Ohessa on pari kuvaa 1600 merkittävimmältä taiteiijalta Rembrandtilta. Eräs hauska maalari, joka aikoinaan hoiti kaikki maalarinhommat lapsuuden kodissani, on lempinimeltään Remppu. Nimi siis viittaa tuhon toiseen mestariin. Kaikilla meidän remontti-miehillä oli muuten hauskat nimet. Mulla ei ole esim. harmainta aavistusta, mitkä ovat Pätkän ja Hugelin oikeat nimet. Joka tapauksessa tein aikoinaan lukiossa jonkun esitelmän Rembrandtista ja innostuin hänestä tosi paljon. Taiteilija oli uransa alussa suuri menestys, mutta sitten työt eivät enää menneet kaupaksi. Rembrandt nappasi tosi paljon aiheita Raamatusta, vähän niin kuin Marc Chagall 1900-luvulla. Joka tapauksessa Rembrandt kuoli rutiköyhänä vanhuksena. Kuitenkin nuo hänen myöhäisemmät teoksensa ovat aika jänniä, nimittäin niissä esiintyy (muistaakseni) vain arvokkaita ihmisiä. Eli rutiköyhä ja hyljätty taiteilija halusi kuvata vain murtamatonta arvokkuutta ja rikkautta, jota ei voi varastaa. Ei liene suuri yllätys, että juuri noissa teoksissa kuvataan usein raamatullisia teemoja. Minkä takia tämä taiteilija ei kuvaa elämän ahdistusta, köhyyttä, yksinäisyyttä tai jotain vastaavia ikäviä asioita, joita niin usein kuvataan? Minkä takia hän ei murru? Miten Jeesus ja muut Raamatun hahmot liittyvät tähän mysteeriin? Näitä kysymyksiä on moni Rembrandtin kriitikko / ihailija pohtinut.
Tämä Rembrandtin teos kuvaa tuhlaajapojan rellestystä.
Viime GG-illassa oli aiheena ihmisen kaikenlaiset suhteet, joita on vauvasta vaariin ja mummoon. Eräs poika-porukka teki hyvin personallisen kuvakollaasin tuhlaajapojan tarinasta (Luuk. 15). Jokainen meistä syntyy tähän maailmaan kahden ihmisen suhteesta ja jokainen meistä syntyy suoraan suhteeseen, vähintäänkin äiti-lapsi suhteeseen, jos ei nyt oteta täydellisiä orpoja huomioon. Kukaan ihminen ei elä yksin, vaan me ollaan lauma-rotu, niinpä me kaipaamme, rakkauden ajamina, toistemme seuraan. Haluamme kuulua johonkin ja meillä on monia suhteita: perhe-, kaveri-, työ-, seurustelu-, ja vähän vanhempana avioliittosuhde. Kaikki meistä kaipaavat näitä suhteita. Tämän takia esim. orvot ja hyljätyt lapset ja nuoret muodostavat jengejä kaupunkeihin. Tämä on lämmin osoitus siitä yhteyden (ja rakkauden) kaipuusta, joka on meissä.
Ilosanomassa on kyse juuri tästä suhteiden eheytymisestä. Suhteen itseensä, veljeensä ja sisareensa ja jopa Jumalaan voi saada kuntoon ristin kautta. Tässä kuvassa poika palaa kotiin ja yllättäen isä riemastuu hänen paluustaan.
Ps. sivun oikealle ylä-nurkkaan on saatu koottua kaikki käyttämäni tagit/merkinnät. Ne helpottavat sivuilla suunnistamista. Kiitos siitä Mikolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.