Viime tiistaina Mikaelin seurakuntakodilla oli taas tiistai-illan raamattuluento. Paikalla oli mukavasti porukkaa. Itse olin opetusvuorossa ja näin alkoi viiden kerran sarjani Jeesuksesta. Kävimme läpi Jeesuksen tapaa aterioida erilaisten ihmisten kanssa. Syvennyimme Jeesuksen vertaukseen Isännästä, joka järjesti suuret pidot: Luuk. 14:15-24.
Laitan tähän vähän asioita, joista puhuin:
Nykyään Jeesus tutkijat sanovat lähes yksimielisesti, että juuri Jeesuksen tapa aterioida railakkaasti kaikkien kanssa oli hänelle täysin ominaisleimaista. Fariseukset suuttuivat: ”miksi hän aterioi syntisten ja publikaanien kanssa” – ”miten hän saattoi ottaa syntisen miehen talon majapaikakseen”…
Jeesuksen useat vertaukset koskevat ruokailua. Samoin useat vertaukset, kuten vertaus tuhlaajapojan paluusta, päättyy iloisiin juhliin joissa syödään ja juodaan, iloitaan ja riemuitaan. Viime vuosisadan yksi parhaimmista Jeesus tutkijoista, Joachim Jeremias, selittää Jeesuksen ateriointitapaa näin: hänen “iloiset aterioinnit publikaanien kanssa olivat profetaalinen merkki, voimakkaampi kuin sanat, hiljainen julistus, että Messiaaninen aika on täällä, anteeksiannon aika on koittanut.” Juutalaisille ateria olikin usein pelastuksen vertauskuva, ja totisesti Jeesus käytti tätä vertauskuvaa paljon – sanoin ja teoin.
Vertauksessa isännän suurista pidoista, Luuk. 14, painotetaan, että ateria on valmis. Lopunajan täyttymys on täällä – ateria on valmis: tulkaa sillä kaikki on valmista. Kutsutut eivät kuitenkaan halua tulla koska heillä on tärkeitä bisneksiä: härkä-, pelto- ja naimakaupat odottavat. Tämän seurauksena isäntä suuttuu näille etuoikeutetuille mutta kiittämättömille ihmisille. Hän kuitenkin haluaa, että juhlat pidetään ja että talo täyttyy. Niinpä hän kutsuu kaikki huono-osaiset. Palvelija hakee kaikki ”köyhät, sokeat, rammat ja kuurot”.
Tämä köyhä pyörätuoliporukka on tosi kummallinen valinta. Nyt juuri heidät kutsutaan suuriin juhliin eliitin sijasta, joka ei bisneksiensä vuoksi ehdi paikalle. Tuon ajan juutalaisuuden ja VT:n taustaa vasten huomaamme, että ”sokeiden, kuurojen ja rampojen” porukka on aina silloin tällöin esillä. Heitä ei kuitenkaan mainita missään kutsulistoissa, vaan ennemminkin poisrajattujen listoilta. Heidät mainitaan pariin otteeseen Qumranin kääröissä porukkana, jolla ei olisi oikeutta tulla täydellisesti tuon pyhäinyhteyden jäseneksi.
”Ei yksikään mies, jolla on vamma lihassa, tai jolla on haavoittunut jalka tai käsi, tai joka on halvaantunut, sokea, kuuro tai mykkä,…, yksikään sellainen ei saa nousta virkaan uudistuneen seurakunnan joukkoon, sillä Pyhyyden enkelit ovat heidän keskellään”, 1QSa 2:5-6.
Tämä samantyyppinen raajarikkojen porukka mainitaan Mishnan kohdassa, jossa listataan, millaiset ihmisryhmät eivät saa tulla Herran kasvojen eteen temppeliin tuomaan uhrejaan. m. Ḥag. 1:1.
“Kaikkien on tuotava uhri Herran eteen paitsi kuurojen ja mykkien, tylsämielisten, alaikäisten…, rampojen, sokeiden, sairaiden...”
Myös Mooseksen laissa mainitaan, että kukaan leeviläinen, jolla on tuon tyyppinen ruumiin vamma, ei saa toimia alttarin edessä papin tehtävissä, 3. Moos. 21:18-20.
”Uhraamaan ei saa tulla kukaan, joka on sokea, rampa tai kasvoiltaan tai ruumiltaan epämuodostunut, kukaan, jolta on katkennut jalka tai käsi, joka on kyttyräselkäinen tai kitukasvuinen…”
VT:sta löytyy kyllä profetioita siitä, että lopunaikana rammat, kuurot ja sokeat iloitsisivat Jumalasta, heillä olisi läheinen yhteys Herraan ja he parantuisivat. Pelastuksen päivä tulee – ”Silloin aukeavat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan”, Jes. 35:5-6. Juuri tällaiset ihmeet toteutuivat Jeesuksen kautta, Matt. 11:5. Juuri näiden pelastuminen ja parantuminen oli merkki siitä, että Messiaan aika oli alkanut.
Holy dining club = seurakunta
Mielenkiintoisesti juuri Jeesuksen aikana uskonnolliset juutalaiset olivat täysin fokusoituneita ateriointiin. Useat tutkijat sanovat, että uskonnollisissa porukoissa – fariseusten ja Qumranin yhteisön piireissä – yhteisen aterian ajateltiin kuin peilaavan tulevaa lopunajan messiaanista ateriaa. Tämän vuoksi esim. syntisillä ei ollut mahdollisuutta päästä hurskaimpien pöytien ääreen. Huippututkija Jacob Neusner ja John P. Meier väittävät, että fariseukset olivat Jeesuksen aikana ”pyhä ateriointiklubi” (= holy dining club). Pöydän ääreen hyväksyttiin vain ne, jotka voitiin nähdä tarpeeksi hurskaina. Hurskaiden pöytäseurue tavallaan rajasi pyhäinpiirin, joka tulisi muodostamaan lopunajan pyhitetyn Israelin. Jeesus sopii aikaansa ja kansansa uskonnollisten ihmisten pariin todella hyvin siinä mielessä, että Jeesus todella otti aterian koko missionsa yhdeksi kaikkein selvimmäksi vertauskuvaksi. Toisaalta Jeesus oli erilainen kuin aikansa uskonnolliset piirit siinä, että hän ei ensikättelyssä sulkenut ketään pois tältä aterialta: hän kutsui kaikkia – fariseuksia, publikaaneja, syntisiä, lainoppineita, raajarikkoja, sokeita, kuuroja ja tavallista kansaa. Tuhlaajapoika –vertauksessa sekä nuorempaa että vanhempaa veljeä kutsutaan yhteiselle juhla-aterialle. Jos jollekin ei Jeesuksen kutsu kelpaisi, niin hän jäisi todella ulkopuolelle – ”siellä itketään ja kiristellään hampaita.”
Tämä onkin Jeesuksen vertauksen voimakas sanoma. Isäntä haluaa, että talo tulee täyteen. Hän kutsuu nyt aivan kaikkia. Tee parannus, tartu kutsuun, tule. Hän kutsuu erikseen mainiten myös ne ryhmät, jotka oli ominaisuuksiensa vuoksi suljettu pois Israelin jumalanpalveluksesta ja pyhäinyhteydestä. Kaikkia kutsutaan. Kaikille Jeesus haluaa antaa anteeksi. On hyvä tietää, että Jeesuksen aikana juutalaisessa, seemiläisessä kulttuurissa aterialla oli valtava merkitys. Pöydän äärellä ei jaettu vain leipää ja viiniä, vaan myös ystävyys, arvostus, kunnioitus, rakkaus, veljeys, anteeksianto, sovinto… Tämän takia pöytäyhteys oli teko, joka itsessään viestitti, minä haluan sinut ystäväkseni. Jeesuksen tapa aterioida syntisten kanssa viestitti sanoman syntien anteeksiannosta. Tämän vuoksi tuon pöydän ääressä oli paikka jokaiselle, joille Jeesuksen voimakas sanoma ja persoona kelpaisivat. Ehkä voisimme sanoa, että Jeesus perusti ”pyhän ateriointi klubin” – holy dining club. Jeesuksen koko missio kilpistyi ehtoollisen, uuden liiton aterian asettamiseen. Nyt hänen seuraajansa ympäri maailmaa aterioivat ”Herran pöydässä”. Messusta heidät tunnetaan. He myös odottavat täydellistä taivaallista juhla-ateriaa, Karitsan hääjuhlia, Ilm. 19. Usein kun pappi kutsuu seurakunnan ehtoolliselle, hän lainaa vapaasti jaetta Ilm. 19:9: ”Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle. Tulkaa kaikki on valmista.”
Ensi tiistaina on taas ilta klo 18. Aiheenamme on aivan valtavan keskeinen teema - Jeesuksen tapa puhua Jumalasta Isänä. Käsittelemme myös sitä, mitä se tarkoittaa, että meidät otetaan taivaan Isän lapsiksi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste qumran. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste qumran. Näytä kaikki tekstit
perjantai 17. helmikuuta 2012
tiistai 11. marraskuuta 2008
Meidän jengi - puhe KRS:n nuorten Turskassa
Tässä on puheeni, jonka pidin Kansan raamattuseuran nuortenillassa. Aiheeksi oli annettu meidän jengi. Päätin vertailla Qumrania ja Jeesus-porukkaa.. Qumranista olen aijemmin kirjoittanut jotain, joka löytyy tästä. Ajattelin vetää tällaisen tavanomaisesta poikkevan puheen, kun olin osittain vieraassa paikassa. Vähemmän tuttuja ihmisiä kun voi käyttää koekaniineina tällaisissa asioissa.. Joka tapauksessa tässä se on. Tulen varmaan pitämään tämän jossain muodossa myös Mikaelin seurakunnan jutuissa..
Meidän Jengi
Tässä puheessa yritän esittää kaksi jengiä, jotka molemmat kuuluvat varmaan historian villeimpien hihhuleiden raskaimpaan sarjaan. Kyse on Qumranin yhteisöstä ja Jeesuksen ensimmäisistä, ja nykyisistä, seuraajista. Haluan vertailla näitä kahta jengiä, näyttääkseni, miten ne olivat tosi erilaisia, vaikka niissä oli tosi paljon samaoja asioita. Vertailemalla niitä, voimme paremmin ymmärtää, mikä on se radikaali, vallankumouksellinen ja Raamatun lupauksien pohjalle syntynyt jengi, jonka Jeesus perusti.
Jokainen kuuluu johonkin jengiin. Me synnytään tähän maailmaan kahden ihmisen suhteesta, ja synnymme suoraan suhteeseen. Elämä on täynnä suhteita kehdosta hautaan: perhesuhteita, leikkikaverisuhteita, ystävyyssuhteita, seurustelusuhteita, työsuhteita, aviosuhde... Yhdessä oleminen on luonnollista.
Tietyissä rikosjengeissä on tosi kovat pääsyvaatimukset. Joihinkin jengeihin ei pääse sisään, jos taustalla ei ole henkirikosta, murhaa tai tappoa (NBK). Yksinäiset ihmiset ovat valmiita tekemään aivan uskomattomia tekoja, maksamaan todella kovan hinnan päästäkseen johonkin tiettyyn porukkaan sisälle.
Raamatun mukaan kristitty kuuluu tiettyyn suhteeseen. Hän on pyhä ja valittu, Ef. 1:4. Hänet on siunattu aivan erityisesti, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa, Ef. 1:3. Hänet on ennalta määrätty Jumalan yhteyteen, Ef. 1:5. Hänen elämässään kaiken on tarkoitus tapahtua Jumalan tahdon ja päätöksen mukaisesta, Ef. 1:11. Joskus tätä on helpompi uskoa, joskus vaikeampi, mutta totta se on ilossa ja itkussa.
Qumranin valon lapset vastaan Belialin pimeyden lapset
Jeesuksen aikana oli sellainen superhurskas jengi joita kutsuttiin ’valon lapsiksi’ ja essealaisiksi. Heidän tukikohtansa oli Kuolleen meren rannalla. He pukeutuivat valkoisiin viittoihin. Tuota paikkaa kutsutaan Qumraniksi. Näitä kavereita oli Jeesuksen aikana Israelissa noin 4000. Tuohon piiriin otettiin jäseneksi vain sellaisia henkilöitä, joiden mielenlujuus ja usko voitiin todistaa pitkien ja tiukkojen kuulusteluiden, kuoleman uhalla lausuttujen valojen ja kolme vuotta kestävän koeajan myötä, 1QS6:14 - 23. Vuonna 1948 Qumranin löytyi 11Qumranin luolaa ja näistä luolista löytyi 800kirjakääröä, jotka oli kätketty saviruukkuihin. Tuo löytö on viime vuosisadan merkittävin arkeologinen löyty, ja tietyn mutkan kautta se liittyy olennaisesti myös Jeesus-tutkimukseen, vaikka Jeesus ei kuulunnut kyseiseen lahkoon, ja vaikka Jeesusta ei kyseisissä kirjakääröissä mainitakkaan. Tässä on yksi sivusto tuosta jengistä, Qumranin kiehtovasta lahkosta.
Tämän yhteisön jäsenet uskoivat edustavansa uutta Israelia, joka oli erottautunut Belialin eli perkeleen lapsista. Nämä kaverit uskoivat olevansa uuden liiton kansalaisia, ja he ajattelivat muodostavansa pyhän jäännöksen, jonka olemassaolo kuuluisi Jumalan ihmeellisiin suunnitelmiin. Heidän mielestään kaikki yhteisön ulkopuolella olevat olivat perkeleen lapsia, joille kuului ikuinen kirous ja Jumalan viha, 1QS2:5 - 10. Qumranin yhteisön jäsenien eli valon lapsien piti vihata pimeyden lapsia, 1QS1:9 – 10. Yhteisön jäsenten välinen uskollisuus, rakkaus ja hyvyys toisiaan kohtaan oli aivan uskomatonta, 1QS1:10: ’heidän tulee rakastaa kaikkia valon lapsia.’ Yhteisön jäsenien piti ’erottautua kaikista eksytyksen miehistä, jotka vaeltavat vääryyden tiellä’, 1QS5:11.
Nämä ns. valon lapset, uuden liiton kansalaiset uskoivat olevansa perustettu totuuteen, se oli ’pyhä istutus’, ’Israelin pyhä huone’. He uskoivat olevansa ’Jumalan tahdosta valittuja, jotta he toisivat maalle sovituksen ja maksaisivat syyllisille heidän rangaistuksensa.’ Tämä yhteisö ja sen pyhin neuvosto ajatteli olevansa ’koeteltu muuri, kallis kulmakivi’, ’se on pyhistä pyhin asumus.’ 1QS8:5 – 10. Jännää on se, että alkukristityt olivat tosi erilaisia kuin nämä Qumranin jäsenet, mutta kuitenkin alkuseurakunnalla ja Qumranin yhteisöllä on tosi paljon yhteisiä asioita. Molemmat ajattelivat esim. edustavansa Jumalan, Pyhän Hengen temppeliä maan päällä.
Me kristityt uskomme, että meidät on perustettu rakentajien hylkäämälle kivelle, josta tulikin pelastuksen kulmakivi. Me uskomme olevamme ’kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi’, ’pyhäksi papistoksi, pyhäksi heimoksi ja valituksi suvuksi..’ Ef. 2:19 – 21; 1. Piet. 2:4 - 10. Seurakunta on kaikkea tätä. Paikallisseurakunta on maailman toivo. Tätä se on, jos uskoo, mitä siitä Raamatussa sanotaan. Sen kautta Jumala pääasiassa toimii ja puhuu maan päällä.
Tämä on siis se jengi johon kristitty kuuluu. Nyt meidän pitää miettiä, miten me tähän suhtaudutaan. Me voidaan ottaa sellainen kanta, että me ei uskota siihen. Me voidaan myös ottaa se tosissaan ja uskoa siihen. Jos me otetaan se tosissaan, mikä on äärimmäisen mielenkiintoinen ratkaisu, niin pitää miettiä, mitä se tarkoittaa, että Jumala liittää meidät elävinä kivinä yhteen kaikkien pyhien kanssa, niin että meistä tulee Herran pyhä temppeli.
Ei pakenemista omiin ghettoihin: portsari vai sisäänheittäjä?
Tarkoittaako se sitä, että meidän pitää erottautua kaikista syntisistä, kaikista ulkopuolisista ja keskittyä vain oman pyhän piirin puhtauteen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä oli Qumranin jäsenien ratkaisu. He perustivat luostarinomaisen yhteisön, vähän niin kuin jonkinlaisen superpyhien minimaailman. Tuota pyhien ghettoa vartioitiin todella kovalla portsarimentaliteetilla, sitä varjeltiin maailman pahuudelta. Ongelmana on se, että Jeesus ei oikein sovi tuhon muottiin, hän ei sovi portsarin virkaan. Jeesus hyökkäsi portsarimentaliteetilla varustettuja fariseuksia vastaan sanomalla, että ’te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.’ Matt. 23:13.
Jeesuksen missiona oli avata taivasten valtakunnan ovet juuri kaikille. Hän esitti kutsun kaikille. Hän tuli etsimään kadonneita lampaita, narkkareita, salasyntisiä, julkisyntisiä, publikaaneja jne. Hän haastoi kaikkia ihmisiä uskomaan evankeliumiin ja tekemään elämässään, ajattelumaailmassaan u-käännöksen eli parannuksen.
Sitä paitsi Jeesus ei uskonut mihinkään kolmen vuoden sisäänajo-ohjelmiin, vaan hän sanoi: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin! Ja tehkää se heti, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Jeesus ei vaatinut vaikeita valoja. Hän kielsi omiltaan vannomisen kokonaan. Hän yksinkertaisesti sanoi: seuraa minua. Älä katso taakse, vaan seuraa minua.
Usko ja tule. Se, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole valmis. Jos et voi tänään päättää, et voi päättää. Miettimisaikaa ei anneta tällaisissa tarjouksissa. Jätä isän hautaaminen muille, seuraa sinä minua. Kuolleet hautaavat kuolleensa. Näin radikaali puhe on vertaansa vailla, mutta se kuului Jeesukselle. Hänellä oli varaa kutsua ketä vain, koska vain, miten vain. Kyllä-vastaus oli ja on ainut oikea vastaus.
Qumranin kaverit julistivat muulle maalle ja maailmalle, joka oli yhteisön ulkopuolella: ’kirottu ole sinä kaikkien väärien ja syyllisten tekojesi tähden. Antakoon Jumala sinun kokea kauhua kaikkien kostajien käsissä.. Kirottu olet sinä ikuisen tulen pimeyteen.’ 1QS2:5 – 10. Jeesus kutsui ulkopuolella olevia sisäpuolelle. Hän uskoi, että Jumalan avulla jopa kivistä voi tulla Aabrahamin lapsia, ja kivistä voi tulla ylistyskuoro. Jeesus uskoi, ettei kukaan ihminen ole Jumalan käsissä toivoton tapaus. Tämän takia meidän kristittyjen tehtävä ei ole tänään muurautua jengiemme sisäpiireihin, joiden keskeltä huudamme maailmalle tuomioita, vaan meidän tehtävä on mennä kaikkien kansojen, kaikkien ihmisryhmien, kaikkien ikä- ja sosiaaliluokkien luo ja julistettava heille kaikin tavoin, Kristuksen antamalla kaikella valtuutuksella ja Pyhän Hengen kaikella voimalla kaikki, mitä evankeliumiin kuuluu. Meidän tehtävänä on julistaa maailmalle sovintoa, 2. Kor. 5:20 - 21. Kuka muu voi sitä tarjota kuin me? Ei kukaan muu.
Jotenkin se menee niin, että Jumalan todellisuus tulee todeksi meidän elämässä kun me uskomme. Jumala tulee lihaksi meissä. Jumala inkarnoituu tänäänkin vähimpien palvelijoittensa kautta tähän maailmaan. Kristus astuu meidän kauttamme tämän maailman pelikentälle, ja jos hän tulee tänne, niin tuskin hän hakee paikkaansa katsomosta. Jos taivaan Isä on sellainen, jollaiseksi hänet Raamatussa kuvataan, niin ei hän voi katsoa vierestä kun nuoret masentuvat, menettävät toivonsa, kun joka kolmas nuori aikuinen sairastuu johonkin mielenterveyshäiriöön. Ei hän halua eristäytyä jonnekin ghettoon, vaan hän haluaa toimia siellä missä tämän maailman kovimmat kivut ovat, siellä missä ovat ne sokeat ja kuurot, verenvuototautia sairastavat naiset, spitaaliset ja hiv-potilaat, yksinäiset ja työnarkomaanit, työttömät ja perheväkivallan uhrit. Jumala ei tänäänkään suostu siihen, että hänet eristetään taivaaseen, niin että maan pelikenttä, tai ennemminkin sotatanner, jää pelkästään ihmisten haltuun. Jumala toimii tässä maailmassa seurakunnan kautta. Jos sinä kuulut tähän jengiin, niin kuulut Paavalin mukaan Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät, Ef. 2:19.
Inspiraation hurauttama jengi
Seurakunta on hänen jenginsä, jonka kautta ja jota varten koko maailmankaikkeus on luotu. Kuka tietää mitä tarkoittaa inspiraatio? Se muodostuu kahdesta latinalaisesta sanasta: in = sisällä, spirit = henki. Paavali sanoo: ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5. Jumalan on antanut meidän sydämiimme Hengen. Kristittyinä me voidaan sanoa, että me ollaan Jumalan inspiroimia. Tämän takia meidän ei pidä huolehtia siitä, että emme keksi oikeita sanoja kiperissä tilanteissa. Voimme luottaa inspiraatioon, kuten Jeesus vakuutti, Matt. 10:20; ’Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.’ Kuka tietää, mitä tarkoittaa englantilainen sana enthusiasm? Se tarkoittaa innokkuutta, intohimoisuutta jne. Se muodostuu kahdesta kreikan kielen sanasta: en = sisällä, th(e)ou = Jumala. Kristillinen seurakunta on Jumalan hengen vallassa, Jumalan valtaama talo, temppeli.
Tällaista jengiä ei voi pysäyttää mikään, koska kukaan ei voi pysäyttää Jumalaa.
Lopuksi pari sanaa siitä, miltä Jumalan voittokulku voi näyttää Turussa, Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa. Aikoinaan 3000 vuotta sitten eli sellainen kaveri kuin Daavid. Hän oli se nuorukainen, joka voitti valiosotureiden aatelin Goljatin pikkukivellä. Tämän seurauksena hänestä tuli hetkessä nuori kansallissankari, jonka perässä juoksi cheerleadertyttöporukka. Tytöt hurrasivat ja ihailivat häntä koko ajan, 1. Sam. 18:6 - 7. Daavid sai muutakin kuin ihailua. Israelin kuningas Saul oli Daavidille vihreä kateudesta. Tämän takia Saul kokosi 3000 Israelin parasta valiosotilasta, ja antoi heille tehtävän pidättää ja tappaa Daavid, 1. Sam. 24:3.
Mitä Daavid nyt teki kun hänet oli ajettu nurkkaan? Hän ’tekeytyi mielipuoliseksi, riehui heidän edessään, piirteli portin oviin ja kuolasi parralleen.’
Joku voi nähdä tuossa Daavidissa ja tämän päivän nuoressa jotain samaa. Tämän tempun myötä Daavid sai usutettua ongelmia ja kateutta kylvävän cheerleaderporukan ympäriltään. Samalla Daavidin viholliset luulivat, että Daavidin menestys oli vain hullun tuuria, koska hän käyttäytyi kuin hullu. Hullun papereilla, hullun kulisseissa Daavid sai hetken huilahtaa.
Kristuksen jengi toimii vähän samalla tavalla tänään täällä maan päällä. Me ei ehkä olla mitään maailman valiojoukkoa, eliittiä, kuten se Goljat tai ne 3000 Saulin supersotilasta. Meille ei kovin usein levitellä punaisia mattoja, eivätkä cheerleadertytöt aina juokse onnesta kirkuen ja viuhkojaan heilutellen perässämme. Tämän sijasta meille usein huudetaan BUUUUUU!! Mutta aika usein meitä pidetään vähän hulluina, ja joillain meistä on ihan aidotkin hullun paperit. Niin, ettei tarvitse edes teeskennellä.
Kulisseissa kulkeva jengi
Se lavea ja sileä tie, mikä vie kadotukseen, sisältää paljon enemmän glamouria kun kaita ja kuoppainen ristin tie, joka vie Jumalan valtakuntaan. Ristin tiellä on kuitenkin paljon hauskempaa, sillä kulkee jumalallisesti inspiroitu kansa. Daavidista kerrotaan, että hänen, 1. Sam. 22:2, ’luo kokoontui myös joukoittain pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä, ja hänestä tuli heidän johtajansa.’ Jeesuksen jengi koostuu vähän samanhenkisestä porukasta. Mutta heikkous ei ole koko totuus, se on usein vain silmälumetta. Aika usein Jumalan suunnitelma toteutuu tavalla, jota kukaan ei olisi voinut arvata. Se, mikä näyttää hullulta ja mielipuoliselta, saattaa kätkeä sisäänsä Jumalan nerokkaan suunnitelman. Herramme on heikoissa väkevä.
Meidän Jengi
Tässä puheessa yritän esittää kaksi jengiä, jotka molemmat kuuluvat varmaan historian villeimpien hihhuleiden raskaimpaan sarjaan. Kyse on Qumranin yhteisöstä ja Jeesuksen ensimmäisistä, ja nykyisistä, seuraajista. Haluan vertailla näitä kahta jengiä, näyttääkseni, miten ne olivat tosi erilaisia, vaikka niissä oli tosi paljon samaoja asioita. Vertailemalla niitä, voimme paremmin ymmärtää, mikä on se radikaali, vallankumouksellinen ja Raamatun lupauksien pohjalle syntynyt jengi, jonka Jeesus perusti.
Jokainen kuuluu johonkin jengiin. Me synnytään tähän maailmaan kahden ihmisen suhteesta, ja synnymme suoraan suhteeseen. Elämä on täynnä suhteita kehdosta hautaan: perhesuhteita, leikkikaverisuhteita, ystävyyssuhteita, seurustelusuhteita, työsuhteita, aviosuhde... Yhdessä oleminen on luonnollista.
Tietyissä rikosjengeissä on tosi kovat pääsyvaatimukset. Joihinkin jengeihin ei pääse sisään, jos taustalla ei ole henkirikosta, murhaa tai tappoa (NBK). Yksinäiset ihmiset ovat valmiita tekemään aivan uskomattomia tekoja, maksamaan todella kovan hinnan päästäkseen johonkin tiettyyn porukkaan sisälle.
Raamatun mukaan kristitty kuuluu tiettyyn suhteeseen. Hän on pyhä ja valittu, Ef. 1:4. Hänet on siunattu aivan erityisesti, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa, Ef. 1:3. Hänet on ennalta määrätty Jumalan yhteyteen, Ef. 1:5. Hänen elämässään kaiken on tarkoitus tapahtua Jumalan tahdon ja päätöksen mukaisesta, Ef. 1:11. Joskus tätä on helpompi uskoa, joskus vaikeampi, mutta totta se on ilossa ja itkussa.
Qumranin valon lapset vastaan Belialin pimeyden lapset
Jeesuksen aikana oli sellainen superhurskas jengi joita kutsuttiin ’valon lapsiksi’ ja essealaisiksi. Heidän tukikohtansa oli Kuolleen meren rannalla. He pukeutuivat valkoisiin viittoihin. Tuota paikkaa kutsutaan Qumraniksi. Näitä kavereita oli Jeesuksen aikana Israelissa noin 4000. Tuohon piiriin otettiin jäseneksi vain sellaisia henkilöitä, joiden mielenlujuus ja usko voitiin todistaa pitkien ja tiukkojen kuulusteluiden, kuoleman uhalla lausuttujen valojen ja kolme vuotta kestävän koeajan myötä, 1QS6:14 - 23. Vuonna 1948 Qumranin löytyi 11Qumranin luolaa ja näistä luolista löytyi 800kirjakääröä, jotka oli kätketty saviruukkuihin. Tuo löytö on viime vuosisadan merkittävin arkeologinen löyty, ja tietyn mutkan kautta se liittyy olennaisesti myös Jeesus-tutkimukseen, vaikka Jeesus ei kuulunnut kyseiseen lahkoon, ja vaikka Jeesusta ei kyseisissä kirjakääröissä mainitakkaan. Tässä on yksi sivusto tuosta jengistä, Qumranin kiehtovasta lahkosta.
Tämän yhteisön jäsenet uskoivat edustavansa uutta Israelia, joka oli erottautunut Belialin eli perkeleen lapsista. Nämä kaverit uskoivat olevansa uuden liiton kansalaisia, ja he ajattelivat muodostavansa pyhän jäännöksen, jonka olemassaolo kuuluisi Jumalan ihmeellisiin suunnitelmiin. Heidän mielestään kaikki yhteisön ulkopuolella olevat olivat perkeleen lapsia, joille kuului ikuinen kirous ja Jumalan viha, 1QS2:5 - 10. Qumranin yhteisön jäsenien eli valon lapsien piti vihata pimeyden lapsia, 1QS1:9 – 10. Yhteisön jäsenten välinen uskollisuus, rakkaus ja hyvyys toisiaan kohtaan oli aivan uskomatonta, 1QS1:10: ’heidän tulee rakastaa kaikkia valon lapsia.’ Yhteisön jäsenien piti ’erottautua kaikista eksytyksen miehistä, jotka vaeltavat vääryyden tiellä’, 1QS5:11.
Nämä ns. valon lapset, uuden liiton kansalaiset uskoivat olevansa perustettu totuuteen, se oli ’pyhä istutus’, ’Israelin pyhä huone’. He uskoivat olevansa ’Jumalan tahdosta valittuja, jotta he toisivat maalle sovituksen ja maksaisivat syyllisille heidän rangaistuksensa.’ Tämä yhteisö ja sen pyhin neuvosto ajatteli olevansa ’koeteltu muuri, kallis kulmakivi’, ’se on pyhistä pyhin asumus.’ 1QS8:5 – 10. Jännää on se, että alkukristityt olivat tosi erilaisia kuin nämä Qumranin jäsenet, mutta kuitenkin alkuseurakunnalla ja Qumranin yhteisöllä on tosi paljon yhteisiä asioita. Molemmat ajattelivat esim. edustavansa Jumalan, Pyhän Hengen temppeliä maan päällä.
Me kristityt uskomme, että meidät on perustettu rakentajien hylkäämälle kivelle, josta tulikin pelastuksen kulmakivi. Me uskomme olevamme ’kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi’, ’pyhäksi papistoksi, pyhäksi heimoksi ja valituksi suvuksi..’ Ef. 2:19 – 21; 1. Piet. 2:4 - 10. Seurakunta on kaikkea tätä. Paikallisseurakunta on maailman toivo. Tätä se on, jos uskoo, mitä siitä Raamatussa sanotaan. Sen kautta Jumala pääasiassa toimii ja puhuu maan päällä.
Tämä on siis se jengi johon kristitty kuuluu. Nyt meidän pitää miettiä, miten me tähän suhtaudutaan. Me voidaan ottaa sellainen kanta, että me ei uskota siihen. Me voidaan myös ottaa se tosissaan ja uskoa siihen. Jos me otetaan se tosissaan, mikä on äärimmäisen mielenkiintoinen ratkaisu, niin pitää miettiä, mitä se tarkoittaa, että Jumala liittää meidät elävinä kivinä yhteen kaikkien pyhien kanssa, niin että meistä tulee Herran pyhä temppeli.
Ei pakenemista omiin ghettoihin: portsari vai sisäänheittäjä?
Tarkoittaako se sitä, että meidän pitää erottautua kaikista syntisistä, kaikista ulkopuolisista ja keskittyä vain oman pyhän piirin puhtauteen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä oli Qumranin jäsenien ratkaisu. He perustivat luostarinomaisen yhteisön, vähän niin kuin jonkinlaisen superpyhien minimaailman. Tuota pyhien ghettoa vartioitiin todella kovalla portsarimentaliteetilla, sitä varjeltiin maailman pahuudelta. Ongelmana on se, että Jeesus ei oikein sovi tuhon muottiin, hän ei sovi portsarin virkaan. Jeesus hyökkäsi portsarimentaliteetilla varustettuja fariseuksia vastaan sanomalla, että ’te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät.’ Matt. 23:13.
Jeesuksen missiona oli avata taivasten valtakunnan ovet juuri kaikille. Hän esitti kutsun kaikille. Hän tuli etsimään kadonneita lampaita, narkkareita, salasyntisiä, julkisyntisiä, publikaaneja jne. Hän haastoi kaikkia ihmisiä uskomaan evankeliumiin ja tekemään elämässään, ajattelumaailmassaan u-käännöksen eli parannuksen.
Sitä paitsi Jeesus ei uskonut mihinkään kolmen vuoden sisäänajo-ohjelmiin, vaan hän sanoi: tehkää parannus ja uskokaa evankeliumiin! Ja tehkää se heti, koska Jumalan valtakunta on tullut lähelle! Jeesus ei vaatinut vaikeita valoja. Hän kielsi omiltaan vannomisen kokonaan. Hän yksinkertaisesti sanoi: seuraa minua. Älä katso taakse, vaan seuraa minua.
Usko ja tule. Se, joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole valmis. Jos et voi tänään päättää, et voi päättää. Miettimisaikaa ei anneta tällaisissa tarjouksissa. Jätä isän hautaaminen muille, seuraa sinä minua. Kuolleet hautaavat kuolleensa. Näin radikaali puhe on vertaansa vailla, mutta se kuului Jeesukselle. Hänellä oli varaa kutsua ketä vain, koska vain, miten vain. Kyllä-vastaus oli ja on ainut oikea vastaus.
Qumranin kaverit julistivat muulle maalle ja maailmalle, joka oli yhteisön ulkopuolella: ’kirottu ole sinä kaikkien väärien ja syyllisten tekojesi tähden. Antakoon Jumala sinun kokea kauhua kaikkien kostajien käsissä.. Kirottu olet sinä ikuisen tulen pimeyteen.’ 1QS2:5 – 10. Jeesus kutsui ulkopuolella olevia sisäpuolelle. Hän uskoi, että Jumalan avulla jopa kivistä voi tulla Aabrahamin lapsia, ja kivistä voi tulla ylistyskuoro. Jeesus uskoi, ettei kukaan ihminen ole Jumalan käsissä toivoton tapaus. Tämän takia meidän kristittyjen tehtävä ei ole tänään muurautua jengiemme sisäpiireihin, joiden keskeltä huudamme maailmalle tuomioita, vaan meidän tehtävä on mennä kaikkien kansojen, kaikkien ihmisryhmien, kaikkien ikä- ja sosiaaliluokkien luo ja julistettava heille kaikin tavoin, Kristuksen antamalla kaikella valtuutuksella ja Pyhän Hengen kaikella voimalla kaikki, mitä evankeliumiin kuuluu. Meidän tehtävänä on julistaa maailmalle sovintoa, 2. Kor. 5:20 - 21. Kuka muu voi sitä tarjota kuin me? Ei kukaan muu.
Jotenkin se menee niin, että Jumalan todellisuus tulee todeksi meidän elämässä kun me uskomme. Jumala tulee lihaksi meissä. Jumala inkarnoituu tänäänkin vähimpien palvelijoittensa kautta tähän maailmaan. Kristus astuu meidän kauttamme tämän maailman pelikentälle, ja jos hän tulee tänne, niin tuskin hän hakee paikkaansa katsomosta. Jos taivaan Isä on sellainen, jollaiseksi hänet Raamatussa kuvataan, niin ei hän voi katsoa vierestä kun nuoret masentuvat, menettävät toivonsa, kun joka kolmas nuori aikuinen sairastuu johonkin mielenterveyshäiriöön. Ei hän halua eristäytyä jonnekin ghettoon, vaan hän haluaa toimia siellä missä tämän maailman kovimmat kivut ovat, siellä missä ovat ne sokeat ja kuurot, verenvuototautia sairastavat naiset, spitaaliset ja hiv-potilaat, yksinäiset ja työnarkomaanit, työttömät ja perheväkivallan uhrit. Jumala ei tänäänkään suostu siihen, että hänet eristetään taivaaseen, niin että maan pelikenttä, tai ennemminkin sotatanner, jää pelkästään ihmisten haltuun. Jumala toimii tässä maailmassa seurakunnan kautta. Jos sinä kuulut tähän jengiin, niin kuulut Paavalin mukaan Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät, Ef. 2:19.
Inspiraation hurauttama jengi
Seurakunta on hänen jenginsä, jonka kautta ja jota varten koko maailmankaikkeus on luotu. Kuka tietää mitä tarkoittaa inspiraatio? Se muodostuu kahdesta latinalaisesta sanasta: in = sisällä, spirit = henki. Paavali sanoo: ’Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.’ Room. 5:5. Jumalan on antanut meidän sydämiimme Hengen. Kristittyinä me voidaan sanoa, että me ollaan Jumalan inspiroimia. Tämän takia meidän ei pidä huolehtia siitä, että emme keksi oikeita sanoja kiperissä tilanteissa. Voimme luottaa inspiraatioon, kuten Jeesus vakuutti, Matt. 10:20; ’Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki.’ Kuka tietää, mitä tarkoittaa englantilainen sana enthusiasm? Se tarkoittaa innokkuutta, intohimoisuutta jne. Se muodostuu kahdesta kreikan kielen sanasta: en = sisällä, th(e)ou = Jumala. Kristillinen seurakunta on Jumalan hengen vallassa, Jumalan valtaama talo, temppeli.
Tällaista jengiä ei voi pysäyttää mikään, koska kukaan ei voi pysäyttää Jumalaa.
Lopuksi pari sanaa siitä, miltä Jumalan voittokulku voi näyttää Turussa, Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa. Aikoinaan 3000 vuotta sitten eli sellainen kaveri kuin Daavid. Hän oli se nuorukainen, joka voitti valiosotureiden aatelin Goljatin pikkukivellä. Tämän seurauksena hänestä tuli hetkessä nuori kansallissankari, jonka perässä juoksi cheerleadertyttöporukka. Tytöt hurrasivat ja ihailivat häntä koko ajan, 1. Sam. 18:6 - 7. Daavid sai muutakin kuin ihailua. Israelin kuningas Saul oli Daavidille vihreä kateudesta. Tämän takia Saul kokosi 3000 Israelin parasta valiosotilasta, ja antoi heille tehtävän pidättää ja tappaa Daavid, 1. Sam. 24:3.
Mitä Daavid nyt teki kun hänet oli ajettu nurkkaan? Hän ’tekeytyi mielipuoliseksi, riehui heidän edessään, piirteli portin oviin ja kuolasi parralleen.’
Joku voi nähdä tuossa Daavidissa ja tämän päivän nuoressa jotain samaa. Tämän tempun myötä Daavid sai usutettua ongelmia ja kateutta kylvävän cheerleaderporukan ympäriltään. Samalla Daavidin viholliset luulivat, että Daavidin menestys oli vain hullun tuuria, koska hän käyttäytyi kuin hullu. Hullun papereilla, hullun kulisseissa Daavid sai hetken huilahtaa.
Kristuksen jengi toimii vähän samalla tavalla tänään täällä maan päällä. Me ei ehkä olla mitään maailman valiojoukkoa, eliittiä, kuten se Goljat tai ne 3000 Saulin supersotilasta. Meille ei kovin usein levitellä punaisia mattoja, eivätkä cheerleadertytöt aina juokse onnesta kirkuen ja viuhkojaan heilutellen perässämme. Tämän sijasta meille usein huudetaan BUUUUUU!! Mutta aika usein meitä pidetään vähän hulluina, ja joillain meistä on ihan aidotkin hullun paperit. Niin, ettei tarvitse edes teeskennellä.
Kulisseissa kulkeva jengi
Se lavea ja sileä tie, mikä vie kadotukseen, sisältää paljon enemmän glamouria kun kaita ja kuoppainen ristin tie, joka vie Jumalan valtakuntaan. Ristin tiellä on kuitenkin paljon hauskempaa, sillä kulkee jumalallisesti inspiroitu kansa. Daavidista kerrotaan, että hänen, 1. Sam. 22:2, ’luo kokoontui myös joukoittain pulaan joutuneita, velkojien ahdistamia ja katkeroituneita miehiä, ja hänestä tuli heidän johtajansa.’ Jeesuksen jengi koostuu vähän samanhenkisestä porukasta. Mutta heikkous ei ole koko totuus, se on usein vain silmälumetta. Aika usein Jumalan suunnitelma toteutuu tavalla, jota kukaan ei olisi voinut arvata. Se, mikä näyttää hullulta ja mielipuoliselta, saattaa kätkeä sisäänsä Jumalan nerokkaan suunnitelman. Herramme on heikoissa väkevä.
sunnuntai 11. toukokuuta 2008
Essealaiset, Qumranin yhteisö ja Jeesus
Jutta Jokiranta on kirjoittanut uskotoivorakkaus.fi -sivuilla hyvän tekstin Jeesuksen ja Qumranin yhteisön suhteista. Linkki keskusteluun löytyy tästä. Olen ajan mittaan tutustunut aiheeseen ja kirjoitan siitä nyt aika pitkän tekstin.
On aika jännä juttu, että Jeesus väitteli, aterioi ja oli muutenkin paljon tekemisissä fariseusten, lainopettajien ja kirjanoppineiden kanssa. Jeesuksesta ei kuitenkaan kerrota, että hän olisi ollut yhteydessä essealaisiin, jotka olivat hänen aikanaan super-ultraortodoksinen juutalainen lahko, joista ainakin osa ilmeisesti asusti Qumranin yhteisössä, autiomaassa Kuolleen meren rannoilla. Tämän lahkon salaperäiseen maailmaan olemme päässeet kurkistamaan lähinnä Filonin ja Josefuksen, mutta ennen kaikkea Kuolleen meren kirjakääröjen eli Qumranin tekstien pohjalta, joita löytyi Israelista 11:sta eri luolasta yhteensä 800kappaletta vuonna 1948.
Geza Vermes on yksi maailman johtavimmista Qumranin yhteisön tutkijoista. Hän on myös saavuttanut paljon arvostusta Jeesus-tutkimuksen piirissä. Vermesillä on tosi mielenkiintoisia asioita kerrottavana alkuseurakunnan ja Qumranin yhteisön eroista ja yhtäläisyyksistä.
Vermesin painottamat yhtäläisyydet: 1) molemmissa liikkeissä vallitsi eskatologinen (lopunajan) odotus, 2) molemmat ajattelivat edustavansa todellista Israelia, 3) molemmat ajattelivat toteuttavansa kirjoitusten ennustuksia, 4) molemmat liikkeet ajattelivat edustavansa jollain lailla Jumalan temppeliä, ja 5) molemmilla liikkeillä painottui helluntaijuhlan suuri merkitys. (Geza Vermes: The Religion of Jesus the Jew)
Vermes esittää, että suuri periaatteellinen ero, jonka useat muutkin tutkijat ovan huomanneet, on se että Qumranin yhteisön ydin muodostui lähinnä hurskaista papeista, kun taas alkuseurakunnan ydinporukka muodostui raavaista galilealaisista. Vermesin mukaan Jeesus sopii paremmin muinaisten hasidi-juutalaisten piiriin, kuin Qumranin hengenheimolaisiin.
Jeesus-liikkeessä ja qumranin porukassa oli joitain yhtäläisyyksiä, mutta tosi isoja eroja. Jeesus kutsuu niitä ihmisiä Jumalan valtakuntaan, joilta Qumranin väki nimenomaan halusi tuon kutsun kieltää, Luuk. 14:13 – 14; 1. QSa2:5 – 6. Brad Youngin kirjassa The Parables on aika jänniä näkemyksiä Jeesuksesta ja Qumranista.
Young viittaa Flusseriin, joka on merkittävä israelilainen Jeesus-tutkija, ja väittää, että jakeissa Luuk. 16:1 – 10, 11 – 13 Jeesus ottaisi kielteisesti kantaa Qumranin yhteisön lahkomaisuuteen ja rahan käyttöön. Qumranin jäsenet kutsuivat itseään ’valon lapsiksi’, ja he eivät erottautuneet vain tavallisista syntisistä, vaan myös kaikista muista juutalaisista, jotka elivät yhteisön ulkopuolella, 1QS. 1:1 – 11. Heidän piti ’rakastaa valon poikia’, mutta ’vihata pimeyden lapsia.’ Jeesus puhuu ’väärästä rikkaudesta’, Luuk. 16:9, ja siitä, että ’tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset’, Luuk. 16:8.
Evankeliumin pohjalta voi saada sen kuvan, että ’valon lapset’, joista Jeesus puhui, viittaavat Jeesuksen opetuslapsiin, joita Jeesus kutsui muun muassa ’hengessään köyhiksi’, ’rauhan tekijöiksi’ jne. Paavali kutsuu kristittyjä ’valon lapsiksi’, Ef. 5:8; 1. Tess. 5:5. Mutta Jeesuksen elinympäristössä ’valon lapset’ toivat varmasti kaikkien mieleen sen yhteisön jäsenet, jotka majailivat autiomaassa puolen päivämatkan päästä Jerusalemista. Essealaiset, joita voidaan mahdollisesti – tästä kiistellään – pitää Qumranin jäsenininä ajattelivat, että yhteisön ulkopuolisten raha oli ’epävanhurskasta (väärää) mammonaa’. Essealaisilta oli periaatteessa kielletty kaupan käynti ulkopuolisten kanssa. Jeesus antaa ymmärtää, että ”ulkopuolisten” eli tämän maailman lasten kanssa pitää tehdä kauppaa. Raha on väline, jolla heidät voidaan saada ”ystäviksi”, jotka tulevat meidän kanssa ’iäisiin asuntoihin’, Luuk. 16:9. Jeesus käyttäytyi aivan eri tavalla kuin essealaiset esimerkiksi myös siinä, että hänen kerrotaan olleen hyvä ystävä Sakkeuksen kanssa, joka oli tunnettu epärehellisyydestään rahan kiskurina, Luuk. 19:1 – 10.
Summa summarum: Jeesus kutsui ’köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita’ aterialle Jumalan valtakuntaan. Juuri näiltä essealaiset kielsivät pelastuksen aterian, 1. QSa. 2:5 – 6. Jeesus puhui siitä, että ’valon lapset’ käyttävät ’väärää rahaa’ väärin, kun eivät käy kauppaa ’tämän maailman lasten’ kanssa saadakseen heistä itselleen ystäviä, jotka kävisivät heidän kanssaan iäisiin asuntoihin, Luuk. 16:1 – 10, 11 – 12.
On aika jännä juttu, että Jeesus väitteli, aterioi ja oli muutenkin paljon tekemisissä fariseusten, lainopettajien ja kirjanoppineiden kanssa. Jeesuksesta ei kuitenkaan kerrota, että hän olisi ollut yhteydessä essealaisiin, jotka olivat hänen aikanaan super-ultraortodoksinen juutalainen lahko, joista ainakin osa ilmeisesti asusti Qumranin yhteisössä, autiomaassa Kuolleen meren rannoilla. Tämän lahkon salaperäiseen maailmaan olemme päässeet kurkistamaan lähinnä Filonin ja Josefuksen, mutta ennen kaikkea Kuolleen meren kirjakääröjen eli Qumranin tekstien pohjalta, joita löytyi Israelista 11:sta eri luolasta yhteensä 800kappaletta vuonna 1948.
Geza Vermes on yksi maailman johtavimmista Qumranin yhteisön tutkijoista. Hän on myös saavuttanut paljon arvostusta Jeesus-tutkimuksen piirissä. Vermesillä on tosi mielenkiintoisia asioita kerrottavana alkuseurakunnan ja Qumranin yhteisön eroista ja yhtäläisyyksistä.
Vermesin painottamat yhtäläisyydet: 1) molemmissa liikkeissä vallitsi eskatologinen (lopunajan) odotus, 2) molemmat ajattelivat edustavansa todellista Israelia, 3) molemmat ajattelivat toteuttavansa kirjoitusten ennustuksia, 4) molemmat liikkeet ajattelivat edustavansa jollain lailla Jumalan temppeliä, ja 5) molemmilla liikkeillä painottui helluntaijuhlan suuri merkitys. (Geza Vermes: The Religion of Jesus the Jew)
Vermes esittää, että suuri periaatteellinen ero, jonka useat muutkin tutkijat ovan huomanneet, on se että Qumranin yhteisön ydin muodostui lähinnä hurskaista papeista, kun taas alkuseurakunnan ydinporukka muodostui raavaista galilealaisista. Vermesin mukaan Jeesus sopii paremmin muinaisten hasidi-juutalaisten piiriin, kuin Qumranin hengenheimolaisiin.
Jeesus-liikkeessä ja qumranin porukassa oli joitain yhtäläisyyksiä, mutta tosi isoja eroja. Jeesus kutsuu niitä ihmisiä Jumalan valtakuntaan, joilta Qumranin väki nimenomaan halusi tuon kutsun kieltää, Luuk. 14:13 – 14; 1. QSa2:5 – 6. Brad Youngin kirjassa The Parables on aika jänniä näkemyksiä Jeesuksesta ja Qumranista.
Young viittaa Flusseriin, joka on merkittävä israelilainen Jeesus-tutkija, ja väittää, että jakeissa Luuk. 16:1 – 10, 11 – 13 Jeesus ottaisi kielteisesti kantaa Qumranin yhteisön lahkomaisuuteen ja rahan käyttöön. Qumranin jäsenet kutsuivat itseään ’valon lapsiksi’, ja he eivät erottautuneet vain tavallisista syntisistä, vaan myös kaikista muista juutalaisista, jotka elivät yhteisön ulkopuolella, 1QS. 1:1 – 11. Heidän piti ’rakastaa valon poikia’, mutta ’vihata pimeyden lapsia.’ Jeesus puhuu ’väärästä rikkaudesta’, Luuk. 16:9, ja siitä, että ’tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset’, Luuk. 16:8.
Evankeliumin pohjalta voi saada sen kuvan, että ’valon lapset’, joista Jeesus puhui, viittaavat Jeesuksen opetuslapsiin, joita Jeesus kutsui muun muassa ’hengessään köyhiksi’, ’rauhan tekijöiksi’ jne. Paavali kutsuu kristittyjä ’valon lapsiksi’, Ef. 5:8; 1. Tess. 5:5. Mutta Jeesuksen elinympäristössä ’valon lapset’ toivat varmasti kaikkien mieleen sen yhteisön jäsenet, jotka majailivat autiomaassa puolen päivämatkan päästä Jerusalemista. Essealaiset, joita voidaan mahdollisesti – tästä kiistellään – pitää Qumranin jäsenininä ajattelivat, että yhteisön ulkopuolisten raha oli ’epävanhurskasta (väärää) mammonaa’. Essealaisilta oli periaatteessa kielletty kaupan käynti ulkopuolisten kanssa. Jeesus antaa ymmärtää, että ”ulkopuolisten” eli tämän maailman lasten kanssa pitää tehdä kauppaa. Raha on väline, jolla heidät voidaan saada ”ystäviksi”, jotka tulevat meidän kanssa ’iäisiin asuntoihin’, Luuk. 16:9. Jeesus käyttäytyi aivan eri tavalla kuin essealaiset esimerkiksi myös siinä, että hänen kerrotaan olleen hyvä ystävä Sakkeuksen kanssa, joka oli tunnettu epärehellisyydestään rahan kiskurina, Luuk. 19:1 – 10.
Summa summarum: Jeesus kutsui ’köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita’ aterialle Jumalan valtakuntaan. Juuri näiltä essealaiset kielsivät pelastuksen aterian, 1. QSa. 2:5 – 6. Jeesus puhui siitä, että ’valon lapset’ käyttävät ’väärää rahaa’ väärin, kun eivät käy kauppaa ’tämän maailman lasten’ kanssa saadakseen heistä itselleen ystäviä, jotka kävisivät heidän kanssaan iäisiin asuntoihin, Luuk. 16:1 – 10, 11 – 12.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)