Tämä surullinen murhenäytelmä varjostaa mieltä ja kaikkea aika lailla. Moni on kirjoittanut aiheesta blogeja ja niitä olen vähän lukenutkin. En ole kuitenkaan seurannut aiheen käsittelyä kovin paljoa mediassa. Kyseisen nuoren miehen traaginen teko tulee kuitenkin monien asioiden kautta lähelle. Kyse on erittäin älykkäästä, mutta vihaisesta nuoresta miehestä, joka opiskeli tavallisessa lukiossa, rauhaisassa kunnassa. Itse olin lukioaikana myös vihainen nuori mies, joka viihtyi kirjojen keskellä, jotka käsittelivät filosofiaa, psykologiaa ja historiaa. Halusin löytää totuuden, jolle elää. Tietyllä tasolla voin kai ymmärtää tappajan tuntoja ja ajatuksia, mutten hyväksyä, saatikka hänen puheitaan tai tekojaan. Lukiossa mietin Nietzchen ja Jeesuksen oppien eroja. Jeesusta vastaan kapinoin, mutta kuitenkin rakastuin häneen, ja sillä rakkaudella oli ja on kova hinta.
Joissain blogeissa on rohkeasti ja tarpeellisesti otettu esille tärkeä, mutta herkkä ja arka kysymys tappajan maailmankuvan ja musiikin vaikutuksesta hänen traagiseen tekoonsa. Kyseinen tappaja on hyvin perillä maailmankatsomuksellisista kysymyksistä.
Filosofi Martin Buber on kirjoittanut jotenkin siihen tapaan, että ‘kaikki ihmisen identieteetti-ongelmat johtuvat siitä, että hänen ajatuksensa, sanansa ja tekonsa eivät ole samassa kurssissa.’ Se on totta. Kamppailen oman identiteettini kanssa juuri tällaisten kysymysten pohjalta: puhunko sitä, mitä oikeasti ajattelen, ja teenkö sitä mitä ajattelen ja puhun? Ovatko puheeni ja tekoni ristiriidassa? Mulla on usein identiteetti-kriisi.
Tämän ajattelun mukaan on erittäin olennaista, mitä ihminen ajattelee, mihin hän uskoo, minkälainen on hänen maailmankatsomuksensa. Sitä, mitä kylvetään, sitä niitetään kohta. Jos ajatukset ovat myrkyllisiä, niin, niin ovat kohta sanat ja teotkin. Jeesus kiinnitti (käsittääkseni) suurinta huomiota juuri ihmisen sydämeen, josta pahuus lähtee, Mark. 7:21 - 22. Jeesus jopa antoi ymmärtää, että ajatuksissa tehty synti on itse teon veroinen, Matt. 5:21 - 22. ‘Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.’ Sanoja on aivan mahdotonta erottaa ajatuksista, ja ne molemmat liittyvät myös tekoihin. On syytä kuunnella tarkaan, mitä nuoret ajattelevat ja puhuvat. Kristillisen uskon mukaan jokaisessa sydämessä on pahuuden siemen. Luulen, että ihmisen pahuudesta olisi syytä puhua. Kuinka sitä voi hallita? Kuinka sen voi kitkeä? Avutonta ihmistä auttaa usko hyvään, suojelevaan ja pyhään Jumalaan.
Olen erittäin pahoillani tästä tapahtumasta uhrien, heidän omaisten, heidän ystäviensä ja koululaisten puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.