Saarna isosleirillä - minä rakastan sua niin, että sattuu!

Joh 4:46 – 53 / Room. 1:16 – 17Tuossa The Rainin laulussa on sanat: ’sun syvimmissä haaveissa, joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu’ ja kertosäkeessä hoilataan ‘minä rakastan sua niin, että sattuu’. Pitää tietysti kysyä, että ketä sattuu? Yleensä kannetaan banderolleja ja pinssejä, joissa lukee ’make love, not war’. Kaikki tietää, että sota sattuu ainakin häviäjiä. Mutta sattuuko rakkaus, vai onko se vain niin ihanaa ja kivutonta? Sadut loppuvat usein lauseeseen: ja niin he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti. Rakastivatko he, siis se prinsessa ja prinssi, toisiaan, niin, että sydämeen sattuu?
Raamatussa meille kerrotaan Jaakobista, joka rakastui Raakeliin. Heidän ensitapaaminen oli aika outo. Siitä kerrotaan yksinkertaisesti seuraavasti: Jaakob suuteli Raakelia (siis ei mitään johdattelevia löpinöitä, vaan suoraan ja mutkattomasti meille kerrotaan heidän ensitapaamisesta juuri näin). ‘Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi itkuun.’ 1. Moos. 29:11. Ehkä tuota ensisuudelmaa seurannut itkuun purskahtaminen oli aavistus siitä kivusta, jota suhde toisi tullessaan. Raamattu kertoo, että Jaakob joutui palvelemaan Raakelin isää Laabania yhteensä neljätoista vuotta orjana, saadakseen rakastamansa naisen vaimokseen ja omakseen. Tällä tavalla rakkaus sattui, siihen kuului monia suudelmia, mutta myös monia itkuja ja paljon töitä appiukon orjana. Mutta oliko Raakel kivun ja työn arvoinen? Oli, nimittäin Jaakob oli sitä mieltä, että nuo ‘vuodat tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.’ 1. Moos. 29:20.
’Minä rakastan sua niin, että sattuu.’ Raamatussa on ihanat sanat: ’Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa.’ Psalmeissa sanotaan, että Herra on minun kilpeni! Eli toisin sanoen Herra rakastaa minua niin paljon, että hän toimii minun kilpenäni eli hän ottaa minuun suunnatut nuolet, pilkat ja iskut vastaan – minun puolestani. Jumala rakastaa minua, niin että (häntä) sattuu. Kristus Jumalan Poika naulittiin ristille, sen takia, että hän rakasti sinua niin paljon, että halusi vapaaehtoisesti ottaa sinun puolestasi iskut vastaan, sen takia, että hän halusi kärsiä sinulle kuuluvan tuomion sinun puolestasi. Rakkaus sinuun ja minuun sattui Jeesusta.
Tuossa Paavalin tekstissä, Room. 1:16 - 17, joka äsken luettiin, käytetään kreikkalaista sanaa dynamis, joka tarkoittaa voimaa, ja josta on johdettu sana dynamiitti. Paavali sanoo innoissaan ja vakavissaan, että evankeliumi on Jumalan voima! Evankeliumi on Jumalan kovinta dynamiittia. Jotkut ajattelevat, että meidän uskomme on jotain tylsää toimettomille nuorille tarkoitettua sohvaperunauskontoa ja vanhuksille tarkoitettua nojatuoliuskontoa. Mutta jos katsotaan vaihteeksi Raamattuun, niin huomataan, että vaikka opetuslapset eivät olleetkaan mitään ruudin keksijöitä, niin heissä vaikutti jokin aivan ihmeellinen voima. Tuo voima on evankeliumi ja se on Jumalan kovin dynamiitti. Hyvät kristityt tuo Jumalan voima vaikuttaa myös tänään meissä kristityissä. Paavali sanoo, että (Kol. 2:9) ’hänessä (Kristuksessa) on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.’ Toisessa kohdassa Paavali sanoo, Ef. 1:18 – 20: ’minä rukoilen että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, … valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään…, miten mittaamaton on hänen dynamiittinsa (voimansa), joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä dynamiitti (voima), jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa..’ Eli hyvät kristityt, jos sinä uskot evankeliumiin, uskot Jeesukseen ja sinut on kastettu, niin sinä olet osallinen tästä voimasta, tästä armosta, tästä anteeksiantamuksesta, uudesta liitosta, sinut on liitetty uuteen Adamiin, uuteen ihmisyyteen, sinä kuulut Kristukselle, sinä olet uskon kautta Jumalan lapsi ja silmäterä. Jumala rakasti ja rakastaa sua niin, että sattuu, ja jos et oikein jaksa uskoa sitä, niin katso Jeesuksen lävistettyjä käsiä – kyllä se sattui. Totta, me olemme pieniä, heikkoja, heikkouskoisia, syntisiä, mutta samassa Jumala tekee meissä jatkuvasti työtä. Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä ja sen takia onkin syytä sanoa uskonpuhdistaja Martti Lutherin sanoja mukaillen: Kristus ei anna voimaansa kelleen muille kuin heikoille ja voimattomille, hän ei anna viisauttaan muille kuin hulluille, hän parantaa ainoastaan sairaat, hän antaa synnit anteeksi ainoastaan syntisille, hän antaa elämän ainoastaan kuolleille. Turvaudutaan tänäänkin evankeliumiin, Jumalan voimaan ja käydään yhdessä ehtoolliselle. Otetaan vastaan kaikki se rikkaus, joka meille annetaan, ja jaetaan sitä eteenpäin toisillemme. Eletään tämä elämämme Hänelle, Hänen voimassaan!