Nyt puhuu pyhä Pietari

Sain juuri luettua professori Martin Hengelin viimeiseksi jääneen kirjan, jonka nimi on Saint Peter – The Underestimated Apostle. Hengel on varmasti yksi 1900-luvun tärkeimpiä toisen temppelin ajan juutalaisuuden ja varhaisen kristinukon historian tutkijoita. Hän on kirjoittanut tosi hyviä kirjoja, joista yksi kuuluisin on The Zealots. Hengel, joka oli loppuun asti luterilainen pietisti, kuoli vuonna 2009 vanhana miehenä. Saint Peter julkaistiin vuonna 2010. Esittelen tässä Hengelin kirjan pääajatuksia, koska ne varmasti kiinnnostavat myös suurta yleisöä eivätkä vain tutkijoita.

Hengelin perusväite on se, että Pietari oli pajon suurempi auktoriteetti ja julistaja, kun on usein ymmärretty. Tätä Betsaidan kalamiestä on usein väheksytty ja pidetty maalaisukkona, mutta näyttää siltä, että hän on todella ollut alkuseurakunnan auktoratiivinen, voimakastahtoinen, teologisesti luova julistaja ja Paimen. Pietaria kutsutaan UT:ssa Simoniksi ja Keefaaksi. Nämä kolme nimeä esiintyvät UT:ssa yhteensä yli 180 kertaa, kun taas nimi Saul-Paavali esiintyy 170 kertaa. Pietari mainitaan silminnäkijänä kaikissa Jeesuksen elämän keskeisissä käänteissä: ihmeet, ilmestysvuori, Jeesuksen tunnustaminen Messiaaksi, kiirastorstain ateria, Getsemane, Jeesuksen tuomio ja tyhjä hauta. Kaikkein tärkein kohta Pietarin kannalta lienee se, kun hän tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi, elävän Jumalan Pojaksi. Matteus kertoo, että nyt Jeesus antoi Pietarille uuden nimen Keefas – kallio – ja sanoi hänelle, että ”sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni/yhteisöni/seurakuntani. Sitä eivät tuonelan portit voita.” ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.” Matt. 16:18-19.

Miksi Pietari? Miksei joku muu? Johanneksen evankeliumissa esiintyy se anonyymi ”rakkain opetuslapsi”, joka nojasi viimeisellä aterialla Jeesuksen rintaan – hänelle ei anneta paimensauvaa ja käskyä kaitsea ”minun lampaitani”, Joh. 21, vaan tuo valtuutus tulee Jeesukselta Pietarille. Pietari kielsi, kuten kaikki evankelistat tietävät, Jeesuksen kolmesti. Pietari oli maalaismies, kalastaja – miten hän voisi toimia alkuseurakunnan suurena kaitsijana, auktoriteettina? Yksi syy on tietysti se, että Pietari oli ollut Jeesuksen kanssa, kaiken silminnäkijä ja kuulija. Mutta tuskin tämä olisi yksin riittänyt antamaan Pietarille sen aseman, joka hänelle evankeliumeissa siunaantuu. Historiallinen selitys on varmasti se, että Pietari nousi heti pääsiäissunnuntain jälkeen Jerusalemin seurakunnan johtajaksi, joka pelotta ja täynnä Hengen varmuutta julisti Jerusalemin asukkaille ja vieraille, että Jeesus oli Messias ja että häneen uskomalla saatte syntinne anteeksi. Juuri näin Apostolien teot asian esittävät.

Luvuissa Ap. t. 3-5 Pietari nousee monien yllätykseksi pysäyttämättömäksi johtajaksi ja julistajaksi. Hänen voimansa nousee hänen läheisestä suhteesta Jeesukseen ja varmasti siitä voimakkaasta kutsumustietoisuudesta. Aiemmin hän oli epäröinnyt, kieltänyt Jeesuksen ja paennut, mutta nyt hän seisoo kuin kallio Kristuksen vuoksi. Jos hän ei olisi noussut, niin kuka olisi noussut? Jos hän, joka tunsi Jeesuksen parhaiten, ei olisi saanut suutaan auki, kuka muu olisi voinnut puhua ja julistaa? Pietarin julistuksen myötä tuhannet jerusalemilaiset kääntyivät ja uskoivat Kristukseen.

Paavali, jolla oli vähän sukset ristissä Pietarin kanssa (Gal. 2:11-14), mainitsee ohimennen, että Korintissa oli jo 50-luvun alussa (1 Kor. 1:12) Pietari-puolue. Samoin vain kolme vuotta Paavalin oman kääntymyksen jälkeen hän kertoo menneensä Jerusalemiin, jossa hän halusi varta vasten tavat Keefaan, Pietarin. Hän ei ollut kiinnostunut muista apostoleista. Paavali kertoo menneensä ”Jerusalemiin tutustuakseen Keefakseen”. Tällä tutustumismatkalla hän viipyi kaksi viikkoa, Gal. 1:18. Kaikella todennäköisyydellä Pietari ja Paavali kävivät pitkiä keskusteluja Jeesuksen elämästä, teoista ja sanoista. Pietari oli Paavalille paras mahdollinen lähde kertomaan, millainen mies ja Messias oli/on Jeesus. Paavalia, pakanoiden apostolia, varmasti kiinnosti se, mitä vain Pietari pystyi hänelle kertomaan.

Evankeliumien todistus lienee kuitenkin kaikkein voimakkain todiste Pietarin suuresta roolista alkuseurakunnassa. Paavali jätti jälkeensä kirjeensä, joissa hänen ainutlaatuinen opetuksensa tulee esille. Pietarin opetus, näin Hengel väittää, nousee esille ennen kaikkea Markuksen evankeliumin kautta. Varhaisimmat kirkkoisät kirjoittivat, että evankelista Markus oli Pietarin tulkitsija ja opetuslapsi. Jae 1. Piet. 5:13 mainitsee ”poikani Markuksen”, joka on ”Babyloniassa” (=Roomassa). Hengelin mukaan Markus kirjoitti evankeliuminsa Pietarin todistuksen pohjalta. Yli 80 % Markuksen evankeliumin teksti-materiaalista löytyy Matteuksen evankeliumista. Samoin Luukas on käyttänyt Markusta ykköslähteenään. Mikä selittää Markuksen, tuon varhaisimman evankeliumin, auktoriteettiaseman? Miksi Matteus ja Luukas ovat sen todistukselle niin uskollisia? Syy voi hyvinkin olla se, että evankelistat tiesivät, että Markus perustuu Pietarin todistukseen – eli se seisoo kalliopohjalla. Tämän vuoksi sitä ei voitu ohittaa tai syrjäyttää. Jos ajatellaan asiaa ihan historiallisesti, niin on vaikea selittää, että vuoden 70 paikkeilla joku tuikituntematon ja nimetön kaveri olisi kirjoittanut Markuksen evankeliumin, ja että suuret evankelistat Matteus ja Luukas olisivat kokeneet velvollisuudekseen olla tälle varhaiselle evankeliumille uskollisia, jos se ei perustuisi jonkun todella arvostetun ja tunnustetun lähteen varaan. Tämä siis vahvistaa väitettä, että juuri Pietari on Markuksen ykköslähde.

Hengel päättää teoksensa toteamalla, että kirkon ”apostolinen todistus” perustuu pääpiirteissään kahden suuren opettajan ja julistajan ääneen: Pietarin ja Paavalin. He todistavat Kristuksesta ja tuon todistuksen pohjalle koko kristinusko on rakentunut. Hengel vielä aivan aiheellisesti toteaa, että Pietarin ja Paavalin ohella on kolmaskin suuri todistaja nimittäin Johannes, jonka ääni kuuluu Johanneksen evankeliumissa.

Hengel kirjoittaa, että ”tämä yleinen 'apostolinen todistus', vaikkakin se sisältää selviä keskinäisiä jännitteitä, on kirkolle ainutlaatuinen (unique) piirre”. Tämä ”apostolinen todistus” luo kristinuskon vahvan perustan.

Lopuksi, monet ovat usein aliarvioinneet Pietarin roolin juuri siksi, että hän oli ”oppimaton kansanmies” (Ap. t. 4:13) Galileasta, ja siksi, että hän ei kirjoittanut yhtä paljon kirjeitä kuin Paavali. Paavali oli yhtä aikaa oppinut maailmankansalainen ja uskonnollinen fariseus. Hän oli saanut oppinsa Jerusalemissa Gamalielin jalkojen juuressa (Ap. t. 22:3; 26:4). Pietari taas oli maalaisjussi ja kalastaja. Hänellä ei ollut mitään sen kummempaa muodollista koulutusta, mutta hän oli Jeesuksen luotto-opetuslapsi, jolle Jeesus itse oli antanut ”taivasten valtakunnan avaimet”, Matt. 16. Mielestäni on täysin mahdollista, että Markus kirjoitti evankeliuminsa vuoden 70 paikkeilla Roomassa pitkälti Pietarin kerronnan pohjalta. Tämä näkemys saa paljon tukea alkukirkon historiasta. Papias, Hierapoliksen piispa (130-l), Ireneos Lyonilainen (180-l) ja Klement Aleksandrialainen (200-l) vahvistavat kirjoituksissaan, että evankelista Markus oli Pietarin tulkitsija ja opetuslapsi. On hyvin mahdollista, että Pietarin julistus ja vaikutus näkyy Markuksen evankeliumissa ja sen myötä tietysti myös Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Pietarin sanoma on järkähtämätön kuin kallio. Vuonna 30, vain muutama viikko Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, hän julisti jerusalemilaisille: ”Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana”, Ap. t. 2:40.

Kapernaum - Jeesuksen kotikaupunki

Jatkan taas sarjaani Israelin reissulta. Kapernaum oli juutalainen kalastuskaupunki, joka sijaitsi Galilean järven pohjoisrannalla. Kapernaum oli Jeesuksen toiminnan sydänmailla, ja toisaalta Kapernaum oli Galilean kuningas Herodes Antipaksen valtakunnan rajaseudulla. Kaupungin rannalta oli suora näköyhteys esim. Tiberiakseen, joka oli tuolloin Galilean isoin kaupunki, samoin kuin Hippokseen, joka kuului Dekapolis-kaupunkeihin. Näiden keskuksien välissä oli selvästi vaatimattomampi Kapernaum. Arkeologit ovat kaivaneet tuon kaupungin ainakin osittain esiin. Kaivauksien myötä on voitu osoittaa, että tuo kylä on ollut elinvoimainen Jeesuksen ajoilta aina 400-luvulle asti, jolloin siellä asui juutalaisia ja kristittyjä.



Jeesus liikkui erityisen paljon Galileanjärven rantakaupungeissa kuten Kapernaumissa ja Betsaidassa. Maria Magdalena oli Magdalasta (Tarichea), joka oli Josefuksen mukaan 40 000 asukkaan kalastajakylä järven länsirannalla. Se sijaitsi vain noin 10 kilometrin päästä Kapernaumista. Useat tutkijat veikkaavat nykyään, että Jeesuksen aikana Kapernaumissa on asunut noin 1500 ihmistä. Se on kuitenkin vain veikkaus.. Ehkäpä tuo tuppukylä on ollut täynnä kansaa kuin turusen pyssy.

Evankeliumit kertovat, että Kapernaum oli Jeesuksen tukikohta – koti. Sieltä hän suunnisti muihin Galilean kyliin. Kapernaumissa oli upseeri sadanpäämies, tullimiehiä, veronkantajia, sapatin noudattamisesta huolestuneita fariseuksia, rikkaita ja köyhiä, sairaita ja terveitä, Mark. 1 – 2. ’Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona.., väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle..’ Mark. 2:1-2. Kun näkee, miten tuon ajan kylät ja kaupungit on rakennettu, on helppo kuvitella, kuinka koko kaupunki kokoontuu Jeesuksen majapaikan luo. Tuossa maailmassa ei ollut yksityisyyttä siinä mielessä kuin tänään. Siellä syntisen synnistä toitotettiin varoituksen pasuunalla koko kylälle, ja siellä hurskasta kehuttiin. Näissä kylissä on ollut tiukka ja lämmin kyläyhteisön henki.






Kapernaumin kaivauksissa on tullut ilmi, että kylä ei ole ollut varsinaisen köyhä, mutta ei myöskään erityisen rikas. Siellä on harjoitettu kalastusta, maanviljelystä ja lasiruukkujen tekoa. Talojen yhteisiltä esipihoilta on löytynyt öljynpuristimia ja uuneja. Perheet viettivät paljon aikaa näillä esipihoilla. Kesäisin Galilean alueella on kuuma, lämpötila hipoo 40 astetta. Kapernaumista ei ole löytynyt mitään tuon ajan roomalaisiin suurkaupunkeihin kuuluvia rakennuksia tai maamerkkejä kuten Keisarin patsaita, pakanatemppeleitä, amfiteatteria, hippodromia, kylpylöitä tahi edes toria.

Kylän keskus on ollut synagoga, jonka massiiviset rauniot, lattia ja pylväät ovat vieläkin pystyssä. Kyseinen synagoga on kuitenkin rakennettu vasta 300-/400-luvun vaihteessa. On kuitenkin hyvin mahdollista, kuten monet tutkijat olettavat, että tuo synagoga on rakennettu aiemman synagogan perustuksille. Jeesuksen kerrotaan vierailleen tapansa mukaan sapattina Kapernaumin synagogassa. Siellä hän julisti Jumalan valtakuntaa ja paransi sairaita, Mark. 1:21-28; 3:1-6. Evankelistat kertovat, että eräs ei-juutalainen upseeri oli rakentanut juutalaisille tuon synagogan, Luuk. 7:1-10.



Kapernaum kuuluu Korasinin ja Betsaidan ohessa niihin kolmeen kylään/kaupunkiin, jossa hän toimi kaikkein ahkerimmin. Nämä kylät/kaupungit sijaitsevat alle kymmenen kilometrin säteillä toisistaan. Loppujen lopuksi Jeesus julisti kovan tuomion näille kaupungeille, Matt. 11:20-24. ’Entä sinut, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä.’

ps. Nasaret oli Jeesuksen kotikylä aina siihen asti, kunnes hän noin 30vuotiaana muutti Kapernaumiin noin 30km:n päähän tuosta lapsuuden ja nuorusvuosien kylästään.

Kuulumisia Uppsalasta

Tulin eilen Ruotsista, Uppsalasta, jossa osallistuin eksegeettien päivään. Kyse on vuotuisesta, yliopiston järjestämästä teemapäivästä. Olin mukana Åbo Akademin Jeesus-ryhmän, HJW:n jäsenenä. Todella mielenkiintoinen päivä. Paikalla oli kaksi Jeesus-tutkimuksen mammuttia: J.D.G. Dunn ja Bauckham. Professorit puhuivat täydelle salille siitä, mihin tietomme Jeesuksesta perustuvat. Dunn painotti, että Jeesus jätti lähimpiin seuraajiinsa (12opetustalasta) ja muihinkin kuulioihinsa ja näkijöihinsä lähtemättömän vaikutuksen, muistikuvan. Evankeliumeihin on tallennettu tuo muistikuva. Tämä selittää, miten on mahdollista, että matteus, markus ja luukas ovat Jeesuksen kuvauksissaan, niin samanlaisia, vaikkakin ne sisältävät pieniä eroja. Bauckham puhui siitä, että evankeliumien tiedot Jeesuksesta pohjatuvuat silminnäkijätodistuksiin. Markus on selvästi käyttänyt Pietaria päälähteenään. Luukkaan evankeliumin alussa kerrotaan, että monet olivat ryhtyneet töihin kirjoittaakseen Jeesuksen elämästä. Tämän takia evankelista Luukas oli halunnut etsiä käsiinsä niitä ihmisiä, jotka olivat tunteneet, nähneet ja kuulleet Jeesuksesta. Heitä hän haastatteli, ja heidän kerrontansa pohjalta hän kirjoitti evankeliumiaan, Luuk. 1:1 - 4.


Reissukaverini Vesa on kirjoittanut päivän annista hyvän tekstin, joka aukeaa tästä. Lukekaa, jos osaatte ruotsia:)

Essealaiset, Qumranin yhteisö ja Jeesus

Jutta Jokiranta on kirjoittanut uskotoivorakkaus.fi -sivuilla hyvän tekstin Jeesuksen ja Qumranin yhteisön suhteista. Linkki keskusteluun löytyy tästä. Olen ajan mittaan tutustunut aiheeseen ja kirjoitan siitä nyt aika pitkän tekstin.

On aika jännä juttu, että Jeesus väitteli, aterioi ja oli muutenkin paljon tekemisissä fariseusten, lainopettajien ja kirjanoppineiden kanssa. Jeesuksesta ei kuitenkaan kerrota, että hän olisi ollut yhteydessä essealaisiin, jotka olivat hänen aikanaan super-ultraortodoksinen juutalainen lahko, joista ainakin osa ilmeisesti asusti Qumranin yhteisössä, autiomaassa Kuolleen meren rannoilla. Tämän lahkon salaperäiseen maailmaan olemme päässeet kurkistamaan lähinnä Filonin ja Josefuksen, mutta ennen kaikkea Kuolleen meren kirjakääröjen eli Qumranin tekstien pohjalta, joita löytyi Israelista 11:sta eri luolasta yhteensä 800kappaletta vuonna 1948.

Geza Vermes on yksi maailman johtavimmista Qumranin yhteisön tutkijoista. Hän on myös saavuttanut paljon arvostusta Jeesus-tutkimuksen piirissä. Vermesillä on tosi mielenkiintoisia asioita kerrottavana alkuseurakunnan ja Qumranin yhteisön eroista ja yhtäläisyyksistä.
Vermesin painottamat yhtäläisyydet: 1) molemmissa liikkeissä vallitsi eskatologinen (lopunajan) odotus, 2) molemmat ajattelivat edustavansa todellista Israelia, 3) molemmat ajattelivat toteuttavansa kirjoitusten ennustuksia, 4) molemmat liikkeet ajattelivat edustavansa jollain lailla Jumalan temppeliä, ja 5) molemmilla liikkeillä painottui helluntaijuhlan suuri merkitys. (Geza Vermes: The Religion of Jesus the Jew)

Vermes esittää, että suuri periaatteellinen ero, jonka useat muutkin tutkijat ovan huomanneet, on se että Qumranin yhteisön ydin muodostui lähinnä hurskaista papeista, kun taas alkuseurakunnan ydinporukka muodostui raavaista galilealaisista. Vermesin mukaan Jeesus sopii paremmin muinaisten hasidi-juutalaisten piiriin, kuin Qumranin hengenheimolaisiin.

Jeesus-liikkeessä ja qumranin porukassa oli joitain yhtäläisyyksiä, mutta tosi isoja eroja. Jeesus kutsuu niitä ihmisiä Jumalan valtakuntaan, joilta Qumranin väki nimenomaan halusi tuon kutsun kieltää, Luuk. 14:13 – 14; 1. QSa2:5 – 6. Brad Youngin kirjassa The Parables on aika jänniä näkemyksiä Jeesuksesta ja Qumranista.

Young viittaa Flusseriin, joka on merkittävä israelilainen Jeesus-tutkija, ja väittää, että jakeissa Luuk. 16:1 – 10, 11 – 13 Jeesus ottaisi kielteisesti kantaa Qumranin yhteisön lahkomaisuuteen ja rahan käyttöön. Qumranin jäsenet kutsuivat itseään ’valon lapsiksi’, ja he eivät erottautuneet vain tavallisista syntisistä, vaan myös kaikista muista juutalaisista, jotka elivät yhteisön ulkopuolella, 1QS. 1:1 – 11. Heidän piti ’rakastaa valon poikia’, mutta ’vihata pimeyden lapsia.’ Jeesus puhuu ’väärästä rikkaudesta’, Luuk. 16:9, ja siitä, että ’tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset’, Luuk. 16:8.
Evankeliumin pohjalta voi saada sen kuvan, että ’valon lapset’, joista Jeesus puhui, viittaavat Jeesuksen opetuslapsiin, joita Jeesus kutsui muun muassa ’hengessään köyhiksi’, ’rauhan tekijöiksi’ jne. Paavali kutsuu kristittyjä ’valon lapsiksi’, Ef. 5:8; 1. Tess. 5:5. Mutta Jeesuksen elinympäristössä ’valon lapset’ toivat varmasti kaikkien mieleen sen yhteisön jäsenet, jotka majailivat autiomaassa puolen päivämatkan päästä Jerusalemista. Essealaiset, joita voidaan mahdollisesti – tästä kiistellään – pitää Qumranin jäsenininä ajattelivat, että yhteisön ulkopuolisten raha oli ’epävanhurskasta (väärää) mammonaa’. Essealaisilta oli periaatteessa kielletty kaupan käynti ulkopuolisten kanssa. Jeesus antaa ymmärtää, että ”ulkopuolisten” eli tämän maailman lasten kanssa pitää tehdä kauppaa. Raha on väline, jolla heidät voidaan saada ”ystäviksi”, jotka tulevat meidän kanssa ’iäisiin asuntoihin’, Luuk. 16:9. Jeesus käyttäytyi aivan eri tavalla kuin essealaiset esimerkiksi myös siinä, että hänen kerrotaan olleen hyvä ystävä Sakkeuksen kanssa, joka oli tunnettu epärehellisyydestään rahan kiskurina, Luuk. 19:1 – 10.
Summa summarum: Jeesus kutsui ’köyhiä, raajarikkoja, rampoja, sokeita’ aterialle Jumalan valtakuntaan. Juuri näiltä essealaiset kielsivät pelastuksen aterian, 1. QSa. 2:5 – 6. Jeesus puhui siitä, että ’valon lapset’ käyttävät ’väärää rahaa’ väärin, kun eivät käy kauppaa ’tämän maailman lasten’ kanssa saadakseen heistä itselleen ystäviä, jotka kävisivät heidän kanssaan iäisiin asuntoihin, Luuk. 16:1 – 10, 11 – 12.

Geza Vermes - juutalaiset ja Jeesus: vaikea suhde

Luin juuri kaksi Geza Vermesin kirjaa The religion of Jesus the Jew (1993) ja Jesus and the World of Judaism (1983). Täytyy sanoa, että oli ihan hyviä kirjoja. Paljon uutta tietoa Jeesuksesta ja Vermes povaakin, että juutalaiset tutkijat ovat yleisesti ottaen löytämässä historiallisen Jeesuksen monien kielteisten ennakkoluulojensa takaa. Vermesin mukaan Jeesus on kätkeytynyt kristillisten dogmien alle. Vermesin mukaan kaikenlaiset väärinkäistykset ja kristillinen antisemitismi on johtanut siihen, että Jeesus on ollut juutalaisille aina 1900-luvulle asti vaiettu tabu.
Vermesin kirja alkaa siten, että hän lainaa Einsteinin ja Buberin ylistäviä kommentteja Jeesuksesta. Kirjan lopussa Vermes väittää, että historian Jeesus voisi vain osittain allekirjoittaa Nikean uskontunnustuksen. Tarkemmin sanottuna Vermesin mukaan Jeesus yhtyisi tuossa tunnustuksessa vain sen kolmeen ensimmäiseen ja kahteen viimeiseen virkkeeseen.. Eli kohtiin, joiden mukaan Jumala on kaikkivaltias Isä, maan ja taivaan Luoja.. ja kohtaan, jonka mukaan odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Aamen. Vermes viittaa jakeesseen Joh. 8:44 (te olette lähtöisin saatanasta..) kirjoittaessaan, että historian Jeesus on vieras myöhemmälle kristinuskolle.
Tässä kohdassa voidaan sanoa, että myös monet Vt:n suuret profeetat kuten Mooses ja Jeremia sanoivat kovia sanoja juutalaisille. Tuskin näitä miehiä kuitenkaan kannattaa kutusua antisemitisteiksi! On hyvä muistaa, että Jeesusta tai alkuseurakuntaa ei voida syyttää esim. holokaustista toisen maailman sodan aikana. Vermes näkee kristillisen antisemitismin nousevan nimenomaan edellä mainitun (Joh.8:44) jakeen ja vastaavien jakeiden pohjalta.
Joka tapauksessa Vermesin suuri pointti on se, että Jeesus sitoutuu ja sopii erittäin hyvin juutalaisen uskonnon, elämän, kulttuurin ja kirjallisuuden rikkaaseen traditioon. Vermes tuo kirjallaan paljon uusia ja hienoja näkökulmia Raamattuun ja Jeesukseen, mutta koko totuus ei varmasti avaudu tämän kautta. Vermesin mukaan Jeesus kuoli epätoivoisena marttyyrina, joka loppuun asti sai uskostaan voimaa, kunness viimein lausui lohduttomasti: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut.. Tämän jälkeen Jeesus henkäisi viimeisen kerran..Vermes ei juurikaan käsittele Jeesuksen kuolemaa - eli tämän kuoleman syytä ja merkitystä. En oikein ymmärrä miksi. Vermeksen mukaan Jeesus oli karismaattinen opettaja ja erilaisten sairauksien parantaja, joka osasi myös vapauttaa ihmisiä riivaajista.
Vermesin kirja voi olla kiusallista lukemista kristityille, siinä mielessä, että Vermes kritisoi paljon kirkon keskeisiä dogmeja. Toisaalta jokainen Raamatun tutkija tietää, että kaikkea voi pureskella, mutta kaikkea ei pidä nielaista. Vermes on yksi maailman johtavimmista Qumranin yhteisön tutkijoista. Vermesillä on tosi mielenkiintoisia asioita kerrottavana alkuseurakunnan ja Qumranin yhteisön eroista ja yhtäläisyyksistä.
Vermesin painottamat yhtäläisyydet: 1) molemmissa liikkeissä vallitsi eskatologinen (lopunajan) odotus, 2) molemmat ajattelivat edustavansa todellista Israelia, 3) molemmat ajattelivat toteuttavansa kirjoitusten ennustuksia, 4) molemmat liikkeet ajattelivat edustavansa jollain lailla Jumalan temppeliä, ja 5) molemmilla liikkeillä painottui helluntaijuhlan suuri merkitys.
Vermes esittää, että suuri periaatteellinen ero, jonka useat muutkin tutkijat ovan huomanneet, on se että Qumranin yhteisön ydin muodostui lähinnä hurskaista papeista, kun taas alkuseurakunnan ydinporukka muodostui raavaista galilealaisista. Vermesin mukaan Jeesus sopii tästä huolimatta paremmin muinaisten hasidi-juutalaisten piiriin, kuin Qumranin hengenheimolaisiin.

testi

Moikka, katsotaan, miten tämä toimii.
hmm.