Saarna - "Älä hylkää häntä"

Herran syntymä on lähellä: Sef. 3:14–17; Fil. 4:4–7; Matt. 1:18–24

Rakkaat kristityt,

Joulun odotus on iloista odotusta. Kirkon perinteessä tuo tämän päivän VT:n lukukappaleessa, Sef. 3, mainittu tytär Siion on nähty profetiana neitsyt Mariasta. ”Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem!” Mutta mikä on tämän tytär Siionin ilon syy? Vastaus löytyy tästä: ”Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi, sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa... Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.” (Sef. 3.) Marian elämän perustunne on ilo. Luukkaan evankeliumissa enkeli Gabriel tervehtii Mariaa hämmentävin sanoin: ”Iloitse Maria, sinä armon saannut! Herra kanssasi!” (Luuk. 1:28.) Tästä messiaanisesta ilosta huolimatta Jeesuksen odotukseen ja syntymään liittyy myös paljon pelkoja, hämmennystä ja levottomuutta. Kärsimyksen miekka oli lävistämä Marian oman sydämen, mutta silti tuo evankeliumin ilo säilyi aina Herran äidillä.

Päivän evankeliumitekstistä näemme, että Joosef oli täysin hämmentynyt Marian raskaudesta. He olivat vasta kihloissa, ja nyt Maria oli raskaana, eikä Joosef tiennyt kenen lasta tuo nainen odottaa. Joosef, tuo hurskas ja hyväsydäminen mies, pohti mielessään. Minä jätän Marian kaikessa hiljaisuudessa. Vanhassa Raamatun käännöksessä tuo Joosefin ajatus Marian hylkäämisestä tulee jotenkin selkeämmin esille kuin nykykäännöksessä: Joosef aikoi ”salaisesti hyljätä hänet”. Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ”älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi.” Joosef, tuskin kukaan muukaan ihminen, aavisti, kuka tuo Maria oikeastaan oli, ja kuinka käsittämättömän suuri ja siunattu kutsumus ja tehtävä hänellä oli Jumalalta.

Kansainvälinen uutislehti, National Geographics, julkaisi uusimmassa numerossaan laajan artikkelin neitsyt Mariasta. Artikkelin otsikkona on: Kuinka Neitsyt Mariasta tuli maailman vaikutusvaltaisin nainen. Luukkaan evankeliumissa tuo Herran vähäinen palvelija julistaa: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.” (Luuk. 1:46–48.) Tämä profetia – kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi – on todella käynnyt toteen Marian kohdalla. Häntä voidaan pitää maailman vaikutusvaltaisimpana naisena.

Nykyään kun julkisuutta, mediahuomiota ja valtaa jumaloidaan ja tavoitellaan niin paljon, voisi kuvitella, että moni meistä olisi innoissaan ottanut Marian luokseen: ”Olen melkein sukua julkkikselle!” ”Olen naimisissa maailman vaikutusvaltaisimman naisen kanssa.” Tosiasiassa Marian suuruus on paljastanut vasta vähitellen – Maria kulkee varjoissa, ei julkisuuden parrasvaloissa. Hän on Nasaretin tuppukylän tytär. Hän ja hänen perheensä eivät saa sijaa Betlehemin majatalosta. Jesajan kirjassa Herran palvelija, kansojen valo, kertoo, kuinka Jumala pitää häntä käsissään: ”Kätensä varjoon hän minut kätki.. Hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani, Israel, sinussa minä osoitan kirkkauteni.” (Jes. 49.) Mielestäni tämä on hieno kohta: Jumala kätkee todellisen Palvelijansa, tuon Palvelijan, joka on oleva koko maailman Valo, Jeesuksen Kristuksen, kättensä varjoon. Samalla tavalla myös Maria kasvaa ja kulkee varjoissa, Herran käden varjoissa, kuoleman varjon maassa. Vasta hiljalleen paljastuu, kuka hän todella on.

Enkeli sanoo Joosefille: ”Älä pelkää ottaa Mariaa tykösi.” Ajattele, jos Joosef olisi hylännyt Marian, mitä hän olisikaan tehnyt. Hän olisi ajanut pois neidon, jonka kohdussa kasvaa itse Messias, Jumalan Poika. Kristuksen kirkko opettaa, että kaikki mitä se uskoo Mariasta, perustuu siihen, mitä se uskoo Jeesuksesta Kristuksesta. (KKK 487.) Mariaa kutsutaan armoitetuksi, koska hän on saanut tulla Jeesuksen armon osalliseksi ennen ketään muuta. Mariaa kutsutaan Jumalan äidiksi, koska hän on Herran äiti, hän on Jeesuksen äiti, Jeesuksen, joka on Jumalan Poika. Jumalan Poika on, niin kuin uskontunnustus sanoo, ”samaa olemusta kuin Isä, Jumala Jumalasta”. Juuri siksi, että Jeesus on Jumala, Mariaa on kutsuttu ja kutsutaan ”pyhäksi Jumalan synnyttäjäksi”, ”Jumalan äidiksi”. Myös luterilainen kirkko pitää kiinni näistä totuuksista. Marian suuri korotus ja kunnioitus johtuu siitä, että kirkko ylistää ja palvoo Jeesusta.

Minua ihmetyttävät nuo enkelin sanat Joosefille: ”Älä pelkää ottaa Mariaa tykösi.” Ne koskevat myös meitä 2000-luvun kristittyjä. Golgatan ristillä roikkuessaan Jeesus näki äitinsä ja rakkaimman opetuslapsensa. Silloin hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä. (Joh. 19:26–27.) Ajatelkaa, viimeisinä sanoinaan ennen kuolemaansa, Jeesus pitää huolen siitä, että hänen rakas äitinsä ei jää ilman koti, äitiä ei hyljätä. Samoin viimeisinä sanoinaan Jeesus pitää huolen siitä, että hänen rakkain opetuslapsensa ei jää ilman hyvää ja rakastavaa äitiä. Mariasta tuli Kristuksen kirkon äiti. Apostolien tekojen luku 1 kertoo, että Maria oli mukana Jerusalemin seurakunnassa kaikkien apostolien kanssa. Joosef ei hylännyt Mariaa, Jeesuksen rakkain opetuslapsi ei hylännyt Herran äitiä, kirkko ei hylännyt Mariaa. Marian kanssa kristityt ymmärsivät Jeesusta.

Enkelin ilmestymisen jälkeen Joosef varmasti katsoi Mariaa aivan uusin silmin. Kuka tuo neitonen oikein on? Mikä tehtävä hänellä on? Samalla tavoin kristityt ovat katsoneet Mariaa ja näin heidän ymmärryksensä Jeesuksesta on kasvannut. Marian merkitystä pidetään niin tärkeänä, että hänet mainitaan jopa uskontunnustuksessa, kun siinä puhutaan Jeesuksesta: ”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta.” Enkelin sanoissa Joosefille korostuu kolme asiaa: 1) Jeesus sikiää neitsyestä Pyhän Hengen voimassa. Tässä ei ole mitään seksuaalista, tähän ei tarvita miestä. 2) Pojalle tulee antaa nimeksi Jeesus ”sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” 3) Pojan nimenä on myös Immanuel, joka merkitsee ”Herra on meidän kanssamme.” Nämä kolme asiaa kuuluvat kaikki erottamattomasti yhteen.

Jumalan Sana opettaa, että ainoastaan Jumala itse voi antaa täydellisesti kaikki synnit anteeksi. Jeesuksen nimi on hepreaa – Jehosuah – se tarkoittaa Herra pelastaa. Jeesus Herra pelastaa kansansa synnin vallasta – ei siis Rooman vallan alta eikä taloudellista vaikeuksista, vaan synnin vallan alta. Tuossa ongelmassa, synnistä pelastamisessa, ei voinut kukaan muu auttaa kuin itse Jumala. Tämän vuoksi Jeesus sai toiseksi nimekseen Immanuel – se on hepreaa ja tarkoittaa: Jumala meidän kanssamme. Eli kun Jeesus pelastaa kansansa sen synneistä, hän on todella Jumala meidän keskellämme. Neitsyt Marian kohdussa, Betlehemin seimessä idän tietäjien, paimenten ja jopa eläinten keskellä, on Jeesus-vauva, Immanuel, Jumala meidän keskellämme. Paavali kirjoittaa tästä Jumalan nöyrtymisestä meidän tasollemme: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa..” (Fil. 2.)

Marian neitsyys, Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä, liittyy olennaisesti tähän, että Jeesus on todella Jumala meidän keskellämme, Immanuel. Ihmiskunta oli synnin, perisynnin vallassa. Sen suurin ongelma oli synti. Israelin keskeltä tai koko ihmiskunnan keskeltä ei löytynyt ketään joka olisi voinut pelastaa meidät tästä synnistä, joka johtaa ikuiseen kuolemaan, helvettiin. Synti johtaa eroon Luojasta, eroon lähimmäisistä, toisista ihmisistä, eroon itsestä, eroon elämän tarkoituksesta ja merkityksestä, eroon ilosta ja ihmisarvosta. Vain Jumala saattoi ratkaista tämän ongelman ja siksi hän lähetti ainoan Poikansa ihmiseksi. Tuo Poika on, niin kuin uskontunnustus sanoo, samaa olemusta kuin Isä, Jumala Jumalasta. Hänessä kohtaamme Pelastajamme, täydellisen ihmisen ja täydellisen Jumalan. Juuri Maria antaa Jeesukselle täydellisen, synnittömän ihmisyyden, ihmisluonnon, Pyhän Hengen kautta Jeesus on täydellinen Jumala.

Älkäämme hurskaat kristityt pelätkö ottaa Mariaa tykömme. Niin kuin tuo Jeesuksen rakkain opetuslapsi, niin myös meidän on syytä ottaa neitsyt Maria omaksi äidiksemme. Häntä katsoessamme ymmärrämme, kuka Jeesus todella on. Hänen kauttaan olemme saaneet Jeesuksen, meidän pelastajamme. Me kristityt uskomme pyhäin yhteyteen, me uskomme taivaaseen ja taivaan todellisuuteen. Me uskomme, että Jeesus Kristus istuu taivaassa Jumalan oikealla puolella kaikkien pyhiensä, profeettojensa ja enkeliensä kanssa. Heprealaiskirjeessä sanotaan, että meitä ympäröi ja rohkaisee todistajien kokonainen pilvi. Hengelliset joukot, perille päässyt seurakunta taivaissa. Maria on taivaissa kaikkien pyhien joukossa. Hän ei istu siellä toimettomana kädet tumpussa. Hän on kädet ristissä. Hän rukoilee Kristuksen omien puolesta, meidänkin puolesta.

Nyt aivan lopuksi kerron yhden asian: Vuonna 1917 Englannin Manchesterin kirjasto sai useita egyptiläisiä papyruksia. Niiden joukosta löytyi Maria-rukous, joka on peräisin 250-luvulta. Se on vanhin historian tuntema Maria-rukous! Alkuperäinen kreikkalainen teksti on käännetty suomeksi (Elina, Vuola: Jumalainen nainen. Neitsyt Mariaa etsimässä, s. 30–31). Tuo rukous kuuluu näin: ”Sinun turviisi pakenemme Pyhä Jumalansynnyttäjä. Älä hylkää rukouksiamme hädässämme vaan varjele meidät aina kaikista vaaroista kunnioitettu ja siunattu Neitsyt.” (P. 470.)

On totta, että luterilaisilla ei ole ollut tapana pyytä pyhiltä esirukousta. Pyydämme tietysti toisiltamme esirukousta. Joka tapauksessa myös meidän luterilaiseen uskoon kuuluu sen tunnustaminen, että meillä on taivaallista rukoustukea, meillä on paljon siskoja ja veljiä iäisyydessä – itse Jeesus Kristus elää rukoillakseen meidän puolestamme, samoin kaikki pyhät ja marttyyrit elävät taivaassa jatkuvassa rukouksessa. Tarvitsemme myös neitsyt Marian, Jumalan äidin, esirukousta. Älkäämme hylätkö Mariaa. Älkäämme missään nimessä hylätkö hänen Poikaansa, Jeesusta Kristusta, maailman valoa. Alussa sanoin, että neitsyt Maria on maailman vaikutusvaltaisin nainen. Historia sen todistaa. Ne ihmiset jotka pääsevät taivaaseen, ovat maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä. Täällä maan päällä he kulkevat Herran käden varjossa, Herran käden armossa, ristin tiellä, monta kertaa hyljättyinä. Kaikissa koettelemuksissa heillä on kuitenkin tuo Marian ilo, tuo tytär Siionin ilo – maailman voimakkaimman naisen ilo: ”Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.” (Sef. 3.)

Kun äidin kunniaan kajoaa, pojan uskottavuus kärsii.

Harva tietää, että luterilaiset tunnustavat (ainakin virallisesti) kaksi ensimmäistä Maria-dogmia: Mariaa pidetään siis ikuisena neitsyenä ja pyhänä Jumalan äitinä. Lutherilla ei ollut mitään intoa vastustaa näitä vanhoja ja vakiintuneita kristillisiä näkemyksiä. Käytännössä tänä päivänä luterilaiset papit kuitenkin suhtautuvat näihin kahteen dogmaan hyvin kriittisesti.

Mariologia näyttää alussa kehittyneen kaikessa hiljaisuudessa. Vain evankelistat Luukas ja Matteus puhuvat Marian neitsyydestä. Yksikään UT:n teksti ei kuitenkaan kiellä tätä näkemystä. Luukkaalla on jo erittäin kunnioittava asenne Herran äitiä kohtaan. Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 1–2) Mariaa kutsutaan ”naisista siunatuimmaksi”, ”Herran äidiksi”, jonka vierailu on suuri kunnia. Häntä kutsutaan armoitetuksi, jonka kanssa on Herra. Maria itse ylistää Jumalaansa ja kiittää, että nyt ”kaikki sukupolvet julistavat häntä autuaaksi”. 

Piispa Ignatius kirjoittaa 110-luvulla hyvin kauniisti Mariasta – hänelle Jeesuksen syntyminen neitsyt Mariasta on erittäin tärkeä uskonkohta, josta hän pitää kiivaasti kiinni. Se on Jumalan hiljaisuudessa tapahtunut pelastushistoriallinen ihme. Näin tuo marttyyrina kuollut piispa kirjoittaa Efesoksen seurakunnalle:

”Tämän maailman hallitsijalta jäi huomaamatta Marian neitseys ja hänen synnyttämisensä, samoin myös Herran kuolema. Nämä kolme ääneen huutavaa salaisuutta toteutuivat Jumalan äänettömyydessä. Mitenkä ne sitten tulivat maailmojen tietoon? Tähti syttyi loistamaan taivaalla kaikkia muita tähtiä kirkkaampana; sen loisto oli sanomaton, sen uutuus oudoksutti. Kaikki muut tähdet, aurinko ja kuu yhdessä niiden kanssa, liittyivät piiriksi tämän tähden ympärille, mutta se itse ylitti kaikki muut loistossa. Oltiin ymmällä, mistä moinen uusi ilmiö, niin erilainen kuin muut. Mutta tämän seurauksena herposi kaikki velhous.” (Ign. Ef. 19:1–3.)

Hyvä on huomata, että 150-luvulla vaikuttanut Justinus Marttyyri (alkukirkon tärkein apologeetta) puhuu jo hyvin sujuvasti siitä, että Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi neitsyt Mariasta. Tämä näyttää olleen 150-luvulla jo ihan vakiosanomaa kristittyjen keskuudessa. 150-luvulta alkaen näemme, että kirkon suuret opettajat kuten Justinus Marttyyri (150-luku), piispa Irenaeus (180-luku) ja Tertullianus (155–230) alkoivat verrata toisiinsa neitsyt Mariaa ja Eevaa. Ajateltiin, että kun Paavali puhui Kristuksesta uutena Aatamina (Room. 5; 1. Kor. 15), niin analogisesti on syytä puhua myös uudesta ja vanhasta Eevasta. Eihän Aadamin ole hyvä olla yksin? Uudelle Aadamille tarvitaan uusi Eeva – näin kirkkoisät päättelivät Raamatun pohjalta.

Aadam ja Eeva, nuo alkuihmiset, olivat tietysti alussa ilman perisyntiä. Eevan syntiinlankeemus tartutti sittemmin kaikki hänen jälkeläisensä kuolemansairauteen – perisyntiin. Aadam ”antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti” (1. Moos. 3:20). Hepreankielinen nimi Eeva (Hawwa) tarkoittaa sananmukaisesti ”kaikkien elävien äitiä”. Syntiinlankeemuksen myötä tästä ”kaikkien elävien äidistä” tulikin kuoleman äiti – hän synnytti lapsia kuolemaan. Eevassa ja Mariassa on paljon yhteisiä piirteitä. Eeva lankesi Käärmeen, tuon Saatanan petokseen, ja niin hän lankesi vastustamaan Jumalan käskyä (1. Moos. 3). Maria taas pysyi uskollisena. Hän vastasi ”kyllä” Jumalan tahdolle. Eevan kautta tuli synti ja kuolema, Marian kautta tuli pelastaja ja ikuinen elämä. 

Justinus Marttyyri kirjoittaa Eevan ja Marian suhteesta näin:

”Eeva oli turmeltumaton neitsyt, joka tuli raskaaksi käärmeen sanasta ja synnytti tottelemattomuuden ja kuoleman. Neitsyt Maria sitä vastoin sai uskon ja ilon, kun enkeli Gabriel ilmoitti hänelle ilouutisen, että Herran Henki oli tuleva hänen ylleen ja korkeimman voima oli varjostava hänet. Siksi se mikä hänestä syntyisi, olisi pyhä, Jumalan Poika. Tähän Maria vastasi (Luuk. 1:38): ’Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.’ Neitsyt Marian kautta on syntynyt hän, josta olemme osoittaneet niin monien kirjoitusten puhuvan. Hänen kauttaan Jumala tuhoaa käärmeen sekä sen kaltaisiksi tulleet enkelit ja ihmiset, mutta vapauttaa kuolemasta ne, jotka katuvat syntejään ja uskovat häneen.” (Justinos Mart. Dialogi Tryfonin kanssa, 100:4–6.)

Kirkkoisä Irenaeus kehitteli 180-luvulla tätä ajatusta ja kirjoitti, että Eevan sitoi tottelemattomuudellaan ihmiskunnan synnin valtaan mutta uusi Eeva, neitsyt Maria purki kuuliaisuudellaan tuon solmun. ”Eevan tottelemattomuuden solmun aukaisi Marian tottelevaisuus: Minkä neitsyt Eeva epäuskossaan sitoi, sen Neitsyt Maria uskossaan aukaisi.” Marian kautta ikuinen elämä, Jeesus Kristus, Jumalan Poika tulee maailmaan.

Näin kirkon piirissä näkemykset Mariasta hiljalleen syvenivät ja kehittyivät. Ensimmäinen historian tuntema Maria-rukous on 200-luvulta. Se menee näin :

”Sinun turviisi pakenemme Pyhä Jumalansynnyttäjä. Älä hylkää rukouksiamme hädässämme vaan varjele meidät aina kaikista vaaroista kunnioitettu ja siunattu Neitsyt.” (Elina, Vuola: Jumalainen nainen. Neitsyt Mariaa etsimässä, s. 30–31.)

Ps. Ruotsin arkkipiispaksi valittiin Antje Jackelén. Hän on ilmeisesti kieltänyt uskomasta siihen uskonkohtaan, että Jeesus syntyi neitsyt Mariasta. Onko sillä merkitystä? Onko tuo lause vain sivuseikka meidän uskontunnustuksessa? Ei ole. Aina kun Mariaan kajotaan, niin hänen poikansa uskottavuus kärsii. Tai, miten se nyt menikään.. Periaatteessa se, mitä kirkko sanoo Mariasta perustuu siihen, mitä se uskoo Kristuksesta. Tämän vuoksi Maria ei ole mikään mitätön tapaus, vaan hän on armoitettu, naisista siunatuin, autuas, ihana, uusi Eeva, kaunis, kaikkien sukupolvien autuaaksi ylistämä, elämän todellinen äiti, korkea arvoinen, pyhä Jumalan äiti, ikuinen neitsyt ja mitä vielä…  

Mitä neitsyt Mariasta pitäisi ajatella?

Joulun alla me kaikki matkaamme mielessämme seimen ääreen Marian, Joosefin, idäntietäjien, paimenten, Simonin ja Hannan kanssa. Joku meistä ehkä tuntee Herodes Suuren kaunan sydämessään, kun ei saa itse loistaa tähdistä kirkkaammin – varmasti meillä kaikilla on vähän kaikkien joulunäytelmän tähtien tuntoja sydämissämme. Neljäs adventti on kirkkokalenterissa pyhitetty neitsyt Marian, Herran äidin odotukselle. Odotamme hänen kanssaan Poikaa, Jeesusta.
Haluan tässä vähän avata näkemyksiäni Mariasta. Hän on nainen, josta monilla on vankat mielipiteet. Hänen suurta rooliaan on joskus mitätöity, ja toisaalta häntä on käytetty monenlaisten päämäärien keppihevosena. Matteuksen luvussa 1 Joosef painii sen tosiasian kanssa, että Maria, hänen kihlattunsa, on raskaana. Eikä hän tiedä, kuka on isä. Joosefilla oli kuitenkin kunnioitus Mariaa kohtaan, josta hän ei osannut ajatella pahaa. Hänhän ei ”lakia kunnioittavana miehenä” halunnut ”häpäistä kihlattuaan julkisesti.” Painiessaan asian kanssa enkeli ilmestyy hänelle yöllisessä näyssä:

”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Pyhä Henki tekee työtään Mariassa, hänen kohdussaan sikiää Pyhä Poika. Luukkaan evankeliumin luvuissa 1 ja 2 Marian rooli korostuu. Häntä ei todellakaan häpäistä julkisesti, vaan häntä todella kunnioitetaan. Enkeli Gabriel ilmestyy nuorelle israelilaiselle neitoselle ja tervehtii häntä kummallisin sanoin: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksen valtaan ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Enkeli jatkoi: ”älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa…”
Voimmeko ymmärtää Marian hämmennystä ja ihmettelyä? Nuo enkelin sanat tuovat mieleen 4. adventtina luettavat profeetta Sefanjan sanat tytär Siionille (Sef. 3:14–17):

”Iloitse, tytär Siion,
– Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi,
sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa.
- Älä pelkää, Siion,
älä anna kättesi hervota!
Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.”

Neitsyt Maria on kuin tytär Siion, jonka keskellä Jumala, Kuningas, todella on, ja jonka kautta koko kansa saa Vapahtajan. Enkeli Gabrielin sanoma Marialle sisältää messiaanisen lupauksen Jumalan Pojasta, joka tulee istumaan isänsä Daavidin valtaistuimella, ja joka tulee kuninkaana hallitsemaan ikuisesti Jaakobin sukua (Luuk. 1). Neitsyt Maria, tuo armon saanut, tuo jonka luona Herra on, ja jonka ei pidä pelätä, hän on kuningatar. Hän kantaa kohdussaan pyhistä pyhintä, Jumalan Pyhän Hengen läsnäolosta syntynyttä Poikaa. Tähän sikiämiseen tarvittiin Marian tahdon vastaus, hänen suostumuksensa, hänen uskonsa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Luuk. 1. Enkelin kuultua tämä ”tahdon-vastaus” Marialta, hän varmasti iloissaan lenteli taivaan Isän luo kertomaan neidon vastauksen. Nyt ilo vasta alkaisi, Jumala synnyttäisi Poikansa maailmaan. Jumalan isänrakkaus saisi täydellisen kohteen maan päälle. Ei ihme, että haltioitunut taivaan Isä sanoo Jeesuksesta, ”tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Seimen äärellä on joukko ihmisiä – paimenia ja idän tietäjiä – mutta seimen yllä loistaa myös tämä taivaallinen Isän ilo Pojasta. Vanhoissa keskiaikaisissa seimi-kuvaelmissa taivaan tähden takaa Poikaansa katsoo myös onnellinen Isä. Tässä taitelijat ovat ymmärtäneet jotain todella oleellista. (Katso mallikuva tästä.)

Neitsyt Maria otti uskon kautta vastaan Pojan, jonka ruumis kasvoi hänessä, hänen kohdussaan. Maria on esikuva kristitystä, joka ottaa ehtoollisella Kristuksen ruumiin sisäänsä, ja niin Kristus kasvaa ja saa muodon meissä. Jokaisen evankelistan esikuvana Maria, otettuaan ensin Kristuksen vastaan, ”lähti matkaan ja kiiruhti” muiden luo – Elisabetin luo. Marian kautta Herra tulee Elisabetille. Betlehemin majatalo oli suljettu Marialle ja Joosefille, mutta seimen äärellä on tilaa pienen pyhän perheen intiimiin hetkeen – sinne saapuvat viisaat miehet idän mailta ja raavaat lammaspaimenet yötöistään. Marian odottama, yhdeksän kuukautta odottama vauva on tarkoitettu Israelille ja koko maailmalle. Elisabetin vastaus Marian tuloon ja tervehdykseen on ihmeellinen (Luuk. 1):

”Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: – Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

Näemme siis, että Maria saa evankeliumissa valtavan suuria arvonimiä. Häntä tulee syvästi kunnioittaa ja kiittää. Hänen autuas uskonsa oli meidän pelastuksen kannalta välttämättömän tärkeä – hän antoi itsensä Herran käyttöön, jotta Jumalan Poika voisi tulla meidän luo hänen kauttaan – ”syntyi neitsyt Mariasta.” Luukas on tallentanut meille Marian kiitosvirren.

”Minun sielun ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”

Näin siis minäkin kiitän pyhää kolmiyhteistä Jumalaa Kristuksesta! Kiitän myös Herran äitiä, autuasta neitsyt Mariaa. Olkoon meillä samanlainen usko kuin hänellä on. Maria kantoi Jeesusta yhdeksän kuukautta kohdussaan, mutta ikuisesti sydämessään – jopa ristin juurella (Joh. 19) ja myöhemmin seurakunnassa (Ap. t. 1). Maria on meille kaunis esikuva, myös meidän hengellinen äitimme Jeesuksen kautta, siitä, että Jumalan Sana tulee painaa sydämeen ja tutkia sitä (Luuk. 2:19, 51). Silloin itse pyhä Jumala tekee sydämestämme kotoisan asuinsijansa (Joh. 14:23). Ajan mittaan Mariasta on tullut minulle rakkaampi, hän todella johdattaa meidät uskonydinkysymyksille, seimen luo, Jeesuksen luo ja ristin luo. Meidän tulee rakastaa Mariaa niin kuin Jeesus, niin kuin Elisabet, niin kuin Jeesuksen ”rakkain opetuslapsi” rakasti häntä (Joh. 19:26) – ”tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.”