Kyrillos Jerusalemilainen

Viime vuonna julkaistiin suomenkielellä kirkkoisä Kyrillos Jerusalemilaisen katekeesiopetus. Tämän 320-sivuisen teoksen nimeksi on annettu Kyrillos. Jerusalemin uskontunnustus. Se on aina merkittävä asia, kun näitä kirkkoisien klassikkoja käännetään suomeksi. Kyrillos oli Jerusalemin piispa 350–380-luvuilla. Hänellä oli todella suuri vaikutus kirkkovuoden liturgian kehittämiseen, samoin pedagogisella viisaudellaan hän vaikutti siihen, mitä Raamatun kirjoituksia luettiin minäkin pyhänä. Hän oli mukana määrittelemässä sitä Konstantinopolin uskontunnustusta vuonna 381, johon mm. luterilaiset sanovat aamen. Kyrillos on yksi niistä maailmanlaajuisen kristinopin arkkitehdeistä. Katolinen kirkko on antanut hänelle kirkon opettajan statuksen.

Yleisvaikutelma tästä Kyrilloksen kirjasta on, että Jerusalemin piispa on tuntenut Raamatun todella kokonaisvaltaisesti. Tämä raamatullinen rikkaus on puhjennut kukkaansa seurakunnan jumalanpalveluksissa, saarnoissa ja liturgiassa. Teoksessaan Kyrillos sukeltaa syviin teologisiin vesiin opettaessaan Kristuksesta, Isästä Jumalasta, Pyhästä Hengestä, kirkosta, sakramenteista ja lopunajoista. Pitää muistaa, että tämä Kyrilloksen opetus on suunnattu kasteoppilaille eli tavallisille seurakuntalaisille. Näillä 350-luvun Jerusalemin kristityillä on ilmeisesti ollut varsin syvällinen ja perusteltu näkemys omasta uskostaan.

Johdannossaan piispa Kyrillos valaisee uusille kasteoppilaille, mihin he ovat joutuneet. Esikatekeesi, 5–6:

”Et ehkä tiedä, mihin tulet, etkä mikä nuotta sinut pyydystää. Olet joutunut kirkon verkkoihin. Antaudu saaliiksi äläkä karkaa, sillä Jeesus pyydystää sinua, ei tappaakseen vaan surmattuaan tehdäkseen eläväksi. Sinun pitää nimittäin kuolla ja nousta ylös. Olethan kuullut apostolin sanovan: Kuolleita synnistä, eläviä vanhurskaudelle. Kuole pois synneistä ja elä vanhurskaudelle. Elä tästä päivästä lähtien. Huomaa, kuinka suuren arvoaseman Jeesus sinulle lahjoittaa. Sinut valittiin opetettavaksi.. Sinussa asuva Henki tekee sinun mielesi jumalalliseksi huoneeksi..”

Kirjan sivuilta huokuu, kuinka piispa on innoissaan. Hän toivoo, että kasteelle valmistautuvat eivät loukkaannu sitä, että heistä ajetaan ulos pahoja henkiä – kaikki tämä koituu heidän parhaakseen. E. K. 9: ”Rientäköön jalkasi opetustilaisuuksiin. Ota innolla vastaan manaukset. Vaikka sinua puhalletaankin, vaikka sinua manataankin, se tapahtuu pelastukseksesi.” Kristillisessä kirkossa kasteen esivalmisteluihin on muuten aina kuulunut eksorkismit – pahojen henkien, Paholaisen pois ajaminen: ”Luvutko Saatanasta ja kaikista hänen teoistaan?” Luovun. Uskotko Kristukseen? Uskon.. Kyrillos kertoo, että kun ihminen kastetaan, niin Pyhä Henki toimii piispan ja pappien kautta. Taivaan sotaenkelit odottavat innolla sitä juhlaa, joka alkaa kun ihminen pelastuu. Kaste on Kyrilloksen mukaan (E. K. 16) ”vangeille lunastus, syntien anteeksiantaminen, synnin kuolema, sielun uudestisyntyminen, valoisa vaate, pyhä tuhoutumaton sinetti, taivaaseen kuljettavat vaunut, paratiisin nautinto, valtakunnan avaaja, lapseksiottamisen lahja..” Kasteessa sinä ”astut henkien Isän tykö” – mutta varo, sillä paha Lohikäärme (Saatana) pyrkii johtamaan sinut harhaan, pois pelastuksen tieltä. Pidä siis kiinni uskosta Kristukseen! Näin Kyrillos opettaa uskontielle astuvia.

Periaatteessa Kyrillos on sitä mieltä, että jos ihminen ei usko eikä elä saamansa kasteen arvon vastaavalla tavalla, niin kaste sinänsä ei häntä pelasta (XVII 34–36). Toisaalta Kyrillos opettaa, että kaste on välttämätön pelastukselle – vain uskonmarttyyrit voivat pelastua ilman kastetta. III 10:

”Jos ei saa kastetta, ei myöskään pelastu, paitsi marttyyrit, jotka saavat valtakunnan ilman vettäkin. Kun Vapahtaja lunasti maailman ristin kautta ja Hänen kylkensä lävistettiin, siitä vuosi verta ja vettä, niin että rauhan aikoina elävät kastettaisiin vedessä, mutta vainojen aikoina elävät omissa verissään. Kyllä Vapahtajakin kutsui marttyyriutta kasteeksi, kun sanoi: Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?”

Mikä on sitten pienten kastamattomien lasten kohtalo? Heidät jätetään Jumalan käsiin ja toivo laitetaan Jumalan armollisuuteen. 

Raamatusta jakamattomana kokonaisuutena

Kyrillos opettaa pyhiä kirjoituksia erittäin monipuolisesti. Hän myös sanoo, että kaikkien dogmien on pohjauduttava Raamatun sanaan. Eli piispan sana ei voi olla uskon ja oppien perusta, jos sitä ei tue Jumalan sana (IV 17; XII 5). Näin Kyrillos opettaa uskontunnustuksen synnystä. V 12:

”Eihän uskontunnustusta ole laadittu ihmisten mielipiteiden mukaan, vaan koko kirjoituksesta on koottu tärkein, ja se muodostaa uskontunnustuksen opin. Niin kuin sinapinsiemen sisältää pienessä jyväsessä monia lehtiä, samoin tämä uskontunnustukin käsittää muutamissa sanoissa koko Vanha ja Uuden testamentin hurskauden tuntemisen. Veljet, huomatkaa ja pitäkää kiinni siitä opetuksesta, jonka nyt saatte. Kirjoittakaa se sydämenne tauluun.”

Kyrillokselle on tärkeää, että koko Raamatun hurskauden tunteminen tiivistyy uskontunnustukseen. Näin siis Kyrillos opettaa kirkkaasti, että Vanhaa ja Uutta testamenttia ei voida erottaa toisistaan. Vanhan ja Uuden testamentin Jumala on yksi ja sama. Israelin tuntema kiivas Herra Sebaot on Jeesuksen tuntema Abba, Isä. Markiolaisuus – tuo sitkeä ja suosittu harhaoppi 140-luvulta – opetti, että Vanhan testamentin Jumala on tuomion ja koston Jumala, kun taas Uuden testamentin Jumala, Jeesuksen Isä, on rakkauden ja armon Jumala. Katolinen kirkko tuomitsi kyseisen opin harhaopiksi ja potki sen kannattajat ulos kirkosta. Kyrillos opettaa Raamatun jakamattomasta ykseydestä näin (XVI 4):

”Älköön siis kukaan erottako Vanhaa Uudesta testamentista. Älköön kukaan sanoko, että siellä on toinen henki ja täällä toinen, sillä sellainen iskisi Isän ja Pojan kanssa kunnioitettua Pyhää Henkeä vastaan..”

Kyrilloksen suhde Markion kannattajiin on tiukka (XVI 4, 7:

”Tukittakoon markionistien suu..” ”Vihattakoon markionisteja, jotka ovat poistaneet Vanhan testamentin sanat Uudesta. Kun tuo mitä jumalattomin Markion, joka ensimmäisenä puhui kolmesta jumalasta, näki, että Uuteen sisältyy profeettojen todistuksia Kristuksesta, hän poisti Vanhan testamentin todistukset, niin että Kuningas jäi vaille todistuksia..”

Kyrilloksen omissa saarnoissa Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Mooses, Psalmit, Kuninkaiden kirjat ja kaikki Vanhan testamentin kirjat näyttelevät suurta osaa. Kyrillos ei voinut hyväksyä, että katolisessa kirkossa sallittaisiin markionistien, gnostilaisten tai muidenkaan harhaoppisten näkemyksiä. Kyrillos viittaa Paavalin sanoihin jakeessa 1. Tim. 3:15 ja toteaa, että katolinen kirkko on ”totuuden pylväs ja perusta” (XVIII 25).

Vielä Kyrilloksen aikana, 350-luvulla, oli pientä epäselvyyttä siitä, mitkä kirjoitukset lasketaan Raamatun kansien väliin. Mielenkiintoisesti Kyrillos ei laske apokryfejä – deuterokanonisia kirjoituksia – Raamattuun. Näin hän opettaa: ”Lue niitä kahtakymmentäkahta kirjaa, mutta älä ole missään yhteydessä apokryfeihin.” Toisaalta useat muut kirkkoisät pitivät apokryfejä Jumalan sanana. Asia oli vielä auki. Kyrillos luettelee kaikki Raamatun kirjat ja toteaa, että Uudessa testamentissa on vain neljä evankeliumia (IV 35–36), ”muut ovat valheellisin otsikoin varustettuja ja vahingollisia.” 

Mainittakoon vielä, että kyseinen kirkkoisä ja kirkon opettaja ajettiin kolmesti maanpakolaisuuteen. Ei elämä ollut hänellä aina helppoa. Kyrillos on pitänyt nämä katekeesiopetuksensa, joista koko kirja muodostuu, Jerusalemin Pyhän Haudan kirkossa. Puitteet ovat siis olleet hulppeat ja historialliset! Kiitos Perussanomille tämän kristillisen klassikkoteoksen suomentamisesta!

Minä uskon.

Vuoden viimeisenä kirjaesittelynä haluan käsitellä Joseph Ratzingerin Introduction to Christianity. Ratzinger, nykyinen paavi, on yksi aikamme viisaimpia Hengen miehiä – luterilaisenakin voin tämän myöntää. Kirjassaan Ratzinger käy läpi Nikean uskontunnustuksen ja kysyy, onko se vanhentunut, voiko ajatteleva 2000-luvun kristitty vielä lausua sen täydestä sydämestään ja mielestään: ”Minä uskon.” Koska kirja on alkujaan kirjoitettu vuonna 1969, Ratzingerin näkemyksiä voi nyt verrata hänen kantoihinsa paavina. En tunne häntä niin hyvin – mutta on ihan selvää, että Ratzinger oli 1960-luvulla kirkonmies, joka tunnusti kristillisen uskonsa suoraselkäisesti. Juuri siksi, että Ratzinger tiivistää kristinuskon Nikean uskontunnustukseen, hänen uskonsa on periaatteessa sellaista, jonka myös luterilaiset, anglikaanit, ortodoksit ja monet muutkin tunnustavat. Tämä teos onkin yksi parhaimpia perinteisen kristinuskon puolustuksia. Se myös muistuttaa siitä, että meillä kristityillä on valtavasti yhteistä.

Suosittelen tätä kirjaa varsinkin papeille ja teologeille. Viime aikoina täällä Suomessa uskontunnustuksen sisältöä on kritisoitu voimakkaasti – esim. professori Heikki Räisänen, hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen ja jopa jotkut piispoistamme (!). Onneksi kuitenkin suurilta osin luterilaiset papit ja piispat uskovat selkeästi niin kuin uskontunnustuksessa sanotaan.

YLE uutisoi tätä keskustelua Kuopion piispanvaalien alla (ks. tästä):

”Uskontunnustus on Sakari Häkkiselle enemmän symboli kuin totuus sellaisenaan. Häkkinen sanoo, että hänen on vaikea ymmärtää uskontunnustuksesta kirjaimellisesti esimerkiksi sitä, että Jeesus syntyi neitsyestä tai astui alas Tuonelaan.

- Uskontunnustusta pitää tulkita kuten Suomen lippua: symbolina. Se kokoaa ihmiset yhteen ja on uskonnonkieltä parhaimmillaan. Uskontunnustus on kielikuvia, sillä uskosta ei voi puhua väitelauseilla, Häkkinen arvioi.

- Raamatussakaan neitseestä syntyminen ei ole keskeisessä roolissa. Neitseestä syntyminen oli sen ajan maailmankuvaa, ja silloin kaikkien suurmiesten keisari Augustuksesta lähtien uskottiin syntyneen neitseestä. Me emme kuitenkaan tarvitse Antiikin ajan maailmankuvaa voidaksemme olla kristittyjä.”

Olen lukenut Ratzingerilta useita teoksia, mutta tämä on kyllä niistä tähän asti kaikkein monimutkaisin ja tieteellisin. Kirja onkin omistettu professori Ratzingerin yliopisto-oppilaille. Aivan alaan tutustumattomille en suosittele tätä kirjaa siksi, että se on aika monimutkainen, vaikkakin hyvin mielenkiintoinen, syvällinen ja opettava. Aloittelijoille suosittelen esim. anglikaani piispan ja Jeesus-tutkijan Tom Wrightin hyvää johdanto-opasta kristinuskosta – Simply Chrsitian (2007).

Paavali ei kestä, jos sinä et kestä uskossa

1. Tess. 3:1-13

”Uskon kyllä, mutta en niin kuin kirkko opettaa”, näin moni kertoo vakaumuksestaan. Apostoli Paavali ei olisi ikinään hyväksynyt tuollaista ”uskontunnustusta”. Paavali rukoili, että seurakuntalaisten usko ei sortuisi. Hän halusi vahvistaa ja rohkaista heidän uskoaan. Paavali ei ”enää kestänyt kauempaa” epätietoisuutta ”veljiensä” uskon kestävyydestä. Hän pelkäsi, että heidän uskonsa sortuu, 3:2-3, 5. Jakeessa 2. Kor. 11:28 hän kertoo, kuinka ”minua joka päivä painaa huoli kaikista seurakunnista.” Seurakuntalaisten usko oli Paavalille elämän ja kuoleman kysymys (3:8). Seurakuntien uskonkriisi oli Paavalin uskonkriisi.

Paavalilta opimme, että kristittyjä pitäisi yhdistää sama apostolinen usko. Kristuksen apostolit kuten Pietari, Paavali ja Johannes levittivät tämän apostolisen uskon koko maailmaan, ja sen ytimessä oli usko Kristukseen. Jeesus sanoi sairaalle ihmiselle: ”Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot.” Se, miten ja mihin me uskomme, on tosi tärkeää. Seurakuntalaiset eivät kestä, jos heidän uskonsa sortuu, ja Paavali ei kestä, jos he eivät kestä.

Miksi jumalanpalveluksessa tunnustetaan aina apostolinen uskontunnustus?

Tätä liftari-kirjoitusta tehdessäni todella heräsin jälleen pohtimaan apostolista uskontunnustusta. Jo UT:sta löytyy uskontunnustuksia ja niiden kaavailuja. Jakeessa Room. 10:9 on yksi kaikkein varhaisimmisita uskontunnustuksista: "Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva." Uskontunnustuksissa painotetaan aina, että Jeesus on Herra. Vain ihminen, jossa asuu Herran Henki, voi tämän tunnustaa. Kristuksen Herruus on ehdotonta ja täydellistä. Tämän vuoksi kristitylle kukaan muu ei voi olla samassa täydessä mielessä Herra, kuin Kristus. Keisari ei ole Herra, ei raha, ei mikään muu "jumaluus", ei mikään poliittinen johtaja tai puolue. Herruus kuuluu vain Kristukselle.

Jakeessa 1. Kor. 8:6 mainitaan yhdenlainen uskontunnustuksen kaavio:

"Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät."