Mitä tekisi elämällä?

Tässä on saarna, jonka pidin viikko sitten konfirmaatiossa. Julkaisen sen tässä vähän muutettuna.

Päivän evankeliumitekstissä (Luuk. 5:1-11) kerrotaan, kuinka Jeesus kohtasi ihmiset näiden oikeiden asioiden, ihmissuhteiden ja työaskareiden ääressä. Heille hän puhui Jumalan sanaa. Hän kohtasi kalastajia, tullimiehiä, veronkantajia, opettajia, lakimiehiä, kotiäitejä ja maanviljelijöitä. Evankelistat kertovat monista vanhemmista, jotka toivat lapsiaan Jeesuksen luo, monet hätääntyneet vanhemmat puhuivat Jeesukselle lastensa puolesta. Herra auta lastani. Kuitenkin, kertomuksen kakkossankari - Pietari - tuleva seurakunnan suuri johtaja, ei paljoa keskity Jeesuksen puheeseen. Hän keskittyy edellisen yön sotkujen selvittelyyn, likapyykkin. Verkot pitää putsata. Koko yön työnteosta käsiin on jäänyt vain rikkinäiset verkot eikä yhtään kalaa.

Mitä Herra voisi meille tehdä – meille, joiden elämä ei ole aina niin helppoa? Ongelmiemme kanssa olemme kuin Pietari yrittäen selvittää tätä sotkua, ja Jumalan puhe menee usein ohi korvien. Hyvät ihmiset, meidän tarpeemme eivät ole Jumalalle vieraita. Meillä ihmisillä on monia tarpeita ja oikeuksia, joita nykyään korostetaan liikaakin. On rahatarpeita, ruokatarpeita, ihmissuhteisiin liittyviä tarpeita ja oikeuksia. Pietarilla oli tarve saada kalaa, jotta hän voisi ruokkia perheensä, hankkia elantonsa.

Päivän evankeliumissa Jumala opettaa meille hyvin tärkeän asian ihmisen tarpeista ja velvollisuuksista. Jotkut luulevat, että Jumala haluaa meidän hylkäävän kaikki tarpeemme ja keskittymään vain Jumalan tarpeisiin, tahtoon ja unelmiin: Puhutaan pelkästä taivasikävästä. Tällaiset ihmiset ajattelevat helposti, että kaikki maallinen on harhaa ja turhaa, kun taas pelkkä hengellinen on olennaista. Silloin suunnataan katse vain taivaallisiin, mutta unohdetaan maa jalkojemme alla. Silloin unohdetaan ne kalat ja jokapäiväinen leipä. Hengellisten asioiden lisäksi taivaan Isä haluaa antaa lapsilleen myös jokapäiväisen leivän ja vaikka välillä kalasoppaa.

Toiset ihmiset taas kuvittelevat, että kaikki on tässä maallisessa todellisuudessa, joka näkyy, tarpeessa, joka tuntuu vatsanpohjassa. Heitä ei kiinnosta Jumalan sana, vaan ainoastaan ne kalat, meren ja maan antimet.

Jeesus näyttää meille oikean tien. Sekä maa että taivas ovat totta. Taivas, maa ja meri, ja kaikki, mikä niissä on, on Herran. Jeesuksen kanssa me rukoilemme taivaan Isää, ’pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, myös maan päällä niin kuin taivaissa.’ Ja, ’anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.’ Oman elämäni tunnuslauseena voisivat olla Jeesuksen sanat: ’etsikää ensiksi Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämä muukin.’ Me uskomme ja rakastamme Jumalaa, joka pitää leskien ja orpojen puolia, joka ruokkii nälkäiset, pukee alastomat, antaa kodin kodittomalle ja nostaa maahan painetut pystyyn. Hän tekee tällaisia aika maallisia asioita, ja tämän kaiken hän haluaa tehdä Pietarin kaltaisten, armahdettujen syntisten kautta, jopa heidän avullaan. Meidän Jumalamme antoi Pietarille ihmeellisen suuren kalansaaliin, synnit anteeksi ja kutsun Jumalan valtakunnan työhön. Meidän Herramme ei ole yksipuolinen. Hän ei ole jäänyt taivaaseen, vaan hän on kulkenut maan päällä. Hän tuo taivaan todellisuuden maan päälle.

Nyt on niin, että me tämän päivän kristityt tarvitsemme samanlaisen ravistelun kuin Pietari. Meidän pitää havahtua siihen todellisuuteen, että Jeesus ei ole vain taivaan Herra. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, ja hänen tahtonsa on tuoda Isän valtakunta myös maan päälle niin kuin taivaissa. Maa on täynnä Pietarin kaltaisia miehiä ja naisia elämänsä sotkuissa. Pyhät eivät ole tuurin armoilla tai kohtalon ja olosuhteiden vankeja. On olemassa Herra, joka kävelee veden päällä, tyynnyttää myrskyn, ruokkii tuhansia parilla leivällä ja saa halutessaan kalaa mistä vain.

Tämän Herran Pietari kohtasi, ja silloin hän tunsi Jumalan vallan. Hän heittäytyi polvilleen, tunnusti heikkoutensa ja syntisyytensä Pyhän edessä. Voidaan ajatella, että tuon pienen miehen tajunnan täytti hämmästys, miten Jeesus kosketti ja auttoi juuri minua, syrjässä verkkojaan putsaavaa miestä. Rakkaat nuoret, usein kristittyjä kutsutaan uskoviksi. Parempi nimike olisi vaikka hämmästelijä. Kristittynä oleminen on jatkuvaa hämmästelyä, kuinka Herra tarttui juuri minun elämääni, kuinka Herra on auttanut juuri minua pientä ja syntistä, rampaa ihmistä. Kun Pietari näki Jeesuksen ihmeen, hän ei todennut – nyt minä uskon, vaan hän heittäytyi polvilleen Kristuksen eteen ja hämmästyksissään katsoi Jeesusta. Kristittynä oleminen on loputonta hämmästelyä, ihmeiden katselua. Eikä tällä hämmästelyllä ole loppua, sillä Jumala on rajaton ja ikuinen. Koskaan ei tule raja vastaan. Hämmästys ihmeiden edessä on portti uskoon.

Pyhät ovat aina matkalla, hengellisesti tien päällä. Pyhien elämään kuuluu innokkuus, joka syttyy liekkeihin kun me tunnemme Kuninkaan. Kristuksen omat saavat joka päivä oppia uusia ihmeellisiä asioita. Pyhien elämä ei ole tylsää. Elämä ilman Kristusta on tylsää, tosi kapeakatseista ja rajattua. Kristus avaa meille kaistan rajattomuuteen, ikuisuuteen tässä hetkessä. Kun luemme evankeliumia huomaamme, että Jeesus sai ihmiset hämmästymään ja kiittämään Jumalan nimeä. Hän sai lapset, rammat ja syntiset iloitsemaan – Jumala on tullut kansansa avuksi! Hämmästyminen saa olla meidän perusasenteemme elämässä koska kristityt saavat aina odottaa Herraltaan jotain yllättävää. Tämä on lastenkaltaisten elämänasenne.

Elämä on muutakin kuin vain maallisten tarpeiden tyydyttämistä ja oikeuksien puolesta taistelua. Kristus näytti Pietarille, että hänen tarpeensa ovat Jumalan hallinnassa ja tiedossa, mutta Kristus ei vain tullut täyttämään meidän maallisia tarpeitamme. Hän ei edes tullut pelkästään meidän hengellisiä tarpeitamme varten, vaan hän tuli täyttämään meidän tarpeemme olla tarpeellisia Jumalan edessä. Tätä tarpeellisuutta ei nyt kuitata prosentin kirkollisveron maksulla – kyse on jostain paljon suuremmasta. Kyse on intohimoista, visiosta, Jumalan ja ihmisen unelmista, tarpeista ja tahdoista. Kyse on siitä ihmeellisestä tosiasiasta, että taivaan ja maan Luoja haluaa käyttää ihmistä työtoverinaan. Paavali kirjoittaa, ’Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan.’ 2. Kor. 6:1 Ihminen ei ole vain kohde, jonka Jumala voi pelastaa. Ihminen ei ole oman elämänsä viaton sivustakatsoja. Jumala haluaa ottaa meidät hommiin. Korkein haluaa käyttää meitä työrukkasinaan, käsinään ja jalkoinaan. Hän haluaa tehdä ihmisestä itselleen tarpeellisen.

Jeesus ei ainoastaan antanut Pietarin puolesta henkeään ja Jumalan puolesta hänen syntejään anteeksi – kaiken tämän lisäksi Pietari sai kutsun töihin ihmistenkalastajaksi. Ajatelkaa, että Jeesus teki Pietarista, syntisestä miehestä, Jumalalle tarpeellisen työkaverin. Rakkaat nuoret, Jeesuksen haasteessa ei ole ensisijaisesti kyse siitä, oletko järjelläsi vakuuttunut siitä, että tämä on totta. Kyse on jostain paljon suuremmasta asiasta. Jeesuksen seuraamisessa on enemmän kyse rakkaudesta ja rohkeudesta. Uskallatko ymmärtää mitä korvasi kuulee? Jolla on korvat se kuulkoon.

Meidän omassa ajassamme ja kulttuurissa on jotain pimeää ja julmaa. Jos me emme tunne Jumalan näkökulmaa, jos emme tunne Kristuksen kutsua, niin elämästä voi tulla tosi synkkää. Silloin nähdään vain tomua ja tuhkaa, mutta ei Jumalan kuvaa. Suomen yli 10 000 aborttia vuodessa ja nouseva eutanasiakeskustelu – keskustelu tappamisesta - nostaa kuoleman ja ihmisarvon pöydälle. Kreikkalaisessa mytologiassa Zeusta pidettiin taivaan hallitsijana. Hänestä sanotaan, että hän oli intohimoisen kiinnostunut kauniista jumalattarista, ja että hän kiihtyi mustasukkaisuudesta jos joku muu koskee näihin taivaallisiin kaunottariin. Toisin kuin Zeus Israelin Pyhä on intohimoisesti rakastunut ’leskiin ja orpoihin’, ja jos joku polkee heidän oikeuksiaan, hänelle Herra Sebaot näyttää.. Ei Jeesus tullut etsimään hurskaita vaan syntisiä, ei hän tullut parantamaan terveitä vaan sairaita.

Mietit ehkä: olenko liian huono tai syntinen Kristuksen seuraan, Jumalan lapseksi. Ajattelet ehkä, että miten voisit muka olla Kristukselle tarpeellinen. Muista, että Pietari ei valinnut itseään, vaan Kristus valitsi hänet, ja Kristus tiesi, kenet hän kutsui. Hän kutsui raavaan kalamiehen, joka kiivaudessaan lupautui antamaan vaikka henkensä Jeesuksen puolesta, mutta kuitenkin, tiukan paikan tullen, hän kielsi Herransa kolmesti. Jeesus ei häntä hylännyt. Hän sai luottaa Kristukseen omana Pelastajanaan, ja Kristus piti hänen kutsumuksensa voimassa. Hän sai olla Herran hommissa – näin saamme mekin luottaa. Me tarvitsemme loppuun asti Vapahtajaa, ja Kristus tarvitsee meitä. Me kuulumme toisillemme.

Rakas nuori, ihminen on luotu arvottomimmasta aineesta – tomusta ja tuhkasta, mutta meidät on luotu kaikkein arvokkaimman kuvaksi – jokainen meistä. Vaikka Pietari oli Kristuksen edessä syntinen mies, niin Jeesus teki hänestä työtoverinsa, ihmisten kalastajan. Tomussa ja tuhkassa ja synnissä ei ole koko totuus. Totuus on siinä, että Jumala on päättänyt tehdä töitään tomusta ja tuhkasta muovatun ihmisen kautta. ’Hänet minä olen valinnut aseekseni, tuodakseen julki kirkkauteni.’ Jumalan sana on antanut minulle toivon. Jos tomusta ja tuhkasta voi syntyä Herran kädessä tällaista, jos Pietarin kaltainen mies sai tuollaisen kutsun, niin en voi olla epätoivoinen näiden nuortenkaan edessä. Herra voi tehdä heille ja heidän kauttaan vaikka mitä ihania ja ihmeellisiä asioita.

Kulkekaa aina ihmeellisellä tiellä, olkoon hämmästyksenne vailla rajoja ja ilonne ikuista Kristuksen tiellä.

Konffasaarnani: Matt. 16:24-27 'Nuoruutesi päivät'

Siitä on mennyt hetki, kun nämä nuoret olivat lapsia, ja kun heidät kastettiin. Kuluneen viikon olen ollut heidän kanssaan Kunstenniemen Eräkämpässä. Tuo oli mielestäni hienoa aikaa. Vietimme mukavia hetkiä kauniin luonnon keskellä, pelailimme ja pysähdyimme hengellisten asioiden äärelle keskellä nuoruuden aikaa. Haluan puhua nuoruuden ajasta, koska se ei ole vain elämänvaihe, vaan se on usein kutsun ja herkkyyden aikaa.

Tämän päivän evankeliumiteksti ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Jeesuksen kova haaste vetosi minuun hyvin voimakkaasti kun olin 17vuotias. Nuoruus ja ehdottomuus kuuluvat yhteen, ja Jeesus on hengeltään ikinuori. Raamattu haastaa meitä palaamaan nuoruutemme aikaan. Vapahtaja sanoo, ettei kukaan pääse taivasten valtakuntaan ellei hän tule lastenkaltaiseksi. Profeetat muistelivat valitun kansan värikkäitä alkuaikoja, sen nuoruutta. Jumala näki ajan, jolloin ’hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä.’ Hoos. 2:17. ’Kuin nuoruutensa päivinä.’ Ihmiset tekevät isoimmat elämänkatsomukselliset valintansa nuoruutensa päivinä. Selvästi suurin osa uskovaisista on tullut uskoon nuorena. Raamatun suurimmat sankarit kutsuttiin lapsina tai nuorina: Samuel, Daavid, Jeremia, Jeesus, Maria. Voisin jatkaa tätä listaa kauan.

Iän myötä vanhuksien lähimuisti heikkenee, mutta kaukomuisti paranee. Vanhukset voivat muistaa tarkasti oman lapsuutensa, omia nuoruusvuosiaan, ja samalla he unohtavat jokapäiväisiä asioita. Vanhetessaan he palvaavat muistoissaan nuoruutensa aikaan, jota usein muistot kultaa. Suositussa riparilaulussa on sanat: ’kerran usko lapsuuden, sulla oli suloinen, kätesi sä rukoukseen liitit ain.’ Juuri tuohon nuoruuden aikaan, tuohon lapsuuden uskon aikaan, monet vanhukset palaavat muistoissaan. Tuo riparilaulu päättyy sanoihin: ’äänen kaiun kaukaisen, kuulla vielä voitko sen? Päiväsi hän usko käsiin Jumalan.’ Juuri tuota omaa nuoruuden aikaa nämä nuoret tässä elävät. Juuri nuoret ovat herkimpiä kuulemaan Jumalan kutsun. Tässä mielessä kristitty on kutsuttu olemaan ikinuori, oli hän sitten minkä ikäinen tahansa. ’Hän vastaa minulle kuin nuoruutensa päivinä’ sanoo Jumala Hoosean kirjassa, ja niin ensirakkaus elpyy.


Nuoruuteen kuuluu ehdottomuuden lisäksi myös heikkous ja kokemattomuus. Nuorilla on elämä edessä, vanhuksilla on elämä takanaan. Nuorilla on elämän reppu täynnä mahdollisuuksia, vanhuksilla on elämän reppu täynnä kokemuksia. Jeesus kutsuu meitä ehdottomasti seuraamaan itseään. Luin jokin aika sitten juutalaisen Jeesus-tutkijan ja rabbin, Jacob Neusnerin kirjan. Tuo viisas mies toteaa, että Jeesuksen kutsu seurata itseään, on niin ehdoton ja voimakas, että Raamatun mukaan sellaisen kutsun voi esittää vain Jumala itse. Jeesus kutsuu opetuslapsiaan kuin Jumala: seuraa minua, anna kuolleiden haudata kuolleensa, seuraa minua, älä katso taaksesi. Hänen sanansa, hänen kutsunsa eivät jätä tilaa ei-kenenkään-maalle. Ihminen joko tahtoo tai ei tahdo kulkea hänen perässään. Ihminen on joko hänen puolellaan tai häntä vastaan. Jeesus ei etsi sympaattisia tukijoita tai fanijoukkoa, vaan seuraajia, jotka kuulevat kutsun, tiedostavat hinnan ja vastaavat kutsuun ei vain sanoillaan, vaan jaloillaan eli seuraamalla.

Jeesuksen seuraaminen edellyttää rakkautta, joka kaiken kestää, joka kaikessa toivoo, ja joka kaikessa uskoo. Meiltä kysytään, mitä sinä tahdot? ’Tahdotko’ kysytään alttarilla kun aviopari solmii avioliiton. Tahdotko, on tässä kysymys, joka koskee rakkautta ja luottamusta. Se ei ole kapeasti tieto-kysymys. Se on paljon isompi kysymys. Siinä on kyse luottamuksesta. Luotatko sinä siihen, että sinua kannetaan, siihen, että kutsuja on tosissaan. Luotatko niin paljon, että tahdot laittaa elämäsi peliin. Haluatko itse yrittää pelastaa elämäsi, vai annatko sen Herran käsiin? Luotatko niin paljon, että unohdat itsesi, otat ristisi ja seuraat Jeesusta. Helppohan se olisi tahtoa ja uskoa, jos se ei maksaisi mitään.
Raamatussa tahtominen, uskominen ja rakastaminen tarkoittavat, että nyt alkaa action. Jumalan rakkaus ei jää etäiseksi haihatteluksi. Hän rakasti meitä niin paljon, että lähetti Poikansa tänne meidän luo. Poika tapettiin, mutta hän nousi kuolleista. Kun lammas on kadonnut, hyvä paimen tahtoo lähteä etsimään sitä, oli kello tai keli mitä tahansa.

Luther sanoi, että Jeesuksen päätarkoitus kaikissa evankeliumeissa on voittaa ihmisen luottamus. Hän tekee vaikka mitä, jotta me vastattaisiin hänen kutsuunsa ”tahdon”, eikä vain sanoin vaan jaloin. Hän paransi sairaat, hän opetti, hän juhli muiden piireistä pois ajettujen kanssa. Hän antoi julkisyntisille synnit anteeksi. Niin raihnaiset ja moniongelmaiset ihmiset oppivat rakastamaan häntä, kuin se syntinen nainen, joka unohti kaikki hyvät tavat ja itsensä. Syvästi kiitollisena hän voiteli Jeesuksen jalat kyynelillään, kuivasi ne hiuksillaan.

Jeesus on syntisten ystävä, hän on lasten ystävä ja hän sanoo, ’tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.’ Hän taivuttaa ihmisen tahtoa puolelleen, mutta hän haluaa koko sydämen, ei puolikasta. Hän on itse valmis antamaan meille kaiken – hän sanoo meille ehtoollisella: ’tämä leipä on minun ruumiini, joka teidän puolestanne annetaan. Tämä viini on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan teidän puolestanne.’ Jeesus antoi kaikkensa, hän antoi itsensä, hän unohti itsensä meidän vuoksemme. Rakkaus sinuun ja minuun ajoi hänet tähän.

Me kristityt rukoilemme taivaan Isää: ’tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaissa.’ Jeesus itse joutui kamppailemaan tuon tahdon kanssa viimeisinä päivinään kovassa stressissä Getsemanen puutarhassa. Hän rukoili: ’Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.’ Matt. 26:39.

Tänään on muodikasta puhua itsensä löytämisestä. Varmasti juuri tämän vuoksi tänään oman elämän kadottaminen ja ristinsä kantaminen tuntuu todella vaikealta. Ja kuitenkin, juuri itseensä keskittyminen ja elämänsä turvaaminen on Jeesuksen sanojen mukaan vaarallisinta. Silloin ihminen menettää sen. Mutta jos hän kantaa ristinsä ja seuraa Jeesusta, niin hän löytää elämän, vaikka sen alussa kadottaakin. Raamatun opetus voisi olla, että jos haluat löytää itsesi, unohda itsesi ja keskity Kristukseen. Silloin sinulle käy niin kuin tuhlaajapojalle, joka alussa vihasi ristiä ja rakasti elämäänsä ja vapauttaan yli kaiken. Hän halusi haalia kokemuksia ja rikkauksia. Hän halusi elää joka solullaan niin kuin hän itse tahtoo. Lopulta hän menetti kaiken. Silloin hän teki parannuksen, ’meni itseensä’ ja muisti nuoruutensa ajan isänsä luona. Hän halusi palata kotiin.

Yllätyksekseen isä juoksi tuhlaajapoikaansa vastaan, otti hänet syleilyynsä, puki hänet juhlavaatteisiin, laittoi hänelle sormuksen sormeen. Isä otti perinnön tuhlanneen, entisen orjan vastaan rakkaana poikanaan. Isä järjesti hänen kotiinpaluun kunniaksi juhlat. Bileet alkavat kun kadonnut löytyy – näin riparilla opittiin. Kotiinsa palannut tuhlaajapoika löysi itsensä, kun hän otti askeleet kohti isän rakkautta, kohti kotiaan. Taivaan Isä antoi hänelle arvon ja identiteetin, jota hän ei yksin itsestään löydä tai edes omista.

Käännytään mekin Jumalan tahdon tielle ja vastataan kutsuun kuin ’nuoruutemme päivinä’. ’Laulun kaiun kaukaisen, kuulla vielä voitko sen’ – palataan nuoruuden uskoon. Hyvät konfirmoitavat ja hyvät kristityt, teidät on kasteen yhteydessä merkitty ristin merkillä, teidän sydämeenne on koodattu Jumalan rakkauden sinetti. Palataan nuoruutemme aikaan, palataan tuohon kutsumukseen, palataan tuohon pelastuksen päivään. Iloitaan ja juhlitaan kuin tuhlaajapoika on taas kotonaan.

Tuolla tiellä me löydämme todellisen itsemme Jumalan lapsina. Tuo tie käy Golgatan ja tyhjän haudan kautta. Sinne me jätämme syntimme, ja sieltä me astumme Kristuksen avaamaan uuteen todellisuuteen: vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle. ’Herra Jumalasi on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.’ Sef. 3:17.

Terveisiä riparilta

Hiihtolomaripari päättyi eilen.. Oli tosi hieno leiri. En ole aiemmin millään riparilla itse oppinut niin paljoa. Onneksi loppukokeessa selvisi, että myös riparilaiset oppivat aika paljon Jeesuksesta ja Jumalasta. Itseäni kilpailutettiin opetusmaratonin myötä opettamisen saloihin:) En ole koskaan opettanut yhtä paljon yhden viikon aikana. Opettaminen on tosi vaikeeta, mutta erittäin kiitollista ja mukavaa, jos huomaa, että joku oppii jotain. Innostuin pianon soitosta ja pianon äärellä vietinkin tosi paljon aikaa opetellen punaisen laulukirjan lauluja. Opettajina mulla oli pari nohevaa riparilaista. Kiitos! Toivottasti nämä huomenna konfirmoitavat nuorukaiset löytävät paikkansa myös gg-illoista eli meidän nuorten illoista. Ohessa on erään riparilaisen piirtämä kuva Jeesuksesta. He piirsivät myös muita toinen toistaan siistempiä kuvia Raamatun (tai lähinnä Laulujen laulun) henkilöistä ja roboteista..

Konffa saarna

Tämä on siis kirjoitettu versio. Puhuessa teksti muuttuu aika lailla, jätän joitain osia pois, ja lisäilen kaikenlaista mieleen juolahtavaa. Joka tapauksessa ohessa on saarnani. Kirkossa oli ihan kivasti porukkaa:)
Konfirmaatiosaarna 15.7.07 Ulvilan kirkossa
Rakkauden laki
Room. 12:16 – 21
Matt. 5:20 – 30
Kun Albert Einsteinilta kysyttiin aikoinaan, onko Jeesus ollut olemassa, niin Einstein vastasi: ’’Aivan varmasti! Kukaan ei voi lukea evankeliumeja tuntematta Jeesuksen todellista läsnäoloa. Hänen personalisuutensa sykkii joka sanassa. Mikään myytti ei sisällä sellaista elämää.’’ Minun mielestä Einsteinin vastaus on aika hyvä – olen hänen kanssaan ihan samaa mieltä. Jeesus pakottaa ottamaan kantaa, Jeesus säpsäyttää, Jeesus kiehtoo, Jeesus ei ole tylsä, Jeesus ei mahdu tai sovi mihinkään myyttiin, Jeesus on niin elävä.
Vuosia sitten luin ensimmäistä kertaa evankeliumit läpi. Näin Jeesuksessa ystävän, joka ymmärsi minua, silloin kuin tuntui siltä, että kukaan muu ei ymmärrä. Nuorelle ihmiselle tulee esikuvia, idoleita. Nämä esikuvat tulevat ja menevät. Jeesus on jäänyt. Jeesus tuntuu olevan jokaisen sukupolven juttu, halki koko elämän.
Päivän evankeliumitekstissä on yksi aika iso käännösvirhe. Kreikkalaisessa alkutekstissä puhutaan nimittäin vanhurskaudesta, mutta meidän käännöksessämme puhutaan Jumalan tahdosta. Jeesus sanoo tässä, että jos teidän vanhurskautenne ei ole paljoa suurempi kuin lainopettajien ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Vanhurskas on vähän vaikea sana. Se ei tarkoita vanhaa ja hurskasta, vaan sellaista ihmistä, joka on liitolle uskollinen, tai sellaista ihmistä, joka on sovinnossa Jumalan kanssa.
Tässä evankeliumin kohdassa Jeesus puhuu kahdesta suhteesta: ihmisen suhteesta veljeensä eli lähimmäiseensä, ja miehen suhteesta naiseen – kysymys on siis aika pitkälti ihmissuhteista. Jeesus antaa ymmärtää, että jos nämä suhteet eivät ole kunnossa niin helvetin tuomio uhkaa ja taivasten valtakuntaan ei ole pääsyä. Näissä kahdessa suhteessa Jeesus viittaa kahteen peruskäskyyn: ’’älä tapa’’ ja ’’älä tee aviorikosta’’. Molemmat kiellot löytyvät kymmenestä käskystä. Tämä on todella vaikeaa tekstiä.
Jeesus sanoo, että käsky ’’älä tapa’’ ei riitä. Jeesus kieltää ihmistä vihaamasta toista ihmistä. Samoin käsky ’’älä tee aviorikosta’’ ei riitä, vaan tämä käsky on sydämessä rikottu, kun mies katsoo lähimmäisensä vaimoa himoiten. Ja rangaistuksena uhkaa helvetti.
Tässä vaiheessa nousee kylmän hiki pintaan. Onko meillä mitään mahdollisuutta päästä taivasten valtakuntaan? Minkä takia sellaiset halventavat haukkuma sanat kuin: ’’sinä hullu’’, ’’sinä tyhmä’’, ’’sinä turhanpäiväinen typerys’’, ovat niin vaarallisia? Sanotaan, että ruumiissa olevat haavat paranevat, mutta sanoilla voidaan jättää sydämeen vammat, jotka eivät arpeudu ehkä koskaan. Sanoilla on iso vaikutus. Anteeksi on pieni sana, mutta sitä on tosi vaikea sanoa.
Jeesus kuoli syntisten ihmisten puolesta, sovittaakseen heidän syntinsä. Jeesus kärsi Golgatan ristillä, koska hän rakasti sinua ja minua. Meillä ei ole mitään oikeutta halventaa niitä ihmisiä, joiden puolesta Jeesus on kuollut. Jumalan, meidän luojamme ja suunnittelijamme, silmillä katsottuna jokaisessa ihmisessä on jokin ainutlaatuinen mahdollisuus ja unelma, mitä kukaan muu ihminen ei voi täyttää ja elää todeksi. Jumala ei ole luonut yhtäkään meistä turhaan. Tämän takia me ei voida sanoa toiselle ihmiselle, että hän on ”turhanpäivänen”, ”arvoton” tai vaikka ”toivoton”.
Ja sitten käsittelyssä seuraa se toinen suhde eli miehen suhde naisiin. Jeesus sanoo: ’’Teille on opetettu tämä käsky: älä tee aviorikosta. Mutta minä sanon teille; jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.’’ Tällaisista Jeesuksen sanoista voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että miehen ei kannata edes vilkaista naista päin, ettei vain himo syttyisi. Voisi ajatella, että kannattaa kiertää nainen, varsinkin toisen vaimo, kaukaa. Tarkoittiko Jeesus, että näin kannattaisi toimia? Onko tämä sitä suurempaa vanhurskautta, että välttelee naisia, koska silmät ja ajatukset eivät kuitenkaan pysy kurissa. Pitää muistaa, että Jeesus ei missään nimessä vastustanut avioliittoa – miehen ja naisen rakkaussuhdetta.
Jeesuksen aikana monet uskonnolliset ihmiset, kuten fariseukset ja lainopettajat saattoivat oikeasti ajattella, että nainen uhkaa miehen pyrkimyksiä olla pyhä. Tämä sen takia, että ajateltiin, että mies ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan ajatuksiaan ja himojaan. Tämä johtaa siihen, että naista pidetään tai pidettiin uhkaavana ja vaarallisena. Ajateltiin, että nainen uhkaa miehen pyrkimyksiä pyhyyteen. Mutta ongelma ei siis ole naisessa vaan miehessä, joka on liian heikko hallitsemaan himojaan. Ja niin, hurskaan miehen ongelmista aika kierolla tavalla kärsii nainen. Tällä tavalla voisi ajatella, että jos haluaa varjella itesensä kaikilta syntisiltä houkutuksilta, niin kannattaa eristäytyä johonkin pieneen pyhien piiriin, mihin on kovat pääsyvaatimukset, ja jonka pariin ei pääse yksikään epäilyttävä ihminen. Toimiko Jeesus tällä tavalla? Ei toiminut. Jeesus aterioi syntisten kanssa, Jeesus rakasti niitä ihmisiä, joita varsinkin uskonnolliset ihmiset karttoivat. Tänään me eletään maailmassa, jossa media on täynnä vähäpukeisia naisia – silmien ja ajatuksien kurissa pitäminen on varmasti tänään vaikeampaa, kuin mitä se oli Jeesuksen aikana. Pitäisikö meidän eristäytyä tästä maailmasta, vai elää sen keskellä Jeesuksen tyylillä?
Jeesuksessa on oikeastaan silmiinpistävää se, että hänen ympärillään oli niin paljon naisia. Jeesuksella oli naisia opetuslapsinaan, Jeesus armahti syntistä naista fariseuksen kodissa, Jeesus keskusteli kahden kesken erään naisen kanssa kaivolla. Ristin juurella oli joukko naisia, ja ne, jotka ensimmäisinä saivat kuulla tyhjän haudan ihmeen eli sanoman Jeesuksen ylösnousemuksesta, olivat Jeesuksen äiti Maria ja Maria Magdalena. Jeesus on ensimmäisen vuosisadan juutalaisten uskonnollisten johtajien keskellä aivan ainutlaatuinen siinä mielessä, miten hän suhtautui naisiin. Jeesus kunnioitti naisia ainutlaatuisella ja välittömällä tavalla, ja tämä kunnioitus teki vaikutuksen. Monista naisista tuli Jeesuksen uskollisia seuraajia.
Jeesuksen sanoma on selvä. ’’Jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois.’’ Ongelma ei ole siinä, mitä silmäsi näkee eli vaikka kauniissa naisessa, vaan ongelma on silmässäsi. Eli niitä toisia ihmisiä ei pidä heittää pois, jotta sinä pelastuisit, vaan ongelma on ihmisessä itsessään ja se ongelma pitää hoitaa kuntoon. Ei ole aina syytä syyttää muita omasta vaikeasta elämästä, vaan on hyvä katsoa, onko itsessään vika.
Mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa? Jeesus rakasti vihamiehiään. Hän rukoili armoa omille teloittajilleen. Jeesus tuli mahtavalla tavalla toimeen naisten kanssa. Jeesus hallitsi silmänsä ja sydämensä ajatukset. Miten tämä liittyy meihin? Meidän keskellämme, tämä maailma on täynnä ihmissuhdesotkuja. Ihmiset riitelevät, haukkuvat toisiaan, puhuvat selän takana pahaa toisistaan. Avioliitoissa ei mene liian hyvin, on epäluottamusta, pettämisiä ja kaikenlaisia vaikeuksia. Helppoa ei todellakaan ole – ei kenelläkään.
Jeesuksella oli näky siitä, että hänen elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta ihminen muuttuu. Syntinen saa synnit anteeksi, kivi sydämen tilalle tulee lihasydän, ihminen pääsee vihan alaisuudesta rakkauden alaisuuteen. Paavali puhuu uudesta Adamista eli uudesta ihmisestä. Hän sanoo, että se, joka uskoo Kristukseen, on uusi luomus Kristuksessa. Tällaisessa ihmisessä asuu Jumalan Pyhä Henki. Tällainen ihminen omistaa vanhurskauden, joka on paljon suurempi kuin fariseusten ja lainopettajien omatekoinen vanhurskaus. Tällaiset ihmiset omistavat Jumalan vanhurskauden, joka annetaan jokaiselle, joka uskoo Kristukseen.
Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, kauna, viha, kateus, murhat. Sydämestä lähtee ajatus aviorikoksesta ja petoksista. Jos sydän on paha, niin tilanne on toivoton. Jeesuksen sanat helvetin tuomiosta uhkaa. Hyvät kristityt, meillä ei ole mitään toivoa itsessämme. Omin yrityksin me emme ikinään voi saavuttaa sitä vanhurskautta, jota Jumala vaatii. Hyvistä yrityksistämme huolimatta meidän ihmissuhteissa on jatkuvasti vaikeuksia. Jo luomis- ja syntiinlankeemuskertomuksessa kerrotaan, että mies syytti naista lankeemuksesta, ja siitä alkoi ensimmäinen parisuhdekriisi, joka on jatkunut tähän päivään asti.
Raamatusta löytyy vastaus näihin isoihin ongelmiin. Raamattu sanoo, että ainut, joka voi eheyttää tämän maailman, on Kristus, Jumalan Poika. Jeesus on sovittanut ihmiskunnan Jumalan kanssa, Paavali sanoo, Ef. 2:14, että Jeesus on kuolemallaan hajottanut vihollisuuden muurin, joka erotti ihmisiä ja kansoja toisistaan. Kristillisen kirkon sanoma on sanoma sovinnosta ja anteeksiannosta ihmisten ja Jumalan ja ihmisten ja ihmisten välillä.
Paavali sanoo fariseuksista ja lainopettajista, Room. 10:3; ’’He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. Toisessa kohdassa Paavali sanoo, Room. 3:22; ’’Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat.’’ Jesaja kirjoittaa, 61:10 – 11; ’’Minä iloitsen Herrasta, minä iloitsen Jumalastani! Hän pukee minun ylleni pelastuksen vaatteet, hän kietoo minut vanhurskauden viittaan! .. Ja niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan ja ylistys kohoaa..!’’ Jokainen kristitty saa Kristuksen tähden uskoa, että nämä sanat koskevat häntä. Meille annetaan Jumalan vanhurskaus.
Hyvät kristityt, hyvät konfirmoitavat, uskolla tämä kaikki otetaan vastaan, vaikkakin maailman pienimmällä uskolla – määrällä ei ole niin paljoa väliä. Kohta alkavalla ehtoollisosuudella me voimme uskossa ottaa vastaan Kristuksen leivässä ja viinissä. Raamattu sanoo, että kun uskomme evankeliumin niin Jumala antaa meille Kristuksessa, 1. Kor. 1:30, viisautensa, vanhurskautensa, pyhityksen ja lunastuksen. Jumalan rakkaus sinua ja minua kohtaan ylittää kaiken ymmärryksen. Jumala rakastaa meitä, niin että me voimme rakastaa toisia ihmisiä, Jumala lohduttaa ja siunaa meitä, niin että meistä voi tulla lohduttajia ja siunaajia tähän maailmaan. Meitä ei ole kutsuttu pois tämän maailman ongelmista, vaan meidät on kutsuttu niiden keskelle. Meille annetaan ilmaiseksi Jumalan vanhurskaus ja tuo vanhurskaus johtaa rauhaan, jota me ja koko maailma niin kipeästi kaipaamme.