torstai 19. marraskuuta 2009

Jotain tolkkua meditaatiosta ja joogasta




Satuin törmäämään lehtikirjoitukseen, joka käsitteli meditaatiota. Meditaatio on minulle aika tuntematon juttu. En ole koskaan ollut joogassa, mutta rukoillut olen, jos sitä sitten voidaan kutsua jonkinmoiseksi meditaatio-harjoitukseksi (!). Esitän nyt muutamia kysymyksiä ja ajatuksia, joista osa on varmasi ihan tyhmiä johtuen siitä, että en tunne tätä aihetta. Haluaisin nimenomaan väitellä tästä aiheesta. Luin kerran juutalaisen Jeesus-tutkijan Jacob Neusnerin kirjan 'A Rabbi Talks with Jesus'. Siinä hän korosti, että vain hänen kanssa voi väitellä, jota voi arvostaa ja kunnioittaa. Väittely ei siis ole hyökkäys.

Itämaisessa meditaatiossa, jota hindut ja buddhalaiset harjoittavat, pyritään valaistumiseen, rauhaan ja itsensä löytämiseen. Lehtiartikkelissa vilisi juuri sanat kuten rauha, itsensä löytäminen ja sisäinen itsensä tunteminen ja valaistuminen. Erästä jooga-gurua pidettiinkin todella valaistuneena. Harvoin kuulen, että jostain suuresta kristitystä uskonsankarista puhuttaisiin, että hän on sitten valaistunut. Oliko Luther valaistunut? Entä minä tai meidän hörhöimmät hihhuli-pastorit?

Eikö siinä ole paljon vaaroja, jos keskitytään liikaa itseensä. Jos minä tuijottaisin joka aamu puolituntia omaa sisäistä maailmaani, todellista itseäni, niin veikkaan, että minusta voisi tulla vaikka narsisti, tai sitten, ottaen huomioon ihmisen syntisyyden, onneton ja pelokas syntisäkki. En halua kumpaakaan kohtaloa.

Juutalainen psykologi Viktor Frankl, joka selviytyi hengissä natsien keskitysleiriltä, sanoi aikoinaan, että ihmisellä on kaksi silmää, joilla voi luonnollisesti katsoa melkein mitä vain paitsi itseään. Näin ollen Frankl perusteli, että ihmisen ei pidä henkisesti keskittyä itseensä vaan johonkin muuhun. Oman vakaumukseni pohjalta voin sanoa, ettei ihminen löydä rauhaa itsestään, vaan suhteesta johonkin toiseen persoonaan, eikä kyse ole mistä tahansa muusta persoonasta vaan itse Jumalasta. Tämä on käsittääkseni juutalais-kristillinen näkemys. ’Herra siunatkoon sinua.., kirkastakoon kasvonsa sinulle, Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.’ Rauha tulee siis Herran kasvojen tuntemisen kautta.

Tämä on minulle henkilökohtaisesti tosi tärkeä juttu. Voin sanoa, että rukoilen enemmän tai vähemmän säännöllisesti aamuisin 15 – 30 minuuttia. Pideän sitä oikeastaan ehtona, jotta voin tehdä papin töitä. En rukoile itseäni, vaan Jumalaa. Olen yhteydessä Luojaani ja Lunastajaani. Tämän suhteen pohjalta lähtee koko uskonelämä. ’Me, jotka kasvot peittelemättöminä katsomme kirkkautta, muutumme itse kirkkauden kaltaisiksi’, näin valaisee Paavali kristityn mystistä elämää, 2. Kor. 3:18.

Tähän meditaation vielä liittyen olen kauan miettinyt, vähän Fraklin juttujen pohjalta, jakeen 2. Moos. 34:29 merkitystä. Siinä sanotaan, että ’kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt.’ Tuossa joogaa ja meditaatiota käsittelevässä lehtijutussa selitettiin, että ihminen nousee joogan aikana korkealle vuorelle, josta hän voi tarkkailla itseään. Mooseskin oli vuorella, mutta hän kohtasi Jumalan ja sai häneltä ilmoituksen. Mooses näki jotain niin käsittämättömän olennaista ja hienoa, että hän unohti täysin itsensä. Hänen kasvonsa loistivat, mutta hän ei sitä tiennyt – hän nimittäin katsoin jotain niin paljon itseänsä mahtavampaa.

En todella tunne joogaamisen tai meditaation saloja sen kummemmin, mutta olisi kiva käydä alanharrastajien kanssa keskustelua. Jos siis olet asiasta jotain mieltä, kommentoi!

3 kommenttia:

  1. Tutustuin nuoruudessani idän henkisiin oppeihin ja harjoitin mm käärmemeditaatiota. Meditaatio ja kristillinen rukous ovat kaksi eri maailmaa. Meditaatio pyrkii saavuttaamaan oivalluksen, jota nimitetään valaistumiseksi ja sen kautta eroon jälleensyntymien rasittavasta kiertokulusta. Sekä Buddhalainen että Hindulainen traditio pyrkivät persoonallisuuden raukeamiseen tilassa, jossa ihminen sulautuu osaksi tosiolevaa. Tila tunnetaan Kristillisen teologian kentässä annihilaationa, joka on mm Adventistien helvettiteologian pohjana.

    Jooga on osa samaa filosofista uskomusjärjestelmää tukien henkisen etsijän matkaa kohti valaistumista. Joogan tarkoitus on avata ihminen maailmankaikkeuden ykseydelle ja henkiselle todellisuudelle aivan samoin, kuin meditaationkin, keino on vain eri. Itseasiassa paikallaan hiljentyvä ja itseensä vetäytyvä meditaatio eli Raja Jooga on eräs Joogan alalaji. Toinen on pääsuuntaus on Hatha Jooga, jonka tunnetuimpia sovelluksia lienee Astanga Jooga. Hatha Jooga perustuu siis erilaisten liikkeiden eli Asanoiden suorittamiseen.

    Molemmissa Joogan muodoissa on henkisten mestareiden mukaan kysymys aina jumalten palvonnasta. Buddhalainen traditio eroaa siinä, ettei se sisällä varsinaista palvottavaa jumaluutta persoonallisessa muodossa, kuten Hindismi tekee.

    Hindugurujen näkökulmasta tarkastellen Joogan markkinoiminen pelkkänä vomisteluna tai rentoutusharjoituksena on mahdottomuus. Asanoiden tarkoitus on mahdollistaa meditaation kaltainen ykseyden kokeminen ja valaistuminen. Asanat ovat määrätyssä mielessä jumalallisia asentoja, jotka mahdollistavat kosmisen energian vapaan virtaamisen ja harmonian

    Asanoiden avulla pyritään myös vapauttamaan Kundaliini energiaa ihmisen seitsämän chakran harmonisoimisen kautta Kundaliini energian eli Qi energian toinen nimi on käärme energia, koska se nousee käärmeen lailla alimmasta chakrasta seitsämän chakran kautta selkärankaa pitkin kunnes se tavoittaa viimeisenkin keskuksen ja valot syttyy.

    Tilaa jonka Kundaliini energia saa aikaan vapautuessaan voidaan kutsua myös demoniseksi eli riivatuksi.

    MattiL

    VastaaPoista
  2. Moi Juho,
    meditaatio sanalla tarkoitetaan monia asioita mutta yleisesti ottaen sillä tarkoitetaan tietynlaista keskittymistä.
    Meditaation tarkoitus on kokea universumin ykseys.

    Kun keskittyy intensiivisesti esim. hengityksen kulkuun, mielen toiminta rauhoittuu ja ego vähitellen alkaa hiljentyä. Meditaatiossa on monia eri koulukuntia ja sillä ei ole merkitystä mitä uskontoa edustat, meditoinnissa ei ole kyse uskomuksista vaan todellisuudesta.

    Suosittelen lukemaan esim. kristityn munkin Thomas Mertonin päiväkirjoja, amerikkalaisen lääkärin Jon Kabatt-zinnin kirjoja tai Oprahinkin suositteleman Echert Tollen kirjoja.

    Ihmisen psyyke on kumminkin hyvin monimutkainen, ja harvalla ihmisellä on pokkaa sukeltaa olemassaolon mysteeriin syvemmälle.

    VastaaPoista
  3. Itsensä sisäinen tutkiminen ja tunteminen ei tarkoita tässä tapauksessa egoismia tai narsismia. Valaistuminen tarkoittaa siis todellisuuden ykseyden oivaltamista. Buddhalaisuudessa esimerkiksi ajatuksena on että olemme kaikki osa maailmankaikkeuden ykseyttä (eli Jumalaa), jumala ei ole mikään toinen vaan Hän on meissä jokaisessa sisimmässä. Meditaatiossa hiljennetään mieli ja ego ja kohdistetaan "katse" kohti sitä mitä todellisuudessa oleeme. Myös hindulaisuudessa esiintyy ajatus maailmankaikkeuden ykseydestä. Ei siis voida puhua omaan napaan tuijottamisesta tai narsismista, jos ego ja ajatukset (ennakkoluuloiset oletuksetkin ovat ajatuksia)on hiljennetty ja oivallettu kaikkien ja kaiken olevan osia Jumalan hengestä ja ruumiista. Jumalan kasvot löydämme siis itsestämme, onhan hän vertauskuvallisesti sanoen luonut meidät omaksi kuvakseen.

    Lisäksi mainittakoon että monista varhaiskristillisistä kirjoituksista löytyy viittauksia ja kehotuksia sisäiseen tutkimiseen. Kirjassaan 'Gnostilaiset evankeliumit' Elaine Pagels panee merkille, kuinka monista Raamatun ulkopuolelle jääneistä teksteistä löytyy joitain yhtäläisyyksiä buddhalaisen ajattelun kanssa. Mielestäni kirjoittaja ei korosta yhtäläisyyksiä mitenkään liikaa, eikä uskoakseni itse ole buddhalainen. Monet varhaiskristityt olivat mystikoita jotka mielenhiljentämisen avulla tavoittelivat gnosista eli suoraa jumalallista tietoa. Tärkeätä oli löytää itsestä sisäinen Kristus, eli saavuttaa sama ymmärrys ja tietoisuuden taso kuin Kristuksella, sillä Kristus on osa Jumalaa ja näin ollen meitä kaikkia. Myös islamilaiset sufi-mystikot tavoittelevat jumalallista tietoa jotta heistä tulisi Muhammedin tapaan profeettoja; sufi-mystiikassakin tunnetaan meditaatio ja jopa eräänlaiset chacrat(ks. jumalanunelman kommentti) nimellä lataif. Buddhalaisuudessa Buddhan saavuttaman ymmärryksen ja tietoisuuden tavoittelu kuuluu tietysti meditaation tavoitteisiin.

    Tämä ymmärrys ja tietoisuuden taso ei ole kuitenkaan mitään mitä voi sanallisesti toiselle ihmiselle siirtää. Buddha esimerkiksi kehotti seuraajiaan olemaan uskomatta sokeasti hänen sanojaan, vaan etsimään niiden merkitystä itse. 'Gnostilaiset evankeliumit'-kirjasta käy myös ilmi kuinka gnosista tavoittelevat kristityt saadessaan uskonnollisia kokemuksia kuvailivat niitä kirjoituksissaan eri tavoin, sillä vaikka kokemusten sisältö oli sama kokemus oli erilainen kokijasta riippuen. Tämä opinkappaleettomuus sai alkukirkon hylkimään gnostilaisia.

    Tässä vielä wikipedia-linkki Gnostilaiset evankeliumit kirjaa käsittelevään artikkeliin.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaiset_evankeliumit

    VastaaPoista

Kiitos välittömästä palautteesta.