Joulusaarna - Poika on meille annettu!

Jouluaamun saarna - Nyt Betlehemiin! Luuk. 2:1–20; Jes. 9:1–6; Room. 1:2–4

Rakkaat siskot ja veljet Kristuksessa, jouluun kuuluu täydellinen yllätys. ”Yhtäkkiä paimenten ympärillä oli taivaallinen sotajoukko” – Herran enkeli ilmoitti heille, mitä oli juuri tapahtunut: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.” Tämä sama yllätyksen elementti näkyy myös siinä, kuinka enkeli Gabriel ilmestyy Marialle ja sanoo, ”Korkeimman voima peittää sinut varjollaan..” Jouluna juhlimme sitä, kuinka Jumala tuli ihmiseksi meidän keskellemme Jeesus-vauvassa.

Jouluevankeliumin lopusta löydämme sanat: Maria, ”kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.” (Luuk. 2.) Me kristityt olemme jo 2000 vuoden ajan tutkineet, pohtineet ja palanneet näihin tapahtumiin, joulun ihmeeseen.

Nykyään synnytyslaitokselle ei päästetä paljoa vierailijoita, mutta Jeesuksen synnytysasemalla Betlehemissä oli kynnys matalalla. Varhaisin perimätieto, 150-luvulta, kertoo Jeesuksen syntyneen Betlehemin luolassa, jossa paimenet ruokkivat lampaitaan. Siellä ei ollut hienoja sänkyjä vaan Maria asetti Jeesus-vauvan lampaiden seimeen, heinien joukkoon, syöttökaukaloon. Tuonne vaatimattomaan paikkaan saivat tulla sekä vähemmän arvovaltaiset vieraat – ihan tavalliset paimenet että ne ulkomaalaiset idän tietäjät.

Betlehem on vanha hepreankielinen sana ja kaupungin nimi. Se tarkoittaa ”leivän taloa”. Elämän leipä, Jeesus Kristus, syntyi ihmiseksi juuri leivän talossa, Betlehemissä. Jeesus tuli ruokkimaan nälkäiset ihmiset omalla ruumiillaan. Hän tuli leiväksi ja elävän veden, ikuisen veden lähteeksi. Siksi onkin sopivaa, että hänen ensimmäinen nukkumapaikkansa oli seimi, syöttökaukalo. Seimiasetelmissa on perinteisesti härkä ja aasi. Profeettaja Jesajan kirjassa Jumala sanoo näin: ”Minä kasvatin lapsia, saatoin heidät täyteen mittaan, mutta uhmaten he ovat nousseet minua vastaan. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua.” (Jes. 1:3–4.) Messiaan syntymään kuuluu köyhyys ja hylkääminen. On ihmeellistä ajatella, että häneltä, jonka kautta koko maailma on saanut syntynsä, suljettiin monta ovea tässä maailmassa. Niin kuin evankelista Johannes kirjoittaa evankeliumin alussa: ”Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” (Joh. 1:11.) Juuri näin kävi Betlehemissä: pyhä perhe ja Messias-vauva eivät saaneet sijaa Betlehemin majatalosta. Jeesuksen syntymäkertomuksessa on jo viittaus hänen kohtaloonsa: hän syntyy eläinten keskellä, hän kuolee roistojen rinnalla. Hän syntyy majatalon ulkopuolella, hän kuolee Jerusalemin muurien ulkopuolella, Golgatalla. Monet haluavat jättää Vapahtajan elämänsä ulkopuolelle.

Jumalan Poika syntyy ristin varjossa, ja silti, tuossa Pojassa on ikuinen elämä, hänessä on Immanuel, Jumala meidän keskellämme. Kuolema ei voi saada häntä valtaansa. Seimessä makaa, nukkuu ja jokeltelee ihmislapsi ja täysi Jumala. Tästähän meidän uskossamme on kyse. Neitsyestä syntyneenä tähän maailmaan Jumala on todella tullut meidän tasollemme. Niin kuin profeetta Jesajan kirjassa julistettiin 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää: ”Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon.” (Jes. 9.)

Huomatkaa kenelle tämä Poika on syntynyt, kenelle tämä Poika on annettu. Pimeällä kedolla Herran enkeli ilmestyi paimenille ja kuulutti juhlallisesti. ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” (Luuk. 2.) Tämä Poika on syntynyt Betlehemin paimenille. Hän on syntynyt työn ja kuormien uuvuttamille. Tämä on ilosanoma koko kansalle, jokaiselle asukkaalle, jokaiselle ihmiselle, myös sinulle ja minulle. Neitsyt Maria ja Joosef jakavat ilonsa ulkopuolisille – kedon paimenille ja itämaan tietäjille löytyy tilaa tuon lapsen luota. Heidät otetaan perheen piiriin. Seimen äärellä me emme jää ulkopuolisiksi vaan meidät otetaan lapsiksi Jumalan perheväkeen. Myöhemmin tuo Jumalan Poika opetti meidät rukoilemaan hänen kanssaan: ”Isä meidän, joka olet taivaissa.” Tuon Jumalan ainosyntyisen Pojan kautta, hänen kanssaan, myös meistä tulee Jumalan lapsia. Jumalan Poika tuli ihmislapseksi, jotta meistä ihmisistä voisi tulla Jumalan lapsia.

Seimen äärellä solmitaan rauha Jumalan kanssa ja ihmisten kanssa. Evankelistat kuvaavat hyvin erilaisin tavoin, kuinka tuo Poika on annettu kaikille, kuinka hän on syntynyt meidän kaikkien Vapahtajaksi. Evankelista Matteus kertoo idän tietäjistä – he olivat todennäköisesti Babylonian tietäjiä. (Matt. 1.) Babylonia oli juutalaisten historiallinen arkkivihollinen – aikoinaan Babylonian armeija oli ajanut juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen. Silti Babylonian viisaille on tilaa seimen äärellä – myös babylonialaisille on syntynyt Poika, myös heille on Poika annettu. Myös heille kuuluu Vapahtaja ja syntien anteeksiantamus. Evankelista Matteus kertoo myös, että pyhä perhe pakeni Egyptiin. Egyptissä, siellä orjuuden maassa, Israel oli aikoinaan kokenut kovia. Nyt Jeesus, Vapahtaja, saapuu Egyptiin. Jumalan pelastus, Jeesus, kuuluu myös Egyptin asukkaille. Evankelista Luukas kertoo, että Jeesus-vauvaa saivat ihmetellä niin Betlehemin paimenet kuin myös Jerusalemin hurskaat juutalaiset. Näin meille kerrotaan, että Poika on annettu, hän on syntynyt meille kaikille, babylonialaisille, egyptiläisille, juutalaisille, suomalaisille.

Jouluna puhutaan aina rauhasta. Jeesus on rauhan ruhtinas. Kuitenkin pyhälle perheelle Jeesus, tuo rauhan ruhtinas, toi maanpakolaisuutta, kuoleman uhan, ja paljon vaikeuksia. Jeesus lupaa omilleen ristin kannettavaksi, ja kuitenkin hän sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27.) Jeesus-vauvalle ei ollut sijaa Betlehemin majatalossa. Hänellä ei ollut paikkaa mihin päänsä painaa. Hänet teloitettiin ristillä kaupungin ulkopuolelle. Myös me, hänen seuraajansa, saamme astua ristin tielle.

Evankelista Luukas on evankelistoista ainut, joka mainitsee keisari Augustuksen. Hän kertoo, kuinka siihen aikaan keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunta oli verolle pantava. Vanha käännös ilmaisee asian niin, että ”kaikki maailma oli verolle pantava”. Yhtä kaikki nuo ilmaukset ”koko valtakunta” tai ”kaikki maailma” kuvaavat sitä tosiasiaa, että keisari Augustus laittoi koko maailman, kaikki kansat liikkeelle. Keisari Augustus oli ensimmäinen todellinen maailman hallitsija. Voimme ajatella, että niin kuin keisari Augustuksen mahtikäsky verotuksesta koski kaikkea maailmaa, niin Jeesuksen syntymä koski kaikkea maailmaa, koko Rooman valtakuntaa, se koski Babylonian ja Egyptin valtakuntia. Jumalan Poika syntyi kaikille.

Jeesus Kristus saapui tänne maailmaan kerran nöyrästi ja salaisesti, syntyessään Betlehemissä. Kerran, aikojen täyttyessä, hän saapuu uudestaan, mutta silloin hän tulee Isänsä kunniassa ja kirkkaudessa, julkisesti, niin että jokainen näkee hänet: Paavali kirjoittaa, että silloin ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”” (Fil. 2:10–11.)

Enkelien ylistyslaulu paimenten kedolla oli alkusoittoa. Tuo ylistys kaikuu taivaassa ja maan päällä – Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Niin kuin enkelit ensimmäisenä jouluna, kumarretaan mekin nyt seimen lasta, kumarretaan häntä jo nyt, ja sitten kun hän saapuu kerran kunniassa ja kirkkaudessa kaikkien nähden. Sanokaamme niin kuin paimenet: Nyt kiireesti Betlehemiin! Lauletaan hänelle koko elämämme ajan enkelien ja kaikkien pyhien kanssa: Gloria in excelsis Deo – Kunnia Jumalalle korkeuksissa! Kertokaamme niin kuin nuo paimenet myös muille, kaikelle kansalle tämä ilo: meille on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus. Taivaan Isä on asettanut Betlehemin ihmeen maailman jokaisen kolkkaan – Betlehem, leivän talo, on jokaisessa kirkossa, siellä on elämän leivän alttari – siellä on syöttökaukalo, seimi, jossa Jeesus ruokkii meitä ikuisen elämän leivällä.  

Joulun sanoma: Jeesus on puhtaasti Jumalan lahja

Perussanomat julkaisi suomeksi isä Benedictus XVI:n kirjan Syntyi Neitsyt Mariasta. Kirjan alussa Benedictus pohtii Pilatuksen Jeesukselle esittämää kysymystä: ”mistä sinä olet lähtöisin?” (Joh. 19:9.) Kysymys Jeesuksen alkuperästä liittyy erottamat­tomasti kysymykseen siitä, kuka hän on. Johanneksen evankeliumissa juutalaiset epäilevät Jeesusta, koska eivät tarkkaan tiedä vastausta tuohon kysymykseen. 

Hänen nimensä, ”Jeesus nasare­tilainen”, kun viittaa siihen, että hän olisi lähtöisin Nasaretin kylästä. Juutalaiset pohtivat: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa alas taivaasta?” (Joh. 6:42; Mark. 6:3.) Natanael, tuleva opetuslapsi, yllättyy kuulleessaan Jeesuksen olevan Nasaretista. ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” (Joh. 1:45.) 

Kun Juutalaiset luvussa Joh. 7 todella pohtivat, onko Jeesus Messias, niin hänen juurensa, taustansa, nousevat taas esille – mistä hän on kotoisin? Jotkut juutalaiset päättelevät. ”Ei kai Messias Ga­li­le­asta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” (Joh. 7:41–42.)

Ainoastaan evankelistat Matteus ja Luukas laittoivat evankeliumin alkuun kertomuksen Jeesuksen synnystä. Nämä evankelistat kertovat kuitenkin Jeesuksen syntymästä keskenään hyvin eri tavoin.  Ainoastaan Matteus kirjoittaa Herodes Suuresta, enkelin ilmestymisestä Joosefille, Idän tietäjistä, Betlehemin lastensurmasta ja pyhän perheen paosta Egyptiin (Matt. 1–2). Kuitenkin molemmat evankelistat todistavat yhtäpitävästi siitä, että Jeesus kuului Daavidin sukuun, hän syntyi Betlehemissä, ja että hänen syntymäänsä liittyi ainutlaatuinen ihme, hän syntyi neitsyestä.

Varhaiset kristityt epäilemättä toistivat kertomusta Jeesuksen synnystä – suunnilleen niin kuin Matteus ja Luukas siitä kirjoittavat – siksi, että he halusivat osoittaa, mistä Jeesus todella oli lähtöisin. Juutalaisille ja juutalaiskristityille oli tärkeää voida osoittaa Jeesuksen syntyneen Betlehemissä, sillä profeetan mukaanhan Betlehemin tuli olla Messiaan syntymäkylä.  Matteus kertoo Herodes Suuren kysyneen Jerusalemin ylipapeilta, missä Messiaan oli määrä syntyä – heidän vastauksensa oli ilmiselvä: ”Juudean Betlehemissä, sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.” (Matt. 2:5; Miik. 5.) Syntymä Betlehemissä toi Jeesukselle ”messiaanista uskottavuutta”.

Mutta sitten vielä, syntyi neitsyt Mariasta. Tästä ihmeestä on iät ja ajat väännetty peistä. Pakanat ajattelivat, että joku jumalista oli yhtynyt Mariaan ja näin Jeesus sai alkunsa. 150-luvulla kir­joit­ta­nut kristitty uskonpuolustaja Justinos Marttyyri kirjoittaa juuri tästä asiasta näin:

Kuulkaa edelleen, miten hänen neitseestäsyntymisensä ennustettiin selvin sanoin Jesajan kautta. Näin on sanottu: ’Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tätä kutsutaan nimellä ’Jumala meidän kanssamme”… Jotta kuitenkaan ne, jotka eivät käsitä profetiaa, eivät syyttäisi meitä samasta asiasta, josta me olemme syyttäneet runoilijoita, kun he sanovat Zeun lähestyneen naisia sukupuolisen nautinnon vuoksi, yritämme selittää teille profetian sanat. Lause ’katso, neitsyt tulee raskaaksi’ ilmaisee neitsyen tulleen raskaaksi ilman yhdyntää. Sen sijaan Jumalan voima laskeutui neitsyen ylle ja varjosti hänet ja sai hänet siten tulemaan raskaaksi, vaikka hän oli edelleen neitsyt. (1. Apologia 33:1, 3–4.)

Myös juutalaisten oli vaikea ymmärtää sitä, että Messias syntyisi neitsyestä. Joidenkin juutalaisten ilkeiden juorujen mukaan roomalainen Panthera-niminen upseeri raiskasi Marian ja tämän seurauksena Jeesus sai alkunsa. Jeesuksen syntymä neitsyestä aiheutti paljon väärinkäsityksiä, sitä oli helppo pilkata ja epäillä, mutta silti, kristityt halusivat pitää siitä kiinni. Matteus ja Luukas kertovat Jeesuksen syntyneen neitsyt Mariasta, ja he painottavat, että tähän ei liittynyt mitään seksuaalista. Näin enkeli Gabriel selittää neitsyt Marialle: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan.” (Luuk. 1:35.)

Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä ja syntymä puhtaasta neitsyestä voidaan ennen kaikkea nähdä osoituksena siitä, että pelastus on täysin lähtöisin Jumalasta. Benedictus kirjoittaa – Introduction to Christianity – erittäin hienosti:

Maailman pelastus ei tule ihmiseltä eikä hänen omasta voimastaan. Ihmisen täytyy hyväksyä, että se lahjoitetaan hänelle, ja hän voi vastaanottaa sen ainoastaan puhtaana lahjana. Neitsyt syntymä ei ole oppitunti asketismista, eikä se suoranaisesti liity oppiin Jeesuksen jumalallisesta poikuudesta, vaan se on alusta loppuun asti armon teologiaa. Se on julistusta siitä, kuinka pelastus tulee meille. Yksinkertaisesti hyväksyen, sen rakkauden vapaaehtoisena lahjana, joka lunastaa maailman. Tämä ajatus pelastuksesta, joka tulee yksin Jumalan voimasta, on muotoiltu loistavasti Jesajan kirjan jakeissa: ”Riemuitse, hedelmätön, sinä joka et koskaan synnyttänyt! Huuda riemusta, iloitse, sinä joka et ole synnytyskipuja kokenut! Nyt sinulla, hylätyllä, on enemmän lapsia kuin konsanaan aviovaimolla, sanoo Herra.” (Jes. 54:1.) [Ratzinger, Introduction to Christianity, 277–278.]

Jo Raamatun alkuluvuista lähtien kerrotaan, että lupausten poikien, tulevien pelastajien synnyttäminen ei ollut vaivatonta. Esikuvallisesti neitsyt syntymälle lupausten ja pelastuksen pojat syntyivät usein lapsettomille ja hedelmättömille naisille. Jumala lupasi Aabrahamille ja hedelmättömälle Saaralle pojan. Vuodet vierivät niin, että meillä on lapseton, 90-vuotias pariskunta. Jumalan lupaus pojasta näyttää raukeavan tyhjiin inhimillisen mahdottomuuden edessä. Mutta vanhurskas Aabraham uskoi Jumalaan. Kun kaikki inhimilliset mahdolliset olivat loppuneet, 90-vuotias Saara tuli raskaaksi ja synnytti pojan, Iisakin. Sama kuvio näkyy myös siinä, että Johannes Kastaja oli rukouksen ja lupausten lapsi. Hänen vanhempansa olivat jo liian vanhoja ja vielä lapsettomia, kunnes.. Jumala antoi pojan syntyä. Samoin suuri tuomari-soturi Simson ja profeetta Samuel syntyvät hedelmättömille naisille. Syntymä oli Jumalan ihme.

Mitkään huippuvanhemmat huippugeeneillään, tai mitkään erityisen hurskaat ihmiset, eivät voi saada aikaan tai jalostaa maailmalle pelastajaa. Pelastaja on puhtaasti Jumalan lahja. Jumala tulee syntiinlangenneen ihmiskunnan apuun. Jesajan pelastusprofetioissa iloitaan,

sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankakikkinen Isä, Rauhan ruhtinas. Suuri on hänen valtansa, ja rauha on loputon Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnassaan. (Jes. 9:5–6.)

Siunattua joulua!