Uusi evankeliointi!

Olen aina ollut erittäin kiinnostunut missiosta ja evankelioinnista. Kristuksen sanoma kuuluu koko maailmalle. Missio on monessa mielessä suuressa murroksessa. Katolisen kirkon nk. uusi evankeliointi on aivan varmasti johtoasemissa tässä uudessa liikkeessä. Uusi evankeliointi on vanhaa – sen sanoma keskittyy Kristukseen, mutta metodit ja lähestymistavat ovat uusiutuneet. 

Myös luterilaisella puolella, kun kansa vieraantuu uskosta, on syytä ottaa missio ja evankeliointi tosissaan. 

Ohessa on aiheeseen liittyvä traileri.

Evankelioikaa kansat evankelioimaan kansoja - Kansan lähetys ja paavi

Kansan Lähetys juhli viikonloppuna Ryttylässä. Mika Tuovinen, opiskelukaverini, oli vähän kovistellut kirkolle. "Emme alistu kirkon vallan alle." Mutta paikalla oli myös piispa Jari Jolkkonen, joka puhui siitä, kuinka evankeliumi aikoinaan levisi koko roomalaiseen maailmaan ja voitti keisarin evankeliumin. Piispa myös huomautti, kuinka KL kyllä jakaa kirkon kanssa samaa lähetysnäkyä - ainakin Vatikaanin kanssa heillä on pohjimmiltaan sama evankelioimispalo :) Ks. tästä. Taitavat nuo paavilaiset lukea Mika Tuovisen blogia ja Uutta Tietä - tai menikö se toisinpäin? Hienoa joka tapauksessa. Paavilaisten lähetysnäystä kerrotaan hyvin esim. tässä linkissä. Kansanlähetysläiset, samoin kuin minä, tietysti olemme näistä asioista lähes 97 % samaa mieltä. Huomaamme, että meitä yhdistää toisiimme aika moni asia. Kiitos piispa Jari Jolkkonen!

Katuevankelista

Kun olin nuori, niin halusin, että minusta tulee isona katuevankelista. Onneksi tuo haave ei ihan suoraan toteutunut, vaikka olenkin tuossa hommassa tosi hyvä. Tapasin eilen Turun kadulla katuevankelistoja – tai feissareita – niin kuin heitä nykyään hämärästi kutsutaan. Itse olin eilen Turun messuilla Mikaelinseurakunnan kojussa kohtaamassa ihmisiä. Joka tapauksessa katuevankelistat eivät ole aina kovin suosittuja: moni vaihtaa kadun toiselle puolelle kun näkee banderollit ”Jeesus rakastaa sinua” ja ”Älä mene helvettiin”. Tämän vuoksi kirkon helmassa evankelistat ovatkin vaihtaneet lievempiin tyyleihin. Siellä tarjoillaan ilmaista soppaa, ilmaista kahvia ja pullaa. Näitä mutustellessa voi jututtaa seurakunnan edustajia ja tutustua erilaisiin tempauksiin.

Evankelista Matteusta lukiessa silmiini osui Jeesuksen antamat ohjeet aikansa katuevankelistoille eli omille opetuslapsilleen, Matt. 10:5-15. Jeesus sanoo, että evankelistat eivät tarvitse kultaa, hopeaa tai kuparia, eivät liikaa vaihtovaatteita, eivät edes laukkua tai sauvaa, kun he painavat kylästä kylään evankelioimassa. Näiden heikosti varustettujen lähettien ja heidän sanomansa arvo kuitenkin painaa aivan käsittämättömän paljon. Heidät lähetetään kyliin, ja kylissä heidän tulee majoittua yhteen taloon koko ”kylämissionsa” ajaksi. Jos heitä ei oteta ystävällisesti vastaan, niin piru paratkoon. Silloin heidän tulee pöllyttää tomukin jaloistaan ja poistua tuosta tuhoon tuomitusta synnin pesästä eli tuosta kylästä/kaupungista. ”Totisesti: Sodoma ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin se kaupunki.”

Raamatussa Sodoma ja Gomorra ovat aivan vertaansa vailla olevia synnin kaupunkeja, joiden tuho on varoitus myös meidän aikamme kylille ja kaupungeille. Kuinka meilläpäin suhtaudutaan evankeliumiin? Ohjeistuksessaan Jeesus antaa ymmärtää, että nuo köyhät evankelistat ovat kuin muinainen Aabraham, joka rukoili Herralta armoa Sodoman ja Gomorran kaupungeille, 1. Moos. 18. Samoin nuo Jeesuksen evankelistat ovat kuin ne kolme ”enkeliä”, jotka saapuivat itse Sodomaan ja vaativat, että Loot perheineen poistuu tuosta tuhoon tuomitusta kaupungista, 1. Moos. 19. Sodoman kaupungin miehet olivat härskejä ja raakoja. He eivät toivottaneet näille ”evankelistoille” rauhaa, vaan uhkasivat raiskata heidät: ”Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!” 1. Moos. 19:5. Tiedämme, että enkelievankelistat, jotka tässä kertomuksessa edustavat itse Herraa, joutuivat lopuksi melkein kantamaan Lootin Sodomasta. Tämän jälkeen Sodoma tuhottiin totaalisesti niin kuin muinainen Atlantis tai Pompey. Jäljelle jäi vain varoittava muisto ja tuhkaa.

Joka tapauksessa, kun Jeesus lähettää evankelistansa matkaan, hän antaa heille tällaisen esikuvan. Näillä evankelistoilla on suurempi sanoma ja tehtävä kuin itse Aabrahamilla ja niillä enkeleillä. Jos joku kylä erehtyy torjumaan näiden evankelistojen rauhan sanoman, niin sen kohtalo viimeisellä tuomiolla tulee olemaan pahempi kuin Sodoman ja Gommoran! Mitä tästä opimme? Jeesus oli oman sanomansa ja omien evankelistojensa suhteen tosissaan. Ehkä me modernit kristityt, jotka aina puhumme matalan kynnyksen puolesta, suhtaudumme evankeliumiin ja Kristuksen valtuutukseen ja hätään syntisten puolesta liian kevyesti.

Saunakeskustelu Impivaarassa

Istuin Impivaaran saunan lauteilla uituani ensin 2000m ja satuin kuuntelemaan sivukorvalla kahden miehen keskustelun, joka alkoi siitä kun kovaäänisestä oli annettu ohjeita uimalakäyttäytymisestä: uikkarit pois saunassa ja suihkussa, altaaseen mennään suihkun kautta jne..

Mies A sanoi B:lle, että klooria joudutaan käyttämään paljon, koska ihmiset eivät noudata noita sääntöjä. B vastasi: ’joo, klooria joudutaan käyttämään paljon. Ne suurimmat sääntöjen rikkojat ovat, saata-a, noi uimaseuralaiset..’ A vastasi, ’näin on, mutta ei täällä klooripuhdistus ole edes niin kovaa kuin vaikka Caribiassa. Siellä ne uivat vaikka alushousuissa, ei mitään rajaa tai kontrollia, ja klooria käytetään oikein kunnolla. Kerran näin yhden miehen, joka, Herran Jum-la, ui sellaisessa miesten painiasussa.’

Kuuntelin ja mietin, minkä vuoksi tässäkin arkipäiväisessä ”smal-talkissa” piti viitata saata-aan ja jopa Herran Jum-laan. Eivät edes raskaan sarjan hihhulit tai uskonnolliset hörhöt tee niin! Ajattelin kysyä herroilta, mitä mieltä he ovat Jeesuksesta. Kadun, että tuo kysymys jäi ajatuksen tasolle. Ensi kerralla ei jää. Sanotaan, että suomalaisten miesten on vaikea puhua uskonasioista. Ei taida pitää paikkansa.

Missä on kristinuskon keskus? EU:ssa, USA:ssa, Afrikassa tai/ja Aasiassa, tai jalkojesi alla?

Risto A. Ahonen, missiologian dosentti ja Lähetysseuran teologinen sihteeri, kirjoitti toissa päivänä hesarin vieraskynäpalstalle ajatuksiaan, joiden mukaan kristinuskon suunnannäyttäjät eivät enää löydy USA:sta tai EU:sta vaan etelästä ja idästä. Afrikassa ja Aaiassa asuu tällä hetkellä enemmän kristittyjä kuin vanhoissa kristillisissä maanosissa eli EU:ssa ja USA:ssa yhteensä. Jotkut puhuvat jälki-kristillisestä EU:sta, joka on käynnyt läpi rankan valistuksen ajan. Idässä ja etelässä oleva kristillisyys on tutkijoiden mukaan (Jenkins) dynaamista, konservatiivista, ja siinä painotetaan mystiikkaa ja karismaattisia kokemuksia.

Keskustelin tästä aiheesta äskettäin parturini kanssa, joka sanoi, että tosiaan kristillinen sanoma ei oikein meinaa mennä eteenpäin nuorelle sukupolvelle. Syy tähän oli hänen mukaansa se, että vanhemmat eivät vain opeta lapsiaan, koska uskon asioista on niin vaikea puhua. Ahosen mukaan maailmassa on 2.3 miljardia kristittyä, ja heistä Euroopassa on noin 530 miljoonaa. Tekstissään Ahonen kuitenkin vakuuttaa, ettei EU:ta pidä nähdä kristinuskon hautausmaana, vaan laboratoriona, joka etsii vastauksia ajan vaikeuksiin. Se on kyllä ihan totta, että me etsitään tällä hetkellä lääkettä tähän isoon EU:n ja USA:n yhteiseen ongelmaan.. porukka vieraantuu Jumalasta. Onko kaikki valistuksen syytä, niin kuin idän ja etelän kirkot tuntuvat väittävän. Missä on vika? Kaikesta huolimatta olen optimisti Euroopan ja USA:n suhteen. Tosin olen sellainen optimisti, joka on hyvin huolissaan - 'optimist who worries alot.' But.. You've seen nothing yet!

Papit baanalla

Oltiin tänään Hansa-keskuksessa tarjoamassa ihmisille joulukahvit ja -tortut joulun kunniaksi. Taustalla kanttori lauloi, ja viulusti ja kitaristi soittelivat kauniisti hienoa joulmusiikkia. Tällainen työ tuo hyvää vaihtelua papin perustyölle, joka käsittää paljolti puheiden pitämistä ja niiden valmistelua, toimituksia ja nuorten iltoja. Tällaisen työn kautta kuulee mitä 'tavalliset seurakuntalaiset', jotka eivät usein käy kirkossa, ajattelevat seurakunnan toiminnasta. Suurin osa näistä lyhyistä keskusteluista on kohteliasta small-talkia, mutta välillä kuulee myös ihan punnittua ja painavaa tekstiä, jota halutaan sanoa seurakunnan edustajille. Paras kommentti oli tänään kyllä se, kun juttelin kahden naisen kanssa, ja toinen sanoi yllättäen, että 'hei, sähän oot pappi! En mä tullut ajatelleeksikaan!' Toinen keskustelukumppaneista sanoi siihen, että: 'voivat ne papitkin olla komeita.' Että, sellaista punnittua puhetta:)

Miksi muslimi kääntyy kristityksi?

Christianity Today -lehdessä on hyvä juttu siitä, minkä takia muslimi todennäköisimmin kääntyy kristityksi. Syitä ovat muun muassa: 1) kristittyjen elämän todistus, jota leimaa alttius palvella ja rakkaus ja sydämen yksinkertaisuus (lifestyle), 2) yliluonnollinen Jumala, joka tekee ihmeitä, parantaa, antaa rukousvastauksia, eheyttää jne.., 3 - 6) sharia-lain kyvyttömyys muuttaa ihmistä, evankeliumin sanoma, pelastusvarmuus, Jumalan rakkaus syntistä kohtaan.. Vesan blogissa on hyvä tiivistelmä tuosta pitkästä artikkelista. Tämä on tärkeää tietoa varsinkin niille, jotka tekevät lähetystyötä muslimien parissa. Tuon lehti-jutun mukaan monet muslimit kääntyvät, mutta hinta on kova: vainoa, hyljeksintää, vihaa, mustamaalaamista, väkivaltaa jne. Vainot ovat aina kaunistaneet, jollain ihmeellisellä tavalla, kristittyjä.

Lähetystyön tulevaisuus

Viime aikoina on kirkossa mietietty lähetystyön tulevaisuutta. Monen mielestä lähetystyössä, ainakin sen perinteisissä tavoitteissa, on paljon ongelmia. Minusta kuitenkin on selvää, että lähetystyössä tai evankelioinnissa on aina ollut nämä ”ongelmat”. Pitää sanoa, että minun mielestäni lähetytyötä tulee tehdä. Se on hyvä juttu ja se perustuu ennen kaikkea uskoon Jumalan voitosta! Nimenomaan tämä väite loukkaa joitain ihmisiä. Kyse ei ole mistään uudesta asiasta. Evankeliumin julistajat ja lähetysväki on aina joutunut kulkemaan kovimmassa kritiikin tulituksessa.
Yleinsä lähetystyötä kritisoivat liberaalit teologit. Minusta on ollut jännää lukea USA:laisen E. P. Sandersin kirjoja: Jesus and Judaim; Judaism: Practice and Belief. Sandersia pidetään yhtenä aikamme merkittävimmistä Jeesuksen tutkijoista. Sanders paljastaa korttinsa avoimesti - tämä tuntuu olevan Raamatun tutkimuksessa aika olennaista, vaikka se saattaa kuulostaa oudolta. Eihän uskonnollisten taustojen pitäisi vaikuttaa tutkimustuloksiin. Tosiasia on, että taustat vaikuttavat.. Joka tapauksesa Sanders kertoo (Jesus and Judaism, 1985, 334), että hän on ”liberaali, moderni, sekulaari protestantti..”. Sanders, fiksuna miehenä, ei yritäkkään taivuttaa historian ja evankeliumin Jeesusta omien teologisten näkemystensä mukaiseksi - niin kuin monet, monet muut ovat tehneet ja yhä tekevät. Eli Sandersin mukaan Jeesus ei ollut liberaali, moderni ja sekulaari protestantti 2000-luvulta! Tällaiset kommentit eivät aina ole mitään itsestään selvyyksiä.. Suosittelen kaikille luettavaksi dos. Tom Holmenin tekstin Jeesus-tutkimuksen historiasta. Kyseessä on oikein hyvä, suomeksi kirjoitettu teksti.
Joka tapauksessa.. lähetystyöstä. ”Katso nyt, Herra, kuinka he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta julistaa sanaasi”; Ap. t. 4:29. Sanders huomauttaa klassikon maineen saavuttaneessa kirjassaan Jesus and Judaism (v. 1985), että ensimmäisiä kristittyjä, lähinnä apostoleja, ei vainottu sen takia, että he uskoivat ristiinnaulittuun Kristukseen, vaan sen takia, että he liittivät juutalaiset toiveet pelastuksesta tähän Kristukseen.. Eli Paavali ja muut näkivät, että nyt viimein lopun ajat olivat alkaneet. Tämä tarkoitti juutalaisessa ajattelussa sitä, että pakanoiden kohtalo ratkeaisi.. Jeesuksen tapauksessa pakanoille aukeaisi nyt viimein mahdollisuus pelastukseen, kääntymykseen ja syntien anteeksi antamukseen (Ap. t. 11:18; 15:7 - 9). Pakanoiden mahdollisuus pelastua, joka on siis lähetystyön peruslähtökohtia edellyyttää, että pelastuksen ajat ovat alkaneet. Tämä on vaikea ja monimutkainen aihe, joka vaatisi liiiiiian pitkää blogia.
Sanders kuitenkin esittää (1985; s. 284 - 285), että ylipapit ja muut juutalaiset uskonnolliset johtajat, vainosivat ”lähetys-ihmisiä” nimenomaan sen takia, että nämä halusivat tavoittaa kaikki kansat. Tämä näkyy kohdissa kuten Ap. t. 4:18; 5:40. Paavalin varhaisimmassa kirjeessä, 1. Tess, sanotaan, että juutalaiset estivät Paavalia julistamasta pakanoille, 1. Tess. 2:16. Ehkä tässä on se perusongelma. Suuri osa, tai enemmistö, juutalaisista eivät halunneet hyväksyä Jeesusta Israelin Messiaana ja maailman Herrana. Tämän takia heitä ärsytti suunnattomasti se, että alkuseurakunta toimi uskossaan johdonmukaisesti. Kristityt nimittäin uskoivat, että Jeesus oli ja on Kristus ja Herra, jolle on annettu kaikki valta taivaan ja maan päällä, Matt. 28:18 - 20. Maailman historia on jumalallisen suunnitelman mukaisesti menossa kohti hetkeä, jolloin ”jokainen polvi taipuu.. ja jokainen kieli tunnustaa..” tämän tosiasian Isän Jumalan kunniaksi. Näin Paavali näki tulevaisuuden.., Fil. 2:10. Tuo visio siintää lähetysnäkyjen horisontissa..
Summa summarum.. Lähetystyö ja evankeliointi aiheuttavat aina vastustusta. Tämä ei ole mitenkään erityisesti ”meidän aikamme ilmiö”. Toisaalta nimenomaan lähetystehtävään on liitetty kaikkein selvimmin lupaus jumalallisesta avusta, Matt. 28:20 - Luuk. 24:47 - 49 jne. Kaikkien kansojen pelastus on mahdollista vain, jos lupaukset pelastuksesta ovat saaneet ratkaisevan vahvistuken. Näin on käynnyt. Tämä on tosi kova väite. Mitä kovemmin teemme lähetystyöt ja evankelioimistyötä, sitä lujemmin allekirjoitamme tuon väitteen ja uskon.
”Herra on näet antanut meille tämän käskyn: - Minä panen sinut valoksi kansoille, pelastukseksi maan ääriin saakka.” Ap. t. 13:47.
ps. (perinteisen) lähetystyön vastustajien pitäisi tutustua Kirkkohistoriaan ja Raamattuun vähän tarkemmin.

Evankeliointia eKr.

Heräsin tänään kukon laulun aikaan (6:00) ja lähdin kympin lenkille. En harrasta tällaista kuritusta juurikaan koskaan, mutta tänään vain tuntui siltä. Joka tapauksessa yksi iloinen asia sattui myös. Jäin suustani kiinni erään hyvänpäivän naapurustotutun kanssa. Annoin hänelle Sana-lehden ja Kalevi Lehtisen Sinulle-kirjan! Päivän evankelioiva teko!
Mopoa ei opita ajamaan lukemalla ajo-oppaita, eikä tennistä opita pelaamaan katsomalla pelivideoita, vaan näiden kuivaharjoitteluiden lisäksi tarvitaan käytäntöä eli mopoilua ja peliharjoituksia:)
Eiliseen blogiin viitaten pari asiaa. Ensinnäkin, luulenpa, että Jeesuksen ”huonot ystävät” osoittautuivat kaikkein ”parhaimmiksi”, todellisimmiksi ystäviksi. Mutta näiden ”huonojen ystävien” sanoilla ei ollut varmasti paljoa painoarvoa viisaiden kirjanoppineiden ja saddukeusten syytteiden edessä. Vaikuttaa siltä, että Jeesuksen luotettavin puolestapuhuja oli Maria Magdalena, se entinen riivattu. Pietari kielsi Jeesuksen, ja muut apostolit pakenivat paikalta. Minkä ihmeen takia Kristuksen, Jumalan Pojan kovimpina puolestapuhujina on tällaisia hulttioita? Richard Wurmbrand sanoi usein, että syy on rakkaus. Maria vain yksinkertaisesti rakasti Jeesusta. Da Vinci Koodin kirjoittaja Dan Brown ymmärtää koko jutun väärin ja itse asiassa hän halventaa Mariaa sanomalla, että tämä Maria oli Jeesuksen vaimo tai naisystävä. Maria on paljon merkittävämpi.
On aika jännää, että Raamatun suurilla profeettojen ”fanikaartiin” kuului usein halveksittuja ihmisiä. Profeetta Elisan suosittelijana on ”pikku tyttö”! 2. Kun. 5:3. Toinen mahtava esimerkki on spitalisista miesraukoista, jotka julistavat Israelin kuninkaalle ja kansalle evankeliumia Vanhassa testamentissa! 2. Kun. 6:24 - 7:20. Näissä jakeissa kerrotaan siitä kuinka Syyria piiritti Israelin pääkaupunkia eli Samariaa, joskus 800-luvulla. Samarian viljapellot ja kaivot olivat muurien ulkopuolella ja niinpä kaupunki ajatui äkkiä epätoivoon, koska ruoka ja juoma loppuivat. Epätoivo oli niin kovaa, että jopa äidit alkoivat syödä omia lapsiaan - kannibalismia, 2. Kun. 6:28. Kuningaskin alkoi olla sitä mieltä, että Jumala oli hylännyt Israelin, 6:27, 33. Silloin profeetta Elisa tulee paikalle ja kertoo, että kaikki on kohta kunnossa - ruokaa ja juomaa saa kohta kaupungin porteilta pilkkahintaan. Hänelle naurettiin vihaisesti.
Niinpä sitten Jumala antoi syyrialaisten nähdä jonkun ”audio-visuaalisen” merkin, josta pelästyneinä he pakenivat jättäen sandali-janan jälkeensä. Israelilaiset eivät tienneet tästä heidän vihollisensa pakokauhuisesta paosta mitään.. Joka tapauksessa sitten Samarian kaupungin ulkopulella istui muutama saastaisuutensa takia eristetty spitalinen israelilainen. He miettivät tilannetta. Samarian kaupunkiin heidän ei kannattaisi mennä, koska ei siellä ollut ruokaa. Toisaalta he kuolisivat nälkään täällä omassa spitalisille eristetyssä paikassaankin. Niinpä he ajattelivat, ettei heillä ole mitään hävittävää, ja niin he ajattelivat kääntyä vihollisten puoleen. Jospa heiltä saisi ruokaa. Spitaliset huomasivat ensimmäisinä, että syyrialaisten sotaleiri oli hylätty. Sotilaat olivat jostain syystä paenneet pää kolmantena jalkana, jättäen kaiken taakseen. Kummallista. Spitaliset juhlivat, söivät ja joivat. Vanhassa testamentissa ei usein käytetä sanaa evankeliumi - se esiintyy ainoastaan muutamissa kohdissa. Evankeliumi on siis käännetty kreikaksi heprealaisesta sanasta BSR, joka tarkoittaa iloista uutista. Meidän Raamatuissa tämä evankeliumi-sana ei tule oikein tässä tekstissä ilmi, koska käännöksessä heprealainen BSR (kreikkalainen euagelion) on käännetty sanalla ”hyvä uutinen”, 7:9. Parempi, kirjaimellisempi ja paremmin merkityksen antava käännös olisi: ”Tämä päivä on evankeliumin päivä..”. Suomalaisessa käännöksessä tämä Ut:n ja Vt:n välinen ”linkki-sana” jää vähän epäselväksi.
Se onkin muuten jännä ratkaisu, minkä takia Ut:ssa eugelion käännetään usein sanalla evankeliumi, kun taas Vt:ssa sana euagelion / BSR käännetään usein sanalla ”hyvä uutinen”. En oikein ymmärrä logiikkaa. Ehkä tällä ratkaisulla on jostain syystä haluttu hämärtää Ut:n ja Vt:n välisiä yhteyksiä. Vrt. esim. Jes. 52:7.
Joka tapauksessa.. Tässä tarinassa yllättävä, Jumalan suvereenisti tuoma voitto, johon kukaan ei jaksanut enää uskoa, tarkoittaa evankeliumia. ”Evankeliumin päivä” on päivä jolloin nälkä- ja juomakuoleman partaalla olevat pelokkaat ihmiset saavat ruokaa ja juomaa. Ensiksi tästä kaikesta pääsevät osallisiksi spitaliset. Mutta tämä ei ole vain heitä varten, vaan.. he lähtevät kertomaan tästä muille israelilaisille. Yleensähän spitalisten tuli Mooseksen lain (3. Moos. 13:45) mukaan huutaa: saastainen, saastainen. Tämä huuto varoittaisi terveitä tartuntariskistä. Näillä yhteiskunnan hylkiöillä oli omat ongelmansa saadakseen kuningas edes kuuntelemaan heitä. Joka tapauksessa kuningas suostui lopulta lähettämään pari palvelijaansa katsomaan, oliko spitalisten ”evankeliumissa” mitään perää.
Tällä tavalla Jumala toimii. Kaikenlaisten ”lasten ja imeväisten suusta” kuullaan totuus ja ‘’spitaliset” julistavat evankeliumia terveille. Taivaan Isä näki hyväksi ilmoittaa salaisuutensa ”lapsenmielisille ja yksinkertaisille”.
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Nämä tekstit ja koko Raamattu haastaa (ainakin minua) lukemaan, rukoilemaan ja opiskelemaan, mutta se ei riitä.. Vaan todellinen juttu on siinä tekemisessä. ”Don’t just talk the talk, but walk the walk!”