Tämän aiheen käsittelyn alkuun on laitettava linkki ulkoministerimme Stubbin blogiin, joka löytyy tästä. Siinä hän kertoo aika avoimesti, millaista on ulkoministerin arki.
Alkuseurakuntaa syytettiin esivallan vastustamisesta: Ap. t. 17:7. 'Kaikki he rikkovat keisarin säädöksiä ja pitävät kuninkaana toista miestä, erästä Jeesusta.' Se, että kristityt kutsuivat Jeesusta Herraksi ja Kristukseksi ärsytti roomalaisia.
Juutalaisuudessa keisarin kunnioittaminen oli joillekin ääriryhmille erittäin vaikea pala, koska ajateltiin, että Israelilla ei ole muuta Herraa kuin Jumala. Selootit esimerkiksi eivät hyväksyneet keisarin ylivaltaa: Ant. 18:23, vrt. m. Abot. 4:1. Toisaalta juutalaiset maksoivat Roomalle veroja ja temppelissä uhrattiin keisarin puolesta (Bell. 2:197, Josefus – Contra Apion 2:77, Filon – Leg. 157:355 - 356) samoin Rooman menestyksen puolesta rukoiltiin. Jakeen Jer. 29:7 esikuvan mukaisesti juutalaiset tunnustivat poliittiset tosiasiat ja palvelivat kutakuinkin lojaalisti Roomaa, mutta mielellään niin, että heidän ei pitäisi tehdä kompromisseja oman uskonsa ja kansallisen identiteettinsä kanssa.
Tästä huolimatta jotkut juutalaiset ääriryhmät kielsivät maksamasta Roomalle veroa tai kunnioittamasta keisaria. He olivat ”tikarimiehiä”, selootteja tai epämääräisiä rosvo- ja sissiryhmiä, tai sitten jotain maltillisempia uskonnollisia porukoita. Näissä ryhmissä toivottiin myös, että koko maailman Herra ja valtias (Messias) nousisi juutalaisten keskuudesta, Josefuksen Juutalaissodan historia (Bell) 6:312.
Josefus kertoo syyn, joka vaikutti paljon siihen, että juutalaissota käytiin vuosina 66 - 73jKr. Bell. 6:314: 'Kaikkein eniten heitä (tiettyjä juutalaisia) kiihotti sotaan eräs epäselvä oraakkeli, joka niin ikään oli heidän pyhissä kirjoituksissaan. Sen mukaan juuri tuona aikana heidän maastaan lähtisi joku, joka hallitsee koko maanpiiriä. Tämän he luulivat tarkoittavan jotakuta omaa kansalaistaan.' Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että tuo 'epäselvä oraakkeli' viittaa jakeisiin kuten Dan. 7:13 - 14, joiden mukaan Ihmisen Poika tulee hallitsemaan koko maailmaa.
Rooman valtaa pidettiin vain väliaikaisena pahana. Tällaiset kapinalliset sissit olivat valmiit kuolemaan roomalaisten kidutuksiin ennen kuin tunnustivat keisarin Herrakseen, Bell. 7:419. Näissä piireissä ajateltiin, että jos juutalainen maksaa veroa Roomalle, niin hän on yhtä huono kuin pakana. Heillä ei ole mitään eroa, Bell.7:254 – 255. Tällaisten ajatusten valossa Johanneksen evankeliumiin tallennettu ylipapin vastaus Pilatukselle tuntuu aika hurjalta, Joh. 19:15; 'Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari!'
Kristittyjä on käsketty alistumaan esivallan alaisuuteen, koska se pitää yllä järjestystä. Juutalaiset ja kristityt ovat ajatelleet, että esivalta on parhaillaan Jumalan palvelija. Tämä on esivallan tarkoitus: Room. 13:1 – 10, 2. Piet. 2:13 – 14. Josefus kertoo, että essealaiset (he olivat superhurskas juutalainen lahko Jeesuksen ajoilta) ajattelivat vähän samalla tavalla kuin Paavali, jonka mukaan ei ’ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin’, Room. 13. Josefus kertoo, että essealaisten mukaan, Bell.2:140, ’kukaan ei nouse johtoasemaan muuten kuin Jumalan tahdosta.’ Jeremian kirjassa maanpakolaisia kehotetaan toimimaan sen kaupungin parhaaksi, missä he milloinkin ovat, Jer. 29:7.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Josefus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Josefus. Näytä kaikki tekstit
lauantai 24. toukokuuta 2008
maanantai 25. helmikuuta 2008
Josefuksen Juutalaissota
Huhhu.. leiri on ohi ja riparilaiset on konfirmoitu. Sain luettua Pauli Huuhtasen suomentaman Flavius Josefuksen Juutalaissodan historian (Bell). Mahtava teos, jota suosittelen kaikille, jotka ovat kiinostuneita ensimmäisen vuosisadan historiasta. Teos käsittelee siis sitä traagista juutalaissotaa vuosina 66 - 73 jKr, jonka seurauksena Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin. Kyse oli siis juutalaisten ja roomalaisten välisestä sodasta, joka kehittyi myös juutalaisten sisällissodaksi. Sen jälkeen kun roomalaiset olivat vallaanneet koko Galilean, niin juutalaiset 'kapinalliset' pakenivat Jerusalemiin. Sota kilpistyi Jerusalemin piirritykseen. Tuon piirityksen aikana, muurien ulko- ja sisäpuolella, kuoli noin 1.1 miljoonaa ihmistä. Heistä suurin suurin osa oli juutalaisia. Bell. 6:414 – 420.
Teos on tosi keskeinen myös Jeesus-tutkimuksen kannalta. Jeesushan esimerkiksi oli ennustanut temppelin ja kaupungin tuhon, Mark 13. Teos antaa myös hyvän kuvan tuon ajan Galileaan ja Juudeaan, juutalaisuuten ja tuon ajan elämään ylipäätänsä. Mahtava löytö oli vertailla Jeesuksen saapumista Jerusalemiin kansanjoukon huutaessa hoosiannaa, siihen triumfiin, jolla keisari Vespasianus saapui Roomaan voitettuuaan viimeinkin juutalaiset. Koko kaupunki oli keisaria vastassa. Häntä tervehdittiin Vapahtajana, Hyväntekijänä ja Pelastajana: Bell. 7:63 – 74, 100.
Tämän triumfin jälkeen keisari Vespasianus ja Titus saapuvat Roomaan, jossa he pukeutuvat perinteikkääseen purppuraviittaan ja asettavat laakeripuun lehvistä tehdyn seppeleen päähänsä, Bell. 7:123 – 125. Yhtymäkohdat ovat aika sopivia: Jeesus tulee Jerusalemiin profeetta Sakarian ennustamalla tavalla, Sak 9:9 - 10. Hän ratsastaa aasilla, ja hänet otetaan vastaan Israelin kuninkaana. Hallitusmiehet ovat raivoissaan. Kohta Jeesus pidätetään ja Pilatus pilkkaa häntä voimakkaalla ironisella tavalla. Pilatuksen sotilaat pukevat hänet ''purppuranpunaiseen viittaan'' ja he väänsivät hänen päähänsä ''orjantappuroista kruunun''. Tämän jälkeen häntä tervehditään: 'ole tervehditty, juutalaisten kuningas', Joh 19:1 - 3.
Teos on tosi keskeinen myös Jeesus-tutkimuksen kannalta. Jeesushan esimerkiksi oli ennustanut temppelin ja kaupungin tuhon, Mark 13. Teos antaa myös hyvän kuvan tuon ajan Galileaan ja Juudeaan, juutalaisuuten ja tuon ajan elämään ylipäätänsä. Mahtava löytö oli vertailla Jeesuksen saapumista Jerusalemiin kansanjoukon huutaessa hoosiannaa, siihen triumfiin, jolla keisari Vespasianus saapui Roomaan voitettuuaan viimeinkin juutalaiset. Koko kaupunki oli keisaria vastassa. Häntä tervehdittiin Vapahtajana, Hyväntekijänä ja Pelastajana: Bell. 7:63 – 74, 100.
Tämän triumfin jälkeen keisari Vespasianus ja Titus saapuvat Roomaan, jossa he pukeutuvat perinteikkääseen purppuraviittaan ja asettavat laakeripuun lehvistä tehdyn seppeleen päähänsä, Bell. 7:123 – 125. Yhtymäkohdat ovat aika sopivia: Jeesus tulee Jerusalemiin profeetta Sakarian ennustamalla tavalla, Sak 9:9 - 10. Hän ratsastaa aasilla, ja hänet otetaan vastaan Israelin kuninkaana. Hallitusmiehet ovat raivoissaan. Kohta Jeesus pidätetään ja Pilatus pilkkaa häntä voimakkaalla ironisella tavalla. Pilatuksen sotilaat pukevat hänet ''purppuranpunaiseen viittaan'' ja he väänsivät hänen päähänsä ''orjantappuroista kruunun''. Tämän jälkeen häntä tervehditään: 'ole tervehditty, juutalaisten kuningas', Joh 19:1 - 3.
tiistai 11. joulukuuta 2007
Jouluevankeliumin taustatietoja
Tällä viikolla alkaa joulupuheiden aika:) Tämän vuoksi ajattelin julkaista vähän tausta-ajatuksia, jotka liittyvät jouluevankeliumiin.
Luukkaalla Jeesuksen syntymäkertomus sisältää tosi paljon kansallisia toiveita. Jeesusta ’kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua’, Luuk 1:32 – 33. Jeesus on profeettojen ennustama ’väkevä pelastaja’ joka nousee Daavidin suvusta, 1:69. Profeetat Simeon ja Hanna olivat innoissaan Jeesuksesta, koska he ’odottivat Israelille luvattua lohdutusta’, 2:25, ja ’Jerusalemin lunastusta’, 2:38. Näitä asioita moni muukin tuntui kipeästi odottavan tuolloin Jerusalemissa ja Israelissa.
Näiden unelmien keskellä kuvataan tosi jännästi kuinka Rooman keisari Augustus antaa koko maanpiiriä koskevan käskyn verolle panosta. Historian kirjat kertovat, että 6jKr Quirinius toteutti verolle panon, joka aiheutti paljon levottomuuksia juutalaisten keskuudessa. Silloin lainopettaja Juudas Galilealainen yllytti ihmisiä maanmiehiään ja haukkui veron-keruu käskyä noudattavia juutalaisia siitä, että ’alistuivat maksamaan veroa roomalaisille ja kunnioittivat Jumalan ohella kuolevaisia valtiaita.’ Juutalaissota, Josefus, 2:118; 7:253, Josefus, Juutalaisten historia, 18:23. Apostolien teoissa, eli Luukkaan jatkokertomuksessa, kerrotaan lainopettajan, fariseuksen ja neuvoston jäsenen Gamalielin ohimennen maininneen tästä Juudas Galilealaisen kapinasta jakeessa Ap. t. 5:37. Kyseisessä jakeessa alkuseurakuntaa verrataan juutalaisiin kapinaliikkeisiin.
Kuvio Luukkaan evankeliumin Jeesuksen syntymäkertomuksessa on tosi jännä:
1) selvä kansallinen tausta unelmineen ja toiveineen profetioiden täyttymisestä, jonka seurauksena vapaus koittaisi ja juutalaiset saisivat todellisen kuninkaan, joka hallitsisi heitä. Luuk 1:31 – 33 jne..
2) tästä huolimatta.. Maria ja Joosef matkaavat Betlehemiin veron maksua varten.
3) Veron maksu roomalaisille koettiin vaikeaksi asiaksi, ja Juudas Galilealainen ja monet muut kansalliset vapaustaistelijat vastustivat tuota veroa (Juut. sota 2:118). On aika selvää, että näissä piireissä ’Jerusalemin lunastuksen’ ja ’Israelille luvatun lohdutuksen’ odotukset olivat varmasti suosittuja.
4) Kuitenkin Maria ja Joosef maksoivat veronsa eivätkä liittyneet Juudas Galilealaisen yllyttämään kapinaan roomalaisia vastaan.
5) Vaikuttaa siltä, että Luukas on käyttänyt tarkoituksella ja taidokkaasti tyyliä, jolla hän on voinut erottaa Jeesuksen ns. ’neljännen filosofian’ piiristä, jonka Josefuksen mukaan perusti Juudas Galilealainen (Josefus, Juutalaisten historia 18:23). Kuitenkin Jeesus esitetään kansallisten toiveiden täyttäjänä ja kansan todellisena pelastajana.., joka, ironisesti kyllä, päätyy profeettojen ennusten mukaiseen Betlehemin kylään syntymään (Miika 5:1 – 4), sen takia, että Rooman keisari antoi käskyn, jonka mukaan juutalaisia piti masentaa ja alistaa rasittavalla verolla.. aika jännää.
Luukas haluaa sanoa voimakkaasti ja tyylikkäästi, että Jeesus on todellinen Herra, joka syntyy vaatimattomiin oloihin, ja näennäisesti monien sattumien summana, vaikka kaiken takana onkin tarkka suunnitelma.
Luukkaalla Jeesuksen syntymäkertomus sisältää tosi paljon kansallisia toiveita. Jeesusta ’kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua’, Luuk 1:32 – 33. Jeesus on profeettojen ennustama ’väkevä pelastaja’ joka nousee Daavidin suvusta, 1:69. Profeetat Simeon ja Hanna olivat innoissaan Jeesuksesta, koska he ’odottivat Israelille luvattua lohdutusta’, 2:25, ja ’Jerusalemin lunastusta’, 2:38. Näitä asioita moni muukin tuntui kipeästi odottavan tuolloin Jerusalemissa ja Israelissa.
Näiden unelmien keskellä kuvataan tosi jännästi kuinka Rooman keisari Augustus antaa koko maanpiiriä koskevan käskyn verolle panosta. Historian kirjat kertovat, että 6jKr Quirinius toteutti verolle panon, joka aiheutti paljon levottomuuksia juutalaisten keskuudessa. Silloin lainopettaja Juudas Galilealainen yllytti ihmisiä maanmiehiään ja haukkui veron-keruu käskyä noudattavia juutalaisia siitä, että ’alistuivat maksamaan veroa roomalaisille ja kunnioittivat Jumalan ohella kuolevaisia valtiaita.’ Juutalaissota, Josefus, 2:118; 7:253, Josefus, Juutalaisten historia, 18:23. Apostolien teoissa, eli Luukkaan jatkokertomuksessa, kerrotaan lainopettajan, fariseuksen ja neuvoston jäsenen Gamalielin ohimennen maininneen tästä Juudas Galilealaisen kapinasta jakeessa Ap. t. 5:37. Kyseisessä jakeessa alkuseurakuntaa verrataan juutalaisiin kapinaliikkeisiin.
Kuvio Luukkaan evankeliumin Jeesuksen syntymäkertomuksessa on tosi jännä:
1) selvä kansallinen tausta unelmineen ja toiveineen profetioiden täyttymisestä, jonka seurauksena vapaus koittaisi ja juutalaiset saisivat todellisen kuninkaan, joka hallitsisi heitä. Luuk 1:31 – 33 jne..
2) tästä huolimatta.. Maria ja Joosef matkaavat Betlehemiin veron maksua varten.
3) Veron maksu roomalaisille koettiin vaikeaksi asiaksi, ja Juudas Galilealainen ja monet muut kansalliset vapaustaistelijat vastustivat tuota veroa (Juut. sota 2:118). On aika selvää, että näissä piireissä ’Jerusalemin lunastuksen’ ja ’Israelille luvatun lohdutuksen’ odotukset olivat varmasti suosittuja.
4) Kuitenkin Maria ja Joosef maksoivat veronsa eivätkä liittyneet Juudas Galilealaisen yllyttämään kapinaan roomalaisia vastaan.
5) Vaikuttaa siltä, että Luukas on käyttänyt tarkoituksella ja taidokkaasti tyyliä, jolla hän on voinut erottaa Jeesuksen ns. ’neljännen filosofian’ piiristä, jonka Josefuksen mukaan perusti Juudas Galilealainen (Josefus, Juutalaisten historia 18:23). Kuitenkin Jeesus esitetään kansallisten toiveiden täyttäjänä ja kansan todellisena pelastajana.., joka, ironisesti kyllä, päätyy profeettojen ennusten mukaiseen Betlehemin kylään syntymään (Miika 5:1 – 4), sen takia, että Rooman keisari antoi käskyn, jonka mukaan juutalaisia piti masentaa ja alistaa rasittavalla verolla.. aika jännää.
Luukas haluaa sanoa voimakkaasti ja tyylikkäästi, että Jeesus on todellinen Herra, joka syntyy vaatimattomiin oloihin, ja näennäisesti monien sattumien summana, vaikka kaiken takana onkin tarkka suunnitelma.
maanantai 5. marraskuuta 2007
Jeesus
Luen parhaillaan John P. Meierin kirjoittamaa kirjaa nimeltään Jesus - A Marginal Jew, Vol. II, (1994). Meierin mukaan Jeesus oli marginaalisen kansan marginaalinen mies, joka eli marginaalisen elämän ja kuoli marginaalisella tavalla, ja hänellä oli marginaalinen kutsumus. Oikeastaan Meier on monessa asiassa ihan oikeassa - Jeesus oli marginaalinen, aikalailla muukalainen omiensa parissa, usein vieraantunut, usein väärin ymmärretty ja vihattu, mutta tietenkin myös rakastettu. Mutta kuitenkin.., hän oli oli mies, jonka vaikutus Israelin ja maailman historiaan on aivan verrattoman suuri, uskomattoman suuri.
Tästä hyvä esimerkki on se, että esimerkiksi juutalainen historijoitsija Flavius Josefus, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla, antaa teoksissaan enemmän palstatilaa Johannes Kastajalle (Ant. 18:116 - 119) kuin Jeesukselle (Ant. 18:63 - 64)! Onneksi hän kuitenkin, yllättäen ohimennen, mainitsee Jeesuksen Juutalaisten historia-teoksessaan (Ant.).
Jeesus oli niiden ihmisten ystävä, jotka muut hylkäsivät. Jeesus kutsui Jumalan valtakuntaan niitä ihmisiä, jotka hänen aikalaistensa mukaan pääsisivät sinne viimeisinä, jos silloinkaan. ”Ensimmäiset ovat viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä”. Tällaisten ideoiden vuoksi uskonnoliset ihmiset alkoivat vieroksua Jeesusta. Jeesuksesta tuli syntisten ystävä.. ja kunnon ihmiset ajattelivat vilpittömän rehellisesti, että ”huono seura tavat turmelee”. Jeesus oli etenkin huonojen ihmisten hyvä ystävä, eikä hänellä itsellään ollut ”oikein hyviä” ystäviä, tai ei ainakaan sellaisia ”merkittäviä ystäviä”, jotka olisivat puhuneet hänen puolestaan silloin kun häntä tuomittiin.
Joka tapauksessa, tällainen Jeesus on minun hyvä ystäväni. Hän puhuu minun puolestani, ja suuri iloni ja toiveeni on, että saan kertoa hänestä jotain hyvää. Hän on sen arvoinen.
ps. Pieni huomautus edelliseen blogiin, joka käsitteli visioita ja prototyyppejä. Mietin, että onko tuossa ajatuksessa oikeasti mitään tolkkua ja tulin siihen lopputulokseen, että on siinä - kaikesta huolimatta. Esim. Hepr. 11 käsittelee uskon esikuvia (prototyyppejä), ja lisäksi Jeesus vertaa hänen opetuslastensa elämää aiempaan elänneiden profeettojen elämään, Luuk. 6:22 - 23 ja Matt. 5:11 - 12. Tällä tavalla jo Jaakob, ilmeisesti, tulkitsee Herran sanoja, Jaak. 5:10. Elippä voidaan ajatella, että ollaan kovassa seurassa. Itse asiassa esim. jakeet Luuk. 6:22 - 23 sitovat opetuslapset Jeesuksen kohtaloon, ja tuo kohtalo näyttää kulkevan aikalailla yhtä marginaalisella tyylillä kirkkautteen. Elippä kaikki marginaaliset ihmiset, köyhät, nälkäiset, itkevät, vihatut ja vainotut! Iloitkaa, hyppikää riemusta!
Tästä hyvä esimerkki on se, että esimerkiksi juutalainen historijoitsija Flavius Josefus, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla, antaa teoksissaan enemmän palstatilaa Johannes Kastajalle (Ant. 18:116 - 119) kuin Jeesukselle (Ant. 18:63 - 64)! Onneksi hän kuitenkin, yllättäen ohimennen, mainitsee Jeesuksen Juutalaisten historia-teoksessaan (Ant.).
Jeesus oli niiden ihmisten ystävä, jotka muut hylkäsivät. Jeesus kutsui Jumalan valtakuntaan niitä ihmisiä, jotka hänen aikalaistensa mukaan pääsisivät sinne viimeisinä, jos silloinkaan. ”Ensimmäiset ovat viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä”. Tällaisten ideoiden vuoksi uskonnoliset ihmiset alkoivat vieroksua Jeesusta. Jeesuksesta tuli syntisten ystävä.. ja kunnon ihmiset ajattelivat vilpittömän rehellisesti, että ”huono seura tavat turmelee”. Jeesus oli etenkin huonojen ihmisten hyvä ystävä, eikä hänellä itsellään ollut ”oikein hyviä” ystäviä, tai ei ainakaan sellaisia ”merkittäviä ystäviä”, jotka olisivat puhuneet hänen puolestaan silloin kun häntä tuomittiin.
Joka tapauksessa, tällainen Jeesus on minun hyvä ystäväni. Hän puhuu minun puolestani, ja suuri iloni ja toiveeni on, että saan kertoa hänestä jotain hyvää. Hän on sen arvoinen.
ps. Pieni huomautus edelliseen blogiin, joka käsitteli visioita ja prototyyppejä. Mietin, että onko tuossa ajatuksessa oikeasti mitään tolkkua ja tulin siihen lopputulokseen, että on siinä - kaikesta huolimatta. Esim. Hepr. 11 käsittelee uskon esikuvia (prototyyppejä), ja lisäksi Jeesus vertaa hänen opetuslastensa elämää aiempaan elänneiden profeettojen elämään, Luuk. 6:22 - 23 ja Matt. 5:11 - 12. Tällä tavalla jo Jaakob, ilmeisesti, tulkitsee Herran sanoja, Jaak. 5:10. Elippä voidaan ajatella, että ollaan kovassa seurassa. Itse asiassa esim. jakeet Luuk. 6:22 - 23 sitovat opetuslapset Jeesuksen kohtaloon, ja tuo kohtalo näyttää kulkevan aikalailla yhtä marginaalisella tyylillä kirkkautteen. Elippä kaikki marginaaliset ihmiset, köyhät, nälkäiset, itkevät, vihatut ja vainotut! Iloitkaa, hyppikää riemusta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)