Kriisiorganisaatio

KriisiorganisaatioPosted by: Juho in
Blog -->
Sarasvuo kirjoittaa uusimmassa kotimaassa (24.5), että kirkko on tyypillinen ”kriisiorganisaatio”. Olen törmännyt tuhon käsitteeseen aika monessa paikassa. Joku on sanonut, että kristinusko on kriisiajan uskonto tai Jeesus uskoi elävänsä ratkaisevan kriisin esivaiheita, ja hän itse astui kriisin keskelle, keskelle vaikeimpia kiusauksia.
Sarasvuo tarkoittaa sanalla ”kriisiorganisaatio” jotain muuta, hänen mukaansa kirkkoa vaivaa ”näivettynyt näky, aneeminen auktoriteetti ja impotentti ilmapiiri”. Muistan kun vierailin opisekeluaikoina Espoon tuomiokapitulissa, niin piispa kysyi meiltä opiskelijoilta: onko kirkko kriisissä? Vastasin, että on.
Tämä on kuitenkin aika vaikea kysymys. Yksi vastaus on, että kirkon pitää olla aina kriisissä, koska sen pitää olla hereillä kun aamu pikkuhiljaa valkenee (Room. 13:11 - 14). Toisaalta kirkko on kutsuttu olemaan kriisin keskellä (Matt. 25, katso edellinen blogi, Room. 8:18 - 25). Tavallaan seurakunnan pitäisi ottaa lähimmäisen kriisit omikseen.
Minusta tiukka raamatullisuus ei ole välttämättä merkki kapeanäköisyydestä. Nimittäin raamatullisuus, siten miten sen ymmärrän, vaatii ihmistä näkemään jotain ihmeellistä tässä maailmassa. Jakeet Room. 8:1 - 25 avaavat ovet kristilliselle mystiikalle, joka ei ole mitenkään helppoa. Sen ymmärtäminen vaatii aikamoisia mielikuvituksen ja tunteen ja ajattelun lahjoja. Eikä nekään riitä. Tarvitaan vielä Jumalan Henki, 1. Kor. 2:14. ”Koko luomakunta yhä huokaa synntyskivuissa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä..” Aseta elämäsi osaksi tuota Paavalin maalaamaa visiota - ota se todesta! Mieti mitä se mahtaa tarkoittaa. Älä ole niin kapeakatseinen.
Mielestäni on aika selvää, että me ollaan, tai ainakin meidän pitäisi olla, kriisiorganisaatio. Mutta, ei tietenkään sellaisessa mielessä kuin Sarasvuo tekstissään tarkoittaa! Meidän pitäsi olla innostuneita, kutsumustietoisia missiota toteuttavia palavia kristyttyjä.., jotka kulkevat Herransa tietä, kääntäen toisen posken, kulkien toisen virstan jne, ja julistaen evankeliumia. Meidän pitäisi edustaa ”uutta ihmisyyttä”, uutta Aadamia, johon meidän on liitetty. Meidän pitäisi.. olla maailman valo.
N. T. Wright käsittelee kirkon roolia jännäällä ja innostavalla tavalla sivuillaan (www.ntwrightpage.com). Suosittelen häneltä seuraavia luentoja: Resurretion and the Future World ja Resurrection and the task of the Church.
Wrigtilla on paljon sanottavaa tästä aiheesta. Wrightin mukaan kirkko tai krisillinen seurakunta tulee aina nähdä suhteessa lopun ajan (eskatologisia) visioita. Wright on anglikaanisen kirkon piispa ja yksi aikamme arvostetuimmista Raamatun tutkijoista.
Joka tapauksessa tuntuu siltä, että oppi kirkosta (ekklessiologia) on tällä hetkellä tapetilla. Monella on näkemyksiä siitä, mihin suuntaa kirkkoa pitäisi kehittää tai ohjata. Aika moni on sitä mieltä, että kirkko on jollain lailla kriisissä.