Muinaisen Israelin arkeologia on kiehtovaa. Jeesus-tutkimuksessa arkeologiaan on tukeuduttu tosissaan vasta viimeisen 30 vuoden ajan, siis 1980-luvulta alkaen. Tätä ennen Israelin arkeologia on uppoutunut selvästi VT:n maahan ja raunioihin. James Charlesworth on yksi tämän alan tutkimusmaailman kuuluisimmista nimistä. Hän korostaa sitä, että arkeologia on ehdottoman tärkeä ottaa huomioon Jeesusta tutkittaessa. Pitää aina muistaa, että arkeologit eivät työskentele kuin Indiana Jones etsien jotain tiettyjä evankeliumeissa mainittuja esineitä, joita Jeesus olisi käyttänyt. Arkeologit eivät yritä etsiä Jeesuksen jalanjälkiä Kapernaumista, vaan he tutkivat, millainen paikka Kapernaum oli 1. vuosisadalla. Yritämme ymmärtää, millainen oli se maailma, jossa Jeesus oli, eli ja opetti. Arkeologian suurin anti on juuri siinä, että se on paljastanut suurpiirteisesti, millainen oli Jeesuksen ajan Israel.
Charlesworth listaa kirjoituksissaan yksityiskohtaisia löytöjä, joilla on suuri merkitys Jeesus-tutkimukseen. Kertoessaan Kapernaumista hän keskittyy kuuluisaan ”Pietarin taloon”. Kapernaumin kylä oli se kylä, jossa kaikkien evankeliumien mukaan Jeesus asui tultuaan aikuiseksi. Se oli kuin hänen toimintansa tukikohta, josta hän reissasi apostolien kanssa julistusmatkoilleen. Kaksi fransiskaani-isää, V. Corbo ja S. Loffreda, ovat suorittaneet Kapernaumin arkeologiset kaivaukset (vuosina 1968–1985).
Mutta mitä tuosta ns. ”Pietarin talosta” voidaan sanoa? Onko kyseessä ihan oikeasti Pietarin koti? Oliko tuo talo se koti, jossa Jeesus opetti, jonka ovelle kerääntyi koko kaupunki? Onko tuo se talo jonka sisällä Jeesus paransi Pietarin kuumeisen anopin ja jonka katto purettiin, niin että halvaantunut mies voitiin laskea Jeesuksen kasvojen eteen? (Mark 1–2)
Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, Charlesworth ja monet muut tutkijat – samoin kuin käsittääkseni nuo fransiskaani-isät – ovat aika vakuuttuneita siitä, että kyseessä olisi juuri Pietarin koti. Miksi? Charlesworth listaa kuusi syytä tälle käsitykselle:
1) Pietari oli selvästi kylästä kotoisin. Kaikki evankelistat vahvistavat tämän moneen kertaan ja monin tavoin
2) Mitään muuta taloa koko Galileassa tai Kapernaumissa ei ole yhdistetty Pietariin tällä tavalla. Evankeliumit, traditio, pyhiinvaelluskertomukset tai arkeologit eivät yhdistä mitään muuta taloa Pietariin juuri tällä tavalla.
3) Pyhällä maalla basilika rakennettiin usein pyhän paikan ylle. Tällainen basilika löytyy juuri tämän talon yltä, ja sitä pidettiin juhlallisesti Pietarin talona. Pyhiinvaelluskertomuksessa 400-luvun lopulla todetaan, että Pietarin kodin yllä Kapernaumissa on nyt basilika.
4) julkiset tilat, joita käytettiin erityistarkoituksiin, olivat muinoin rapattuja (plastered). Pietarin talo on rapattu, ja tämä rappaus ajoittuu mahdollisesti jo 1. vuosisadalle.
5) Rapatusta seinästä on löytynyt graffiitteja 2. ja mahdollisesti jo 1. vuosisadalta. Näissä graffiiteissa on mainittu nimet Jeesus ja Pietari.
6) Talon basalttiseinät olisivat kantaneet ainoastaan kattoa – vrt. Mark. 2:1–12.
Oman vaatimattoman mielipiteeni mukaan tämä ”Pietarin talo” on ihan oikeasti ollut Pietarin talo, josta niin paljon kerrotaan luvuissa Mark 1–2.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pietari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pietari. Näytä kaikki tekstit
torstai 3. marraskuuta 2011
maanantai 22. elokuuta 2011
"Minä olen rukoillut puolestasi"
Lukiessani Luukkaan evankeliumia opin jotain rukouksesta. Katsotaan lukua 22, ja eritoten sen kolmea ”kohtausta”, jotka ovat osa suurempaa kiirastorstain illan ja yön tapahtumasarjaa:
1) Jeesuksen ja Pietarin keskustelu aterian jälkeen, j. 31-34.
2) Rukoilua ja torkkumista Getsemanessa, j. 39-46.
3) Pietari kiusattuna ylipapin palatsin esipihalla nuotion ääressä, j. 54-62.
1) Pääsiäisaterian jälkeen, kun Jeesus oli asettanut ehtoollisen, hän vakavoitui selvästi ja sanoi Pietarille: ”Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi ettei uskosi sammuisi”, 22:32. Vähän myöhemmin, samana iltana, opetuslapset ovat Jeesuksen kanssa Getsemanessa rukoilemassa (2). Jeesus rukoilee tuskissaan ja hän käskee myös Pietaria ja muita opetuslapsiaan rukoilemaan ”ettette joutuisi kiusaukseen”, 22:40. Tuo yö oli nimittäin kiusauksen yö. Se oli yö, jolloin paha sai vallan, yö, jolloin Jeesus kavallettiin. Tuona yönä Saatana oli liikkeellä, niin kuin Jeesus sanoi jo viimeisellä ateriallaan: ”Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa”, 22:31.
Tuona yönä, joka oli niin tärkeä koko maailman historiassa ja ihmiskunnan kohtalossa, Pietari nukkui. Pääsiäisyönä juutalaisten tuli valvoa koko yö. Jakeessa 2. Moos. 12:42 nimittäin sanotaan pääsiäisyöstä näin: ”Sinä yönä Herra valvoi viedäkseen heidät (israelilaiset) pois Egyptin maasta; se on Herralle pyhitetty yö, ja silloin kaikkien israelilaisten sukupolvesta toiseen tulee valvoa.” Tuona Herralle pyhitettynä yönä, tuona yönä, jolloin Herra Kristus yksin jaksoi valvoa vapauttaakseen kansansa, hänen läheisimmät miehensä nukkuivat. He eivät jaksaneet valvoa edes hetkeä sillä he olivat ”murheen uuvuttamia”, 22:45-46. Heidän olisi pitänyt valvoa ja rukoilla jotta he eivät ”joutuisi kiusaukseen.” Heti seuraavassa tilanteessa Jeesus vangitaan. Hänet viedään sidottuna kuulusteltavaksi ylipapin taloon, 22:54 (3). Pietari, joka oli nyt herännyt, meni salaa ylipapin talon esipihalle, jonne monia oli kokoontunut lämmittelemään hiilivalkean ääreen. Muistamme, että eräs palvelustyttö tivasi Pietaria: ”Tuokin oli sen miehen seurassa!” ”Sinäkin olet sitä joukkoa.” ”Kyllä tuokin varmasti oli sen miehen kanssa, onhan hän galilealainenkin.”
Näiden ”syytösten” edessä Pietari kielsi kaiken: ”Enhän edes tunne häntä.” Pietari oli kiusauksessa. Jeesuksen varoittavista sanoista oli tullut täyttä totta: Saatana oli seulomassa, kiusaus oli kavalaa ja Pietari oli heikompi kuin olisi ikinään osannut kuvitellakaan. Pietari ei kestänyt kiusauksia, koska hän oli nukkunut kun olisi pitänyt valvoa ja rukoilla. Tässä tilanteessa, kiusausten keskellä, ainut asia, joka kannatti Pietaria, oli Kristuksen rukous. Jeesus oli nimittäin sanonut hänelle: ”Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi”, 22:32.
Tuona yönä Herra rukoili ja valvoi, jotta Pietari ei täysin menettäisi uskoaan. Tästäkin ahdingosta Kristus nosti Pietarin. Myös itse olen laiska rukoilemaan, ja me kaikki olemme riippuvaisia Vapahtajan esirukouksesta. Näin voin vahvistaa veljiäni.
1) Jeesuksen ja Pietarin keskustelu aterian jälkeen, j. 31-34.
2) Rukoilua ja torkkumista Getsemanessa, j. 39-46.
3) Pietari kiusattuna ylipapin palatsin esipihalla nuotion ääressä, j. 54-62.
1) Pääsiäisaterian jälkeen, kun Jeesus oli asettanut ehtoollisen, hän vakavoitui selvästi ja sanoi Pietarille: ”Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. Mutta minä olen rukoillut puolestasi ettei uskosi sammuisi”, 22:32. Vähän myöhemmin, samana iltana, opetuslapset ovat Jeesuksen kanssa Getsemanessa rukoilemassa (2). Jeesus rukoilee tuskissaan ja hän käskee myös Pietaria ja muita opetuslapsiaan rukoilemaan ”ettette joutuisi kiusaukseen”, 22:40. Tuo yö oli nimittäin kiusauksen yö. Se oli yö, jolloin paha sai vallan, yö, jolloin Jeesus kavallettiin. Tuona yönä Saatana oli liikkeellä, niin kuin Jeesus sanoi jo viimeisellä ateriallaan: ”Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa”, 22:31.
Tuona yönä, joka oli niin tärkeä koko maailman historiassa ja ihmiskunnan kohtalossa, Pietari nukkui. Pääsiäisyönä juutalaisten tuli valvoa koko yö. Jakeessa 2. Moos. 12:42 nimittäin sanotaan pääsiäisyöstä näin: ”Sinä yönä Herra valvoi viedäkseen heidät (israelilaiset) pois Egyptin maasta; se on Herralle pyhitetty yö, ja silloin kaikkien israelilaisten sukupolvesta toiseen tulee valvoa.” Tuona Herralle pyhitettynä yönä, tuona yönä, jolloin Herra Kristus yksin jaksoi valvoa vapauttaakseen kansansa, hänen läheisimmät miehensä nukkuivat. He eivät jaksaneet valvoa edes hetkeä sillä he olivat ”murheen uuvuttamia”, 22:45-46. Heidän olisi pitänyt valvoa ja rukoilla jotta he eivät ”joutuisi kiusaukseen.” Heti seuraavassa tilanteessa Jeesus vangitaan. Hänet viedään sidottuna kuulusteltavaksi ylipapin taloon, 22:54 (3). Pietari, joka oli nyt herännyt, meni salaa ylipapin talon esipihalle, jonne monia oli kokoontunut lämmittelemään hiilivalkean ääreen. Muistamme, että eräs palvelustyttö tivasi Pietaria: ”Tuokin oli sen miehen seurassa!” ”Sinäkin olet sitä joukkoa.” ”Kyllä tuokin varmasti oli sen miehen kanssa, onhan hän galilealainenkin.”
Näiden ”syytösten” edessä Pietari kielsi kaiken: ”Enhän edes tunne häntä.” Pietari oli kiusauksessa. Jeesuksen varoittavista sanoista oli tullut täyttä totta: Saatana oli seulomassa, kiusaus oli kavalaa ja Pietari oli heikompi kuin olisi ikinään osannut kuvitellakaan. Pietari ei kestänyt kiusauksia, koska hän oli nukkunut kun olisi pitänyt valvoa ja rukoilla. Tässä tilanteessa, kiusausten keskellä, ainut asia, joka kannatti Pietaria, oli Kristuksen rukous. Jeesus oli nimittäin sanonut hänelle: ”Minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi”, 22:32.
Tuona yönä Herra rukoili ja valvoi, jotta Pietari ei täysin menettäisi uskoaan. Tästäkin ahdingosta Kristus nosti Pietarin. Myös itse olen laiska rukoilemaan, ja me kaikki olemme riippuvaisia Vapahtajan esirukouksesta. Näin voin vahvistaa veljiäni.
perjantai 27. toukokuuta 2011
Nyt puhuu pyhä Pietari
Sain juuri luettua professori Martin Hengelin viimeiseksi jääneen kirjan, jonka nimi on Saint Peter – The Underestimated Apostle. Hengel on varmasti yksi 1900-luvun tärkeimpiä toisen temppelin ajan juutalaisuuden ja varhaisen kristinukon historian tutkijoita. Hän on kirjoittanut tosi hyviä kirjoja, joista yksi kuuluisin on The Zealots. Hengel, joka oli loppuun asti luterilainen pietisti, kuoli vuonna 2009 vanhana miehenä. Saint Peter julkaistiin vuonna 2010. Esittelen tässä Hengelin kirjan pääajatuksia, koska ne varmasti kiinnnostavat myös suurta yleisöä eivätkä vain tutkijoita.
Hengelin perusväite on se, että Pietari oli pajon suurempi auktoriteetti ja julistaja, kun on usein ymmärretty. Tätä Betsaidan kalamiestä on usein väheksytty ja pidetty maalaisukkona, mutta näyttää siltä, että hän on todella ollut alkuseurakunnan auktoratiivinen, voimakastahtoinen, teologisesti luova julistaja ja Paimen. Pietaria kutsutaan UT:ssa Simoniksi ja Keefaaksi. Nämä kolme nimeä esiintyvät UT:ssa yhteensä yli 180 kertaa, kun taas nimi Saul-Paavali esiintyy 170 kertaa. Pietari mainitaan silminnäkijänä kaikissa Jeesuksen elämän keskeisissä käänteissä: ihmeet, ilmestysvuori, Jeesuksen tunnustaminen Messiaaksi, kiirastorstain ateria, Getsemane, Jeesuksen tuomio ja tyhjä hauta. Kaikkein tärkein kohta Pietarin kannalta lienee se, kun hän tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi, elävän Jumalan Pojaksi. Matteus kertoo, että nyt Jeesus antoi Pietarille uuden nimen Keefas – kallio – ja sanoi hänelle, että ”sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni/yhteisöni/seurakuntani. Sitä eivät tuonelan portit voita.” ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” Matt. 16:18-19.
Miksi Pietari? Miksei joku muu? Johanneksen evankeliumissa esiintyy se anonyymi ”rakkain opetuslapsi”, joka nojasi viimeisellä aterialla Jeesuksen rintaan – hänelle ei anneta paimensauvaa ja käskyä kaitsea ”minun lampaitani”, Joh. 21, vaan tuo valtuutus tulee Jeesukselta Pietarille. Pietari kielsi, kuten kaikki evankelistat tietävät, Jeesuksen kolmesti. Pietari oli maalaismies, kalastaja – miten hän voisi toimia alkuseurakunnan suurena kaitsijana, auktoriteettina? Yksi syy on tietysti se, että Pietari oli ollut Jeesuksen kanssa, kaiken silminnäkijä ja kuulija. Mutta tuskin tämä olisi yksin riittänyt antamaan Pietarille sen aseman, joka hänelle evankeliumeissa siunaantuu. Historiallinen selitys on varmasti se, että Pietari nousi heti pääsiäissunnuntain jälkeen Jerusalemin seurakunnan johtajaksi, joka pelotta ja täynnä Hengen varmuutta julisti Jerusalemin asukkaille ja vieraille, että Jeesus oli Messias ja että häneen uskomalla saatte syntinne anteeksi. Juuri näin Apostolien teot asian esittävät.
Luvuissa Ap. t. 3-5 Pietari nousee monien yllätykseksi pysäyttämättömäksi johtajaksi ja julistajaksi. Hänen voimansa nousee hänen läheisestä suhteesta Jeesukseen ja varmasti siitä voimakkaasta kutsumustietoisuudesta. Aiemmin hän oli epäröinnyt, kieltänyt Jeesuksen ja paennut, mutta nyt hän seisoo kuin kallio Kristuksen vuoksi. Jos hän ei olisi noussut, niin kuka olisi noussut? Jos hän, joka tunsi Jeesuksen parhaiten, ei olisi saanut suutaan auki, kuka muu olisi voinnut puhua ja julistaa? Pietarin julistuksen myötä tuhannet jerusalemilaiset kääntyivät ja uskoivat Kristukseen.
Paavali, jolla oli vähän sukset ristissä Pietarin kanssa (Gal. 2:11-14), mainitsee ohimennen, että Korintissa oli jo 50-luvun alussa (1 Kor. 1:12) Pietari-puolue. Samoin vain kolme vuotta Paavalin oman kääntymyksen jälkeen hän kertoo menneensä Jerusalemiin, jossa hän halusi varta vasten tavat Keefaan, Pietarin. Hän ei ollut kiinnostunut muista apostoleista. Paavali kertoo menneensä ”Jerusalemiin tutustuakseen Keefakseen”. Tällä tutustumismatkalla hän viipyi kaksi viikkoa, Gal. 1:18. Kaikella todennäköisyydellä Pietari ja Paavali kävivät pitkiä keskusteluja Jeesuksen elämästä, teoista ja sanoista. Pietari oli Paavalille paras mahdollinen lähde kertomaan, millainen mies ja Messias oli/on Jeesus. Paavalia, pakanoiden apostolia, varmasti kiinnosti se, mitä vain Pietari pystyi hänelle kertomaan.
Evankeliumien todistus lienee kuitenkin kaikkein voimakkain todiste Pietarin suuresta roolista alkuseurakunnassa. Paavali jätti jälkeensä kirjeensä, joissa hänen ainutlaatuinen opetuksensa tulee esille. Pietarin opetus, näin Hengel väittää, nousee esille ennen kaikkea Markuksen evankeliumin kautta. Varhaisimmat kirkkoisät kirjoittivat, että evankelista Markus oli Pietarin tulkitsija ja opetuslapsi. Jae 1. Piet. 5:13 mainitsee ”poikani Markuksen”, joka on ”Babyloniassa” (=Roomassa). Hengelin mukaan Markus kirjoitti evankeliuminsa Pietarin todistuksen pohjalta. Yli 80 % Markuksen evankeliumin teksti-materiaalista löytyy Matteuksen evankeliumista. Samoin Luukas on käyttänyt Markusta ykköslähteenään. Mikä selittää Markuksen, tuon varhaisimman evankeliumin, auktoriteettiaseman? Miksi Matteus ja Luukas ovat sen todistukselle niin uskollisia? Syy voi hyvinkin olla se, että evankelistat tiesivät, että Markus perustuu Pietarin todistukseen – eli se seisoo kalliopohjalla. Tämän vuoksi sitä ei voitu ohittaa tai syrjäyttää. Jos ajatellaan asiaa ihan historiallisesti, niin on vaikea selittää, että vuoden 70 paikkeilla joku tuikituntematon ja nimetön kaveri olisi kirjoittanut Markuksen evankeliumin, ja että suuret evankelistat Matteus ja Luukas olisivat kokeneet velvollisuudekseen olla tälle varhaiselle evankeliumille uskollisia, jos se ei perustuisi jonkun todella arvostetun ja tunnustetun lähteen varaan. Tämä siis vahvistaa väitettä, että juuri Pietari on Markuksen ykköslähde.
Hengel päättää teoksensa toteamalla, että kirkon ”apostolinen todistus” perustuu pääpiirteissään kahden suuren opettajan ja julistajan ääneen: Pietarin ja Paavalin. He todistavat Kristuksesta ja tuon todistuksen pohjalle koko kristinusko on rakentunut. Hengel vielä aivan aiheellisesti toteaa, että Pietarin ja Paavalin ohella on kolmaskin suuri todistaja nimittäin Johannes, jonka ääni kuuluu Johanneksen evankeliumissa.
Hengel kirjoittaa, että ”tämä yleinen 'apostolinen todistus', vaikkakin se sisältää selviä keskinäisiä jännitteitä, on kirkolle ainutlaatuinen (unique) piirre”. Tämä ”apostolinen todistus” luo kristinuskon vahvan perustan.
Lopuksi, monet ovat usein aliarvioinneet Pietarin roolin juuri siksi, että hän oli ”oppimaton kansanmies” (Ap. t. 4:13) Galileasta, ja siksi, että hän ei kirjoittanut yhtä paljon kirjeitä kuin Paavali. Paavali oli yhtä aikaa oppinut maailmankansalainen ja uskonnollinen fariseus. Hän oli saanut oppinsa Jerusalemissa Gamalielin jalkojen juuressa (Ap. t. 22:3; 26:4). Pietari taas oli maalaisjussi ja kalastaja. Hänellä ei ollut mitään sen kummempaa muodollista koulutusta, mutta hän oli Jeesuksen luotto-opetuslapsi, jolle Jeesus itse oli antanut ”taivasten valtakunnan avaimet”, Matt. 16. Mielestäni on täysin mahdollista, että Markus kirjoitti evankeliuminsa vuoden 70 paikkeilla Roomassa pitkälti Pietarin kerronnan pohjalta. Tämä näkemys saa paljon tukea alkukirkon historiasta. Papias, Hierapoliksen piispa (130-l), Ireneos Lyonilainen (180-l) ja Klement Aleksandrialainen (200-l) vahvistavat kirjoituksissaan, että evankelista Markus oli Pietarin tulkitsija ja opetuslapsi. On hyvin mahdollista, että Pietarin julistus ja vaikutus näkyy Markuksen evankeliumissa ja sen myötä tietysti myös Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Pietarin sanoma on järkähtämätön kuin kallio. Vuonna 30, vain muutama viikko Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, hän julisti jerusalemilaisille: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana”, Ap. t. 2:40.
Hengelin perusväite on se, että Pietari oli pajon suurempi auktoriteetti ja julistaja, kun on usein ymmärretty. Tätä Betsaidan kalamiestä on usein väheksytty ja pidetty maalaisukkona, mutta näyttää siltä, että hän on todella ollut alkuseurakunnan auktoratiivinen, voimakastahtoinen, teologisesti luova julistaja ja Paimen. Pietaria kutsutaan UT:ssa Simoniksi ja Keefaaksi. Nämä kolme nimeä esiintyvät UT:ssa yhteensä yli 180 kertaa, kun taas nimi Saul-Paavali esiintyy 170 kertaa. Pietari mainitaan silminnäkijänä kaikissa Jeesuksen elämän keskeisissä käänteissä: ihmeet, ilmestysvuori, Jeesuksen tunnustaminen Messiaaksi, kiirastorstain ateria, Getsemane, Jeesuksen tuomio ja tyhjä hauta. Kaikkein tärkein kohta Pietarin kannalta lienee se, kun hän tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi, elävän Jumalan Pojaksi. Matteus kertoo, että nyt Jeesus antoi Pietarille uuden nimen Keefas – kallio – ja sanoi hänelle, että ”sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni/yhteisöni/seurakuntani. Sitä eivät tuonelan portit voita.” ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” Matt. 16:18-19.
Miksi Pietari? Miksei joku muu? Johanneksen evankeliumissa esiintyy se anonyymi ”rakkain opetuslapsi”, joka nojasi viimeisellä aterialla Jeesuksen rintaan – hänelle ei anneta paimensauvaa ja käskyä kaitsea ”minun lampaitani”, Joh. 21, vaan tuo valtuutus tulee Jeesukselta Pietarille. Pietari kielsi, kuten kaikki evankelistat tietävät, Jeesuksen kolmesti. Pietari oli maalaismies, kalastaja – miten hän voisi toimia alkuseurakunnan suurena kaitsijana, auktoriteettina? Yksi syy on tietysti se, että Pietari oli ollut Jeesuksen kanssa, kaiken silminnäkijä ja kuulija. Mutta tuskin tämä olisi yksin riittänyt antamaan Pietarille sen aseman, joka hänelle evankeliumeissa siunaantuu. Historiallinen selitys on varmasti se, että Pietari nousi heti pääsiäissunnuntain jälkeen Jerusalemin seurakunnan johtajaksi, joka pelotta ja täynnä Hengen varmuutta julisti Jerusalemin asukkaille ja vieraille, että Jeesus oli Messias ja että häneen uskomalla saatte syntinne anteeksi. Juuri näin Apostolien teot asian esittävät.
Luvuissa Ap. t. 3-5 Pietari nousee monien yllätykseksi pysäyttämättömäksi johtajaksi ja julistajaksi. Hänen voimansa nousee hänen läheisestä suhteesta Jeesukseen ja varmasti siitä voimakkaasta kutsumustietoisuudesta. Aiemmin hän oli epäröinnyt, kieltänyt Jeesuksen ja paennut, mutta nyt hän seisoo kuin kallio Kristuksen vuoksi. Jos hän ei olisi noussut, niin kuka olisi noussut? Jos hän, joka tunsi Jeesuksen parhaiten, ei olisi saanut suutaan auki, kuka muu olisi voinnut puhua ja julistaa? Pietarin julistuksen myötä tuhannet jerusalemilaiset kääntyivät ja uskoivat Kristukseen.
Paavali, jolla oli vähän sukset ristissä Pietarin kanssa (Gal. 2:11-14), mainitsee ohimennen, että Korintissa oli jo 50-luvun alussa (1 Kor. 1:12) Pietari-puolue. Samoin vain kolme vuotta Paavalin oman kääntymyksen jälkeen hän kertoo menneensä Jerusalemiin, jossa hän halusi varta vasten tavat Keefaan, Pietarin. Hän ei ollut kiinnostunut muista apostoleista. Paavali kertoo menneensä ”Jerusalemiin tutustuakseen Keefakseen”. Tällä tutustumismatkalla hän viipyi kaksi viikkoa, Gal. 1:18. Kaikella todennäköisyydellä Pietari ja Paavali kävivät pitkiä keskusteluja Jeesuksen elämästä, teoista ja sanoista. Pietari oli Paavalille paras mahdollinen lähde kertomaan, millainen mies ja Messias oli/on Jeesus. Paavalia, pakanoiden apostolia, varmasti kiinnosti se, mitä vain Pietari pystyi hänelle kertomaan.
Evankeliumien todistus lienee kuitenkin kaikkein voimakkain todiste Pietarin suuresta roolista alkuseurakunnassa. Paavali jätti jälkeensä kirjeensä, joissa hänen ainutlaatuinen opetuksensa tulee esille. Pietarin opetus, näin Hengel väittää, nousee esille ennen kaikkea Markuksen evankeliumin kautta. Varhaisimmat kirkkoisät kirjoittivat, että evankelista Markus oli Pietarin tulkitsija ja opetuslapsi. Jae 1. Piet. 5:13 mainitsee ”poikani Markuksen”, joka on ”Babyloniassa” (=Roomassa). Hengelin mukaan Markus kirjoitti evankeliuminsa Pietarin todistuksen pohjalta. Yli 80 % Markuksen evankeliumin teksti-materiaalista löytyy Matteuksen evankeliumista. Samoin Luukas on käyttänyt Markusta ykköslähteenään. Mikä selittää Markuksen, tuon varhaisimman evankeliumin, auktoriteettiaseman? Miksi Matteus ja Luukas ovat sen todistukselle niin uskollisia? Syy voi hyvinkin olla se, että evankelistat tiesivät, että Markus perustuu Pietarin todistukseen – eli se seisoo kalliopohjalla. Tämän vuoksi sitä ei voitu ohittaa tai syrjäyttää. Jos ajatellaan asiaa ihan historiallisesti, niin on vaikea selittää, että vuoden 70 paikkeilla joku tuikituntematon ja nimetön kaveri olisi kirjoittanut Markuksen evankeliumin, ja että suuret evankelistat Matteus ja Luukas olisivat kokeneet velvollisuudekseen olla tälle varhaiselle evankeliumille uskollisia, jos se ei perustuisi jonkun todella arvostetun ja tunnustetun lähteen varaan. Tämä siis vahvistaa väitettä, että juuri Pietari on Markuksen ykköslähde.
Hengel päättää teoksensa toteamalla, että kirkon ”apostolinen todistus” perustuu pääpiirteissään kahden suuren opettajan ja julistajan ääneen: Pietarin ja Paavalin. He todistavat Kristuksesta ja tuon todistuksen pohjalle koko kristinusko on rakentunut. Hengel vielä aivan aiheellisesti toteaa, että Pietarin ja Paavalin ohella on kolmaskin suuri todistaja nimittäin Johannes, jonka ääni kuuluu Johanneksen evankeliumissa.
Hengel kirjoittaa, että ”tämä yleinen 'apostolinen todistus', vaikkakin se sisältää selviä keskinäisiä jännitteitä, on kirkolle ainutlaatuinen (unique) piirre”. Tämä ”apostolinen todistus” luo kristinuskon vahvan perustan.
Lopuksi, monet ovat usein aliarvioinneet Pietarin roolin juuri siksi, että hän oli ”oppimaton kansanmies” (Ap. t. 4:13) Galileasta, ja siksi, että hän ei kirjoittanut yhtä paljon kirjeitä kuin Paavali. Paavali oli yhtä aikaa oppinut maailmankansalainen ja uskonnollinen fariseus. Hän oli saanut oppinsa Jerusalemissa Gamalielin jalkojen juuressa (Ap. t. 22:3; 26:4). Pietari taas oli maalaisjussi ja kalastaja. Hänellä ei ollut mitään sen kummempaa muodollista koulutusta, mutta hän oli Jeesuksen luotto-opetuslapsi, jolle Jeesus itse oli antanut ”taivasten valtakunnan avaimet”, Matt. 16. Mielestäni on täysin mahdollista, että Markus kirjoitti evankeliuminsa vuoden 70 paikkeilla Roomassa pitkälti Pietarin kerronnan pohjalta. Tämä näkemys saa paljon tukea alkukirkon historiasta. Papias, Hierapoliksen piispa (130-l), Ireneos Lyonilainen (180-l) ja Klement Aleksandrialainen (200-l) vahvistavat kirjoituksissaan, että evankelista Markus oli Pietarin tulkitsija ja opetuslapsi. On hyvin mahdollista, että Pietarin julistus ja vaikutus näkyy Markuksen evankeliumissa ja sen myötä tietysti myös Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Pietarin sanoma on järkähtämätön kuin kallio. Vuonna 30, vain muutama viikko Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, hän julisti jerusalemilaisille: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana”, Ap. t. 2:40.
lauantai 24. toukokuuta 2008
1. Pietarin kirje: osa V. Pitääkö keisaria kunnioittaa?
Tämän aiheen käsittelyn alkuun on laitettava linkki ulkoministerimme Stubbin blogiin, joka löytyy tästä. Siinä hän kertoo aika avoimesti, millaista on ulkoministerin arki.
Alkuseurakuntaa syytettiin esivallan vastustamisesta: Ap. t. 17:7. 'Kaikki he rikkovat keisarin säädöksiä ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.' Se, että kristityt kutsuivat Jeesusta Herraksi ja Kristukseksi ärsytti roomalaisia.
Juutalaisuudessa keisarin kunnioittaminen oli joillekin ääriryhmille erittäin vaikea pala, koska ajateltiin, että Israelilla ei ole muuta Herraa kuin Jumala. Selootit esimerkiksi eivät hyväksyneet keisarin ylivaltaa: Ant. 18:23, vrt. m. Abot. 4:1. Toisaalta juutalaiset maksoivat Roomalle veroja ja temppelissä uhrattiin keisarin puolesta (Bell. 2:197, Josefus – Contra Apion 2:77, Filon – Leg. 157:355 - 356) samoin Rooman menestyksen puolesta rukoiltiin. Jakeen Jer. 29:7 esikuvan mukaisesti juutalaiset tunnustivat poliittiset tosiasiat ja palvelivat kutakuinkin lojaalisti Roomaa, mutta mielellään niin, että heidän ei pitäisi tehdä kompromisseja oman uskonsa ja kansallisen identiteettinsä kanssa.
Tästä huolimatta jotkut juutalaiset ääriryhmät kielsivät maksamasta Roomalle veroa tai kunnioittamasta keisaria. He olivat ”tikarimiehiä”, selootteja tai epämääräisiä rosvo- ja sissiryhmiä, tai sitten jotain maltillisempia uskonnollisia porukoita. Näissä ryhmissä toivottiin myös, että koko maailman Herra ja valtias (Messias) nousisi juutalaisten keskuudesta, Josefuksen Juutalaissodan historia (Bell) 6:312.
Josefus kertoo syyn, joka vaikutti paljon siihen, että juutalaissota käytiin vuosina 66 - 73jKr. Bell. 6:314: 'Kaikkein eniten heitä (tiettyjä juutalaisia) kiihotti sotaan eräs epäselvä oraakkeli, joka niin ikään oli heidän pyhissä kirjoituksissaan. Sen mukaan juuri tuona aikana heidän maastaan lähtisi joku, joka hallitsee koko maanpiiriä. Tämän he luulivat tarkoittavan jotakuta omaa kansalaistaan.' Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että tuo 'epäselvä oraakkeli' viittaa jakeisiin kuten Dan. 7:13 - 14, joiden mukaan Ihmisen Poika tulee hallitsemaan koko maailmaa.
Rooman valtaa pidettiin vain väliaikaisena pahana. Tällaiset kapinalliset sissit olivat valmiit kuolemaan roomalaisten kidutuksiin ennen kuin tunnustivat keisarin Herrakseen, Bell. 7:419. Näissä piireissä ajateltiin, että jos juutalainen maksaa veroa Roomalle, niin hän on yhtä huono kuin pakana. Heillä ei ole mitään eroa, Bell.7:254 – 255. Tällaisten ajatusten valossa Johanneksen evankeliumiin tallennettu ylipapin vastaus Pilatukselle tuntuu aika hurjalta, Joh. 19:15; 'Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari!'
Kristittyjä on käsketty alistumaan esivallan alaisuuteen, koska se pitää yllä järjestystä. Juutalaiset ja kristityt ovat ajatelleet, että esivalta on parhaillaan Jumalan palvelija. Tämä on esivallan tarkoitus: Room. 13:1 – 10, 2. Piet. 2:13 – 14. Josefus kertoo, että essealaiset (he olivat superhurskas juutalainen lahko Jeesuksen ajoilta) ajattelivat vähän samalla tavalla kuin Paavali, jonka mukaan ei ’ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin’, Room. 13. Josefus kertoo, että essealaisten mukaan, Bell.2:140, ’kukaan ei nouse johtoasemaan muuten kuin Jumalan tahdosta.’ Jeremian kirjassa maanpakolaisia kehotetaan toimimaan sen kaupungin parhaaksi, missä he milloinkin ovat, Jer. 29:7.
Alkuseurakuntaa syytettiin esivallan vastustamisesta: Ap. t. 17:7. 'Kaikki he rikkovat keisarin säädöksiä ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.' Se, että kristityt kutsuivat Jeesusta Herraksi ja Kristukseksi ärsytti roomalaisia.
Juutalaisuudessa keisarin kunnioittaminen oli joillekin ääriryhmille erittäin vaikea pala, koska ajateltiin, että Israelilla ei ole muuta Herraa kuin Jumala. Selootit esimerkiksi eivät hyväksyneet keisarin ylivaltaa: Ant. 18:23, vrt. m. Abot. 4:1. Toisaalta juutalaiset maksoivat Roomalle veroja ja temppelissä uhrattiin keisarin puolesta (Bell. 2:197, Josefus – Contra Apion 2:77, Filon – Leg. 157:355 - 356) samoin Rooman menestyksen puolesta rukoiltiin. Jakeen Jer. 29:7 esikuvan mukaisesti juutalaiset tunnustivat poliittiset tosiasiat ja palvelivat kutakuinkin lojaalisti Roomaa, mutta mielellään niin, että heidän ei pitäisi tehdä kompromisseja oman uskonsa ja kansallisen identiteettinsä kanssa.
Tästä huolimatta jotkut juutalaiset ääriryhmät kielsivät maksamasta Roomalle veroa tai kunnioittamasta keisaria. He olivat ”tikarimiehiä”, selootteja tai epämääräisiä rosvo- ja sissiryhmiä, tai sitten jotain maltillisempia uskonnollisia porukoita. Näissä ryhmissä toivottiin myös, että koko maailman Herra ja valtias (Messias) nousisi juutalaisten keskuudesta, Josefuksen Juutalaissodan historia (Bell) 6:312.
Josefus kertoo syyn, joka vaikutti paljon siihen, että juutalaissota käytiin vuosina 66 - 73jKr. Bell. 6:314: 'Kaikkein eniten heitä (tiettyjä juutalaisia) kiihotti sotaan eräs epäselvä oraakkeli, joka niin ikään oli heidän pyhissä kirjoituksissaan. Sen mukaan juuri tuona aikana heidän maastaan lähtisi joku, joka hallitsee koko maanpiiriä. Tämän he luulivat tarkoittavan jotakuta omaa kansalaistaan.' Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että tuo 'epäselvä oraakkeli' viittaa jakeisiin kuten Dan. 7:13 - 14, joiden mukaan Ihmisen Poika tulee hallitsemaan koko maailmaa.
Rooman valtaa pidettiin vain väliaikaisena pahana. Tällaiset kapinalliset sissit olivat valmiit kuolemaan roomalaisten kidutuksiin ennen kuin tunnustivat keisarin Herrakseen, Bell. 7:419. Näissä piireissä ajateltiin, että jos juutalainen maksaa veroa Roomalle, niin hän on yhtä huono kuin pakana. Heillä ei ole mitään eroa, Bell.7:254 – 255. Tällaisten ajatusten valossa Johanneksen evankeliumiin tallennettu ylipapin vastaus Pilatukselle tuntuu aika hurjalta, Joh. 19:15; 'Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari!'
Kristittyjä on käsketty alistumaan esivallan alaisuuteen, koska se pitää yllä järjestystä. Juutalaiset ja kristityt ovat ajatelleet, että esivalta on parhaillaan Jumalan palvelija. Tämä on esivallan tarkoitus: Room. 13:1 – 10, 2. Piet. 2:13 – 14. Josefus kertoo, että essealaiset (he olivat superhurskas juutalainen lahko Jeesuksen ajoilta) ajattelivat vähän samalla tavalla kuin Paavali, jonka mukaan ei ’ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin’, Room. 13. Josefus kertoo, että essealaisten mukaan, Bell.2:140, ’kukaan ei nouse johtoasemaan muuten kuin Jumalan tahdosta.’ Jeremian kirjassa maanpakolaisia kehotetaan toimimaan sen kaupungin parhaaksi, missä he milloinkin ovat, Jer. 29:7.
torstai 22. toukokuuta 2008
1. Pietarin kirje: osa IV Imitatio Dei - Jumalan kuva
Eilen illalla oli siis se Kristus-kulkue. Paikalla oli paljon porukkaa.. ehkä noin 500. Kaupunki oli vain muuten aika hiljainen. Kaikki meni hyvin. Marssijoita oli katolilaisesta ja ortodoksista kirkosta, vapaista suunnista ja myös meitä ev.lut. kirkosta tulevia.
Imitatio Dei – Imitatio Christi
’Olkaa täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.’ Matt. 5:48. Tällainen aika hämmentävä ja kohtuuttoman kovalta tuntuva ajatus löytyy useasti Raamatusta: 3. Moos. 11:44, Jaak. 1:4 jne. Myös Pietari vetoaa tähän ajatukseen kehottaen kristittyjä seuraamaan Jumalaa: 1. Piet. 1:16. Jumala on pyhä, ja hän ei siedä epäpyhyyttä ympärillään. Hänen pyhyytensä tarttuu. Niinpä kun hän toimii langenneen ihmiskunnan keskellä, niin hänen palvelijansa ovat pyhiä: Jes. 11:9, 48:2, 4. Moos. 15:40, Jes. 6:5 – 9. Tällainen ajatus siitä, että Jumalan palvelijat ja hänen lapsensa loistavat Jumalan piirteitä ja valoa – pyhyyttä – tähän maailmaan, tulee aika selvästi esille Jeesuksen puheessa viimeisestä tuomiosta: Matt. 25:31 – 46. ’Nämä taivaan Isän siunaamat’ tekevät Jumalan tekoja tämän langenneen maailman keskellä. He vaatettavat alastomat, ruokkivat nälkäiset, juottavat janoiset, lohduttavat toivottomia, vierailevat vankien luona jne, vrt. Ps. 146. He ovat armahtavaisia ja anteeksiantavia, niin kuin Jumala. Tai siis Jumala on kristittyjen eettinen mittapuu. Anna anteeksi 77kertaa, kulje toinen virsta, lainaa ilman toivoa siitä, että saisit joskus takaisin, kutsu juhliin ihmisiä, jotka eivät voi palkita sinua, rakasta vihollisiasi, itke itkevien ja iloitse iloitsevien kanssa. Pietari viittaa tällaisiin ajatuksiin jakeissa 1. Piet. 3:8 – 9, 13 – 17. Ihmisen peruskutsumus olla 'Jumalan kuva', 1. Moos. 1:27, liittyy näihin imitaatio-juttuihin.
Paavali sanoo, että seurakunta on Kristuksen ruumis, ja että ’en enää elä minä, vaan Kristus minussa.’ Tällainen laki on ihmiselle mahdoton, mutta Kristus voi sen toteuttaa ja Raamatun mukaan hän asuu omiensa sydämessä Pyhän Hengen kautta.
Pyhä Jumala on Jeesuksessa kutsunut meidät yhteyteensä ja palvelijoikseen tässä maailmassa, Room. 8:30, 9:11, 24 – 26. Tämä ajatus on Pietarille tosi tärkeä: 1. Piet. 2:9, 21, 3:6, 9, 5:10, koska hän painottaa niin paljon Kristuksen seuraamisen merkitystä. Imitatio Dei on latinaa ja se tarkoittaa Jumalan imitoimista eli matkimista, seuraamista. Pietari puhuu siitä, että tämän kutsun myötä kristityt noudattavat uutta elämäntapaa. Kun Pietari puhuu tästä niin hän käyttää juuri sanaa elämäntapa: 1. Piet. 1:15, 18, 2:12, 3:1, 2, 16; 2. Piet. 2:7, 3:11. Jumalan kanssa on vaikea elää, jos kutsuttu elää tämän maailman elämäntavan mukaan, 1. Joh. 1:6 – 7. Tällaiset ajatukset Jumalan jäljittelystä pohjautuvat erityisesti jakeisiin 3. Moos. 19:2 ja 11:44 – 45 ja 20:7.
Pietarin 1. kirjeessä pyhyys on kristityn tavoitteena, 1:13 – 2:10. (Moraali ja Kristuksen seuraaminen: 1 Kor. 4:16, 11:1, Ef. 5:1, 1. Tess. 1:6, 2:14.) Seuraaminen edellyttää lujaa luottamusta edellä kulkijaan. Jakeissa 1. Piet. 2:12 - 3:7 Pietari käy läpi, mitä tämä uusi elämäntapa tarkoittaa normaalissa elämässä, jossa elämme suhteessa 1) esivaltaan, 2) johtajiamme, ja 3) perheen jäseniimme. Tällaisia listoja ja neuvoja löytyy myös Paavalilta: Ef. 5 – 6, Kol. 3.
Pietarin kirje on kirjoitettu seurakunnalle, joka eli vainojen keskellä. Tämän takia hän kirjoittaa, että kristittyjen tulee elää rauhassa tässä maailmassa, joka kohtelee heitä vihamielisesti. Pietari antaa seurakuntalaisille ohjeita, siitä miten heidän tulee elää ’moitteettomasti pakanoiden keskellä’, 2:12.
Imitatio Dei – Imitatio Christi
’Olkaa täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.’ Matt. 5:48. Tällainen aika hämmentävä ja kohtuuttoman kovalta tuntuva ajatus löytyy useasti Raamatusta: 3. Moos. 11:44, Jaak. 1:4 jne. Myös Pietari vetoaa tähän ajatukseen kehottaen kristittyjä seuraamaan Jumalaa: 1. Piet. 1:16. Jumala on pyhä, ja hän ei siedä epäpyhyyttä ympärillään. Hänen pyhyytensä tarttuu. Niinpä kun hän toimii langenneen ihmiskunnan keskellä, niin hänen palvelijansa ovat pyhiä: Jes. 11:9, 48:2, 4. Moos. 15:40, Jes. 6:5 – 9. Tällainen ajatus siitä, että Jumalan palvelijat ja hänen lapsensa loistavat Jumalan piirteitä ja valoa – pyhyyttä – tähän maailmaan, tulee aika selvästi esille Jeesuksen puheessa viimeisestä tuomiosta: Matt. 25:31 – 46. ’Nämä taivaan Isän siunaamat’ tekevät Jumalan tekoja tämän langenneen maailman keskellä. He vaatettavat alastomat, ruokkivat nälkäiset, juottavat janoiset, lohduttavat toivottomia, vierailevat vankien luona jne, vrt. Ps. 146. He ovat armahtavaisia ja anteeksiantavia, niin kuin Jumala. Tai siis Jumala on kristittyjen eettinen mittapuu. Anna anteeksi 77kertaa, kulje toinen virsta, lainaa ilman toivoa siitä, että saisit joskus takaisin, kutsu juhliin ihmisiä, jotka eivät voi palkita sinua, rakasta vihollisiasi, itke itkevien ja iloitse iloitsevien kanssa. Pietari viittaa tällaisiin ajatuksiin jakeissa 1. Piet. 3:8 – 9, 13 – 17. Ihmisen peruskutsumus olla 'Jumalan kuva', 1. Moos. 1:27, liittyy näihin imitaatio-juttuihin.
Paavali sanoo, että seurakunta on Kristuksen ruumis, ja että ’en enää elä minä, vaan Kristus minussa.’ Tällainen laki on ihmiselle mahdoton, mutta Kristus voi sen toteuttaa ja Raamatun mukaan hän asuu omiensa sydämessä Pyhän Hengen kautta.
Pyhä Jumala on Jeesuksessa kutsunut meidät yhteyteensä ja palvelijoikseen tässä maailmassa, Room. 8:30, 9:11, 24 – 26. Tämä ajatus on Pietarille tosi tärkeä: 1. Piet. 2:9, 21, 3:6, 9, 5:10, koska hän painottaa niin paljon Kristuksen seuraamisen merkitystä. Imitatio Dei on latinaa ja se tarkoittaa Jumalan imitoimista eli matkimista, seuraamista. Pietari puhuu siitä, että tämän kutsun myötä kristityt noudattavat uutta elämäntapaa. Kun Pietari puhuu tästä niin hän käyttää juuri sanaa elämäntapa: 1. Piet. 1:15, 18, 2:12, 3:1, 2, 16; 2. Piet. 2:7, 3:11. Jumalan kanssa on vaikea elää, jos kutsuttu elää tämän maailman elämäntavan mukaan, 1. Joh. 1:6 – 7. Tällaiset ajatukset Jumalan jäljittelystä pohjautuvat erityisesti jakeisiin 3. Moos. 19:2 ja 11:44 – 45 ja 20:7.
Pietarin 1. kirjeessä pyhyys on kristityn tavoitteena, 1:13 – 2:10. (Moraali ja Kristuksen seuraaminen: 1 Kor. 4:16, 11:1, Ef. 5:1, 1. Tess. 1:6, 2:14.) Seuraaminen edellyttää lujaa luottamusta edellä kulkijaan. Jakeissa 1. Piet. 2:12 - 3:7 Pietari käy läpi, mitä tämä uusi elämäntapa tarkoittaa normaalissa elämässä, jossa elämme suhteessa 1) esivaltaan, 2) johtajiamme, ja 3) perheen jäseniimme. Tällaisia listoja ja neuvoja löytyy myös Paavalilta: Ef. 5 – 6, Kol. 3.
Pietarin kirje on kirjoitettu seurakunnalle, joka eli vainojen keskellä. Tämän takia hän kirjoittaa, että kristittyjen tulee elää rauhassa tässä maailmassa, joka kohtelee heitä vihamielisesti. Pietari antaa seurakuntalaisille ohjeita, siitä miten heidän tulee elää ’moitteettomasti pakanoiden keskellä’, 2:12.
tiistai 20. toukokuuta 2008
1. Pietarin kirje: osa III - kuin lammas susien keskellä, vai kuin susi susien joukossa?
Kristityn identiteetti
Pietarille on tosi tärkeää kertoa, millä pohjalla kristitty seisoo. Mikä on hänen identiteetin pohja? Kuka kristitty on? Vain tältä identiteetin pohjalta voidaan ymmärtää sitä vaativalta tuntuvaa eettistä ohjeistusta, joka löytyy UT:sta. Vihan lapsen ei voi odottaa ’kääntävän toista poskea’ ja ’rakastavan, niitä, jotka häntä vainoavat.’ Ei susi voi käyttäytyä kuin lammas. Nämä eettiset velvoitteet alkavat Pietarin kirjassa aina sanoilla ’tämän takia..’ 1. Piet. 1:13 ja 2:1. ’Vyöttäytykää siis.. ja jättäkää siis.’ Pietari antaa kristityille kutsun pyhyyteen. Tämä kutsu tulee kahdessa osassa: 1:13 – 25 ja 2:1 – 10. Jakeissa 1:13 – 25 meitä kehotetaan elämään taivaan Isän pyhyyden yhteydessä, jakeissa 2:1 – 10, taas Kristuksen yhteydessä. Tämän yhteyden pitäisi vaikuttaa meidän käytännön tekoihin.
Pietari liittää seurakuntaan erilaisia yhteisöllisiä nimikkeitä, joilla VT:ssä kutsutaan Israelia. Seuraunta on temppeli-yhteisö, 1. Piet. 2, samoin kuin jakeen 2. Moos. 19:6 mukaisesti seurakunta on Jumalan pappisvaltakunta. Pietarin aikana Israelissa asui noin miljoona juutalaista, ja diasporassa noin 2 – 4 miljoonaa juutalaista, Ant. 12:149. Pietarin ja monien muiden UT:n kirjoittajien mukaan kristityt olivat ’muukalaisia maan päällä’: 1. Piet. 2:11, Hepr. 11:13, Ef. 2:19, Fil. 3:20. Heidän kääntyminen oli ja on ennustettu: Room. 8:29 – 30 ja Ef. 1:11.
Me saamme perinnön, joka on valmis, ja joka odottaa meitä taivaissa, 1:3 - 12. Perintö ja toivo paljastuvat ihan kohta. Odotamme sen ilmestymistä täällä monien surujen keskellä, muukalaisina, mutta sanomattoman ilon ja riemun vallassa uskossa. Tästä meille koittavasta armosta ja pelastuksesta ovat profeetat ennustaneet, 1. Piet. 1:10. Enkelitkin haluavat edes vilkaista tätä meille koittanutta evankeliumia, 1. Piet. 1:12. Tämä lisäksi ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä’, Room. 8:18 – 19.
Meidät on lunastettu kalliisti Kristuksen, Jumalan karitsan verellä tämän pahan maailman vallasta, 1. Piet. 1:19. Pietari viittaa ensimmäisen pääsiäisen tapahtumiin, jolloin karitsan veri suojeli heprealaisia. Nyt Kristuksen veri suojelee Jeesuksen omia, 1. Piet. 2:22 – 24, Jes. 53 ja 1. Kor. 10:1 – 5. Muun muassa tällä tavalla Jeesuksen kuolemaa tulkitsi Paavali, 1. Kor. 5:7.
Pietari puhuu siitä, että meidät on lunastettu 'turhanpäiväisetä elämästä’, 1:18, rikkaaseen elämään. Tällainen jyrkkä retoriikkaa vaikuttaa varmasti aika kovalta nykylukijan mielessä. Apostolit eivät arvostaneet pakanallista elämää. Heidän mielestään se oli täyttä turhuutta, se kulkee pitkin ’riettauden virtaa’, 1. Piet. 4:4; 1. Kor. 3:20, Ef. 4:17 - 19, Room. 1:21, 3. Moos. 17:7. Opetuksessaan Jeesus käytti pakanoita usein huonoina esimerkkeinä, joita ei pidä seurata. Rukoillessaan ’he hokevat tyhjää’, Matt. 6:7. He tervehtivät vain ystäviään, Matt. 5:47. He tavoittelevat kovasti maallisia asioita kuten vaatteita, ruokaa ja juomaa, eivätkä Jumalan valtakuntaa, Matt. 6:31 – 32, Luuk. 12:30. Opetuslasten ei tule johtaa pakanoiden esimerkin mukaisesti, vaan Jeesusta, Ihmisen Poikaa, seuraten – eli palvellen: Mark. 10:42, Luuk. 22:25 – 26. Samalla tavalla Jeesus käytti huonoina esimerkkeinä myös lainopettajia ja fariseuksia, joita hän syytti tekopyhyydestä, Matt. 6:16; 23:3 – 9.
Pietari antaa ymmärtää, että me ollaan matkalla, muukalaisina maan päällä, 1:18 – 19, vihamielisen maailman keskellä, joka ei ymmärrä meitä. Pelastus on siis vielä edessä, ja se koittaa täydellisesti silloin kun Kristus ilmestyy: 1:5, 2:2. Meidän pitää olla aina valmiita vastaamaan ’sävyisästi ja kunnioittavasti’, mihin meidän toivomme perustuu. 1. Piet. 3:16, vrt. m. Abot 2:14. Näitä kyselijöitä ei pidä pelätä, koska he eivät voi romuttaa meidän toivoamme.
ps. Olen lukenut tämän kevään aikana kolme Amos Ozin kirjaa. Oz on tämän hetken luetuimpia israelilaisia kirjailijoita. Varsinkin ihastuin Ozin vuonna 2002 julkaistuun romaaniin, jonka nimi on Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Ozin romaaneissa puhutaan aika paljon nyky-israelilaisten fiiliksistä. Mieheni Mikael -romaanissa eräs kirjan henkilöistä selittää, että juutalaiset eivät oikein sopeudu muiden kansojen malliin, eli heidän slangillaan ilmaistuna he eivät sopeudu elämään kuin susi susien joukossa, eli kuin kansakunta kansakuntien joukossa:) Toisaalta ongelmana on se, että he eivät enää uskalla, tai heillä ei ole varaa elää niin kuin 'lammas susien keskellä'. Tuo lampaan elämäntyyli on sellaista, että käännetään aina vain toinen poski ja rakastetaan vihollisia jne. Maanpakolaisuuden kivuliaat vainon vuodet eivät houkuta, mutta toisaalta, mikä on se hinta, jonka voi joutua maksamaan olemassaolonsa oikeudesta.
Pietarille on tosi tärkeää kertoa, millä pohjalla kristitty seisoo. Mikä on hänen identiteetin pohja? Kuka kristitty on? Vain tältä identiteetin pohjalta voidaan ymmärtää sitä vaativalta tuntuvaa eettistä ohjeistusta, joka löytyy UT:sta. Vihan lapsen ei voi odottaa ’kääntävän toista poskea’ ja ’rakastavan, niitä, jotka häntä vainoavat.’ Ei susi voi käyttäytyä kuin lammas. Nämä eettiset velvoitteet alkavat Pietarin kirjassa aina sanoilla ’tämän takia..’ 1. Piet. 1:13 ja 2:1. ’Vyöttäytykää siis.. ja jättäkää siis.’ Pietari antaa kristityille kutsun pyhyyteen. Tämä kutsu tulee kahdessa osassa: 1:13 – 25 ja 2:1 – 10. Jakeissa 1:13 – 25 meitä kehotetaan elämään taivaan Isän pyhyyden yhteydessä, jakeissa 2:1 – 10, taas Kristuksen yhteydessä. Tämän yhteyden pitäisi vaikuttaa meidän käytännön tekoihin.
Pietari liittää seurakuntaan erilaisia yhteisöllisiä nimikkeitä, joilla VT:ssä kutsutaan Israelia. Seuraunta on temppeli-yhteisö, 1. Piet. 2, samoin kuin jakeen 2. Moos. 19:6 mukaisesti seurakunta on Jumalan pappisvaltakunta. Pietarin aikana Israelissa asui noin miljoona juutalaista, ja diasporassa noin 2 – 4 miljoonaa juutalaista, Ant. 12:149. Pietarin ja monien muiden UT:n kirjoittajien mukaan kristityt olivat ’muukalaisia maan päällä’: 1. Piet. 2:11, Hepr. 11:13, Ef. 2:19, Fil. 3:20. Heidän kääntyminen oli ja on ennustettu: Room. 8:29 – 30 ja Ef. 1:11.
Me saamme perinnön, joka on valmis, ja joka odottaa meitä taivaissa, 1:3 - 12. Perintö ja toivo paljastuvat ihan kohta. Odotamme sen ilmestymistä täällä monien surujen keskellä, muukalaisina, mutta sanomattoman ilon ja riemun vallassa uskossa. Tästä meille koittavasta armosta ja pelastuksesta ovat profeetat ennustaneet, 1. Piet. 1:10. Enkelitkin haluavat edes vilkaista tätä meille koittanutta evankeliumia, 1. Piet. 1:12. Tämä lisäksi ’koko luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä’, Room. 8:18 – 19.
Meidät on lunastettu kalliisti Kristuksen, Jumalan karitsan verellä tämän pahan maailman vallasta, 1. Piet. 1:19. Pietari viittaa ensimmäisen pääsiäisen tapahtumiin, jolloin karitsan veri suojeli heprealaisia. Nyt Kristuksen veri suojelee Jeesuksen omia, 1. Piet. 2:22 – 24, Jes. 53 ja 1. Kor. 10:1 – 5. Muun muassa tällä tavalla Jeesuksen kuolemaa tulkitsi Paavali, 1. Kor. 5:7.
Pietari puhuu siitä, että meidät on lunastettu 'turhanpäiväisetä elämästä’, 1:18, rikkaaseen elämään. Tällainen jyrkkä retoriikkaa vaikuttaa varmasti aika kovalta nykylukijan mielessä. Apostolit eivät arvostaneet pakanallista elämää. Heidän mielestään se oli täyttä turhuutta, se kulkee pitkin ’riettauden virtaa’, 1. Piet. 4:4; 1. Kor. 3:20, Ef. 4:17 - 19, Room. 1:21, 3. Moos. 17:7. Opetuksessaan Jeesus käytti pakanoita usein huonoina esimerkkeinä, joita ei pidä seurata. Rukoillessaan ’he hokevat tyhjää’, Matt. 6:7. He tervehtivät vain ystäviään, Matt. 5:47. He tavoittelevat kovasti maallisia asioita kuten vaatteita, ruokaa ja juomaa, eivätkä Jumalan valtakuntaa, Matt. 6:31 – 32, Luuk. 12:30. Opetuslasten ei tule johtaa pakanoiden esimerkin mukaisesti, vaan Jeesusta, Ihmisen Poikaa, seuraten – eli palvellen: Mark. 10:42, Luuk. 22:25 – 26. Samalla tavalla Jeesus käytti huonoina esimerkkeinä myös lainopettajia ja fariseuksia, joita hän syytti tekopyhyydestä, Matt. 6:16; 23:3 – 9.
Pietari antaa ymmärtää, että me ollaan matkalla, muukalaisina maan päällä, 1:18 – 19, vihamielisen maailman keskellä, joka ei ymmärrä meitä. Pelastus on siis vielä edessä, ja se koittaa täydellisesti silloin kun Kristus ilmestyy: 1:5, 2:2. Meidän pitää olla aina valmiita vastaamaan ’sävyisästi ja kunnioittavasti’, mihin meidän toivomme perustuu. 1. Piet. 3:16, vrt. m. Abot 2:14. Näitä kyselijöitä ei pidä pelätä, koska he eivät voi romuttaa meidän toivoamme.
ps. Olen lukenut tämän kevään aikana kolme Amos Ozin kirjaa. Oz on tämän hetken luetuimpia israelilaisia kirjailijoita. Varsinkin ihastuin Ozin vuonna 2002 julkaistuun romaaniin, jonka nimi on Tarina rakkaudesta ja pimeydestä. Ozin romaaneissa puhutaan aika paljon nyky-israelilaisten fiiliksistä. Mieheni Mikael -romaanissa eräs kirjan henkilöistä selittää, että juutalaiset eivät oikein sopeudu muiden kansojen malliin, eli heidän slangillaan ilmaistuna he eivät sopeudu elämään kuin susi susien joukossa, eli kuin kansakunta kansakuntien joukossa:) Toisaalta ongelmana on se, että he eivät enää uskalla, tai heillä ei ole varaa elää niin kuin 'lammas susien keskellä'. Tuo lampaan elämäntyyli on sellaista, että käännetään aina vain toinen poski ja rakastetaan vihollisia jne. Maanpakolaisuuden kivuliaat vainon vuodet eivät houkuta, mutta toisaalta, mikä on se hinta, jonka voi joutua maksamaan olemassaolonsa oikeudesta.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
1. Pietarin kirje: osa II
Kuka, kenelle, miksi, milloin, missä?
Kuka oli Pietari?
Simon Pietari oli galilealainen kalastaja, joka oli yksi niistä 12:sta. Hän oli opetuslapsijoukon puhemies, ja hän toimi keulahahmona myös alkuseurakunnassa, Ap. t. 1:15; 2:14 -15; 4:8 – 9; Gal. 2:9. Pietari kuului sisäpiirin sisäpiiriin, eli 12:sta opetuslapsen sisällä olevaan kolmen hengen ydinporukkaan, johon kuului hänen lisäksi Sebedeuksen veljekset Jaakob ja Johannes. Tämä ydinporukka sai lähimmin seurata Jeesuksen elämää, Mark. 5:37; 9:2; 14:33. Pietari ja muut Jeesuksen lähimmät opetuslapset (12) saivat kuulua porukkaan, jolle ’uskottiin Jumalan valtakunnan salaisuus’, Mark. 4:11. He olivat läsnä kun Jeesus puhui uudesta liitosta pääsiäisaterialla juuri ennen kuolemaansa, Luuk. 22. Pietari oli ollut Jeesuksen uskollisin opetuslapsi, tosin Jeesuksen viimeisen aterian jälkeen Pietari kielsi hänet kolmesti.
Jeesus antoi Pietarille hänen tehtäväänsä kuuluvia ennustuksia: 1) Pietari (tai hänen tuntemansa salaisuus) tulisi olemaan se kallio, jolle Jeesus rakentaa kirkkonsa, Matt 16:17 – 19. Jeesus lupasi tehdä Pietarista 2) ihmisten kalastajan, Mark. 1:17, 3:14. Ylösnoussut Jeesus valtuutti Pietarin paimeneksi, hoitamaan hänen lampaitaan siis seurakuntaa, Joh. 21:15 – 17. Kuolleista noustuaan Jeesus ilmestyi Pietarille: Luuk 24:34, 1. Kor. 15:5.
Pietaria kutsutaan usein Keefaaksi, joka oli aramealainen nimi. Jeesus itse oli antanut sen Pietarille, Matt 16:16 - 17. Paavali kirjoittaa, että Keefasta pidettiin Jerusalemin tukipylväänä, Gal 2. Pietari kutsumuksena oli erityisesti toimia ’ympärileikattujen apostolina’, Gal. 2. Jeesus ja Paavali olivat miehiä, joilla oli suunnitelma. Pietarin oli lähetetty juutalaisten apostoliksi, Gal 2.
Alkuseurakunnan suuret johtajat ottivat välillä kovasti yhteen. Paavali syyti Pietaria tekopyhäksi sen johdosta, että Pietari oli eristäytynyt Antiokian seurakunnassa ateriayhteydestä pakana-taustaisten kristittyjen kanssa, Gal. 2:13 – 14. Myöhemmät kristilliset tekstit kertovat, että Pietari vaikutti myöhemmin paljon Roomassa, jossa hän m. m. julisti evankeliumia kaupungin synagogissa. Perimätieto myös kertoo, että hänet teloitettiin pää alaspäin ristiinnaulitsemalla Roomassa vuonna 64. Paavali kirjoittaa, että Korintissa Pietarilla oli paljon tukijoita, ja hänen ympärilleen oli muodostunut jonkinlainen kuppikunta, 1. Kor. 1:12. Uusi testamentti ei kerro Pietarin reissuista mitään luvun Ap. t. 15 jälkeen eli vuoden 49 jälkeen. Pietari ei myöskään ollut Jerusalemissa kun Paavali pidätettiin siellä vuonna 56, Ap. t. 21. Paavali kertoo, että Keefas oli paljon matkoilla, ja että hän otti vaimonsa mukaan näille lähetysmatkoille, 1 Kor. 9:5.
Kenelle ja missä ja koska?
Kirje on kirjoitettu Roomassa, 1. Piet. 5:13, jonka peitenimenä on Babylonia, kuten myös Ilmestyskirjassa 14:8. Kirje on kirjoitettu pakanuudesta kääntyneille kristityille: 1. Piet. 1:14, 18, 2:9 – 10, 2:25, 3:6, 4:3 – 4. Vrt. Gal 2:6 – 11. Vaikka Pietari oli ensisijaisesti juutalaisten apostoli, niin hän julisti myös pakanoille. Samalla lailla Paavali oli ensisijaisesti pakanoiden apostoli, mutta Apostolien teoissa kerrotaan, että kun hän tuli johonkin kaupunkiin, niin hän meni aina ensimmäiseksi synagogaan. Eräät tutkijat kuvaavat tätä kirjettä ’apokalyptiseksi kirjeeksi Israelille’. Kyseiset tutkijat vertaavat tätä kirjettä seuraavanlaisiin ’apokalyptisiin kirjeisiin’ tai teksteihin: Jer. 29:4 – 23, 2. Bar. 78 – 87, 2. Makk. 1:1 – 10. Ap. t. 15:23 – 29.
Kyseinen kirje sisältää Ut:n kirjeistä toiseksi eniten viittauksia Vt:n teksteihin. Eniten viittauksia Vt:n teksteihin löytyy Ilmestyskirjasta. Kirjeen kerronnan pohjalta, samoin kuin historian tapahtumien pohjalta, on syytä ajatella, että 1. Piet. on kirjoitettu vuosien 62 – 64 välisenä aikana. Kirkkoisä Klement viittaa tähän kirjeeseen vuonna 96 eli joka tapauksessa se on kirjoitettu jonkin aikaa ennen tuota vuotta.
Kirje on kirjoitettu kristityille, jotka olivat taustaltaan entisiä pakanoita: 1:14, 18, 2:9 – 10, 2:25, 3:6, 4:3 – 4. He eivät siis enää ole pakanoita, vaan he ovat nykyisiä pyhiä: Ap. t. 17:30, Gal. 4:8 – 9, Ef. 4:18, 1. Tess. 2:3, 4:5. He elävät pyhinä pakanoiden keskellä. Julistavat heille ’Jumalan suuria tekoja’, ’elävät moitteettomasti’ ja ’pyrkivät kiihkeästi tekemään hyvää’. He rakastavat vihamiehiään, kääntävät toisen posken jne. 1. Piet. 3:11, 13, 16. Kaiken toiminnan tarkoitus on, että ’Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.’ 4:11.
Kuka oli Pietari?
Simon Pietari oli galilealainen kalastaja, joka oli yksi niistä 12:sta. Hän oli opetuslapsijoukon puhemies, ja hän toimi keulahahmona myös alkuseurakunnassa, Ap. t. 1:15; 2:14 -15; 4:8 – 9; Gal. 2:9. Pietari kuului sisäpiirin sisäpiiriin, eli 12:sta opetuslapsen sisällä olevaan kolmen hengen ydinporukkaan, johon kuului hänen lisäksi Sebedeuksen veljekset Jaakob ja Johannes. Tämä ydinporukka sai lähimmin seurata Jeesuksen elämää, Mark. 5:37; 9:2; 14:33. Pietari ja muut Jeesuksen lähimmät opetuslapset (12) saivat kuulua porukkaan, jolle ’uskottiin Jumalan valtakunnan salaisuus’, Mark. 4:11. He olivat läsnä kun Jeesus puhui uudesta liitosta pääsiäisaterialla juuri ennen kuolemaansa, Luuk. 22. Pietari oli ollut Jeesuksen uskollisin opetuslapsi, tosin Jeesuksen viimeisen aterian jälkeen Pietari kielsi hänet kolmesti.
Jeesus antoi Pietarille hänen tehtäväänsä kuuluvia ennustuksia: 1) Pietari (tai hänen tuntemansa salaisuus) tulisi olemaan se kallio, jolle Jeesus rakentaa kirkkonsa, Matt 16:17 – 19. Jeesus lupasi tehdä Pietarista 2) ihmisten kalastajan, Mark. 1:17, 3:14. Ylösnoussut Jeesus valtuutti Pietarin paimeneksi, hoitamaan hänen lampaitaan siis seurakuntaa, Joh. 21:15 – 17. Kuolleista noustuaan Jeesus ilmestyi Pietarille: Luuk 24:34, 1. Kor. 15:5.
Pietaria kutsutaan usein Keefaaksi, joka oli aramealainen nimi. Jeesus itse oli antanut sen Pietarille, Matt 16:16 - 17. Paavali kirjoittaa, että Keefasta pidettiin Jerusalemin tukipylväänä, Gal 2. Pietari kutsumuksena oli erityisesti toimia ’ympärileikattujen apostolina’, Gal. 2. Jeesus ja Paavali olivat miehiä, joilla oli suunnitelma. Pietarin oli lähetetty juutalaisten apostoliksi, Gal 2.
Alkuseurakunnan suuret johtajat ottivat välillä kovasti yhteen. Paavali syyti Pietaria tekopyhäksi sen johdosta, että Pietari oli eristäytynyt Antiokian seurakunnassa ateriayhteydestä pakana-taustaisten kristittyjen kanssa, Gal. 2:13 – 14. Myöhemmät kristilliset tekstit kertovat, että Pietari vaikutti myöhemmin paljon Roomassa, jossa hän m. m. julisti evankeliumia kaupungin synagogissa. Perimätieto myös kertoo, että hänet teloitettiin pää alaspäin ristiinnaulitsemalla Roomassa vuonna 64. Paavali kirjoittaa, että Korintissa Pietarilla oli paljon tukijoita, ja hänen ympärilleen oli muodostunut jonkinlainen kuppikunta, 1. Kor. 1:12. Uusi testamentti ei kerro Pietarin reissuista mitään luvun Ap. t. 15 jälkeen eli vuoden 49 jälkeen. Pietari ei myöskään ollut Jerusalemissa kun Paavali pidätettiin siellä vuonna 56, Ap. t. 21. Paavali kertoo, että Keefas oli paljon matkoilla, ja että hän otti vaimonsa mukaan näille lähetysmatkoille, 1 Kor. 9:5.
Kenelle ja missä ja koska?
Kirje on kirjoitettu Roomassa, 1. Piet. 5:13, jonka peitenimenä on Babylonia, kuten myös Ilmestyskirjassa 14:8. Kirje on kirjoitettu pakanuudesta kääntyneille kristityille: 1. Piet. 1:14, 18, 2:9 – 10, 2:25, 3:6, 4:3 – 4. Vrt. Gal 2:6 – 11. Vaikka Pietari oli ensisijaisesti juutalaisten apostoli, niin hän julisti myös pakanoille. Samalla lailla Paavali oli ensisijaisesti pakanoiden apostoli, mutta Apostolien teoissa kerrotaan, että kun hän tuli johonkin kaupunkiin, niin hän meni aina ensimmäiseksi synagogaan. Eräät tutkijat kuvaavat tätä kirjettä ’apokalyptiseksi kirjeeksi Israelille’. Kyseiset tutkijat vertaavat tätä kirjettä seuraavanlaisiin ’apokalyptisiin kirjeisiin’ tai teksteihin: Jer. 29:4 – 23, 2. Bar. 78 – 87, 2. Makk. 1:1 – 10. Ap. t. 15:23 – 29.
Kyseinen kirje sisältää Ut:n kirjeistä toiseksi eniten viittauksia Vt:n teksteihin. Eniten viittauksia Vt:n teksteihin löytyy Ilmestyskirjasta. Kirjeen kerronnan pohjalta, samoin kuin historian tapahtumien pohjalta, on syytä ajatella, että 1. Piet. on kirjoitettu vuosien 62 – 64 välisenä aikana. Kirkkoisä Klement viittaa tähän kirjeeseen vuonna 96 eli joka tapauksessa se on kirjoitettu jonkin aikaa ennen tuota vuotta.
Kirje on kirjoitettu kristityille, jotka olivat taustaltaan entisiä pakanoita: 1:14, 18, 2:9 – 10, 2:25, 3:6, 4:3 – 4. He eivät siis enää ole pakanoita, vaan he ovat nykyisiä pyhiä: Ap. t. 17:30, Gal. 4:8 – 9, Ef. 4:18, 1. Tess. 2:3, 4:5. He elävät pyhinä pakanoiden keskellä. Julistavat heille ’Jumalan suuria tekoja’, ’elävät moitteettomasti’ ja ’pyrkivät kiihkeästi tekemään hyvää’. He rakastavat vihamiehiään, kääntävät toisen posken jne. 1. Piet. 3:11, 13, 16. Kaiken toiminnan tarkoitus on, että ’Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.’ 4:11.
torstai 15. toukokuuta 2008
1. Pietarin kirje: johdanto
Käyn aina toisinaan Helsingin Raamattukoululla pitämässä luentoja jostain Raamatun kirjasta. Kuulun nykyisin myös kyseisen firman hallitukseen:) Tällä hetkellä työn alla on luento Hesekielistä, joka on yksi kiinostavimmista profeetoista! Näitä samoja profeettojen elämästä ja julkaisuista nousevia opetuksia kuullaan sitten myös milloin missäkin Mikaelin tilaisuudessa, jossa satun olemaan. Nyt joka tapauksessa laitan 1. Pietarin kirjeestä kirjoittamani jutun blogiini. Laitan sen monissa osissa, niin että kiinostuneet jaksavat lukea..
Youtubissa on video Kristus-päivästä, joka pidetään turkuhallissa lokakuussa 2008! Ja meidän Mikaelin oma pastorimmekin esiintyy siinä! Käykää katsomassa, ja suosittelen, että varmistatte oman paikkanne turkuhallissa jo nyt hyvissä ajoin, koska paikkoja on kuitenkin aika vähän. Tieto näistä jutuista löytyy tästä.
1. Piet. Johdanto
Tässä kirjeessä Pietari yrittää opettaa pakanuudesta Jumalan puoleen kääntyneille ihmisille uuden uskon, pelastuksen ja siihen perustuvan uuden identiteetin perusteita. Kirje on kirjoitettu kristityille, jotka asuvat pakanallisessa Rooman valtakunnassa. Näiden asioiden vuoksi tämä kirje on meille tämän päivän maallistuneen Euroopan keskellä asuville kristityille aika ajankohtainen. Kirjeessä painotetaan sellaisia kysymyksiä, kuin ’keitä me nyt olemme?’ Mikä on seurakuntalaisen identiteetti? Hän on elävänä kivenä Jumalan temppelissä, hän kuuluu kuninkaalliseen papistoon, hän on ’muukalainen maan päällä’, hän Kristuksen seuraaja, häntä kutsutaan olemaan ’pyhä, niin kuin’ hänen Herransa on pyhä; hän on vaikka mitä. Suuri osa näistä kristityn identiteetin keskeisistä nimikkeistä, ovat sellaisia nimikkeitä, joita VT:ssä liitetään Israeliin, Jumalan kansaan; esimerkiksi 2. Moos. 19:6, Jes. 43:20 – 22. Nyt tätä identiteettiä tarjotaan ei-juutalaisille uskoville, joiden aikaisempi identiteetti oli usein täysi nolla. Tämän identiteetin mullistuksen jälkeen Pietari kehottaa kristittyjä elämään tämän todellisen ja uuden identiteettinsä mukaisesti suhteessa itseensä, Jumalaan, lähimmäiseen, esivaltaan, esimieheen, ja aviopuolisoon.
Nämä raamatulliset identiteetin kuvaukset olivat roomalaisille erittäin vieraita ja outoja. Juutalaisille ne olivat paljon tutumpia. Tästä huolimatta Pietari, samoin kuin Paavali, haluaa, että myös ei-juutalaiset Kristuksen seuraajat ymmärtävät, mihin heidät on nyt liitetty, ja millaisessa isossa suunnitelmassa he nyt elävät. Meidän nykypäivän kristittyjen on aika hyvä tämän kirjeen pohjalta miettiä, mitä nämä raamatulliset nimikkeet oikein tarkoittavat meidän itsemme kohdalla. Mitä se tarkoittaa, että me olemme Jumalan pyhän papiston jäseniä, eläviä kiviä Jumalan rakennuksessa, Jumalan lapsia ja hänen todistajiaan? Oikeastaan koko UT:n todella tiukka eettinen opetus tulee ymmärrettäväksi vain sen pohjalta, että kristitty ymmärtää, kuka hän on Kristuksessa, Kristuksen pohjalla, häneen juurtuneena. Kun me huomaamme, keitä me Kristuksessa olemme, niin pikkuhiljaa, löydämme myös paikkamme tässä maailmassa, Jumalan suunnitelmissa. Eihän Jumalan pyhä papisto voi elää kuin kuka tahansa..
Youtubissa on video Kristus-päivästä, joka pidetään turkuhallissa lokakuussa 2008! Ja meidän Mikaelin oma pastorimmekin esiintyy siinä! Käykää katsomassa, ja suosittelen, että varmistatte oman paikkanne turkuhallissa jo nyt hyvissä ajoin, koska paikkoja on kuitenkin aika vähän. Tieto näistä jutuista löytyy tästä.
1. Piet. Johdanto
Tässä kirjeessä Pietari yrittää opettaa pakanuudesta Jumalan puoleen kääntyneille ihmisille uuden uskon, pelastuksen ja siihen perustuvan uuden identiteetin perusteita. Kirje on kirjoitettu kristityille, jotka asuvat pakanallisessa Rooman valtakunnassa. Näiden asioiden vuoksi tämä kirje on meille tämän päivän maallistuneen Euroopan keskellä asuville kristityille aika ajankohtainen. Kirjeessä painotetaan sellaisia kysymyksiä, kuin ’keitä me nyt olemme?’ Mikä on seurakuntalaisen identiteetti? Hän on elävänä kivenä Jumalan temppelissä, hän kuuluu kuninkaalliseen papistoon, hän on ’muukalainen maan päällä’, hän Kristuksen seuraaja, häntä kutsutaan olemaan ’pyhä, niin kuin’ hänen Herransa on pyhä; hän on vaikka mitä. Suuri osa näistä kristityn identiteetin keskeisistä nimikkeistä, ovat sellaisia nimikkeitä, joita VT:ssä liitetään Israeliin, Jumalan kansaan; esimerkiksi 2. Moos. 19:6, Jes. 43:20 – 22. Nyt tätä identiteettiä tarjotaan ei-juutalaisille uskoville, joiden aikaisempi identiteetti oli usein täysi nolla. Tämän identiteetin mullistuksen jälkeen Pietari kehottaa kristittyjä elämään tämän todellisen ja uuden identiteettinsä mukaisesti suhteessa itseensä, Jumalaan, lähimmäiseen, esivaltaan, esimieheen, ja aviopuolisoon.
Nämä raamatulliset identiteetin kuvaukset olivat roomalaisille erittäin vieraita ja outoja. Juutalaisille ne olivat paljon tutumpia. Tästä huolimatta Pietari, samoin kuin Paavali, haluaa, että myös ei-juutalaiset Kristuksen seuraajat ymmärtävät, mihin heidät on nyt liitetty, ja millaisessa isossa suunnitelmassa he nyt elävät. Meidän nykypäivän kristittyjen on aika hyvä tämän kirjeen pohjalta miettiä, mitä nämä raamatulliset nimikkeet oikein tarkoittavat meidän itsemme kohdalla. Mitä se tarkoittaa, että me olemme Jumalan pyhän papiston jäseniä, eläviä kiviä Jumalan rakennuksessa, Jumalan lapsia ja hänen todistajiaan? Oikeastaan koko UT:n todella tiukka eettinen opetus tulee ymmärrettäväksi vain sen pohjalta, että kristitty ymmärtää, kuka hän on Kristuksessa, Kristuksen pohjalla, häneen juurtuneena. Kun me huomaamme, keitä me Kristuksessa olemme, niin pikkuhiljaa, löydämme myös paikkamme tässä maailmassa, Jumalan suunnitelmissa. Eihän Jumalan pyhä papisto voi elää kuin kuka tahansa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)