Focus your energy - seurakunnan tehtävänkuva

Olen kirjoitellut vähän aikaisemmin Jeesuksen ja vähän Paavalinkin tehtävänkuvasta. Otsikkona on ollut Focus your energy - Jeesuksen tehtävänkuva. Jeesuksen ja Paavalin tehtävänkuvan lisäksi on tosi olennaista kysyä itseltään: mikä on minun tehtävänkuva, visio ja tarkoitus? En aio vastata tähän nyt omalta osaltani seikkaperäisesti, vaan vastaan yleisemmin siihen kysymykseen, mikä on seurakunnan tehtävänkuva maailmassa. Tähän voisi kuluttua vaikka kuinka paljon tekstiä, mutta haen tällä kertaa vastausta vain (ja lähes ainoastaan) Efesolaiskirjeestä..

'Katsokaa tarkoin, miten elätte: älkää elätkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki.' Ef. 5:15 - 16. Ekaksi lienee tarpeellista todistaa, että Paavali tosiaan haluaa, että pyhä ihminen elää juuri jollain tietyllä tavalla - pyhällä tavalla. Meidät on valittu olemaan 'pyhiä ja nuhteettomia', ja elämään 'Jumalan kirkkauden ylistykseski', 1:4, 12. Meidät on luotu ja otettu Kristuksen yhteyteen tekemään niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut, 2:10. Me olemme osana Kristuksen ruumista, olemme kiviä rakennuksessa, joka rakentuu 'Herran pyhäksi temppeliksi', 2:20 -21.

Paavali kertoo, että Kristus on antanut seurakunnalle tiettyjä palvelijoita kuten profeettoja, apostoleja, opettajia.. 'varustaakseen KAIKKI seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen', 4:11 - 12. Tarkoitus on, että koko ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa, kun KAIKKI SEN JÄSENET toimivat omien tehtäviensä mukaan, 4:16. Tästä seuraa se, että seurakunnassa ei pitäisi olla vapaamatkustajia eli toimeettomia ihmisiä, jotka eivät jollain lailla palvele seurakuntaa. Seurakunta on parhaillaan jonkinlainen rikastuttava yhteisö, jonka jäsenenä yksilö voi elää todeksi parhaalla mahdollisella tavalla oman erityiskutsumuksensa. Filosofisesti sanottuna tässä Jumalan rikastuttavassa ja luovassa yhteisössä jokainen (ruumiin) jäsen pääsee oikeutuksiinsa koko ruumiin parhaaksi. Saat elää todeksi oman partikularisuutesi yhteisön, ruumiin, hyväksi;)

Paavali puhuu siitä, että pyhien tulee hylätä vanha elämäntapansa ja vanha minänsä ja uudistua mieleltään ja hengeltään 'ja pukea ylle uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo', 4:22 - 24. Tätä uuden ihmisen elämää leimaa oikeudenmukaisuus ja totuus. Ja sitten Paavali antaa pitkän listan käytännön ohjeita, 4:25 - 32: älä varasta, älä valehtele, sovi riidat, hylkää katkeruus, jne. Esikuvaksi asetetaan uudelle ihmiselle sopiva esikuva eli Jumala! 5:1. Uusi ihminen on siis kutsuttu todelliseksi Jumalan kuvaksi. Hän käyttäytyy kuin Jumala, hän antaa anteeksi kuin Jumala, koska Jumala on antanut hänelle anteeksi 4:32, hän loistaa Herran valoa, 5:8. Jatkuvasti hän 'pyrkii saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista', 5:10. Hän 'antaa Pyhän Hengen täyttä' itsensä ja hän veisaa yhdessä seurakunnan kanssa psalmeja ja muita lauluja, kiittäen Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimessä, 5:18 - 20.

Hän vahvistuu Herrassa ja ottaa voimakseen hänen väkevyytensä, 6:10. Hän pukeutuu Jumalan taisteluvarustukseen, 6:11.

Hmm.. kiinnostaisiko sinua tuonkailtainen tehtävänkuva ja visio? Siinä ei ole kyse sooloilusta, vaan siitä, että ihminen toimii osana seurakuntaa, jonka kautta Jumala toimii tässä maailmassa. Tämä on seurakunnan tehtävänkuva, johon myös minä ja toivottavasti sinäkin kuulut.

Toivon, että seurakunta voisi olla ihmisten yhteisö, jossa ihmiset ihailevat Jumalaa Kristuksessa. Ihminen muuttuu sen näköiseksi, mitä hän palvoo ja ihailee. Toivon, että näissä ihmisissä näkyisi entistä enemmän Jumalan piirteitä. Jumalan kasvojen heijastusta, niin kuin Jumalan kuvassa. Toivon, että he pukeutuisivat ja käyttäytyisivät kuin esikuvansa - maailman vuoksi. Ef. 5:1, 6:11.

Apokryfikirjat osaksi Raamattua?

Kirkolliskokous on hyväksynyt apokryfikirjojen uuden käännöksen, ja ehdottanut, että ne voitaisiin liittää liitteiksi tuleviin raamattu-painoksiin. Leif Nummela on esittänyt tärkeitä argumentteja, minkä takia apokryfikrjoja ei pitäisi liittää osaksi Raamattua - ei edes liitteiksi. Olen Nummelan kanssa samaa mieltä tässä asiassa.

Jokelan koulusurmat

Tämä surullinen murhenäytelmä varjostaa mieltä ja kaikkea aika lailla. Moni on kirjoittanut aiheesta blogeja ja niitä olen vähän lukenutkin. En ole kuitenkaan seurannut aiheen käsittelyä kovin paljoa mediassa. Kyseisen nuoren miehen traaginen teko tulee kuitenkin monien asioiden kautta lähelle. Kyse on erittäin älykkäästä, mutta vihaisesta nuoresta miehestä, joka opiskeli tavallisessa lukiossa, rauhaisassa kunnassa. Itse olin lukioaikana myös vihainen nuori mies, joka viihtyi kirjojen keskellä, jotka käsittelivät filosofiaa, psykologiaa ja historiaa. Halusin löytää totuuden, jolle elää. Tietyllä tasolla voin kai ymmärtää tappajan tuntoja ja ajatuksia, mutten hyväksyä, saatikka hänen puheitaan tai tekojaan. Lukiossa mietin Nietzchen ja Jeesuksen oppien eroja. Jeesusta vastaan kapinoin, mutta kuitenkin rakastuin häneen, ja sillä rakkaudella oli ja on kova hinta.
Joissain blogeissa on rohkeasti ja tarpeellisesti otettu esille tärkeä, mutta herkkä ja arka kysymys tappajan maailmankuvan ja musiikin vaikutuksesta hänen traagiseen tekoonsa. Kyseinen tappaja on hyvin perillä maailmankatsomuksellisista kysymyksistä.
Filosofi Martin Buber on kirjoittanut jotenkin siihen tapaan, että ‘kaikki ihmisen identieteetti-ongelmat johtuvat siitä, että hänen ajatuksensa, sanansa ja tekonsa eivät ole samassa kurssissa.’ Se on totta. Kamppailen oman identiteettini kanssa juuri tällaisten kysymysten pohjalta: puhunko sitä, mitä oikeasti ajattelen, ja teenkö sitä mitä ajattelen ja puhun? Ovatko puheeni ja tekoni ristiriidassa? Mulla on usein identiteetti-kriisi.
Tämän ajattelun mukaan on erittäin olennaista, mitä ihminen ajattelee, mihin hän uskoo, minkälainen on hänen maailmankatsomuksensa. Sitä, mitä kylvetään, sitä niitetään kohta. Jos ajatukset ovat myrkyllisiä, niin, niin ovat kohta sanat ja teotkin. Jeesus kiinnitti (käsittääkseni) suurinta huomiota juuri ihmisen sydämeen, josta pahuus lähtee, Mark. 7:21 - 22. Jeesus jopa antoi ymmärtää, että ajatuksissa tehty synti on itse teon veroinen, Matt. 5:21 - 22. ‘Jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion.’ Sanoja on aivan mahdotonta erottaa ajatuksista, ja ne molemmat liittyvät myös tekoihin. On syytä kuunnella tarkaan, mitä nuoret ajattelevat ja puhuvat. Kristillisen uskon mukaan jokaisessa sydämessä on pahuuden siemen. Luulen, että ihmisen pahuudesta olisi syytä puhua. Kuinka sitä voi hallita? Kuinka sen voi kitkeä? Avutonta ihmistä auttaa usko hyvään, suojelevaan ja pyhään Jumalaan.
Olen erittäin pahoillani tästä tapahtumasta uhrien, heidän omaisten, heidän ystäviensä ja koululaisten puolesta.

taiteilijan arvokkuus

Ohessa on pari kuvaa 1600 merkittävimmältä taiteiijalta Rembrandtilta. Eräs hauska maalari, joka aikoinaan hoiti kaikki maalarinhommat lapsuuden kodissani, on lempinimeltään Remppu. Nimi siis viittaa tuhon toiseen mestariin. Kaikilla meidän remontti-miehillä oli muuten hauskat nimet. Mulla ei ole esim. harmainta aavistusta, mitkä ovat Pätkän ja Hugelin oikeat nimet. Joka tapauksessa tein aikoinaan lukiossa jonkun esitelmän Rembrandtista ja innostuin hänestä tosi paljon. Taiteilija oli uransa alussa suuri menestys, mutta sitten työt eivät enää menneet kaupaksi. Rembrandt nappasi tosi paljon aiheita Raamatusta, vähän niin kuin Marc Chagall 1900-luvulla. Joka tapauksessa Rembrandt kuoli rutiköyhänä vanhuksena. Kuitenkin nuo hänen myöhäisemmät teoksensa ovat aika jänniä, nimittäin niissä esiintyy (muistaakseni) vain arvokkaita ihmisiä. Eli rutiköyhä ja hyljätty taiteilija halusi kuvata vain murtamatonta arvokkuutta ja rikkautta, jota ei voi varastaa. Ei liene suuri yllätys, että juuri noissa teoksissa kuvataan usein raamatullisia teemoja. Minkä takia tämä taiteilija ei kuvaa elämän ahdistusta, köhyyttä, yksinäisyyttä tai jotain vastaavia ikäviä asioita, joita niin usein kuvataan? Minkä takia hän ei murru? Miten Jeesus ja muut Raamatun hahmot liittyvät tähän mysteeriin? Näitä kysymyksiä on moni Rembrandtin kriitikko / ihailija pohtinut.
Tämä Rembrandtin teos kuvaa tuhlaajapojan rellestystä.
Viime GG-illassa oli aiheena ihmisen kaikenlaiset suhteet, joita on vauvasta vaariin ja mummoon. Eräs poika-porukka teki hyvin personallisen kuvakollaasin tuhlaajapojan tarinasta (Luuk. 15). Jokainen meistä syntyy tähän maailmaan kahden ihmisen suhteesta ja jokainen meistä syntyy suoraan suhteeseen, vähintäänkin äiti-lapsi suhteeseen, jos ei nyt oteta täydellisiä orpoja huomioon. Kukaan ihminen ei elä yksin, vaan me ollaan lauma-rotu, niinpä me kaipaamme, rakkauden ajamina, toistemme seuraan. Haluamme kuulua johonkin ja meillä on monia suhteita: perhe-, kaveri-, työ-, seurustelu-, ja vähän vanhempana avioliittosuhde. Kaikki meistä kaipaavat näitä suhteita. Tämän takia esim. orvot ja hyljätyt lapset ja nuoret muodostavat jengejä kaupunkeihin. Tämä on lämmin osoitus siitä yhteyden (ja rakkauden) kaipuusta, joka on meissä.
Ilosanomassa on kyse juuri tästä suhteiden eheytymisestä. Suhteen itseensä, veljeensä ja sisareensa ja jopa Jumalaan voi saada kuntoon ristin kautta. Tässä kuvassa poika palaa kotiin ja yllättäen isä riemastuu hänen paluustaan.
Ps. sivun oikealle ylä-nurkkaan on saatu koottua kaikki käyttämäni tagit/merkinnät. Ne helpottavat sivuilla suunnistamista. Kiitos siitä Mikolle!

Tie täydellisyyteen

Jeesuksen antamat eettiset ohjeet ja vaatimukset olivat kaikkea muuta kuin helppoja. Jeesus toivoi yksinkertaisesti täydellisyyttä. ‘Olkaa siis täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.’ Matt. 5:28. Tämän ajatuksen tai vaatimuksen mukaan ihmisen kuuluu imitoida eli matkia taivaallista Isäänsä. Mooseksen laissa, jota Jeesus luki ja noudatti ainakin pääpiirteissään, (olen kyllä sitä mieltä, että Jeesus noudatti sitä täydellisesti) esiintyy useasti toistuva käsky: 3. Moos. 19:2 ’Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.’ ’Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä, ja siksi teidän tulee pitää itsenne puhtaina ja pyhinä.’ 3. Moos. 11:44. Muita tällaisia kohtia löytyy jakeista 3. Moos. 20:7 ja Uudesta testamentista jakeista Jaak. 1:4 ja 1. Piet. 1:16. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo vielä eräälle rikkaalle nuorukaiselle, Matt. 19:21: ‘jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.’ Mooseksen lain pyhyys-vaatimus on kai aika lähellä Jeesuksen täydellisyys-vaatimusta. ‘Olkaa täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne.’ Eli olkaa, niin kuin taivaallinen Isänne. Olkaa yhtä armollisia, yhtä oikeudenmukaisia, yhtä viisaita, yhtä pyhiä, yhtä loistavia.. Imitatio Dei - Imitatio Kristi - Jumalan kuva. Loistakaamme taivaallisen Isämme valoa tähän maailmaan.
Jakeiden Matt. 25:34 - 38 mainitsemat ‘Isäni siunaamat’ ovat juuri tuollaisia ihimisiä tai ‘lampaita’, jotka tekevät itse asiassa taivaallisen Isänsä tekoja maan päällä. He kulkevat Psalmin 146 viitoittamalla tiellä tehden Jumalan tekoja: hankkivat oikeutta sorretuille, antavat leipää nälkäisille, vapauttavat kahlitut, antavat sokeille näön, antaa onnettomille toivon, suojelee muukalaisia, tukee leskiä ja orpoja.. He toisin sanoen seuraavat Jeesusta.
Mutta mitäs me? Entä jos, niin kuin minä, tuntee olevansa aika huono ihminen? Paavali oli aikamoinen pyhimys, mutta hänkin kirjoitta: ‘en tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut TÄYDELLISEKSI.’ ‘Mutta pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen.’ Fil. 3:12. Heprealaiskirjeen jakeet kuten, Hepr. 7:19, 28 ja 10:14, ovat alkaneet avata minulle tätä vaikeaa kysymystä täydellisyydestä. Jakeessa Hepr. 7:19 sanotaan, että ‘eihän laki tehnyt mitään TÄYDELLISEKSI. Sen tilalle me olemme saaneet parempaa: toivon, joka antaa meille uskalluksen lähestyä Jumalaa.’ Vähän tämän jälkeen sanotaan, että, 7:28, ‘lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen TÄYDELLISYYDEN.’ Jännällä tavalla Jeesus on (Hepr. 5:9) ’saavuttanut täydellisyyden’ ja näin hänestä on tullut ‘iankaikkisen pelastuksen tuoja’. Ja Jeesus, meidän täydellinen ylipappimme, Hepr. 10:14, ‘on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi TÄYDELLISIKSI ne, jotka pyhitetään.’
Eli meidät on jo tehty täydelliseksi, Jeesuksen tähden. Annetaan tämän täydellisyyden ottaa meidät valtaansa, eletään se todeksi, mitä me ollaan Jeesuksen, täydellisen ylipappimme, ja täydelliseksi tekijämme tähden. Kyse on siis taas identiteetistä. ‘Tule siksi, joka jo olet.’ Elä täydellisyytesi mukaan, elä uuden luontosi mukaan Kristuksessa. Johanneksen kirjeessä tämä kaikki on jollain lailla ilmaistu kauniisti, 1. Joh. 4:17: ‘Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellaisen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.’
Paavalin lailla mekin voimme jollain ihmeen voimalla (Fil. 1:6) ‘luottaa siihen, että Jumala, joka on teissä (meissä) aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.’ Kts. myös:1. Kor. 1:8, Kol. 1:22. Paavali tosiaan näki kääntyneissä ja Kristuksen Herruuteen alistuvissa ihmisissä jotain aivan ihmeellisiä Jumalan mahdollisuuksi. Herra avakoon meidänkin silmämme näkemään nämä mahdollisuudet.

Saarna isosleirillä - minä rakastan sua niin, että sattuu!

Joh 4:46 – 53 / Room. 1:16 – 17Tuossa The Rainin laulussa on sanat: ’sun syvimmissä haaveissa, joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu’ ja kertosäkeessä hoilataan ‘minä rakastan sua niin, että sattuu’. Pitää tietysti kysyä, että ketä sattuu? Yleensä kannetaan banderolleja ja pinssejä, joissa lukee ’make love, not war’. Kaikki tietää, että sota sattuu ainakin häviäjiä. Mutta sattuuko rakkaus, vai onko se vain niin ihanaa ja kivutonta? Sadut loppuvat usein lauseeseen: ja niin he elivät onnellisesti elämänsä loppuun asti. Rakastivatko he, siis se prinsessa ja prinssi, toisiaan, niin, että sydämeen sattuu?
Raamatussa meille kerrotaan Jaakobista, joka rakastui Raakeliin. Heidän ensitapaaminen oli aika outo. Siitä kerrotaan yksinkertaisesti seuraavasti: Jaakob suuteli Raakelia (siis ei mitään johdattelevia löpinöitä, vaan suoraan ja mutkattomasti meille kerrotaan heidän ensitapaamisesta juuri näin). ‘Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi itkuun.’ 1. Moos. 29:11. Ehkä tuota ensisuudelmaa seurannut itkuun purskahtaminen oli aavistus siitä kivusta, jota suhde toisi tullessaan. Raamattu kertoo, että Jaakob joutui palvelemaan Raakelin isää Laabania yhteensä neljätoista vuotta orjana, saadakseen rakastamansa naisen vaimokseen ja omakseen. Tällä tavalla rakkaus sattui, siihen kuului monia suudelmia, mutta myös monia itkuja ja paljon töitä appiukon orjana. Mutta oliko Raakel kivun ja työn arvoinen? Oli, nimittäin Jaakob oli sitä mieltä, että nuo ‘vuodat tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.’ 1. Moos. 29:20.
’Minä rakastan sua niin, että sattuu.’ Raamatussa on ihanat sanat: ’Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa.’ Psalmeissa sanotaan, että Herra on minun kilpeni! Eli toisin sanoen Herra rakastaa minua niin paljon, että hän toimii minun kilpenäni eli hän ottaa minuun suunnatut nuolet, pilkat ja iskut vastaan – minun puolestani. Jumala rakastaa minua, niin että (häntä) sattuu. Kristus Jumalan Poika naulittiin ristille, sen takia, että hän rakasti sinua niin paljon, että halusi vapaaehtoisesti ottaa sinun puolestasi iskut vastaan, sen takia, että hän halusi kärsiä sinulle kuuluvan tuomion sinun puolestasi. Rakkaus sinuun ja minuun sattui Jeesusta.
Tuossa Paavalin tekstissä, Room. 1:16 - 17, joka äsken luettiin, käytetään kreikkalaista sanaa dynamis, joka tarkoittaa voimaa, ja josta on johdettu sana dynamiitti. Paavali sanoo innoissaan ja vakavissaan, että evankeliumi on Jumalan voima! Evankeliumi on Jumalan kovinta dynamiittia. Jotkut ajattelevat, että meidän uskomme on jotain tylsää toimettomille nuorille tarkoitettua sohvaperunauskontoa ja vanhuksille tarkoitettua nojatuoliuskontoa. Mutta jos katsotaan vaihteeksi Raamattuun, niin huomataan, että vaikka opetuslapset eivät olleetkaan mitään ruudin keksijöitä, niin heissä vaikutti jokin aivan ihmeellinen voima. Tuo voima on evankeliumi ja se on Jumalan kovin dynamiitti. Hyvät kristityt tuo Jumalan voima vaikuttaa myös tänään meissä kristityissä. Paavali sanoo, että (Kol. 2:9) ’hänessä (Kristuksessa) on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään, ja hänen yhteydessään myös te olette tulleet tästä täyteydestä osallisiksi.’ Toisessa kohdassa Paavali sanoo, Ef. 1:18 – 20: ’minä rukoilen että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, … valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään…, miten mittaamaton on hänen dynamiittinsa (voimansa), joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä dynamiitti (voima), jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa..’ Eli hyvät kristityt, jos sinä uskot evankeliumiin, uskot Jeesukseen ja sinut on kastettu, niin sinä olet osallinen tästä voimasta, tästä armosta, tästä anteeksiantamuksesta, uudesta liitosta, sinut on liitetty uuteen Adamiin, uuteen ihmisyyteen, sinä kuulut Kristukselle, sinä olet uskon kautta Jumalan lapsi ja silmäterä. Jumala rakasti ja rakastaa sua niin, että sattuu, ja jos et oikein jaksa uskoa sitä, niin katso Jeesuksen lävistettyjä käsiä – kyllä se sattui. Totta, me olemme pieniä, heikkoja, heikkouskoisia, syntisiä, mutta samassa Jumala tekee meissä jatkuvasti työtä. Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä ja sen takia onkin syytä sanoa uskonpuhdistaja Martti Lutherin sanoja mukaillen: Kristus ei anna voimaansa kelleen muille kuin heikoille ja voimattomille, hän ei anna viisauttaan muille kuin hulluille, hän parantaa ainoastaan sairaat, hän antaa synnit anteeksi ainoastaan syntisille, hän antaa elämän ainoastaan kuolleille. Turvaudutaan tänäänkin evankeliumiin, Jumalan voimaan ja käydään yhdessä ehtoolliselle. Otetaan vastaan kaikki se rikkaus, joka meille annetaan, ja jaetaan sitä eteenpäin toisillemme. Eletään tämä elämämme Hänelle, Hänen voimassaan!

Miksi muslimi kääntyy kristityksi?

Christianity Today -lehdessä on hyvä juttu siitä, minkä takia muslimi todennäköisimmin kääntyy kristityksi. Syitä ovat muun muassa: 1) kristittyjen elämän todistus, jota leimaa alttius palvella ja rakkaus ja sydämen yksinkertaisuus (lifestyle), 2) yliluonnollinen Jumala, joka tekee ihmeitä, parantaa, antaa rukousvastauksia, eheyttää jne.., 3 - 6) sharia-lain kyvyttömyys muuttaa ihmistä, evankeliumin sanoma, pelastusvarmuus, Jumalan rakkaus syntistä kohtaan.. Vesan blogissa on hyvä tiivistelmä tuosta pitkästä artikkelista. Tämä on tärkeää tietoa varsinkin niille, jotka tekevät lähetystyötä muslimien parissa. Tuon lehti-jutun mukaan monet muslimit kääntyvät, mutta hinta on kova: vainoa, hyljeksintää, vihaa, mustamaalaamista, väkivaltaa jne. Vainot ovat aina kaunistaneet, jollain ihmeellisellä tavalla, kristittyjä.

Focus your energy - Jeesuksen tehtävänkuva

Valossa on voimaa! Kun keskittää tarpeeksi valonsäteitä niin syntyy laser, joka leikkaa läpi teräksen, ja jonka avulla voidaan tehdä tarkkoja laserleikkauksia vaikka ihmisen silmäterässä tai sydämessä. Joka tapauksessa asiaan.. Jeesus fokusoi intonsa tiettyihin asioihin. Hän ei vain tehnyt ja puhunut asioita sattumanvaraisesti, vaan hänellä oli suunnitelma.
Hän ei halunnut poiketa tältä suunnitelmalta ja hän uskoi varmasti, että ‘jo ennen syntymääni Herra kutsui minut’, Jes 49:1 - 3. Varmasti hän uskoi, että ’häntä kunnioitetaan polvesta polveen, niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu’ Ps. 72:5. Varmasi hän rukouillessaan, kysellessään kutsumustaan, oppi luottamaan, että messiaaninen ja kansallinen ennustus koski häntä: ’sinussa minä osoitan kirkkauteni’ Jes 49:3. ‘Minä teen sinusta valon valon kaikille kansoille..’ Jes 49:6. Kuinka hän toteuttaisi tuon monimutkaisen, hullun suuren ja vaarallisen kutsumuksensa? Kuinka valo voisi olla selvä ja kirkas?
Yksi aikamme arvostetuimmista Jeesus-tutkijoista E. P. Sanders kirjoittaa, että hänen mukaansa Jeesus toimi selvän suunnitelman mukaisesti - Jeesus-tutkimuksessa tämä on paljon sanottu, mutta on ilahduttavaa, että se on nykyään myös aika monen muunkin tutkijan näkemys (Wright, Ben F. Meyer)! Evankeliumin pohjalta tällaiseen näkemykseen on hyvä yhtyä. Jeesuksella oli oikeasti strategia ja tavoite, josta hän ei poikennut ollenkaan. Psalmin mukaan, Ps. 119:12 - 13; ‘olet taivuttanut mieleni täyttämään käskysi, aina ja tinkimättä. Mieltään muuttelevia minä vihaan, mutta sinun lakiasi rakastan.’ Herran kärsivää palvelijaa koskee sana, Jes 50:5 - 7: ‘Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistynyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi.. olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.’
Jeesus ei siis ollut mikään tuuliviiri kutsumuksensa suhteen. Hänen taakseen jäi tämän takia monia loukkaantuvia, hämmentyneitä, vihaisia, ja pettyneitä ihmisiä, joiden toiveita Jeesus ei suostunut täyttämään. Kansanjoukot halusivat tehdä Jeesuksesta väkisin mieleisensä kuninkaan, mutta Jeesus vain vetäytyi pois heidän luotaan, Joh 6.15. Hän ei ollut tittelin- ja arvostuksen kipeä. Häntä kiinnosti Jumalan tahto, ei ihmisten tahto, joka olisi johtanut harhaan. Kanaanilainen nainen sai todella nöyryyttää itsensä ja siltikään Jeesus ei olisi millään halunnut auttaa hänen riivattua tytärtään, Matt 15.21 - 28. Jeesus sanoi: ’ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.’ Sitten hän sanoi naiselle: ‘ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.’ Sanottakoon, että lopulta Jeesus taipui tuon kanaanilaisen anoavan naisen edessä ja tytär sai avun. Jumalan pelastusjärjestys sai siis taipua kärsivän ihmisen rukouksen edessä.. se on kova juttu! Sitten vielä, kun Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, Jumalan Pojaksi, niin Jeesus kertoi omilleen, mikä olisi hänen messiaaninen tiensä. Hän siis ennusti kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Pietari nuhteli Jeesusta, jolloin Jeesus sanoo Pietarille, Mark 8:33: ‘väisty tieltäni, saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisistä!’
Ehkä meidänkin pitäisi kristittyinä, maailman valona, miettiä tarkkaan, miten elämme tämän elämän. Mitä Jeesuksen sanat tarkoittavat, Joh 20:21: ‘niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät!’ Kaikkeen ei pidä suostua, kaikkeen ei pidä lähteä mukaan. Pienikin valo on äärettömän tehokas, jos sen fokusoi fiksusti.
ps. Jumala antoi esim Paavalille ja muille apostoleille selvät ja aika erilaiset kutsumukset. ‘Sillä hän, joka on antanut Pietarille voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen keskuudessa.’ Gal 2:8.

Jeesuksen tehtävänkuva ja risti

Kirjoitin pari päivää sitten Jeesuksen tehtävänkuvasta, ja siitä, miten Jeesus saattoi tiivistää oman missionsa. Tuossa tehtävänkuvauksessa, jonka lainasin lähinnä Meyersin arttikkelista, ei esiintynyt ajatusta siitä, että Jeesuksen keskeisenä missiona olisi kuolla ja nousta kuolleista. Kuitenkin Ihmisen Pojan kuolema ja ylösnousemus oli erittäin keskeistä Jeesuksen kutsumuksen kannalta - se oli jotain, minkä oli pakko tapahtua, Jeesuksen oli pakko käydä se läpi, jotta Isän tahto toteutuisi, ja jotta kirjoitukset kävisivät toteen.
Tästä oudosta missiostaan hän puhui vain lähimmille opetuslapsilleen ja hän otti sen esille evankelistojen mukaan kolmesti. Tämän takia puhutaan kolmesta passio-ennustuksesta: Mark. 8:31 - 33; 9:31 - 32; 10:32 - 34. Näissä kohdissa Jeesus puhuu tehtävästään vähän kummallisesti kolmannessa persoonassa: Ihmisen Poika tapetaan, hän nousee kuolleista.. Jeesus kuitenkin tarkoitti itseään.
Opetuslapset eivät ymmärtäneet mistä oli kysymys, Mark. 10:32. Ja alussa kun Pietari ymmärsi jotenkin, niin hän vastusti Jeesusta, koska hän ei halunnut Jeesuksen kulkevan tuota tietä. Jeesus osoitti, että ei ollut vaihtoehtoa ja, että kyse oli Jumalan tahdosta. Jeesus sanoi Pietarille: väisty tieltäni saatana! Mark 8:33.
Yksi hyvin vaikea kysymys onkin: miten yhdistetään Jeesuksen tehtävänkuva hyvänä paimenena, kadonneiden lampaiden etsijänä, sairauksien parantajana, ihmeiden tekijänä, syntisten ystävänä ja suurena opettajana, siihen kutsumukseen, joka vei hänet ristille, hautaan, ja häpeän kautta kirkkauteen. Yksi tapa tiivistää Jeesuksen kutsumus on todeta kuten jakeessa Mark. 10:45. Ihmisen poika tuli ‘palvelemaan’ (vrt. Room 15:8), ja ‘antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta.’ Vrt. Jes. 53:10 - 12.
Varmasti kaikkia näitä tehtävänkuvia tarvitaan ja kaikki tiivistelmät Jeesuksen missiosta ovat erittäin tärkeitä (esim Matt 11:5 - 6) ja kaikki ne ovat kuuluvat yhteen ja toteutuvat yhdessä hahmossa, personassa nimeltään Jeesus.

Selkeä työnkuva tuo tuloksia ja tentouttaa

Viime aikoina on ollut jokseenkin kiireitä, mutta kiire on huono tekosyy olla hoitamatta blogia:) Viimeksi kirjoitin siitä, että Markuksen evankeliumissa on vauhti päällä. Jeesus ei sinänsä ollut kuitenkaan kiireinen - ainakin luulen, että hän teki siirtojaan tavallaan rauhallisesti mutta varmasti ja erittäin rohkeasti. Jeesus varmasti osasi keskittyä ainoastaan olennaisiin asioihin. Jeesus rajasi työnsä ja missionsa tosi tarkasti. Hänen tehtävänkuvansa ulkopuolisiin hommiin hän ei juurikaan puuttunut - ehkä pari kertaa pitkin hampain, kovan taivuttelun jälkeen.. Matt 15:24, 26, 28.
Miten siis Jeesus rajasi tehtävänsä? Tai miten hän tiivisti oman työnkuvansa? Nykyään konsultit ajattelevat, että ihmisen on hyvä osata tiivistetysti kertoa, mikä on hänen visionsa, työnäkynsä, missionsa ja työnkuvansa. Sitä yksinkertaisemmaksi sen osaa määritellä, sitä parempi. Toisaalta näiden ‘missionstatement’ttien’ tulee olla sen verran konkreettisia ja realistisia, että niihin voidaan tarmolla tarttua.
Jeesus tiivisti missionsa esim seuraavasti:
1) Hän tuli kokoamaan (kutsumaan koolle) Israelin kadonneet lampaat, Matt 15:24; 10:6; Luuk 19:9; 13:6.
2) Hän tuli toteuttamaan lain, tai viemään sen täyttymykseen, Matt 5:17,
3) Hän tuli etsimään ‘kadonneet lampaat’ Luuk 19:10; 15:2 - 7; Matt. 18:10 - 14.
4) Hän tuli keräämään ’syntiset’ juhla-aterialle,
5) hän tuli parantamaan sairaat Mark 2:17,
6) hän tuli tuomaan elämän kuolleille, Matt 11:5, täyttämällä kirjoitukset, tekemällä ihmeitä, parantamalla sairaita, ajamalla riivattuja pois..
ps. tuo tiivistelmä Jeesuksen tehtävän kuvasta perustuu Ben F. Meyerin näkemykseen, jonka hän esittää eräässä artikkelikokoelmassa, joka julkaistiin vuonna 1994. Artikkelin nimi on Jesus’ ministry and self-understanding.

Hetki lyö

Laskin juuri, että Markuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa käytetään 11 kertaa sanaa ’eutus’ eli ’nyt heti, välittömästi’. Jeesuksen eka lause kyseisessä evankeliumissa kuuluu seuraavasti, 1:15: aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! Enää ei pidä valmistella mitään, enää ei pidä toivoa. Nyt pitää vain kääntyä ja uskoa evankeliumi, välittömästi, sillä valtakunta on tullut lähelle. Jeesus näki Pietarin ja Sebedeuksen pojat Johanneksen ja Jaakobin, ja heti Jeesus kutsui heitä: tule! Seuraa minua. Ja välittömästi miehet jättivät verkkonsa ja ystävänsä, vanhan elämänsä, sukunsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta ties minne. Opetuksensa ja ihmeittensä vuoksi Jeesus sai välittömästi suuren maineen. Hänestä levisi huhu, että hän opettaa niin kuin se, jolla on valta, ei niin kuin lainopettajat, ja lisäksi hän komentelee pahoja henkiä ja ne tottelevat häntä. Jeesus ei kuitenkaan jäänyt miellyttämään seuraajiaan, vaan hän pakkasi aamulla aikaisin tavaransa, rukoili ja jatkoi matkaansa, 1:38. ’Me lähdemme nyt täältä.. minun on julistettava sielläkin..’ Hetki tuli, hetki meni. Jumalan valtakunnalla on kiire, sen hetki on nyt.’ ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Luuk. 13:32 - 33. Jerusalem, Jerusalem! Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kananemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Luuk. 19:42. ’Kunpa sinä tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.’ Evankeliumissa asiat tapahtuvat tosi nopeasti. Jeesus tuomitaan ja tapetaan kovalla kiireellä, kun siihen tarjoutuu yhtenä hetkenä mahdollisuus. Jeesus haudataan kovassa kiireessä ennen sapatin alkua ja kolmantena päivänä tapahtui maailmanhistorian merkittävin ihme. Jeesus nousi kuolleista. Kyseessä oli Jumalan kommando-isku ihmiskunnan pelastamiseksi, salamannopeaa ja tehokasta toimintaa. Missio onnistui. Jumalan valtakunnalla on kuitenkin edelleenkin kiire – sanomaa pitää levittää, Jumalan valtakunnan todellisuus tulkoon tänne maan päälle, ’niin kuin taivaassa’. Tänään on minun ja sinun hetki. Oletko valmis? Olenko minä valmis?

Joosef ja nuoret tänään

Ohessa on juttu, jonka kirjoitin ehkä puoli vuotta sitten. Se julkaistiin Ulvilan paikallissanomissa (Ulvilan Seutu). Olin vielä tuolloin pappina Ulvilan srk:ssa. Kirjoitus sopii hyvin tähän nuoriso-teemaan. Tekstiä on vähän toimitettu..

Ef. 3:17 ‘Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja.’
Minun mielestäni Joosefin elämäntarina (1. Moos. 37, 39 - 50) on uskomattoman kiehtova. Se on klassinen tarina toivosta ja varmasti myös uskosta ja rakkaudesta. Joosefin tarina on täynnä ääripäitä. Ensiksi hän unelmoi mahdottomia (Raamatussa se on ihan normaalia), sitten hän ajautuu kaivon pohjalle ja hänen vihaiset ja kateelliset veljensä myyvät hänet orjaksi Egyptiin. Egyptissä hän joutuu vielä syyttömänä vankilaan. Kaiken tämän keskellä Joosef kestää ja lopulta hän päätyy Egyptin hoviin kansan johtajaksi ja pelastajaksi. Miten ihmeessä Joosef säilytti toivonsa kaiken tuon häntä kohdanneen vääryyden keskellä?
Milestäni tuhon kysymykseen on kolme syytä tai vastausta: 1) unelmat, 2) vanhempien rakkaus ja tuki, 3) ja tärkeimpänä ja ratkaisevana asiana Jumalan huolenpito.
Ehkä nuo ihanat nuoruuden unelmat (1) (1. Moos. 37) kaikuivat jotenkin Joosefin mielessä kaikissa hänen elämänsä vaikeuksien keskellä. Joosefin tarinan kertoja on nähnyt tarpeelliseksi kirjoittaa Joosefin elämäntarinan alkuun, ikään kuin johdannoksi, lyhyen maininnan hänen suhteestaan isäänsä Jaakobiin (2). Jakeessa 1. Moos. 37:3 sanotaan: ’’Israel (eli Jaakob) rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan..’’ Jostain syystä tämä lämmin todistus isän rakkaudesta oli kertojan mielestä olennaisen tärkeä asia mainita heti Joosefin dramaattisen elämäntarinan alussa. Ehkä tuo rakkauden ja merkityksen kokemus oli äärimmäisen tärkeä Joosefille.
Jokainen ihminen elää varmasti jollain tavalla ja jossain roolissa todeksi Joosefin tarinaa. Jokainen meistä on varmasti joskus kadehtivien veljesten roolissa, jokainen on joskus Joosefin roolissa ja joku on nuorisoa eteenpäin kannustavan ja rakastavan isän roolissa. Elämän vaiheissa tilanteet muuttuvat. Joku on nuori ja ehdoton Joosef unelmineen, joku on vihattu Joosef kaivon pohjalla, joku on vankilassa elämäänsä ihmettelevä kaikin tavoin loukattu ja yksinäinen Joosef, muukalaisena kaukana kotoa. Joku on päämäärätietoinen Joosef, joka tekee töitä unelmiensa toteutumiseksi, auttaakseen muita. Joku on aikuistunut ja viisastunut Joosef, joka on oppinut antamaan anteeksi pahantekijöilleen.
Paavali kirjoittaa, että rakkaus on kristityn ihmisen elämän perustus ja kasvupohja. Rakastettuna on turvallista kasvaa ja elää omaa kutsumustaan todeksi. Rakkaudessa ei ole pelkoa. Meidän kristittyjen elämäntarinan alussa on ratkaiseva huomautus, joka näkyy kaikissa elämän ihmeellisissä tai vähemmän ihmeellisissä vaiheissa. Tämä ratkaiseva huomaus, joka leimaa Jumalan lasten ja kaikkien pyhien elämää kaikuu kaikkialta Raamatusta. Sen voi ilmaista vaikka seuraavilla sanoilla, Gal. 2:20: ’’elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.’’
Ps. Uskon, ett noiden 45 000 syrjäytyneen nuoren elämään voidaan vaikuttaa hyvällä tavalla nimen omaan evankeliumin ydinasioilla. Eli annetaan nuorille (1) unelmia, vahvistetaan kutsumus, 1. Piet. 1:10, 2, (2) krsistitty saa uskoa olevansa Jumalan silmäterä, yksi niisät ‘vähäisimmistä’, joiden puolesta Kristus on kuollut, korvaamaton Jumalan silmissä luotuna ja lunastettuna, ja (3) Herra on omiensa kanssa aina, Matt. 28:20, Ef. 3:17. Joosefin lailla me vaellemma täällä maailmassa, joka on täynnä pahuutta, mutta ‘vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani..’ Ps. 23.

45 000 nuorta syrjäytynyttä

Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella lähes 100 000 nuorta vuonna 2005 - kertoo polarisaatiomuistio, josta on lainaus ohessa.
Tämä muistio kertoo, että koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oli Suomessa vuonna 2004 lähes 100 000 nuorta. Suurin osa ulkopuolista nuorista tulevat toisen asteen ammatillisen koulutuksen keskeyttäneistä nuorista. Muistio osoittaa, että koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääminen tapahtuu viiveellä. Tämän takia näitä nuoria ei ole aiemmin nostettu esille.Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista nuorista noin yli 50 000 olivat vuonna 2004 työttömiä nuoria. Lähes 45 000 nuorta olivat kuitenkin kokonaan työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Tämä tarkoittaa sitä, että eivät olleet työttöminä työhakijoina, koulutuksessa, työelämässä, armeijassa, ulkomailla tai kotona hoitamassa lastaan/lapsiaan. Nämä nuoret olivat palvelujärjestelmän ulkopuolella.Muistiossa todetaan myös että alueelliset erot koulutuksen ja työelämän ulkopuolisuudessa ovat suuret.Muistio toteaa, että Suomella ei ole varaa tämäntyyppiseen polarisaatioon. Tulos on myös jyrkässä ristiriidassa maamme koulutuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Voidaan jopa puhu koulutuspoliittisesta heitteillejätöstä. Ongelma on suuri ja vaatii niin koulutuspoliittisia, sosiaalipoliittisia kuin työvoimapoliittisia toimenpiteitä.Muistion yhtenä viestinä on myös, että oppilashuoltoon sekä ohjaukseen ja neuvontaan panostamalla voitaisiin saada paljon myönteistä aikaiseksi.Muistion tärkein esitys on, että Suomessa kuten muissakin pohjoismaissa tulee luoda peruskoulunuorten seurantajärjestelmää. Muistio peräänkuuluttaa myös joustavuutta opetusjärjestelmään sekä erilaisten oppijoiden parempaa huomioimista.Muistio vahvistaa käsityksen että nuorten taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on muuta väestöä heikompaa.Erik Häggman, sivistystoimentarkastaja
ps. kauhistuttava tilanne.

Lastenkaltaisten tsemppi- ja valistusmusaa

Välillä pitää vaihtaa tyyliä. Jostain syystä tämän NAS:n aina niin mahtavan hittibiisin kaltaisia biisejä on aika paljon nuorison musamarkkinoilla. Heti tulee mieleen P.O.D:n The Youth of the nation ja Matisyahun Youth. Ja tietenkin Dylanin klassikko Forever Young. Kertovatko nämä biisit jotain lapsenkaltaisuudesta, joka siis on vieläkin viikon teema tällä blogillani.
Ehkä näissä biiseissä kaikuu se vahvasti nuoruuteen kuuluva ääni, joka liittyy toivoon elämän merkityksestä. Mutta tie on liukas.. niin kuin NAS:n biisissä tulee hyvin esille sen traagisissa kertomuksissa. Ja Jeesus sanoi 1) Matt. 18:3: ellette te käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Ja heti perään, 2) Matt. 18:7: ‘… jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä…, hänelle olisi parempi, että .. upotettaisiin meren syvyyteen.’ ja ’voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! ‘..Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä.’ Nuorten elämänjanoa ei saa tyydyttää tappavilla ja tuhoavilla myrkyillä!
NAS “I Can” [Kids]I know I can (I know I can)Be what I wanna be (be what I wanna be)If I work hard at it (If I work hard at it)I’ll be where I wanna be (I’ll be where I wanna be)[Nas]Be, B-Boys and girls, listen upYou can be anything in the world, in God we trustAn architect, doctor, maybe an actressBut nothing comes easy it takes much practiceLike, I met a woman who’s becoming a starShe was very beautiful, leaving people in aweSinging songs, Lina Horn, but the younger versionHung with the wrong person.Got her strung on thatHeroin, cocaine, sniffin up drugs all in her nose…Coulda died, so young, now looks ugly and oldNo fun cause now when she reaches for hugs people hold they breathCause she smells of corrosion and deathWatch the company you keep and the crowd you bringCause they came to do drugs and you came to singSo if you gonna be the best, I’ma tell you how,Put your hands in the air, and take a vow
ps. Arto Antturilla on taas blogissaan ihan hyviä, syvällisiä ja pirteitä näkemyksiä kirkon tilasta.

Lapsenmieliset ja vanhustenmieliset Jumalan valtakunnan portilla

Luin äsken evankeliumin Luukkaan mukaan ja ajattelin kirjoittaa jotain lyhyesti ja kompaktisti ja nopeasti siitä, mitä eilisen saarnan tematiikasta ymmärsin. Koen, että tämä on tärkeetä ymmärtää. Jeesus sanoi, Matt. 18:3: ‘Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kalataisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.’ Jeesus on totisesti ehdoton.
Hyvänä eksegeettinä tiedän, että on katsottava miten tämä väite sopii Jeesuksen henkilön kokonaiskuvaan. On katsottava, minkälaisia ihmisiä Jeesus toivotti tervetulleiksi yhteyteensä ja on kysyttävä, olivatko nämä valitut jotenkin lapsenmielisiä. Olivatko he kääntyneet ja nöyrtyneet lapsenkaltaisiksi?
Saarnassa viittasin siihen, että neitsyt tytär Siion oli kuuliainen ‘nuoruudessaan’, jolloin Herra suostutteli hänet ja, jolloin ‘ensirakkaus’ syttyi, Hes. 16 ja Hoos. 2. Tulevana pelastuksen aikana Israel, tytär Siion kääntyisi taas niin kuin ‘nuoruutensa päivinä’. Jeesus sanoi, että jos ihminen ei nöyrry tuolle lapsenmielisen tasolle, niin taivaan portit pysyvät kiinni.
Jeesus sanoi vertauksessaan suurista pidoista, että varsinaiset ja ensijaisesti ‘kutsutut’ eivät halua tulla pitoihin, Luuk. 14:17 - 20. Myös rikkaiden on yhtä vaikea tulla sinne, taivasten valtakuntaan, kuin kamelin mennä sisään neulansilmästä, Luuk. 18:24 - 25! Kaikki on tietysti Herralle mahdollista. Mutta Jeesus totiseti turhautui aikalaistensa keskellä ja kysyi, Luuk. 9:41: ‘Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä?’
Publikaanien esimies Sakkeus oli hyvin rikas mies. Hän kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Jeesus kutsui häntä ja toivotti itsensä tervetulleeksi aterialle hänen luokseen, Luuk. 19:1 - 10. Oliko Sakkeus siis lapsenmielinen? Kyllä varmasti. Ainakin hän oli iloinen j. 6, utelias ja rohkea j. 4, ja antelias j. 8, hän osasi järjestää hyvät juhlat j. 6 - 7 ja sitä paitsi hän kiipeili puissa kuin pikkupoika j. 4! Jos hän olisi ollut tosi ‘tosikko’ henkisesti, niin hänen olisi pitänyt pelätä ja vihata ja pilkata Jeesusta, joka johti hänet tietyllä tavalla tilanteeseen, jossa hän luopui paljosta omaisuudestaan. Sakkeus ei ollut kyyninen, ei liian laskelmoiva - hän oli Jeesuksen kaveri! Hän oli ‘Aabrahamin poika’ ja sellainen ‘mikä oli kadonnut’. Sakkeus sai astua liiton ja pelastuksen sisäpiiriin, niin kuin niinä kansansa muinaisina ‘nuoruutensa päivinä’, Hoos. 2, Hes. 16:8. Jeesuksen silmissä Sakkeus oli entinen syntinen, mutta nykyinen anteeksi saanut ja harhateiltään kotiin löydetty Aabrahamin poika.

Lapsienkaltaisten johdolla Jumalan valtakuntaan

Ohessa on tulosaarnani, jonka pidin tänään Mikaelin srk:ssa. Saarna oli oikeasti lyhennelmä tästä tekstistä.
Pidin saarnan jakeista Matt. 18:1 - 10.
Kuka on meistä suurin? Kuka on siunatuin? Hmm. Pikkupoikana ei kyselty vaan julistettiin varmana, että ’meidän isä on paras, parempi kuin teidän isä.’ Jotkut kristityt nuoret jatkavat vähän pidemmälle tätä kaunista uhoa kantaen julistavia paitoja, joissa lukee esim. ’min pappa har skapat din pappa.’ Eli minun isäni on luonnut sinun isäsi! Minusta on tosi hienoa katsella ja kuunnella pikkulasten juttuja ja heidän leikkejä. Ihan oikeasti monta kertaa toivoisin itse olevani paljon lapsenmielisempi, paljon aidompi. Päivän evankeliumista kuulimme, että tämä on myös Jeesuksen toivo meidän suhteemme. Nöyrtykää ja alentukaa lasten kaltaisiksi! Sellaiset ihmiset, jotka kantavat kaikenlaisia tunnustuksia, mitaleita, titteleitä ja arvoja, eivät välttämättä ole suurimpia taivasten valtakunnassa. Vaan todellinen suuruus Jumalan silmissä tulee alentumisen kautta. Meidän kiitoksenkipeiden ihmisten on vaikea ymmärtää tätä, mutta niin se vain on.
Mutta katsotaan tuota lasta, jonka Jeesus asettaa meidän keskellemme meille esikuvaksi. Lapset ovat tietysti kovia itkemään, he valvottavat vanhempiaan, he ovat leikkisiä, he ovat joskus tuhmia, he luottavat täysin vanhempiinsa, he ovat helppouskoisia, he ovat erittäin alttiita kaikelle opetukselle ja johdatukselle, he ovat erittäin kehittyvässä vaiheessa. Lapset ovat ehdottomia. He ovat joko jonkun asian puolella tai sitä vastaan. Heihin on helppo vaikuttaa joko hyvässä tai pahassa.
Lapsuus ja nuoruus on jonkinlainen Raamatullinen teemasana sellaiselle ajalle, jolloin ihminen on erittäin herkkä Jumalan kutsulle. Lyhykäisyydessään monet profeetat, erityisesti Hesekiel ja Hoosea, kehittivät Israelin historiasta jonkinlaisen kronikan, joka kulkee ihmisen eri ikä-vaiheiden mukaisesti. Israel sai runollisia lempinimiä kuten vaikka neitsyt tytär Siion. Tämä on vähän samanlaista kielenkäyttöä kun se, kun Suomea kutsutaan Suomi Neidoksi. Joka tapauksessa profeettojen ajatuksena oli, että nuoruudessaan, Israelin eli tytär Siionin ollessa vielä aivan avuton pienokainen, Jumala kutsui, valitsi ja vapautti sen Egyptin orjuudesta, Hes. 16:4 - 8. Tällainen runollinen kieli on kaunista ja rikasta.
Otan esimerkin. Neitsyt tytär Siion on pikkuvauva, väheksytty ja kiusattu, muiden hylkäämä, kun Herra näkee sen Egyptissä ja vapauttaa sen. Profeetta Hesekielin luvun 16 mukaan Israel syntyi koviin olosuhteisiin: ’kun synnyit, ei napanuoraasi katkaistu, ei vedellä sinua pesty, suolalla ei sinua hierottu eikä sinua laitettu kapaloihin. Mitään näistä ei sinulle tehty, sen vertaa ei kukaan sinua säälinyt.. Sinut vietiin ulos ja jätettiin heitteille, niin vähäarvoisena henkeäsi pidettiin, kun synnyit. Minä kuljin sinun ohitsesi ja näin sinut – tuossa hädässäsi—minä sanoin sinulle: jää eloon ja kasva suureksi!’ Eli tämän jännän kuvauksen mukaisesti Jumala valitsi ja pelasti tuon hylätyn vauvan, ja antoi hänelle kasvukodin ja ajan myötä tuosta lapsesta kehittyi nuori ja erittäin viehättävä neitonen. Hesekiel jatkaa kertomustaan Jumalan ja hänen kansansa suhteesta, 16:8: ’ja minä näin, että oli tullut aikasi, rakkauden aika.. Minä vannoin sinulle valan ja solmin kanssasi liiton, ja sinä tulit minun omakseni, näin sanoo Herra Jumala.’ Tuona aikana, nuoruudessaan kansa vastasi Jumalan kutsuun, silloin se solmi liiton, silloin oli rakkauden aika. Mutta matkalla, iän myötä tuosta nuoresta neitosesta tulee kapinallinen, joka kaipaa takaisin Egyptiin, valittaa monesta asiasta ja uhkaa kivittää Mooseksen ja haluaa vaihtaa Jumalansa epäjumaliin. Loppujen lopuksi kukaan tuosta muinaisesta sukupolvesta, yhtä henkilöä lukuun ottamatta, ei päässyt luvattuun maahan, vaan kaikki väsyvät autiomaamatkalle. Vasta heidän lapsensa, uusi sukupolvi valloittaa luvatun maan, ja tämän uuden sukupolven johdolla astutaan luvattuun maahan.
Tällä tavalla profeetat ovat usein kuvanneet Israelin historiaa vertaamalla sitä ihmis-elämään, jonka elämään kuuluu toiveita, iloja, pelkoja, unelmia, intohimoja, hyveitä ja syntejä. Dramatiikkaa – kaikkea mitä elämään kuuluu. Lopulta tuo nuoruusaika saa paljon huomiota, koska silloin oli kaikki uutta ja viatonta, silloin oli rakkauden aika, silloin Israel suostui kutsuun ja lähti liikkeelle kohti luvattua maata. Silloin kansa oli vielä nuori, innokas, avuton, viaton ja niin innostunut Jumalastaan ja kutsumuksestaan. Profeetta Hoosea profetoi kansalleen tulevasta uudesta pelastuksen ajasta, silloin käy taas kutsu ja silloin Israel vastaa siihen, niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin vastarakastunut neitonen, niin kuin silloin ennen, Hoos. 2:16 - 17: ’Katso, minä suostuttelen hänet mukaani, vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin kun hän lähti Egyptistä.’
Nyt Jeesuksen kautta tuo profetia oli toteutumassa. Jeesus oli Johannes Kastajan kanssa aloittanut toimintansa Juudean autiomaassa, Jordanin joen raja-alueilta. Näillä main Jeesus ”suostutteli” kansaansa kääntymään, nöyrtymään Jumalan puoleen – vastaamaan Herransa kutsuun, niin kuin nuoruutensa päivinä, niin kuin lapsen lailla. Jeesus julisti evankeliumia Jumalan valtakunnan tulosta ja hän sanoi, ettei sinne pääse kukaan muu kuin se, joka nöyrtyy ’tämän lapsen kaltaiseksi.’ Israel tulisi vastaamaan Messiaansa ja Jumalansa kutsuun, ’niin kuin nuoruutensa päivinä.’ Jeesus kutsui kansaansa seuraamaan häntä itseään lapsen ennakkoluulottomuudella, lapsen avoimuudella, lapsen luottamuksella, lapsen varmuudella, lapsen innolla, lapsen leikkimielisyydellä, lapsen tyylillä. Jeesus ylisti taivaan ja maan Herraa siitä, Matt. 11:25, että hän oli ’salannut tämän viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille.’ Jeesus rohkaisi omaa pientä ja lapsenmielistä opetuslapsiporukkaansa sanomalla, Luuk. 12:32: ’älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan.’
Minun pitää kai vielä painottaa, että taivasten valtakuntaan ei ole ikärajoja. Sinne pääse kaikenikäisiä vanhoja ja nuoria, mutta olennaista on, että siellä on vain ihmisiä, jotka ovat kääntyneet ja alentaneet itsensä lapsenkaltaisiksi. Tällaiset ihmiset rakastuvat Jeesukseen, he taipuvat hänen ”suostutteleviin” lupauksiinsa elämänsä kuivilla autiomailla, he vastaavat hänen kutsuun ’kuin nuoruutensa päivinä.’ Sydämestäni toivon, että itse säilyttäisin aina niin sanotun ”ensirakkauteni” Jeesukseen ja Jumalaan, niin että aina olisin avoin hänen ohjeilleen ja kutsulleen ja johdatukselleen, ’niin kuin nuoruuteni päivinä.’ Tiivistetysti voidaan sanoa, että taivasten valtakuntaan mennään lapsenmielisten johdolla – ja meitä johtaa siis meidän Hyvä Paimenemme.
Mutta mietitään hetki, kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Tämä oli aihe, josta opetuslapset riitelivätkin ja väittelivät keskenään. Tästä samasta aiheesta riidellään vielä tänäkin päivänä aika paljon, koska niin moni haluaisi olla suurin. Jeesus oli aikaisemmin sanonut, Matt. 11:11, että ’yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.’ Eli näillä lapsenkaltaisilla taivasten valtakunnan jäsenillä on uskomattoman suuri arvo – heistä vähäisin on suurempi kuin profeettojen profeetta eli Johannes Kastaja. Toisaalta Jeesus sanoo aika jännästi, aika ristiriitaisen tuntuisesti, että näiden huippuarvollisten pyhien asemaan päästään vain ja ainoastaan alentamalla itsensä ja nöyrtymällä. Voidaan kysyä, että mitä tekemistä näillä kahdella asialla on keskenään? Miten joku voi alentaa itsensä maailman ja tulevan maailman suurimpien ihmisten tasolle? Meistä tulee siis sitä suurempia, mitä pienimmiksi nöyrrymme.
Meidän uskomme mukaan ja Jeesuksen mukaan me häneen uskovat pienokaiset olemme saaneet uskomattoman paljon. Me olemme kirkkauden perillisiä, Jumalan valtakunnan kansalaisia, Jumalan lapsia ja Jeesuksen opetuslapsia, niin me olemme tai meistä tulee suurempia kuin yhdestäkään Vt:n ajan profeetasta tai pyhimyksestä. Raamatun mukaan, Joh. 1:12, ’jokainen, joka otti hänet (eli Jeesuksen) vastaan sai oikeuden tulla Jumalan lapseksi.’ Samoin apostolit Paavali ja Pietari kirjoittavat, että me, jotka olemme kastettuja ja uskomme Kristukseen, niin siis me kristityt, olemme Pyhän Hengen temppeli, pyhä kuninkaallinen papisto, me olemme maailman valo, joka elää Kristuksen kanssa. Me olemme Paavalin sanojen mukaan, 2. Kor. 5:17, ’uusi luomus Kristuksessa.’ Me olemme jotain uutta ja jotain tulevaa, jotain jonka voitto on varmistunut Jeesuksen ylösnousemuksen myötä, me edustetaan uutta ihmisyyttä, koska meidät on yhdistetty uskon ja sakramentin kautta Kristukseen, Room. 5:12 – 21. Tämä aarre on meissä, mutta se on kätketty meihin heikkoihin ihmisiin, meihin saviruukkuihin. Kuitenkin Paavali julistaa, Room. 8:19, että ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten (eli meidän) ilmestymistä.’ Meidän identiteetti, se mitä me todella ollaan, on jotain aivan ihmeellistä ja aika salattua, saviruukkuihin kätkettyä, ja minä haastan jokaista kristittyä, ja itseäni joka päivä, elämään todeksi oman kristillisen identiteettinsä. Eräs kuuluista psykologi sanoi, että ’ihmisen on tultava siksi, mikä hän voi olla.’ Kysymys kuuluu: mitä me voidaan olla? Mikä on meidän kristittyjen kutsumus tässä maailmassa?
Mutta miksi Jeesus ottaa lapsen esikuvaksi? Miksi hän sanoo, että meidän tulee nöyrtyä ’tämän lapsen kaltaiseksi’. Miksi hän sanoo, että meidän tulee kääntyä ja tulla lasten kaltaisiksi? Tuossa kohtaa evankelista käyttää nöyrtyä verbiä (tapeinow), joka esiintyy aika usein Raamatussa. Sillä tarkoitetaan alentumista, madaltamista, asettumista arvoasteikossa alemmas. Jeesus sanoo, Matt. 23:12, että ’joka itsensä alentaa, se korotetaan.’ Tuota verbiä käytetään myös Jeesuksesta, kun sanotaan, että kirjoitusten ennustusten mukaan, Jes. 53:8; Ap. t. 8:33: ’kun hänet alennettiin, hänen tuomionsa otettiin pois. Kuka voi laskea hänen jälkeläistensä määrän?’ Jeesus oli ja on Jumalan Poika ja kuitenkin hän, Mark. 10:45, ’ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.’ Tämä on Jumalan tie suuruuteen tässä maailmassa. Tie suurimmaksi kulkee alentumisen kautta, alentumisena kaikkien palvelijaksi ja orjaksi. Sitten Jeesus vaatii meitä kääntymään ja muuttumaan. Eli meidän pitäisi olla avoimia muutokselle, kääntymiselle ja sille tosiasialle, että meidän pitää tulla pienemmiksi tullaksemme todella suuriksi. Kyse on ristin tiestä. Paavali, joka oli apostoleista suurin ja merkittävin sanoi, 1. Kor. 4:13, että hän ja hänen apulaisensa ovat ’olleet tähän päivään saakka koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakka.’ Hän kirjoittaa, 1. Kor. 4:9, että ’Jumala näyttää asettaneen meidät apostolit vihoviimeisiksi.’
Psykologit sanovat, että ihmisen ollessa pieni lapsi, hänen personansa ja identiteettinsä kasvaa ja kehittyy kovinta vauhtia. Pieni lapsi oppii lujaa vauhtia. Hän on avoin uusille asioille, hänellä ei ole eletyn elämän, vanhojen asioiden, voimakkaiden ennakkoluulojen ja erilaisten kokemusten painolastia. Varmasti tämän takia lapsenkaltaiset, sellaiset ihmiset, jotka ovat avuttomia ’niin kuin nuoruutensa päivinä’ ovat alttiita Jumalan kutsulle.
Kannustetaan toisiamme elämään todeksi se mitä me olemme Jumalan lapsina. Tom Wright, yksi aikamme suurimmista Jeesus-tutkijoista on sanonut, että ’se, mitä Jeesus oli Israelille, sitä seurakunta on kutsuttu olemaan maailmalle.’ Ylösnoussut Jeesus sanoi meille, Joh. 20:21: ’Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät’… ’ottakaa Pyhä Henki.’ Ei halveksita lapsenmielisten alhaisuutta, ei naureta pienille aluille. Käännytään, ja nöyrrytään itse lapsenkaltaisiksi, suhtaudutaan kutsuumme ja tehtäväämme lapsenkaltaisella innolla ja kiitollisuudella. Kristuksen esikuvan mukaisesti suuruuteen mennään nöyryyden ja pienuuden kautta. Aamen.

Miehet ja naiset

Jees eli viittaus siihen toissapäiväiseen blogiini, joka käsitteli vähän noita tasa-arvo asioita. Lähdetään liikkeelle Jeesuksen ajoilta. Misnassa, joka saatiin kansien väliin n. vuonna 200 jKr., on kohta, Abot 1:5, jonka mukaan Yose b. Yohanan Jerusalemista sanoi (englanninkielinen käännös): ”And don’t talk too much with women.” He spoke of a man’s wife, all the more so is the rule to be applied to the wife of one’s fellow. In this regard did sages say, ‘’so long as a man talks too much with a moman, 1) he brings trouble on himself, 2) wastes time better spent on studying Torah, and 3) ends up an heir of Gehenna. Josefus, ensimmäiseltä vuosisadalta, sanoi, että ”nainen on joka suhteessa vähemmän arvoinen kuin mies”. Cont. Ap. 2:201. Joka tapauksessa Josefus kertoo essealaisten lahkolaisten naissuhteesta, Juut. Sota 2:121: .. mutta (he) kavahtavat naisten kevytmielisyyttä, sillä he ovat vakuuttuneita siitä, ettei yksikään näistä pysy uskollisena yhdelle miehelle.
Aika kovaa tekstiä. Toisaalta Paavalin mukaan mies on perheen pää, mutta toisaalta hänen mukaansa ‘on yhdentekevää oletko…. mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.” Gal. 3:28. Eli sukupuoliroolit eivät mene kuitenkaan sekaisin. Naiset olkoot naisia ja miehet miehiä. Sitten Jeesus, jonka puheet ja teot ovat varmasti suoraan vaikuttaneet siihen, miten alkuseurakunnassa toimittiin. Hänen sanomisistaan sanoisin, että jakeissa Matt. 5:28 - 29 ja 5:8 on sanottu jotain tosi keskeistä.
Kyse on siitä, että jos miehen sydän vietellään silmillä niin silloin, revi silmäsi irti ja heitä pois. Jos miehen sydän on liian heikko vastustamaan silmien kiusauksia, niin silloin on parempi peittää silmät täydellisesti. Tämä johtaa, heikon miehen kohdalla, siihen, että miehen ei kannata olla naisten, ainakaan kauniiden naisten, kanssa missään tekemisissä. He uhkaavat epäsuorasti hänen pyhyyttään. Jeesus kuitenkin rikkoi aika rajusti aikansa sääntöjä. Hän auttoi naisia, keskusteli heidän kanssaan, hänellä oli opetuslapsia, jotka olivat naisia ja lapsia, hän paransi ja auttoi naisia, nainen voiteli hänet hautaamistaan varten, naiset itkivät häntä ristin tiellä, ristin juurella, ja haudalla. Joukko naisia olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, Matt. 28, Luuk. 24, Joh. 20. Tämä aiheutti hämmennystä. Miespuoliset opetuslapset ja naiset ihmettelivät Jeesuksen käyttäytymistä, Joh. 4. Apostolit eivät uskoneet naisia, jotka juoksivat haudalta kertomaan historian suurinta ilouutista. He sanoivat, että naiset puhuivat omiaan, Luuk. 24.
Jeesus siis ei karttanut naisia, ja naiset selvästi rakastivat häntä. Jeesus teki vaikutuksen. Vastaus, tähän ongelmaan löytyy Jeesuksen sydämestä. Huonosydämisen ihmisen pitää välttää kaikkia mahdollisia asioita, jotka vetoavat huonolla tavalla hänen syntiseen sydämeensä, Mark. 7:20 - 21. Jeesuksen sydän oli puhdas, Matt. 5:8. Ja Jeesus oletti, että myös hänen seuraajiensa sydämet ovat puhtaat samalla lailla. Kts. Ap. t. 2:17 - 18, Joel. 3:1 - 5, Hes. 36:26 - 27.
Evankeliumin mukaan Jeesuksen sovitus korjaa Aadamin ja Eevan suhteen täydellisesti, ainakin lopulta. Varmasti tämän takia Jeesus vastusti niin voimakkaasti avioeroa, Mark. 10:5 - 9. Alussa kahdesta tuli yksi ja niin tulee olemaan myös lopussa, Gen. 2:24. Surullista, mutta totta: Suomessa tehdään kolmanneksi eniten avioeroja koko EU:ssa. Niitä tapahtuu myös niissä paremmissa piireissä.

Miesasiaa!

Tänäänkin on hesarissa juttua orastavasta mies-asialiikkeestä, joka nousee feministivetoista tasa-arvotoimintaa vastaa. Hesarin Sunnuntai-sivuilla Fil. Toht. Seija Sihvola kirjoittaa otsikolla ‘koulu tarvitsee miesenergiaa’. Jouni Varangasta taas on juttu otsikolla ‘Nyt puhuu mies’. Aamen. Hesarin mukaan ministeri Stefan Walinin mukaan ‘yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa…’ Kuulin jokin aika sitten, että Suomessa on noin 100 000 (!!!!) työ- tai opiskeluelämästä syrjäytynyttä nuorta! Suurin osa näistä taitaa olla nuoria miehiä! Poliitikkoja ei hiilosteta tarpeeksi ottamaan tätä asiaa esille.
Tasa-arvo keskustelussa pitäisi ottaa enemmän Raamattu huomioon. Minulle kristinusko on aikalailla liike, joka liittyy restauraatioon. Jeesus tutkimuksessa puhutaan restauraatioeskatolgiasta. Kyse on siitä, että se, mikä on hajannout voidaan korjata, eheyttää.. niin, että siitä tulee uusi, niin… sellainen kuin se oli todella kauan aikaa sitten, siis alussa. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle. Aadam ja Eeva sovittavat riitansa ja liittyvät yhteen, taivas ja maa lyövät kättä, luomakunta riemuitsee ihmisen ja Jumalan kanssa. Kaiken keskuksena ja ehtona on Kristuksen sovitustyö.
Alussa ei ollut sovinistejä tai femisitejä, oli vain Aadam ja Eeva, mies ja nainen - Jumalan kuva maan päällä. He eivät tunteneet häpeää, he loistivat Jumalan kirkkautta. Sitten tuli virhe, synti, häpeä, ja ensimmäinen avioriita, siitä kumpi oli syyllinen. Syyllisyyden, häpeän ja pelon seurauksena juostiin piiloon, ja suurin osa ihmisitä juoksee vieläkin niissä piiloissa löytämättä todellista rauhaa. Kyse on sellaisesta rauhasta, joka ei ole vain ’tulitauko’ tai sellainen rauha, joka perustuu ‘lähestymiskieltoon’, vaan kyse on raamatullisesta rauhasta, shalom.
Naiselle luetuissa kirjouksissa sanotaan, että ”..hän (mies) pitää sinua vallassaan.” 1. Moos. 3:16. Miksi miehen pitää näin tehdä? Mitä Jeesus tähän sanoi, tai sanoisi? Entä me, miehet, mitä me sanomme? Ja mitä sanovat naiset?
palataan asiaan huomenna.

Jumalan Pojan johtajuusopit, IV

Niin, tämä kirjoistusrupeama Jeesuksen johtajuusopeista on ollut verrattain pitkä, siinä on tähän mennessä IVosaa. Hienoa, jos tämäkin puoli otetaan huomioon, koska Jeesuksella on oikeesti tosi paljon annettavaa meille tässäkin asiassa. Varsinkin nyt kun kaikki johtajuuteen liittyvä on tosi muodikasta.
Jeesus antoi seuraajilleen kunnolla vastuuta, kunnon valtuutuksen, kunnon voiman ja kunnon tehtävän. Monta kertaa ylihuolehtivat johtajat tappavat alaistensa innon antamalla heille alimitoitettuja tehtäviä. Pahasisuinen Daavid haluaa aina lyödä Goljatin. Toisaalta Jeesus antoi seuraajilleen niin suuren tehtävän, että he eivät selviä siitä ilman Jumalan apua (Joh. 20:21; Luuk. 22:29 - 30). Jeesus tiesi, että pari on yksilöä vahvempi, niinpä hän lähetti opetuslapsensa pareittain julistamaan sanomaa Jumalan valtakunnasta (Luuk. 10:1). Armeijassa sotilaat jaetaan taistelupareihin. Jeesuksen porukoissa parit oppivat varmasti paljon toisiltaan keskustellessaan kokemuksistaan ja seuraamalla ja tukemalla toistensa toimintaa. Tässä on kyse hyvästä vertaistuesta, jolle Jeesus loi luontevan mahdollisuuden.
Jeesus ymmärsi levon, rukouksen ja hiljaisuuden merkityksen. Pelkkä into ja tarmo ei riitä, vaan välillä pitää hiljentyä ja pysähtyä. Evankeliumit kertovat monesti, että Jeesus halusi mennä opetuslastensa kanssa lepäämään, tai olemaan yksinäisyyteen. Kovan tohinan keskellä suuret ja tarkat päämäärät saattavat unohtua, ja tämän takia pysähtyminen on aina välillä paikallaan. Tämän lisäksi Jeesus järjesti niin sanottuja ”purkutilanteita”, jos opetuslapset olivat epäonnistuneet jossain tehtävässä (Matt. 17:19 - 21), tai jos he vaihtoehtoisesti olivat onnistuneet tehtävissään (Luuk. 10:17 - 20). Puolustusvoimissa tällaiset purut ovat erittäin suosittuja ja oppimisen kannalta tosi hyödyllisiä.

Terve!

Nyt on uudet taustat. Olen kirjoitellut viime aikoina tosi vähän blogiin, jos sitä enää voi blogiksi kutsua. Syitä on monia. Ensiksikin on ollut aika kiireistä työpaikan vaihdoksen myötä. Toisaalta juttua on aina, mutta ei tämä maailma juttuja loputtomasti kaipaa.
Sain juuri päätökseen Richard A. Horsleyn ja John S. Hansonin kirjan nimeltään Bandits, Prophets, and Messiahs - Popular Movements at the Time of Jesus. Tosi hyvä ja lukijaystävällinen teos. Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Jeesuksen ajan sosiaali- ja kulttuurihistoriasta. Horsleyn ensisijaisina lähteinä ovat lähinnä Josefuksen teokset: juutalaissota ja juutalaisten historia. Mielenkiintoista oli se, että Horsleyn mukaan kansan keskuudesta nousevat wanna-be-messiaat vetosivat aina köyhän kansan eli enemmistön toiveisiin. Juudassa oli vuosina 6jKr. - 66jKr. roomalaisia maaherroja, jotka johtivat provinssia. Kuuluisin hallituskausi oli Pilatuksella vuosina 26 - 36. Aluetta, tai itse asiassa koko silloista Israelia eli Juudaa, Pereaa ja Galileaa, rasitti tupla verotus. Piti maksaa verot Roomalle ja juutalaiselle papistolle, joka vastasi temppelipalveluksesta, uhreista jne. Tämä oli kova taakka köyhille, ja osittainen syy sille, miksi maantierosvot (bandits) olivat usein jopa kansan suosiossa, koska kansan köyhät näkivät, että heidän toiminnallaan oli jonkinlainen moraalinen oikeutus. Oli oikein varastaa rikkailta roomalaisilta ja jopa rikkailta juutalaisilta, koska tavallista kansaa alistettiin epäoikeudenmukaisella verotuksella niin raskaasti.
Horsleyn mukaan Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut kaksi ryöväriä olivat juuri tällaisia maantierosvoja (bandits), jotka saivat tiukan tuomion sekä roomalaisilta, että juutalaisilta johtomiehiltä, varsinkin temppelipapistolta.
Eipä muuta. Osallistuin eilen yhteen tosi jännään Åbo Akademissa järjestettyyn tilaisuuteen, nimittäin videokonferenssiin kanadalaisen huippututkija Craig A. Evansin kanssa. ÅA:n Jeesus-ryhmä keskusteli Evansin kanssa tuhlaajapoika-kertomuksesta! Oli tosi mielenkiintoista kuunneltavaa. Konferenssi löytyy ehkä kohta näiltä nettisivuilta.

Jumalan Pojan johtajuusopit, III

Älä lupaile liikoja, ole rehellinen. Tällä tavalla päädyt rekrytoimaan sopivia ihmisiä oikeisiin hommiin.
Jeesus sanoi selvästi ja rehellisesti, että hänen seuraamisensa myötä elämästä ei tulisi helppoa. Hän vaati uhrautuvaisuutta. Toisaalta hän näki seuraajansa vainottujen profeettojen hengenheimolaisina. Jeesuksen tähden vainotut ja vihatut opetuslapset saivat muistaa kulkevansa opettajansa jalanjäljissä (Matt. 10:23 – 24; Joh. 15:18 – 21). Tällainen näkemys antaa Jeesuksen opetuslapsille suurta tarmoa, voimaa ja kestävyyttä kulkea eteenpäin, vastustuksesta huolimatta. Jos Jeesus olisi luvannut seuraajilleen vain iloa ja hauskanpitoa, niin he eivät olisi kestäneet vaikeina aikoina – niin kuin eivät kestäneetkään ennen ylösnousemusta. Rehellisen rekrytoinnin myötä Jeesus sai koottua lähipiiriinsä juuri sopivia ihmisiä.
Jorma Ollila kokosi aikoinaan Nokian Dream Teamin, jota saadaan paljolti kiittää Nokian menestystarinasta. Jeesuksen ympärillä liikkui paljon opetuslapsia, mutta hän kokosi ympärilleen kahdentoista miehen ydinryhmän ja tämän ydinryhmän ytimessä oli vielä kolmen miehen porukka, joihin kuului Simon Pietari, Jaakob ja Johannes. Jeesus painotti tämän kolmikon erityisasemaa sillä, että hän vei heidät kerran vuorelle yksinäisyyteen, jossa heille paljastuui taivaallinen visio (Matt. 17:1 - 7) Jeesuksen suhteesta Israelin historiaan ja hänen roolistaan tuona aikana ja tulevaisuudessa. Jeesus otti tämän kolmikon, ja vain ja ainoastaan tämän kolmikon, mukaan seuraamaan tiettyjä ihmeitään (Mark. 5:37), ja tämän kolmikon ympäröimänä Jeesus jännitti myöhemmin Getsemanen puutarhassa (Mark. 14:33).
Luuottamusta pidetään yhtenä hyvän johtajan peruspiirteenä. Jeesukselle hänen Isänsä hänelle antama tehtävä, tahto ja missio oli tärkeämpi kuin inhimilliset tunteet, tahdot, egot tai muut sellaiset. Jeesus oli valmis kutsumaan lähintä miestään, Pietaria, saatanaksi, koska hän näki, että Pietari olisi halunnut laittaa oman tahtonsa ja visionsa ‘organisaation vision ja mission’ edelle (Mark. 8:32 - 33). Luotettavalla ja hyvällä johtajalla on rohkeutta pysyä organisaation missiossa, silloinkin kun se on hänen ja alaistensa kannalta todella vaikeaa, mutta välttämätöntä.
Kahdelletoista lähimmälle opetuslapselleen Jeesus kertoi avoimesti Jumalan valtakunnan salaisuudesta (Mark. 4:11), muille hän puhui vain vertauksin. Jeesuksen sisäpiiri ei koostunut tiukasti samanhenkisistä miehistä, vaan kyseessä oli oikeastaan aika tasapuolinen otos Israelin juutalaisista. Joukkoon mahtui esimerkiksi publikaani Matteus ja kansallismielinen ’Simeon, jota kutsuttiin kiivailijaksi’ (Luuk. 6:15). Taustojensa puolesta nämä miehet olivat toistensa vihollisia! Jeesus yhdisti erilaisia ihmisiä rikastuttavin seurauksin. Toisaalta tällainen erilaisten kansanryhmien yhdistäminen oli messiaaninen teko, jolla oli voimakas vertauskuvallinen merkitys. Jeesus eheyttäisi ja yhdistäisi Israelin hajonneen kansan – se oli Messiaan homma. Nykyään puhutaan siitä, että johtajan on hyvä luoda ’rikastuttava yhteisö’, jossa yksilö saa paremman mahdollisuuden elää todeksi omaa kutsumustaan. Jeesuksen johtamassa porukassa ihminen sai mahdollisuuden elää rikkaampaa elämää. Tässä mielessä Jeesuksen kaltaisia diplomaattisia ja innostavia johtajia tarvitaan paljon – he luovat mahdollisuuksia.

Jumalan Pojan johtajuusopit, II

Jeesus oli strategisesti nerokas. Kun Jeesus-tutkimuksessa käsitellään Jeesuksen päämääriä, niin puhutaan usein ns. ’restauraatio eskatologiasta’. Tämä on monimutkainen käsite, mutta lyhykäisyydessään ja pahasti yksinkertaistaen se tarkoittaa sitä, että messiaanisena lopun aikana Israel ja koko maailma uudistuisi, jollain lailla - Jeesuksen toiminnan kautta. Tämä uudistus tarkoittaisi käytännössä Vt:n ennustusten ja lupausten täyttymystä, ja tämän täyttymyksen kautta Jumalan valtaherruus tulisi koko maailmaan.
Vastoin kaikkia terveen järjen oletuksia, ristiinnaulitusta Messiaasta on tullut noin kahden miljardin ihmisen Herra ja Vapahtaja. Jeesuksella oli ikuinen ja globaali tavoite. Mutta hän erosi johtamistyylissään suuresti monista maailman valloittajista, kuten Aleksanteri Suuresta (350 - 320-luvuilla eKr.). Miten Jeesus siis toteutti ainutlaatuista, monimutkaista, messiaanista ja jopa hullua visiotaan?
1) Jeesus tavoitti strategisen tavoitteensa ennen kaikkea luomalla suoria yhteyksiä ihmisiin. Hän paransi sairaita, hän seurusteli hyljeksittyjen kanssa ja hän kuunteli tavallista kansaa. On laskettu, että Jeesus esittää Luukkaan evankeliumin mukaan noin 80 kysymystä. Se osoittaa, että Jeesus keskittyi paljon vuorovaikutuksen luomiseen oppimistilanteessa. Jeesus tavallaan yhdisti Israelin kansan itsensä ympärille jännällä tavalla. Jeesus seurusteli fariseusten ja rikkauiden liikemisten kanssa, siinä missä myös spitaalisten ja julkisyntisten publikaanien kanssa. Ehkä tämä ihmisten arvostus ja rakkaus herätti ihmisissä suurta hämmästystä.
2) Jeesus on kenttäjohtajuuden suuri edelläkävijä. Kenraali Adolf Ehrnrooth sanoo kenraalin testamentissaan, että ’’suomalaisia pitää johtaa edestä.’’ Tällä tarkoitetaan sitä, että hyvä johtaja johtaa esimerkillään. Hänen voi kuvitella sanovan: ’’tehkää niin kuin minä teen.’’ Kenttäjohtamisen vastakohtana on sellainen johtaminen, jossa johtaja käskee ja toimii organisaation pyramidin huipulla, häntä kannattelevien alaistensa varassa. Jeesus käänsi tämän pyramidin ylösalaisin. Hän palveli kentällä joukkojaan. Tällainen esimerkillinen kentältä johtaminen kasvattaa suurta luottamusta, voimaa ja rakkautta alaisten ja johtajan välillä. Tämä ei sinänsä ole mitään pehmojohtamista. Nimittäin tällainen johtaminen tuottaa tosi hyviä tuloksia.

Ps. Tänään on hesarissa juttu Jari Sarasvuosta, joka kertoo, että hänen johtamismetodinsa on ollut suomeksi ”uholla johtamista”. Sarasvuon mukaan ”tulevaisuutta rakennetaan profetioilla, ei pelkkiä suunnitlemia tekemällä.” Sarasvuo on aikoinaan v. 1998 ’profetoinnut’ tai ‘visioinnut’, että hän haluaa tehdä valmennusbisneksessä sen, mitä Nokia on tehnyt telekommunikaatioalalla. Pitäisikö minunkin tai siis meidän alkaa puhua enemmän seurakuntaa koskevista profetioista, koskien tulevaisuuden tavoitteita ja seurakunnan roolia? Gradua tehdessäni huomasin, että Luukkaan evankeliumissa olevassa lähetyskäskyssä (Luuk. 24:46 - 47) on kolme ns. infinitiivilausetta, jotka kaikki liitetään kirjoitusten ennustusten toteutmiseen. Nämä kolme lausetta kertovat, että Jeesuksen 1) kärsimys, 2) ylösnousemus ja 3) Jeesuksen seuraajien todistus kaikille kansoille perustuu profetioihin! Eli, seurakunta kulkee oikeasti ennalta ennusteuissa askeleissa. Onko sen toiminta, visio, näky ja suunitelma näiden profetioiden mukaista? Mitä profetioita Mikaelin seurakunnan nuorisotyössä voitaisiin tai saadaan toteuttaa tulevana vuonna? Periaatteessa sillä lailla, että ”ollaan hänen todistajia” ja, että julistetaan ”parannusta ja syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä.” Tai siis tämä ei ole suunnitlema vaan profetia, joka on toteutuva, ja joka on toteutunut jatkuvasti apostolien ajoista lähtien.
Keskeisiä seurakuntaa koskevia profetioita ovat ainakin jakeet kuten Jes. 66:18 - 22. Kristityt kulkevat Jeesuksen perässä, joten me voidaan nähdä messianiisten profetioiden koskevan myös seurakuntaa. Jeesus toteutti Jesjan profetian kärsivästä Herran palvelijasta (Jes. 53), mutta Jeesuksen tähden, myös me voidaan nähdä itsemme tämän profetian toteuttajina. Meitä vainotaan kaiken aikaa, meitä kohdellaan ‘teuraslampaina’ jne. (Room. 8:36 - 37).

Jumalan Pojan johtajuusopit, I

Ohessa on teksti, joka käsittelee johtajuutta. Tälle tekstille tulee jatko: I, II, III…
Nykyään puhutaan paljon johtajuudesta. Johtajuutta käsitteleviä kirjoja myydään paljon, samoin erilaisia johtajuuteen liittyviä seminaareja ja luentoja pidetään paljon. Itse innostuin miettimään johtajuuden mahdollisuuksia ollessani armeijassa, jossa keskitytään nykyään hyvin paljon johtajakolutukseen.
Tutkijoiden mukaan johtamisen tutkimuksessa on tapahtunut meidän aikanamme perustavaa laatua oleva muutos. On nimittäin todistettu, että on olemassa johtamiseen liittyvä ilmiö, joka on käsitteellisesti yleismaailmallinen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ’erinomainen johtaminen’ ei ole sidoksissa kulttuuriin, aikaan tai organisaatioon. Eli käytännössä ’erinomainen johtaja’ on hyvä johtaja ajasta, paikasta, kulttuurista tai organisaatiosta riippumatta.
Tämä on iso ja merkittävä harppaus johtajuuden tutkimuksessa, ja se herättää monia jänniä kysymyksiä. Mutta ei siinä vielä kaikki, nimittäin nyt me voidaan verrata Jeesusta johtajana tähän yleismaailmalliseen kuvaan ’erinomaisesta johtajasta’. Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Nimittäin, jos ihmiset eivät ole johtajina tai johdettavina sinänsä paljoakaan muuttunut vuosituhansien aikana, niin silloin Jeesus on käytännössä johtajana aivan yhtä ajankohtainen esimerkki ja opettaja kuin kuka tahansa meidän aikamme johtajista. Tietysti sillä erotuksella, että kenelläkään muulla johtajalla ei ole ollut niin suurta vaikutusta seuraajiinsa ja koko maailmaan, kuin hänellä, kuninkaiden kuninkaalla.
Mutta mitkä asiat kuuluvat tähän yleismaailmalliseen käsitteeseen ’erinomaisesta johtamisesta’? Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että kyse on hyviin johtajiin kuuluvista piirteistä, jotka jokainen tuntee jo pelkällä maalaisjärjellä. Suomen Puolustusvoimat on kehittänyt oman johtajakoulutuksensa pitkälti edellä esitettyjen tutkimustulosten varaan. Puolustusvoimissa on otettu käyttöön niin sanottu ’syväjohtamisen malli’, josta jokainen uusi reservin johtaja on toivottavasti ainakin kuullut. Syväjohtamisen mallin mukaan hyvä, ja vaikutuksiltaan syvä ja kestävä johtaminen perustuu neljään kulmakiveen, jotka ovat: luottamuksen rakentaminen, inspiroiva tapa motivoida, älyllinen stimulointi ja ihmisen yksilöllinen kohtaaminen. Tässä uudessa johtamisen mallissa ei ole sinänsä mitään uutta. Nämä johtajuuden kulmakivet ovat näkyneet historian parhaimmissa johtajissa kautta aikojen. Näin maalaisjärki ja tutkimus lyövät kättä. Mutta, miten on Jeesuksen laita?

Pyhittääkö päämäärä keinot?

Pyhittääkö päämäärä keinot? Jesus; miekka, eristäytyminen, kompromissi, vai jotain muuta?Posted by: Juho in
Blog -->
Konffa-saarnani suhteen mieleeni jäi pyörimään pari asiaa, jotka haluan (tai olisin ehkä halunnut) tuoda esille. Teksti Matt. 17:1 - 8 on vaikea sikäli, että se voi jäädä ihmisille aika etäiseksi. Joka tapauksessa pari syventävää huomiota:
1) Kyseessä on taitekohta Jeesuksen elämässä. Jumala puhuu Jeesukselle kaksi kertaa taivaasta: ensimmäisen kerran Jordanin joella, toisen kerran kirkastusvuorella. Kirkastusvuori-kokemuksen jälkeen Jeesuksen tyyli vaihtuu aikalailla - ihmeiden määrä vähenee vähenemistään, kunnes hän saapuu Jerusalemiin.
2) Viikkoa (6pvää) ennen kirkastusvuori-kokemusta Jeesus kyselee opetuslapsiltaan, Mt. 16:13 - 20: kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat? Vastauksina mainitaan profeetta Elia ja Jeremia, joita Jeesus oikeasti muistuttikin hyvin paljon.
3) Juuri ennen kirkastusvuori-kokemusta (tai siis edelleen 6pvää aikaisemmin) Jeesus on ensimmäistä kertaa kertonut, että Ihmisen Pojan tulee paljon kärsiä ja nousta kolmantena päivänä kuolleista. Tämän jälkeen Pietari suuttuu ja nuhtelee Jeesusta. Jeesus vastaa hänelle äärimmäisen tuimasti: väisty tieltäni, saatana!
Eli.. mitä tämä tarkoittaa..
Jeesus tutkija Ben F. Meyer kirjoittaa klassikkoteoksessaan The Aims of Jesus, 1979 (uustettu painos 2004), että Jeesuksen toiminnan tavoite oli Israelin restauraatio siis uudellen rakennus. (Tämän päivän Jeesus-tutkimuksessa Jeesus nähdään jatkuvasti suhteessa restauraatio-eskatologiaan.) Tämä tavoite kuuluu erattamattomasti juutalaisiin lopunajan toiveisiin. Jeesus oli juutalainen ja hän näki itsensä Messiaana, niinpä on aika luonnollista, että hänellä on jotain painavaa sanottavaa Israelin restauraatiosta, temppelin uudelleen rakentamisesta tai pyhittämisestä ja uudesta exoduksesta eli maan pakolaisuuden päättymisestä. Meyer esitää, että Jeesuksen aikana oli ainakin kolme uskonnollis-poliittista liikettä, joilla kaikilla oli tavoitteena saavuttaa tai toteuttaa jollain lailla tuo ‘messiaaninen aika’, jolloin kaikki asetettaisiin paikoilleen. Nämä Jeesuksen kannalta keskeiset liikkeet koostuivat fariseuksista, saddukeuksista ja zelooteista. Jeesuksen kautta Jumalan valtakunta mutautui maan päälle.
Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että zelootit ajattelivat, että tuo tavoite toteutettaisiin aktiivisesti taistellen - eli Jumalan valtakunta on lähellä! Teroittakaa miekkanne! Vapiskaa roomalaiset ja kaikki maan petturit, kuten publikaanit! Zelootit radikalisoivat tooran, mutta aivan eri tavalla, kuin Jeesus, joka myös radikalisoi tooran. Zelootit korostivat tooraa kostoon ja rangaistuksiin liittyvissä asioissa, Jeesus taas korosti ja radikalisoi tooran sanoman anteeksi antamisesta, hyväksynnästä ja armosta. Jeesuksen opetus ”toisen posken kääntämisestä” oli zelooteille vaarallista puhetta. Veron maksaminen roomalaisille oli zeloottien mukaan maan petosta. Jeesus ei tässäkään kysymyksessä ollut zeloottien kannalla, Mark. 12:17. ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.”
Fariseukset keskittyivät lain tarkkaan noudattamiseen ja halakhan mukaiseen pyhyys-elämään. Fariseusten hurskaus ja pyhyys johtaisi siihen, että Jumala lunastaisi Israelin. Jeesus joutui koviin riitoihin fariseusten kanssa. Hänen mukaansa isien perinnesääntöihin perustuva halakha oli ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa, Mark. 7:8, 10 - 13. Jeesuksen mukaan fariseukset laiminlöivät sen, mikä on laissa tärkeintä eli laupeuden, oikeudenmukaisuuden ja uskollisuuden, Mark. 3:4.
Saddukeusten koko identiteetti ja tehtävä (ja usein myös suuri omaisuus) oli sidottu temppeliin ja sen palvelukseen. Jeesus ennusti temppelin tuhon, ja kaatoi sen rahanvaihtajien pöydät ja tuolit jne. Meyrin mukaan myös saddukeukset odottivat tulevaa pelastuksen aikaa. Heidän mukaansa olennaista oli toimittaa uhrit oikein, he olivat monessa mieleesä erittäin konservatiivisia, mutta työskentelivät hyvässä yhteistyössä roomalaisten hallitsijoiden kanssa.
Jeesus siis joutui kovaan riitaan kaikkien näiden ‘puolueiden’ kanssa. Jeesus halusi tuoda Jumalan valtakunnan tähän maailmaan, Israeliin, hän halusi tuoda pelastuksen, mutta hän ei hyväksynyt aikalaistensa keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi: miekkoja ei pidä teroittaa, fariseusten laki-hurskaus ei riitä, ja saddukeusten temppeli-palvelus on turmeltunutta. Temppelistä, jonka pitäisi olla kaikkien kansojen rukoksen huone, on tullut rosvojen luola.
N. T. Wrightin esittää (jossain luennossaan), että nämä Jeesuksen aikalaiset pelastuksen tavoittelijat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: separatistit eli essealaiset, militaristit ja nationalistit eli zelootit, ja ”kultaisen keskitien” kulkijat, jotka yrittivät olla hylkäämättä juutalaista perintöään, ja toisaalta he yrittivät myös olla Rooman hyviä ystäviä. Tähän porukkaan kuuluivat Herodeksen kannattajat.
Joka tapauksessa: Jeesuksen visiona ei ollut, että hänen omansa vetäytyvät yksinäisyyteen viettämään eristäytynyttä elämää kirjoituksia tutkien ja rukoillen, vrt. Matt. 17:4. Näin tekivät essealaiset Juudean erämaassa, josta on löydetty Qumranin yhteisön luolat ja noin 800 kirjakääröä.. Jeesus ei myöskään kannata aseellista vallankumousta, mutta ei myöskään kompromissia tämän maailman kanssa. Jeesuksella on jokin toinen tie - ainutlaatuinen tie, erilainen kuin nuo aikaisemmat. Mikään muu tie ei vie perille tai saavuta tavoitettaan, Jumalan valtakuntaa.
Luulen, että Jeesus katseli kaus, kaus Israelin unelmiin, kun hän oli kirkastuvuorella, Matt. 17:1 - 8. Siellä olivat myös Israelin historian kaksi suurmiestä: tooran edustajana Mooses ja profeettojen edustajana Elia. Heidän viitoittamalla tiellä Jeesus katsoi tulevaan, ja luotsasi Isän käskyn mukaisesti missionsa kohti uutta suuntaa - ristiä. Tämä oli ainut tie, jolla Israelin raamatulliset unelmat ja kansallinen kutsumus voisi toteutua. ”Tutkimattomat ovat Herran tiet.”
Voisiko tämän päivän Israelia johtaa Jeesuksen oppien mukaisesti, ja voisiko Lähi-idän kriisin solmuja avata Jeesuksen keinoilla? Mitä Jeesuksen konstit ja keinot lopullisten tavoitteiden saavuttamiseksi, opettavat tämän päivän kristilliselle seurakunnalle? Ei pidä painaa päätä pusikkoon ja paeta tätä maailmaa, ei pidä tappaa ja vihata ‘vääräuskoisia’ tai ‘luopioita’ (vrt. ristiretket), eikä pidä tehdä kompromisseja.. vaan…

Konffa saarna

Tämä on siis kirjoitettu versio. Puhuessa teksti muuttuu aika lailla, jätän joitain osia pois, ja lisäilen kaikenlaista mieleen juolahtavaa. Joka tapauksessa ohessa on saarnani. Kirkossa oli ihan kivasti porukkaa:)
Konfirmaatiosaarna 15.7.07 Ulvilan kirkossa
Rakkauden laki
Room. 12:16 – 21
Matt. 5:20 – 30
Kun Albert Einsteinilta kysyttiin aikoinaan, onko Jeesus ollut olemassa, niin Einstein vastasi: ’’Aivan varmasti! Kukaan ei voi lukea evankeliumeja tuntematta Jeesuksen todellista läsnäoloa. Hänen personalisuutensa sykkii joka sanassa. Mikään myytti ei sisällä sellaista elämää.’’ Minun mielestä Einsteinin vastaus on aika hyvä – olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä. Jeesus pakottaa ottamaan kantaa, Jeesus säpsäyttää, Jeesus kiehtoo, Jeesus ei ole tylsä, Jeesus ei mahdu tai sovi mihinkään myyttiin, Jeesus on niin elävä.
Vuosia sitten luin ensimmäistä kertaa evankeliumit läpi. Näin Jeesuksessa ystävän, joka ymmärsi minua, silloin kuin tuntui siltä, että kukaan muu ei ymmärrä. Nuorelle ihmiselle tulee esikuvia, idoleita. Nämä esikuvat tulevat ja menevät. Jeesus on jäänyt. Jeesus tuntuu olevan jokaisen sukupolven juttu, halki koko elämän.
Päivän evankeliumitekstissä on yksi aika iso käännösvirhe. Kreikkalaisessa alkutekstissä puhutaan nimittäin vanhurskaudesta, mutta meidän käännöksessämme puhutaan Jumalan tahdosta. Jeesus sanoo tässä, että jos teidän vanhurskautenne ei ole paljoa suurempi kuin lainopettajien ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Vanhurskas on vähän vaikea sana. Se ei tarkoita vanhaa ja hurskasta, vaan sellaista ihmistä, joka on liitolle uskollinen, tai sellaista ihmistä, joka on sovinnossa Jumalan kanssa.
Tässä evankeliumin kohdassa Jeesus puhuu kahdesta suhteesta: ihmisen suhteesta veljeensä eli lähimmäiseensä, ja miehen suhteesta naiseen – kysymys on siis aika pitkälti ihmissuhteista. Jeesus antaa ymmärtää, että jos nämä suhteet eivät ole kunnossa niin helvetin tuomio uhkaa ja taivasten valtakuntaan ei ole pääsyä. Näissä kahdessa suhteessa Jeesus viittaa kahteen peruskäskyyn: ’’älä tapa’’ ja ’’älä tee aviorikosta’’. Molemmat kiellot löytyvät kymmenestä käskystä. Tämä on todella vaikeaa tekstiä.
Jeesus sanoo, että käsky ’’älä tapa’’ ei riitä. Jeesus kieltää ihmistä vihaamasta toista ihmistä. Samoin käsky ’’älä tee aviorikosta’’ ei riitä, vaan tämä käsky on sydämessä rikottu, kun mies katsoo lähimmäisensä vaimoa himoiten. Ja rangaistuksena uhkaa helvetti.
Tässä vaiheessa nousee kylmän hiki pintaan. Onko meillä mitään mahdollisuutta päästä taivasten valtakuntaan? Minkä takia sellaiset halventavat haukkuma sanat kuin: ’’sinä hullu’’, ’’sinä tyhmä’’, ’’sinä turhanpäiväinen typerys’’, ovat niin vaarallisia? Sanotaan, että ruumiissa olevat haavat paranevat, mutta sanoilla voidaan jättää sydämeen vammat, jotka eivät arpeudu ehkä koskaan. Sanoilla on iso vaikutus. Anteeksi on pieni sana, mutta sitä on tosi vaikea sanoa.
Jeesus kuoli syntisten ihmisten puolesta, sovittaakseen heidän syntinsä. Jeesus kärsi Golgatan ristillä, koska hän rakasti sinua ja minua. Meillä ei ole mitään oikeutta halventaa niitä ihmisiä, joiden puolesta Jeesus on kuollut. Jumalan, meidän luojamme ja suunnittelijamme, silmillä katsottuna jokaisessa ihmisessä on jokin ainutlaatuinen mahdollisuus ja unelma, mitä kukaan muu ihminen ei voi täyttää ja elää todeksi. Jumala ei ole luonut yhtäkään meistä turhaan. Tämän takia me ei voida sanoa toiselle ihmiselle, että hän on ”turhanpäivänen”, ”arvoton” tai vaikka ”toivoton”.
Ja sitten käsittelyssä seuraa se toinen suhde eli miehen suhde naisiin. Jeesus sanoo: ’’Teille on opetettu tämä käsky: älä tee aviorikosta. Mutta minä sanon teille; jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.’’ Tällaisista Jeesuksen sanoista voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että miehen ei kannata edes vilkaista naista päin, ettei vain himo syttyisi. Voisi ajatella, että kannattaa kiertää nainen, varsinkin toisen vaimo, kaukaa. Tarkoittiko Jeesus, että näin kannattaisi toimia? Onko tämä sitä suurempaa vanhurskautta, että välttelee naisia, koska silmät ja ajatukset eivät kuitenkaan pysy kurissa. Pitää muistaa, että Jeesus ei missään nimessä vastustanut avioliittoa – miehen ja naisen rakkaussuhdetta.
Jeesuksen aikana monet uskonnolliset ihmiset, kuten fariseukset ja lainopettajat saattoivat oikeasti ajattella, että nainen uhkaa miehen pyrkimyksiä olla pyhä. Tämä sen takia, että ajateltiin, että mies ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan ajatuksiaan ja himojaan. Tämä johtaa siihen, että naista pidetään tai pidettiin uhkaavana ja vaarallisena. Ajateltiin, että nainen uhkaa miehen pyrkimyksiä pyhyyteen. Mutta ongelma ei siis ole naisessa vaan miehessä, joka on liian heikko hallitsemaan himojaan. Ja niin, hurskaan miehen ongelmista aika kierolla tavalla kärsii nainen. Tällä tavalla voisi ajatella, että jos haluaa varjella itesensä kaikilta syntisiltä houkutuksilta, niin kannattaa eristäytyä johonkin pieneen pyhien piiriin, mihin on kovat pääsyvaatimukset, ja jonka pariin ei pääse yksikään epäilyttävä ihminen. Toimiko Jeesus tällä tavalla? Ei toiminut. Jeesus aterioi syntisten kanssa, Jeesus rakasti niitä ihmisiä, joita varsinkin uskonnolliset ihmiset karttoivat. Tänään me eletään maailmassa, jossa media on täynnä vähäpukeisia naisia – silmien ja ajatuksien kurissa pitäminen on varmasti tänään vaikeampaa, kuin mitä se oli Jeesuksen aikana. Pitäisikö meidän eristäytyä tästä maailmasta, vai elää sen keskellä Jeesuksen tyylillä?
Jeesuksessa on oikeastaan silmiinpistävää se, että hänen ympärillään oli niin paljon naisia. Jeesuksella oli naisia opetuslapsinaan, Jeesus armahti syntistä naista fariseuksen kodissa, Jeesus keskusteli kahden kesken erään naisen kanssa kaivolla. Ristin juurella oli joukko naisia, ja ne, jotka ensimmäisinä saivat kuulla tyhjän haudan ihmeen eli sanoman Jeesuksen ylösnousemuksesta, olivat Jeesuksen äiti Maria ja Maria Magdalena. Jeesus on ensimmäisen vuosisadan juutalaisten uskonnollisten johtajien keskellä aivan ainutlaatuinen siinä mielessä, miten hän suhtautui naisiin. Jeesus kunnioitti naisia ainutlaatuisella ja välittömällä tavalla, ja tämä kunnioitus teki vaikutuksen. Monista naisista tuli Jeesuksen uskollisia seuraajia.
Jeesuksen sanoma on selvä. ’’Jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois.’’ Ongelma ei ole siinä, mitä silmäsi näkee eli vaikka kauniissa naisessa, vaan ongelma on silmässäsi. Eli niitä toisia ihmisiä ei pidä heittää pois, jotta sinä pelastuisit, vaan ongelma on ihmisessä itsessään ja se ongelma pitää hoitaa kuntoon. Ei ole aina syytä syyttää muita omasta vaikeasta elämästä, vaan on hyvä katsoa, onko itsessään vika.
Mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa? Jeesus rakasti vihamiehiään. Hän rukoili armoa omille teloittajilleen. Jeesus tuli mahtavalla tavalla toimeen naisten kanssa. Jeesus hallitsi silmänsä ja sydämensä ajatukset. Miten tämä liittyy meihin? Meidän keskellämme, tämä maailma on täynnä ihmissuhdesotkuja. Ihmiset riitelevät, haukkuvat toisiaan, puhuvat selän takana pahaa toisistaan. Avioliitoissa ei mene liian hyvin, on epäluottamusta, pettämisiä ja kaikenlaisia vaikeuksia. Helppoa ei todellakaan ole – ei kenelläkään.
Jeesuksella oli näky siitä, että hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta ihminen muuttuu. Syntinen saa synnit anteeksi, kivi sydämen tilalle tulee lihasydän, ihminen pääsee vihan alaisuudesta rakkauden alaisuuteen. Paavali puhuu uudesta Adamista eli uudesta ihmisestä. Hän sanoo, että se, joka uskoo Kristukseen, on uusi luomus Kristuksessa. Tällaisessa ihmisessä asuu Jumalan Pyhä Henki. Tällainen ihminen omistaa vanhurskauden, joka on paljon suurempi kuin fariseusten ja lainopettajien omatekoinen vanhurskaus. Tällaiset ihmiset omistavat Jumalan vanhurskauden, joka annetaan jokaiselle, joka uskoo Kristukseen.
Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, kauna, viha, kateus, murhat. Sydämestä lähtee ajatus aviorikoksesta ja petoksista. Jos sydän on paha, niin tilanne on toivoton. Jeesuksen sanat helvetin tuomiosta uhkaa. Hyvät kristityt, meillä ei ole mitään toivoa itsessämme. Omin yrityksin me emme ikinään voi saavuttaa sitä vanhurskautta, jota Jumala vaatii. Hyvistä yrityksistämme huolimatta meidän ihmissuhteissa on jatkuvasti vaikeuksia. Jo luomis- ja syntiinlankeemuskertomuksessa kerrotaan, että mies syytti naista lankeemuksesta, ja siitä alkoi ensimmäinen parisuhdekriisi, joka on jatkunut tähän päivään asti.
Raamatusta löytyy vastaus näihin isoihin ongelmiin. Raamattu sanoo, että ainut, joka voi eheyttää tämän maailman, on Kristus, Jumalan Poika. Jeesus on sovittanut ihmiskunnan Jumalan kanssa, Paavali sanoo, Ef. 2:14, että Jeesus on kuolemallaan hajottanut vihollisuuden muurin, joka erotti ihmisiä ja kansoja toisistaan. Kristillisen kirkon sanoma on sanoma sovinnosta ja anteeksiannosta ihmisten ja Jumalan ja ihmisten ja ihmisten välillä.
Paavali sanoo fariseuksista ja lainopettajista, Room. 10:3; ’’He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Toisessa kohdassa Paavali sanoo, Room. 3:22; ’’Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat.’’ Jesaja kirjoittaa, 61:10 – 11; ’’Minä iloitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan! .. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan ja ylistys kohoaa..!’’ Jokainen kristitty saa Kristuksen tähden uskoa, että nämä sanat koskevat häntä. Meille annetaan Jumalan vanhurskaus.
Hyvät kristityt, hyvät konfirmoitavat, uskolla tämä kaikki otetaan vastaan, vaikkakin maailman pienimmällä uskolla – määrällä ei ole niin paljoa väliä. Kohta alkavalla ehtoollisosuudella me voimme uskossa ottaa vastaan Kristuksen leivässä ja viinissä. Raamattu sanoo, että kun uskomme evankeliumin niin Jumala antaa meille Kristuksessa, 1. Kor. 1:30, viisautensa, vanhurskautensa, pyhityksen ja lunastuksen. Jumalan rakkaus sinua ja minua kohtaan ylittää kaiken ymmärryksen. Jumala rakastaa meitä, niin että me voimme rakastaa toisia ihmisiä, Jumala lohduttaa ja siunaa meitä, niin että meistä voi tulla lohduttajia ja siunaajia tähän maailmaan. Meitä ei ole kutsuttu pois tämän maailman ongelmista, vaan meidät on kutsuttu niiden keskelle. Meille annetaan ilmaiseksi Jumalan vanhurskaus ja tuo vanhurskaus johtaa rauhaan, jota me ja koko maailma niin kipeästi kaipaamme.

Jokerman dance

Jokerman on yksi Dylanin parhaista biiseistä. Sen sanotukset kuvaavat mun mielestä tosi jännällä tavalla erästä henkilöä, jonka nimen voi melkeinpä arvata. Ja ehkä myös tämän Herran sisaria ja veljiä, ja siis kaikkia hänen seuraajiaan, opetuslapsiaan.
You’re a man of the mountains, you can walk on the clouds, Manipulator of crowds, you’re a dream twister. You’re going to Sodom and Gomorrah But what do you care? Ain’t nobody there would want to marry your sister. Friend to the martyr, a friend to the woman of shame, You look into the fiery furnace, see the rich man without any name.
Jokerman dance to the nightingale tune, Bird fly high by the light of the moon, Oh, oh, oh, Jokerman. Well, the Book of Leviticus and Deuteronomy, The law of the jungle and the sea are your only teachers. In the smoke of the twilight on a milk-white steed, Michelangelo indeed could’ve carved out your features.
Well, the rifleman’s stalking the sick and the lame, Preacherman seeks the same, who’ll get there first is uncertain. Nightsticks and water cannons, tear gas, padlocks, Molotov cocktails and rocks behind every curtain, False-hearted judges dying in the webs that they spin, Only a matter of time ’til night comes steppin’ in. Jokerman dance to the nightingale tune..
Dylan tuli uskoon vuonna 1979, jonka jälkeen hän julkaisi kolme gospel-levyä. Jokerman biisi julkaistiin vuonna 1984.

onko johtaminen asenteesta kiinni?

Luin juuri John C. Maxwellin kirjan Asenne: Mitä jokaisen johtajan tulee tietää. Sain tämän pienen kirjan lainaksi ystävältäni. Kirja osoittautui tosi hyväksi. Tässä kirjassa soitellaan vähän samoja säveliä kuin Martin Buberin pienen pienessä mestariteoksessa The Way of Man. Buber on paras! Olen sitä mieltä, että varsinkin nuorten murrosikäisten pitäisi lukea Buberin The Way of Man. Tuo teos on lähes sielunhoidollinen, lämmin, ei-hyökkäävä vaikkakin haastava ja hyvin yksinkertainen, lyhyt (n. 30 sivua) ja uskomattoman syvällinen. Buber nostaa viisautensa Raamatun tarinoista. Buber on siis 1900-luvun merkittävin juutalainen ajattelija ja filosofi. Mulla on vähän sellainen käsitys, että kovin hyökkäävä menestyksen tavoittelu on luontaan työntävää - ainakin jos tavoitteellista menestymistä tuputetaan oikein kunnolla. Toisaalta kukapa ei haluaisi menestyä?
Pekka Himanen on kirjoittanut paljon siitä, että luovaan kulttuuriin kuuluu oikeus epäonnistua. Epäonnistuminen on jopa edellytys onnistumiselle. Sanfransiskon Piilaaksossa on asenne, jonka mukaan epäonnistuminen on rohkeuden ja luovuuden merkki. Silloin on yritetty jotain ”mahdotonta” - se on meriitti. Myös Maxwell painottaa epäonnistumisen ja virheiden merkitystä - niistä voi oppia ja vahvistua, niihin ei pidä kaatua jäädäkseen maahan makaamaan, 65 - 73. Harrastin aikoinaan maastopyöräilyä, ja uimahyppääjä Joona Puhakka sanoi mulle silloin kerran, että ensimmäinen opittava asia on kaatuminen. Jos ei osaa tai uskalla kaatua, niin ei koskaan voi onnistua. Me suomalaiset ajatellaan usein, että epäonnistuminen on tosi huono asia. Tällaisesta ajattelusta pitäisi päästä pois.. se vapauttaisi paljon voimia ja luovuutta. Moni nousee aikamoisien vastoinkäymisten keskeltä: USA:n presidentti Harry S. Truman oli velallinen ja työtön vuonna 1922. Vuonna 1945 hän oli USA:n presidentti, s.88. Nykyisen USA:n presidentin taustoihin kuuluu aika kova alkoholiongelma. Tätä listaa voisi jatkaa pajon..
Toinen nyrkkisääntö, jota Maxwell painotta on se, että kannattaa keskittyä vahvuuksiinsa, eikä heikkouksiinsa, 90. Se on totta.
Abraham Lincoln: ”Melkein kaikki ihmiset voivat kestää vastoinkäymisiä, mutta jos haluat koetella ihmisen luonnetta, anna hänelle valtaa.”
Lennän velipojan kanssa ihan tuota pikaa kohti New Yorkia!! Ollaan siellä reilu viikko:)

Monet tulevat pohjoisesta aterialle Jumalan valtakuntaan..

Tässä on saarnani, jonka pidin ulvilan kirkossa viime sunnuntaina.
Saarna 17.6.2007
3. Sunnuntai helluntaista: Kutsu Jumalan valtakuntaan
Luuk. 14:15 – 24
Jeesus aiheutti hämminkiä nimenomaan ateriavierailuillaan. Hänen vastustajinaan olivat fariseukset ja lainopettajat, jotka syyttivät häntä veljeilystä syntisten kanssa. Hän saikin halventavaksi lempinimekseen ’’syntisten ystävä’’. Tämän lisäksi häntä kutsuttiin, Luuk. 7:34, ’’syömäriksi ja juomariksi’’. Jeesuksen vastustajat kysyivät häneltä ja hänen opetuslapsiltaan, Luuk. 5:30; kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa! Tällainen hämmästely ja paheksunta olivat aina läsnä, kun Jeesus aterioi ja seurusteli publikaanien ja muiden syntisten kanssa. Kun Jeesus oli aterialla erään fariseuksen kodissa, niin sinne tuli syntinen nainen, joka laskeutui Jeesuksen jalkojen luo, itki, voiteli Jeesuksen jalat tuoksuöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. Fariseus ajatteli, Luuk. 7:39; ’’jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.’’ Jeesus ei ainoastaan kutsunut Israelin kadonneita ja hylättyjä lampaita takaisin Jumalan yhteyteen, vaan hän sanoi, että jopa pakanoille avattaisiin ovet Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoi, Luuk. 13:29; ’’idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa.’’
Jeesuksen toiminta näillä aterioilla ja hänen puheensa herättivät siis halveksuntaa. Mutta nämä ateriat herättivät myös suurta ja yllättynyttä iloa ja riemua. Monta sellaista ihmistä, jotka olivat tottuneet siihen, että he ovat uskonnollisesti ja kansallisesti b-luokan porukkaa, yhtäkkiä saivatkin Jeesukselta kutsun Jumalan valtakuntaan. Jeesus kutsui publikaania nimeltään Leevi. Ja Leevi oli niin iloinen ja yllättynyt tästä kutsusta, että hän järjesti suuret pidot. Kerran kun Jeesus meni Jerikoon ja suuri kansanjoukko oli hänen ympärillään, niin Jeesus näki publikaani Sakkeuksen, joka istui puun oksalla ja ihmetteli tätä kuuluisaa kansanjohtajaa. Jeesus kutusi itse itsensä Sakkeuksen luo juhla-aterialle. Sakkeus oli niin yllättynyt, että hänkin järjesti suuret juhlat. Nämä tällaiset juhlat ovat kuin esikuvia niille juhlille, joista Jeesus puhui. Taas monet valittivat: ’’syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.’’ Monia tulee aterialle Jumalan valtakuntaan. Siellä on kaikenlaisia hylättyjä syntisiä, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi, ja siellä heidän joukossaan on tasavertaisina kaikki profeetat, Aabraham, Iisak ja Jaakob ja tietysti Jeesus. Jeesuksella oli aina juhlat mielessä kun hän puhui syntisen pelastumisesta. Kertomus tuhlaajapojasta päättyy siihen, että isä järjestää poikansa kotiinpaluun kunniaksi ilojuhlan. Hän sanoo, Luuk. 15:23; ’’nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!’’ Jeesus kertoi, että kun kadonnut lammas löytyy, niin paimen järjestää iloiset juhlat, 15:6. Hän sanoo, että kun nainen kadottaa hopearahan, ja lopulta löytää sen, niin hän, 15:9, ’’kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut!’’ Ja taas tuhlaajapojan kertomuksessa vanhempi veli raivostuu kun kuulee, että isä juhlii syntisen poikansa paluuta. Jeesuksen ateriajuhlat syntisten, rampojen, sokeiden, raajarikkojen, köyhien ja kaikenlaisten ihmisten kanssa aiheutti yllättynyttä iloa ja riemua, mutta myös vihaa ja paheksuntaa.
Päivän evankeliumitekstissä Jeesus on aterialla, eikä millään tavallisella aterialla vaan viikon hienoimmalla ja tärkeimmällä aterialla eli sapattiaterialla erään korkea-arvoisen fariseuksen kotona. Eräs ateriavieraista sanoo hänelle: autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa. Joka tapauksessa Jeesus kertoo, että nämä alkujaan isännän pitoihin kutsumat ihmiset eivät voikaan tulla, koska heillä on juuri pitojen aikoina almanakka täynnä. Yhden pitää mennä katsomaan peltojaan, toisen pitää mennä kokeilemaan härkiään ja kolmas on juuri mennyt naimisiin, eikä siksi pääse tulemaan. Nämä verukkeet ovat muuten sellaisia, jotka löytyvät Mooseksen laista, 5. Moos. 20:5 – 8. Mooseksen lain mukaan israelilaisen miehen ei pidä lähteä sotaan, jos hän on juuri sinä vuona rakentanut talon, istuttanut viinitarhan eli pellon, tai jos hän on juuri sinä vuona kihlannut itselleen naisen. Lain mukaan hän saa tässä tapauksessa mennä kotiin vaimonsa iloksi. Jeesus sanoo tällä tavalla, että kutsu Jumalan valtakuntaan on paljon tärkeämpi kuin uusi pelto, härät tai jopa vaimo tai muut sukulaissuhteet – kyse on paljon tärkeämmästä asiasta kuin Israelin maan puolustus - kansallisvelvollisuus. Tästä kutsusta ei ole mitään hyviä syitä kieltäytyä. Jeesus sanoo tässä samassa luvussa, 14:33; ’’tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.’’
Tällainen ehdottomuus voi olla meille vähän outoa ja vierasta. Mutta Jeesuksen aikalaisille juutalaisille se oli jotenkin luonnollista. Monet juutalaiset olivat äärimmäisen kiivaita ja ylpeitä Jumalasta, laista, liitosta ja sen lupauksista. He olivat niin kuin Paavali ennen kääntymystään kiivaita Jumalan puolesta. Jeesuksen aikaiset kirjoitukset kertovat meille, Bell. 2:169 - 174, että suuret juutalaiset joukot olivat tarpeen tulleen valmiita kuolemaan lakiensa puolesta. Heille lain noudattaminen ja Jumala oli tärkeämpi kuin elämä. Tällainen kiivaus herätti muissa kansoissa pelkoa ja kunnioitusta juutalaisia kohtaan. Vähän samanlainen periksi antamattomuus on aina kuulunut kirkkohistoriaan, jossa kristityt ovat kärsineet uskonsa puolesta. Moni on kärsinyt viattomana marttyyrikuoleman, monelta on viety opiskelupaikka, moni on jäänyt työttömäksi ja montaa on syrjitty ja kiusattu monin kauhein tavoin, sen takia, että he uskoivat ja uskovat Jeesukseen ja Jumalaan. Tällaiset vainot Kristuksen nimen tähden ovat tänäänkin todellisuutta monessa maassa. Jeesus antoi monessa kohdassa ymmärtää, Luuk. 9:57 – 62; Fil. 3:8, että hän, Ihmisen Poika, on tärkeämpi kuin maallinen turvallisuus, lakiin perustuva vanhurskaus ja päteminen, hyvät suhteet sukulaisiin tai ystäviin. Jeesus antoi ymmärtää, että hän on suurempi kuin kuningas Salomo (Luuk. 12:42), ja hän on jopa suurempi kuin silloisen juutalaisuuden keskus ja sydän, maailman napa, eli Jerusalemin temppeli. Jeesus nimittäin ennusti temppelin tuomion, Luuk. 21:6; Mark. 11:15 -17; tähän ei jää kiveä kiven päälle. Ja hän sanoi, että uusi liitto ja syntien anteeksiantamus toteutuu hänen kauttaan, Luuk. 22:19 – 20.
Hyvät kristityt, Jeesus on suurempi kuin laki, suurempi kuin temppeli, suurempi kuin kaikki profeetat ja heidän lupauksensa. Juutalaiset olivat uskomattoman kiivaita näiden asioiden puolesta, kuinka paljon enemmän meillä on syytä roikkua Jeesuksessa paljon voimakkaammin ja ylpeillä hänestä – Herran on minun ylpeyteni. Kristus ja Jumalan valtakunta lahjoitetaan Jeesuksen pienelle laumalle, niille köyhille, raajarikoille, sokeille ja rammoille, ja kaikille, jotka vain vastaan tulevat kaduilla, kujilla ja poluilla.
Mutta, mitäs me usein niin mollivoittoiset ja niin kuin joku sanoi, kansallisesta yksinjäämisen traumasta kärsivät suomalaiset? Onko meidät valittu ja kutsuttu? Onko meillekin, sinulle ja minulle, varattu paikka profeettojen ja muiden pyhien rinnalla Jumalan valtakunnan juhla-aterialla? Raamattu vakuuttaa meille, että Jumala on kutsunut meidät, ja kasteessa meidät on liitetty Kristukseen. Roomalaiskirjeen luvussa 8 on hieno kohta, jossa kerrotaan kristityn asemasta. Me voidaan sovittaa meidät tähän lupaukseen, joka kuuluun hieman muutettuna näin, 8:28 – 30; Meidät hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Meidät, jotka hän edeltä käsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin, että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.
Kun me uskomme Kristukseen, edes vähän – määrällä ei ole paljoa merkitystä, niin me olemme matkalla aterialle Jumalan valtakuntaan. Minuusta on hienoa ajatella, että me kuulumme ’’niihin moniin’’, jotka tulevat pohjoisesta, ja käyvät aterialle Jumalan valtakuntaan! Jollain tavalla tuo ateria on totta jo täällä maan päällä – kun syntinen saa synnit anteeksi, ja kun me olemme ehtoollisella. Silloin jollain lailla taivas ja maa kohtaavat. Silloin taivaassa riemuitaan ja iloitaan! Meidän kannattaa seurata Jeesuksen esimerkkiä ja levittää sitä taivaan juhlailoa tänne maan päällekin. Niin kuin hän sanoi: myös maan päällä niin kuin taivaassa! Mitä me voidaan sanoa kaikkeen tähän? Sanotaan vaikka; halleluja!