan muu kuin se, joka nöyrtyy ’tämän lapsen kaltaiseksi.’ Israel tulisi vastaamaan Messiaansa ja Jumalansa kutsuun, ’niin kuin nuoruutensa päivinä.’ Jeesus kutsui kansaansa seuraamaan häntä itseään lapsen ennakkoluulottomuudella, lapsen avoimuudella, lapsen luottamuksella, lapsen varmuudella, lapsen innolla, lapsen leikkimielisyydellä, lapsen tyylillä. Jeesus ylisti taivaan ja maan Herraa siitä, Matt. 11:25, että hän oli ’salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.’ Jeesus rohkaisi omaa pientä ja lapsenmielistä opetuslapsiporukkaansa sanomalla, Luuk. 12:32: ’älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.’
Minun pitää kai vielä painottaa, että taivasten valtakuntaan ei ole ikärajoja. Sinne pääse kaikenikäisiä vanhoja ja nuoria, mutta olennaista on, että siellä on vain ihmisiä, jotka ovat kääntyneet ja alentaneet itsensä lapsenkaltaisiksi. Tällaiset ihmiset rakastuvat Jeesukseen, he taipuvat hänen ”suostutteleviin” lupauksiinsa elämänsä kuivilla autiomailla, he vastaavat hänen kutsuun ’kuin nuoruutensa päivinä.’ Sydämestäni toivon, että itse säilyttäisin aina niin sanotun ”ensirakkauteni” Jeesukseen ja Jumalaan, niin että aina olisin avoin hänen ohjeilleen ja kutsulleen ja johdatukselleen, ’niin kuin nuoruuteni päivinä.’ Tiivistetysti voidaan sanoa, että taivasten valtakuntaan mennään lapsenmielisten johdolla – ja meitä johtaa siis meidän Hyvä Paimenemme.
Mutta mietitään hetki, kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Tämä oli aihe, josta opetuslapset riitelivätkin ja väittelivät keskenään. Tästä samasta aiheesta riidellään vielä tänäkin päivänä aika paljon, koska niin moni haluaisi olla suurin. Jeesus oli aikaisemmin sanonut, Matt. 11:11, että ’yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.’ Eli näillä lapsenkaltaisilla taivasten valtakunnan jäsenillä on uskomattoman suuri arvo – heistä vähäisin on suurempi kuin profeettojen profeetta eli Johannes Kastaja. Toisaalta Jeesus sanoo aika jännästi, aika ristiriitaisen tuntuisesti, että näiden huippuarvollisten pyhien asemaan päästään vain ja ainoastaan alentamalla itsensä ja nöyrtymällä. Voidaan kysyä, että mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään? Miten joku voi alentaa itsensä maailman ja tulevan maailman suurimpien ihmisten tasolle? Meistä tulee siis sitä suurempia, mitä pienimmiksi nöyrrymme.
Meidän uskomme mukaan ja Jeesuksen mukaan me häneen uskovat pienokaiset olemme saaneet uskomattoman paljon. Me olemme kirkkauden perillisiä, Jumalan valtakunnan kansalaisia, Jumalan lapsia ja Jeesuksen opetuslapsia, niin me olemme tai meistä tulee suurempia kuin yhdestäkään Vt:n ajan profeetasta tai pyhimyksestä. Raamatun mukaan, Joh. 1:12, ’jokainen, joka otti hänet (eli Jeesuksen) vastaan sai oikeuden tulla Jumalan lapseksi.’ Samoin apostolit Paavali ja Pietari kirjoittavat, että me, jotka olemme kastettuja ja uskomme Kristukseen, niin siis me kristityt, olemme Pyhän Hengen temppeli, pyhä kuninkaallinen papisto, me olemme maailman valo, joka elää Kristuksen kanssa. Me olemme Paavalin sanojen mukaan, 2. Kor. 5:17, ’uusi luomus Kristuksessa.’ Me olemme jotain uutta ja jotain tulevaa, jotain jonka voitto on varmistunut Jeesuksen ylösnousemuksen myötä, me edustetaan uutta ihmisyyttä, koska meidät on yhdistetty uskon ja sakramentin kautta Kristukseen, Room. 5:12 – 21. Tämä aarre on meissä, mutta se on kätketty meihin heikkoihin ihmisiin, meihin saviruukkuihin. Kuitenkin Paavali julistaa, Room. 8:19, että ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten (eli meidän) ilmestymistä.’ Meidän identiteetti, se mitä me todella ollaan, on jotain aivan ihmeellistä ja aika salattua, saviruukkuihin kätkettyä, ja minä haastan jokaista kristittyä, ja itseäni joka päivä, elämään todeksi oman kristillisen identiteettinsä. Eräs kuuluista psykologi sanoi, että ’ihmisen on tultava siksi, mikä hän voi olla.’ Kysymys kuuluu: mitä me voidaan olla? Mikä on meidän kristittyjen kutsumus tässä maailmassa?
Mutta miksi Jeesus ottaa lapsen esikuvaksi? Miksi hän sanoo, että meidän tulee nöyrtyä ’tämän lapsen kaltaiseksi’. Miksi hän sanoo, että meidän tulee kääntyä ja tulla lasten kaltaisiksi? Tuossa kohtaa evankelista käyttää nöyrtyä verbiä (tapeinow), joka esiintyy aika usein Raamatussa. Sillä tarkoitetaan alentumista, madaltamista, asettumista arvoasteikossa alemmas. Jeesus sanoo, Matt. 23:12, että ’joka itsensä alentaa, se korotetaan.’ Tuota verbiä käytetään myös Jeesuksesta, kun sanotaan, että kirjoitusten ennustusten mukaan, Jes. 53:8; Ap. t. 8:33: ’kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän?’ Jeesus oli ja on Jumalan Poika ja kuitenkin hän, Mark. 10:45, ’ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.’ Tämä on Jumalan tie suuruuteen tässä maailmassa. Tie suurimmaksi kulkee alentumisen kautta, alentumisena kaikkien palvelijaksi ja orjaksi. Sitten Jeesus vaatii meitä kääntymään ja muuttumaan. Eli meidän pitäisi olla avoimia muutokselle, kääntymiselle ja sille tosiasialle, että meidän pitää tulla pienemmiksi tullaksemme todella suuriksi. Kyse on ristin tiestä. Paavali, joka oli apostoleista suurin ja merkittävin sanoi, 1. Kor. 4:13, että hän ja hänen apulaisensa ovat ’olleet tähän päivään saakka koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakka.’ Hän kirjoittaa, 1. Kor. 4:9, että ’Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi.’
Psykologit sanovat, että ihmisen ollessa pieni lapsi, hänen personansa ja identiteettinsä kasvaa ja kehittyy kovinta vauhtia. Pieni lapsi oppii lujaa vauhtia. Hän on avoin uusille asioille, hänellä ei ole eletyn elämän, vanhojen asioiden, voimakkaiden ennakkoluulojen ja erilaisten kokemusten painolastia. Varmasti tämän takia lapsenkaltaiset, sellaiset ihmiset, jotka ovat avuttomia ’niin kuin nuoruutensa päivinä’ ovat alttiita Jumalan kutsulle.
Kannustetaan toisiamme elämään todeksi se mitä me olemme Jumalan lapsina. Tom Wright, yksi aikamme suurimmista Jeesus-tutkijoista on sanonut, että ’se, mitä Jeesus oli Israelille, sitä seurakunta on kutsuttu olemaan maailmalle.’ Ylösnoussut Jeesus sanoi meille, Joh. 20:21: ’Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät’… ’ottakaa Pyhä Henki.’ Ei halveksita lapsenmielisten alhaisuutta, ei naureta pienille aluille. Käännytään, ja nöyrrytään itse lapsenkaltaisiksi, suhtaudutaan kutsuumme ja tehtäväämme lapsenkaltaisella innolla ja kiitollisuudella. Kristuksen esikuvan mukaisesti suuruuteen mennään nöyryyden ja pienuuden kautta. Aamen.

Miehet ja naiset

Jees eli viittaus siihen toissapäiväiseen blogiini, joka käsitteli vähän noita tasa-arvo asioita. Lähdetään liikkeelle Jeesuksen ajoilta. Misnassa, joka saatiin kansien väliin n. vuonna 200 jKr., on kohta, Abot 1:5, jonka mukaan Yose b. Yohanan Jerusalemista sanoi (englanninkielinen käännös): ”And don’t talk too much with women.” He spoke of a man’s wife, all the more so is the rule to be applied to the wife of one’s fellow. In this regard did sages say, ‘’so long as a man talks too much with a moman, 1) he brings trouble on himself, 2) wastes time better spent on studying Torah, and 3) ends up an heir of Gehenna. Josefus, ensimmäiseltä vuosisadalta, sanoi, että ”nainen on joka suhteessa vähemmän arvoinen kuin mies”. Cont. Ap. 2:201. Joka tapauksessa Josefus kertoo essealaisten lahkolaisten naissuhteesta, Juut. Sota 2:121: .. mutta (he) kavahtavat naisten kevytmielisyyttä, sillä he ovat vakuuttuneita siitä, ettei yksikään näistä pysy uskollisena yhdelle miehelle.
Aika kovaa tekstiä. Toisaalta Paavalin mukaan mies on perheen pää, mutta toisaalta hänen mukaansa ‘on yhdentekevää oletko…. mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:28. Eli sukupuoliroolit eivät mene kuitenkaan sekaisin. Naiset olkoot naisia ja miehet miehiä. Sitten Jeesus, jonka puheet ja teot ovat varmasti suoraan vaikuttaneet siihen, miten alkuseurakunnassa toimittiin. Hänen sanomisistaan sanoisin, että jakeissa Matt. 5:28 - 29 ja 5:8 on sanottu jotain tosi keskeistä.
Kyse on siitä, että jos miehen sydän vietellään silmillä niin silloin, revi silmäsi irti ja heitä pois. Jos miehen sydän on liian heikko vastustamaan silmien kiusauksia, niin silloin on parempi peittää silmät täydellisesti. Tämä johtaa, heikon miehen kohdalla, siihen, että miehen ei kannata olla naisten, ainakaan kauniiden naisten, kanssa missään tekemisissä. He uhkaavat epäsuorasti hänen pyhyyttään. Jeesus kuitenkin rikkoi aika rajusti aikansa sääntöjä. Hän auttoi naisia, keskusteli heidän kanssaan, hänellä oli opetuslapsia, jotka olivat naisia ja lapsia, hän paransi ja auttoi naisia, nainen voiteli hänet hautaamistaan varten, naiset itkivät häntä ristin tiellä, ristin juurella, ja haudalla. Joukko naisia olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, Matt. 28, Luuk. 24, Joh. 20. Tämä aiheutti hämmennystä. Miespuoliset opetuslapset ja naiset ihmettelivät Jeesuksen käyttäytymistä, Joh. 4. Apostolit eivät uskoneet naisia, jotka juoksivat haudalta kertomaan historian suurinta ilouutista. He sanoivat, että naiset puhuivat omiaan, Luuk. 24.
Jeesus siis ei karttanut naisia, ja naiset selvästi rakastivat häntä. Jeesus teki vaikutuksen. Vastaus, tähän ongelmaan löytyy Jeesuksen sydämestä. Huonosydämisen ihmisen pitää välttää kaikkia mahdollisia asioita, jotka vetoavat huonolla tavalla hänen syntiseen sydämeensä, Mark. 7:20 - 21. Jeesuksen sydän oli puhdas, Matt. 5:8. Ja Jeesus oletti, että myös hänen seuraajiensa sydämet ovat puhtaat samalla lailla. Kts. Ap. t. 2:17 - 18, Joel. 3:1 - 5, Hes. 36:26 - 27.
Evankeliumin mukaan Jeesuksen sovitus korjaa Aadamin ja Eevan suhteen täydellisesti, ainakin lopulta. Varmasti tämän takia Jeesus vastusti niin voimakkaasti avioeroa, Mark. 10:5 - 9. Alussa kahdesta tuli yksi ja niin tulee olemaan myös lopussa, Gen. 2:24. Surullista, mutta totta: Suomessa tehdään kolmanneksi eniten avioeroja koko EU:ssa. Niitä tapahtuu myös niissä paremmissa piireissä.

Miesasiaa!

Tänäänkin on hesarissa juttua orastavasta mies-asialiikkeestä, joka nousee feministivetoista tasa-arvotoimintaa vastaa. Hesarin Sunnuntai-sivuilla Fil. Toht. Seija Sihvola kirjoittaa otsikolla ‘koulu tarvitsee miesenergiaa’. Jouni Varangasta taas on juttu otsikolla ‘Nyt puhuu mies’. Aamen. Hesarin mukaan ministeri Stefan Walinin mukaan ‘yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa…’ Kuulin jokin aika sitten, että Suomessa on noin 100 000 (!!!!) työ- tai opiskeluelämästä syrjäytynyttä nuorta! Suurin osa näistä taitaa olla nuoria miehiä! Poliitikkoja ei hiilosteta tarpeeksi ottamaan tätä asiaa esille.
Tasa-arvo keskustelussa pitäisi ottaa enemmän Raamattu huomioon. Minulle kristinusko on aikalailla liike, joka liittyy restauraatioon. Jeesus tutkimuksessa puhutaan restauraatioeskatolgiasta. Kyse on siitä, että se, mikä on hajannout voidaan korjata, eheyttää.. niin, että siitä tulee uusi, niin… sellainen kuin se oli todella kauan aikaa sitten, siis alussa. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle. Aadam ja Eeva sovittavat riitansa ja liittyvät yhteen, taivas ja maa lyövät kättä, luomakunta riemuitsee ihmisen ja Jumalan kanssa. Kaiken keskuksena ja ehtona on Kristuksen sovitustyö.
Alussa ei ollut sovinistejä tai femisitejä, oli vain Aadam ja Eeva, mies ja nainen - Jumalan kuva maan päällä. He eivät tunteneet häpeää, he loistivat Jumalan kirkkautta. Sitten tuli virhe, synti, häpeä, ja ensimmäinen avioriita, siitä kumpi oli syyllinen. Syyllisyyden, häpeän ja pelon seurauksena juostiin piiloon, ja suurin osa ihmisitä juoksee vieläkin niissä piiloissa löytämättä todellista rauhaa. Kyse on sellaisesta rauhasta, joka ei ole vain ’tulitauko’ tai sellainen rauha, joka perustuu ‘lähestymiskieltoon’, vaan kyse on raamatullisesta rauhasta, shalom.
Naiselle luetuissa kirjouksissa sanotaan, että ”..hän (mies) pitää sinua vallassaan.” 1. Moos. 3:16. Miksi miehen pitää näin tehdä? Mitä Jeesus tähän sanoi, tai sanoisi? Entä me, miehet, mitä me sanomme? Ja mitä sanovat naiset?
palataan asiaan huomenna.

Jumalan Pojan johtajuusopit, IV

Niin, tämä kirjoistusrupeama Jeesuksen johtajuusopeista on ollut verrattain pitkä, siinä on tähän mennessä IVosaa. Hienoa, jos tämäkin puoli otetaan huomioon, koska Jeesuksella on oikeesti tosi paljon annettavaa meille tässäkin asiassa. Varsinkin nyt kun kaikki johtajuuteen liittyvä on tosi muodikasta.
Jeesus antoi seuraajilleen kunnolla vastuuta, kunnon valtuutuksen, kunnon voiman ja kunnon tehtävän. Monta kertaa ylihuolehtivat johtajat tappavat alaistensa innon antamalla heille alimitoitettuja tehtäviä. Pahasisuinen Daavid haluaa aina lyödä Goljatin. Toisaalta Jeesus antoi seuraajilleen niin suuren tehtävän, että he eivät selviä siitä ilman Jumalan apua (Joh. 20:21; Luuk. 22:29 - 30). Jeesus tiesi, että pari on yksilöä vahvempi, niinpä hän lähetti opetuslapsensa pareittain julistamaan sanomaa Jumalan valtakunnasta (Luuk. 10:1). Armeijassa sotilaat jaetaan taistelupareihin. Jeesuksen porukoissa parit oppivat varmasti paljon toisiltaan keskustellessaan kokemuksistaan ja seuraamalla ja tukemalla toistensa toimintaa. Tässä on kyse hyvästä vertaistuesta, jolle Jeesus loi luontevan mahdollisuuden.
Jeesus ymmärsi levon, rukouksen ja hiljaisuuden merkityksen. Pelkkä into ja tarmo ei riitä, vaan välillä pitää hiljentyä ja pysähtyä. Evankeliumit kertovat monesti, että Jeesus halusi mennä opetuslastensa kanssa lepäämään, tai olemaan yksinäisyyteen. Kovan tohinan keskellä suuret ja tarkat päämäärät saattavat unohtua, ja tämän takia pysähtyminen on aina välillä paikallaan. Tämän lisäksi Jeesus järjesti niin sanottuja ”purkutilanteita”, jos opetuslapset olivat epäonnistuneet jossain tehtävässä (Matt. 17:19 - 21), tai jos he vaihtoehtoisesti olivat onnistuneet tehtävissään (Luuk. 10:17 - 20). Puolustusvoimissa tällaiset purut ovat erittäin suosittuja ja oppimisen kannalta tosi hyödyllisiä.

Terve!

Nyt on uudet taustat. Olen kirjoitellut viime aikoina tosi vähän blogiin, jos sitä enää voi blogiksi kutsua. Syitä on monia. Ensiksikin on ollut aika kiireistä työpaikan vaihdoksen myötä. Toisaalta juttua on aina, mutta ei tämä maailma juttuja loputtomasti kaipaa.
Sain juuri päätökseen Richard A. Horsleyn ja John S. Hansonin kirjan nimeltään Bandits, Prophets, and Messiahs - Popular Movements at the Time of Jesus. Tosi hyvä ja lukijaystävällinen teos. Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Jeesuksen ajan sosiaali- ja kulttuurihistoriasta. Horsleyn ensisijaisina lähteinä ovat lähinnä Josefuksen teokset: juutalaissota ja juutalaisten historia. Mielenkiintoista oli se, että Horsleyn mukaan kansan keskuudesta nousevat wanna-be-messiaat vetosivat aina köyhän kansan eli enemmistön toiveisiin. Juudassa oli vuosina 6jKr. - 66jKr. roomalaisia maaherroja, jotka johtivat provinssia. Kuuluisin hallituskausi oli Pilatuksella vuosina 26 - 36. Aluetta, tai itse asiassa koko silloista Israelia eli Juudaa, Pereaa ja Galileaa, rasitti tupla verotus. Piti maksaa verot Roomalle ja juutalaiselle papistolle, joka vastasi temppelipalveluksesta, uhreista jne. Tämä oli kova taakka köyhille, ja osittainen syy sille, miksi maantierosvot (bandits) olivat usein jopa kansan suosiossa, koska kansan köyhät näkivät, että heidän toiminnallaan oli jonkinlainen moraalinen oikeutus. Oli oikein varastaa rikkailta roomalaisilta ja jopa rikkailta juutalaisilta, koska tavallista kansaa alistettiin epäoikeudenmukaisella verotuksella niin raskaasti.
Horsleyn mukaan Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut kaksi ryöväriä olivat juuri tällaisia maantierosvoja (bandits), jotka saivat tiukan tuomion sekä roomalaisilta, että juutalaisilta johtomiehiltä, varsinkin temppelipapistolta.
Eipä muuta. Osallistuin eilen yhteen tosi jännään Åbo Akademissa järjestettyyn tilaisuuteen, nimittäin videokonferenssiin kanadalaisen huippututkija Craig A. Evansin kanssa. ÅA:n Jeesus-ryhmä keskusteli Evansin kanssa tuhlaajapoika-kertomuksesta! Oli tosi mielenkiintoista kuunneltavaa. Konferenssi löytyy ehkä kohta näiltä nettisivuilta.

Jumalan Pojan johtajuusopit, III

Älä lupaile liikoja, ole rehellinen. Tällä tavalla päädyt rekrytoimaan sopivia ihmisiä oikeisiin hommiin.
Jeesus sanoi selvästi ja rehellisesti, että hänen seuraamisensa myötä elämästä ei tulisi helppoa. Hän vaati uhrautuvaisuutta. Toisaalta hän näki seuraajansa vainottujen profeettojen hengenheimolaisina. Jeesuksen tähden vainotut ja vihatut opetuslapset saivat muistaa kulkevansa opettajansa jalanjäljissä (Matt. 10:23 – 24; Joh. 15:18 – 21). Tällainen näkemys antaa Jeesuksen opetuslapsille suurta tarmoa, voimaa ja kestävyyttä kulkea eteenpäin, vastustuksesta huolimatta. Jos Jeesus olisi luvannut seuraajilleen vain iloa ja hauskanpitoa, niin he eivät olisi kestäneet vaikeina aikoina – niin kuin eivät kestäneetkään ennen ylösnousemusta. Rehellisen rekrytoinnin myötä Jeesus sai koottua lähipiiriinsä juuri sopivia ihmisiä.
Jorma Ollila kokosi aikoinaan Nokian Dream Teamin, jota saadaan paljolti kiittää Nokian menestystarinasta. Jeesuksen ympärillä liikkui paljon opetuslapsia, mutta hän kokosi ympärilleen kahdentoista miehen ydinryhmän ja tämän ydinryhmän ytimessä oli vielä kolmen miehen porukka, joihin kuului Simon Pietari, Jaakob ja Johannes. Jeesus painotti tämän kolmikon erityisasemaa sillä, että hän vei heidät kerran vuorelle yksinäisyyteen, jossa heille paljastuui taivaallinen visio (Matt. 17:1 - 7) Jeesuksen suhteesta Israelin historiaan ja hänen roolistaan tuona aikana ja tulevaisuudessa. Jeesus otti tämän kolmikon, ja vain ja ainoastaan tämän kolmikon, mukaan seuraamaan tiettyjä ihmeitään (Mark. 5:37), ja tämän kolmikon ympäröimänä Jeesus jännitti myöhemmin Getsemanen puutarhassa (Mark. 14:33).
Luuottamusta pidetään yhtenä hyvän johtajan peruspiirteenä. Jeesukselle hänen Isänsä hänelle antama tehtävä, tahto ja missio oli tärkeämpi kuin inhimilliset tunteet, tahdot, egot tai muut sellaiset. Jeesus oli valmis kutsumaan lähintä miestään, Pietaria, saatanaksi, koska hän näki, että Pietari olisi halunnut laittaa oman tahtonsa ja visionsa ‘organisaation vision ja mission’ edelle (Mark. 8:32 - 33). Luotettavalla ja hyvällä johtajalla on rohkeutta pysyä organisaation missiossa, silloinkin kun se on hänen ja alaistensa kannalta todella vaikeaa, mutta välttämätöntä.
Kahdelletoista lähimmälle opetuslapselleen Jeesus kertoi avoimesti Jumalan valtakunnan salaisuudesta (Mark. 4:11), muille hän puhui vain vertauksin. Jeesuksen sisäpiiri ei koostunut tiukasti samanhenkisistä miehistä, vaan kyseessä oli oikeastaan aika tasapuolinen otos Israelin juutalaisista. Joukkoon mahtui esimerkiksi publikaani Matteus ja kansallismielinen ’Simeon, jota kutsuttiin kiivailijaksi’ (Luuk. 6:15). Taustojensa puolesta nämä miehet olivat toistensa vihollisia! Jeesus yhdisti erilaisia ihmisiä rikastuttavin seurauksin. Toisaalta tällainen erilaisten kansanryhmien yhdistäminen oli messiaaninen teko, jolla oli voimakas vertauskuvallinen merkitys. Jeesus eheyttäisi ja yhdistäisi Israelin hajonneen kansan – se oli Messiaan homma. Nykyään puhutaan siitä, että johtajan on hyvä luoda ’rikastuttava yhteisö’, jossa yksilö saa paremman mahdollisuuden elää todeksi omaa kutsumustaan. Jeesuksen johtamassa porukassa ihminen sai mahdollisuuden elää rikkaampaa elämää. Tässä mielessä Jeesuksen kaltaisia diplomaattisia ja innostavia johtajia tarvitaan paljon – he luovat mahdollisuuksia.