Niin, tämä kirjoistusrupeama Jeesuksen johtajuusopeista on ollut verrattain pitkä, siinä on tähän mennessä IVosaa. Hienoa, jos tämäkin puoli otetaan huomioon, koska Jeesuksella on oikeesti tosi paljon annettavaa meille tässäkin asiassa. Varsinkin nyt kun kaikki johtajuuteen liittyvä on tosi muodikasta.
Jeesus antoi seuraajilleen kunnolla vastuuta, kunnon valtuutuksen, kunnon voiman ja kunnon tehtävän. Monta kertaa ylihuolehtivat johtajat tappavat alaistensa innon antamalla heille alimitoitettuja tehtäviä. Pahasisuinen Daavid haluaa aina lyödä Goljatin. Toisaalta Jeesus antoi seuraajilleen niin suuren tehtävän, että he eivät selviä siitä ilman Jumalan apua (Joh. 20:21; Luuk. 22:29 - 30). Jeesus tiesi, että pari on yksilöä vahvempi, niinpä hän lähetti opetuslapsensa pareittain julistamaan sanomaa Jumalan valtakunnasta (Luuk. 10:1). Armeijassa sotilaat jaetaan taistelupareihin. Jeesuksen porukoissa parit oppivat varmasti paljon toisiltaan keskustellessaan kokemuksistaan ja seuraamalla ja tukemalla toistensa toimintaa. Tässä on kyse hyvästä vertaistuesta, jolle Jeesus loi luontevan mahdollisuuden.
Jeesus ymmärsi levon, rukouksen ja hiljaisuuden merkityksen. Pelkkä into ja tarmo ei riitä, vaan välillä pitää hiljentyä ja pysähtyä. Evankeliumit kertovat monesti, että Jeesus halusi mennä opetuslastensa kanssa lepäämään, tai olemaan yksinäisyyteen. Kovan tohinan keskellä suuret ja tarkat päämäärät saattavat unohtua, ja tämän takia pysähtyminen on aina välillä paikallaan. Tämän lisäksi Jeesus järjesti niin sanottuja ”purkutilanteita”, jos opetuslapset olivat epäonnistuneet jossain tehtävässä (Matt. 17:19 - 21), tai jos he vaihtoehtoisesti olivat onnistuneet tehtävissään (Luuk. 10:17 - 20). Puolustusvoimissa tällaiset purut ovat erittäin suosittuja ja oppimisen kannalta tosi hyödyllisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos välittömästä palautteesta.