Uusia näkökulmia työhön

Sauli Niinistö tituuleerasi itsensä aikoinaan ”työväen presidentiksi”. Kesälomalla ei saisi tehdä töitä, mutta ehkä sitä saa silti fundeerata. Suurin osa maapallon tallaajista kuluttaa valtaosan elämästään sorvin äärellä. Niinpä työn soisi olla kiinnostavaa, innostavaa, hyvää ja mielekästä.

Nojaten valtaisaan tutkimustietoon ”ajattelun ammattilainen” Lauri Järvilehto kirjoittaa, että mielekkäässä työssä ihmisellä pitäisi olla kolme asiaa: vapautta (saan käyttää aivojani, luovuuttani, osaamistani, suhteitani..), kompetenssia (minä olen hyvä tässä hommassa, tämä juttu luistaa – flow, virtaavuus), ja vastuuta (olen mukana jossain itseäni suuremmassa missiossa). Tässä työn kolminaisuudessa työ ei ole väkisin puurtamista, vaan innostavaa. Se vetää puoleensa. Työ on, tai sen pitäisi olla, yksi suurimmista elämänsisältöä tuottavista asioista. Jeesus Nasaretilaisen suhde työhön on varsin kiehtova teema. Yleensähän ihmiset ovat tottuneet ajattelemaan työstä hyvin kategorisesti.

Johtoporras vs. tuotantopuoli ja duunarit.
Herrat vs. palvelijat.
Akateemiset, sisäsiistit toimistotyöntekijät vs. raavasta, ruumiillista työtä tekevät ihmiset.

Jeesus, ehkä selvemmin kuin kukaan muu, sekoittaa tämän pakan. Suutari ei pysy ollenkaan lestissään. Tuo Nasaretilainen oli pesun kestävä duunari – rakennusmies. Ja kuitenkin hän oli myös opettaja, ja paljon muutakin. Raamatun Sirakin kirjassa, 200-vuotta eKr. kirjoitetussa juutalaisessa kirjoituksessa, asetetaan selvästi eri kasteihin ”hengelliset työntekijät” (lainoppineet, kirjanoppineet, papit) ja ”maallista työtä” tekevät ihmiset (maanviljelijät, sepät, paimenet, rakennusmiehet, kalastajat..). Sirak, tuo viisas lainopettaja, kirjoittaa, että 

lainopettajan viisaus vaatii sopivasti joutilasta aikaa, ja viisaaksi voi tulla, jos ei joudu rasittamaan itseään työllä. Kuinka viisastuisi se, joka ohjaa auraa, se, joka ylpeilee terävästä piikkikepistään, ohjailee härkiä ja uurastaa niiden kanssa ja puhuu vain sonnimullikoista? Hän pohtii vain peltonsa kyntämistä, valvoo miettien, mistä saisi vasikoille rehua.. (Sir. 38:24–30.) 

Kun minulla sattuu olemaan työhistoriassa tuota akateemista uurastusta jonkun verran, voin hyvin yhtyä Sirakin tuntoihin siinä, että ”joutilas aika” on hyväksi akateemiselle luovuudelle.

Lainopettaja Sirak jatkaa kirjoittamalla, että nuo työmiehet ovat kukin mestareita alallaan. Heidän erikoisosaamisensa ja työnsä on ehdottoman tärkeää, sillä ”ilman heitä ei rakennettaisi kaupunkeja, ei asuttaisi niissä eikä kuljettaisi ympäriinsä..” (Sir. 38.) Näin on. Mutta sitten Sirak vetää tiukan rajan ”duunarien” ja ”lainopettajien” välille. Nimittäin ”kaupungin neuvostoon heitä” – eli paimenia, maajusseja ja seppiä – ”ei kutsuta, eivätkä he kunnostaudu kansankoukouksessa. Tuomarin istuimelle he eivät nouse, ei heistä ole ymmärtämään oikeuden säännöksiä. Heiltä puuttuu oppineisuutta ja arvostelukykyä.” (Sir. 38.) Tuon lainopettajan mukaan remonttireiskat rakentakoot taloja ja kaupunkeja, mutta pysykööt erossa kaupunginhallituksesta ja johtotehtävistä. Heitä ei pidä päästää opettamaan – näin Sirak.

Mutta Jeesus kuuluukin juuri tuohon duunarijoukkoon. Hän on rakennusmies. Ei ole mikään ihme, että evankeliumista luemme kuinka Jerusalemin koulutetut lainoppineet ja ylipapit antavat tuosta rakennusmiehestä tympeän arvion: ”Tuo rahvas ei tiedä laista mitään!” (Joh. 7:49.) Samoin kun tuo rakennusmies oli saarnannut, opettanut ja parantanut sairaita kotikylänsä synagogassa, hän ei saanut hyvää palautetta.

Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa, ja häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: ”Mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on tämä viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat nuo voimateot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli?” Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme.” Näin he torjuivat hänet. (Mark. 6:2–3.)

Jeesus ei selvästikään ollut saanut ”tätä kaikkea”, tuota ylivertaista viisautta ja voimaa, joltain lainoppineelta, rabbilta tai gurulta. Toisin kuin Saulus Tarsoalainen (Paavali), Jeesus ei ollut käynnyt koulujaan Jerusalemissa huippuarvostetun ”Gamalielin jalkojen juurella” (Ap. t. 22:3). Jeesus oli kuunnellut äitinsä, neitsyt Marian ja Joosefin opetuksia, ja varmaan saanut ihan hyvän peruskoulutuksen ajan tavan mukaan. Jeesus vietti suurimman osan maanpäällisestä elämästään tehden töitä raksalla – hänen julkinen uransa kesti korkeintaan kolme vuotta. Duunaritaustastaan huolimatta Jeesus antoi ymmärtää olevansa paljon kovemman kaliperin opettaja kuin esim. tuo (muodollisesti pätevä) lainopettaja Sirak. Jeesus sanoi olevansa jopa merkittävämpi opettaja kuin Israelin suurimmat opettaja-auktoriteetit Salomo ja Mooses. ”Tässä teillä on enemmän kuin Salomo!” ”Teille on opetettu.., mutta minä sanon teille..”

Aikamoisia sanoja. Ihmeellinen valta. Rakennusmiehellä. Tietysti Jeesus on myös Jumalan Poika, Messias, kuningas, Herra, palvelija, pappi, profeetta, Jumala. Hän todella sekoittaa työ- ja kutsumuspakin. Hän on Herra, Ihmisen Poika, joka ei ole tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Hän on Herra, joka ”otti orjan muodon” (Fil. 2:7). Mielestäni se kertoo paljon Jumalan Pojasta, että hän työskentelee Nasaretin tuppukylässä rakennusmiehenä. Hän on tullut lähelle tavallisia ihmisiä. Tällä tavalla Jeesus antaa valtavan arvon rakennusmiehille ja muille duunareille, samoin kuin heidän työlleen. Hän on yksi heistä. 

Sirakin kirjassa todetaan, että duunarit ”eivät nouse tuomarin istuimelle.. Heiltä puuttuu oppineisuutta ja arvostelukykyä..” (Sir. 38.) On yllättävää, että Jeesus, Messias, valitsi ja kutsui lähimmiksi seuraajikseen, todistajikseen ja kirkon tärkeimmiksi opettajiksi ja johtajiksi muutaman kalastajan (Matt. 4:18, 21) ja ainakin yhden publikaanin, tullimiehen (Matt. 9:9).

Näille duunaritaustaisille Galilean miehille Jeesus lupasi antaa ”kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa.” (Luuk. 22:29–30.) Tuo Nasaretin rakennusmies rakensi kirkkonsa näiden apostolien varaan, heidän todistuksensa varaan. Sitä eivät tuonelan portit saa valtaansa.

Ehkä tähän lopuksi voimme vain todeta, että Jeesus ei katsonut ”ulkomuotoa” – ei niinkään muodollista pätevyyttä, loppututkintoja – vaan sisälle sydämeen. Tässä onkin meille 2000-luvun ihmiselle opetus: ei saisi olla koulutuksensa tai työtaustansa vanki. Se, mitä on sydämessä, on tärkeintä. Kutsumus on sydämen asia.

Euroopan kirkko laboratoriona, osa I

Ei pidä olla kummoinen profeetta tietääkseen, että Euroopan suhteen kristinuskon tulevaisuus ei valoisalta näytä. Siitä on jo puhuttu aika paljon, että kristinuskon painopiste on siirtymässä perinteisistä kristillisistä maanosista (USA/EU) etelään ja itään eli Afrikkaan, Kiinaan ja Intiaan. Tutkijoiden mukaan idän ja etelän innokkaita kristittyjä kuvaa dynaamisuus, konservatiivisuus, mystiikka ja karismaattisuus. Toisaalta maallistuneen Euroopan keskellä kamppailevassa kristikunnassa painotetaan aikalailla erilaisia asioita: perinnettä, suvaitsevaisuutta, rauhallinen (mutta etäinen, kuin kylmänsodan) rinnakkaiselo. Aikaisempi postaukseni aiheesta löytyy tästä.

Mitä pitäisi tehdä? Vajota epätoivoon? Paeta etelän maille? Ei. Missiologian dosentti Seppo A. Ahonen näkee lännen kirkon tilanteessa monia mahdollisuuksia. Lännen kirkko voi nähdä itsensä laboratoriona, joka selvittää, miten Jeesus ottaa valistuneen, jälkikristillisen ja post-postmodernin eurooppalaisen haltuunsa. Eurooppa ei siis välttämättä ole kristinuskon hautuumaa tai maailman suurin kristillisen kulttuurin ja perinteen ulkoilmamuseo. Meidän uskomme ytimessä on usko kuolleiden ylösnousemukseen eli ei hukata toivoa.

Ongelmia on tosin myös ihan kotosuomessakin. Ihmisiä eroaa kirkosta kovaa vauhtia. Viimeisen neljän vuoden aikana ainoastaan eroakirkosta.fi-sivuston kautta on eronnut yli 100 000 suomalaista. Hyvä niin? Tavallaan – pelkät nimijäsenet eivät nimittäin seurakuntaa kaunista, vaikka näyttävätkin kauniilta suurina numeroina. Sitä paitsi he hämmentävät ja sekoittavat kristillisen ja luterilaisen identiteetin. Se on ikävä asia vakaumuksellisten ihmisten kannalta. Tämä voi johtaa ja on johtanutkin jo osittain siihen, että ne vakaumukselliset, jotka haluavat omata selvän kristillisen identiteetin Jumalan lapsena jne., he kokevat kiusausta siirtyä paikkoihin, joissa tällaisille asioille annetaan painoarvoa. Tällaisia paikkoja ovat esim. luterilaiset herätysliikkeet, vapaat suunnat, karismaattiset liikkeet yms.

Se on iso teologinen ja käytännöllinen kysymys, voiko mikään kirkko miellyttää kaikkia menettämättä suolaisuuttaan, omaa identiteettiään. Kansankirkkona Suomen kirkko on yrittänyt palvella kaikkia, ja osittain se on siinä ihmeen hyvin onnistunutkin. Naispappeuskiista on pikkuhiljaa siirtymässä historiaan, mutta kiista homosiunauksista on vasta aluillaan. On olemassa iso riski, että kirkko jakautuu tuon kiistan temmellyksessä.
Eräs katolilaisen kirkon teologi sanoi jotenkin seuraavasti: ’ei välttämättömissä asioissa vapaus, tärkeimmissä asioissa yksimielisyys, kaikessa rakkaus.’

Papit baanalla

Oltiin tänään Hansa-keskuksessa tarjoamassa ihmisille joulukahvit ja -tortut joulun kunniaksi. Taustalla kanttori lauloi, ja viulusti ja kitaristi soittelivat kauniisti hienoa joulmusiikkia. Tällainen työ tuo hyvää vaihtelua papin perustyölle, joka käsittää paljolti puheiden pitämistä ja niiden valmistelua, toimituksia ja nuorten iltoja. Tällaisen työn kautta kuulee mitä 'tavalliset seurakuntalaiset', jotka eivät usein käy kirkossa, ajattelevat seurakunnan toiminnasta. Suurin osa näistä lyhyistä keskusteluista on kohteliasta small-talkia, mutta välillä kuulee myös ihan punnittua ja painavaa tekstiä, jota halutaan sanoa seurakunnan edustajille. Paras kommentti oli tänään kyllä se, kun juttelin kahden naisen kanssa, ja toinen sanoi yllättäen, että 'hei, sähän oot pappi! En mä tullut ajatelleeksikaan!' Toinen keskustelukumppaneista sanoi siihen, että: 'voivat ne papitkin olla komeita.' Että, sellaista punnittua puhetta:)

Focus your energy - Jeesuksen tehtävänkuva

Valossa on voimaa! Kun keskittää tarpeeksi valonsäteitä niin syntyy laser, joka leikkaa läpi teräksen, ja jonka avulla voidaan tehdä tarkkoja laserleikkauksia vaikka ihmisen silmäterässä tai sydämessä. Joka tapauksessa asiaan.. Jeesus fokusoi intonsa tiettyihin asioihin. Hän ei vain tehnyt ja puhunut asioita sattumanvaraisesti, vaan hänellä oli suunnitelma.
Hän ei halunnut poiketa tältä suunnitelmalta ja hän uskoi varmasti, että ‘jo ennen syntymääni Herra kutsui minut’, Jes 49:1 - 3. Varmasti hän uskoi, että ’häntä kunnioitetaan polvesta polveen, niin kauan kuin kiertävät aurinko ja kuu’ Ps. 72:5. Varmasi hän rukouillessaan, kysellessään kutsumustaan, oppi luottamaan, että messiaaninen ja kansallinen ennustus koski häntä: ’sinussa minä osoitan kirkkauteni’ Jes 49:3. ‘Minä teen sinusta valon valon kaikille kansoille..’ Jes 49:6. Kuinka hän toteuttaisi tuon monimutkaisen, hullun suuren ja vaarallisen kutsumuksensa? Kuinka valo voisi olla selvä ja kirkas?
Yksi aikamme arvostetuimmista Jeesus-tutkijoista E. P. Sanders kirjoittaa, että hänen mukaansa Jeesus toimi selvän suunnitelman mukaisesti - Jeesus-tutkimuksessa tämä on paljon sanottu, mutta on ilahduttavaa, että se on nykyään myös aika monen muunkin tutkijan näkemys (Wright, Ben F. Meyer)! Evankeliumin pohjalta tällaiseen näkemykseen on hyvä yhtyä. Jeesuksella oli oikeasti strategia ja tavoite, josta hän ei poikennut ollenkaan. Psalmin mukaan, Ps. 119:12 - 13; ‘olet taivuttanut mieleni täyttämään käskysi, aina ja tinkimättä. Mieltään muuttelevia minä vihaan, mutta sinun lakiasi rakastan.’ Herran kärsivää palvelijaa koskee sana, Jes 50:5 - 7: ‘Herra avasi minun korvani, ja minä tottelin, en väistynyt tehtävääni. Minä tarjosin selkäni lyötäväksi.. olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.’
Jeesus ei siis ollut mikään tuuliviiri kutsumuksensa suhteen. Hänen taakseen jäi tämän takia monia loukkaantuvia, hämmentyneitä, vihaisia, ja pettyneitä ihmisiä, joiden toiveita Jeesus ei suostunut täyttämään. Kansanjoukot halusivat tehdä Jeesuksesta väkisin mieleisensä kuninkaan, mutta Jeesus vain vetäytyi pois heidän luotaan, Joh 6.15. Hän ei ollut tittelin- ja arvostuksen kipeä. Häntä kiinnosti Jumalan tahto, ei ihmisten tahto, joka olisi johtanut harhaan. Kanaanilainen nainen sai todella nöyryyttää itsensä ja siltikään Jeesus ei olisi millään halunnut auttaa hänen riivattua tytärtään, Matt 15.21 - 28. Jeesus sanoi: ’ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten.’ Sitten hän sanoi naiselle: ‘ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille.’ Sanottakoon, että lopulta Jeesus taipui tuon kanaanilaisen anoavan naisen edessä ja tytär sai avun. Jumalan pelastusjärjestys sai siis taipua kärsivän ihmisen rukouksen edessä.. se on kova juttu! Sitten vielä, kun Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, Jumalan Pojaksi, niin Jeesus kertoi omilleen, mikä olisi hänen messiaaninen tiensä. Hän siis ennusti kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Pietari nuhteli Jeesusta, jolloin Jeesus sanoo Pietarille, Mark 8:33: ‘väisty tieltäni, saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisistä!’
Ehkä meidänkin pitäisi kristittyinä, maailman valona, miettiä tarkkaan, miten elämme tämän elämän. Mitä Jeesuksen sanat tarkoittavat, Joh 20:21: ‘niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät!’ Kaikkeen ei pidä suostua, kaikkeen ei pidä lähteä mukaan. Pienikin valo on äärettömän tehokas, jos sen fokusoi fiksusti.
ps. Jumala antoi esim Paavalille ja muille apostoleille selvät ja aika erilaiset kutsumukset. ‘Sillä hän, joka on antanut Pietarille voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen keskuudessa.’ Gal 2:8.

Selkeä työnkuva tuo tuloksia ja tentouttaa

Viime aikoina on ollut jokseenkin kiireitä, mutta kiire on huono tekosyy olla hoitamatta blogia:) Viimeksi kirjoitin siitä, että Markuksen evankeliumissa on vauhti päällä. Jeesus ei sinänsä ollut kuitenkaan kiireinen - ainakin luulen, että hän teki siirtojaan tavallaan rauhallisesti mutta varmasti ja erittäin rohkeasti. Jeesus varmasti osasi keskittyä ainoastaan olennaisiin asioihin. Jeesus rajasi työnsä ja missionsa tosi tarkasti. Hänen tehtävänkuvansa ulkopuolisiin hommiin hän ei juurikaan puuttunut - ehkä pari kertaa pitkin hampain, kovan taivuttelun jälkeen.. Matt 15:24, 26, 28.
Miten siis Jeesus rajasi tehtävänsä? Tai miten hän tiivisti oman työnkuvansa? Nykyään konsultit ajattelevat, että ihmisen on hyvä osata tiivistetysti kertoa, mikä on hänen visionsa, työnäkynsä, missionsa ja työnkuvansa. Sitä yksinkertaisemmaksi sen osaa määritellä, sitä parempi. Toisaalta näiden ‘missionstatement’ttien’ tulee olla sen verran konkreettisia ja realistisia, että niihin voidaan tarmolla tarttua.
Jeesus tiivisti missionsa esim seuraavasti:
1) Hän tuli kokoamaan (kutsumaan koolle) Israelin kadonneet lampaat, Matt 15:24; 10:6; Luuk 19:9; 13:6.
2) Hän tuli toteuttamaan lain, tai viemään sen täyttymykseen, Matt 5:17,
3) Hän tuli etsimään ‘kadonneet lampaat’ Luuk 19:10; 15:2 - 7; Matt. 18:10 - 14.
4) Hän tuli keräämään ’syntiset’ juhla-aterialle,
5) hän tuli parantamaan sairaat Mark 2:17,
6) hän tuli tuomaan elämän kuolleille, Matt 11:5, täyttämällä kirjoitukset, tekemällä ihmeitä, parantamalla sairaita, ajamalla riivattuja pois..
ps. tuo tiivistelmä Jeesuksen tehtävän kuvasta perustuu Ben F. Meyerin näkemykseen, jonka hän esittää eräässä artikkelikokoelmassa, joka julkaistiin vuonna 1994. Artikkelin nimi on Jesus’ ministry and self-understanding.

Rikastuttava yhteisö

Pekka Himanen ja monet muut tulevaisuudesta kiinnostuneet tutkijat tai muuten vaan valveentuneet ihmiset painottavat, että menestyksen ja positiivisen muutoksen kannalta on tärkeä luoda rikastuttava yhteisö. Tämän aiheen tiimoilta kannattaa tutustua Himasen innovaatio-raportteihin. Eräs psykologi sanoi, että ”ihmisen täytyy tulla siksi, mikä hän voi olla”. Ihminen on onnellisimmillaan silloin, kun hän saa olla eniten ihminen - oma itsensä. Jos rakennetaan yhteisö, joka auttaa yksilö elämään todeksi oman potenttiaalinsa, niin silloin voi syntyä jotain tosi hienoa. Silloin siemenstä itää kaunis kukka tai jotain. Himanen puhuu rikastuttavasta ja köyhdyttävästä yhteisöstä. Köyhdyttävässä yhteisössä ihmisen potenttiaalia rajataan eri tavoin. Tällaista rajausta voi syntyä esimerkiksi rahan puutteen takia, huonon asenteen takia, ei-kannustavan työyhteisön takia tai jonkun muun syyn takia.
Eräät psykologit huomasivat kerran, että yritykset palkkaavat usein parhaiten koulutetut ja pätevimmät hakijat heille töihin. Tämä voi olla virhe. Jos ylikolutettu ihminen työskentelee hänelle alimitotettujen haasteiden ja tehtävien kanssa, niin hän (mahdollisesti) turhaantuu ja tekee työnsä huonosti. Nämä psykologit huomasivat, että usein oli niin, että alikoulutetut ja tehtävän suhteen epäpätevät ihmiset hoitivat heille ylimitoitetun tehtävän paremmin, kuin ne, joilla oli tehtävän suorittamiseen paremmat edellytykset. Miten tämä selitetään? Me rakastamme haasteita. Daavid käy suuremman kimppuun, Goljat käy pienemmän kimppuun. Kumpi voitti?
Kristillinen seurakuna on sikäli jännä, että se on mitä on. Sitä on helppo kritisoida. Toisaalta on tärkeämpää miettiä, mitä seurakunta voisi olla, ja miksi sen pitää tulla, kuin julistaa kaikille sen heikkouksista ja vaikeuksista. Taas yksi psykologinen nyrkkisääntö: keskity vahvuuksiin, älä heikkouksiin! Jalosta hyviä puoliasi. Kaikenkaikkiaan srk’ssa on kaikki rikastuttavan super-yhteisön ainekset. Pitää kirjoittaa näistä seurakunnassa olevista aineksista joskus toiste. Se on nimittäin aika jännää.
Mutta nyt pitää lopettaa. Tulin nimittäin äsken joen rannalta, jossa olin seurakuntalaisten kanssas ongella:) Pidin siellä heille sitten hartauden. Sain myös yhden pienen ahvenen! Söimme grillattuja sillejä. Oli hauska tilaisuus.