Joulusaarna - Poika on meille annettu!

Jouluaamun saarna - Nyt Betlehemiin! Luuk. 2:1–20; Jes. 9:1–6; Room. 1:2–4

Rakkaat siskot ja veljet Kristuksessa, jouluun kuuluu täydellinen yllätys. ”Yhtäkkiä paimenten ympärillä oli taivaallinen sotajoukko” – Herran enkeli ilmoitti heille, mitä oli juuri tapahtunut: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.” Tämä sama yllätyksen elementti näkyy myös siinä, kuinka enkeli Gabriel ilmestyy Marialle ja sanoo, ”Korkeimman voima peittää sinut varjollaan..” Jouluna juhlimme sitä, kuinka Jumala tuli ihmiseksi meidän keskellemme Jeesus-vauvassa.

Jouluevankeliumin lopusta löydämme sanat: Maria, ”kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.” (Luuk. 2.) Me kristityt olemme jo 2000 vuoden ajan tutkineet, pohtineet ja palanneet näihin tapahtumiin, joulun ihmeeseen.

Nykyään synnytyslaitokselle ei päästetä paljoa vierailijoita, mutta Jeesuksen synnytysasemalla Betlehemissä oli kynnys matalalla. Varhaisin perimätieto, 150-luvulta, kertoo Jeesuksen syntyneen Betlehemin luolassa, jossa paimenet ruokkivat lampaitaan. Siellä ei ollut hienoja sänkyjä vaan Maria asetti Jeesus-vauvan lampaiden seimeen, heinien joukkoon, syöttökaukaloon. Tuonne vaatimattomaan paikkaan saivat tulla sekä vähemmän arvovaltaiset vieraat – ihan tavalliset paimenet että ne ulkomaalaiset idän tietäjät.

Betlehem on vanha hepreankielinen sana ja kaupungin nimi. Se tarkoittaa ”leivän taloa”. Elämän leipä, Jeesus Kristus, syntyi ihmiseksi juuri leivän talossa, Betlehemissä. Jeesus tuli ruokkimaan nälkäiset ihmiset omalla ruumiillaan. Hän tuli leiväksi ja elävän veden, ikuisen veden lähteeksi. Siksi onkin sopivaa, että hänen ensimmäinen nukkumapaikkansa oli seimi, syöttökaukalo. Seimiasetelmissa on perinteisesti härkä ja aasi. Profeettaja Jesajan kirjassa Jumala sanoo näin: ”Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua.” (Jes. 1:3–4.) Messiaan syntymään kuuluu köyhyys ja hylkääminen. On ihmeellistä ajatella, että häneltä, jonka kautta koko maailma on saanut syntynsä, suljettiin monta ovea tässä maailmassa. Niin kuin evankelista Johannes kirjoittaa evankeliumin alussa: ”Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh. 1:11.) Juuri näin kävi Betlehemissä: pyhä perhe ja Messias-vauva eivät saaneet sijaa Betlehemin majatalosta. Jeesuksen syntymäkertomuksessa on jo viittaus hänen kohtaloonsa: hän syntyy eläinten keskellä, hän kuolee roistojen rinnalla. Hän syntyy majatalon ulkopuolella, hän kuolee Jerusalemin muurien ulkopuolella, Golgatalla. Monet haluavat jättää Vapahtajan elämänsä ulkopuolelle.

Jumalan Poika syntyy ristin varjossa, ja silti, tuossa Pojassa on ikuinen elämä, hänessä on Immanuel, Jumala meidän keskellämme. Kuolema ei voi saada häntä valtaansa. Seimessä makaa, nukkuu ja jokeltelee ihmislapsi ja täysi Jumala. Tästähän meidän uskossamme on kyse. Neitsyestä syntyneenä tähän maailmaan Jumala on todella tullut meidän tasollemme. Niin kuin profeetta Jesajan kirjassa julistettiin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon.” (Jes. 9.)

Huomatkaa kenelle tämä Poika on syntynyt, kenelle tämä Poika on annettu. Pimeällä kedolla Herran enkeli ilmestyi paimenille ja kuulutti juhlallisesti. ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2.) Tämä Poika on syntynyt Betlehemin paimenille. Hän on syntynyt työn ja kuormien uuvuttamille. Tämä on ilosanoma koko kansalle, jokaiselle asukkaalle, jokaiselle ihmiselle, myös sinulle ja minulle. Neitsyt Maria ja Joosef jakavat ilonsa ulkopuolisille – kedon paimenille ja itämaan tietäjille löytyy tilaa tuon lapsen luota. Heidät otetaan perheen piiriin. Seimen äärellä me emme jää ulkopuolisiksi vaan meidät otetaan lapsiksi Jumalan perheväkeen. Myöhemmin tuo Jumalan Poika opetti meidät rukoilemaan hänen kanssaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa.” Tuon Jumalan ainosyntyisen Pojan kautta, hänen kanssaan, myös meistä tulee Jumalan lapsia. Jumalan Poika tuli ihmislapseksi, jotta meistä ihmisistä voisi tulla Jumalan lapsia.

Seimen äärellä solmitaan rauha Jumalan kanssa ja ihmisten kanssa. Evankelistat kuvaavat hyvin erilaisin tavoin, kuinka tuo Poika on annettu kaikille, kuinka hän on syntynyt meidän kaikkien Vapahtajaksi. Evankelista Matteus kertoo idän tietäjistä – he olivat todennäköisesti Babylonian tietäjiä. (Matt. 1.) Babylonia oli juutalaisten historiallinen arkkivihollinen – aikoinaan Babylonian armeija oli ajanut juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen. Silti Babylonian viisaille on tilaa seimen äärellä – myös babylonialaisille on syntynyt Poika, myös heille on Poika annettu. Myös heille kuuluu Vapahtaja ja syntien anteeksiantamus. Evankelista Matteus kertoo myös, että pyhä perhe pakeni Egyptiin. Egyptissä, siellä orjuuden maassa, Israel oli aikoinaan kokenut kovia. Nyt Jeesus, Vapahtaja, saapuu Egyptiin. Jumalan pelastus, Jeesus, kuuluu myös Egyptin asukkaille. Evankelista Luukas kertoo, että Jeesus-vauvaa saivat ihmetellä niin Betlehemin paimenet kuin myös Jerusalemin hurskaat juutalaiset. Näin meille kerrotaan, että Poika on annettu, hän on syntynyt meille kaikille, babylonialaisille, egyptiläisille, juutalaisille, suomalaisille.

Jouluna puhutaan aina rauhasta. Jeesus on rauhan ruhtinas. Kuitenkin pyhälle perheelle Jeesus, tuo rauhan ruhtinas, toi maanpakolaisuutta, kuoleman uhan, ja paljon vaikeuksia. Jeesus lupaa omilleen ristin kannettavaksi, ja kuitenkin hän sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.) Jeesus-vauvalle ei ollut sijaa Betlehemin majatalossa. Hänellä ei ollut paikkaa mihin päänsä painaa. Hänet teloitettiin ristillä kaupungin ulkopuolelle. Myös me, hänen seuraajansa, saamme astua ristin tielle.

Evankelista Luukas on evankelistoista ainut, joka mainitsee keisari Augustuksen. Hän kertoo, kuinka siihen aikaan keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunta oli verolle pantava. Vanha käännös ilmaisee asian niin, että ”kaikki maailma oli verolle pantava”. Yhtä kaikki nuo ilmaukset ”koko valtakunta” tai ”kaikki maailma” kuvaavat sitä tosiasiaa, että keisari Augustus laittoi koko maailman, kaikki kansat liikkeelle. Keisari Augustus oli ensimmäinen todellinen maailman hallitsija. Voimme ajatella, että niin kuin keisari Augustuksen mahtikäsky verotuksesta koski kaikkea maailmaa, niin Jeesuksen syntymä koski kaikkea maailmaa, koko Rooman valtakuntaa, se koski Babylonian ja Egyptin valtakuntia. Jumalan Poika syntyi kaikille.

Jeesus Kristus saapui tänne maailmaan kerran nöyrästi ja salaisesti, syntyessään Betlehemissä. Kerran, aikojen täyttyessä, hän saapuu uudestaan, mutta silloin hän tulee Isänsä kunniassa ja kirkkaudessa, julkisesti, niin että jokainen näkee hänet: Paavali kirjoittaa, että silloin ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”” (Fil. 2:10–11.)

Enkelien ylistyslaulu paimenten kedolla oli alkusoittoa. Tuo ylistys kaikuu taivaassa ja maan päällä – Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Niin kuin enkelit ensimmäisenä jouluna, kumarretaan mekin nyt seimen lasta, kumarretaan häntä jo nyt, ja sitten kun hän saapuu kerran kunniassa ja kirkkaudessa kaikkien nähden. Sanokaamme niin kuin paimenet: Nyt kiireesti Betlehemiin! Lauletaan hänelle koko elämämme ajan enkelien ja kaikkien pyhien kanssa: Gloria in excelsis Deo – Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Kertokaamme niin kuin nuo paimenet myös muille, kaikelle kansalle tämä ilo: meille on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus. Taivaan Isä on asettanut Betlehemin ihmeen maailman jokaisen kolkkaan – Betlehem, leivän talo, on jokaisessa kirkossa, siellä on elämän leivän alttari – siellä on syöttökaukalo, seimi, jossa Jeesus ruokkii meitä ikuisen elämän leivällä.  

Joulun sanoma: Jeesus on puhtaasti Jumalan lahja

Perussanomat julkaisi suomeksi isä Benedictus XVI:n kirjan Syntyi Neitsyt Mariasta. Kirjan alussa Benedictus pohtii Pilatuksen Jeesukselle esittämää kysymystä: ”mistä sinä olet lähtöisin?” (Joh. 19:9.) Kysymys Jeesuksen alkuperästä liittyy erottamat­tomasti kysymykseen siitä, kuka hän on. Johanneksen evankeliumissa juutalaiset epäilevät Jeesusta, koska eivät tarkkaan tiedä vastausta tuohon kysymykseen. 

Hänen nimensä, ”Jeesus nasare­tilainen”, kun viittaa siihen, että hän olisi lähtöisin Nasaretin kylästä. Juutalaiset pohtivat: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa alas taivaasta?” (Joh. 6:42; Mark. 6:3.) Natanael, tuleva opetuslapsi, yllättyy kuulleessaan Jeesuksen olevan Nasaretista. ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” (Joh. 1:45.) 

Kun Juutalaiset luvussa Joh. 7 todella pohtivat, onko Jeesus Messias, niin hänen juurensa, taustansa, nousevat taas esille – mistä hän on kotoisin? Jotkut juutalaiset päättelevät. ”Ei kai Messias Ga­li­le­asta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” (Joh. 7:41–42.)

Ainoastaan evankelistat Matteus ja Luukas laittoivat evankeliumin alkuun kertomuksen Jeesuksen synnystä. Nämä evankelistat kertovat kuitenkin Jeesuksen syntymästä keskenään hyvin eri tavoin.  Ainoastaan Matteus kirjoittaa Herodes Suuresta, enkelin ilmestymisestä Joosefille, Idän tietäjistä, Betlehemin lastensurmasta ja pyhän perheen paosta Egyptiin (Matt. 1–2). Kuitenkin molemmat evankelistat todistavat yhtäpitävästi siitä, että Jeesus kuului Daavidin sukuun, hän syntyi Betlehemissä, ja että hänen syntymäänsä liittyi ainutlaatuinen ihme, hän syntyi neitsyestä.

Varhaiset kristityt epäilemättä toistivat kertomusta Jeesuksen synnystä – suunnilleen niin kuin Matteus ja Luukas siitä kirjoittavat – siksi, että he halusivat osoittaa, mistä Jeesus todella oli lähtöisin. Juutalaisille ja juutalaiskristityille oli tärkeää voida osoittaa Jeesuksen syntyneen Betlehemissä, sillä profeetan mukaanhan Betlehemin tuli olla Messiaan syntymäkylä.  Matteus kertoo Herodes Suuren kysyneen Jerusalemin ylipapeilta, missä Messiaan oli määrä syntyä – heidän vastauksensa oli ilmiselvä: ”Juudean Betlehemissä, sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.” (Matt. 2:5; Miik. 5.) Syntymä Betlehemissä toi Jeesukselle ”messiaanista uskottavuutta”.

Mutta sitten vielä, syntyi neitsyt Mariasta. Tästä ihmeestä on iät ja ajat väännetty peistä. Pakanat ajattelivat, että joku jumalista oli yhtynyt Mariaan ja näin Jeesus sai alkunsa. 150-luvulla kir­joit­ta­nut kristitty uskonpuolustaja Justinos Marttyyri kirjoittaa juuri tästä asiasta näin:

Kuulkaa edelleen, miten hänen neitseestäsyntymisensä ennustettiin selvin sanoin Jesajan kautta. Näin on sanottu: ’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tätä kutsutaan nimellä ’Jumala meidän kanssamme”… Jotta kuitenkaan ne, jotka eivät käsitä profetiaa, eivät syyttäisi meitä samasta asiasta, josta me olemme syyttäneet runoilijoita, kun he sanovat Zeun lähestyneen naisia sukupuolisen nautinnon vuoksi, yritämme selittää teille profetian sanat. Lause ’katso, neitsyt tulee raskaaksi’ ilmaisee neitsyen tulleen raskaaksi ilman yhdyntää. Sen sijaan Jumalan voima laskeutui neitsyen ylle ja varjosti hänet ja sai hänet siten tulemaan raskaaksi, vaikka hän oli edelleen neitsyt. (1. Apologia 33:1, 3–4.)

Myös juutalaisten oli vaikea ymmärtää sitä, että Messias syntyisi neitsyestä. Joidenkin juutalaisten ilkeiden juorujen mukaan roomalainen Panthera-niminen upseeri raiskasi Marian ja tämän seurauksena Jeesus sai alkunsa. Jeesuksen syntymä neitsyestä aiheutti paljon väärinkäsityksiä, sitä oli helppo pilkata ja epäillä, mutta silti, kristityt halusivat pitää siitä kiinni. Matteus ja Luukas kertovat Jeesuksen syntyneen neitsyt Mariasta, ja he painottavat, että tähän ei liittynyt mitään seksuaalista. Näin enkeli Gabriel selittää neitsyt Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan.” (Luuk. 1:35.)

Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä ja syntymä puhtaasta neitsyestä voidaan ennen kaikkea nähdä osoituksena siitä, että pelastus on täysin lähtöisin Jumalasta. Benedictus kirjoittaa – Introduction to Christianity – erittäin hienosti:

Maailman pelastus ei tule ihmiseltä eikä hänen omasta voimastaan. Ihmisen täytyy hyväksyä, että se lahjoitetaan hänelle, ja hän voi vastaanottaa sen ainoastaan puhtaana lahjana. Neitsyt syntymä ei ole oppitunti asketismista, eikä se suoranaisesti liity oppiin Jeesuksen jumalallisesta poikuudesta, vaan se on alusta loppuun asti armon teologiaa. Se on julistusta siitä, kuinka pelastus tulee meille. Yksinkertaisesti hyväksyen, sen rakkauden vapaaehtoisena lahjana, joka lunastaa maailman. Tämä ajatus pelastuksesta, joka tulee yksin Jumalan voimasta, on muotoiltu loistavasti Jesajan kirjan jakeissa: ”Riemuitse, hedelmätön, sinä joka et koskaan synnyttänyt! Huuda riemusta, iloitse, sinä joka et ole synnytyskipuja kokenut! Nyt sinulla, hylätyllä, on enemmän lapsia kuin konsanaan aviovaimolla, sanoo Herra.” (Jes. 54:1.) [Ratzinger, Introduction to Christianity, 277–278.]

Jo Raamatun alkuluvuista lähtien kerrotaan, että lupausten poikien, tulevien pelastajien synnyttäminen ei ollut vaivatonta. Esikuvallisesti neitsyt syntymälle lupausten ja pelastuksen pojat syntyivät usein lapsettomille ja hedelmättömille naisille. Jumala lupasi Aabrahamille ja hedelmättömälle Saaralle pojan. Vuodet vierivät niin, että meillä on lapseton, 90-vuotias pariskunta. Jumalan lupaus pojasta näyttää raukeavan tyhjiin inhimillisen mahdottomuuden edessä. Mutta vanhurskas Aabraham uskoi Jumalaan. Kun kaikki inhimilliset mahdolliset olivat loppuneet, 90-vuotias Saara tuli raskaaksi ja synnytti pojan, Iisakin. Sama kuvio näkyy myös siinä, että Johannes Kastaja oli rukouksen ja lupausten lapsi. Hänen vanhempansa olivat jo liian vanhoja ja vielä lapsettomia, kunnes.. Jumala antoi pojan syntyä. Samoin suuri tuomari-soturi Simson ja profeetta Samuel syntyvät hedelmättömille naisille. Syntymä oli Jumalan ihme.

Mitkään huippuvanhemmat huippugeeneillään, tai mitkään erityisen hurskaat ihmiset, eivät voi saada aikaan tai jalostaa maailmalle pelastajaa. Pelastaja on puhtaasti Jumalan lahja. Jumala tulee syntiinlangenneen ihmiskunnan apuun. Jesajan pelastusprofetioissa iloitaan,

sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankakikkinen Isä, Rauhan ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. (Jes. 9:5–6.)

Siunattua joulua!

Hyvää joulua!

Joulu on taas. Tässä tulee lyhyesti pari ajatusta siitä. Joulu on perhejuhla. Jumala tuli ihmiseksi, hän tuli meidän tasollemme, meidän lähimmäiseksemme. Hän syntyi perheeseen, hän sai osakseen äidin ja isäpuolensa hoivaa. Jumala haluaa tuoda siunauksensa, rakkautensa, lahjansa ja läsnäolonsa juuri perheeseen, nuorelle parille. Niin syntyi pyhä perhe, Joosefin, Marian ja Jeesuksen perhe. Perhe, ”isän, ja pojan ja äidin” yhteisö, on yksi vahvimmista peruspilareista koko yhteiskunnalle. Periaatteessa kaikki ihmiset syntyvät ja kasvavat perheissä. Perheiden on tarkoitus olla rakkauden kehtoja tässä maailmassa. Joulukertomuksesta näemme Jumalan arvostuksen perhettä kohtaan.

Nykyään kun lapsi syntyy, niin onnelliset vanhemmat lähettävät synnytysostolta tekstiviestejä lähimmille ja rakkaimmille ihmisille, sukulaisilleen ja ystävilleen. Kun Jumalan Poika syntyi tähän maailmaan, taivaan Isä lähetti ensimmäiseksi enkelinsä viemään sanoman siitä ”rakkaimmille ihmisilleen” – paimenille kedolla. Jumala halusi kutsua nuo yötyötä tekevät työmiehet tähän pyhään, inhimilliseen ja jumalalliseen perhejuhlaan. Ulkopuolisista tuli sisäpiiriläisiä. Marian, Joosefin ja Jeesuksen ydinperhe ei sulkenut heiltä oviaan, vaan nämä ventovieraat työmiehet otettiin synnytysosastolle, Betlehemin talliin. He saivat katsella ”kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalleen antaa”, Marian rintaruokinnassa olevaa inkarnaation ihmettä.

Seimiasetelma on kuin kuva kirkosta. Taas jouluna sadat miljoonat ihmiset ympäri maailmaa kokoontuvat kirkkoihin kumartamaan Jeesusta. Heidät otetaan mukaan tähän perheeseen, Marian, Joosefin, paimenien, idän tietäjien ja kaikkien pyhien kanssa. Jeesuksen kautta heistä tulee, on tullut, veljiä ja siskoja keskenään. He ovat lapsia Jumalan suuressa perheessä. Heille Jeesus on oma Poika. Jes. 9:

”Lapsi on meille syntynyt, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputun Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan.”

 Enkelin sanat paimenille ovat totta tänäänkin: ”Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa, Betlehemissä, syntynyt Vapahtaja, hän on Kristus Herra.” Juuri paimenia, ”teitä”, ja ”koko kansaa” koskee tämä sanoma. ”Teille on syntynyt Vapahtaja.” 

Suosittelen kaikille pientä jouluohjelmaa: lähtekää jouluna kirkkoon.

P. S. Nauhoitin kuukausi sitten pitkän, 80 minuutin mp3-äänitteen neitsyt Marian merkityksestä pelastushistoriassa. Käsittelen pitkälti sitä, mitä ensimmäiset kristityt ajattelivat Marian roolista. Miksi se on niin tärkeä oppi, että Jeesus ”syntyi neitsyt Mariasta”? Äänitteen voi ostaa Helsingin Raamattukoululta, tämän linkin takaa.

Mitä neitsyt Mariasta pitäisi ajatella?

Joulun alla me kaikki matkaamme mielessämme seimen ääreen Marian, Joosefin, idäntietäjien, paimenten, Simonin ja Hannan kanssa. Joku meistä ehkä tuntee Herodes Suuren kaunan sydämessään, kun ei saa itse loistaa tähdistä kirkkaammin – varmasti meillä kaikilla on vähän kaikkien joulunäytelmän tähtien tuntoja sydämissämme. Neljäs adventti on kirkkokalenterissa pyhitetty neitsyt Marian, Herran äidin odotukselle. Odotamme hänen kanssaan Poikaa, Jeesusta.
Haluan tässä vähän avata näkemyksiäni Mariasta. Hän on nainen, josta monilla on vankat mielipiteet. Hänen suurta rooliaan on joskus mitätöity, ja toisaalta häntä on käytetty monenlaisten päämäärien keppihevosena. Matteuksen luvussa 1 Joosef painii sen tosiasian kanssa, että Maria, hänen kihlattunsa, on raskaana. Eikä hän tiedä, kuka on isä. Joosefilla oli kuitenkin kunnioitus Mariaa kohtaan, josta hän ei osannut ajatella pahaa. Hänhän ei ”lakia kunnioittavana miehenä” halunnut ”häpäistä kihlattuaan julkisesti.” Painiessaan asian kanssa enkeli ilmestyy hänelle yöllisessä näyssä:

”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

Pyhä Henki tekee työtään Mariassa, hänen kohdussaan sikiää Pyhä Poika. Luukkaan evankeliumin luvuissa 1 ja 2 Marian rooli korostuu. Häntä ei todellakaan häpäistä julkisesti, vaan häntä todella kunnioitetaan. Enkeli Gabriel ilmestyy nuorelle israelilaiselle neitoselle ja tervehtii häntä kummallisin sanoin: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksen valtaan ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Enkeli jatkoi: ”älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa…”
Voimmeko ymmärtää Marian hämmennystä ja ihmettelyä? Nuo enkelin sanat tuovat mieleen 4. adventtina luettavat profeetta Sefanjan sanat tytär Siionille (Sef. 3:14–17):

”Iloitse, tytär Siion,
– Herra, Israelin kuningas, on keskelläsi,
sinun ei tarvitse pelätä mitään pahaa.
- Älä pelkää, Siion,
älä anna kättesi hervota!
Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi,
hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa,
rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi,
hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.”

Neitsyt Maria on kuin tytär Siion, jonka keskellä Jumala, Kuningas, todella on, ja jonka kautta koko kansa saa Vapahtajan. Enkeli Gabrielin sanoma Marialle sisältää messiaanisen lupauksen Jumalan Pojasta, joka tulee istumaan isänsä Daavidin valtaistuimella, ja joka tulee kuninkaana hallitsemaan ikuisesti Jaakobin sukua (Luuk. 1). Neitsyt Maria, tuo armon saanut, tuo jonka luona Herra on, ja jonka ei pidä pelätä, hän on kuningatar. Hän kantaa kohdussaan pyhistä pyhintä, Jumalan Pyhän Hengen läsnäolosta syntynyttä Poikaa. Tähän sikiämiseen tarvittiin Marian tahdon vastaus, hänen suostumuksensa, hänen uskonsa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Luuk. 1. Enkelin kuultua tämä ”tahdon-vastaus” Marialta, hän varmasti iloissaan lenteli taivaan Isän luo kertomaan neidon vastauksen. Nyt ilo vasta alkaisi, Jumala synnyttäisi Poikansa maailmaan. Jumalan isänrakkaus saisi täydellisen kohteen maan päälle. Ei ihme, että haltioitunut taivaan Isä sanoo Jeesuksesta, ”tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Seimen äärellä on joukko ihmisiä – paimenia ja idän tietäjiä – mutta seimen yllä loistaa myös tämä taivaallinen Isän ilo Pojasta. Vanhoissa keskiaikaisissa seimi-kuvaelmissa taivaan tähden takaa Poikaansa katsoo myös onnellinen Isä. Tässä taitelijat ovat ymmärtäneet jotain todella oleellista. (Katso mallikuva tästä.)

Neitsyt Maria otti uskon kautta vastaan Pojan, jonka ruumis kasvoi hänessä, hänen kohdussaan. Maria on esikuva kristitystä, joka ottaa ehtoollisella Kristuksen ruumiin sisäänsä, ja niin Kristus kasvaa ja saa muodon meissä. Jokaisen evankelistan esikuvana Maria, otettuaan ensin Kristuksen vastaan, ”lähti matkaan ja kiiruhti” muiden luo – Elisabetin luo. Marian kautta Herra tulee Elisabetille. Betlehemin majatalo oli suljettu Marialle ja Joosefille, mutta seimen äärellä on tilaa pienen pyhän perheen intiimiin hetkeen – sinne saapuvat viisaat miehet idän mailta ja raavaat lammaspaimenet yötöistään. Marian odottama, yhdeksän kuukautta odottama vauva on tarkoitettu Israelille ja koko maailmalle. Elisabetin vastaus Marian tuloon ja tervehdykseen on ihmeellinen (Luuk. 1):

”Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: – Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”

Näemme siis, että Maria saa evankeliumissa valtavan suuria arvonimiä. Häntä tulee syvästi kunnioittaa ja kiittää. Hänen autuas uskonsa oli meidän pelastuksen kannalta välttämättömän tärkeä – hän antoi itsensä Herran käyttöön, jotta Jumalan Poika voisi tulla meidän luo hänen kauttaan – ”syntyi neitsyt Mariasta.” Luukas on tallentanut meille Marian kiitosvirren.

”Minun sielun ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.”

Näin siis minäkin kiitän pyhää kolmiyhteistä Jumalaa Kristuksesta! Kiitän myös Herran äitiä, autuasta neitsyt Mariaa. Olkoon meillä samanlainen usko kuin hänellä on. Maria kantoi Jeesusta yhdeksän kuukautta kohdussaan, mutta ikuisesti sydämessään – jopa ristin juurella (Joh. 19) ja myöhemmin seurakunnassa (Ap. t. 1). Maria on meille kaunis esikuva, myös meidän hengellinen äitimme Jeesuksen kautta, siitä, että Jumalan Sana tulee painaa sydämeen ja tutkia sitä (Luuk. 2:19, 51). Silloin itse pyhä Jumala tekee sydämestämme kotoisan asuinsijansa (Joh. 14:23). Ajan mittaan Mariasta on tullut minulle rakkaampi, hän todella johdattaa meidät uskonydinkysymyksille, seimen luo, Jeesuksen luo ja ristin luo. Meidän tulee rakastaa Mariaa niin kuin Jeesus, niin kuin Elisabet, niin kuin Jeesuksen ”rakkain opetuslapsi” rakasti häntä (Joh. 19:26) – ”tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi.”

Hyvää joulua kaikille!

Sain pariksi päivää vapaata. Torstaina hyppään takaisin kehään jouluaamun jumalanpalveluksen merkeissä. Siihen mennessä ehdin vähän rentoutua, ladata akkuja ja levähtää; eli käyn kävelyklenkeillä, katselen Bondeja ja lueskelen Paavi Benediktuksen uusinta kirjaa (Jesus of Nazareth) - niin olen taas iskussa. Hyvää ja siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlaa!

Huligaaneille tarjotaan viisautta - kiinnostaako?

Kuluneella viikolla jouduin sattumalta teinityttöjen katutappelun todistajaksi. Noin parinkymmenen teinin porukka turhautui ja suuttui toisilleen. Siinä sitten kännissä alkoivat tapella. En tiedä mistä lie tytöt tappelivat, kolleista kai. Kuitenkin itkua väännettiin, hysteriaa oli ilmassa, ambulanssi pääsi paikalle sireenit ulvoen samoin kuin poliisit, ja siis allekirjoittanut pastori. Tiedän, että nuorena tekee kaikenlaista. Itsekin muistan käyttäytyneeni teininä, ja vieläkin, tosi hölmösti ja monesti.

Suomen kuvalehdessä oli iso artikkeli: kuuleeko kukaan? Juttu kertoi siitä, että kirkolta halutaan palveluita ja juhlantuntua. Häitä, kasteita, hautajaisia, mutta sanoma ei kiinnosta. Tämä on mun mielestä aika keljua, lähes loukkaavaa. Tiedän sen, että nuo teinitytöt tai –pojat eivät tarvitse minua juhlistamaan tunnelmaa, he eivät kaipaa kulisseja, vaan sitä sanomaa, mitä meillä on. Valtavirta ei kuitenkaan jaksa uskoa tähän ikivanhaan asiaan. Sääliksi käy nuoria. Heillä on paljon ennakkoluuloja. Kuitenkin esim. pappien sanoma vastaa mun mielestä parhaiten tämän päivän nuorten, ja tämän päivän ihmisen isoihin kysymyksiin. Sanoma on tosi ajankohtainen. Kuuleeko kukaan?

Siirakin kirjassa on kohta, joka tiukan puhuttelevasti kuvaa tätä meidän aikaa. Kyseinen teksti sopii myös joulun perusopetukseen ja jakeiden Joh. 1:1 – 12 sanoihin siitä, että ’hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan’, ja että ’heille ei ollut tilaa majatalossa.’ Luuk. 2.

Kannattaa lukea jakeet Joh. 1:1 – 12 ja heti perään Siirakin kirjan seuraavat jakeet 24:1 – 8, jotka ovat tässä:

1 Viisaus ylistää itseään,
puhuu ylpeästi oman kansansa keskellä.
2 Korkeimman kokouksessa se avaa suunsa
ja puhuu arvonsa tuntien hänen joukoilleen:
3 – Minä olen lähtöisin Korkeimman suusta,
usvan lailla minä verhosin maan.
4 Korkeuksiin minä pystytin asuntoni,
valtaistuimeni oli pilvipatsaassa.
5 Minä yksin kiersin ympäri taivaankaaren
ja kuljin syvyyksien syvimmillä pohjilla.
6 Meren aallot ja kaiken maan,
kaikki kansat ja kansakunnat minä otin hallintaani.
7 Niiden joukosta etsin pysyvää sijaa,
kansaa, jonka maille asettuisin.
8 Silloin sain kaiken luojalta käskyn,
hän, joka minut loi, antoi minulle rauhaisan sijan.
Hän sanoi: ”Asetu Jaakobin heimon pariin,
Israel olkoon sinun perintöosasi.”

Siirakin kirja on kirjoitettu noin 200-luvulla eKr. ja se kuuluu Vanhan testamentin apokryfeihin. Se ei ole meidän luterilaisten Raamatussa, mutta katolilaisten Raamatusta se löytyy liitteiden joukosta. Se löytyy myös kirkon nettisivuilta – juurikin tästä! Hieno homma. Puhuttelevaa tekstiä, jos sitä vähän miettii. Luovu ennakkoluuloista, laajenna mieletäsi, rakasta, niin ymmärrät.. ja sitten, mietippä seuraavia Jeesuuksen sanoja, Matt. 11:19:'Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!' Mutta viisauden teoista Viisaus tunnetaan.' Jeesus sanoo vähän myöhemmin, koettuaan tyrmäävän kielteisen vastaanoton, 11:25 - 28: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.'' Tämä sopii kuin hanska käteen.

Löysikö ”viisaus” sijansa Israelin luota Jeesuksen aikana? Onko tuo ”viisaus” tänään kuin muukalainen ymmärtämättömien ihmisten keskellä? Löytyykö hänelle sijaa meidän keskeltämme? Juu - löytyy!

Tänään klo 19 Mikaelin nuorten joulujuhla!

Tänään kannattaa ehdottomasti tulla Mikaelin nuorten joulujuhlaan. Kokkitiimimme on Coren johdolla loihtinut erittäin maukkaan ja herkullisen jouluillallisen. NUHA:lla on yllätysohjelmaa. Lisäksi luvassa on musiikkia ja joulupuhe. Kaikki tämä joulun sankarin kunniaksi.

ps. tuo ilmoittautumisvaatimus ei ole voimassa. Eli paikalle vaan, ei pidä ilmoittautua etukäteen.

Joulu on taas

Kävin hesassa pyörähtämässä, kävin katsomassa Dylanista kertovan elokuvan I'm not There, näin kavereita ja lainasin heiltä pinon kirjoja, joita ahmin maaniessa tahdissa näinä joulun aikoina. Siinä sivussa julistan seurakuntalaisille Jumalan sanaa. Erityisesti odotan pubikeikkaa jouluaattoyönä.

Aloin juuri lukemaan legendaarisen Richard Wurmbrandin kirjaa Voittoisa Usko ja se on tosi hyvä. Niin innostava! Joka tapauksessa pari juttua sen pohjalta. Richard kirjoittaa, että Jumalan luo tuleminen on myös todellisen itsensä luo tulemista. Tuhlaajapoika eli 'itselleen vieraana' vieraassa maassa kaukaa kotoa. Hän tuhlasi elämänsä porttojen parissa viettäen turhanpäiväistä elämää. Eli niin kuin muutkin. Sitten hän kuitenkin 'meni itseensä'.. Hän löysi itsensä, kyseli, oliko hän todella elämässä omaa elämäänsä, tai oliko hän vain mukana jossain oudossa pelissä? Itseensä meneminen johti Jumalan, Isän, luo palaamiseen.
Joku psykologi sanoi, että ihmisen pitää tulla siksi, mikä hän voi olla. Eli voidaan sanoa, että ihmisen todellinen minä on se, mitä hän haluaisi olla, jos se olisi mahdollista. Wurmbrand painottaa paljon huomiota siihen, että Kristus on seurakunnassa ja siis kristityissä. Hän ei ole kaukana vaan ihan lähellä, niin lähellä, että minää ja sinua ei enää voi oikein, eikä ole syytäkään, erottaa. Kristusta ei voi erottaa kristitystä. Tämän takia esimerkiksi ylösnoussut Kristus kysyy Saulus Tarsoalaiselta Emmauksen tiellä: 'miksi vainoat MINUA?' Tosiasiassahan Saulus vainosi kristittyjä, ei Kristusta. Mutta Kristus samaistuu seurakuntaansa niin voimakkaasti, hän rakastaa omiaan niin paljon, että seurakunta on sama asia kuin Kristus. Ne ovat 'yksi liha' - minä. Luther, näin Wurmbrand kirjoittaa, sanoi aikoinaan, että 'kristitty on Kristus.' Vau.

Halusin olla samanlainen kuin Jeesus - Jeesuksen pienoiskuva. Haluaisin, että 'enään en elä minä, vaan hän minussa.' Minua ja häntä on loppujen lopuksi aika vaikea erottaa - se on tavoite. Haluan kasvaa Kristuksen 'täyteen mittaan'. Hänet on minulle annettu, minä olen syönnyt ja juonnut hänet. Hän on ottanut minun syntini, minä otin hänen vanhurskautensa. Hän on minun kilpeni, jos lyöt minua, tai hänen omiaan, lyöt häntä. Toivottavasti opin tuntemaan hänet paremmin hänen siskoissaan ja veljissään, niin että avaan hänelle oman 'majataloni' oven, kun hän kolkuttaa ovella, niin kuin silloin 2000vuotta sitten Betlehemissä. Jouluna on syytä muistaa, että Jumala antoi Poikansa meille.

Löytyyko Roomalaiskirjeestä poliittisia salasanomia?

Super-raskaan sarjan Raamatun tutkijat Tom Wright ja John Barcley ovat otelleet enismmäisen erän väittelyssään koskin sitä kysymystä, mikäli Roomalaiskirjeessä on enemmän tai vähemmän salaisia viittauksia ajan politiikkaan ja lähinnä siis Rooman valtakuntaan ja sen keisariin. Wright väittää (mikäli olen oikein ymmärtänyt), että Paavalin kirjeissä Kristus, Jumalan Poika ja hänen valtakuntansa asetetaan vastakkain keisarin, jumalan pojan ja hänen valtakuntansa kanssa.. Lisää kyseisestä matsista löytyy tästä.

Tämä on tosi mielenkiintoista, koska kyse on tosi isosta asiasta, joka on näin joulun alla ajankohtainen sikäli, että Wright väittää myös, että jouluevankeliumissa on selvästi tällaista poliittista piikittelyä.. Luukkaan kohdalla olen ainakin (tässä vaiheessa toistaiseksi) hänen kanssaan samaa mieltä tässä asiassa.
Ehkä Luukas haluaa laittaa Kristuksen ja Keisarin vastakkain tässä kohdassa. Sanottakoon, että tietyt sanat kuten euangelion, soter, kyrios, parousia ja ereine olivat Rooman valtakunnassa poliittisia, ja monet niistä liittyivät keisari-kulttiin. Näistä sanoista ainakin soter, kyrios, eirene ja euangelion esiintyvät Luukkaan jouluevankeliumissa, missä mainitaan myös evankelistoita ainoan kerran yhdenkään keisarin eli Augustuksen, nimi. Lisäksi Apostolien teoissa kerrotaan, että Paavalia ja hänen kumppaineitaan syytettiin siitä, että he, Ap. t. 17:7 'kaikki rikkovat keisarin säädöksiä (dogmaton) ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.' Aika jännää, että sana käsky ilmaistaan tässä kohdassa kreikkalaisella sanalla dogma. Sama sana esiintyy myös jouluevankeliumissa, jolloin keisari Augustus antoi käskyn (dogman), Luuk. 2:1, siitä, että 'koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.'
Aiemmassa blogissani käsittelin jo vähän tuota jouluevankeliumia ja sen suhdetta juutalaisiin pelastus-toiveisiin 'odotetusta Jerusalemin lunastuksesta' ja 'Israelin lohdutuksesta'. Ja näissä piireissä ei ainakaan olettaisi, että pakanallisen keisarin 'dogmia' veron keruusta kunnioitettaisiin kovin paljon. Sitten myös se, että fariseus Gamaliel vertaa alkuseurakuntaa piiskuisiin 'wanna-be-messiaanisiin' liikkeisiin ensimmäiseltä vuosisadalta.. Ap. t. 5:36 - 37. Mene ja tiedä..

Jouluevankeliumin taustatietoja

Tällä viikolla alkaa joulupuheiden aika:) Tämän vuoksi ajattelin julkaista vähän tausta-ajatuksia, jotka liittyvät jouluevankeliumiin.

Luukkaalla Jeesuksen syntymäkertomus sisältää tosi paljon kansallisia toiveita. Jeesusta ’kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua’, Luuk 1:32 – 33. Jeesus on profeettojen ennustama ’väkevä pelastaja’ joka nousee Daavidin suvusta, 1:69. Profeetat Simeon ja Hanna olivat innoissaan Jeesuksesta, koska he ’odottivat Israelille luvattua lohdutusta’, 2:25, ja ’Jerusalemin lunastusta’, 2:38. Näitä asioita moni muukin tuntui kipeästi odottavan tuolloin Jerusalemissa ja Israelissa.
Näiden unelmien keskellä kuvataan tosi jännästi kuinka Rooman keisari Augustus antaa koko maanpiiriä koskevan käskyn verolle panosta. Historian kirjat kertovat, että 6jKr Quirinius toteutti verolle panon, joka aiheutti paljon levottomuuksia juutalaisten keskuudessa. Silloin lainopettaja Juudas Galilealainen yllytti ihmisiä maanmiehiään ja haukkui veron-keruu käskyä noudattavia juutalaisia siitä, että ’alistuivat maksamaan veroa roomalaisille ja kunnioittivat Jumalan ohella kuolevaisia valtiaita.’ Juutalaissota, Josefus, 2:118; 7:253, Josefus, Juutalaisten historia, 18:23. Apostolien teoissa, eli Luukkaan jatkokertomuksessa, kerrotaan lainopettajan, fariseuksen ja neuvoston jäsenen Gamalielin ohimennen maininneen tästä Juudas Galilealaisen kapinasta jakeessa Ap. t. 5:37. Kyseisessä jakeessa alkuseurakuntaa verrataan juutalaisiin kapinaliikkeisiin.
Kuvio Luukkaan evankeliumin Jeesuksen syntymäkertomuksessa on tosi jännä:
1) selvä kansallinen tausta unelmineen ja toiveineen profetioiden täyttymisestä, jonka seurauksena vapaus koittaisi ja juutalaiset saisivat todellisen kuninkaan, joka hallitsisi heitä. Luuk 1:31 – 33 jne..
2) tästä huolimatta.. Maria ja Joosef matkaavat Betlehemiin veron maksua varten.
3) Veron maksu roomalaisille koettiin vaikeaksi asiaksi, ja Juudas Galilealainen ja monet muut kansalliset vapaustaistelijat vastustivat tuota veroa (Juut. sota 2:118). On aika selvää, että näissä piireissä ’Jerusalemin lunastuksen’ ja ’Israelille luvatun lohdutuksen’ odotukset olivat varmasti suosittuja.
4) Kuitenkin Maria ja Joosef maksoivat veronsa eivätkä liittyneet Juudas Galilealaisen yllyttämään kapinaan roomalaisia vastaan.
5) Vaikuttaa siltä, että Luukas on käyttänyt tarkoituksella ja taidokkaasti tyyliä, jolla hän on voinut erottaa Jeesuksen ns. ’neljännen filosofian’ piiristä, jonka Josefuksen mukaan perusti Juudas Galilealainen (Josefus, Juutalaisten historia 18:23). Kuitenkin Jeesus esitetään kansallisten toiveiden täyttäjänä ja kansan todellisena pelastajana.., joka, ironisesti kyllä, päätyy profeettojen ennusten mukaiseen Betlehemin kylään syntymään (Miika 5:1 – 4), sen takia, että Rooman keisari antoi käskyn, jonka mukaan juutalaisia piti masentaa ja alistaa rasittavalla verolla.. aika jännää.
Luukas haluaa sanoa voimakkaasti ja tyylikkäästi, että Jeesus on todellinen Herra, joka syntyy vaatimattomiin oloihin, ja näennäisesti monien sattumien summana, vaikka kaiken takana onkin tarkka suunnitelma.

Tapahtui niinä päivinä - Jeesuksen syntymä

Pähkäiltiin eräässä ryhmässä aika perinpohjaisesti Jeesuksen syntymä-kertomuksia. Tässä muutamia ajatuksia sen pohjalta..

1) Matteus tarkkailee tapahtumia selvästi Joosefin, eikä Marian näkökumlasta, toisin kuin Luukas. Matteus ottaa esille 'lakia kunnioittavan miehen' eli Joosefin huolen, siitä että Maria oli raskaana ennen avioliiton solmimista (Matt 1:18 - 20, 25). Joosef osoittautuu kunnon mieheksi, joka tottelee unen välitykselle saamiaan neuvoja Jumalalta (Matt 1:20, 2:13). Hän tekee näin vaikka varmasti tuntee paljon häpeää, koska kaikki ei mene ihan niinkuin voisi olettaa. Tutkijat huomauttavat usein, että jae Mark 6:3, jossa aikuisen Jeesuksen vastustajat, ja itse asiassa hänen omat naapurinsa hänen kotikylästään Nasaretista kutsuvat häntä halveksuvasti 'Marian pojaksi', tarkoittaa sitä, että Jeesuksen syntymään liittyi joku vaikea asia.. Yleinsä poikaan viitattiin nimittäin isän mukaan, mutta Jeesuksen tapauksessa näytti olevan, aika monien kohdalla, epäselvää, kuka oli hänen isänsä.

2) Luukkaan kertomuksessa ei oteta esille tätä vaikeaa laillista ongelmaa, mikä liittyi siihen, että Jeesus syntyi avion ulkopuolella. Luukkaan evankeliumissa asioita tarkkaillaan Marian, nuoren 12 - 15vuotiaan tytön näkökulmasta.

Jumala toimii usein tällä tavalla. Kun ihmiselle annetaan joku suuri ja hieno ja kunniakas tehtävä, niin samalla annetaan jokin vaikea asia eli risti kannettavaksi. Maria sai iloita siitä, että 'Herra katsoi vähäiseen palvelijaansa' kaikkien ylhäisten sijasta, ja, että 'Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja', ja hän sai laulaa, että 'tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi'. Luuk. 1:46 - 56, Marian kiitosvirsi. Tästä huolimatta Jeesus toi Marian elämään paljon ahdistusta (Luuk. 2:48), ja jopa 'miekka oli käyvä hänen sydämensä läpi', Luuk. 2:35. Mielenkiintoinene asia on se, että Maria vaikeinee tästä uutisestaan aika täydellisesti. Hän ehkä nielee vanhempiensa, sukulaistensa ja naapureiden moitteet siitä, että tyttö on raskaana avion ulkopuolella.. tästä epäoikeudenmukaisesti kokemastaan halveluksunnasta huolmitta hän ei puolusteli itseään sanomalla, että hän on raskaana Pyhän Hengen vaikutuksesta! Maria vaikenee ilmeisesti aika pitkäksi aikaa.. Vaikuttaa siltä, että Maria avaa suunsa vasta vanhoina päivinään.. ehkä vasta silloin kun evankelista Luukas mahdollisesti tuli haastattelmaan häntä Jeesuksen syntymään liittyvistä asioista (Luuk 1:2 - 3). Emme voi tietää, mitä tuo Maria on 'kätkenyt sydämeensä' ja missä vaiheessa, ja mitä siitä, hän on tuonnut julki (Luuk. 2:19, 51).

Mielestäni voidaan ajatella, että raskaaksi tuleminen tuona aika ja tuolla tavalla aiheutti Mariassa shokin. Hallitsematon ja kaikkivaltias Jumala oli konkreettisesti koskenut häntä ja tullut hänen pieneen elämäänsä. Hän varmasti pelkäsi, mutta samalla hän oli varmasti äärimmäisen iloinen - hämmentynyt. Hän ehkä ajatteli, ettei kukaan ottaisi häntä todesta, jos hän sanoisi synnyttävänsä kohta Israelin kuninkaan ja pelastajan, Messiaan. Ja jos hän olisi pitänyt siitä isoa numeroa, niin hänet olisi varmaan tapettu.. Herodes Suurihan halusi teloittaa kaikki Betlehemin pikkupojat, koska hän halusi pysäyttää Messiaan jo kehtoonsa.

Ehkä Maria piti enkelin sanoman salaisuutena, ja 'kätki sen sydämeensä', kuten jakeissa Luuk 2:19 ja 51 sanotaan. Ehkä hän uskaltaisi kertoa sen vasta sitten, kun näkisi, millainen poika hänelle syntyisi, ja sitten kun ennustus (Luuk 1:31 - 33) toteutuisi. Ennen sitä hän vain uskoi, Luuk 1:45, ja toivoi näkevänsä Jeesuksessa jotain ihmeellistä - 'valon, joka loistaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille (Luuk .2:30 - 32), 'Korkeimman Pojan, joka hallitsee Daavidin valtaistuimella Jaakobin sukua ikuisesti', Luuk 1:32 - 33.

Noina kymmenien vuosien odotusten aikana hän sai kestää naapureiden pilkkaavan puheen 'Marian pojasta', Mark 6:3. Välillä Marian usko oli ilmeiseti tosi kovilla. Jeesus ei ollut, eikä ole mikään helppo tapaus. Evankeliumit kertovat pariin otteeseen, siitä, että Jeesuksen äiti ja Jeesuksen veljet, olisivat haluneet tulla Jeesuksen luo, mutta Jeesus ei vain, ehkä tungoksesta johtuen, järjestänyt tapaamista.. (Mark 3:32 - 33). Jakeessa Mark 3:21 Maria, muiden poikiensa kanssa, haluaa ottaa Jeesuksen huostaansa, koska 'he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan'. Englantilaisen käänööksen (NRS1989) mukaan jakeessaan sanotaan: "He has gone out of his mind." Näin siis Jeesuksen äiti, Maria. Heti seuraavassa jakeessa Jeesuksen vastustajat menevät jo tosi pitkälle väittäessään, että Jeesuksessa on Belsebul, ja että 'itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.'

Eli ei ollut Jeesuksen tie helppo, eikä myöskään hänen äitinsä. Jotkut pitivät Jeesusta 'vahinko raskaudesta' syntyneenä lapsena, jotkut hänen kotikylästään kutsuivat häntä välillä pilkallisesti 'Marian pojaksi'. Hänen oma äitinsä luuli yhdessä vaiheessa häntä hulluksi, hänen vastustajansa eli arvostetut Jerusalemin lainopettajat sanoivat, että hänessä on Belsebul. Jumalan suunnitelmat ovat ihmeellisiä.