Tänään kirkossa kuultiin Jeesuksesta, joka kertoi meille: ’rakastakaa vihollisianne.. Tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat.. Käännä toinen poski..’ Lainaa sille, jolla ei ole maksaa sitä sinulle takaisin. Luuk. 6 ja Matt. 5 – 7. Pastori saarnasi aivan oikein, että Jeesuksen aikaisessa juutalaisuudessa tunnettiin jo jossain muodossa nämä Jeesuksen ajatukset. Hänen aikalaisensa rabbi Hillel totesi: ’mitä et tahdo itsellesi tehtävän, älä tee lähimmäisellesi. Tässä on koko laki, loput on selitystä.’ Sama mies sanoi: ’olkaa Aaronin opetuslapsia rakastaen rauhaa, ajaen rauhaa, rakastaen ihmisiä ja vetäen heitä lähelle Tooraa’, (lakia), mishna Abot. 1:12.
Jeesus sanoi: ’tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.’
Jeesuksen aikaiset oppineet olivat viisasta väkeä. Simon Oikeudenmukaisena tunnettu mies ajatteli, että maailma lepäsi kolmen asian varassa: Lain (Tooran), temppelipalveluksen ja rakkaudellisten kilttien tekojen varassa, m. Abot 1:2. Jeesus totesi vuorisaarnan lopussa, että ihmisen elämä, maailma ja pelastus lepäävät hänen sanojensa varassa. Joka niitä kuulee ja noudattaa, on turvassa kun tulva tulee. Hänen sanansa luovat kallion, jonka pohjalle ihminen voi elämänsä rakentaa. Tuon kallion ulkopuolella on pelkkää luistavaa hiekkaa, Matt. 7:24 - 27.
’Rakasta vihamiestäsi’ ei siis ole jokin suositus, vaan tulevaisuuden ehto. Se, joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Hän tappaa muut ja sitten itsensä. Juutalaiset taistelivat loppuun asti roomalaisia vastaan vuosina 66 – 73 jKr. Tuo sota loppui juutalaisten häviöön, temppelin tuhoon.. Viimeinen juutalaisten puolustustukikohta oli Masadalla Kuolleenmeren länsirannalla. Siellä noin 1000 juutalaista toteutti joukko itsemurhan.. ’Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu.’
’Jumalattomat paljastavat miekkansa, jännittävät jousensa kaataakseen köyhän ja avuttoman, surmatakseen suoran tien kulkijat. Mutta heidän miekkansa osuu heidän omaan sydämeensä.’ Ps. 37:14-15
Millainen olisi maailma, jos Jeesuksen käskyä noudatettaisiin? Sen sijaan, että vihollisen raivoa provosoitaisiin, rakastaisimme heitä. Mitä siitä olisi tullut, jos juutalaiset olisivat vastanneet roomalaisten alistukseen antamalla heille rakkautensa? Miten Jeesus ratkaisi tämän päivän Lähi-idän konfliktin? Jeesuksen eettinen opetus rakkaudesta on usein ymmärretty väärin, mutta ajattele, jos siihen keskityttäisiin, jos sitä kuunneltaisiin ja jos sitä noudatettaisiin. Silloin talo (taivasten valtakunta) saisi tukevan perustan tällä myrskyjen ja tulvien keskellä, Matt. 7. Se on ainut mahdollisuus.
Myös Raamatussa Jumalan asioita ajetaan väkivallalla. Jehu on tästä selvä esimerkki. Hän taisteli hyvän asian puolesta miekka veressä. Lopulta hänetkin murhattiin, 2. Kun. 9 – 10. Eräs poika edelliseltä ripariltani sanoi, että ’väkivalta ei ole ratkaisu.’ Hän on viisas nuori mies.
ps. Olen käynyt armeijassa, ja tiedän, että Jeesuksen tiettyjen käskyjen – kultainen sääntö - voidaan ajatella tukevan puolustussotaa poikkeustilanteissa. Jeesus oli kuitenkin kauttalinjan pasifistinen.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jumalan valtakunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jumalan valtakunta. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
maanantai 25. elokuuta 2008
Loma kohta pulkassa. Luin yhden hyvän kirjan..
Olin viikonloppuna ensimmäistä kertaa Ristirokissa Tampereella. Linkki on tässä. Oli tosi hyvä tilaisuus. Tuonne kannattaa usuttaa kaikki nuoret. Siellä on hyviä bändejä, innostavia ihmisiä ja kunnon meininki. Kuvaavaa on ehkä se, että konsertti-iltaa edeltävässä iltamessussa jaettiin ehtoollista yli 40minuuttia vaikka jakopisteitä taisi olla kolme tai neljä.
Enää muutama lomapäivä ennen kuin hyppään taas kehiin, tai oikeastaan kerään kamppeeni ja
matkustan Porin Yyteriin nuorisotyön koulutusseminaariin. Sain äskettäin päätökseen J.D.G. Dunnin kansantajuisen, mutta tosi hyvän ja lyhyehkön kirjasen Jesus’ Call to Discipleship. Dunn on sen tason Jeesus-tutkija, että hänen aivoituksiinsa viitataan suunnilleen jokaisessa alan uudessa tutkimuksessa. Olen listannut alle joitain kirjasen puhuttelevia ja haastavia peruspointteja.
1) Jeesus puhui Jumalan valtakunnasta, niin kuin ei kukaan muu ennen häntä, hänen aikanaan, tai hänen jälkeensä. Jumalan valtakunta on kuin valo, jonka loisteessa kaikki Jeesuksen teot ja sanat tulee nähdä. Jeesus ei kutsunut Jumalaa kuninkaaksi, vaan isäksi, toisin kuin hänen aikalaisensa. Puhe Jumalan valtakunnasta tarkoitti kuitenkin sitä, että Jumala on koko maailman todellinen kuningas, niin pikkulintujen, kuin Israelin ja kaikkien maailman kansojenkin. Hän hallitsee kaikkea ja sanoo kaikesta viimeisen sanan.
2) Jumalan valtakunnan siunaukset kuuluvat eritoten köyhille. ’Autuaat olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta’ (Luuk. 6:20). Köyhät, työn ja kuorimien uuvuttamat, nälkäiset, velalliset, tyhmät, yksinkertaiset, vainotut, lapsenmieliset – siinä on porukkaa, joille evankeliumi on ennen kaikkea tarkoitettu ilosanomaksi. Dunn tiivistää, että ’evankeliumi on Jumalan hyvä sanoma köyhille, mutta huono sanoma rikkaille.’ Jeesus tuli etsimään syntisiä, ei hurskaita ja vanhurskaita.
3) Jeesuksen kutsu ’seuraa minua’ on ehdoton. Siihen pitää vastata myönteisesti ja saman tien - seuraamalla. Viivyttely ei ole vain vaarallista, vaan kuolettavaa. Jeesuksen seuraaminen edellyttää kääntymystä: täyttä 180asteen suunnan muutosta, jonka vaikutukset säteilevät elämän joka alueelle anteeksiantamisena, palvelemisena jne. ’Antakaa anteeksi niin kuin teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi.’ Seuraaminen on hyvin käytännöllistä. Siihen liittyy rajaton anteeksianto ja anteeksisaaminen, ja lähimmäisen palveleminen. Näissä asioissa Jeesus on laumansa suurin esikuva: hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Hän pyytää jopa teurastajilleen anteeksiantoa. Kääntyminen liittyy myös koko ihmisen personalisuuteen. Kukaan ei voi tulla Jumalan valtakuntaan ellei hän käänny ja nöyrry lapsen kaltaiseksi, Matt. 18:3 - 5. Lapsenkaltaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä että pitäisi olla suhteessaan Jumalaan jotenkin lapsellisen hölmö. Kyse on siitä, että luottaa lapsen lailla Jumalaan, eikä itseensä tai rahaansa tai johonkin muuhun.
4) Kaikenlainen titteleillä brassailu on out Jeesuksen seuraajien joukossa, koska Jeesuksen seuraajat elävät keskenään intiimisti ’kuin perhe’. Olennaista on Jumalan tahdon toteuttaminen. Jumalan tahdon toteuttaminen luo ihmisten välille jopa biologisia perhesiteitä voimakkaamman suhteen: Mark. 3:31 – 35. Se joka tuota tahtoa haluaa toteuttaa, hänet otetaan Jeesuksen veljeksi, äidiksi, sisareksi – sisäpiiriläiseksi. Hän saa kutsua Jumalaa isäkseen, ja hän saa luottaa taivaan Isän isälliseen huolenpitoon kaikissa tilanteissa. Hänen jokaisesta hiuksesta pidetään lukua, vaikka hänet lähetetään kuin lammas susien keskelle. Hän on Jumalan lapsi.
Kyseinen teos on ihan simohyvä. Suosittelen sitä kaikille. Jos haluaa lukea suomeksi vastaavanlaisen kansatajuisesti kirjoitetun Jeesus-kirjan, niin suosittelen Tom Holmenin kirjaa nimeltään Jeesus.
sunnuntai 20. tammikuuta 2008
Pahan sukupolven keskellä
Tämä teksi liittyy erääseen saarnaan, jonka pidin jokin aika sitten (katso tunniste: sukupolvi). Se käsitteli sitä, mitä Jeesus sanoi omasta sukupolvestaan, ja siitä sukupolvesta, joka on olemassa, kun hän palaa. Tässä muutama lisäajastus.
Juutalaisten pyhässä 200jKr kirjoitetussa Mishnassa on toteamus, Sanh. 10:3: ’Vedenpaisumuksen aikaisella sukupolvella ei ole osaa tulevassa maailmassa.’ (Mishna on siis 200-luvulla eläneen Judah ben Nasin ja muiden rabbien toimittama iso teos-järkäle, joka sisältää vanhaa isien perimätietoa jopa ajoilta ennen Jeesusta.) Jeesus vertasi oman aikansa sukupolvea ja oman takaisin tulonsa sukupolvea Nooan, eli tuon vedenpaisumuksen sukupolveen, ja myös Sodoman asukkaisiin: Matt 24:37 – 39; Luuk 17:26 - 32.
Mishanan traktaatissa nimeltään Sanhedrin ja sen luvussa 10, käydään läpi keille kuuluu ja keille ei kuulu osaa tulevassa maailmassa. Tässä luvussa käsitellään esimerkiksi sitä, mikä on Raamatun historian pahimpien sukupolvien osa. Tällaisia sukupolvia ovat vedenpaisumuksen, Baabelin, ja erämaavaelluksen sukupolvi. Kohdassa Sanh 10:1 sanotaan, että ’kaikilla israelilaisilla on osa tulevassa maailmassa.’ Sitten kuitenkin tarkennetaan, että harhaoppisilla ei ole tätä osaa, 10:1, ja että tietyillä pahoilla kuninkailla, ja tietyillä pahoilla ihmisillä, ja vedenpaisumuksen ja Baabelin sukupolvella ei ole tätä osaa. Osaa tulevassa maailmassa ei ole myöskään Sodoman kansalla, eikä erämaavaelluksen sukupolvella.
Josefus Flavius oli Jeesuksen aikalainen historioitsija ja hän kuvaa tuota Jeesuksen aikalaista sukupolvea, joka eli Jerusalemin tuhon kynnyksellä. Hän kuvaa tuota sukupolvea seuraavalla tavalla, Bell 5:422: ’lyhyesti sanoen ei.. mikään muu sukupolvi ole ikinä pystynyt moisiin hirmutekoihin.’ Jeesuksen sukupolvi teki siis Josefuksen ja Jeesuksen mukaan hirmutöissä siihen aikaisen maailman ja historian ennätyksen. Viime vuosisata oli maailmanhistorian verisin, eli vaikuttaa siltä, että tuo ennätys on, ikävä kyllä, rikottu. Lisäksi tämä vuosisata on alkanut aika huonosti: Ruanda, Sudan, Itä-Kongo, Irak..
Paavali oli juutalainen ja hän eli uskontonsa ankarimman suunnan mukaan, sillä hän oli kiivas fariseus, ja ylpeä siitä, Fil 3. Hän teki kaikkensa, jotta erottuisi niistä, joilla ei ole osaa tulevassa maailmassa, pelastuksessa. Hän kiivaili Jumalan puolesta, hän vainosi Jeesuksen seuraajia, tuolle tielle lähtijöitä. Hän nimittäin ajatteli, että Jeesuksen seuraajat ovat uusia kansan eksyttäjiä, jotka puhuvat lakia ja temppeliä vastaan. Hän vastusti heitä koska he asettivat Jeesuksen Kristuksen lain ja temppelin yläpuolelle, Jumalan tasolle – tieksi ja portiksi Jumalan valtakuntaan. Tämä Paavali teki siis kaikkensa vastustaakseen syntisiä ja erottautuakseen heistä. Tästä huolimatta elämänsä lopulla hän kirjoittaa, että, 1 Tim 1:15 ’Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.’ Paavali kirjoittaa, että ’mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.’ Jumala vakuuttaa meille Paavalin kautta Roomalaiskirjeessä, että ’meistä ei ollut itseämme auttamaan’. Paavali kirjoittaa, Room. 5:6 - 11, että Kristus on kuollut meidän puolestamme jotka olimme 1) jumalattomia, 2) meidän puolestamme, jotka olimme syntisiä, 3) meidän puolestamme, jotka olimme Jumalan vihollisia! Paavali syntisistä suurin sanoo toisessa kohtaa mihin hänen elämänsä perustuu, Gal 2:20: ’Elän Jumalan Pojan uskossa, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.’
Jumalattomilla, syntisillä saatikka Jumalan vihollisilla ei ole, omin avuin, osaa tulevassa maailmassa, pelastuksessa. Kristus on kuitenkin sovittanut meidän synnit (Room. 3:25), meidän, jotka olimme jumalattomia, syntisiä ja jopa Jumalan vihollisia. Ja tästä sovituksesta me olemme tulleet osallisiksi koska me uskomme. Paavali sanoo Jumalasta, Room. 3:26: ’hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Kristukseen.’ Tähän perustuu kristityn murtamaton toivo, täydellinen meille uskossa annettu Jumalan vanhurskaus, ikuinen ilo ja täydellinen rauha - meille annettu! Meidät toivottomat on tehty Jumalan valtakunnan perillisiksi, Jumalan perheen jäseniksi, kiviksi Herran temppeliin, Ef 2:12 - 22. Meille on annettu osallisuus tulevaan maailmaan. Kiitos.
Juutalaisten pyhässä 200jKr kirjoitetussa Mishnassa on toteamus, Sanh. 10:3: ’Vedenpaisumuksen aikaisella sukupolvella ei ole osaa tulevassa maailmassa.’ (Mishna on siis 200-luvulla eläneen Judah ben Nasin ja muiden rabbien toimittama iso teos-järkäle, joka sisältää vanhaa isien perimätietoa jopa ajoilta ennen Jeesusta.) Jeesus vertasi oman aikansa sukupolvea ja oman takaisin tulonsa sukupolvea Nooan, eli tuon vedenpaisumuksen sukupolveen, ja myös Sodoman asukkaisiin: Matt 24:37 – 39; Luuk 17:26 - 32.
Mishanan traktaatissa nimeltään Sanhedrin ja sen luvussa 10, käydään läpi keille kuuluu ja keille ei kuulu osaa tulevassa maailmassa. Tässä luvussa käsitellään esimerkiksi sitä, mikä on Raamatun historian pahimpien sukupolvien osa. Tällaisia sukupolvia ovat vedenpaisumuksen, Baabelin, ja erämaavaelluksen sukupolvi. Kohdassa Sanh 10:1 sanotaan, että ’kaikilla israelilaisilla on osa tulevassa maailmassa.’ Sitten kuitenkin tarkennetaan, että harhaoppisilla ei ole tätä osaa, 10:1, ja että tietyillä pahoilla kuninkailla, ja tietyillä pahoilla ihmisillä, ja vedenpaisumuksen ja Baabelin sukupolvella ei ole tätä osaa. Osaa tulevassa maailmassa ei ole myöskään Sodoman kansalla, eikä erämaavaelluksen sukupolvella.
Josefus Flavius oli Jeesuksen aikalainen historioitsija ja hän kuvaa tuota Jeesuksen aikalaista sukupolvea, joka eli Jerusalemin tuhon kynnyksellä. Hän kuvaa tuota sukupolvea seuraavalla tavalla, Bell 5:422: ’lyhyesti sanoen ei.. mikään muu sukupolvi ole ikinä pystynyt moisiin hirmutekoihin.’ Jeesuksen sukupolvi teki siis Josefuksen ja Jeesuksen mukaan hirmutöissä siihen aikaisen maailman ja historian ennätyksen. Viime vuosisata oli maailmanhistorian verisin, eli vaikuttaa siltä, että tuo ennätys on, ikävä kyllä, rikottu. Lisäksi tämä vuosisata on alkanut aika huonosti: Ruanda, Sudan, Itä-Kongo, Irak..
Paavali oli juutalainen ja hän eli uskontonsa ankarimman suunnan mukaan, sillä hän oli kiivas fariseus, ja ylpeä siitä, Fil 3. Hän teki kaikkensa, jotta erottuisi niistä, joilla ei ole osaa tulevassa maailmassa, pelastuksessa. Hän kiivaili Jumalan puolesta, hän vainosi Jeesuksen seuraajia, tuolle tielle lähtijöitä. Hän nimittäin ajatteli, että Jeesuksen seuraajat ovat uusia kansan eksyttäjiä, jotka puhuvat lakia ja temppeliä vastaan. Hän vastusti heitä koska he asettivat Jeesuksen Kristuksen lain ja temppelin yläpuolelle, Jumalan tasolle – tieksi ja portiksi Jumalan valtakuntaan. Tämä Paavali teki siis kaikkensa vastustaakseen syntisiä ja erottautuakseen heistä. Tästä huolimatta elämänsä lopulla hän kirjoittaa, että, 1 Tim 1:15 ’Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin.’ Paavali kirjoittaa, että ’mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.’ Jumala vakuuttaa meille Paavalin kautta Roomalaiskirjeessä, että ’meistä ei ollut itseämme auttamaan’. Paavali kirjoittaa, Room. 5:6 - 11, että Kristus on kuollut meidän puolestamme jotka olimme 1) jumalattomia, 2) meidän puolestamme, jotka olimme syntisiä, 3) meidän puolestamme, jotka olimme Jumalan vihollisia! Paavali syntisistä suurin sanoo toisessa kohtaa mihin hänen elämänsä perustuu, Gal 2:20: ’Elän Jumalan Pojan uskossa, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.’
Jumalattomilla, syntisillä saatikka Jumalan vihollisilla ei ole, omin avuin, osaa tulevassa maailmassa, pelastuksessa. Kristus on kuitenkin sovittanut meidän synnit (Room. 3:25), meidän, jotka olimme jumalattomia, syntisiä ja jopa Jumalan vihollisia. Ja tästä sovituksesta me olemme tulleet osallisiksi koska me uskomme. Paavali sanoo Jumalasta, Room. 3:26: ’hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Kristukseen.’ Tähän perustuu kristityn murtamaton toivo, täydellinen meille uskossa annettu Jumalan vanhurskaus, ikuinen ilo ja täydellinen rauha - meille annettu! Meidät toivottomat on tehty Jumalan valtakunnan perillisiksi, Jumalan perheen jäseniksi, kiviksi Herran temppeliin, Ef 2:12 - 22. Meille on annettu osallisuus tulevaan maailmaan. Kiitos.
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Hetki lyö
Laskin juuri, että Markuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa käytetään 11 kertaa sanaa ’eutus’ eli ’nyt heti, välittömästi’. Jeesuksen eka lause kyseisessä evankeliumissa kuuluu seuraavasti, 1:15: aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! Enää ei pidä valmistella mitään, enää ei pidä toivoa. Nyt pitää vain kääntyä ja uskoa evankeliumi, välittömästi, sillä valtakunta on tullut lähelle. Jeesus näki Pietarin ja Sebedeuksen pojat Johanneksen ja Jaakobin, ja heti Jeesus kutsui heitä: tule! Seuraa minua. Ja välittömästi miehet jättivät verkkonsa ja ystävänsä, vanhan elämänsä, sukunsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta ties minne. Opetuksensa ja ihmeittensä vuoksi Jeesus sai välittömästi suuren maineen. Hänestä levisi huhu, että hän opettaa niin kuin se, jolla on valta, ei niin kuin lainopettajat, ja lisäksi hän komentelee pahoja henkiä ja ne tottelevat häntä. Jeesus ei kuitenkaan jäänyt miellyttämään seuraajiaan, vaan hän pakkasi aamulla aikaisin tavaransa, rukoili ja jatkoi matkaansa, 1:38. ’Me lähdemme nyt täältä.. minun on julistettava sielläkin..’ Hetki tuli, hetki meni. Jumalan valtakunnalla on kiire, sen hetki on nyt.’ ’Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ Luuk. 13:32 - 33. Jerusalem, Jerusalem! Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kananemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Luuk. 19:42. ’Kunpa sinä tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.’ Evankeliumissa asiat tapahtuvat tosi nopeasti. Jeesus tuomitaan ja tapetaan kovalla kiireellä, kun siihen tarjoutuu yhtenä hetkenä mahdollisuus. Jeesus haudataan kovassa kiireessä ennen sapatin alkua ja kolmantena päivänä tapahtui maailmanhistorian merkittävin ihme. Jeesus nousi kuolleista. Kyseessä oli Jumalan kommando-isku ihmiskunnan pelastamiseksi, salamannopeaa ja tehokasta toimintaa. Missio onnistui. Jumalan valtakunnalla on kuitenkin edelleenkin kiire – sanomaa pitää levittää, Jumalan valtakunnan todellisuus tulkoon tänne maan päälle, ’niin kuin taivaassa’. Tänään on minun ja sinun hetki. Oletko valmis? Olenko minä valmis?
perjantai 16. marraskuuta 2007
Lapsenmieliset ja vanhustenmieliset Jumalan valtakunnan portilla
Luin äsken evankeliumin Luukkaan mukaan ja ajattelin kirjoittaa jotain lyhyesti ja kompaktisti ja nopeasti siitä, mitä eilisen saarnan tematiikasta ymmärsin. Koen, että tämä on tärkeetä ymmärtää. Jeesus sanoi, Matt. 18:3: ‘Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kalataisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.’ Jeesus on totisesti ehdoton.
Hyvänä eksegeettinä tiedän, että on katsottava miten tämä väite sopii Jeesuksen henkilön kokonaiskuvaan. On katsottava, minkälaisia ihmisiä Jeesus toivotti tervetulleiksi yhteyteensä ja on kysyttävä, olivatko nämä valitut jotenkin lapsenmielisiä. Olivatko he kääntyneet ja nöyrtyneet lapsenkaltaisiksi?
Saarnassa viittasin siihen, että neitsyt tytär Siion oli kuuliainen ‘nuoruudessaan’, jolloin Herra suostutteli hänet ja, jolloin ‘ensirakkaus’ syttyi, Hes. 16 ja Hoos. 2. Tulevana pelastuksen aikana Israel, tytär Siion kääntyisi taas niin kuin ‘nuoruutensa päivinä’. Jeesus sanoi, että jos ihminen ei nöyrry tuolle lapsenmielisen tasolle, niin taivaan portit pysyvät kiinni.
Jeesus sanoi vertauksessaan suurista pidoista, että varsinaiset ja ensijaisesti ‘kutsutut’ eivät halua tulla pitoihin, Luuk. 14:17 - 20. Myös rikkaiden on yhtä vaikea tulla sinne, taivasten valtakuntaan, kuin kamelin mennä sisään neulansilmästä, Luuk. 18:24 - 25! Kaikki on tietysti Herralle mahdollista. Mutta Jeesus totiseti turhautui aikalaistensa keskellä ja kysyi, Luuk. 9:41: ‘Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä?’
Publikaanien esimies Sakkeus oli hyvin rikas mies. Hän kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Jeesus kutsui häntä ja toivotti itsensä tervetulleeksi aterialle hänen luokseen, Luuk. 19:1 - 10. Oliko Sakkeus siis lapsenmielinen? Kyllä varmasti. Ainakin hän oli iloinen j. 6, utelias ja rohkea j. 4, ja antelias j. 8, hän osasi järjestää hyvät juhlat j. 6 - 7 ja sitä paitsi hän kiipeili puissa kuin pikkupoika j. 4! Jos hän olisi ollut tosi ‘tosikko’ henkisesti, niin hänen olisi pitänyt pelätä ja vihata ja pilkata Jeesusta, joka johti hänet tietyllä tavalla tilanteeseen, jossa hän luopui paljosta omaisuudestaan. Sakkeus ei ollut kyyninen, ei liian laskelmoiva - hän oli Jeesuksen kaveri! Hän oli ‘Aabrahamin poika’ ja sellainen ‘mikä oli kadonnut’. Sakkeus sai astua liiton ja pelastuksen sisäpiiriin, niin kuin niinä kansansa muinaisina ‘nuoruutensa päivinä’, Hoos. 2, Hes. 16:8. Jeesuksen silmissä Sakkeus oli entinen syntinen, mutta nykyinen anteeksi saanut ja harhateiltään kotiin löydetty Aabrahamin poika.
Hyvänä eksegeettinä tiedän, että on katsottava miten tämä väite sopii Jeesuksen henkilön kokonaiskuvaan. On katsottava, minkälaisia ihmisiä Jeesus toivotti tervetulleiksi yhteyteensä ja on kysyttävä, olivatko nämä valitut jotenkin lapsenmielisiä. Olivatko he kääntyneet ja nöyrtyneet lapsenkaltaisiksi?
Saarnassa viittasin siihen, että neitsyt tytär Siion oli kuuliainen ‘nuoruudessaan’, jolloin Herra suostutteli hänet ja, jolloin ‘ensirakkaus’ syttyi, Hes. 16 ja Hoos. 2. Tulevana pelastuksen aikana Israel, tytär Siion kääntyisi taas niin kuin ‘nuoruutensa päivinä’. Jeesus sanoi, että jos ihminen ei nöyrry tuolle lapsenmielisen tasolle, niin taivaan portit pysyvät kiinni.
Jeesus sanoi vertauksessaan suurista pidoista, että varsinaiset ja ensijaisesti ‘kutsutut’ eivät halua tulla pitoihin, Luuk. 14:17 - 20. Myös rikkaiden on yhtä vaikea tulla sinne, taivasten valtakuntaan, kuin kamelin mennä sisään neulansilmästä, Luuk. 18:24 - 25! Kaikki on tietysti Herralle mahdollista. Mutta Jeesus totiseti turhautui aikalaistensa keskellä ja kysyi, Luuk. 9:41: ‘Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne ja kestettävä teitä?’
Publikaanien esimies Sakkeus oli hyvin rikas mies. Hän kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Jeesus kutsui häntä ja toivotti itsensä tervetulleeksi aterialle hänen luokseen, Luuk. 19:1 - 10. Oliko Sakkeus siis lapsenmielinen? Kyllä varmasti. Ainakin hän oli iloinen j. 6, utelias ja rohkea j. 4, ja antelias j. 8, hän osasi järjestää hyvät juhlat j. 6 - 7 ja sitä paitsi hän kiipeili puissa kuin pikkupoika j. 4! Jos hän olisi ollut tosi ‘tosikko’ henkisesti, niin hänen olisi pitänyt pelätä ja vihata ja pilkata Jeesusta, joka johti hänet tietyllä tavalla tilanteeseen, jossa hän luopui paljosta omaisuudestaan. Sakkeus ei ollut kyyninen, ei liian laskelmoiva - hän oli Jeesuksen kaveri! Hän oli ‘Aabrahamin poika’ ja sellainen ‘mikä oli kadonnut’. Sakkeus sai astua liiton ja pelastuksen sisäpiiriin, niin kuin niinä kansansa muinaisina ‘nuoruutensa päivinä’, Hoos. 2, Hes. 16:8. Jeesuksen silmissä Sakkeus oli entinen syntinen, mutta nykyinen anteeksi saanut ja harhateiltään kotiin löydetty Aabrahamin poika.
maanantai 5. marraskuuta 2007
Monet tulevat pohjoisesta aterialle Jumalan valtakuntaan..
Tässä on saarnani, jonka pidin ulvilan kirkossa viime sunnuntaina.
Saarna 17.6.2007
3. Sunnuntai helluntaista: Kutsu Jumalan valtakuntaan
Luuk. 14:15 – 24
Jeesus aiheutti hämminkiä nimenomaan ateriavierailuillaan. Hänen vastustajinaan olivat fariseukset ja lainopettajat, jotka syyttivät häntä veljeilystä syntisten kanssa. Hän saikin halventavaksi lempinimekseen ’’syntisten ystävä’’. Tämän lisäksi häntä kutsuttiin, Luuk. 7:34, ’’syömäriksi ja juomariksi’’. Jeesuksen vastustajat kysyivät häneltä ja hänen opetuslapsiltaan, Luuk. 5:30; kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa! Tällainen hämmästely ja paheksunta olivat aina läsnä, kun Jeesus aterioi ja seurusteli publikaanien ja muiden syntisten kanssa. Kun Jeesus oli aterialla erään fariseuksen kodissa, niin sinne tuli syntinen nainen, joka laskeutui Jeesuksen jalkojen luo, itki, voiteli Jeesuksen jalat tuoksuöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. Fariseus ajatteli, Luuk. 7:39; ’’jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.’’ Jeesus ei ainoastaan kutsunut Israelin kadonneita ja hylättyjä lampaita takaisin Jumalan yhteyteen, vaan hän sanoi, että jopa pakanoille avattaisiin ovet Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoi, Luuk. 13:29; ’’idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa.’’
Jeesuksen toiminta näillä aterioilla ja hänen puheensa herättivät siis halveksuntaa. Mutta nämä ateriat herättivät myös suurta ja yllättynyttä iloa ja riemua. Monta sellaista ihmistä, jotka olivat tottuneet siihen, että he ovat uskonnollisesti ja kansallisesti b-luokan porukkaa, yhtäkkiä saivatkin Jeesukselta kutsun Jumalan valtakuntaan. Jeesus kutsui publikaania nimeltään Leevi. Ja Leevi oli niin iloinen ja yllättynyt tästä kutsusta, että hän järjesti suuret pidot. Kerran kun Jeesus meni Jerikoon ja suuri kansanjoukko oli hänen ympärillään, niin Jeesus näki publikaani Sakkeuksen, joka istui puun oksalla ja ihmetteli tätä kuuluisaa kansanjohtajaa. Jeesus kutusi itse itsensä Sakkeuksen luo juhla-aterialle. Sakkeus oli niin yllättynyt, että hänkin järjesti suuret juhlat. Nämä tällaiset juhlat ovat kuin esikuvia niille juhlille, joista Jeesus puhui. Taas monet valittivat: ’’syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.’’ Monia tulee aterialle Jumalan valtakuntaan. Siellä on kaikenlaisia hylättyjä syntisiä, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi, ja siellä heidän joukossaan on tasavertaisina kaikki profeetat, Aabraham, Iisak ja Jaakob ja tietysti Jeesus. Jeesuksella oli aina juhlat mielessä kun hän puhui syntisen pelastumisesta. Kertomus tuhlaajapojasta päättyy siihen, että isä järjestää poikansa kotiinpaluun kunniaksi ilojuhlan. Hän sanoo, Luuk. 15:23; ’’nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!’’ Jeesus kertoi, että kun kadonnut lammas löytyy, niin paimen järjestää iloiset juhlat, 15:6. Hän sanoo, että kun nainen kadottaa hopearahan, ja lopulta löytää sen, niin hän, 15:9, ’’kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut!’’ Ja taas tuhlaajapojan kertomuksessa vanhempi veli raivostuu kun kuulee, että isä juhlii syntisen poikansa paluuta. Jeesuksen ateriajuhlat syntisten, rampojen, sokeiden, raajarikkojen, köyhien ja kaikenlaisten ihmisten kanssa aiheutti yllättynyttä iloa ja riemua, mutta myös vihaa ja paheksuntaa.
Päivän evankeliumitekstissä Jeesus on aterialla, eikä millään tavallisella aterialla vaan viikon hienoimmalla ja tärkeimmällä aterialla eli sapattiaterialla erään korkea-arvoisen fariseuksen kotona. Eräs ateriavieraista sanoo hänelle: autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa. Joka tapauksessa Jeesus kertoo, että nämä alkujaan isännän pitoihin kutsumat ihmiset eivät voikaan tulla, koska heillä on juuri pitojen aikoina almanakka täynnä. Yhden pitää mennä katsomaan peltojaan, toisen pitää mennä kokeilemaan härkiään ja kolmas on juuri mennyt naimisiin, eikä siksi pääse tulemaan. Nämä verukkeet ovat muuten sellaisia, jotka löytyvät Mooseksen laista, 5. Moos. 20:5 – 8. Mooseksen lain mukaan israelilaisen miehen ei pidä lähteä sotaan, jos hän on juuri sinä vuona rakentanut talon, istuttanut viinitarhan eli pellon, tai jos hän on juuri sinä vuona kihlannut itselleen naisen. Lain mukaan hän saa tässä tapauksessa mennä kotiin vaimonsa iloksi. Jeesus sanoo tällä tavalla, että kutsu Jumalan valtakuntaan on paljon tärkeämpi kuin uusi pelto, härät tai jopa vaimo tai muut sukulaissuhteet – kyse on paljon tärkeämmästä asiasta kuin Israelin maan puolustus - kansallisvelvollisuus. Tästä kutsusta ei ole mitään hyviä syitä kieltäytyä. Jeesus sanoo tässä samassa luvussa, 14:33; ’’tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.’’
Tällainen ehdottomuus voi olla meille vähän outoa ja vierasta. Mutta Jeesuksen aikalaisille juutalaisille se oli jotenkin luonnollista. Monet juutalaiset olivat äärimmäisen kiivaita ja ylpeitä Jumalasta, laista, liitosta ja sen lupauksista. He olivat niin kuin Paavali ennen kääntymystään kiivaita Jumalan puolesta. Jeesuksen aikaiset kirjoitukset kertovat meille, Bell. 2:169 - 174, että suuret juutalaiset joukot olivat tarpeen tulleen valmiita kuolemaan lakiensa puolesta. Heille lain noudattaminen ja Jumala oli tärkeämpi kuin elämä. Tällainen kiivaus herätti muissa kansoissa pelkoa ja kunnioitusta juutalaisia kohtaan. Vähän samanlainen periksi antamattomuus on aina kuulunut kirkkohistoriaan, jossa kristityt ovat kärsineet uskonsa puolesta. Moni on kärsinyt viattomana marttyyrikuoleman, monelta on viety opiskelupaikka, moni on jäänyt työttömäksi ja montaa on syrjitty ja kiusattu monin kauhein tavoin, sen takia, että he uskoivat ja uskovat Jeesukseen ja Jumalaan. Tällaiset vainot Kristuksen nimen tähden ovat tänäänkin todellisuutta monessa maassa. Jeesus antoi monessa kohdassa ymmärtää, Luuk. 9:57 – 62; Fil. 3:8, että hän, Ihmisen Poika, on tärkeämpi kuin maallinen turvallisuus, lakiin perustuva vanhurskaus ja päteminen, hyvät suhteet sukulaisiin tai ystäviin. Jeesus antoi ymmärtää, että hän on suurempi kuin kuningas Salomo (Luuk. 12:42), ja hän on jopa suurempi kuin silloisen juutalaisuuden keskus ja sydän, maailman napa, eli Jerusalemin temppeli. Jeesus nimittäin ennusti temppelin tuomion, Luuk. 21:6; Mark. 11:15 -17; tähän ei jää kiveä kiven päälle. Ja hän sanoi, että uusi liitto ja syntien anteeksiantamus toteutuu hänen kauttaan, Luuk. 22:19 – 20.
Hyvät kristityt, Jeesus on suurempi kuin laki, suurempi kuin temppeli, suurempi kuin kaikki profeetat ja heidän lupauksensa. Juutalaiset olivat uskomattoman kiivaita näiden asioiden puolesta, kuinka paljon enemmän meillä on syytä roikkua Jeesuksessa paljon voimakkaammin ja ylpeillä hänestä – Herran on minun ylpeyteni. Kristus ja Jumalan valtakunta lahjoitetaan Jeesuksen pienelle laumalle, niille köyhille, raajarikoille, sokeille ja rammoille, ja kaikille, jotka vain vastaan tulevat kaduilla, kujilla ja poluilla.
Mutta, mitäs me usein niin mollivoittoiset ja niin kuin joku sanoi, kansallisesta yksinjäämisen traumasta kärsivät suomalaiset? Onko meidät valittu ja kutsuttu? Onko meillekin, sinulle ja minulle, varattu paikka profeettojen ja muiden pyhien rinnalla Jumalan valtakunnan juhla-aterialla? Raamattu vakuuttaa meille, että Jumala on kutsunut meidät, ja kasteessa meidät on liitetty Kristukseen. Roomalaiskirjeen luvussa 8 on hieno kohta, jossa kerrotaan kristityn asemasta. Me voidaan sovittaa meidät tähän lupaukseen, joka kuuluun hieman muutettuna näin, 8:28 – 30; Meidät hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Meidät, jotka hän edeltä käsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin, että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.
Kun me uskomme Kristukseen, edes vähän – määrällä ei ole paljoa merkitystä, niin me olemme matkalla aterialle Jumalan valtakuntaan. Minuusta on hienoa ajatella, että me kuulumme ’’niihin moniin’’, jotka tulevat pohjoisesta, ja käyvät aterialle Jumalan valtakuntaan! Jollain tavalla tuo ateria on totta jo täällä maan päällä – kun syntinen saa synnit anteeksi, ja kun me olemme ehtoollisella. Silloin jollain lailla taivas ja maa kohtaavat. Silloin taivaassa riemuitaan ja iloitaan! Meidän kannattaa seurata Jeesuksen esimerkkiä ja levittää sitä taivaan juhlailoa tänne maan päällekin. Niin kuin hän sanoi: myös maan päällä niin kuin taivaassa! Mitä me voidaan sanoa kaikkeen tähän? Sanotaan vaikka; halleluja!
Saarna 17.6.2007
3. Sunnuntai helluntaista: Kutsu Jumalan valtakuntaan
Luuk. 14:15 – 24
Jeesus aiheutti hämminkiä nimenomaan ateriavierailuillaan. Hänen vastustajinaan olivat fariseukset ja lainopettajat, jotka syyttivät häntä veljeilystä syntisten kanssa. Hän saikin halventavaksi lempinimekseen ’’syntisten ystävä’’. Tämän lisäksi häntä kutsuttiin, Luuk. 7:34, ’’syömäriksi ja juomariksi’’. Jeesuksen vastustajat kysyivät häneltä ja hänen opetuslapsiltaan, Luuk. 5:30; kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa! Tällainen hämmästely ja paheksunta olivat aina läsnä, kun Jeesus aterioi ja seurusteli publikaanien ja muiden syntisten kanssa. Kun Jeesus oli aterialla erään fariseuksen kodissa, niin sinne tuli syntinen nainen, joka laskeutui Jeesuksen jalkojen luo, itki, voiteli Jeesuksen jalat tuoksuöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan. Fariseus ajatteli, Luuk. 7:39; ’’jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.’’ Jeesus ei ainoastaan kutsunut Israelin kadonneita ja hylättyjä lampaita takaisin Jumalan yhteyteen, vaan hän sanoi, että jopa pakanoille avattaisiin ovet Jumalan valtakuntaan. Jeesus sanoi, Luuk. 13:29; ’’idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa.’’
Jeesuksen toiminta näillä aterioilla ja hänen puheensa herättivät siis halveksuntaa. Mutta nämä ateriat herättivät myös suurta ja yllättynyttä iloa ja riemua. Monta sellaista ihmistä, jotka olivat tottuneet siihen, että he ovat uskonnollisesti ja kansallisesti b-luokan porukkaa, yhtäkkiä saivatkin Jeesukselta kutsun Jumalan valtakuntaan. Jeesus kutsui publikaania nimeltään Leevi. Ja Leevi oli niin iloinen ja yllättynyt tästä kutsusta, että hän järjesti suuret pidot. Kerran kun Jeesus meni Jerikoon ja suuri kansanjoukko oli hänen ympärillään, niin Jeesus näki publikaani Sakkeuksen, joka istui puun oksalla ja ihmetteli tätä kuuluisaa kansanjohtajaa. Jeesus kutusi itse itsensä Sakkeuksen luo juhla-aterialle. Sakkeus oli niin yllättynyt, että hänkin järjesti suuret juhlat. Nämä tällaiset juhlat ovat kuin esikuvia niille juhlille, joista Jeesus puhui. Taas monet valittivat: ’’syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.’’ Monia tulee aterialle Jumalan valtakuntaan. Siellä on kaikenlaisia hylättyjä syntisiä, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi, ja siellä heidän joukossaan on tasavertaisina kaikki profeetat, Aabraham, Iisak ja Jaakob ja tietysti Jeesus. Jeesuksella oli aina juhlat mielessä kun hän puhui syntisen pelastumisesta. Kertomus tuhlaajapojasta päättyy siihen, että isä järjestää poikansa kotiinpaluun kunniaksi ilojuhlan. Hän sanoo, Luuk. 15:23; ’’nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!’’ Jeesus kertoi, että kun kadonnut lammas löytyy, niin paimen järjestää iloiset juhlat, 15:6. Hän sanoo, että kun nainen kadottaa hopearahan, ja lopulta löytää sen, niin hän, 15:9, ’’kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut!’’ Ja taas tuhlaajapojan kertomuksessa vanhempi veli raivostuu kun kuulee, että isä juhlii syntisen poikansa paluuta. Jeesuksen ateriajuhlat syntisten, rampojen, sokeiden, raajarikkojen, köyhien ja kaikenlaisten ihmisten kanssa aiheutti yllättynyttä iloa ja riemua, mutta myös vihaa ja paheksuntaa.
Päivän evankeliumitekstissä Jeesus on aterialla, eikä millään tavallisella aterialla vaan viikon hienoimmalla ja tärkeimmällä aterialla eli sapattiaterialla erään korkea-arvoisen fariseuksen kotona. Eräs ateriavieraista sanoo hänelle: autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa. Joka tapauksessa Jeesus kertoo, että nämä alkujaan isännän pitoihin kutsumat ihmiset eivät voikaan tulla, koska heillä on juuri pitojen aikoina almanakka täynnä. Yhden pitää mennä katsomaan peltojaan, toisen pitää mennä kokeilemaan härkiään ja kolmas on juuri mennyt naimisiin, eikä siksi pääse tulemaan. Nämä verukkeet ovat muuten sellaisia, jotka löytyvät Mooseksen laista, 5. Moos. 20:5 – 8. Mooseksen lain mukaan israelilaisen miehen ei pidä lähteä sotaan, jos hän on juuri sinä vuona rakentanut talon, istuttanut viinitarhan eli pellon, tai jos hän on juuri sinä vuona kihlannut itselleen naisen. Lain mukaan hän saa tässä tapauksessa mennä kotiin vaimonsa iloksi. Jeesus sanoo tällä tavalla, että kutsu Jumalan valtakuntaan on paljon tärkeämpi kuin uusi pelto, härät tai jopa vaimo tai muut sukulaissuhteet – kyse on paljon tärkeämmästä asiasta kuin Israelin maan puolustus - kansallisvelvollisuus. Tästä kutsusta ei ole mitään hyviä syitä kieltäytyä. Jeesus sanoo tässä samassa luvussa, 14:33; ’’tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.’’
Tällainen ehdottomuus voi olla meille vähän outoa ja vierasta. Mutta Jeesuksen aikalaisille juutalaisille se oli jotenkin luonnollista. Monet juutalaiset olivat äärimmäisen kiivaita ja ylpeitä Jumalasta, laista, liitosta ja sen lupauksista. He olivat niin kuin Paavali ennen kääntymystään kiivaita Jumalan puolesta. Jeesuksen aikaiset kirjoitukset kertovat meille, Bell. 2:169 - 174, että suuret juutalaiset joukot olivat tarpeen tulleen valmiita kuolemaan lakiensa puolesta. Heille lain noudattaminen ja Jumala oli tärkeämpi kuin elämä. Tällainen kiivaus herätti muissa kansoissa pelkoa ja kunnioitusta juutalaisia kohtaan. Vähän samanlainen periksi antamattomuus on aina kuulunut kirkkohistoriaan, jossa kristityt ovat kärsineet uskonsa puolesta. Moni on kärsinyt viattomana marttyyrikuoleman, monelta on viety opiskelupaikka, moni on jäänyt työttömäksi ja montaa on syrjitty ja kiusattu monin kauhein tavoin, sen takia, että he uskoivat ja uskovat Jeesukseen ja Jumalaan. Tällaiset vainot Kristuksen nimen tähden ovat tänäänkin todellisuutta monessa maassa. Jeesus antoi monessa kohdassa ymmärtää, Luuk. 9:57 – 62; Fil. 3:8, että hän, Ihmisen Poika, on tärkeämpi kuin maallinen turvallisuus, lakiin perustuva vanhurskaus ja päteminen, hyvät suhteet sukulaisiin tai ystäviin. Jeesus antoi ymmärtää, että hän on suurempi kuin kuningas Salomo (Luuk. 12:42), ja hän on jopa suurempi kuin silloisen juutalaisuuden keskus ja sydän, maailman napa, eli Jerusalemin temppeli. Jeesus nimittäin ennusti temppelin tuomion, Luuk. 21:6; Mark. 11:15 -17; tähän ei jää kiveä kiven päälle. Ja hän sanoi, että uusi liitto ja syntien anteeksiantamus toteutuu hänen kauttaan, Luuk. 22:19 – 20.
Hyvät kristityt, Jeesus on suurempi kuin laki, suurempi kuin temppeli, suurempi kuin kaikki profeetat ja heidän lupauksensa. Juutalaiset olivat uskomattoman kiivaita näiden asioiden puolesta, kuinka paljon enemmän meillä on syytä roikkua Jeesuksessa paljon voimakkaammin ja ylpeillä hänestä – Herran on minun ylpeyteni. Kristus ja Jumalan valtakunta lahjoitetaan Jeesuksen pienelle laumalle, niille köyhille, raajarikoille, sokeille ja rammoille, ja kaikille, jotka vain vastaan tulevat kaduilla, kujilla ja poluilla.
Mutta, mitäs me usein niin mollivoittoiset ja niin kuin joku sanoi, kansallisesta yksinjäämisen traumasta kärsivät suomalaiset? Onko meidät valittu ja kutsuttu? Onko meillekin, sinulle ja minulle, varattu paikka profeettojen ja muiden pyhien rinnalla Jumalan valtakunnan juhla-aterialla? Raamattu vakuuttaa meille, että Jumala on kutsunut meidät, ja kasteessa meidät on liitetty Kristukseen. Roomalaiskirjeen luvussa 8 on hieno kohta, jossa kerrotaan kristityn asemasta. Me voidaan sovittaa meidät tähän lupaukseen, joka kuuluun hieman muutettuna näin, 8:28 – 30; Meidät hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. Meidät, jotka hän edeltä käsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin, että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.
Kun me uskomme Kristukseen, edes vähän – määrällä ei ole paljoa merkitystä, niin me olemme matkalla aterialle Jumalan valtakuntaan. Minuusta on hienoa ajatella, että me kuulumme ’’niihin moniin’’, jotka tulevat pohjoisesta, ja käyvät aterialle Jumalan valtakuntaan! Jollain tavalla tuo ateria on totta jo täällä maan päällä – kun syntinen saa synnit anteeksi, ja kun me olemme ehtoollisella. Silloin jollain lailla taivas ja maa kohtaavat. Silloin taivaassa riemuitaan ja iloitaan! Meidän kannattaa seurata Jeesuksen esimerkkiä ja levittää sitä taivaan juhlailoa tänne maan päällekin. Niin kuin hän sanoi: myös maan päällä niin kuin taivaassa! Mitä me voidaan sanoa kaikkeen tähän? Sanotaan vaikka; halleluja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)