McManusin hyvä kirja

Olen lueskellut viime aikoina Erwin R. McManusin kirjaa An Unstoppable Force. Se on ihan oikeasti todella hyvä ja käyttökelpoinen kirja, joka sisältää piristävän paljon tämän meidän ajan, kulttuurin ja ajanhengen tulkintaa. Erwin on pastorina Mosaic-nimisessä seurakunnassa, jonka sivuille pääset tästä. Miten seurakunta voi olla tässä ajassa suunnannäyttäjä, eikä perässä juoksija tai taakse, omiin ghettoihinsa majoittautunut pyhien minikosmos, pommisuoja-bunkkeri? Suosittelen kaikille seurakunnan pioneereille, kaikille suunnan näyttäjille, kaikille, joilla palaa jonkinmoinen apostolinen liekki sydämessä.

Seurakuntaan liittyy tällä hetkellä niin paljon toiveita. Yksi aikamme merkittävimmistä Jeesus-tutkijoista, N.T. Wright, on jotenkin sanonut, että ’seurakunta on kutsuttu olemaan maailmalle sitä, mitä Jeesus oli Israelille.’ Tätä perustellaan mm. jakeella Joh. 20:21, jossa on sanat ’niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.’

Kuulumisia, kirjoja ja mystiikkaa

jViime aikoina olen lueskellut paljon pitkästä aikaa: Brant Pitre - Jesus, the Tribulation, and the End of the Exile. Mahtava tutkimus. Jeesus-tutkimuksessa mennään kovaa vauhtia eteenpäin ja asioista tulee vain entistä jännempiä! Näistä asioista innostun aina. Jeesus on niin rock!

Sitten luin puhtaasti hengellisen kirjan eli John Piperin Let the Nations be Glad. Sekin oli hyvä teos mieheltä, joka tsemppaa nuoria ja vanhempia jatkuvasti elämään merkityksellisempää elämää. Hän vetoaa meihin: 'don't waste your life.' Se on ihan totta uskoit sitten mihin tahansa, tai vaikka et uskoisi mihinkään. Tiimalasisi tyhjenee. Elämä on lahja. Älä pelkää. Elä. Tulee mieleen Einsteinin neuvo: 'Elämä on kuin pyörällä ajaminen, pysyäksesi pystyssä sinun on pysyttävä liikkeessä.'

Piperin kirjan yksi johtava ajatus oli tämä: 'God is most glorified in us when we are most satisfied in him.' Jumala siunaa sitä, jota hän käyttää. Meidät siunataan siunaukseksi maailmalle. Hän siunasi Aabrahamin, jota hänen kauttaan kaikki kansat tulisivat siunatuiksi, 1. Moos. 12:1 - 3. Tämä ajatus, että Herran omat siunataan siunaukseksi on teologisestikin ihan oikea. Psalmissa 67, joka on vähän muunneltu versio Herran siunauksesta, vahvistaa tämän väitteen seuraavin sanoin; '..hän kirkastakoon meille kasvonsa. Silloin koko maa oppi tuntemaan sinun tiesi Jumala.'
Siunakseen kuuluu kuitenkin aina myös kivut: murtaminen. Kyse ei ole helposta tiestä.

Piperillä oli hienoja ajatuksia ylistyksestä ja hän toi esille myös eri jamppojen näkemyksiä tuohon hommaan liittyen: 'Luther expresses the freedom of worship from place: '' The worship of God... should be free at table, in private rooms, downstairs, upstairs, at home, abroad, in all places, by all people, at all times. Whoever tells you anything els is lying as badly as the pope and the devil himself.' Tyypillistä lutteria:) Jeesus kertoi, että taivaan Isä etsii rukoilijoita, jotka palvovat häntä hengessä ja totuudessa. Se ei katso aikaa, ei paikkaa. Ei väliä oletko Samariassa tai Jerusalemissa, kirkossa tai Mekassa. Oikea paikka on jalkojesi alla, totuudessa ja hengessä.

Minusta ehtoollis-liturgia; joka muuten yhdistää selvästi klassista kristillistä uskoa tunnustavia kirkkokuntia kuten luterilaisia, katolilaisia ja ortodokseja; on niin mahtava. Näissä ikivanhoissa liturgisissa kohdissa seurakunta ylistää Jumalaa sanoin; 'Totisesti on oikein ja arvollista, että me KIITÄMME SINUA AINA JA KAIKKIALLA, pyhä Herra, kaikkivaltias Isä, iankaikkinen Jumala, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.' Seurakunta laulaa myös mystisesti ja paradoksaalisesti: 'pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot! TAIVAS JA MAA ON TÄYNNÄ SINUN KIRKKAUTTASI.' Tällaiset väittämät, kuten esim. se, että maa olisi täynnä Herran kirkkautta, aukeaa vain sille, joka uskoo. Profeetta Jesajan kutsumus-näyssä julistetaan samalla tavalla, Jes. 6:2: 'Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.' Vau! Kristittyjen olisi ihan hyvä sukeltaa uskomme mystiseen todellisuuteen. Se tekisi terää itse kullekin.

Pitren teoksesta en osaa vielä sanoa mitään. Liian monimutkaista sulatettavaksi ymmärrettäväksi tekstiksi näin nopeasti, vaikkakin saamarin kiehtovaa!

Amos Ozin tarina rakkaudesta ja pimeydestä

Sain juuri äskettäin luettua Amos Ozin kirjan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Teos ilmestyi Israelissa vuonna 2002 ja siitä tuli heti maan luetuin romaani. Kirja on vaikuttava, tosi monipuolinen ja hauskan synkkä. Suosittelen.

Teos on oikeastaan suku-, historia-, rakkausromaani. Jännää siinä oli ainakin se, että siinä kuvataan monia tunnettuja israelilaisia vaikuttajia viime vuosisadalta. Oikeisto ja vasemmisto käy ideologista kilpailua. Ben Gurion vastaan Menahem Begin; maanpakolaisuuden ajan Jaakob, tuo matonen, vastaan Juudean ylpeä leijona; diasporan nöyrät surkimukset ja karitsat vastaan ylväät ja rohkeat sionistit, nuoret idealistit ja taistelijat; mennyt sukupolvi vastaan uusi sukupolvi.

Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö kääntää nöyristellen toinen poski ja kiroilla mielessään, vai lyödä samalla mitalla takaisin? Näiden kysymysten kanssa kamppaili keskitysleirien tuhkien keskeltä poistunut kansa, kun se aloitti uuden elämänsä Israelissa. Näitä ihmisiä oli juuri äskettäin murhattu Euroopan tappo- ja keskitysleireillä 6miljoonaa henkeä. Eli tämän taustan kun pitää mielessä niin tuohon kysymykseen, posken kääntämisestä, on aika vaikea vastata.

Romaanissa puhutaan myös paljon muusta. Sitä esimekiksi varjostaa se, että Amoksen äiti päätyi itsemurhaan pojan ollessa 12vuotias. Tämä muutti Amoksen koko elämän. Ekaksi hän vihasi äitiään, joka 'hylkäsi hänet' ja sitten hän vihasi itseään, koska 'hänet hylättiin', jostain syystä. Amos vaihtoi kuuluisaa sukunimeä, puoluetta ja elämäntapaa ja muutti kibbutsiin.

Kirjassa puhutaan Jeesuksesta aika jännällä tavalla. Amoksen setä oli se maailmankuuluisa Jeesus-tutkija Joseph Klausner. Jeesusta käsittelevällä kirjallaan hän raivostutti aikoinaan juutalaiset ja kristityt. Hänen mukaansa Jeesus ansaitsee paikkansa juutalaisten suurmiesten keskellä, siinnä missä esim Spinozakin. Tästä juutalaiset suuttuivat. Vähän toisellaisen kuvan romaani antaa kahden SUOMALAISEN LÄHETYSAARNAAJAN kautta! Hyvä! Nämä kaksi naista auttoivat ja lohduttivat Jerusalemilaisia ja kun heiltä kysyttiin Jeesuksesta, niin he kertoi, että 'ei hän vain ollut, vaan hän on..' He kertoivat Jeesuksen rakkaudesta juutalaisia kohtaan ja siitä, että Jeesus rakastaa erityisesti niitä, jotka vihasivat ja tuomitsivat hänet. Aika hienoa, että Amos Oz on halunnut tallentaa tällaiset kaksi näkemystä Jeesuksesta kirjaansa. Toinen näkökulma on juutalaiselta kirjallisuuden tutkijalta ja toinen on Jerusalemin sairaalan suomalaiselta vapaaehtoistyöntekijältä ja lähetystyöntekijältä.

Kirjassa on tosi jänniä ajatuksia rakkaudesta, miehen ja naisen suhteesta, heidän eroistaan jne. 'Opetus' tulee itse maestrolta, eli Amoksen isoisältä, joka oli kuulemma voittamaton naistenmies, jonka miehisen charmin salaisuus oli aika yksinkertainen, mutta harvinainen. Amoksen mukaan hänen salaisuutensa oli se, että hän osaisi kuunnella naisia, heidän huoliaan ja murheitaan ja ilojaan. Mielenkiintoista. Kyseinen isoisä laukoo vielä, että 'monet miehet rakastavat seksiä mutta vihaavat naisia.' Hän itse, näin Amos arvelee, rakasti sekä seksiä, että naisia. Kyseessä on oikeastaan aika syvällinen kysymys, joka liittyy sukupuolisuuteen, sukupolirooleihin ja sen semmoisiin. Onko nainen rakastettava naisena? Minun mielestäni on.

Kaiken kaikkiaan erinomainen romaani, enkä yhtään ihmettele, että Amokselle on myönnetty Nobelin kirjallisuuspalkinto.