Nekrofilia ja biofilia - abortti

Erkki Koskenniemi ottaa hienosti kantaa siihen, kenen elämä lasketaan ihmisen elämäksi. Mikä on ihminen? Kenelle kuuluu ihmisoikeus? Lukiessani läpi Apostoliset isät – ensimmäiset kristilliset kirjoitukset heti UT:n jälkeen – huomasin, että niissä selvästi, moneen otteeseen kielletään abortti, lapsen kasvatuksen laiminlyönti ja vastasyntyneen tappaminen tai hylkääminen. Kristityt ovat siis alusta asti puolustaneet elämää, kaikenlaista elämää, vanhuksen elämää, vauvan elämää, syntymättömän ihmisen elämää ja vammaisten elämää.

Biofilos ja nekrofilos

Ihmisellä on rajat. Hänellä ei ole oikeutta päättää kuka saa elää ja kuka ei. Ihmisen tärkein perusoikeus on oikeus elää. Tätä olisi jokaisen kunnioitettava. Eräs piispa sanoi, että Euroopan ja USA:n ihmiset ovat jakautumassa kreikkalaisia nimiä käyttäen ”nekrofileihin” ja ”biofileihin” eli kuoleman rakastajiin ja elämän rakastajiin. (Tiedän, että näillä termeillä on psykologiassa vähän eri merkitykset, mutta so what.).

Mieleen tulee Viisauden kirjan kohta (Apokryfien joukosta), Viis. 1:12-16:
”Älkää etsimällä etsikö kuolemaa
elämänne harhateillä,
älkää omin käsin vetäkö yllenne tuhoa.

Ei Jumala ole luonut kuolemaa,
ei hän iloitse yhdenkään elävän tuhosta.

Hän loi kaiken elämään ja pysymään,
koko luomakunnan säilymään elossa.
Ei hänen luoduissaan ole tuhoavaa myrkkyä
eikä maan päällä tuonelan linnaa,
sillä oikeamielisyys on kuolematon.
Mutta jumalattomat kutsuvat kuolemaa
sanoillaan ja teoillaan,
kaihoavat sitä kuin rakkainta ystäväänsä
ja ovat tehneet sopimuksen sen kanssa.
Kuoleman he herrakseen ansaitsevatkin.”

Viisauden kirja jatkaa kertomalla, kuinka nämä kuoleman rakastajat viettävät elämää, jossa ainoastaan juhliminen ja nautinto ovat kaiken päämääränä. Lopulta he tallaavat jalkoihinsa hurskaat köyhät, leskiä he eivät sääli eivätkä he kunnioita vanhuksen harmaita hapsia. He pitävät omaa voimaansa lakinaan ja oikeutenaan ja päättelevät, että ”heikoista ei ole mitään hyötyä”. Kaiken kukkuraksi he vihaavat hurskasta ihmistä, joka kutsuu itseään Jumalan lapseksi! Lopulta he tappavat hänet. He vihaavat elämää. Viis. 2:1-14, 15-20.

Salomon viisas tuomio
Ajatus kuoleman rakastajista ja elämän rakastajista sopii myös kuvaukseen kuuluisasta Salomon tuomiosta, 1. Kun. 3:16-28. Kuninkaan eteen tuotiin kaksi porttoa, joilla molemmilla oli ollut sylivauva rintaruokinnassa. Toisen äidin lapsi oli kuollut yöllä vahingossa. Muistatte varmaan, että nyt näillä äideillä, portoilla, oli oikeusriita siitä, kumman vauva loppujenlopuksi olikaan kuollut. Molemmat inttivät, että elävä vauva oli hänen lapsensa. Silloin Salomo sanoi ”hakekaa minulle miekka!”. ”Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puoli toiselle, toinen toiselle.” Silloin rakkaus lapseen pani elävän pojan äidin puhumaan, ja hän huudahti kuninkaalle: ”Herrani! Anna lapsi hänelle, älä anna surmata sitä” Mutta toinen sanoi: ”Ei minulle eikä sinulle. Halkaiskaa vain!” Näistä naisten sanoista kuningas tiesi heti, kumpi naisista on todellinen äiti, kumpi on elämän puolella.

Tulaisuuden näkymät
Se on pimeää, että nykyään joudumme käymään keskustelua siitä, kenet lasketaan ihmiseksi. Vähän aikaa sitten kysymys koski syntymättömiä lapsia, mutta viime aikoina kysymys on kohdistettu myös syntyneisiin lapsiin ja vanhuksiin. Kuoleman kulttuuri on pelottava ja paha. Kuinka paljon tällainen ”elämän oikeuden kyseenalaistaminen” lyö maahan esim. nuoria, joilla on elämässä muutenkin kasvuvaikeuksia ja itsetunto-ongelmia?

Jos ajattelemme asiaa vielä Viisauden kirjan pohjalta, Viis. 1-3, niin näyttäisi siltä, että kuoleman ystävät ovat menettäneet elämästään perimmäisen vision, tarkoituksen. ”Syödään, juodaan ja huomenna kuollaan”. Ne, jotka rakastavat elämää ja kunnioittavat sitä Jumalan lahjana, uskovat, että elämällä on arvo ja merkitys. Varmasti näkemys, jossa elämän arvo ja ihmisarvo voidaan menettää jonkun vamman, rahapulan tai kiireen vuoksi – nämä ovat niitä yleisimpiä syitä abortille - johtaa näköalattomaan tulevaisuuteen. Meidän nuoret tarvitsisivat kuitenkin juuri tulevaisuuden toivoa elämään.

Ecce Homo - Abortti

Viime aikoina olen jostain syystä pohtinut paljon aborttia. Abortti liittyy suoraan kysymykseen ihmisarvosta ja siitä, kuka lasketaan ihmiseksi. Abortti on laajasti hyväksytty. On poliittisesti epäkorrektia vastustaa tai kyseenalaistaa sen oikeutusta. Kuitenkin tuntuu, että tämä hyväksyvä enemmistön kanta on väärä ja vaarallinen. Suomessa on abortoitu 1970-luvulta asti heittämällä yli 500 000 ihmistä. Vuosittain Suomessa abortoidaan noin 11 000 lasta. Venäjällä luku on vuosittain n. 2 miljoonaa ja USA:ssa 1,5 miljoonaa. Abortti tuli laajasti hyväksytyksi ns. ”seksuaalisen vapautumisen” myötä 1970-luvulla. Silloin keksittiin e-pilleri. Perheet pienenivät, avioerot lisääntyivät, perhe instituutiona ajautui karille, avioliitto romuttui – avioerot ovat nykyisessä mittakaavassa aivan uusi ilmiö. Suomessa vuosittain 25 000 aikuista käy läpi avioeron – tuossa rumbassa on mukana tietysti lapset, joiden perhe menee rikki. Suomessa on yli 200 000 yksinhuoltajaa. Isä on hukassa.

Mitä tästä kaikesta seuraa? Konservatiivit sanovat, että perhe on yhteiskunnan perussolu. Jos perheistä puuttuu perusturvallisuus ja vakaus, niin kohta se puuttuu koko yhteiskunnasta. Taloudellisesta näkökulmasta tilanne on onneton sillä aborttien ja syntyvyyden säännöstelyn myötä yhteiskunnan huoltosuhde vääristyy. Eurooppa ja Suomi vanhenevat kovaa vauhtia. Hoidettavia vanhuksia on entistä enemmän, hoitokustannukset kasvavat reilusti seuraavan 10 vuoden aikana. Samalla se uusi sukupolvi, jonka pitäisi tehdä työt ja hoivata vanhempiaan, on liian pieni. Ja sitä paitsi ei nuoristakaan ole vain ongelmien ratkaisijoiksi. Nuoretkin voivat pahoin. Nuoria väliinputoajia, 30-vuotiaita eläkeläisiä, on aika paljon.

Katolisella puolella paavit Johannes Paavali II ja Benedictus XVI ovat useasti painottaneet, että kansa, joka tappaa lapsensa, tuhoaa tulevaisuutensa. Suomessa kirkon johtajat eivät jostain syystä puhu näistä asioista, vaikka näyttää siltä, että tämä tie on kuoleman tie. Niiden yli 500 000 Suomessa abortoidun vauvan joukossa olisi ollut uusia jormaolliloita, sibeliuksia, aleksiskiviä, mikamyllylöitä, elisabethrehnejä ja marttiahtisaaria ja tietysti niitä duunareita, opettajia ja hoitajia, joita tarvitsemme. Ihmisen suurin ja tärkein perusoikeus on oikeus elää. Tämä oikeus viedään nyt pois kaikkein heikoimmilta. Se viedään pois vauvoilta äitien kohduissa. Jos tämä kehitys jatkuu, niin kohta tuo oikeus viedään varmaan myös vammaisilta, pahasti sairailta ja vanhuksilta. Jo nyt kysymys eutanasiasta on esillä. Kun yhteiskunnalta rahat loppuvat, niin ehkä eutanasia ajetaan läpi.

Lapsi on suuri salaisuus

Profeetta Jeremia on yksi Raamatun tärkeimmistä profeetoista. Hänen valintansa kovaan virkaan tapahtui jo hänen ollessa äitinsä kohdussa. ”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi”, Jer. 1:5. Hänen tulevaisuutensa oli kaikilta ihmisiltä salassa. Samalla tavalla Herra kertoo ”Israelista”: ”Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa, hän antoi minulle nimen”, Jes. 49:1. Meitä kaikkia koskevat Psalmin 139 sanat: ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.”

Nämä kohdat koskevat ihmistä yleensä, mutta aivan erityisesti ne sopivat Jeesukseen. Hänen elämällään, jos jollakin, oli ennaltanähty merkitys ja suunnitelma. Kohdussa on ihminen, persoona, Jumalan suunnitelmiin kuuluva, kutsuttu ja valittu ihminen. Ecce homo - mitä hänelle tehdään? Abortin tehdessään ihminen lopettaa elämän, jonka merkityksen ja tarkoituksen vain Korkein voi tietää. Kenellekään ihmiselle ei pitäisi antaa tuollaista valtaa hallita sitä, kuka saa oikeuden elää ja kuka ei.

Junon teiniraskaus

Paljon on taas tapahtunut. Omassa henk. koht. elämässäni on ollut puolentoista vuoden sisällä enemmän käänteitä kuin monilla koko elämänsä aikana - Toni Halmea fraseeraten:) Paitsi tuo Juno taitaa nipin napin vetää voiton, kun se on vielä niin nuori, 16v. Tulin äsken hesasta, jossa pidin Paavalista ja Pietarista pari tuplatuntia Helsingin Raamattukoululla. Noh, noille kavereille, 'muutosagenteille', kyllä Juno ja minäkin, jäämme vielä aika kirkkaasti, mutta perässä tullaan. Hesan Raamattukoulun tilaisuudessa oli porukkaa noin 50! Aiheenani oli Apostolien teot. Nyt olen vapailla ja katsoin juuri leffan nimeltään Juno. Se on monella tavalla ajankohtainen leffa, joka kaikkien teinien ja niiden vanhempien ja opettajien kannattaa kattoa. Tässä traileri. Leffassa on hyvien näyttelijöiden ja juonen lisäksi hyvää musaa.

Abortti eli 'lisääntymisterveydellinen oikeus' tai 'sikiön lähdettäminen' tai tappo..

Markku Ruotsila, historian dosentti, kirjoitti hyvän ja puhuttelevan kirjoituksen viime sunnuntain hesarin debattiin. Ruotsila puhuu asioista niiden oikeilla nimillä - se on rohkeaa, mutta hiivatin tärkeää. Ei ongelmat niin ratkea, että ne lakaistaan maton alle. Kyllä ne sieltä aina jotenkin tulevat esiin. Kyse on siis abortista. Niitä tehdään Suomessa noin 10 000 vuodessa.. Eli 1970-luvulta tähän päivään on tapettu/murhattu/surmattu noin 500 000 syntymätöntä sikiöä eli vauvan alkua.

Abortista puhutaan nykyään niin hienoilla termeillä, että sen verinen todellisuus jää aivan pimentoon tavalliselta ihmiseltä. Aborttia kutsutaan 'sikiön lähdettämiseksi' tai 'raskauden keskeyteykseksi' tai 'lisääntymisterveydellisenä oikeutena' - toiset puhuvat suoraan sikiön tappamisesta.

Haastan ihmisiä lukemaan Ruotsilan debatin. Se löytyy tästä. Miettikää asiaa. Itse pidän aborttia vääränä ratkaisuna. Jossain poikkeustilanteissa se on kai hyväksyttävää, mutta tämän päivän tuhannet abortit johtavat meidät vaaralliselle tielle. Meininki on vaarallista koko yhteiskuntamoraalin ja ihmisarvon alenemisen vuoksi.

Elämän arvo ja abortti

Kannattaa katsoa tämä video. Tuo nainen on rautaa ja kultaa. Jeesus ei sanonut, 'autuaita olette te, kun teistä minun tähteni pidetään, arvostetaan ja rakastetaan', vaan hän sanoi 'autaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.'





Eräs vanhan ajan rabbi toteaa Mishnassa, että 'Se, joka suhtautuu Jumalan sanaa niin kuin se olisi ei mitään, lopulta ihmiset päätyvät suhtautumaan häneen, niin kuin hän olisi ei mitään.' Ihmisen arvon vahvin pohja löytyy Raamatusta. Riipumatta siitä, mikä on sosiaalinen statuksesi, taloudellinen tilanteesi, ihonvärisi, ikäsi, sukupuolesi, ammattisi tai sukutaustasi, niin olet Jumalan rakastama. Maailmankaikkeuden Luoja on maksanut sinusta täysin saman hinnan kuin kenestä tahansa muusta. Meidät on kaikki luotu samasta tomusta, lunastettu samalla hinnalla, Kristuksen verellä, sinetöity samalla Hengellä.

'Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja'; sanoi Jeesus. Matt. 18:10.

Suomessa tehdään vuosittain muistaakseni noin 10 000 aborttia. Ruotsissa luku on rutkasti suurempi. Samaan aikaan Raamattua pidetään taantumuksen tavaramerkkinä ja pieniä puolustuskyvyttömiä ihmisiä riesana. Ajattelenpahan vain.