Bob Dylan, Jenni Vartiainen ja lähdön hetket

Yllä on  isä Barronin vidio Dylanista. Olen itsekin ollut pitkään jonkinasteinen Dylan-fani.

Bob Dylan julkaisi vuonna 1978 levyn Street Legal. Sen viimeisenä kappaleena on Where are you tonight. Pidin nuorena lukiolaisena äidinkielen esi­tel­män Dylanista ja muistan käsitelleeni tätä laulua vähän tarkemmin. Sen voidaan nähdä kuvaavan siirtymävaihetta, henkilökohtaista eksodusta, jolle Dylan oli ilmeisesti itse astumassa. Street Legal –levy on selvästi syn­tynyt keskellä murroskautta. Vuonna 1979, vain vuosi tuon levyn julkaisun jälkeen, Dylan julkaisi ensimmäisen Gos­pel-levynsä – Slow Train Coming. Hän koki voimakkaan kääntymyksen näinä aikoina.

Mielestäni tämä kappale puhuu erityisesti luopumisesta ja siitä, kuin­ka astutaan jollekin uudelle tielle. Enää ei voi pysähtyä, sydämessä päätös on jo tehty. Näin Dylan laulaa:

The truth was obscure, too profound and too pure
To live it you have to explode
In that last hour of need, we entirely agreed
Sacrifice was the code of the road

I left town at dawn, with Marcel and St. John
Strong men belittled by doubt
I couldn’t tell her what my private thoughts were
But she had some way of finding them out

Dylan jatkaa, että tuolla tiellä hän näkee paenneet demonit, leijonan ja miljoona menetettyä unel­maa. Mutta silti hän jatkaa matkaa, ikään kuin tietäen, että kaikki taakse jäävä on katoavaa, läpi­nä­ky­vää ja onttoa. Lopulta, kuljettuaan läpi myrskyjen, hän toteaa: “If you don’t believe there’s a price for this sweet paradise. Remind me to show you the scars” ”Jos et usko, että tällä ihanalla pa­ra­tiisilla on hintansa, muistuta minua vain näyttämään sinulle haavat.”

Tielle lähtemisellä oli siis hinta. Haavojen kautta aukesivat paratiisin portit. Uhri on tien koodi. Kaikki vanhat unelmat palavat taivaan tuuliin. Maa on raiskattu. Räjähtämällä pal­jastui totuus.

Eräässä kouluaamunavauksessa vertasin tätä Dylanin kappaletta Jenni Vartiaisen biisiin ”En haluu kuolla tänä yönä.” Siinä kuolemisella tarkoitetaan varmasti jotain luopumista – ei kon­kreettista kuolemista. Tässäkin kappaleessa teemana on lähteminen, vanhasta luopuminen ja siihen liittyvät vaikeudet. Dylan kappaleessa tielle lähdetään pyhien kanssa heti aamun kajastaessa, Jen­nin kappaleessa vielä emmitään ja epäillään. Hän ei halua lähteä ”tänä yönä”. Näin hän laulaa:

”Olen kesken en siis lainkaan valmis täältä poistumaan

Juuri kun on meno käynyt elämältä maistumaan

Mulla olis yksi toive, yksi pieni pyyntö vaan

Mä en haluu kuolla tänä yönä

Lupaan lukea raamatun ja raitistun

Jos saan aikaa se varmasti onnistuu

Muttei tänä yönä

Jääköön taakseni syntinen entinen

Pystyn muuttumaan vielä mä tiedän sen

Muttei tänä yönä

Annathan siis katsoo vielä miltä näyttää huominen

Niin mä teen mun parhaani et oisin hyvä ihminen

Tiedän että kuulet tämän pyyntöni mun rukouksen

Mä en haluu kuolla tänä yönä.”

Sekä Jenni Vartiaisen että Bob Dylanin kappaleet ovat syvästi uskonnollisia. Nämä molemmat kappaleet kuvaavat tielle astumista, jonkinlaista eksodusta. Kristittynä näen molemmissa kappaleissa sen totuuden, joka koskettaa tuiki tavallista kristityn arkea. Joka päivä pitäisi tehdä parannusta ja astua tielle, jättää vanha taakse ja kulkea eteenpäin muiden ”tuolle tielle lähteneiden” kanssa. Itse asiassa meidän kastekaavassa pappi sanoo kastettavalle, että Kristus on hänet vapauttanut synnin, kuoleman ja pahan vallasta. ”Antakoon hän sinulle voimaa joka päivä kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle.”

Provosoiva ajankuva ja väkivalta

Ikävä kyllä Dylanin uusin levy sen synkkyydessä tuntuu nostavan esiin kipeitä kysymyksiä tästä ajasta. Onko kaikki ok, kun ihmiset ovat niin rikkinäisiä: avioeroja, kipuja itsetunnon kanssa, kouluammuskeluja, käsittämätöntä väkivaltaa.. Onko kaikki hyvin?

Dylanin uusi albumi Together Through Life alkaa biisillä Beyond Here Lies Nothing, ja levy päättyy biisiin It’s All Good. Ensimmäinen biisi kertoo ihmisestä, jolle ‘tämä maailma on kaikki’ ja sen ulkopuolella ei ole mitään, mitä voisimme kutsua omaksemme. Biisin miehen ainut rakkaus on nainen, josta hän pitää tarvittaessa kiinni kynsin ja hampain. Niin kauan kuin nainen on hänen kanssaan, hän tuntee olevansa kuninkaana maailman valtaistuimella. Jos rakkauden kohde, ainut rakkaus, uhkaa poistua, mies putoaa tyhjän päälle. Tämän vuoksi häntä riivaa omistuksenhaluinen rakkaus.

Tästä biisistä on tehty erittäin provosoiva video, jonka esittämistä tällä blogilla olen harkinnut tarkkaan, mutta nostetaan nyt vaikea asia pöydälle. Perheväkivalta.



Videossa mies lukitsee ”rakkautensa” neljän seinän sisään. Hän laittaa ovet takalukkoon, niin ettei hänen kultansa karkaa. Mies pitää naista omaisuutenaan, jota hän hallitsee voimallaan, pelolla ja uhkailuilla. Mainittakoon, että perheväkivalta on aina väärin. Mies on raukkamainen jos hän lyö vaimoaan, naisystäväänsä tai lapsiaan.

Jeesus kehotti meitä hankkimaan aarteita taivaan valtakuntaan, eikä maallisia aarteita, koska täällä on rosvot ja ruosteet. Tämän maailman aarteisiin turvautuminen johtaa epätoivoon. Ihmiselle on äärimmäisen tärkeää, että hän voi luottaa siihen, että 'horisontin tuolla puolen' on Jumala, joka rakastaa häntä. Silloin hänen ei pidä kynsin ja hampain pitää kiinni tämän maailman aarteista ja kullista. Raamatun mukaan Kristus rukoilee jatkuvasti meidän puolestamme. Hän tarjoaa meille kestävää rakkauttaan koko ajan. Hän on todellinen ja hän elää.

Luin lukioaikoina Nobel-kirjailija Kurt Vonnegutin mahtavan romaanin Äiti Yö. Sekin kertoo kahden ihmisen välisestä rakkaudesta. Kummallinen rakkausromaani sijoittuu toisen maailmansodan ajoille surullisen sodan keskelle. Heillä ei ole mitään muuta kuin oma ’kahden valtakunta’. He eivät enää usko mihinkään, he eivät enää toivo mitään. Heillä on vain toisensa. Tarinalla on surullinen loppu. Ihminen tarvitsee jotain muutakin. Toinen ihminen ei ole Jumala. Horisontin takana on toinen maailma. Psalmissa sanotaan, että ’maailma ilman Jumalaa’ on paikka, jossa ’kaikki ovat luopuneet hänestä’ ja siellä ’ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään’, Ps. 14. Kaikki yrittävät turvata oman onnensa (esim. rakkautensa tai rikkautensa) taistelemalla hinnalla millä hyvänsä sen puolesta. Moraalista ei välitetä. Heikkoja sorretaan, leskistä ja orvoista ei välitetä.
Levyn viimeisessä biisissä on rajut sanat.

Brick by brick, they tear you down..
People in the country, People on the land.
Some of them so sick they can hardly stand.
Everybody would move away if they could
Its hard to believe but its all good.

Well widows cry; the orphans plea.
Everywhere you look there's more misery.
Come along with me babe, I wish you would.
You know what I'm sayin', it's all good.

Cold blooded killer stomp into town
Cop car's blinkin', something bad goin' down.
Buildings are crumblin, in the neighborhood.
But there's nothing to worry about, cause it's all good.
It's all good.
I say it's all good.

Minkä ihmeen takia me toistellaan jonkun kumman mantran lailla, että kaikki on kunnossa, kun kaikki menee päin mettää.

Together through Life - Modern Times

Dylan on taas julkaissut uuden levyn: Together through Life. Levy kohosi Englannissa listaykköseksi. Lähes ikäloppu rokkari sen kun porskuttaa. Itse en oikein vielä tiedä, mikä on tuomioni tuosta levystä. Siinä soitetaan harmonikkaa ja se kuulostaa kivalta. Sanotukset ovat hyviä. Levyllä on sellainen katuorkesterin meininki, jossa loistaa viisaan miehen elämänkokemus. Levy on jotenkin vähän pessimistisempi kuin Dylanin edellinen levy Modern Times, josta olen oppinut pitämään. Alakuloisuus tulee biiseistä kuten ’beyond here lies nothing’ ja ’life is hard’. Dylan on aina tehnyt aika surullisia biisejä, mutta toivo elää.

Am I too blind to see
Is my heart playing tricks on me
I'm lost in the crowd, all my tears are gone
All I have and all I know
Is this dream of you which keeps me living on

Everything I touch seems to disappear
Everywhere I turn, you are always here
I'll run this race until my earthly death
I'll defend this place with my dying breath

Modern Times sisältää hyvin paljon viittauksia Raamattuun. Ainakin biisit kuten Spirit on the Water ja Ain’t Talkin’. Eihän tämä Dylanin uusi 2000-luvun tuotanto ole mitään gospelia, jos vertaamme sitä hänen levyihinsä 80-luvun alussa. Raamatulliset teemat kuitenkin kummittelevat vähän siellä sun täällä. Se on niin, että kun tekee biisejä oikeasta elämästä, niin rosoinen Raamattu on hyvin käyttökelpoinen kirja.

Gonna get up in the morning walk the hard road down
Some sweet day I'll stand beside my king
I wouldn't betray your love or any other thing

Gonna raise me an army, some tough sons of bitches
I'll recruit my army from the orphanages
I been to St. Herman's church and I've said my religious vows
I've sucked the milk out of a thousand cows

Tässä levyssä on sitä jotain - kiltteysperuste laillisuudelle

Joulukiireitä on. Se tarkoittaa joulujuhlia ja paljon puheiden kirjoitusta. Se on kivaa hommaa. Pastorin hommassa on se hyvä puoli, että tekstit ja aiheet, joista puhua, muuttuvat joka viikko. Olen viime aikoina lueskellut Mooseksen kirjoja oikein urakalla. Eilen sain päätökseen sen viidennen kirjan. Mietin, miten noissa kirjoissa annettu laki toimii.

Mooseksen laki toimii ilmeisesti pikkusen eritavalla kuin vaikka Suomen laki. Mooseksen lain noudattamista perustellaan nimittäin kiitollisuuden ja kokemuksen pohjalta. Tässä tyypillinen esimerkki: 5. Moos. 24:18: 'muistakaa, että itse olitte orjina Egyptissä ja että Herra, teidän Jumalanne, lunasti teidät sieltä vapaiksi. Sen tähden teidän on noudettava näitä käskyjä.' Tällä perustellaan käskyjä, joiden mukaan israelilaisten tulee jättää köyhille, orvoille, leskille ja muukalaisille viljaa peltojensa reunoille. Samoin jälkikorjuuta ei saa suorittaa, vaan heikko-osaisi on muistettava. Heille pitää jättää osa sadosta. Jeesus sopii tähän sikäli, että hän kertoi vertauksen siitä kuinka kuningas antoi velalliselleen 10 000talentin velan anteeksi. Tuo summa vastasi 200 000miestyövuotta!

Armahdetun velallisen kiitollisuus oli aika pientä, tai sitten hänellä oli erittäin huono muisti tällaisissa asioissa, nimittäin kotiin palatessaan hän tapasi ystävänsä, joka oli hänelle kympin velkaa. Mies vaati nopeaa velanmaksua. Hän uhkaili oikeudella ja vankeudella ja vaikka millä. Kuningas kuuli tuosta tyhmästä, kovasydämisestä miehestä, ja heitti hänet vankilaan. Matt. 18:21 - 35. Antakaamme toisillemme anteeksi, niin kuin kuningas on antanut meille anteeksi. Olkaamme kuninkaan kaltaisia, Jumalan kuvia.

Toinen keskeinen esimerkki on se, että israelilaiset eivät saaneet ottaa kansalaisiaan orjiksi. Tätä perusteltiin sillä, että Jumala oli lunastanut kansansa vapaaksi orjuudesta. Tästä kiitollisena kenelläkään ei olisi oikeutta orjuuttaa lähimmäistään, jonka Herra oli lunastanut vapauteen.

Mooseksen laissa on myös jonkinlainen kiltteys-peruste. Israelilaisten tulee olla 'hyväsydämisiä' ja näin antaa heikko-osaiselle lähimmäiselleen lainaa, vaikka olisi todennäköistä, ettei hän saisi lainaansa ainakaan täysimääräisenä takaisin. 5. Moos. 15:7 - 10.

Kun kansa nodattaa (tai noudattaisi) tätä lakia, niin se nousee (nousisi) 'kansojen yläpuolelle, niin että se tuo ylistystä, mainetta ja kunniaa Jumalalle.' 5. Moos. 26:18 - 19. Jeesus sanoi vähän saman asian eri sanoin: 'te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella... Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.' Matt. 5:14, 16.

Joulu on tulossa. Se kertoo siitä, että meidän ei pidä nousta taivaaseen löytääksemme Jumala, vaan hän tuli Pojassaan meidän keskellemme. Hän otti meidän osamme ja tuli meidän tasollemme. Hän tarjoaa meille kaiken sen, mitä lakia noudattamalla emme voineet saavuttaa, koska emme ole luonostamme ihan niin kilttejä, hyvämuistisia tai 'hyväsydämisiä.' Herramme tehköön meidät sellaisiksi! Muistakaamme ikuisesti, että Herramme on lunastannut meidät kalleimmalla mahdollisella hinnalla synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Olkaamme siis kiitollisia, eläkäämme aina risti mielessä - näkyköön se siinä, miten kohtelemme lähimmäistämme.

ps. Tästä löytyy puhutteleva kirjoitus siitä, mitä vainoja kristityt kokevat Pohjois-Afrikassa muslimien osalta.

Kokeus 08 ja Dylanin Tell Tale Signs

Eilen oli Kokemus 08 ja paikalla oli monta nuorta. En tiedä kuinka monta, koska en laskenut, mutta veikkaan, että 200 – 300, tai ehkä vähän enemmänkin. Samoin eilinen Samuli Eedelmanin konsertti oli tietääkseni vetänyt Mikaelin kirkon täyteen. Hienoa. Kokemus meni paljon paremmin kuin viime vuonna. Kiitos kaikesta tästä kuuluu Taivaan Isälle ja Jeesukselle! Meillä oli kaksi bändiä: Aurum ja Bass’n Hellen. Molemmat soittivat tosi hyvin. Mielestä varsinkin bändivalinta oli mennyt putkeen. Illassa oli myös meidän Shakkivideomme ensi-ilta.. Sekin sai aplodit. Aurum on tosi mielenkiintoinen, nuorista turkulaisista koostuva bändi, joka laulaa rakkaudesta Jeesukseen ja musiikkiin. Vahvoja sanoituksia, hienoja melodioita, hyvää musiikkia: viulua, sähköpianoa, kitaraa, rumpuja, bassoa. Heidän MySpace -sivuilta voit kuunnella heidän musiikkiaan.

Pari viikkoa sitten julkaistiin Dylanin albumi: Tell Tale Signs. Tämä on Bootleg julkaisu, eli se koostuu ennen julkaisemattomista biiseistä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Puhujana täytyy sanoa, että Dylanin erikoisuus on osittain siinä, että hän on pysynyt luovana niin kauan. Hyväkin evankelista alkaa toistaa itseään aika nopeasti, koska jutut loppuvat kesken. Se vaatii todellista luovuutta, rohkeutta ja hengen paloa, että pysyy aina tuoreena. Papin ja evankelistan pitäisi pysyä sellaisena koska ’Herran armo on aina uusi’, ja joka päivä pitää ’laulaa uusi laulu’ Herralle. Dylan on ollut jatkuvasti liikkeellä. Hän ei ole jäänyt puolustamaan nuorena valloittamiaan asemiaan musiikin legendojen joukossa. Dylan ei soittele vain vanhoja hittejään. Vielä noin 70vuotiaana hän vetää ehkä 100keikkaa vuodessa, julkaisee levyjä, esiintyy elokuvissa, kirjoittaa kirjaa ja runoja.. Mielestä Dylanin viimeisimmän kymmenen vuoden tuotanto on yhtä ajankohtaista kun hänen biisinsä aikoinaan 60luvulla. Uusimman albumin biisi Dreamin of you kuvaa Dylanin uraa hauskasti: ’For years they had me locked in a cage/Then they trew me onto the stage/Some things just last longer than you thought they woud, and they never ever explain.’

Syntisyys- ja pyhyysmittari

Kävin vuosi sitten veljeni kanssa New Yorkin Manhattanilla, ja poikkesimme katsomaan Broadwayn teatterissa pyörivää Altar Boyz-näytelmää, joka muuten on tulossa Suomeen. Joka tapauksessa tuossa näytöksessä keskeisessä osassa on ns. syntisyysmittari. Altar Boyz on poika-gospel-bändi, jonka missio on vähentää maailman syntisyyttä ja lisätä hyvyyttä. Lopussa syntiä löytyykin yleisön sijasta itse bändin 'hyvisten' omasta sydämestä. Katsoppa tämä youtuben video. Se vastaa aika osuvasti kysymyksiin kuten, kuka on pyhä ja kuka ei, ja miksi ja millä perustein?

Kuuntelin Bob Dylanin uusimman levyn, Modern Times, sanoituksia. Tässä pari lainausta, joissa hän aikalailla raamatullisesti kertoo, että ihminen ei ole itsessään hyvä.

'They say prayer has the power to help. So pray from the mother. In the human heart an evil spirit can dwell. I'm trying to love my neighbor and do good unto others. But oh, mother, things ain't going well.

Ain't talkin', just walkin'. I'll burn that bridge before you can cross. Heart burnin', still yearnin'. They'll be no mercy for you once you've lost

Now I'm all worn down by weepin'. My eyes are filled with tears, my lips are dry. If I catch my opponents ever sleepin' , I'll just slaughter them where they lie.'

Kain tappoi veljensä Aabelin kateudesta. Kainin sydeämessä asui jokin paha, jota hän ei kyennyt hallitsemaan (1. moos. 4:6 - 9). Kukaan ei kykene omin voimin. Yritä rakastaa lähimmäistäsi, niin kuin Jeesus opetti. Et onnistu omissa voimissasi. Jos tapaat vihollisesi puolustuskyvyttömänä, mitä teet? Rakastatko häntä, niin kuin Daavid, vai hankkiudutko hänestä nyt helpolla eroon?

Daavid oli jännä mies. Hän on ehkä raamatuin miehekkäimpiä hahmoja, kuitenkaan kenenkään ei kerrota itkeneen niin paljon kuin Daavid. Hän oli sotilas, runoilija, kansanjohtaja, sissipäälikkö, isä, poika, syntinen - hänellä on monta roolia. Suuren osan elämästään hän vaesi erämaassa pienen ja lojaalin porukkansa kanssa, hyljättyinä ja taistellen oikeudestaan olla olemassa. Kuitenkin hänen luottomihensä, upseeri Joab moitti häntä, 2. Sam. 19:7: 'sinä rakastat vihamiehiäsi ja vihaat niitä, jotka rakastavat sinua! Olet tänään osoittanut, etteivät päällikkösi ja miehesi merkitse sinulle mitään.' Onko sinusta oikeasti rakastamaan vihollisiasi, niin kuin Jeesus käskee.

Vastaus tähän omassa sydämessä asuvaan pahan ongelmaan löytyy sovinnosta, joka on tehty ristillä, kun Jeesus otti päällensä kaikki maailman synnit, kiroukset ja pahuuden. Synnit on sovitettu, ja Jumala on vuodattanut omiensa sydämiin raukkautensa, antamalla heille Pyhän Hengen, Room. 5:5.

I'm not there - elokuva Dylanista

Kävin katsomassa Bob Dylanista kertovan elokuan I'm not there. Pitää sanoa, että olen aika pitkän linjan Dylan-fani. Tämä muusikko on nyt jo yli 60vuotias, mutta silti hän heittää ehkä noin 100 keikkaa vuodessa. Mies on vähän kuin evankelista Kalevi Lehtinen, joka ei vain osaa poistua skeneltä. Song and dance man :) Dylan on uransa aika tehnyt monia täyskäännöksiä, vähän niinkuin vaikka Madonna, joka vaihtaa tyyliä kuin sukkia. Kuitenkin Dylan on aina joka 'roolissaan' tosi aidon tuntuinen, niin että kukaan ei oikein enää tiedä, kuka hän oikeasti on. Tämä onkin leffan yksi perusideoista. Siinä nimittäin 6 tai 7 näyttelijää esittää Dylanin eri elämänvaiheita, mutta missään näissä hahmoissa ei kuitenkaa ole se todellinen, tai sitten on jossain tai kaikissa, ehkä vähän.. Tähän leffan nimikin viittaa.

Tämä monipuolisuus onkin juuri niin kiehtovaa. Ehkä Dylanissa tulee selvästi esille se, että ihmisillä, kaikilla meistä, on monia puolia, ja mikään näistä yksittäisistä personalisuuden puolista ei tyhjentävästi kuvaa sitä, kuka ihminen oikeasti on. Jokaisessa pyhimyksessä on myös pimeitä puolia ja jokaisessa pahiksessa on myös jossain jotain hyviä puolia.

Raamatun hepreassa kasvot ilmaistaan sanalla panim, joka on aina monikossa, koska siinä on päätteenä -im. Suomen kielessä kasvot ovat samoin monikossa. Kaikki tietävät, että minulla on hurmaavat kasvot, ei hurmaava kasvo. Englannissa kasvot ovat usein yksikössä: face. Ehkä tämäkin kertoo siitä, että ihmisen personalisuus ja identiteetti on erittäin monipuolinen. Esimerkiksi ihminen, joka tekee murhan, ei ole pelkkä murhaaja, vaan hän on myös paljon muuta, kuten vaikka jonkun lapsi, mies, isä, jonkun ammatin harjoittaja, jonkun kansan jäsen jne. Tämän lisäksi hänellä voi olla joku hengellinen status, jonka ehkä vain Jumala tuntee. Ehkä hän on Jumalan lapsi, Kristuksen lunastama, hänen opetuslapsensa. Yleensä kristittyjä kutsutaan yksipuolisiksi ja kapeakatseisiksi ihmisiksi. Raamattu ei kuitenkaan kuvaa pyhiä ja autuaita ihmisiä tuon tyhmän stereotypian mukaisesti.

Jokaisella kristityllä on ainkin kaksi identeettiä: syntinen (itsessään) ja synnitön (Kristuksessa). Näiden kahden puolen kanssa, ja myös monien muiden puolien kanssa, me elämme joka päivä. Edelliseen blogiin viitaten voidaan myös sanoa, että jokaisen kristityn kasvoista voi myös nähdä Kristuksen, Jumalan, kasvot. 'Jokainen joka kuulee teitä, kuulee minua' ja 'minkä te olette tehneet yhdestä näistä vähäisistä, sen te olette tehneet minulle'; Jeesus. Hän on omissaan. Kristus loistaa tässä maailmassa aika yllättävien kasvojen kautta.

On tosi hienoa, että ihmisten ajatuksia on niin vaikea lukea. Lopetetaan tämä blogi Dylanin biisin sanoihin: Who knows those most secret things of me that are hidden from the world. You know we are strangers in a land we're passing through.

Every grain of sand

Tämän Dylanin biisin sanat ovat aivan mahtavia ja ajattomia. Samoja polkuja on tallailtu aina Kainin ajoista asti. Hänen ihmeellinen ja usein salainen huolenpito on tämän maailman vaikeuksia voimakkaampaa.

In the time of my confession, in the hour of my deepest need. When the pool of tears beneath my feet flood every newborn seed. There's a dyin' voice within me reaching out somewhere, Toiling in the danger and in the morals of despair.

Don't have the inclination to look back on any mistake,Like Cain, I now behold this chain of events that I must break.In the fury of the moment I can see the Master's hand. In every leaf that trembles, in every grain of sand.

I gaze into the doorway of temptation's angry flame. And every time I pass that way I always hear my name.Then onward in my journey I come to understand That every hair is numbered like every grain of sand.

I have gone from rags to riches in the sorrow of the nightIn the violence of a summer's dream, in the chill of a wintry light,In the bitter dance of loneliness fading into space,In the broken mirror of innocence on each forgotten face.I hear the ancient footsteps like the motion of the sea. Sometimes I turn, there's someone there, other times it's only me.I am hanging in the balance of the reality of man. Like every sparrow falling, like every grain of sand.

Jokerman dance

Jokerman on yksi Dylanin parhaista biiseistä. Sen sanotukset kuvaavat mun mielestä tosi jännällä tavalla erästä henkilöä, jonka nimen voi melkeinpä arvata. Ja ehkä myös tämän Herran sisaria ja veljiä, ja siis kaikkia hänen seuraajiaan, opetuslapsiaan.
You’re a man of the mountains, you can walk on the clouds, Manipulator of crowds, you’re a dream twister. You’re going to Sodom and Gomorrah But what do you care? Ain’t nobody there would want to marry your sister. Friend to the martyr, a friend to the woman of shame, You look into the fiery furnace, see the rich man without any name.
Jokerman dance to the nightingale tune, Bird fly high by the light of the moon, Oh, oh, oh, Jokerman. Well, the Book of Leviticus and Deuteronomy, The law of the jungle and the sea are your only teachers. In the smoke of the twilight on a milk-white steed, Michelangelo indeed could’ve carved out your features.
Well, the rifleman’s stalking the sick and the lame, Preacherman seeks the same, who’ll get there first is uncertain. Nightsticks and water cannons, tear gas, padlocks, Molotov cocktails and rocks behind every curtain, False-hearted judges dying in the webs that they spin, Only a matter of time ’til night comes steppin’ in. Jokerman dance to the nightingale tune..
Dylan tuli uskoon vuonna 1979, jonka jälkeen hän julkaisi kolme gospel-levyä. Jokerman biisi julkaistiin vuonna 1984.