Lapsienkaltaisten johdolla Jumalan valtakuntaan

Ohessa on tulosaarnani, jonka pidin tänään Mikaelin srk:ssa. Saarna oli oikeasti lyhennelmä tästä tekstistä.
Pidin saarnan jakeista Matt. 18:1 - 10.
Kuka on meistä suurin? Kuka on siunatuin? Hmm. Pikkupoikana ei kyselty vaan julistettiin varmana, että ’meidän isä on paras, parempi kuin teidän isä.’ Jotkut kristityt nuoret jatkavat vähän pidemmälle tätä kaunista uhoa kantaen julistavia paitoja, joissa lukee esim. ’min pappa har skapat din pappa.’ Eli minun isäni on luonnut sinun isäsi! Minusta on tosi hienoa katsella ja kuunnella pikkulasten juttuja ja heidän leikkejä. Ihan oikeasti monta kertaa toivoisin itse olevani paljon lapsenmielisempi, paljon aidompi. Päivän evankeliumista kuulimme, että tämä on myös Jeesuksen toivo meidän suhteemme. Nöyrtykää ja alentukaa lasten kaltaisiksi! Sellaiset ihmiset, jotka kantavat kaikenlaisia tunnustuksia, mitaleita, titteleitä ja arvoja, eivät välttämättä ole suurimpia taivasten valtakunnassa. Vaan todellinen suuruus Jumalan silmissä tulee alentumisen kautta. Meidän kiitoksenkipeiden ihmisten on vaikea ymmärtää tätä, mutta niin se vain on.
Mutta katsotaan tuota lasta, jonka Jeesus asettaa meidän keskellemme meille esikuvaksi. Lapset ovat tietysti kovia itkemään, he valvottavat vanhempiaan, he ovat leikkisiä, he ovat joskus tuhmia, he luottavat täysin vanhempiinsa, he ovat helppouskoisia, he ovat erittäin alttiita kaikelle opetukselle ja johdatukselle, he ovat erittäin kehittyvässä vaiheessa. Lapset ovat ehdottomia. He ovat joko jonkun asian puolella tai sitä vastaan. Heihin on helppo vaikuttaa joko hyvässä tai pahassa.
Lapsuus ja nuoruus on jonkinlainen Raamatullinen teemasana sellaiselle ajalle, jolloin ihminen on erittäin herkkä Jumalan kutsulle. Lyhykäisyydessään monet profeetat, erityisesti Hesekiel ja Hoosea, kehittivät Israelin historiasta jonkinlaisen kronikan, joka kulkee ihmisen eri ikä-vaiheiden mukaisesti. Israel sai runollisia lempinimiä kuten vaikka neitsyt tytär Siion. Tämä on vähän samanlaista kielenkäyttöä kun se, kun Suomea kutsutaan Suomi Neidoksi. Joka tapauksessa profeettojen ajatuksena oli, että nuoruudessaan, Israelin eli tytär Siionin ollessa vielä aivan avuton pienokainen, Jumala kutsui, valitsi ja vapautti sen Egyptin orjuudesta, Hes. 16:4 - 8. Tällainen runollinen kieli on kaunista ja rikasta.
Otan esimerkin. Neitsyt tytär Siion on pikkuvauva, väheksytty ja kiusattu, muiden hylkäämä, kun Herra näkee sen Egyptissä ja vapauttaa sen. Profeetta Hesekielin luvun 16 mukaan Israel syntyi koviin olosuhteisiin: ’kun synnyit, ei napanuoraasi katkaistu, ei vedellä sinua pesty, suolalla ei sinua hierottu eikä sinua laitettu kapaloihin. Mitään näistä ei sinulle tehty, sen vertaa ei kukaan sinua säälinyt.. Sinut vietiin ulos ja jätettiin heitteille, niin vähäarvoisena henkeäsi pidettiin, kun synnyit. Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin sinut – tuossa hädässäsi—minä sanoin sinulle: jää eloon ja kasva suureksi!’ Eli tämän jännän kuvauksen mukaisesti Jumala valitsi ja pelasti tuon hylätyn vauvan, ja antoi hänelle kasvukodin ja ajan myötä tuosta lapsesta kehittyi nuori ja erittäin viehättävä neitonen. Hesekiel jatkaa kertomustaan Jumalan ja hänen kansansa suhteesta, 16:8: ’ja minä näin, että oli tullut aikasi, rakkauden aika.. Minä vannoin sinulle valan ja solmin kanssasi liiton, ja sinä tulit minun omakseni, näin sanoo Herra Jumala.’ Tuona aikana, nuoruudessaan kansa vastasi Jumalan kutsuun, silloin se solmi liiton, silloin oli rakkauden aika. Mutta matkalla, iän myötä tuosta nuoresta neitosesta tulee kapinallinen, joka kaipaa takaisin Egyptiin, valittaa monesta asiasta ja uhkaa kivittää Mooseksen ja haluaa vaihtaa Jumalansa epäjumaliin. Loppujen lopuksi kukaan tuosta muinaisesta sukupolvesta, yhtä henkilöä lukuun ottamatta, ei päässyt luvattuun maahan, vaan kaikki väsyvät autiomaamatkalle. Vasta heidän lapsensa, uusi sukupolvi valloittaa luvatun maan, ja tämän uuden sukupolven johdolla astutaan luvattuun maahan.
Tällä tavalla profeetat ovat usein kuvanneet Israelin historiaa vertaamalla sitä ihmis-elämään, jonka elämään kuuluu toiveita, iloja, pelkoja, unelmia, intohimoja, hyveitä ja syntejä. Dramatiikkaa – kaikkea mitä elämään kuuluu. Lopulta tuo nuoruusaika saa paljon huomiota, koska silloin oli kaikki uutta ja viatonta, silloin oli rakkauden aika, silloin Israel suostui kutsuun ja lähti liikkeelle kohti luvattua maata. Silloin kansa oli vielä nuori, innokas, avuton, viaton ja niin innostunut Jumalastaan ja kutsumuksestaan. Profeetta Hoosea profetoi kansalleen tulevasta uudesta pelastuksen ajasta, silloin käy taas kutsu ja silloin Israel vastaa siihen, niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin vastarakastunut neitonen, niin kuin silloin ennen, Hoos. 2:16 - 17: ’Katso, minä suostuttelen hänet mukaani, vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin kun hän lähti Egyptistä.’
Nyt Jeesuksen kautta tuo profetia oli toteutumassa. Jeesus oli Johannes Kastajan kanssa aloittanut toimintansa Juudean autiomaassa, Jordanin joen raja-alueilta. Näillä main Jeesus ”suostutteli” kansaansa kääntymään, nöyrtymään Jumalan puoleen – vastaamaan Herransa kutsuun, niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin lapsen lailla. Jeesus julisti evankeliumia Jumalan valtakunnan tulosta ja hän sanoi, ettei sinne pääse kukaan muu kuin se, joka nöyrtyy ’tämän lapsen kaltaiseksi.’ Israel tulisi vastaamaan Messiaansa ja Jumalansa kutsuun, ’niin kuin nuoruutensa päivinä.’ Jeesus kutsui kansaansa seuraamaan häntä itseään lapsen ennakkoluulottomuudella, lapsen avoimuudella, lapsen luottamuksella, lapsen varmuudella, lapsen innolla, lapsen leikkimielisyydellä, lapsen tyylillä. Jeesus ylisti taivaan ja maan Herraa siitä, Matt. 11:25, että hän oli ’salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.’ Jeesus rohkaisi omaa pientä ja lapsenmielistä opetuslapsiporukkaansa sanomalla, Luuk. 12:32: ’älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.’
Minun pitää kai vielä painottaa, että taivasten valtakuntaan ei ole ikärajoja. Sinne pääse kaikenikäisiä vanhoja ja nuoria, mutta olennaista on, että siellä on vain ihmisiä, jotka ovat kääntyneet ja alentaneet itsensä lapsenkaltaisiksi. Tällaiset ihmiset rakastuvat Jeesukseen, he taipuvat hänen ”suostutteleviin” lupauksiinsa elämänsä kuivilla autiomailla, he vastaavat hänen kutsuun ’kuin nuoruutensa päivinä.’ Sydämestäni toivon, että itse säilyttäisin aina niin sanotun ”ensirakkauteni” Jeesukseen ja Jumalaan, niin että aina olisin avoin hänen ohjeilleen ja kutsulleen ja johdatukselleen, ’niin kuin nuoruuteni päivinä.’ Tiivistetysti voidaan sanoa, että taivasten valtakuntaan mennään lapsenmielisten johdolla – ja meitä johtaa siis meidän Hyvä Paimenemme.
Mutta mietitään hetki, kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Tämä oli aihe, josta opetuslapset riitelivätkin ja väittelivät keskenään. Tästä samasta aiheesta riidellään vielä tänäkin päivänä aika paljon, koska niin moni haluaisi olla suurin. Jeesus oli aikaisemmin sanonut, Matt. 11:11, että ’yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.’ Eli näillä lapsenkaltaisilla taivasten valtakunnan jäsenillä on uskomattoman suuri arvo – heistä vähäisin on suurempi kuin profeettojen profeetta eli Johannes Kastaja. Toisaalta Jeesus sanoo aika jännästi, aika ristiriitaisen tuntuisesti, että näiden huippuarvollisten pyhien asemaan päästään vain ja ainoastaan alentamalla itsensä ja nöyrtymällä. Voidaan kysyä, että mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään? Miten joku voi alentaa itsensä maailman ja tulevan maailman suurimpien ihmisten tasolle? Meistä tulee siis sitä suurempia, mitä pienimmiksi nöyrrymme.
Meidän uskomme mukaan ja Jeesuksen mukaan me häneen uskovat pienokaiset olemme saaneet uskomattoman paljon. Me olemme kirkkauden perillisiä, Jumalan valtakunnan kansalaisia, Jumalan lapsia ja Jeesuksen opetuslapsia, niin me olemme tai meistä tulee suurempia kuin yhdestäkään Vt:n ajan profeetasta tai pyhimyksestä. Raamatun mukaan, Joh. 1:12, ’jokainen, joka otti hänet (eli Jeesuksen) vastaan sai oikeuden tulla Jumalan lapseksi.’ Samoin apostolit Paavali ja Pietari kirjoittavat, että me, jotka olemme kastettuja ja uskomme Kristukseen, niin siis me kristityt, olemme Pyhän Hengen temppeli, pyhä kuninkaallinen papisto, me olemme maailman valo, joka elää Kristuksen kanssa. Me olemme Paavalin sanojen mukaan, 2. Kor. 5:17, ’uusi luomus Kristuksessa.’ Me olemme jotain uutta ja jotain tulevaa, jotain jonka voitto on varmistunut Jeesuksen ylösnousemuksen myötä, me edustetaan uutta ihmisyyttä, koska meidät on yhdistetty uskon ja sakramentin kautta Kristukseen, Room. 5:12 – 21. Tämä aarre on meissä, mutta se on kätketty meihin heikkoihin ihmisiin, meihin saviruukkuihin. Kuitenkin Paavali julistaa, Room. 8:19, että ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten (eli meidän) ilmestymistä.’ Meidän identiteetti, se mitä me todella ollaan, on jotain aivan ihmeellistä ja aika salattua, saviruukkuihin kätkettyä, ja minä haastan jokaista kristittyä, ja itseäni joka päivä, elämään todeksi oman kristillisen identiteettinsä. Eräs kuuluista psykologi sanoi, että ’ihmisen on tultava siksi, mikä hän voi olla.’ Kysymys kuuluu: mitä me voidaan olla? Mikä on meidän kristittyjen kutsumus tässä maailmassa?
Mutta miksi Jeesus ottaa lapsen esikuvaksi? Miksi hän sanoo, että meidän tulee nöyrtyä ’tämän lapsen kaltaiseksi’. Miksi hän sanoo, että meidän tulee kääntyä ja tulla lasten kaltaisiksi? Tuossa kohtaa evankelista käyttää nöyrtyä verbiä (tapeinow), joka esiintyy aika usein Raamatussa. Sillä tarkoitetaan alentumista, madaltamista, asettumista arvoasteikossa alemmas. Jeesus sanoo, Matt. 23:12, että ’joka itsensä alentaa, se korotetaan.’ Tuota verbiä käytetään myös Jeesuksesta, kun sanotaan, että kirjoitusten ennustusten mukaan, Jes. 53:8; Ap. t. 8:33: ’kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän?’ Jeesus oli ja on Jumalan Poika ja kuitenkin hän, Mark. 10:45, ’ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.’ Tämä on Jumalan tie suuruuteen tässä maailmassa. Tie suurimmaksi kulkee alentumisen kautta, alentumisena kaikkien palvelijaksi ja orjaksi. Sitten Jeesus vaatii meitä kääntymään ja muuttumaan. Eli meidän pitäisi olla avoimia muutokselle, kääntymiselle ja sille tosiasialle, että meidän pitää tulla pienemmiksi tullaksemme todella suuriksi. Kyse on ristin tiestä. Paavali, joka oli apostoleista suurin ja merkittävin sanoi, 1. Kor. 4:13, että hän ja hänen apulaisensa ovat ’olleet tähän päivään saakka koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakka.’ Hän kirjoittaa, 1. Kor. 4:9, että ’Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi.’
Psykologit sanovat, että ihmisen ollessa pieni lapsi, hänen personansa ja identiteettinsä kasvaa ja kehittyy kovinta vauhtia. Pieni lapsi oppii lujaa vauhtia. Hän on avoin uusille asioille, hänellä ei ole eletyn elämän, vanhojen asioiden, voimakkaiden ennakkoluulojen ja erilaisten kokemusten painolastia. Varmasti tämän takia lapsenkaltaiset, sellaiset ihmiset, jotka ovat avuttomia ’niin kuin nuoruutensa päivinä’ ovat alttiita Jumalan kutsulle.
Kannustetaan toisiamme elämään todeksi se mitä me olemme Jumalan lapsina. Tom Wright, yksi aikamme suurimmista Jeesus-tutkijoista on sanonut, että ’se, mitä Jeesus oli Israelille, sitä seurakunta on kutsuttu olemaan maailmalle.’ Ylösnoussut Jeesus sanoi meille, Joh. 20:21: ’Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät’… ’ottakaa Pyhä Henki.’ Ei halveksita lapsenmielisten alhaisuutta, ei naureta pienille aluille. Käännytään, ja nöyrrytään itse lapsenkaltaisiksi, suhtaudutaan kutsuumme ja tehtäväämme lapsenkaltaisella innolla ja kiitollisuudella. Kristuksen esikuvan mukaisesti suuruuteen mennään nöyryyden ja pienuuden kautta. Aamen.