Apostoli Johannes todistaa Jeesukseta sydäntuntumalta

Apostoli Johanneksen päivän teksteinä ovat Joh. 21:19–24 ja Sanl. 8:1, 22–30.

Tänään on kolmas joulupäivä ja se on pyhitetty apostoli Johannekselle. Päivän evankeliumi opettaa meille kolme asiaa Johanneksesta: 1) hän oli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, joka muistetaan siitä, että hän painautui viimeisellä aterialla Jeesuksen rintaa vasten, 2) hän todistaa Jeesuksesta ja, 3) hän on kirjoittanut tämän evankeliumin. Perimätieto kertoo, että juuri apostoli Johannes on tämä rakkain opetuslapsi ja niin siis evankeliumin kirjoittaja. Perimätieto myös kertoo, että apostoli Johannes kuoli Efesoksessa hyvin vanhana miehenä keisari Trajaniuksen aikoina toisen vuosisadan alussa. Jotkut kristityt uskoivat, niin kuin evankeliumista kuulimme, ettei tuo rakkain opetuslapsi kuolisi koskaan.

Päivän evankeliumikohta kiinnittää huomiota yhteen muistikuvaan Johanneksen elämästä, juuri siihen hetkeen kun Jeesuksen viimeisellä aterialla tämä rakkain opetuslapsi painoi päänsä Jeesuksen rintaa vasten ja kysyi, ”Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?” Joh. 13:25; 21:20. Uskon, että tuo tapaus on haluttu kertoa kahteen kertaan – luvussa Joh. 13 ja 21 – koska se tavallaan toimii takeena Johanneksen luotettavuudesta Jeesuksen todistajana ja evankeliumin uskollisena välittäjänä. Johannes tietää, mistä todistaa ja kirjoittaa. Hän kirjoittaa ja todistaa Kristuksen sydämeltä, sen mitä hän on nähnyt ja kuullut.

Joulun alla on hyvä muistaa, että Johannes ei kerro Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta niin kuin Luukas ja Matteus. Johannes vain sanoo, että Jeesus tuli ”Isän luota”, Sana tuli meidän keskellemme. Johanneksen luvussa 1 kerrotaan, että Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” Joh. 1:18. Sananlaskujen luvussa 8 sanotaan, että Jumalan Viisaus, joka on Jumalan esikoinen, on ollut olemassa ennen kaikkea muuta. Tämä Viisaus – esikoispoika – sai alkunsa ikuisuudessa. Sanl. 8:22–30:

”Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä… Olin läsnä kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle… Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.” 

Juuri siksi, että tämä esikoispoika oli Jumalan edessä, niin kuin poika leikkimässä hänen sylissään, hän voi kertoa meille, millainen on Isä. Juuri tämän vuoksi Jumalan esikoinen sanoo, ”Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee. Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin. Hyvin käy sen, joka minua kuulee… Joka minut löytää, löytää elämän.” Sanl. 8:32–35.

Juuri siksi, että Jeesus on tullut Isän luota, juuri siksi, että hän on ”aina Isän vierellä”, ainoastaan hän voi paljastaa meille Isän. Juuri tämän vuoksi Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan, 1:18, että 

”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet.” 

Johannes myös kertoo tässä alkuluvussa, että ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.” Joh. 1:14. Opetuslapset saivat siis Jeesusta katsellessaan katsoa Jumalan kirkkautta, joka on annettu ainokaiselle Pojalle. Halki evankeliumin apostoli Johannes kertoo, kuinka tuo Jumalan kirkkaus hetkittäin loisti kirkkaasti Pojan kautta. Kaanaan häiden loppusanoina todetaan, että ”tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanaassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.” Joh. 2:11.

Apostoli Johannes, rakkain opetuslapsi, voi kertoa meille totuuden Jeesuksesta juuri siksi, että hän on saanut katsella tätä kirkkautta, jonka ”Isä ainoalle Pojalleen antaa.” Tämän lisäksi Johannes ei vain kerro siitä, mitä hän on katsellut. Hän ei ole ulkopuolinen tarkkailija, puolueeton kertoja, vaan hän on täysillä mukana. Hän todistaa Jeesuksen sydämeltä, hän on Kristuksen ystävä ja rakkain opetuslapsi. 

Niin kuin vain Jeesus pystyy paljastamaan meille millainen on Isä Jumala, koska hän on ”aina Isän luona”, hänen sylissään, niin apostoli Johannes, joka on painautunut Jeesuksen rinnalle, voi kertoa meille totuuden Jeesuksesta. Evankeliumi kertoo, että rakkain opetuslapsi oli mukana silminnäkijänä Jeesuksen elämän tärkeimmissä kohdissa – syntymää lukuun ottamatta. Hän oli todistamassa Jeesuksen ihmeitä ja opetuksia, hän oli Jeesuksen ja kahden muun opetuslapsen kanssa kirkastusvuorella ja Getsemanessa. Tuo rakkain opetuslapsi oli Herran äidin kanssa ristin juurella todistamassa Jeesuksen kuoleman. Hän kohtasi kolmen päivän kuluttua ylösnousseen Kristuksen.

Päivän evankeliumikohdassa sanotaan, ”Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava.” Joh. 21:24. Ristin juuren tapahtumista kertoessaan tämä rakkain opetuslapsi vakuuttaa, ”Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta.” Joh. 19:35. Kerrottuaan kaikesta, Jeesuksen elämästä, persoonasta, teoista ja opetuksesta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta, hän kertoo todistuksensa syyn: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” Joh. 20:31.

Johannes on todellinen mystikko. Häneen teki lähtemättömän vaikutuksen se, mitä hän kuuli ja näki. Kristuksen palava rakkaus, totuus, risti ja Jumalan kirkkaus muuttivat hänet. Tuo Jeesuksen rakkain opetuslapsi, joka todistaa niin paljon Jumalan rakkaudesta, sai muiden opetuslasten kanssa kokea sen kuinka Jeesus ”osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.” Joh. 13:1. Myöhemmin Jeesuksen noustua kuolleista Johanneksesta tuli yksi tärkeimmistä apostoleista. Niin kuin Paavali kirjoittaa, ”Jaakob, Keefas ja Johannes” toimivat Jerusalemin alkuseurakunnan ”pylväinä” (Gal. 2:9). Johannes ja Pietari julistivat rohkeasti evankeliumia Jerusalemin asukkaille. Tämän vuoksi heidät pidätettiin ja ylipapit vannottivat heitä ankarasti puhumasta enää mitään Jeesuksesta. Silloin Johannes ja Pietari vastaavat näin: ”Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” Ap. t. 4:20.

Johannes on luotettava todistaja, joka tuntee Kristuksen sydämen. Evankeliumissa sanotaan Jeesuksesta, että ”kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla”, Matt. 9:35. ”Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi, ’Älä itke.’” Luuk. 7:13. Paavali kirjoittaa, että ”Kristuksen rakkaus pakottaa meitä” – tuo palava ja rakastava sääli, sai Kristuksen toimimaan, pelastamaan, julistamaan totuutta, evankeliumia, Jumalan valtakunnan sanomaa ja antamaan itsensä kokonaan meidän puolestamme. Kristuksen rakkain opetuslapsi tunsi hyvin tämän pohjattoman Kristuksen rakkauden. Sen vuoksi hän on luotettava todistaja.

Kristus haluaa osoittaa meille täydellistä rakkautta loppuun asti. Tämän lisäksi tästä täydellisestä rakkaudesta tulee meille malli siitä, mitä on Jumalan lasten elämä. Niin Jeesus opettaa jatkuvasti juuri Johanneksen evankeliumissa: ”Rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.” Älkää rakastako lähimmäistänne vain ”niin kuin itseänne”, vaan rakastakaa toisianne niin kuin itse Kristus on rakastanut teitä – loppuun asti täydellisesti, kaiken antaen. Pakottakoon meitä Kristuksen palava sääli, sydänäänet. Ehtoollisessa tiivistyy koko Kristuksen missio kahteen sanaan: ”teidän puolestanne.”

Yksinäisyys - inhimillinen tekijä kadoksissa

Meidän kulttuurimme on sairas ja sairauden nimi on yksinäisyys. Äskettäin Suomessa vieraillut neurologi Leonardo Emberti Gialloreti, sanoo juuri näin. Länsimaissa onnellisuuden ajatellaan olevan yhtä kuin vapautta, riippumattomuutta ja itsenäisyyttä. Kuitenkin kristinusko, joka on koko Lännen kulttuurin pohjalla, opettaa, että asia on päinvastoin. Onnellinen on riippuvainen, välittävä ja sellainen, joka kuuluu yhteisöön: perheeseen, seurakuntaan, sukuun jne.

Tämän viikon evankeliumiteksti (Joh. 5:1-15) on yksinäisyyden kannalta tosi osuva. Betesdan rampa mies oli yksinäinen. Hän makasi sairaiden, kuurojen, mykkien ja rampojen kanssa Betesdan altaan pylväiden varjossa. Hän odotti ihmettä, mutta vaikka ihme tapahtui ja enkeli astui altaaseen, niin se ei miestä vielä täysin auttanut. Hänen pelastuskertomuksestaan puuttui se ”inhimillinen tekijä”, ja tämän vuoksi hän ei parantunut. Hän oli ollut 38 vuotta sairautensa ja heikkoutensa kanssa yksin. Jeesus näki hänet ja tiesi, että hän oli kauan ollut sairautensa kanssa. Jeesus kysyi, ”tahdotko tulla terveeksi?” Tarkka käännös miehen vastauksesta kuuluu näin: ”Herra, minä en omaa ihmistä, joka veden liikkuessa heittäisi minut altaaseen”. Miehellä ei ollut vaimoa, äitiä, isää, siskoa, veljeä, ystävää tai omaishoitajaa, joka olisi häntä auttanut. ”Minulla ei ole ihmistä.” Vanhainkodeissa ja sairaalassa tuo miehen vastaus on monien kohdalla täyttä totta. Ihminen vanhentuu sairauksiensa kanssa liian usein yksin. Silloin olennainen kysymys on, onko sinulla joku, joka auttaa ja käy katsomassa.

Jeesus sanoi Betesdan sairaalle miehelle: ”nouse, ota vuoteesi ja mene”. Myös muissa kohdissa, kun Jeesus paransi halvaantuneen, hän käytti vastaavanlaista käskyä. Jakeessa Matt. 9:6 Jeesus sanoi halvaantuneelle: ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Gerasean riivatulle Jeesus sanoi, että ”mene kotiisi omaistesi luo…” Mark 5. Betesdan miehelle Jeesus ei kuitenkaan kerro, minne hänen pitäisi mennä. Hän vain sanoo ”mene”. Miehellä ei ollut kotia, omaisia, ystäviä tai tuttuja, joiden luo hän olisi voinut mennä.

Parannettu Betesdan mies, koditon, meni Herran kotiin eli temppeliin. Siellä me hänet seuraavaksi kohtaamme. Jeesus oli hävinnyt temppelin ihmisvilinään ja mies on juutalaisten tentattavana siitä, miten ja kuka hänet on parantanut. Tässä tilanteessa Joh. 5:14 ”Jeesus löysi miehen temppelissä”. Alkukielessä käytetään verbiä löytää: euriskoo. Nykykäännöksessä Jeesuksen kerrotaan Tavanneen miehen temppelissä. Jeesus kuitenkin Löysi miehen ja se tarkoittaa, että Jeesus oli etsinyt temppelin ihmisvilinästä tätä Betesdan miestä, jota kukaan ei ollut auttanut tai ilmeisesti kaivannut tai etsinyt 38 vuoteen. Se, että Jeesus etsii ihmistä, on kova arvonosoitus. Hän on tullut etsimään kadonneita. Jumala etsii häntä, josta muut eivät välitä, joissa muut eivät edes näe ihmisarvoa.

Miehen ensimmäinen vastaus ”minulla ei ole ihmistä” voidaan ehkä myös vapaasti tulkittuna ymmärtää luovasti siten, että mies ajatteli, että ”minulla ei ole ihmisarvoa”.

Kaikenlaisia kysymyksiä ja vastauksia

Luin eilen Johanneksen evankeliumin. Yksi asia, jota en ollut ennen huomannut, ponnahti mieleeni, nimittäin kysymykset, joita tässä tekstissä esitetään. Johanneksen evankeliumissa kysytään monia kysymyksiä, ja moneen kysymykseen ei anneta suoria, vaan epäsuoria vastauksia. Esimerkiksi Jeesuksen jäähyväispuhe on aika jännä. Siinä epäilevä Tuomas kysyy Jeesukselta, 14:5: 'Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?' Jeesus antaa vastauksen: minä olen tie, totuus ja elämä. Tämän jälkeen Filippus haluaa tarkentaa asioita ja hän kysyy Jeesukselta, että saisi nähdä Isän. Jeesus vastaa parilla tiukalla kysymyksellä, 14:9: 'etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka...? Kuinka voit sanoa: Anna meidän nähdä Isä?' 'Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Filippus ei vastaa näihin kysymyksiin mitään, tai ainkaan hänen vastauksia ei ole talletettu meille.. Eli meille ei kerrota, tunsiko Filippus Jeesuksen (hyvän Paimenen äänen, joka on niin tärkeää, Joh 10:14), eikä meille kerrota, uskoiko Filippus, että Isä on Jeesuksessa ja Jeesus Isässä. Lukija jätetään dramaattiseen jännitykseen..

Myöhemmin meille kai sanotaan epäsuorasti Filippuksen vastaukset, 16:32: '..te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin.' Kaikki hylkäsivät hänet, kenestäkään ei ollut pitämään kiinni niistä oikeista vastauksista, ei edes Pietari, jolle totuus Jeesuksesta oli taivaasta ilmoitettu, Matt 16:16 - 17, ollut tarpeeksi luja. Kaikki kielsivät hänet, Pietarikin pinenen tytön edessä kolme kertaa. Huomasin, että tämä kaikki käy yhteen sen kanssa, mitä saarnasin viime sunnuntaina 'tästä sukupolvesta'. Nimittäin taustalla voi nähdä tosi syvällisen ja hallitsemattoman ison pahan voiman (maailman, synnin ja perkeleen), joka vie ihmisiä tiettyyn suuntaan, joka määritellään esim jakeissa 1. Moos. 6:5 - 6, 11 - 12, ja selvästi jakeessa kuten vaikka Room. 5:21; 'synti on hallinnut ja vienyt kuolemaan..'

Tämän kaiken taustatiedon takia Jeesus oli ainut, josta voitiin sanoa, Joh. 1:5, että 'pimeys ei ole saanut sitä (häntä, siis valoa) valtaansa.' Pilatukselle Jeesus sanoo, Joh 18:37: 'sitä varten olen tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.' 'Mikä on totuus?' Kysyi Pilatus. Kukaan ei arvostanut loppupelissä totuutta, vaikka moni varmasti sydämessään tiesi, mikä olisi ollut totuus. Kaikki vaan huusiviat: ristiinnaulitse!

Pilatus sanoo Jeesukselle, Joh 19:10: 'etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?' Jeesus sanoi; 'ei sinulla olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut.' Jossain sanotaan ristiinnaulitsemisen yhteydessä, että 'nyt on pimeydellä valta.' Kaikesta tästä heikkoudestaan huolimatta Jeesus antaa opetuslapsilleen selvän ja uskomattoman suuren tehtävän rakastaa toisiaan ja Jumalaa yli kaiken, loistaa Jumalan kirkkautta, kulkea 'niin kuin' Jeesus, todistaa hänestä, noudattaa hänen käskyjään, uskoa ja luottaa häneen.. Ja Jeesus lupaa olla omiensa kanssa Puolustajan, Pyhän Hengen välityksellä.
Luulen, että Filippuksella meni aika kovaa ja korkealta Jeesuksen sanoma ohi näiltä osin, kun hänelle nuo keskeisimmät peruskysymyksetkin osoittautuivat tosi epäselviksi!

Opimme tästä moninen asioiden lisäksi esimerksiksi sen, että maalikkojen ei pidä olla aivan ihmeissään, jos he eivät aina ymmärrä pappien tai muiden opettajien tai julistajien opetuksia.. Opetuslasten vakiovastaus Jeesuksen juttuihin ja kysymyksiin oli aika usein: emmä tajuu.. mut seuraan silti. Sanon tämän pappien epäselvien puheiden puolustukseksi:) Yrittäkää ymmärtää.