Visio ja prototyyppi

Vision suomenkielinen vastine on näky. Luin juuri 1. Samuelin kirjan lukua 3. Siellä on tuo nuorukainen nimeltään Samuel. Hänen syntymäänsä liittyi visio - tai kiitosrukous, jonka hänen äitinsä Hanna julisiti, 1. Sam. 2:1 - 10. Hanna lupasi antaa poikansa Herralle, 1:11. Joka tapauksessa tuossa kutsumusnäyssä - 1. Sam. 3, sanotaan, että noina päivinä ”Herran sana oli harvinainen” ja, että ”näkyjä (visioita - voidaan kääntää näin) ei usein nähty”, 1.Sam.3:1- 3. Näissä jakeissa puhutaan nuorukaisesta, Herran sanasta, vision näkemisestä, hämärtyneistä silmistä, sokeudesta ja Jumalan lampusta, joka ei ollut vielä sammunut..
Tämän jälkeen alkaa itse kutsu, joka esitetään kolmesti, sen takia, että Samuel ymmärtää sen vasta kolmannella kerralla, kun Eeli on vähän ohjeistanut häntä. Loppujen lopuksi ”Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa (nuorukaista)”.
En voi olla ajattelematta, mitä kaikkea tämä teksti voi merkitä meille. Siitä on tosi helppoa saada erittäin kohtituleva ja ajankohtainen. Onko visio hämärtynyt? Kuulevatko nuoret? ”Samuel ei vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä paljastunut hänelle”, 3:7. Voiko Samuel olla tänään nuoren sukupolven prototyyppi, esikuva? Miksipä ei. Raamattu toimii, minun mielestäni, myös tällä tavalla. Tarinasta tulee totta tänään. Raamattu on täynnä esikuvia - prototyyppejä, joihin jokainen voi istuttaa itsensä. Toinen esittää tai siis elää todeksi, jossain määrin Joosefin roolia, toinen faaraon, toinen Daavidin, toinen Goljatin, toinen Gideonin, toinen Joonan, toinen Saaran, toinen Marian, toinen syntisen naisen roolia.. Näitä malleja löytyy joka lähtöön ja kaikenlaisiin tilanteisiin. Varmasti tämä perustuu siihen, että Raamatun ihmiset olivat ihmisiä siinä missä mekin, ja ihminen ei ole paljoa muuttunut. Minusta tämä on tosi lohdullista. Monta kertaa, varsinkin silloin kun elämässä on vaikeata, niin yritän miettiä, löytyykö Raamatusta mitään kuvausta, joka muistuttaisi omaa tilannettani. Tällaisen metodologian myötä esim. Jaakobista on tullut minulle suuri esikuva. Jeesus on toinen..
Käytännöllisenä esimerkkinä voimme katsoa vaikka Joosefia. Hän sai kutsun, visioita ja vainoa. Lopulta hän istui hyljättynä kaivon pohjalla ja katseli taivaalle. Tarina jatkuu siten, että hänet nostettiin kaivosta, myytiin orjaksi ja loppujen lopuksi hänestä tuli aika iso ”herra”. No niin, evankeliumin aikana tilanne on vähän toinen. Meillä on Pyhä Henki, syntien anteeksiantamus (Ef. 1:19 - 21). Jos Joosef nousi kaivosta tuona aikana, niin hänen esikuvansa mukaisesti me tulemme nousemaan ihan mistä vain - koska meillä on ikuinen elämä, Kristus.
Pekka Himanen kannustaa ”Suomen haasteessaan” tai ”Suomalaisessa unelmassaan” suomalaisia menemään eteenpäin ja katsomaan tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Hänen pelkonsa on, että Eurooppa muuttuu ”ulkoilmamuseoksi”, jolla on mahtava menneisyys, mutta ei mahtavaa tulevaisuutta. Tämä sen takia, että suurelta osalta ihmisistä puuttuu visio tai toivo. Himasen mukaan USA:ssa muistellaan kyllä kansakunnan lyhyttä mutta maineikasta historiaa ja tämän muistelun perään sanotaan aina: you’ve seen nothing yet!
Nyt, ylösnousemuksen todellisuudessa ja evankeliumin aikana meillä on toivoa, voimaa ja rakkautta paljon enemmän, kuin Vanhan testamentin aikana. Meillä on ollut Samuel, Joosef, Daavid, Mooses, Paavali, Pietari, Luther, Agricola ja vaikka ketä.. Nämä olivat ainutlaatuisia ihmisiä, mutta tarina jatkuu.. you’ve seen nothing yet!
t. J
ps. Times lehdessä oli muuten vähän aikaa sitten jännä artikkeli paavi Benedictus XVI:stä ja Jacob Neusnerista, joka on yksi aikamme arvostetuimmista Jeesus-tutkijoista. Kyseessä on siis juutalaisen Jeesus-tutkijan ja Paavin välinen vuoropuhelu Jeesuksesta! Juttu löytyy tästä. Tämä on iso juttu kristittyjen ja juutalaisten välisessä dialogiassa.