perjantai 15. huhtikuuta 2011

Can do what no can do - eduskuntavaalit

Ohessa on vähän kommenttia Tuomarin kirjasta ja sunnuntain vaaleista. Mielestäni Tuomarin kirja on yllättävän ajankohtainen.

Tuomarin kirjassa on masentava alku. Luvussa 1 vilisee toteamuksia Israelin kyvyttömyydestä ja häviäjä-mentaliteetista. Toistossa tulee asia selväksi: ”ei pystynyt kukistamaan”, ”ei pystynyt karkottamaan”, ”ei saanut haltuunsa”, ”ei pystynyt valloittamaan” ja ”eivät onnistuneet hävittämään”. Tuomarin kirjassa on kyse ihan eri meiningistä kuin edeltävässä Joosuan kirjassa, jossa kansa astuu Jordanin joen läpi luvattuun maahan, kukistaa ihmeen kautta Jerikon ja Ainin kaupungit, jonka jälkeen koko maan kaikki muut kaupungit kaatuvat heidän edessään kuin dominopalikat. Edellisen voittokulun sijaan nyt meille kuvataan realistinen tappiomeininki, jossa kansa marisee kuin nykysuomalaiset: ”ei pysty”, ”ei niin voi tehdä”, ”ei se ole mahdollista”, ”ei jaksa”, ”en osaa”, ”en ole saanut koulutusta” ja ”evvk”.

Joka tapauksessa eduskuntavaalit ovat tulossa ja maahanmuuttajat/pakolaiset ovat keskeisessä asemassa keskustelussa. Täältä Israelista katsottuna minulla on vähän erilainen perspektiivi. Ensinnäkin, kun Israelin valtio perustettiin 1948, täällä oli noin 800 000 asukasta. Nyt täällä asuu 7.5 miljoonaa ihmistä. Maahanmuutto on ollut järisyttävän kovaa. Kuitenkin juuri maahanmuuttajat, ”juutalaisten kansalliseen kotiin” saapuneet juutalaiset, ovat olleet äärimmäisen tärkeitä tämän maan rakentamisessa moderniksi johtavaksi valtioksi. Tuomarin kirjassa kerrotaan myös maahanmuuttajista ja heidän kyvystä sopeutua ja rakentaa uutta valtiota. He onnistuivat tosi huonosti, kuten luvun 1 ei-voi-asenne tekee selväksi.

Pakolaisissa ja maahanmuuttajissa on periaatteessa tosi kova mahdollisuus. Israelissa lähes jokainen on vähintään kolmannen polven maahanmuuttaja. Maahanmuuttaja lähtee nollasta, vaikka hänellä olisi ollut hieno ura ulkomailla. Hän on parhaillaan tosi luova ja sinnikäs. Heidän kauttaan Israeliin on syntynyt erittäin hyviä yrityksiä ja menestystarinoita kasapäin. Jos vertaamme esimerkiksi tyytyväistä, kohtalaisen menestyvää, turvallisessa virassa olevaa liikemiestä ja kohtalaisen koulutuksen saanutta maahanmuuttajaa toisiinsa, niin on todennäköistä, että juuri tuo maahanmuuttaja uskaltaa kokeilla jotain uutta ja hullua. Hänellä ei ole mitään hävittävää, kun taas tuolla virkaansa, palkkaansa ja maineeseensa sidotulla kantakansalaisella on paljon hävittävää. Maahanmuuttaja näkee vain sen, mitä hän voi voittaa, kun taas kantakansalainen näkee vain sen, mitä hän voi menettää ja hävitä, jos hän yrittää.

Taas Tuomarin kirjaan: Tuomarin kirja siis kertoo kansasta, kylläkin maahanmuuttajista, jotka olivat menettäneet vision. He elivät henkisessä ja hengellisessä rappiossa luvatussa maassaan. Luojan kiitos ajoittain Herra nosti tuon kansan rappiotilasta jonkun suunnannäyttäjän, jonkun riskejä ottavan kaverin, joka uskalsi yrittää ja taistella kansansa puolesta. Näihin sankareihin lukeutui miehiä ja naisia - tuomareita - kuten Ehud, Deborah, Gideon, Jefta ja Simson. Rukoilkaa te kaikki, että meidän henkisessä ja hengellisessä rappiossa olevalle Suomelle nousisi sunnuntaina hyviä tuomareita. Rukoilun lisäksi kannattaa käydä myös äänestämässä.

”Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla” – näin Jeesus, Matt. 9:36.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Hyvä paneelikeskustelu yrittäjyydestä ja menestyksestä

Tässä hyvä paneelikeskustelu edelliseen kirjoitukseen. Jorma Ollila ottaa esille Israelin ja sen start-uppit. http://www.vimeo.com/21342571

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Menestyksen salaisuus ja Start-up nation

Mistä syntyy luovuus ja se vimma, joka kuuluu kehitykseen? Jerusalemilainen Saul Singer kirjoitti muutama vuosi sitten kirjan, Start-Up Nation. The Story of Israel's Economic Miracle, jossa hän vastaa tähän kysymykseen. Israelin käsittämätön menestys erityisesti it-alalla on saanut osakseen paljon huomiota ympäri maailmaa. Start-upilla tarkoitetaan uutta ja menestyvää liiketoimintaa, joka syntyy jonkun innovaation yhteyteen. Israelissa näitä start-uppeja on vuodessa noin 500, kun taas koko Euroopan mantereella niitä on 600-700 vuodessa. Euroopan mantereella on noin 700 miljoonaa ihmistä, Israelissa asukkaita on 7,5 miljoonaa. Jokin selitys pitäisi siis löytyä isralilaisten kekseliäisyydelle, luovuudelle ja kyvylle saattaa innovaatiot menestyviksi liiketoiminnoiksi.

Saul Singer sanoo, että syitä on useita. Hän kuitenkin nostaa esille Israelin armeijan ja sen, että Israel on erittäin maahanmuuttomyönteinen valtio. Israeliin tulee suhteessa sen asukaslukuun enemmän maahanmuuttajia kuin mihinkään muuhun valtioon. Tottakai suurin osa Israelin maahanmuuttajista on juutalaisia. Heitä tulee idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä. He tuovat omat vaikutteensa mukanaan. He sitoutuvat Israelin kansalliseen tarinaan, joka kulkee raamatunajoista vainojen halki tähän päivään ja tulevaisuuteen. Israelilaiset yleensä uskovat, että heidän kansallaan, heimollaan, on jokin suurempi tarkoitus ja missio olemassaololleen. Tällainen usko omaan merkitykseen on ehdottoman tärkeä edellytys menestykselle.

Innovaatiot liittyvät usein juuri maahanmuuttajiin, kunhan heidät saadaan sopeutumaan uuteen yhteiskuntaan. Esimerkiksi San Fransiscon Piilaakson yrityksistä puolet on maahanmuuttajien perustamia. Maahanmuuttajien ja pakolaisten tuoma potentiaali pitäisi siis hyödyntää. Suomessa, kuten myös Ruotsissa, tässä on epäonnistuttu pahasti. Tuorein esimerkki on se, että Burundista tuli Suomeen hyvin koulutettu pariskunta. He asuivat täällä monta vuotta, mutta heille ei vain löytynyt työpaikkaa. Nainen osasi neljää kieltä ja hänen miehensä puhui seitsemää kieltä! Tietysti turhautuneina he palasivat Burundiin, jossa entisestä Suomen työttömästä tehtiin Burundin ulkoministeri! Suomessa on tosi paljon potentiaalista reserviä nuorissa lupauksissa ja maahanmuuttajissa. He haluaisivat ottaa riskejä, hypätä tuntemattomaan ja taistella jonkun hyvän syyn puolesta. Ikävä kyllä Suomessa nuorille lupauksille ei anneta kunnon mahdollisuuksia, niin kuin ei myöskään anneta maahanmuuttajille.

Takaisin Israeliin ja armeijaan: mikä on Israelin armeijan merkitys start-upeille? Armeijassa nuoret miehet ja naiset saavat oikeata vastuuta. Heille kertyy kokemusta tiimityöskentelystä ja johtamisesta. He joutuvat uhraamaan omastaan yhteisen edun vuoksi. He vastaavat nuorina kavereidensa hengestä ja kansan turvallisuudesta. Armeija antaa heille oppia, jota ei saa lukemalla kirjastossa tai luennoilla istumalla. Kun tämä taistelukoulun oppi tuodaan siviilimaailmaan, syntyy uhraamista, taistelua, riskien ottoja ja luovia ratkaisuja. Nuori polvi ottaa vastuuta myös armeijan ulkopuolella – työelämässä. Saul Singerin mukaan israelilaiset eivät ole muita viisaampia, mutta heillä on muita enemmän intoa ja rohkeutta ottaa riskejä. He ovat tottuneet olemaan yksin, olemaan vihollisten ympäröiminä. Tämän myötä he uskaltavat ottaa luovia riskejä myös työelämässä. He uskaltavat olla eri mieltä, poiketa valtavirran näkemyksistä.

Lopuksi on tietysti totta, että Israelissa on isoja ongelmia ja turhautuneita, potentiaalinsa (talenttinsa) kätkeviä ihmisiä, mutta silti on fakta, että Israelissa on vuosittain noin 500 start-uppia. On tunnustettava, että maallisella areenalla Israel on kiitettävästi onnistunut laittamaan talenttinsa tuottamaan tulosta. Älä pelkää, vaan laita talenttisi käyttöön.